Tilinteon aika

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tilinteon aika

Post by Kide »

Ezram antoi Ingvildin nostaa kätensä, mutta seurasi naisen liikkeitä kulmat kurtussa. Hän tyytyi vain nyökkäämään jäykästi Ingvildin sanoille, eikä naisen hymy saanut vastakaikua Ezramin juroilta kasvoilta.
"Mmrhh", mies murahti hyväksyväksi tulkittavasti ja kohotti aavistuksen Ingvildin kädellä lepäävää kättään sen merkiksi, että tuo voisi tehdä mitä täytyi. Kunhan vain homma tulisi hoidettua, mielellään nopeasti. Vesinoron ryöpsähtäessä haavan päälle se kirvelyn lisäksi aiheutti ikävää painetta ja tykytystä ihonreunojen hieman venyessä. Ezram mutristi aavistuksen suutaan ja tuuheat kulmakarvat painuivat vieläkin syvempään kurttuun, mutta suuri käsi ei värähtänytkään Ingvildin käsittelyn alla. Miehen ilme tosin pehmeni heti naisen lopettaessa veden kanssa läträämisen, mikä paljasti huuhtelun myös tuntuneen.
Ingvildin kertoessa loitsusta ja suositellessa Ezramia pysymään sen ajan aloillaan, tyytyi mies jälleen vain nyökkäämään ymmärtämisen merkiksi. Samalla hän vaihtoi painoa jalalta toiselle kuin valmistautuen siihen mitä tuleman piti.

Ingvildin lausumat loitsun sanat kuulostivat miehen korviin yhtä omituisilta kuin humalaisen soperrus, tosin sitäkin oli helpompi ymmärtää kuin tuota maagikoiden mongerrusta. Pian haavassa ja sen ympärillä tuntuva lämpö veivät kuitenkin miehen huomion. Omituisuudestaan huolimatta käteen leviävä pehmeä lämmön tunne oli jollain tapaa rauhoittava, ja Ezram tunsi hartioidensa rentoutuvan, vaikkei tiennyt niitä edes jännittäneensä.
Kuten Ingvild oli luvannut, loitsu oli nopeasti ohi. Naisen siirrettyä kätensä haavan päältä jäi Ezram katsomaan kättään ihmetellen kuin ei olisi voinut uskoa, että haava oli poissa. Hän pyyhkäisi toisella kädellään varovasti vielä äsken haavoittunutta kämmenselkää kuin varmistaakseen, ettei kyseessä ollut jokin temppu. Haava kuitenkin oli poissa ja tilalla vain siisti arpi. Puristaessaan kätensä nyrkkiin ja takaisin auki Ezram sai huomata, ettei kivustakaan ollut jäljellä kuin varjo. Käsi tuntui jollain tapaa oudolta, ehkä jäykältä, muttei lainkaan hullummalta. Ezram ei tiennyt, miten tällaisella matkalla voisi ottaa pari päivää rauhallisesti, mutta nyökkäsi yhtä kaikki Ingvildin kehotukselle kättään edelleen tarkastellen.

Ingvildin seuraava kysymys sai ruskeat silmät ponnahtamaan naista kohti. Miehen katse pallotteli hetken Ingvildin silmien välillä arvioivasti ennen kuin tuo murahti hiljaa vastaukseksi:
"Joskus menneisyys tulee tasaamaan tilejä myöhemmin kuin voisi kuvitella." Ezramin tiukka äänensävy teki selväksi, ettei hän ollut aikeissa keskustella asiasta enempää. Samassa hän suoristautui hieman ja vilkaisi Ingvildin takana avautuvaan pimenevään metsään, hakien kuitenkin pian naisen katseen takaisin omaansa.
"Kiitos... kaikesta", Ezram totesi ja tällä kertaa parran suojissa värjötti pieni, mutta aito hymy. Hän kumartui sulkemaan laukkunsa ja Ingvildiin katsomatta kääntyi kävelläkseen takaisin nuotion ääreen, kulmat jälleen hänelle tavanomaiseen kurttuun painautuneina. Hymystä tuon huulilla ei ollut enää jälkeäkään.

// Minun puolesta se voisi olla siinä, kiitos pikapelistä! :) //
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tilinteon aika

Post by Tinanja »

Ingvildin katse arvioi Ezramia jonkin aikaa miehen nyökättyä ymmärryksen merkiksi siitä, että tuon pitäisi varoa kättään pari päivää. Nainen oli yllättynyt, ettei mies aiemmasta nuivasta suhtautumisestaan huolimatta varsinaisesti näyttänyt reagoinen parantamiseen - ei itse loitsuun eikä sen jälkeenkään.

Sen sijaan Ezramin vastaus siitä, mitä taistelun aikana oli tapahtunut, sai Ingvildin kohottamaan kulmiaan. Oli selvää, että Ezram oli nähnyt paljon - sen näki miehen olemuksesta, tavasta liikkua siitä, että tuo edes oli elossa siitä huolimatta, että näytti käyneen lävitse armeijan velvollisuuksia, ja ehkä jotain muuta senkin jälkeen. Mutta että menneisyys palasi tuollaisina katkoina? Varsinkin potentiaalisesti vaarallisissa tilanteissa sai Ingvildin kurtistamaan kulmiaan vähän Ezramin vielä viimein kiittäessä häntä. Nainen ei uskonut keksivänsä sopivia sanoja miehen sanoihin vastaamiseen, joten hän päätyi nyökkäämään. Ingvildin katse kuitenkin seurasi nuotiolle palaavaa, nyt kumarassa kulkevaa miestä. Pimenevää iltaa, ja nuotion kirkasta valoa vasten Ezram näytti hetken aikaa Ingvildin silmiin paljon vanhemmalta, mitä olikaan.

//Kiitokset itsellesi jälleen mielenkiintoisesta pelistä!
Locked