Varoituksen sana

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Varoituksen sana

Post by Tinanja » Tue May 22, 2018 2:35 pm

//Vareo tänne, kun pääsee Nanan käsittelystä ^^

Siitä oli kulunut lähes kolme viikkoa, kun Zahir oli pyytänyt Naenijaa hoitamaan tytärtään. Viikot olivat hänen osaltaan kuluneet melko hiljaisesti ja lähinnä pelkkiä hallinnollisia asioita hoitaessaan. Nämä sisälsivät niin laittomuuksia kuin kaupankin ylläpitoa, mutta se oli tarjonnut miehelle vaihtoehdon olla kotona, ja yrittää saada Miannan uteliaisuutta hänen liiketoimiaan kohtaan laantumaan. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, eikä hän saattanut sitä kaikkea enää poistaa epäilyksiä herättämättä. Zahir oli melko varma, että rako hänen ja hänen vaimonsa välillä voisi säröillä yhä leveämmäksi ja leveämmäksi, mikäli vielä jotain turhaa kantautuisi Miannan korviin saakka. Se erityisesti lisäsi miehen tarvetta saada viimeinenkin varoitus tähän johtaneista tapahtumista perille, mutta hän oli antanut asian olla jonkin aikaa tietäen, että se lisäisi hänen vierailunsa vaikuttavuutta, mutta myös olisi antanut hänelle aikaa hoitaa asioita kotona. Naenijan kanssa käytyä keskustelua oli nopeuttanut se, mitä Janeltelle oli tapahtunut... Mutta nyt se oli takanapäin, ja elämä alkoi hitaasti palautua takaisin uomiinsa, joten oli aika antaa viimeiset huomautukset ongelmiin johtaneille henkilöille.

Nyt, eräänä kirkkaana aamuna kuitenkin oli aika kerätä taas itsensä kaduille, ja käydä vierailemassa Vareo Berenthaliksi kutsutun miehen luona. Hänen lähteidensä mukaan mies asui useiden asunnottomien suosimalla alueella katastrofin jälkien keskellä. Se sopi paremmin kuin hyvin: putiikki sijaitsi vastapäisellä laidalla keskustoria, joten hänellä olisi lyhyt matka kotoa paraatipaikalle. Tuo lähti astelemaan aamuhämärässä kohti keskustaa ja siitä raunioita kohden.
Maagikko astui nopeasti sisälle lähes raunioituneeseen rakennukseen. Ovi kääntyi vain kevyesti koskettamalla, saranoillaan ikävästi naristen. Se sai muutaman talon asukkaista tuijottamaan mustaan viittaan verhoutunutta tulijaa, mutta kukaan ei kommentoinut asiaa millään lailla, eikä kukaan vaihtanut edes asentoa Zahirin astellessa suoraan toiseen kerrokseen johtavia portaita kohden. Mies käveli narisevat, korjauksen tarpeessa olevat portaat ylös ja katseli hetken ympärilleen. Hänen saamien tietojensa mukaan ensimmäinen ovi tässä melkein romahtaneen toisen kerroksen tasanteella johtaisi hänet Vareoksi itseään kutsuvan miehen asuntoon. Zahir astuikin pian täysin äänettä sisälle vain nähdäkseen likaisen ikkunan lävitse näkyvät päivän ensimmäiset auringonsäteet, lattialla nukkuvan Vareon, jakkaran ja vinon pöydän. Yksi seinistä oli selkeästi korjauksen tarpeessa, mutta tuolla oli sentään katto päänsä päällä. Mihinköhän tuo meinasi käyttää hänen keikoistaan saamansa rahat, jos kerran viihtyi edelleen tälläisessä läävässä? Lähes äänettä mies astui parin tavarakasan ohitse ja veti oven yhtä hiljaa oven perässään kiinni. Mies nappasi jakkaran mukaansa ja istui pian sen päälle ikkunan edustalle.

Maagikko jäi katsomaan nukkuvaa, kaljua miestä kädet rintakehälle ristittyinä ja odottamaan, että tämä heräisi.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Varoituksen sana

Post by Kuparirapu » Mon Jun 11, 2018 12:13 pm

Ohut peitto kahahti hiljaa Vareon liikahtaessa ja raottaessa silmiään. Hänen toinen kätensä liikkui itsestään ensin tyynyn alapuolella näkyvään puukonkahvaan, ja hiljaa mies kuunteli oliko vain kuvitellut äskeisen äänen. Mutta oli hiljaista, lukuun ottamatta ikkunan takaa kuuluvia heräävän kaupungin ääniä. Hengittäen syvään Vareo kietoi peiton paremmin ympärilleen ja oli jo aikeissa antautua uudelleen uneen.
Äkkiä hän kuitenkin kuuli heikon kahahduksen, ja ennen kaikkea vaimean hengityksen äänen. Eikä kumpikaan ollut hänestä lähtöisin. Hätääntynyt pelko sai Vareo silmät rävähtämään auki ja vatsanpohjan pistelemään kylmästi. Tarttuen samalla uudelleen puukonkahvaan Vareo nousi hitaasti istumaan, kuin hän olisi ollut vastakkain villieläimen kanssa. Hänen liikkeensä seisahtui nähdessäään vieraan hahmon istuvan ikkunan äärellä, ja Vareon hengityskin tuntui jumittuvan hetkeksi kurkkuun hänen tunnistaessa mustan vaatteen päälle ristityt kapeat kädet. Vareon peitto valahti mytyksi hänen päältään, ja miehen paljaalla iholla näkyivät yhä vaaleat tikkakset paranevan haavan poikki. Hiljalleen tuhat eri vaihtoehtoa juoksi huutaen kaljun miehen mielessä, sillä miksi ihmeessä Zahir olisi vaivautunut paikalle henkilökohtaisesti?
Tuijottaen työnantajaansa, ja odottaen josko tämä vaivautuisi puhumaan ensin, Vareo päätti ainakin nousta sängystään. Ponnistautuen ylös hänen liikkeissään kuitenkin näkyi selvää väsymystä ja jäykkyyttä, johtuen yhä paranevasta haavasta. Suoristautuen täyteen mittaansa hän yritti kohdata Zahirin jääkylmän katseen ja kysyi vielä raa'asta herätyksestä karhealla äänellä:
"Onko...onko jotain tapahtunut?"

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Varoituksen sana

Post by Tinanja » Mon Jun 11, 2018 4:04 pm

Zahirin katse arvioi hämärässä huoneessa hitaasti liikahtelevaa miestä, joka työnsi kätensä tyynynsä alle - ilmeisesti asettaan tavoittelemaan. Maagikko ei liikahtanutkaan, katseli vain hitaasti heräilevää kaljua miestä, kun tuo viimein avasi silmänsä, nousi istumaan ja tunnisti hänet. Zahir antoi tuon heräillä, kunnes Vareo itse aloitti keskustelun kysymällä, oliko jotakin tapahtunut. Se sai pienen, ärtyneen ilmeen nousemaan Zahirin kasvoille, ja mies joutui muistuttamaan itselleen siitä, ettei Vareo todennäköisesti tiennyt tapahtumista mitään... vielä.
"Arvostan yksityisyyttäni erityisen paljon", Zahir sanoi sitten, Vareota katsellen ennen kuin katse alkoi hitaasti vaeltaa ympäri huonetta Zahirin suoristaessa hieman selkäänsä. "Lisäksi pidän yksityiselämäni sekä työni tarkasti irrallaan toisistaan", maagikko jatkoi katseen nyt laskeutuessa takaisin Vareoon. Hitaasti kytenyt ärtymys näkyi nyt myös tuon olemuksesta, vaikka mies hillitsikin eleensä tarkasti - näyttäen vain muutamilla rypyillä ja kavenevalla katseella sen, miten vihainen oli.
"Olen mielestäni tehnyt tämän selväksi myös alaisilleni, mutta ilmeisesti... sinä et tehnyt asiaa selväksi eräälle parantajanaiselle, kun toit hänet putiikkiini."

Zahir laski kätensä roikkumaan näennäisen rennon näköisenä sivuilleen ottaessaan muutaman askeleen ikkunan luota lähemmäs sänkyä, jolla Vareo istui. "Naenija kertoi Miannalle, mitä teen", Zahir sanoi hiljaa, katsoen nyt Vareota hyvin pitkään, kylmästi ennen kuin jatkoi: "Ja sinä näytit Naenijalle, mitä teen työkseni."

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Varoituksen sana

Post by Kuparirapu » Mon Jun 11, 2018 4:48 pm

Vareon otsa rypistyi kummeksuen Zahirin aloittamalle saarnalle, jonka sanoman hän kuvitteli sisäistäneensä jo aikoja sitten. Oliko jokin keikka häirinnyt Zahiria kesken aamiaisen, vai mikä ihme maagikkoa noin pahasti painoi piikkinä lihassa...?
Vaan kun mainitsi parantajan, Vareo hoksasi mistä oli kyse. Siirtäen katseensa hetkeksi syrjään hän yritti kerätä ajatuksiaan, ja hapuilevasti aloitti:
"Minä...tiedän että menin silloin liian pitkälle. Ja ymmärrän mitä se tarkoittaa.."

Mutta tämä korjausyritys kuihti Zahirin seuraaviin sanoihin, jotka kuullessaan Vareo katsahti maagikkoa silmät levällään.
"Mitä?" hän huudahti ja kampeutui jaloilleen, irvistäen kun liike venytti tikkejä hieman.
"Se on mahdotonta," hän älähti epäuskoisen kuuloisena. "Eihän Nae...eihän hän koskaan nähnyt ketään muita kuin meidät. Kuinka hän olisi voinut päätellä enemmän? Ja miksi hän olisi sanonut mitään...?"
Mutta jo puhuessaan Vareo kysyi itseltään, oliko parantaja tarpeeksi älykäs täyttämään tyhjät alueet itse.
"Kyllä, kyllä hän olisi," mies joutui myöntämään. Ja Zahirin kylmää tulta kipinöivät silmät kertoivat, ettei tätä lipsahdusta ollut helppoa korjata maagikon kotona. Tai ehkä edes mahdollista. Ajatus sai Vareon kauhistuneena ajattelemaan, että hän oli saattanut ajaa Naenijan tähän tilanteeseen. Hän oli yksi vastuussa jos haltianaiselle tapahtuisi jotain.
"Hän ei tiennyt," Vareo yritti, hakien Zahirin kylmästä ilmeestä pientä merkkiä ettei maagikko ollut vielä suunnitellut mitään veristä rangaistusta. "Hän ei tiennyt, kuinka tärkeästä henkilöstä olisi kyse. Yritin painottaa sitä mutta...hän ei tunne kaupungin tätä puolta tarpeeksi ymmärtääkseen."
"Minä voin puhua hänelle. Huolehdin että tämä ei toistu, annan siitä sanani," kalju mies yritti lisätä, miltei jo hätääntyneen kuuloisena.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Varoituksen sana

Post by Tinanja » Mon Jun 11, 2018 5:20 pm

Vareo väitti kovasti tietävänsä, että oli mennyt liian pitkälle siinä vaiheessa kun oli Naenijan tuonut Zahirin luo. Ei se itsessään maagikkoa häirinnyt - olihan hän saanut vaikka miten paljon hyötyä parantajasta irti. Tämä oli taitava, ja selkeästi velvollisuudentuntoinen siitä huolimatta, mihin tilanteeseen tuon heitti. Oli kätevää pitää takataskussa varalla tuollaista korttia, jota harvat epäilivät hänen avukseen. Se oli pelastanut useamman kinkkisestä tilanteesta, eikä Zahirilla ollut aikomustakaan saada tilannetta muuttumaan mihinkään suuntaan. Maagikko ei kieltämättä voinut olla nauttimatta siitä ilmeestä, joka Vareon kasvoille nousi hänen sanoessaan, mitä Naenija oli tehnyt. Varsinkin, kun mies kivenkovaan väitti, ettei Naenija ollut nähnyt muita kuin heidät. Se sai Zahirin hymähtämään ilkeästi, viileästi ja mulkaisemaan Vareota kertaalleen.
"Hän on putiikin vakioasiakas, ja Mianna näki meidät, kun tulitte hakemaan minua", totesi Zahir viileästi. "Sekä Mianna, että Naenija erityisesti osaavat täyttää tyhjiä aukkoja", maagikko jatkoi vielä aivan yhtä viileän tunteettomalla sävyllä, jolla aiemminkin oli puhunut. "Sanoisinko, että sinun osaltasi tämä homma meni enemmän kuin vähän reisille."
Se, mikä tässä keskustelussa näytti Vareon mielen päälle ensimmäisenä nousevan, oli huoli Naenijasta. Ainakin ilme kertoi, ettei tuo näyttänyt siltä, että olisi itsestään huolissaan, mutta parantajan mainitseminen sai jopa reaktion aikaan tuosta. Tämä oli hyvä varmistus siitä, että tuo mies menisi hyvin pitkälle suojellakseen sitä parantajanaista, johon kovasti yritti näköjään kehittää ihastusta. Maagikko otti pari askelta taaemmas Vareon noustessa seisomaan, ja jäi katsomaan miestä hetkeksi hyvin arvioiden. Ei ollut vaikea huomata, että tätä oli parannettu varsin ison loukkaantumisen jäljiltä, ja se sai pienen, ilkeän hymyn leviämään jälleen maagikon kasvoille.

"Olen varma, ettei teistä kumpikaan ole näkemässä jälkipyykkiä, mikäli tilanne toistuu. Tämä on aiheuttanut ihan riittävästi sotkua ja ongelmia, joihin olen joutunut käyttämään aivan liikaa aikaa ja energiaa", Zahir totesi hiljaa Vareolle kuunneltuaan tuon selityksiä ja lupauksia siitä, ettei tilanne toistuisi. Voi kyllä, hän oli lähes varma siitä, ettei tilanne toistuisi. "Tiedän myös, että mikäli tilanne eskaloituu tästä yhtään mihinkään suuntaan, niin sinä et ole ainut osapuoli, joka on kusessa... päin vastoin saatat olla teistä kahdesta se, joka selviää hieman helpommin tästä... olethan jo harjoitellut...", mies loi paljonpuhuvan katseen Vareon rintakehällä olevia tikkejä ja arpeutuvaa haavaa kohden.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Varoituksen sana

Post by Kuparirapu » Wed Jun 13, 2018 11:54 am

Vareon oli purtava kieltään, ettei livennyt sanomaan mitään harkitsematonta. Hän näki Zahirin pitelevän naruja käsissään ja kuinka maagikko nautti tilanteesta. Siksi hänen oli pakko vaihtaa taktiikkaa vakuutella maagikkoa. Sekä itensä että Naenijan vuoksi.
"Se voi olla hyvinkin totta. Mutta oletko varma, että haluat heittää hänenlaisensa taitavan parantajan hukkaan?" Vareo kysyi, vaikka häntä vavisuttikin edes ajatella että Zahir päästäisi verikoirina pitämiään alaisia Naenijan perään. "Hänestä voi olla tulevaisuudessa paljon hyötyä...kuten ilmeisesti olet jo huomannut," Vareo jatkoi ja muisti nyt mitä kaikkea oli pistänyt merkille nähdessään haltianaisen viimeksi. Miehen orastava pelko katosi hetkeksi, ja hänen silmissään näkyi jopa avoimen haastava sävy Zahiria kohtaan.
"Kun toin hänet luoksesi, tein mielestäni täysin selväksi että olin valmis korvaamaan kaikki keikan tuottamat vaivat. Etkä voi kieltää että yksikään tehtävä, jossa viimeisten viikkojen aikana olen ollut mukana, olisi ollut pettymys. Joten miksi Naenija...se parantaja on joutunut auttamaan alamaailman rikollisia keskellä yötä? Ja kuulemma jo useasti?"
Vareo ei astunut lähemmäs, omaten yhä tervettä varovaisuutta maagikkoa kohtaan. Mutta hänen ilmeestä näki että ajatus tarttua Zahiria rintamuksesta olisi houkutellut kaljua miestä suuresti.
"Minun piti maksaa siitä keikasta, ei hänen! Hänen ei kuuluisi sekaantua alamaailman asioihin, hän on saattanut nähdä jo liikaa! Hänellä on sentään toinenkin vaihtoehto ja..."
Vareo napsautti äkkiä suunsa kiinni, tajuten että oli ehkä puhunut jo sivu suunsa. Puristellen käsiään nyrkkiin ja taas auki hän jatkoi vielä:
"Kuvittelin että meillä oli sopimus. Mutta nyt näyttää siltä, että jompikumpi meistä ei aio pitää siitä kiinni. Joten miksi minunkaan pitäisi?"

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Varoituksen sana

Post by Tinanja » Wed Jun 13, 2018 1:12 pm

Vareon järkeily parantajan hukkaan heittämisestä oli ehdottomasti oikein, mutta Zahirin ilmekään ei värähtänyt miehen sanojen kohdalla. Tuon ei tarvitsisi tietää, mitä hän ajatteli asiasta, tai mitkä hänen suunnitelmansa olivat. Maagikko kuunteli ilmeettömänä Vareon kommentoinnin siitä, että Naenijan ei tulisi maksaa velkaa. Ilmeisesti parantajanainen ei ollut kertonut Vareolle omasta tarjouksestaan velanmaksun suhteen - ja se kertoi, että nuo molemmat halusivat pitää toisensa poissa tämänkaltaisesta työstä... turhaan. Zahirilla ei ollut aikomustakaan päästää kumpaakaan otteestaan varsinkaan nyt, kun Naenija oli kussut

Mies kohotti kätensä kuromaan umpeen Vareon ja itsensä välillä olevan välin. Sormuksien koristelemien sormien kärjet liukuivat tuon tikatun haavan päällä juuri ja juuri koskien tikkeihin sen verran, että sen tunsi. Viimeisen tikin kohdalla tuon sormet tarttuivat sen reunasta ja repäisivät sen irti nopealla, tuskin huomattavalla liikkeellä. Tämä kohotti tikin Vareon nähtäväksi.
"Vareo Berenthal...", mies sanoi hiljaa, päätään vähän kallistaen katsoessaan nyt Vareota suoraan silmiin, tiputtaessaan tikin sormistaan miehen nähden. Sitten käsi laskeutui hitaasti takaisin maagikon sivulle tuon suoristaessa selkäänsä yhä suoremmaksi. Pitkä, kylmän arvioiva katse tippui silmistä arvioimaan hetkeksi Vareon kehoa, kunnes tuo kohotti katseensa takaisin Vareoon. "Te rikoitte sopimuksen ehtoja... Naenija kertomalla Miannalle työstäni, ja sinä, kun jätit terästämättä, miten tärkeää vaitiolo on...", maagikko sanoi sitten melko hitaasti, harkiten puhuen.
"Ja nyt... nyt sinä väität, että minä olen sopimusta rikkova osapuoli?" Zahir kurtisti kulmiaan jopa hetken aikaa hieman mietteliään näköisenä, mutta sitten ilme koveni taas. "Olen melko varma, että sananvaltasi tilanteeseen on melko mitätön."

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Varoituksen sana

Post by Kuparirapu » Fri Jun 15, 2018 8:29 pm

Tapa, jolla maagikko tuli aivan Vareon lähelle sai hänen niskavillansa nousemaan pystyyn inhottavasti. Jollain tavalla pelkkä Zahirin sormen kosketus tuntui ennustavan kipua, ja ennen kuin Vareo ehti estää tätä, maagikko tarttui tikeistä viimeiseen. Verinen repäisy sai Vareon huudahtamaan sekä yllättyneenä että tikin jälkeensä jättämästä jomottavasta kivusta. Perääntyen vaistomaisesti askeleen verran hän painoi kätensä haavan päälle ja vilkaisten sitä näki vain muutaman yksittäisen veripisaran nousseen esiin.
Kipu tuntui pistävän teränsä suoraan Vareon uhman lävitse, ja Zahir käytti tilaisuuden välittömästi hyödykseen ladellessaan omaa saarnaansa.
"Minä...," Vareo aloitti, mutta Zahir käveli hänen sanojensa yli säälimättömällä äänensävyllä. Pudistaen päätään aiempien pelkojen palatessa yhtenä rysäyksenä Vareo kohotti ääntään jotta saisi suunvuoron:
"Mitä minun sitten on tehtävä?"
Vareo yritti vastata Zahirin katseeseen, mutta hänestä tuntui kuin hän olisi seisonut kapealla reunalla ilman ainuttakaan keinoa perääntyä turvaan.
"Jos minun on maksettava tästä verelläni, niin voimme saman tien lopettaa asian ympärillä kiertämisen. Mutta jos on mitään, millä voin tilannetta edistää, niin olen valmis tekemään sen. Yhtä lailla minun kuin Na... sen parantajankin puolesta. Kuten sanoit, minä tämän aiheutin, joten minä siitä maksan. Mitä tahansa," Vareo toisti lopuksi, vaikka häntä suoraan sanottuna pelotti mitä Zahir vielä voisi keksiä. Mutta hänen oli jotenkin hävitettävä Naenijan yllä uhkaavasti roikkuvan vaaran. Sitten hän voisi mennä itse parantajan luokse ja...jotenkin saada nainen olemaan varovaisempi.
Jotenkin.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Varoituksen sana

Post by Tinanja » Sun Jun 17, 2018 3:16 pm

Maagikko nautti siitä, miten Vareon uhma alkoi rakoilla lopulta, kadoten viimein kokonaan. Se oli tyydyttävää, ja mitä tahansa tuo oli aiemmin ajatellut kommentoivansa tai mitä ajatuksia tuo kuvitteli hänelle esittelevänsä jäi sivuun, kuten kuuluikin. Ja viimein, viimein tuon suusta pääsivät ne sanat, joita Zahir oli odottanutkin... Vareo kysyi itse, mitä tämän tulisi tehdä asian eteen, oman osansa tekemiseksi.
"Minä ilmoitan, kun minulla on sinulle töitä", Zahir totesi hiljaa, hymyillen jopa hetken aikaa ilkeän tunteettomana, kuten hänen tapoihinsa kuului. Nyt olisi turha ladella mitään ehtoja tai juonia Vareolle - hänen pitäisi itse hioa niitä huippuunsa ennen kuin hän voisi ajatella toteuttavansa asioita... Ja sitä ennen tilanteen oli annettava rauhoittua merkittävästi, jotta mahdolliset epäilykset, ongelmat ja ylimääräiset utelut alkaisivat rauhoittua myös kotona, puhumattakaan alamaailmasta, jonka rauhallisuutta hänen käskynsä olivat järisyttäneet.

Mutta nyt olisi aika esitellä Vareolle uusi siirto shakkilaudalla, mies ajatteli kääntyessään kannoillaan, viitan heilahtaessa miehen ympärillä, kun tämä lähti kulkemaan ovelle pitkien askelten saattamana. Vielä ovella, työntäessään sitä auki Zahir kääntyi katsomaan Vareota kulmiensa alta pitkään, ensin mitään sanomatta. Hetken päästä miehen kasvoille levisi ilkeä hymy, kun tämä kääntyi lähteäkseen. "Tiedän, kuka toi asuntoosi sen kahleen", mies sanoi vielä astuessaan kynnyksen ylitse, vilkaisemattakaan Vareoon.

Pian miehen askeleet kuuluivat portaista ja lopulta katosivat kokonaan Vareon jäädessä yksin asuntoonsa.

//Kiitokset jälleen kiinnostavasta pelistä, uusia seikkailuja ja käskyjä odottaessa!

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Varoituksen sana

Post by Kuparirapu » Mon Jun 18, 2018 6:50 pm

Turhautunut sihahdus pakeni Vareon huulilta Zahirin kääntyessä ovelle. Tuntui kuin Zahir olisi lausunut sen, mitä tämä oli alkujaankin tullut hänelle sanomaan. Painostavat vihjaukset olivat vain koristeena, varmistus että Vareo pysyisi ruodussa premmin. Ja kun kaljun miehen käteen ei jäänyt mitään muuta kuin käsky odottaa, epätietoisuus voisi pian jäytää reiän hänen takaraivoonsa.

Vareo oli jo miltei henkäissyt helpotuksesta, että Zahir poistuisi, kun maagikko yllättäen löysikin hihastaan vielä yhden piikin jonka heittää hänen lihaansa. Vareo säpsähti katsomaan mustiin pukeutunutta miestä, odottaen jo rehellisesti että maagikko olisi jatkanut. Mutta tämä astui tyynesti ulos, ja oven kolahtaessa kiinni saattoi Vareo miltei nähdä luihun hymyn Zahirin kasvoilla.
Kului useampi minuutti ennen kuin Vareo kykeni nostamaan katseensa oven kuluneesta pinnasta. Muutaman hitaan askeleen jälkeen hän rojahti sängylleen ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Hän oli nyt vyötäisiään myöten ongelmissa, ja nyt hänestä tuntui kuin Zahir olisi kietaissut rautapallon hänen nilkkaansa vain oman sairaan huvinsa takia.
Huokaisten värisevästi Vareon kädet painuivat nyrkkiin, ja hän painoi rystysiään otsaansa vasten niin lujaa että silmissä kipunoi. Raudankovan päättäväisyys oli tuonut hänet tähän asti. Mutta mitä tehdä, jos tuo päättäväisyys nyt horjuisi?
Sillä näin monen askelman jälkeen horjahduksesta seuraava pudotus voisi koitua hänen kuolemakseen.

//Mielenkiinnolla tästä jatketaan//

Locked