Velka maksetaan verellä

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kuparirapu »

Oli kuin Naenija olisi aikonut sanoa jotain, mutta sitten ohut neula painautui haavan reunalle pienen pistoksen saattelemana ja Vareon odotus raukesi tyhjiin. Mutta yhä enemmän miehen mielessä oli alkanut itää epäilys tilanteeseen liittyen. Kenties parantaja olisi voitu noutaa paikalle loukkaantunutta hoitamaan, mutta lähtisikö hän toisiaan noin helposti keskelle yötä, tilanteeseen johon vähäjärkinenkin olisi ymmärtänyt liittyvän jotain laitonta?
Ja ennen kaikkea, montako kertaa Naneija oli tällaista tekemään?
Kenties syynä oli mieltä hämärtävä, lievä verenhukka tai jokin muu, mutta Vareo huomasi yllätyksekseen pikimustan suuttumuksen puhkeavan sisällään. Ja sen pääkohteena oli Zahir. Kalju mies ei tiennyt mitä kaikkea luihukasvoinen maagikko oikein oli järjestänyt hänen selkänsä takana, mutta tästä asiasta Vareo päätti ottaa selvää. Vaikka sitten kasvotusten miehen kanssa.
Eikä Vareo ollut niinkään itsensä takia vihainen. Hän oli omin käsin hankkiutunut tähän asemaan, eikä voinut syyttää siitä ketään muuta kuin itseään. Mutta sitä hän ei sulattanut, että Naenija joutuisi vedetyksi enää askeltakaan pidemmälle alamaailman toimintaan.
Pieni nykäys kertoi parantajan katkaisseen langan, ja Vareon katse liikkui haavalle tämän sormen levittäessä jotain tahmeaa sille. Mies hillitsi halua tunnustella käsittämättömän tasaisisti ommeltuja tikkejä, joiden alta erottui tumma viiva haavan paikalla. Saadessaan salvapurkin käteensä Vareo kohotti katseensa, ja vilkaisten hieman häkeltyneen näköisenä yhä ympärilleen kiedotta kaulaliinaa hän nyökkäsi vilpittömän näköisenä sanoen:
"Kiitos."

Vierestä Blosti päästi tuhahtavan henkäyksen ja risti leveät kätensä Naenijan puhutellessa häntä.
"Selvä homma," Blosti totesi ja tarttuen Vareon hartiasta nosti tämän yhdessä hujauksessa jaloilleen, ennen kuin tämä ehti edes harkita tarttuvansa Naenijan käteen. Huomatessaan epävakaan huojumisen Vareon askelessaan Blosti murahti paljonpuhuvasti Tibbsin auttamaan. Ja tottelihan Tibbs kiltisti, mutta varoen edes katsomasta Vareon suuntaan.
"No vihdoin. Tulkaa, mennään," Blosti sanoi ja lähti kävelemään ylöspäin katua. Hänen jäljessään seurasi kiiluvasilmäinen miekkonen pitkin harppauksin, ja viimeisenä Tibbs jonka hartiasta Vareo otti tukea. Kukaan miesjoukosta ei lausunut kiitosta sen paremmin kuin mitään muutakaan sanaa Naenijalle, tai edes vilkaisseet parantajaa kohti. Kukaan muu paitsi Vareo, joka vielä olkapäänsä yli vilkaisi haltianaista kummallisella katseella. Miehen silmät näyttivät yhtä aikaa lausuvan sekä kiitosta että anteeksipyyntöä, joista jälkimmäinen näytti tulevan syvältä sydämenpohjasta asti. Mutta muuhun Vareon ei kyennyt kuin katsomaan taakseen, kunnes Naenija muuttui pelkäksi hämäräksi hahmoksi kaukaisella kujansuulla.

Matka takaisin keskustoria kohti sujui samanlaisessa hiljaisuudessa kuin tullessakin, mutta nyt ilmapiiri oli selvästi huojentunut. Keikka oli saatu suoritettua, ja vain yksi heistä oli menettänyt verta tänä yönä. Vareon muutaman ohjeen jälkeen he saapuivat tutulle romahtaneelle kaupunginosalle, jossa portaat odottivat Vareota saapuvaksi. Sitten Tibbs tönäisi Vareon kättä kauemmas, ja silloin kaljun miehen mieleen muistui kuinka pikkurikollinen oli vasta äsken ollut valmis pakenemaan häntä koipien välissä. Kykenemättä hillitsemään mustan tunteen läikähdystä Vareo tarttui Tibbsin hartiaan ja puristi sormenkärjillään tiukasti kuin ruuvipenkki. Tibbs vingahti kun Vareo murisi:
"Seuraavalla kerralla kun edes harkitset jättäväsi jonkun jälkeen, voit livistää samaa tietä ulos kaupungista. Kun käsky on auttaa, silloin hommasi ei ole murjottaa nurkassa. Onko selvä?"
Tibbs yritti hakea katseella apua edestäpäin, mutta Blosti näytti esittävän ettei edes huomannut, joten hampaat irvessä hän nyökkäsi lopulta jolloin Vareo hölläsi otettaan ja kompasteli portaisiin. Mutta sitten hän huomasi Blostin vielä viivyttelevän hetken muiden jo hajaantuessa omille teilleen, ja yllättäen paksu mies nyökkäsi hyväksyvän näköisesti Vareolle ennen kuin kääntyi tiehensä. Vareo jäi tuijottamaan miehen perään ristiriitaisin tuntein.
Blosti oli selvästi tyytyväinen Vareon tekemisiin, tai ainakin siihen kuinka hän oli Tibbsiä uhkaillut. Toisaalta Vareo olisi voinut olla helpottunut tietäessään, että hänen asemansa alamaailmassa oli vakaalla pohjalla.
Mutta hiljalleen hän oli alkanut epäillä, oliko hän jo liian syvällä päästäkseen koskaan enää pois?

//Kiitokset loistavasta pelistä//
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Velka maksetaan verellä

Post by Kide »

Naenija väisti haparoivan askeleen sivummalle Blostin yllättäen siirtyessä riuhtaisemaan Vareon jaloilleen ja irvisti seuratessaan suurikokoisen miehen kovakouraisia otteita. Jos samanlainen käsittely jatkuisi, eivät kohta tikitkään auttaisi pitämään haavaa kunnossa tai ainakin siistin arven tilalle tulisi hyvin äkkiä venytetty ja mutkainen jälki. Sentään Blosti näytti myöntyvän Nanan pyyntöön, vaikka miestä katsoessaan haltia ei ollut lainkaan varma, kuinka paljon tuon sanoihin oli luottamista.
Heti kun Nana oli saanut hommat hoidettua, näytti hän muuttuvan miesten silmissä näkymättömäksi. Turhaksi. Kuten kaikilla aiemmillakin kerroilla. Tosin haltia oli vain helpottunut aina kun sai tällaiset tehtävänsä hoidettua ja sai vain livetä pois paikalta. Tällä kertaa hän jäi kuitenkin katsomaan hetkeksi miesten perään, jotka - ainakin toivottavasti - lähtivät Vareon kotia kohti. Muut joukosta eivät turhaan katselleet taakseen, vaan olivat selvästi enemmän kuin valmiita unohtamaan tapahtuneen yön pimeyteen, mutta Vareo kääntyi tuesta huolimatta haparoivaa liikkumistaan uhmaten katsomaan vielä taakseen. Mies näytti olevan ennen kaikkea pahoillaan. Niin oli myös Nanakin. Pahoillaan, huolissaan ja pettynyt, ja niin täynnä vastaamattomia kysymyksiä, että hän tunsi itsensä lähes turraksi.
Nana nosti maahan jääneen laukun olalleen ja kääntyi sitten poimimaan myös lyhdyn nauttien siitä hohkaavasti lämmöstä. Pienen liekin tarjoama ohut lämpö hajosi kylmään yöhön melkein heti, mutta Nana saattoi tuntea sen rippeet lohduttavina viileitä sormiaan vasten. Hän vetäisi hupun päähänsä ja kääntyi kävelemään vastakkaiseen suuntaan lyhtyä käsiensä välissä pidellen. Hänkään ei malttanut olla vilkaisematta vielä kerran olkansa yli ja ehti näkemään Vareon taaksepäin käännetyn pään ääriviivat ennen kuin yön pimeys imaisi miehet sisäänsä. Ruskeat silmät katsahtivat hetken lyhtyä ennen kuin haltia huokaisi ja puhalsi sen sammuksiin - vaikka lyhdyn valossa kulkeminen olisi helpompaa, herättäisi valo turhaa huomiota. Samassa Nafi kurotteli kaulaansa hupun kätköistä pidemmälle aivan kuin aistien, että hänen olisi aika toimia heidän silminään.

Nanan oli hankala saada kiinni ajatuksistaan, jotka tuntuivat lipeävän hänen otteestaan yhtä herkästi kuin pingottuneet lihassäikeet. Hän mietti kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa, mutta oli kuin muistikuvat olisivat jääneet paikoittain sumuverhon alle. Eikä haltia tosiasiassa edes uskaltanut tarttua kunnolla yhteenkään ajatukseen vaan sipaisi niitä sieltä täältä, rohkenematta lähteä kokoamaan täydellistä kuvaa epäilyksistään. Hän olisi halunnut tietää, mitä Phoeben öiset kadut kätkivät kulmiensa taakse, mutta myös pelkäsi sen kuulemista. Nana olisi halunnut myös ymmärtää Vareon osuuden tähän kaikkeen, mutta sen totuuden selviämistä hän huomasi pelkäävänsä entistä enemmän.

// Kiitos itsellesi! ^^ //
Locked