Tiedonjyviä etsimässä

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Tiedonjyviä etsimässä

Post by Tinanja » Sun May 06, 2018 1:30 pm

//Kide ja Tessa pikapeliä varten tänne ^^

Phoebessa ei ollut montaa majataloa. Ei ainakaan sellaisia, joihin matkustavat pysähtyisivät, ja Wanha Lohikäärme oli nyt kolmas paikka, johon tämä hämäräperäisen näköinen henkilö pitkine viittoineen ja kasvonpiirteet peittävine huppuineen astui. Wanha Lohikäärme oli kiireinen näin lounasaikaan, ja se sopi paremmin kuin hyvin: mitä enemmän väkeä oli, sitä vähemmän häneen itseensä kiinnitettiin huomiota. Nyt hänen tavoitteensa oli löytää täältä tietoa siitä ryhmästä, joka Phoeben alta nousseen olennon perään oli lähtenyt. Hän oli varma, että heidän tiensä kohtaisivat vielä jossain välissä, ja sitä varten hän halusi olla niin valmis kuin vain mahdollista. Tuo pujotteli soljuvin liikkein väkijoukossa ja kiireisessä majatalossa, aina tiskille saakka hupun varjostaessa kasvoja.
Kun tämä kohotti katseensa hitaasti tiskin takana olevaan hymyilevään naiseen, valo heijastui tuon haltiamaisen kapeista piirteistä paljastaen neutraalit, vähän mitäänsanomattomat piirteet, joista ei oikein voinut arvioida edes tuon sukupuolta puhumattakaan iästä. Kangas tuon yksinkertaisissa vaatteissa oli keskivertokankaan näköistä, ompeleet ja leikkaukset yksinkertaisia, eikä tällä ollut korujakaan.
"Hei", tuon pehmeä ääni ei myöskään antanut mitään lisää viitteitä taustasta, iästä tai sukupuolesta. Hän kaivoi taskustaan muutaman kultakolikon. "En tarvitse juotavaa, kiitos vain", tämä sanoi sitten työntäen kolikot tuon tarjoilijanaisen eteen. "Mutta haluaisin kysyä sekalaisesta seurueesta, joka lähti täältä edellisaamuna... Muistat varmaan heidät, he erottuivat keskivertojoukosta varmasti...?" tämä jatkoi sitten, lempeän neutraali ilme kasvoillaan ja tuota tarjoilijaa arvioiden katsellen. Ainut erikoinen piirre tuon kasvoissa ja olemuksessa olivat silmät: ne olivat pikimustat, jopa luonnottomat, kiiltelivät vähän sekalaisessa valossa majatalossa.

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tiedonjyviä etsimässä

Post by Kide » Sun May 06, 2018 2:45 pm

Wanhassa Lohikäärmeessä oli tavanomaisen paljon asiakkaita näin iltapäivän nurkilla. Lähestulkoon jokaisella oli edessään lautasellinen jotain ruokaa; joko kuumana höyryävää päivän keittoa tai jotain pienempää purtavaa. Eikä oluttuoppienkaan kolahduksilta vältytty, vaikka se paljon hillitympää tähän aikaan päivästä olikin.
Sen sijaan että olisi pyyhkäissyt tiskillä olevat keittoroiskeet nosti Tessa pyyhkeen omalle otsalleen ja taputteli sitä hetken. Tällainen väenpaljous nosti myös lämpötilaa, vaikka Wanha Lohikäärme olikin melko avara ja suuri taverna. Eikä tähän aikaan vuodesta ikkunoita voinut pitää kovin pitkiä aikoja auki, jollei halunnut altistaa seinänvieruspöydillä istuvia syksyn yllättävän kylmälle viimalle. Onneksi majapaikan ovea sentään auottiin tuon tuostakin asiakkaiden tullessa rauhoittumaan ruuan ääreen ja palatessa takaisin omiin töihinsä. Heitettyään hikisen pyyhkeen käsistään ja siirryttyään pyyhkimään toisella keiton pisarat ja satunaiset porkkanan palat pöydältä, nosti Tessa autuaasti silmänsä sulkien päätään, kun ulko-oven avaus sai pienen viileämmän ilmavirtauksen tunkeutumaan jopa päätiskille asti. Yhtä sulavasti kuin ilmavirta onnistui puikkelehtimaan kuumuudesta ja kosteudesta raskaan ilman läpi, työntyi uusi asiakas muita väistellen tiskille. Tessa sujautti likaisen rätin nopeasti tiskin alle ennen kuin kääntyi tervehtimään uutta asiakasta lämmin hymy huulillaan.
"Heipä hei! Mitäs... sais olla?" Hymy ei hävinnyt minnekään tarjoilijan kasvoilta, vaikka Tessa joutuikin hetken epäröimään tietämättä miksi olisi uusinta asiakasta kutsunut. Jollain oudolla tavalla tuon väkijoukkoon helposti sulautuva olemus tuntui olevan juuri se seikka, joka asiakkaassa oli erikoisinta. Hämmästyksekseen Tessa ei todellakaan tiennyt, olisiko puhutellut tuota hupun alle verhoutunutta vierasta neidiksi, rouvaksi vai peräti herraksi.

Tessa kohotti hieman kulmiaan asiakkaan liu'uttaessa muutaman kolikon - kyllä hän näki aivan oikein: kultakolikon! - tiskin pintaa myöten häntä kohti todeten samalla, ettei ollut astunut Wanhaan Lohikäärmeeseen samalla asialla kuin saattoi olettaa. Tuon pehmeän rauhallinen ääni ja tyyni ilme tuntuivat kovin ristiriitaisilta hänen tiedustelujensa kanssa. Yleensä satunnaisia tiedonmuruja etsivien asiakkaiden olemus ei ollut näin... ystävällinen ja rauhallinen. Eikä tietoja haettu suoraan tiskiltä kuin kinkkuvoileipää vaan sananvaihto käytiin vaivihkaa muun asioinnin lomassa. Ensin tilattu ruoka tai juoma toivat useimmille turvallisemman tunteen, aivan kuin niiden taakse olisi voinut verhoutua tekemään ja puhumaan mitä vain. Toki se oli osaltaan tottakin, varsinkin näin ruuhkaisina aikoina. Mutta ilmeisesti tämä asiakas luotti oman olemuksensa huomaamattomuuteen, tai sitten tällä oli vain kova kiire, vaikkei se hänen olemuksestaan erottunutkaan.
Tessa empi hetken asiakkaan sysimustilta vaikuttavia silmiä tuijottaen. Tätä hän kyllä oli tottunut tekemään, lipsauttamaan tiedon jos toisenkin niitä kysyville ja sopivasti maksaville, mutta vain jos hän ei uskonut tiedoista olevan suurempaa haittaa kenellekään. Nyt hän ei todellakaan tiennyt, miten tähän asiakkaaseen, josta ei tiennyt oliko tämä susi vai lammas, pitäisi suhtautua. Syvän henkäyksen kestävän empimisen jälkeen tarjoilija tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei tämä asiakas vaikuttanut millään tavalla uhkaavalta. Ehkä hän vain oli utelias - ja hieman outo. Ja toki kultakolikkojen lämmin kiilto tummaa tiskiä vasten helpotti päätöksen tekemistä.
"Eipä heitä voinu olla huomaamatta", Tessa naurahti edelleen hymyillen, vaikka tarkkailikin asiakastaan nyt paljon terävämmin.
"Mikäs heissä on kiinnittänyt sun huomios?" hän kysyi yrittäen ohjata keskustelua siihen suuntaan millaista tietoa nyt kaivattiin ja mihin tarkoitukseen. Tessa nojasi vaivihkaa toisen käsivartensa pöydälle piilottaakseen kolikot lähellä kulkevien asiakkaiden katseilta ja luodakseen asiakkaalleen turvallisemman tunnelman puhua kumartuessaan samalla hieman tätä lähemmäs. Mutta vain hieman, jottei keskustelu olisi herättänyt muiden huomiota.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tiedonjyviä etsimässä

Post by Tinanja » Sun May 06, 2018 3:47 pm

Mustien silmien katse tarkkaili arvioiden tuon tarjoilijanaisen eleitä, tekemisiä. Ilmeisesti hänen tuolle antama kolikkomäärä oli tilanteeseen nähden riittävä, onneksi, sillä tuollaiset pienet hienoudet eivät olleet hänen alaansa, ja totta puhuen häntä ei kiinnostanutkaan. Siitä huolimatta ihmisistä ja ihmisenkaltaisista olennot oli vuosien varrella muuttunut hyvin mielenkiintoisia ja erikoisia. Tuo tarjoilija viimein kääntyi puhuttelemaan häntä saaden muutoin melko ilmeettömille kasvoille kohteliaan, pienen hymyn hetkeksi. Se oli ilmeisesti edelleen noiden tapojen mukaista käytöstä, vaikka ei hän tuntenut oloaan täällä lainkaan kotoisaksi - päin vastoin, tämä oli vain pakollinen vierailu. Mitä nopeammin se olisi ohitse, sitä parempi.
"Kaiken, mitä huomasitte heistä... Millainen seurue on kyseessä, mihin he lähtivät, nimiä, taustoja, käytöstä... mitä vain?" tämä kohotti katseensa takaisin tuohon tarjoilijaan vilkaistuaan nopeasti muita tiskin ympärillä olevia henkilöitä. Onneksi näistä yksikään ei näyttänyt olevan kiinnostunut satunnaisesta kulkijasta puhumassa tiskillä tarjoilijalle. Sitä paitsi, vaikka olisikin, niin hän olisi täältä kohta jo poissa, kaukana Phoebesta. Heti, kun hän saisi kaiken tarvitsemansa... tai saatavilla olevan tiedon. "Lisäksi matkasuunta tietenkin kiinnostaa", tämä lisäsi vielä.

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tiedonjyviä etsimässä

Post by Kide » Tue May 08, 2018 9:32 pm

Tessa hymähti hiljaa. Vai että kaiken tuo halusi kuulla. Ensin Tessa ajatteli siinä riittävän kerrottavaa koko illaksi, mutta tajusi pian perään, ettei se ehkä mennytkään niin. Todellisuudessa hän tiesi siitä nelikosta hyvin vähän, eikä heidän varovaisesta olemuksestakaan ollut saanut kovin paljoa irti. Ei ainakaan paljon muuta kuin arvauksia ja lisää kysymyksiä.
"Noh, heitä oli täällä neljä. Ilmeisesti kaikki oli haltioita tai ainaki kolme niistä. Mulle ei koskaan selvinny ketä ne oli tai mistä ne tuli, mutta mistään järjestäytyneestä seurueesta mää en puhuis." Tessa suoristi välillä asentoaan ja hänen katseensa kierteli miettivän näköisenä pitkin Wanhaa Lohikäärmettä, pysähtyen hetkeksi sen pöydän kohdalle, jonka äärellä tuo nelikko oli istunut. Nyt tuon pöydän ympärille oli ahtautunut tiivisti kuuden hengen ryhmä ruokailemaan, mutta Tessa ei nähnyt edessään röyhtäileviä miehiä vaan häilyväisen muistikuvan parin päivän takaa. Kaksi nuorempaa naista ja kaksi miestä, joista toinen ainakin oli selvästi muuta joukkoa vanhempi. Heidän nopeasti hiljenevät keskustelut, epäilevät katseet ja tiuskaistut sanat, mikäli heidän seuraansa häirittiin. Hän muisti puheet kääpiöiden kaupungista, pitkän matkan raskaudesta ja jumalallisista näyistä. Mutta Tessa ei ollut lainkaan varma, voisiko kertoa asioista viimeisintä vieraalleen kuulostamatta järkensä tai vähintäänkin kuulonsa menettäneeltä.

"He nimittäin vaikutti jokseenkin ärtyneiltä, ei pelkästään matkaansa vaan myös toisiinsa. Enkä mää kyllä käsitä miten sellanen porukka aikoi taittaa yhdessä pidempää matkaa", Tessa päivitteli käännyttyään taas katsomaan asiakastaan.
"Mää en uskalla sanoa varmaksi, minne ne oli matkalla, mutta..." Tässä vaiheessa Tessa kumartui takaisin tiskiä vasten ja lähemmäs asiakastaan, mutta nojautui rennosti käsiään vasten kuin olisi vain hakenut tukea tiskistä pitkän jaloilla työskennellyn aamun jälkeen.
"Ne puhu kääpiöiden kaupungista", Tessa jatkoi katsellen nyt tarkasti tuota outoa vierasta silmiin, etsien tämän ilmeettömistä kasvoista jotain merkkiä paikan tunnistamisesta, tiedon vahvistuksesta tai hämmästyksestä.
"Ja ne varustautui pitkään matkaan, se tuli ainakin selväksi", hän lisäsi siirtäen katsettaan nyt huolettomasti muihin tiskin ääressä hääriviin asiakkaisiin.
"Vaan jos sulla on sama suunta, saisinkos mää laittaa sullekin matkaevästä mukaan?" Tessa kysyi lopuksi viehkeästi hymyillen. Hän suoristautui uudestaan tiskin ääreltä ja veti samalla tiskille lasketut kolikot käsivarrellaan vaivihkaa lähemmäs itseään viittoen yhtä aikaa toisella kädellään keittiötä kohti. "Tuolta löytyis monenkinlaista ruokatarviketta, eikä pakkaamisessa mene kauaa."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tiedonjyviä etsimässä

Post by Tinanja » Tue May 08, 2018 9:47 pm

Ilmeisesti hänen lahjuksensa tuolle tarjoilijalle oli ollut riittävä, kun tuo hetken pohdittuaan kertoi seurueen koosta. Nelihenkinen seurue, ehkä mukana oli muitakin, mutta... ainakin neljä henkeä. Oli myös mielenkiintoista, miten tuo ei arvellut näiden olevan järjestäytyneitä keskenään - siitä heräsi heti kysymys mistä ja miksi nämä olivat kokoontuneet yhteen, ja mikä näitä ajoi eteenpäin? Oliko kaikilla yhteinen tavoite, mutta omat motiivinsa sen tavoitteluun, vai olivatko motiivitkin paikoiteillen samoja? Sitä tuo tarjoilija ei näyttänyt tietävän, tai ajattelevan, sillä jatkoi kertomustaan puhuen siitä, miten ärtyneiltä seurueen jäsenet olivat toisiaan kohtaan olleet. Ehkä jo näiden tapaamisen ja tänne päätymisen välillä oli tapahtunut jotain? Olivatko nämä käyneet lohikäärmeen kammiossa tai Tanamorissa, ja miten nämä olivat siitä kuulleet? Tämä tuntui herättävän enemmän kysymyksiä kuin mitä hän oli ajatellutkaan. Se tosin saattoi hyvin johtua siitäkin, miten vähäisiä nuo tarjoilijan tarjoamat tiedonjyvät olivat. Ei tämä seurueeseen varmasti kuulunut, mutta oli aitiopaikalta seurannut näiden keskustelua, ja varmasti tehnyt joitain huomioita näiden suhteista, varusteista, vaatteista... olemuksesta? Tämä saattaisi vaatia vielä kasan kolikoita lisäkysymyksien ohella.

Mutta sitten tuo pudotti pommin kommentoimalla seurueen puhuneen kääpiöiden kaupungista. Vai että olivat nämä menossa Anteziin. Se oli vähän turhan keskeinen osa-alue tässä tarinassa, jota hän ei halunnut kerrottavan uudelleen. Hän tosin voisi ohimennen mukamas törmätä näihin matkalla Anteziin, sillä nämä tuskin tietäisivät muuta kuin Tanamorin kertoman, ja se oli vähän. Mutta... ennen jatkosuunnitelmien varmistamista hän halusi vielä lisätietoa näistä, eikä tarjoilijan aiheenvaihto ruokaan ollut se, mitä hän halusi.
"Kiitos, mutta minun on kieltäydyttävä ruuasta tällä kertaa", tuo vastasi sillä samalla sävyllään, jolla aiemminkin oli puhunut. "Sen sijaan tahtoisin tietää, mitä muita huomioita teitte seurueesta? Sanoitte, että joukossa oli haltioita? Erottuiko heistä joku erityisesti? Miten he olivat pukeutuneet, miten he käyttäytyivät? Olivatko he miehiä, naisia?" oliko Atlas kuoriutunut kuorensa seasta niin paljon, että oli lähettänyt jonkun tänne tarinoiden perään? Samalla, kun tuo puhui, tämä antoi Tessalle toiset kolme kolikkoa. Hänellä oli niitä enemmän kuin ihmiset koskaan voisivat käsittää, ja niillä oli tapana irrottaa kielenkantoja tehokkaasti puhumattakaan muistinvirkistyksestä.

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tiedonjyviä etsimässä

Post by Kide » Thu May 10, 2018 11:13 am

Tämä asiakas ei tuntunut reagoivan mihinkään millään tapaa, kuunteli vain tyynenä kuin Tessa olisi päivitellyt säätä. Ainoastaan Tessan mainitessa kääpiöiden kaupungin tuntui tarjoilijasta kuin jokin olisi tuon peilityynen pinnan alla värähtänyt. Hän ei huomannut hengityksen muuttuvan, rauhallisen ilmeen värähtävän tai niin käsittämättömän mustilta vaikuttavien silmien katseen ailahtelevan, mutta aivan kuin hän olisi tuntenut tuon vieraan tarttuvan sanaan jotenkin. Sitä, oliko Antezista puhuminen tuolle yllätys vai odotettu asia, ei Tessa osannut sanoa laisinkaan. Eikä hän hetken kuluttua ollut edes varma, oliko vain kuvitellut koko asian toivoessaan saavansa jonkinlaisen reaktion asiakkaaltaan.

Tessan harmistukseksi tuo asiakas kieltäytyi hänen tarjoamastaan avusta matkaeväiden suhteen paljastamatta suunnitelmiaan. Sen sijaan tuo tuntui janoavan aina vain lisää tietoa, vaikka Tessa oletti kertoneensa jo kaiken oleellisen. Ryhmän koko ja suunta, sitähän yleensä haluttiin tietää ja se tieto myös usein riitti. Mutta tämä vieras janosi selvästi lisää yksityiskohtaisempaa tietoa, vaikka puhuikin edelleen lähes ärsyttävän tyynesti ja ilmeettömästi. Toisaalta, oli tämän käytös paljon parempaa kuin uhkailut ja äänen korottaminen, johon tarjoilija oli myös joskus saanut törmätä.
Puhuessaan asiakas oli jostain Tessan edes huomaamatta kaivanut esiin kolme kultakolikkoa lisää, jotka tämä yllättäen ojensi tarjoilijaa kohti. Tessa vilkaisi vaivihkaa ympärilleen ennen kuin sulki kolikot kämmenensä suojaan. Hän yritti pitää ilmeensä vakaana, rauhallisen hymyileväisenä, muttei voinut estää silmiään pyöristymästä yllätyksestä. Tessan olisi tehnyt mieli kysyä, kuka kumma tämä vieras oikein olikaan, mutta hän nielaisi uteliaisuutensa epäillessään, että saattaisi sillä vain sulkea juuri avatun ja hyvin vuolaaksi todetun rahahanan.
Tessa karisti hiljaa kurkkuaan ja yritti keskittyä muistelemaan tapahtumia, vaikka kolikoiden viileys ja paino hänen kämmenellään häiritsivät paljon enemmän kuin laivaston komeimman upseerin sisääntuleminen olisi häirinnyt.
"Heitä oli kaks miestä ja kaks naista ja todennäköisesti kaikki oli maagikoita", Tessa aloitti lopulta kertomaan.
"Kolme heistä oli pukeutunu hyvin siististi, mutta vain yks silmiinpistävän koreasti. Se mies, haltia, oli muutenkin jollain tapaa erilainen ku muu ryhmä. En mää oikeen tiiä miksi, mutta se erottu joukosta kuin kiiltomato tavallisista toukista." Tarjoilijan kulmat kurtistuivat ja hymy kapeni hieman hänen keskittyessään miettimään tuota aamua, mutta paremminkaan hän ei osannut asiaa selittää.
"Ja se oli myös ylpeä pirulainen ku mikäki", hän lisäsi tuhahtaen.

Tessa puraisi huultaan. Hän ei olisi mielellään puhunut mitään jumalallisista näyistä tai paikasta jonka nimestä ei ollut varma, mutta puristaessaan kolmea uutta kultakolikkoaan, alkoi hän olla valmis näyttämään vaikka sitten järkensä menettäneeltä. Ei kai sillä ollut väliä, mitä tämä erikoinen asiakas hänestä ajattelisi.
"He myös mainitsivat paikan, Tana... morin", hän päätyi kuitenkin kertomaan, lausuen nimen tarkasti ja hieman hiljaisemmin. Samalla hän seurasi jälleen tarkasti, väreilisikö tuon vieraan eleetön ulkokuori yhtään tämän tiedon vaikutuksesta.
"Tai ainaki mää luulen sen olleen joku paikka", Tessa lisäsi ja jäi odottavasti katsomaan vierastaan toivoen tämän lipsauttavan edes jotain tuon nimen alkuperästä, jos hän sen tunnisti.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tiedonjyviä etsimässä

Post by Tinanja » Thu May 10, 2018 4:20 pm

Ilmeisesti lisäkulta oli tehnyt tehtävänsä. Tämä tarjoilijanainen keskittyi hetken ennen kuin jatkoi kertomustaan kertomalla seurueesta lisää. Kaksi miestä, kaksi naista... ja maagikoita? Tosin tarjoilijan arvio tuskin pitäisi kokonaan paikkaansa, mutta varmasti osa seurueesta oli maagikoita. Siisti pukeutuminen kieli ainakin jostain varallisuudesta, mutta Tessaa vastapäätä seisovan hahmon huomio näytti hetkellisesti keskittyvän tarjoilijan sanoihin paremmin, kun tuo toi esille silmiinpistävän koreuden ja erikoisuuden. Saattoi siis olla, että tämä oli Atlashaltia... Ainakin, mikäli ylpeys-stereotypiä näistä pitäisi paikkaansa. Se tekisi asioista vähän monimutkaisempaa, ja se toisi tähän vielä todennäköisesti yhden jos toisenkin ongelmallisen käänteen. Varsinkin, jos tuo Atlashaltia oli yhtään perehtynyt kansakuntansa yksipuolisesti kirjoitettuihin historiankirjoihin. Tämä reissu olikin maksanut itsensä takaisin jo ties kuinka moneen kertaan...

Ja sitten tarjoilija pudotti vielä kommenttinsa Tanamorista ja sai kulkijan silmät tuskin huomattavasti laajenemaan. Nämä siis todennäköisesti olivat käyneet Tanamorissa, kun kerran puhuivat siitä. Hänen oli löydettävä nuo ennen kuin nämäkin pääsisivät hengestään... ja ennen kuin nämä tekisivät mitään typerää.
"Mielenkiintoista", tuo päätyi sanomaan lopulta ääneen. Mistään ei nähnyt, että tuo pitäisi Tessaa hulluna tai outona, päinvastoin pieni tyytyväisyys levisi hetkellisesti tuon muutoin niin ilmeettömille kasvoille. Hoikat sormet laskivat vielä yhden kultakolikon pöydälle. "Kiitän ajastanne", tuo nyökkäsi syvään Tessalle ennen kuin kääntyi ja asteli sen enempää sanomatta Wanhasta Lohikäärmeestä Phoeben kaduille.

*

Phoeben ulkopuolella sijaitsevasta metsästä nousi jonkin ajan päästä sinisuomuinen olento, joka suuntasi kulkunsa pohjoista vuoristoa kohden.

//Kiitos pelistä!

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tiedonjyviä etsimässä

Post by Kide » Sun May 13, 2018 9:35 am

Tessan asiakas jatkoi kuuntelemista edelleen tyynen rauhallisesti. Tuo oli kuin täydellinen vastakohta ympärillä hääriville muille asiakkaille, muttei siltikään tuntunut kiinnitävän kenenkään huomiota. Tessa odotti vastakaikua sanoilleen mustia silmiä tiukasti tuijottaen, mutta hänestä tuntui kuin hän olisi puhunut tyhjälle aavikolle, jonne hänen äänensä vain hävisi. Mutta lopulta, Tanamorin kohdalla, olivat harmaat silmät huomavinaan hupun kätköissä jonkinlaisen värähdyksen. Sanan tunnistamisen aiheuttama reaktio oli kuitenkin niin nopea ja niin mitätön, ettei tarjoilija voinut edelleenkään olla varma oliko jälleen kuvitellut kaiken.

Tessalle ei tullut yllätyksenä, ettei tämä asikas paljastanut sanoillaan mitään siitä, mitä Tessan kuulemat asiat tarkoittivat. Mutta siitä Tessa oli varma, että hänen kertomuksensa päätteeksi tuo näytti tyytyväiseltä, mistä kertoi myös viimeinen kultakolikko, jonka asiakas laski pöydälle Tessaa kiittäen. Tessa sujautti viimeisenkin kolikon nopeasti käsivartensa taakse piiloon, mutta oli niin hämmentynyt koko tilanteesta, ettei osannut kuin nyökätä vieraalle takaisin sanaakaan sanomatta. Harmaat silmät jäivät seuraamaan ovea kohti loittonevaa selkää Tessan käsien siirtäessä uuden omaisuutensa vaivihkaa hameeseensa piilotettuun taskuun.

Niin tuo erikoinen vieras oli poissa, aivan kuin häntä ei olisi Wanhassa Lohikäärmeessä koskaan ollutkaan. Kaikki tuon ulkonäöstä olemukseen oli ollut kuin usvaa, johon ei voinut tarttua. Josta ei tiennyt mistä se alkoi ja mihin se loppui, saatika mitä se sisälsi. Vain kultarahojen paino hameen taskussa kertoi Tessalle, että hän oli juuri tavannut ensimmäisen asiakkaansa, joka todellakin jätti hänet sanattomaksi.

// Kiitos! Oli ilo päästä osalliseksi tätä tarinaa ^^ //

Locked