Muutama kupariraha julkisuudesta

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Muutama kupariraha julkisuudesta

Post by Kuparirapu » Mon May 21, 2018 8:06 pm

//Lavandes ja Lengwen paikalle//

Lämmin aurinko valeli Phoebea pilvettömältä taivaalta, ja tarkkanenäiset saattoivat nuuhkia tuulesta kevään alkavia merkkejä. Valitettavasti tämä innoitti monia hymyilemään ja intoilemaan yhdessä heräilevän luonnon kanssa, ja heistä pahimmasta päästä oli Novian. Keskustorin nurkilla ohikulkijat pysähtyivät ihmettelemään peikkoa, joka milloin istui tynnyrin päällä, milloin tasapainoili sillä, tai tanssahteli luuttu käsissään nauraen ja rallatellen. Kuten juuri tälläkin hetkellä, laulellen melkein mitä sylki tuntui suuhun tuovan:

"Fal-dal-dalalam, pääsky hyppi tiellä
Tam-dam-faladam, mitä teki siellä?
Siiliherra vastaan se räpyttellä sattui
tietää jo tahtoi, 'pisteleekös harjaus?'
Siili piikit yksitellen tuhahdellen taittoi
ja pääsky lensi puuhun
."

Novian vaihtoi sulavasti eri sävelmään, ja kumartaen hän työnsi hattunsa katukiville ylösalaisin. Muutama kolikko olisi tarpeen illallisen ja yösijan suhteen, mutta peikko ei sillä hetkellä edes välittänyt moisista pikkusekoista. Hän jatkoi soitteluaan täysin hyvästä sydämestään (ja tietenkin yleisön katseiden vuoksi).

Lavandes

Re: Muutama kupariraha julkisuudesta

Post by Lavandes » Mon May 21, 2018 9:34 pm

Auringon pidentäessä matkaansa taivaankannella, luonto oli heräämässä jälleen eloon. Kevät sai liikkeelle monenlaisia otuksia, jotka talvella olivat lymynneet koloissaan ja luolissaan. Liikkelle oli lähtenyt myös eräs thalassahaltia. Värjätyt käsityöt olivat valmiina myyntiin, ja tiedettävästi kaupungissa kauppa kävi paremmin kuin maalla. Eihän maalla kellään ollut varaa eikä edes tarvetta hienoille töille joita haltia myi.

Kavionkopse kovaksi tallattua tietä vasten rauhoitti jälleen haltiaa joka joutui menemään ihmisten ilmoille. Toisaalta uteliaisuuden takia nainen oli kyllä mielellään menossa kuuntelemaan juoruja. Silti neitoa ahdisti suuresti väkijoukko. Eikä ajanlanin ennustukset helpottaneet asiaa yhtään.

Syvään huokaisten Lengwen pysäytti uskollisen Talagorin ja jalkautui. Hän nappasi ohjat hevosen kaulalta ja talutti ratsunsa tutun maatalon isännän laitumelle. Liioitellun hitaasti haltia alkoi löysentämään satulavyötä. Välissä neito nappasi suitset ja laski ne portin juurelle puun alle. Hitain liikkein hän meni takaisin ratsun luokse, ja nosti satulan selästä, sekä vei sen suitsien viereen. Päästyään takaisin hevosensa luokse Lengwen tarkasti jalat sekä kävi yksitellen kaviot läpi. Kevään tultua Talagor oli saanut enemmän liikuntaa ja haltia pelkäsi rasittavansa oria liikaa. Halattuaan ratsuaan vielä kertaalleen, haltia jätti hevosen, sulki portin ja lähti kaivelemaan satulalaukkujaan.

Kohta haltia oli jo tavaroidensa kanssa askeltamassa kohti Phoeben katuja. Haltialla oli perusvarusteidensa lisäksi iso nahkasta tehty säkki, joka oli täynnä vaatteita. Säkissä oli sisällä myös pienempi nahkapussukka jossa oli luonnonmateriaaleista tehtyjä koruja. Haltia kantoi säkkiä selässään, pysyen kuitenkin haltiamaisen ryhdikkäänä. Hän pääsi varsinaiseen kaupunkiin ja suuntasi kulkunsa torille. Eräs tuttu kauppias toimi yleensä välikätenä. Eihän summa olisi niin hyvä kuin itsemyytynä, mutta haltia ei halunnut olla yhtään ylimääräisissä tekemisissä omituisten kaupunkilaisten kanssa.

Saatuaan tavarat kauppiaalle, haltia työnsi rahakukkaronsa viitan alle taskuun, piiloon. Saatu summa oli ollut suurempi kuin yleensä joten nyt olisi hieman varaa tuhlata muihin kojuihin. Nyt kun kerran kaupunkiin oli tultu niin miksi ei vietettäisi aikaa kojuja katsellen?

Kojuja kiertäessään, Lengwenin tarkat korvat havaitsivat jostain tulevan laulua. Tietenkin utelias haltia lähti astelemaan sinne päin. Lähestyttyään laulajaa, väkijoukko alkoi tihenemään ja neito sai hieman jo pujotella. Haltia näki oitis peikon hännän ja tunnisti tuon rodun. Hän ei ollut nähnyt kovin montaa peikkoa matkoillaan joten tottakai uteliaisuus houkutteli. Neito hiipi hieman lähemmäksi mutta jättäytyi silti sivummalle muista. Peikon lopettaessa laulunsa ja ojentaessa hattunsa, haltia nappasi kolikon pussukastaan viitan alta. Siroin askelin neito hiipi lähemmäksi ja ojensi hopeakolikon hattuun. Musiikkia neito jollain tavalla arvosti. Varsinkin tällainen positiivinen vei huomiota pois ajanlanin repimistä menneisyyden arvista.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Muutama kupariraha julkisuudesta

Post by Kuparirapu » Wed May 23, 2018 7:58 pm

Novian pani ohimennen merkille yleisönsä joukosta näkyviin tulevan haltianeidon, mutta tämä pudottikin kolikon hänen hattuunsa. Silloin peikko lakkasi kuuntelemasta viereisen kojunpitäjän epätoivoista yritystä huutaa osa minstrelin yleisöstä ostoksille, ja harppasi sulavasti aivan tämän tuntemattoman haltian eteen.
"Syvät kiitokset, neiti hyvä," hän sanoi, nostaen hattunsa ja poimiessa hopearahan sormiinsa. "Ilman tällaista hyvää tahtoa joutuisin nukkumaan heinäkasoissa ja syömään iltaisin kengänpohjiani. Nyt voin nukkua ensi yönäkin heinäkasassa, mutta ainakin aterioin jonkun toisen pohjallisilla."
Tämä irrotti muutaman hekotuksen yleisön joukosta, ja se puolestaan innoitti Noviania jatkamaan:
"En usko nähneeni noita kauniita silmiä aiemmin yleisössä, joten sallikaa minun esittäytyä."
Peikko suoristi ryhtinsä, kuin olisi valmistautunut johonkin tavattoman viralliseen ja vakavaan puheenvuoroon, ja hänen ääneensä syttyi salaperäinen nuotti.
"Jos kyselisitte vastaantulijoilta, kuka olen, he voisivat kertoa hyvinkin erilaisia tarinoita. Jotkut muistavat pelkän hännänkärjen eivätkä mitään muuta. Mutta toiset sen sijaan muistavat paljon, paljon enemmän. He kertoisivat peikosta, joka lauloi kerran itärannikon rantakivellä niin että aaltojen pauhukin jäi toiseksi. He kertoisivat nokkelasta sankarista, joka kohtasi talonkorkuisen ilkipeikon silmästä silmään ja jäi kertomaan tapauksesta. Ja he kertoisivat minstrelistä, jonka huulilla niin hyvät, pahat kuin kohtalon tuomitsematkin jäävät historiaan tarinoina ja lauluina."
Ajautuen omien sanojensa mukaan Novian kiersi haltian ympäri, virnistäen ja jatkaen vihjailevaan sävyyn:
"Dionessa minua kutsutaan Hopeakieleksi, joka voisi puhua Rakuzankin hämmennyksiin. Phoebessa taas olen kantanut ansaittuja lempinimiä, kuten Käärmehäntä."
Sanojensa painoksi Novian heilautti häntänsä jännittyneeseen s-asentoon ja sivalsi sillä muutaman kerran edestakaisin.
"Mutta parhaat ystäväni ja viholliseni tuntevat minut nimellä Novian Lukinsormi. Minstreli, laulaja, hyvien tarinoiden vaalija, sekä kaikin puolin mitä rakastettavin peikko jäätikön pohjoispuolella."
Päättäen arvonimiensä ja saavutustensa listauksen keikarimaiseen kumarrukseen peikko tarttui uudelleen luuttuunsa ja kysyi:
"Kenelle minun on siis antaa seuraava lauluni? Älkääkä kehdatko kieltäytyä, hyvää tulee palkita hyvällä ja anteliaisuutta anteliaisuudella. Ja jo yksikin katse kuuranpuhtaisiin kasvoihinne voisi innoittaa vaikka tuhat laulua."

Lavandes

Re: Muutama kupariraha julkisuudesta

Post by Lavandes » Thu May 24, 2018 10:37 am

Lengwen ei ollut odottanut joutuvansa huomion kohteeksi. Hän oli ajatellut livahtavansa kauemmaksi tiputettuaan hopeakolikon ensin peikon hattuun. Kuitenkin kun soittaja kiitti, haltia siirsi ruskeiden silmien katseen Novianiin. Tarkoilla silmillään haltia etsi kasvonpiirteitä ja muita mikä kielisi epäluotettavuudesta. Sellaisia ei varsinaisesti löytynyt. Peikko jatkoi puhettaan jota haltia kuunteli tarkoin. Ei ollut yllätys että kadulla soittava oli köyhä, mutta kodittomuus sai haltian tarkkaavaisuuden kohoamaan. Ei haltialla ollut kotia itselläkään mutta tähän mennessä kodittomat olivat olleet niitä huijareita.

Haltian silmiä kehuttiin, mihin neito ei reagoinut mitenkään. Olihan tuo ollut vain ihan tavallinen kohteliaisuus jonka sai kuulla varmaan joka ikinen kolikon antanut. Novian kuitenkin esittäytyi ja tuon sanojen käyttö sai haltian kallistamaan päätään hieman uteliaana. Taitava kielenkäyttö ei ollut asia jota thalassahaltia odottaisi peikolta. Haltia ei ollut nähnyt elämänsä aikana ainuttakaan peikkoa joten kaikki tieto noista perustui tarinoihin joita lapsena kerrottiin. Lengwenin kuulemissa tarinoissa peikot olivat tyhmiä, joskin neito oli itse aina kyseenalaistanut melkein kaiken kuulemansa.

“Sanojenne käyttö on kaunista, enkä voisi kuvitellakaan millaisena aseena voisitte niitä käyttää. Suokaa siis anteeksi etten kerro nimeäni aivan kenelle tahansa.” Haltia puhui painaen päänsä kohteliaaseen tervehdykseen. Hän ignoorasi kehun jälleen koska ei antanut sille arvoa. “Ehdotan että laulatte vielä laulun ja pohdin voinko luottaa teihin tarpeeksi?” Lengwen ehdotti ja siirtyi askeleen taaksepäin kuin antaakseen tilaa. Vaikka peikolla olikin jo ihan hyvin tilaa. Ympärillä oleva yleisö oletettavasti odottaisi myös seuraavaa laulua. Ruskeiden silmien katse pysyi peikossa, odottaen.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Muutama kupariraha julkisuudesta

Post by Kuparirapu » Sun May 27, 2018 5:44 pm

Novian kallisti päätään ja naurahti rehevästi.
"Hahahaa, vai niin. Hyvä on, nimetön haltia, minäpä laulan sinulle, niin ehkä voit luottaakin minuun."
Rämpytellen kevyesti soitintaan Novian alkoi pyörähdellä ja hypähdellä edestakaisin, kuin kerätäkseen yleisöä liittymään mukaan.

"Phoeben torilla, laulaessain
minä haltianeitosen näin.
Vaan nimeään paljastaa tahtonut ei,
hän kysyi ett' 'luottaako voi'?

Kun luuttuni soi ja hymyssä suut
ja iloa sydämissään.
Ei lupausta peikon kai epäillä vois
kuin haltiat nimettömät?
"

Yleisö nauroi ja Novian astui Lengwenin vierelle, kietaisten häntänsä tämän vyötäisille hetkeksi. Pyörähtäen hän viittasi haltiaa hymyillen liittymään mukaan ja jatkoi:

"Tuo haltianeito, hän vieras kai on?
Ja matkansa tallustanut?
Ei katuja tunne, ei kotiinsa löydä,
vaik' kävelis käsillänsä?

Mut siksipä Jumalat siunauksen suo
kun peikkoon törmäsi hän.
Hetkisen verran voi huolensa jättää
ja verryttää jalkojaansa.

Jos musiikin tahdissa tanssia voit
sun kanssasi nauramme vain.
Ei lupausta peikon kai epäillä vois
kuin haltiat nimettömät?
"

Katsojat innostuivat taputtamaan tahtia käsillään, ja sekä peikko että haltiakin keräsivät hetki hetkeltä enemmän huomiota. Peikko luonnollisesti enemmän, tanssahdellessaan ja soitellessaan kuin virvatuli veden päällä.

Lavandes

Re: Muutama kupariraha julkisuudesta

Post by Lavandes » Mon May 28, 2018 5:50 pm

Thalassahaltia oli kaikkine epäilyksineen jättänyt vastaamatta kuka oli. Ei tämä haltia luottanut jokaiseen vastaantulevaan niin että oli valmis ilmoittamaan nimensä. Kuitenkin Neito pyysi peikkoa laulamaan lisää jotta saisi hieman lisäaikaa. Peikon laulaessa lisää ja jollain tavalla kiusoitellessaankin, Lengwen päätti luottaa tuohon tarpeeksi kertoakseen nimensä. Neito kuunteli laulun loppuun hivenen hymähtäen nimettömien haltioiden kohdalla. Muu yleisö tuntui nautivan laulun sanoista mikä sai ruskeasilmän mulkaisemaan noita synkästi.

Vyötäröllä käyvä häntä sai haltian vaistonomaisesti kavahtamaan poispäin. Menneisyyden haamut iskeytyivät silmänräpäyksen aikana koko voimalla nuoreen haltiaan. Muistot ruoskasta saivat haltian reagoimaan turhan voimakkaasti. Kasvot vääristyivät hetkellisesti kauhun ja pelon eleisiin, silmissä vilahtaen hetkellisesti puhdas pakokauhu. Mutta heti silmänräpäyksen mentyä kun järki sai taas otteen elämästä, koko haltian olemus rentoutui ja kasvoille jäi jonkinlainen häpeä. Peikko viittoi haltiaa mukaansa mutta Lengwen haukkoi henkeään vielä ympärilleen vilkuillen. Syvään huokaisten haltia astui peikon vierelle mutta ei vain löytänyt sisältään rohkeutta musiikin vietäväksi.

Laulun loputtua haltia painoi katseensa maahan yleisön villiinnyttyä taputtamaan. Silmistä huokui kuinka menneisyyden arpien repimisen jälkeen niihin oli vielä heitetty suolaa. Haltia koki voivansa jokseenkin pahoin mutta käänsi hivenen kainosti katseensa peikkoon. “Olen Lengwen, Daevenin tytär” Hän esittäytyi niiaten sirosti joskin vältellen katsekontaktia. Olikohan Novian edes huomannut haltian ylireagointia? Ja jos oli niin kokiko tuokin nyt Lengwenin jonkinlaiseksi friikiksi?

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Muutama kupariraha julkisuudesta

Post by Kuparirapu » Thu May 31, 2018 11:24 am

Novian hymyili tyytyväisenä, ja vilkaisten odotti haltiankin nauttivan heidän ylleen sataviin suosionosoituksiin. Mutta haltianeidon kasvoille ei hymy ollut noussut. Mitä vielä, Novian pani merkille toisen näyttävän jopa kurjemmalta kuin aiemmin. Kumarrellen puoliolkaisesti taputtavalle yleisölle peikko kummasteli oliko hän tehnyt jotain väärää? Ei kai haltia nyt noin henkilökohtaisesti ollut ottanut hänen pientä lauluaan...?
"Hauska tutustua Lengwen," Novian lausui haltian esitellessä viimein itsensä, ja peikon sanoissa oli aiempaa rehellisempi ja ystävällisempi sävy. Kenties toinen oli vain kaukana kotoa, ja hieman hämmennyksissä suuressa kaupungissa. Mittaillessaan yleisöään, ja mahdollisuutta vielä ehkä yhteen pikku esitykseen, Novian kuitenkin huomasi torin toisella puolella vaappuvat metallikypärät, jotka kuuluivat kaupunginkaartille. Kerjäämisestä sai nuhtelut ja mahdollisesti sakot, vaikka eihän Novian oikeastaan edes kerjännyt. Hänhän vain lauloi, ja yleisö antoi kolikkoja hyvää hyvyyttään! Mutta siitä olisi turha alkaa vääntää kättä kaartilaisten kanssa.
"Hyvä yleisö, syvimmät kiitokseni teille kaikille sekä minun että avustajani puolesta," Novian kailotti ja siirtyi samalla Lengwenin viereen. Kääntäen yllättäen hattunsa haltian käsiin Novian jatkoi:
"Älkää kuitenkaan huoliko sillä lauluni, luuttuni ja häntäni ovat myöhemminkin ilonanne Phoeben kauniissa kaupungissa. Muistakaa siis soittajaa joka teille tänään tarjosi niin monet hyvät naurut."
Taputtaen Lengweniä olkapäälle Novian viittasi kädellään tätä kiertämään hatun kanssa, ja kiiruhti sitten itse toiseen suuntaan. Ja katsos kummaa, hänen käsiinsä alkoi ropista yksittäisiä kuparinerejä sieltä täältä. Novian näytti kiittelevän ja vastaavan jokaiseen kolikkoon sanalla tai parilla:
"Kiitos, kiitos. Kiitokset arvon herra. Vastatkaa hyvää hyvällä, ja muistakaa että anteliaalla on puhdas omatunto. Kiitos, kiitos paljon."
Varoen pudottamasta yhtäkään kolikkoa sormiensa välistä Novian vilkaisi yleisön yli kaartinkypäriä etsien. Ne näyttivät tulleen hieman lähemmäs, ja ilmeisesti huomanneet jonkin tapahtuman olevan käynnissä.
"Kas niin, kaiken hyvän on loputtava joskus, ja niin myös esityksen tältä päivältä. Jumalten siunausta teille kaikille," Novian sanoi peruuttaen hymyillen taaksepäin ja nojautuen Lengwenin vierelle kuiskasi:
"Nyt voi olla hyvä hetki ottaa muutama ripeä askel sivummalle, vai mitä sanot?"
Puhuessaan Novian nyökytteli paljonpuhuvasti lähimmän kojun takana olevaa kujaa kohti.

Lavandes

Re: Muutama kupariraha julkisuudesta

Post by Lavandes » Sun Jun 03, 2018 12:49 pm

Ei tosiaan nauttinut haltianeito olostaan. Menneisyytensä takia epäluuloiseksi kasvanut haltia piti kaikkea tällaista huomiota ahdistavana. Silti hän koki asiakseen nyt esittäytyä. Olisihan se ollut epäkohteliasta olla kertomatta nimeään vaikka toinen oli sen jo heti alussa tehnyt. Siispä neito esittäytyi ja peikon olemuksessa oli jo jotain aidompaa. Kenties tuo oli huomannut kuinka haltia tunsi olonsa ahdistuneeksi huomion keskipisteenä. Vilkuillessaan ympärilleen lähes hätäisesti katseeseen tarttui kyllä metallikypärät. Haltia vilkaisi peikkoa hermostuneesti joka alkoikin keräämään rahaa.

Lengwen piteli peikon hattua käsissään hämmennyksen ja järkytyksen välimailla. Hänellä meni muutama sekunti tajuta mitä piti tehdä ja alkoi hermostunein elkein kiertämään väkijoukkoa. Kasvavan paniikin keskellä haltia yritti hymyillä ihmisille ja jopa kiittää rahoista. Yhtäkään sanaa haltia ei saanut suustaan. Kaartin sotilaat lähestyivät ja haltiaa alkoi todenteolla ahdistamaan. Väkijoukko onneksi oli nyt kierretty läpi ja Novian ilmoitti esityksen olevan ohi. Sitten peikko tuli kuiskaamaan karkaamisesta. Viittaus syrjäiselle kujalle sai haltian nyökkäämään ja vilkaisemaan metallikypäriin jotka lähestyivät. Ripein mutta mahdollisimman rennoin askelin haltia asteli kohti kojua esittäen hetken asiakasta, kunnes pujahti myyntipöydän vierestä kujalle.

Kujalla haltia otti muutaman siron juoksuaskeleen päästäkseen kauemmaksi ihmishälinästä ja kaartinkypäristä. Lähimmän nurkan taakse päästyään haltia hidasti katsellen ympärilleen, pidellen peikon hattua kädessään, joka aavistuksen verran tärisi. Lengwen tunsi itsensä kunnon arkajalaksi ja yritti ryhdistäytyä parhaillaan. “Toivottavasti saaliisi on parempi kuin yleensä", haltia tokaisi hieman kenties jopa närkästyneellä äänellä. Vaikka jo silmäkulmassa pilkahti jonkinlainen ilkikurisuus sekä uteliaisuus kummaa peikkoa kohtaan. Sitten neito ojensi hatun ja samalla vilkaisi kujalle. Oliko kaarti onnistunut seuraamaan kaksikkoa kujalle?

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Muutama kupariraha julkisuudesta

Post by Kuparirapu » Thu Jun 07, 2018 11:40 am

Kaikeksi onneksi haltia näytti saavan heti pelin hengestä kiinni. Antaen tämän kulkea edellään Novian heilautti vielä kättään ja hyvästeli yleisön säteilevällä hymyllä. Kun kaksikko sitten pääsi lähimmän nurkan taakse, Novian hihitteli iloisen kuuloisesti:
"Hehehee, siellä ne patakypärät nyt etsivät turhaan tilaisuutta pilata muiden iloa."
Helisyttäen kämmenellään lepääviä kolikoita peikko ei näyttyt edes muistavan Lengweniä, ennen kuin haltia puhutteli häntä.
"Saaliini?" peikko kysyi katsoen tätä kulmat hämmästyneesti kohollaan. "Tuohan kuulostaa aivan kuin olisin äsken varastanut nämä rahat itselleni. Ainoa palkka jota todella haluan on yleisöni ilo ja nauru," hän jatkoi hieman loukkaantuneen kuuloisesti. Novian kuitenkin otti hattunsa vastaan ja kauhaisi sen tyhjäksi kylmästä käteisestä.
"Eikö sinulle opetettu olemaan kohtelias vieraille? Kun minä olin vasta pieni peikko, isosetäni Faxcal vaati että nostan häntäni siististi terävään kulmaan tervehtiessä. Ja jos unohdin, niin hän sitoi siihen kattilan kauhoineen nuoralla koko päiväksi," hän jatkoi kepeästi puhellen. Samalla Novian tunki kolikot kukkaroonsa turvaan ja painoi hatun paikalleen hiustensa päälle.
"Vai olikohan se itse asiassa serkkuni? No, kuinka vain. Mutta ei tanssita kaikista tärkeimmän ympärillä, eli sinun," peikko sanoi kuin olisi hypännyt ajatukseta toiseen aivan sattumanvaraisesti. "Mikä sinut toi Phoebeen? Onko sinulla täällä perhettä? Minä tiedän erään majatalon, jossa on hyvä viettää yötä ja simakin on hyvää... Vai oletko matkalla kohti Tritonia? Tunnetko sieltä ketään? Tunsin kerran erään miehen joka oli sieltä kotoisin, Slolt hän taisi olla. Silmäpuoli jos muistan oikein, ääni kuin haudasta avattu, mutta soittaa hän osasi. Hän minut opetti soittamaan ensimmäisen kappaleeni, "Seitsemän liljankukkaa", tosin vasta kun lauloin sitä yleisölle selvisi että hänen sanansa olivat hieman roisimmat kuin alkuperäiset..."
Peikon puhetulvalle ei olisi ehkä tullut loppua, elleivät he olisi kuulleet jostain nurkan takaa äänen sanovan:
"Se rotanhäntäinen kiljukaula? Jossain tuolla, livisti karkuun kuten moiset kiertolaiset yleensäkin. Ja mukana oli joku nuori haltiakin, liekö samaa kapista sakkia hänkin."
Novian tunnisti äänen samaksi kojumyyjäksi, jonka pyhää rauhaa hän näemmä oli esityksellään häirinnyt. Muutamat raskaat askeleet alkoivat lähestyä, jolloin peikko vilkaisi virnistäen Lengweniä.
"Tästä voi tullakin aika hauskaa," hän sanoi, ja ennen kuin toinen ehti estää, peikko harppasi kulmalle ja kailotti kuuluvasti:
"Älkää turhaan vaivautuko, olen vain viemässä räiskäleitä ja purkin hilloa sairaalle isoäidilleni! Menkää te mittaamaan jotain toista kadunvartta."
Kiiruhtaen poispäin lähestyvistä askeleista Novian nykäisi Lengweniä hihasta ja sanoi hilpeästi:
"Tule, nyt pääset näkemään kaupunkia. Jos pelkäät että eksyt, ota hännästä kiinni ja pysy vain perässä!"

Lavandes

Re: Muutama kupariraha julkisuudesta

Post by Lavandes » Sat Jun 23, 2018 4:54 pm

Peikkomuusikko tuntui olevan ylpeä aiheuttamastaan häppeningistä. Lengwen pyöräytteli pienesti silmiään. Tuo peikko olisi onnellinen varmaan putkassakin. Haltia rikkoi toisen ylpeyden hetket puhumalla saaliista. Olihan se haltian silmiin saalis. Ei hän osannut kuvitellakaan että joku voisi juosta metallikypäriä karkuun rakkaudesta lajiin. Peikko tuntui hieman loukkaantuvan mitä haltia ei tietenkään halunnut. “Anteeksi, en oikein nauti huomion keskipisteenä olemisesta ja siksi syytän sinua päiväni pilaamisesta” Haltia tokaisi sarkastisia sanoja huokaisun kera. Kuitenkaan hän ei tarkoittanut olla sarkastinen. Itse asiassa toisen loukkaantuminen tuntui niinkin pahalle että Lengwenin surulliset silmät saivat uusia ulottuvuuksia ja koko olemus huokui alakuloisuutta.

Peikko ei tuntunut sittenkään ottavan itseensä ja tuo alkoikin höpöttämään sekavia kysyttyään ensin oliko haltialla majapaikkaa. Haltia ei ehtinyt kuin suunsa avata muttei tohtinut keskeyttää. Nurkan takaa kuului puhetta mikä viittasi siihen että metallikypärät olivat löytämässä kaksikon. Ennen kuin haltia ehti kiinnittää suurempaa huomiota peikkoon, tuo loikkasikin kulmalle kailottamaan kummia. Haltia pyöritteli silmiään jokseenkin halveksuvaan sävyyn mutta peikon tullessa takaisin Lengwen syöksähti tuon perään jo lähestulkoon refleksinomaisesti. Metsissä samoillut haltia omasi hyvän kunnon eikä ketteränkään peikon perässä pysyminen ollut juurikaan haaste. “Metsä on kotini enkä ajatellut nukkua kaupungissa ainuttakaan yötä” Neito tokaisi siinä hölkätessään.

Locked