Page 1 of 3

Suuresti liioitellut juorut

Posted: Wed May 30, 2018 7:33 pm
by Viherkivi
OoC: Kide + Tessa ja Kuparirapu + Novian ovat tervetulleita.

~*~

Vilutar oli levähtänyt Phoebessa nyt pari päivää, nauttien nähtävyyksistä ja kaupungin huminasta. Pikkuhiljaa, kuitenkin, koti-ikävä oli alkanut tykyttää jossain naisen sielun ja sydämen sopukoissa, joten jäätikköhaltia oli alkanut pikkuhiljaa suunnitella paluumatkaa kotipuoleen. Hän olikin suunnannut Phoeben suurimmalle torille tuliaisostoksia varten. Nainen oli ostanut kätevän, keskikokoisen nassakan oluelle, jota oli kokeillut jokunen päivä sitten tavernassa, ja oli nyt katselemassa värjärin pöydän lankoja, pohdiskellen valintaa oikein tummanvihreän ja heleänsinisen välillä; kummastakohan hänen veljensä Vaito pitäisi enemmän?

Viluttaren mietteet keskeytyivät, kun muuan tuntematon mies hilpeässä hiprakassa tarttui hänen käteensä ja pyöräytti spontaanisti muutaman tanssiaskeleen verran.

"Kerran näet, herrää mennyt kaipaush
Syvällä, arvet sialussa on
Toivoo takaasin, lupausta yhest
kosketuksest, yks hellä shana vain...
", mies hoilotteli komeasti nuotin vierestä, ja päästi Viluttaren irti ennen kuin jäätikön nainen ehti edes reagoida. Sitten ukkeli olikin poissa ystäviensä kanssa ja Vilutar katsoi heidän peräänsä nassakka kainalossaan, ja kulmakarvat melkein kadonneet jonnekin hiusrajaan asti.

"Seeeel-vä?", Vilutar mutisi itsekseen ja kohautti olkiaan pyöräyttäen silmiään. Onneksi hän oli jättänyt koiransa majatalonpitäjän tyttären hoteisiin täksi päiväksi. Muuten tanssituulella ollut ukkeli olisi saanut uusia, vaikeasti selitettäviä haavoja perskankkuunsa. Vähän ravisteltuna, Vilutar palasi ostopäätöksensä ääreen, ja valitsi loppujen lopuksi paksun vyyhden oikein kaunista heleänsinistä lankaa veljelleen. Vaito ilahtuisi uusista materiaaleista takuulla.

Kunhan lanka ja raha olivat vaihtaneet omistajaa, suuntasi jäätikköhaltia ostoksineen kohti tuttua pubia. Olihan hän luvannut Tessalle palaavansa ostamaan lisää olutta kotiin viemisiksi. Matkalla tavernalle, hän kuuli lisää säkeitä -- huonosti esitettynä -- jostain kohtalon eväämästä rakkaudesta. Hän viittasi moisille kintaalla, vaikka aiempi humaltuneen miehen tanssittamaksi tuleminen olikin hieman ravistellut häntä. Vilutar ei omasta mielestään ollut kovinkaan erikoinen, joten nyt olikin outoa, miten häntä nyt katsottiin.

Hän astui pubiin sisään, ja huomasi kuinka tavallinen asiakaskunnan puheensorina laski hetkeksi... Ja sitten se ikäänkuin nousi taas, mutta tiiviimpänä. Vilutar huomasi Tessan tavallisella paikallaan baaritiskin takana, ja Vilutar suuntasikin suoraan sinne.
"Terve", hän sanoi ja päästi ilmaa ulos keuhkoistaan, "onpa kiva nähdä ystävällinen naama. Et kuule uskokaan, mitä torilla..."

Re: Suuresti liioitellut juorut

Posted: Thu May 31, 2018 1:07 pm
by Kide
Wanhan Lohikäärmeen edellisiltainen vieras lauluineen oli tuntunut jäävän voimakkaana asiakkaiden mieliin. Tessa oli saanut tämänkin päivän kuunnella tuon tuostakin melankolisen sävelmän säkeistön sieltä ja toisen täältä. Ja sen taustalla ollutta tarinaa tunnuttiin pohtivan kovin.
Täytyi Tessan myöntää, että oli tuo sävelmä jäänyt elävästi hänenkin mieleensä. Ja kerrottuaan äidilleen siitä aamulla sen minkä muisti, totesi Tanyakin tuon kiertelevän peikon kenties oppineen jotain elämästä, eikä kadonnut haarukkakaan noussut enää puheenaiheeksi.

Wanhan Lohikäärmeen iltapäivä tuntui olevan jopa tavallista kiireisempi. Tessa ei tiennyt oliko se sattumaa, vai oliko väkeä kerääntynyt tänne syömään uuden laulun toivossa. Joka tapauksessa tavernan väki saattoi olla vain tyytyväinen tilanteeseen, kun ruokatilauksia oli melkein enemmän kuin kokki ehti valmistaa ja tuopit täyttyivät tuon tuostakin. Toistaiseksi asiakasmäärä oli kuitenkin pysynyt hallussa, ja Tessa totesi nauttivansa tästä vauhdikkaasta aamupäivästä, jona ei tarvinnut edes haaveilla peukaloiden pyörittelystä.

Oven narahdus ja jonkinlainen väre muuten katkeamattomana pysyneessä puheensorinassa saivat Tessan nostamaan katseensa askareestaan. Naisen silmät pyöristyivät ensin hämmästyksestä, mutta kapenivat sitten hymyn levitessä hänen huulilleen, kun hän tunnisti tulijan. Tuo jäätikköhaltia, Vilutar, hän siis oli vielä kaupungissa.
"Hei, onpa hauska nähdä sua vielä täällä!" Tessa tervehti haltiaa iloisesti. Viluttaren aloittaessa kertomaan jostain, mihin hän oli torilla törmännyt, oli Tessan pakko heittää tämän sanojen päälle arvauksensa. Hän nimittäin epäilikin, että jos Vilutar oli vielä kaupungissa ja joku eilen paikalla olleista sattuisi hänet näkemään, he saattaisivat yhdistää haltian lauluun. Olihan jäätikköhaltia sen verran harvinaisempi näky näillä kaduilla.
"Ettei vaan sulle olis laulettu?" Tessa kysyi naurahtaen ja sipaisi samalla päänsä päälle kootusta nutturasta karanneen hiussuortuvan korvansa taakse. Samassa hän kuitenkin ymmärsi, että mikäli Novianin lauluksi muuttama tarina ei ollut täysin tuulesta temmattu ja moninkertaiseksi liioiteltu, sen kuuleminen muiden suusta ei tulisi huvittamaan tätä haltiaa. Hymy tarjoilijan kasvoilla kapeni hieman saaden hymykuopat häviämään tuon poskilta. Hänen olisi ehkä sittenkin valittava sanansa tarkemmin, mikäli ei haluaisi loukata asiakastaan. Ja sitä Tessa ei toivonut. Eikä vain sen takia, että juuri nyt Vilutar oli hänen asiakkaansa, vaan myös sen takia, että hän huomasi pitävänsä tästä naisesta.

Re: Suuresti liioitellut juorut

Posted: Tue Jun 05, 2018 6:57 pm
by Kuparirapu
Teräväkärkiset korvat liikahtivat kuullessaan hyvinkin tuttuja sanoja sieltä täältä, eikä Novian pannut pahakseen niiden väärää sävellajia. Olihan kappale ollut suosittu ensiesiintyksessä, mutta tämä ylitti hänen varovaiset toiveensa moninkertaisesti. Niinpä kadulla kulkiessaan peikko yhtyikin innokkaasti muutaman säkeen verran laulajien mukaan, edeten samalla kohti "Wanhaa Lohikäärmettä". Olisi taas hyvä tilaisuus laulaa ja herätellä naurua hieman, ja ehkä hän pistäisi pienet tanssit pystyyn. Ehtisiköhän Tessa tai joku toinen tarjoilja töiltään mukaan...
Tätä pohtien peikko astui tuttuun tavernaan sisään, ja heilautti kättään anteliaasti muutaman asiakkaan tervehtiessä peikkoa ovella. Hymyillen Novian haukkasi aiemmin ostamastaan siirappileivoksesta palasen, ja puikkelehti kohti tiskiä katse etsiskellen Tessaa. Nähdessään tutut kasvot hän oli jo aikeissa hihkaista tervehdyksen, mutta tämä aikomus pysähtyi kuin kelkka kivikkoon.
Peikon kohotettu käsi jäi puolitiehen ja askel hidasti hänen nähdessä nyt Tessan, mutta ennen kaikkea henkilön jonka kanssa tarjoilija jutteli. Novianista tuntui, että olisi voinut tunnistaa nuo tummat hiukset ja vieraan vaateparren vaikka toinen silmä sokeana. Makean pisaran noruessa unohtuneena hänen sormeaan pitkin peikko vilkaisi äkkipäätä näkyikö jäätikköhaltian koiria missään, ja harvinaisen jännityksen puristaessa vatsanpohjaa hän pyörähti sulavasti ympäri ovea kohti.
Ehkä hän tulisi myöhemmin takaisin...oikeastaan, olisihan se aivan epäreilua esiintyä vain täällä. Hän voisi pistäytyä jossain toisessa tavernassa ja viipyä siellä muutaman tunnin...tai vaikka samantien huomiseen asti...

Re: Suuresti liioitellut juorut

Posted: Tue Jun 05, 2018 8:28 pm
by Viherkivi
Vilutar puuskahti kun Tessa arvasi ensi yrittämällä hänen ihmetyksensä aiheen.
"No juu, mistä arvasit?", hän kysyi, asettaen tyhjän nassakan tiskille. Häntähän oltiin tanssitettukin, mutta se meni kaiken muun oudon ohella aika kevyesti. Olihan jäätikköhaltia tottunut siihen, että ei-jäätikköhaltiat saattoivat tuijottaa häntä, jopa tällaisessa isossa kaupungissa... Vaikka kaupungissa olikin jos jonkinlaista kulkijaa.

Jäätikköhaltia pisti merkille miten Tessan muuten niin leveä hymy kapeni hieman. Hän yritti olla tekemättä elettäkään, mutta ei mahtanut sille mitään, miten hänen toinen kulmakarvansa kohosi kysyvästi ylöspäin.
"Sattuisitko tietämään asiasta jotain?" hän sitten kysäisi mahdollisimman kepeästi. Jokin tässä tilanteessa haiskahti kuin ylikypsä poronkoipi, mutta Vilutar ei saanut sormeaan täsmälleen oikeaan kohtaan. Lauluhan ei ollut maininnut nimiä, ainoastaan kuvaus sopi ylimalkaisesti jäätikköhaltiaan ... ja ehkä puoleen hänen suvustaan. Hyvälempi-serkullahan oli samanlaiset hiukset kuin Viluttarella itsellään...

Vilutar oli niin keskittynyt Tessaan, että ei huomannut tavernaan saapunutta lauluniekkaa -- varsinkin kun tämä pysähtyi nopeasti ja jäi pyörimään tavernan ovelle.

Re: Suuresti liioitellut juorut

Posted: Wed Jun 06, 2018 4:39 pm
by Kide
Tessa puri kieltään miettiessään mitä hän voisi sanoa. Haltian tummista silmistä huomasi, että asia oli jäänyt vaivaamaan tätä, ja kukapa tuota olisi siitä voinut syyttää. Tämä kyseinen laulu näytti tarttuneen sen kuulleisiin kuin takiainen vanhaan puuvillaan, eikä Tessa uskaltanut edes arvata kuinka suorasukaisia olettamuksia väki oli vetänyt Viluttaren sattuessa olemaan kaupungissa juuri nyt.

Oven kolahdus sai Tessan automaattisesti vilkaisemaan puolihuolimattomasti uutta tulijaa, mutta laskettuaan katseensa takaisin Viluttareen tämän udellessa mitä Tessa tiesi, tajusi tarjoilija vasta kuka ovesta sisään oli juuri astunut. Harmaat silmät pomppasivat uudestaan tiskiä lähestyvää Noviania kohti, joka näytti jähmeästä olemuksestaan päätellen juuri tunnistaneen Tessan asiakkaan.
"Novian, istu nyt pidemmäksi aikaa!" Tessa huikkasi tarpeeksi kovaäänisesti, jotta se kantoi varmasti tavernan puheensorinan yli ovelle kääntyneen peikonkin korviin asti. Hän ei tiennyt, mitä tästä seuraisi, mutta Novianin näin sopivasti ilmaannuttua aikoi ottaa siitä selvää. Näin Tessan ei itse tarvitsisi tapailla sanojaan selittääkseen Viluttarelle joka toisen huulille eksynyttä laulua ja lisäksi tämä antaisi tarjoilijalle tilaisuuden kaivaa esiin enemmän Novianista, Viluttaresta ja näiden yhteisestä taipaleesta.
Huvittunut virne palasi takaisin Tessan kasvoille tämän muistellessa kuinka kiemurrellen peikko oli eilen ennen esitystään kysellyt Viluttaren olinpaikkaa. Novian ei tulisi ainakaan kiittämään häntä tästä, mutta itsepähän tuo soittoniekka oli tämän sopan itselleen keittänyt. Nyt vain oli jo korkea aika, että tuo myös maistaisi sitä. Eikä Tessaa haitannut yhtään, että hän saisi olla vieressä sitä seuraamassa.

Re: Suuresti liioitellut juorut

Posted: Sat Jun 09, 2018 11:31 am
by Kuparirapu
Peikon käsi oli jo kurottautunut tarttumaan tavernan oveen, kun takaa hänen nimeään huutava ääni sai Novianin säpsähtämään pelästyneesti.
"Voi Salinjen sata raivopaloa," peikon mielessä käväisi. Ja pohtimatta mistä moinen manaus oli edes alkujaan peräisin hän kääntyi ympäri kuin olisi vasta nyt huomannut Tessan ja tämän seuralaisen.
Mielessään peikko näki itsensä häpeäpaalua kohti marsivaksi rikolliseksi. Syyttömäksi sellaiseksi, tietenkin, mutta sen vakuuttelu ei enää auttanut kun hänet nyt oli tönäisty muitta mutkitta lavalle kaikkien eteen. Selkeän varovaisesti ja pakotetusti peikko käveli tiskille kahden naisen seuraan, siirappileivos tyystin unohtuneena hänen käteensä. Hymyillen hieman Novian sanoi:
"Tervehdys. Mikä yllätys sattuikaan että törmään teihin molempiin täällä...samanaikaisesti."
Jokainen, joka oli koskaan kuullut peikon hilpeää höpinää, saattoi huomata tämän puhuvan kuin vuorosanoja lukien. Novian ei myöskään näyttänyt tietävän minne olisi nopean katseensa kätkenyt; Viluttaren katsetta hän ei kyennyt kohtaamaan, ja Tessan kasvoiltakaan ei näyttänyt löytyvät tukea tilanteeseen. Vielä mitä, tarjoilija löytävän pientä vahingoniloa peikon tukalasta tilanteesta. Nojaten tiskiin Novian ryki ääntään esiin ja yritti vielä tavoitella kevyttä keskustelua kysyen:
"Joten...matkasi tänne. Ledasta. Miltäs se tuntui. Tai siis, oliko matkasi pitkä. Pidempi kuin...yleensä, siis..."
Takeltelulle ei meinannut tulla loppua, ja yrittäen tukea leukaansa kättään vasten Novian pääsi ähkäisemään ällistyneenä pehmeäntahmean siirapin sotkiessa pitkin hänen kasvojaan ja kättään. Yrittäen pelastaa kasvojaan kaapimalla pilalle mennyttä leivosta leuastaan peikko koetti samalla kuollakseen keksiä jotain tapaa pyöriä käsillä olevan aiheen ympäri, mutta kaikki hyvät vitsit ja nokkelat sanat tuntuivat lentävän pois hänen päästään. Lopulta, kuin pahanteosta kiinni jäänyt lapsi, Novian kääntyi katsomaan Vilutarta ja hyvin varovaisesti kysyi:
"Joten...piditkö laulusta?"
Jäädessään odottamaan vastausta peikko näytti kutistuvan kasaan miltei kuin selkäsaunan pelossa.

Re: Suuresti liioitellut juorut

Posted: Mon Jun 11, 2018 7:57 pm
by Viherkivi
Vilutar kääntyi katsomaan tulijaa olkansa yli, mutta pysyi ilmeettömänä sen aikaa kun peikko kakisteli ja änkkäsi sanottavaansa. Jäätikköhaltia pysyi järkähtämättömän hiljaa, kun hänelle alkoi pikkuhiljaa valjeta, kenen päähänpisto olikaan ollut luritella laulu, jonka hahmo osui liian lähelle kotia. Vilutar laski nassakkansa tiskille ja risti käsivartensa rinnalleen, viitaten kintaalla Novianin yrityksille saada aikaan jotain turhanpäiväistä jutustelua. Eihän tuolle uskaltanut enää asioitaan kertoa, koska herra satakieli olisi varmaan jo pian laulamassa niistä kaikenlaisilla turuilla ja toreilla.

Peikko kiemurteli hänen edessään kuin tulisilla hiilillä, sotkien lopulta naamansa leivokseen. Vilutar avasi käsivartensa puuskastaan ja huokaisi syvään, koskettaen otsaansa. Hän kuulosti pikemminkin pettyneeltä kuin vihaiselta, mutta kukaan ei kai voinut tietää kumpi olisi ollut tässä tilanteessa pahempi.

"Sallinet.", jäätikköhaltia sanoi sitten Tessalle, ja tarttui tiskillä olevaan puhtaahkoon siivousliinaan. Hän nosti sen kohti Novianin kasvoja, tarkoituksenaan siistiä siirapit tämän leualta. Veljensä isona sisarena Vilutar oli tottunut huolehtimaan toisista, joten liike tuli vaistomaisesti.
"Taisin sitten inspiroida sinua enemmän kuin luulin.", hän sanoi peikolle matalalla äänensävyllä, jähmeänä kuin itse jäätikkö jolta oli kotoisin. "Olisi vain ollut kohteliasta kysyä ensin, haluanko muusaksi, saatika keksiä kaikenlaisia ... valheita ... henkilökohtaisesta elämästäni."

Re: Suuresti liioitellut juorut

Posted: Mon Jun 11, 2018 8:59 pm
by Kide
Tessa yritti hillitä huvittuneemmaksi muuttuvaa virnettään, kun hän seurasi jäykästi suuntaansa vaihtavaa Noviania. Peikko näytti siltä kuin hänestä olisi riisuttu kaikki tälle tyypillinen ilo ja hilpeys ja jäljellä oli vain ontto kuori, joka pyrki tiskiä kohti varovasti jottei murenisi matkalla.
"Oikeen iloinen sattumus", Tessa vastasi Novianin tervehdykseen ja pisti samalla merkille kuinka peikon itsevarma katse kiersi Viluttaren mahdollisimman kaukaa ja häneenkään hävin tuskin uskalsi pysähtyä.

Jos Tessa olisi vain kuunnellut tietämättä kuka puhuu, ei hän kuulemansa perusteella olisi voinut koskaan tunnistaa Noviania. Peikon normaalisti vaivattoman soljuvasti luistava jutustelu takelteli kuin vasta puhumaan opettelevalla lapsella, eikä Tessa ollut koskaan nähnyt Noviania tuon näköisenä. Tarjoilija ei enää tiennyt oliko tilanteesta enemmän huvittunut vai harmissaan, kun hän seurasi Novianin toivotonta kiemurtelua. Vaikka tarjoilija halusi ehdottomasti nähdä tämän kaksikon kohtaamisen, ei hän voinut kieltää, etteikö olisi jo hieman säälinyt Noviania tuon pyyhkiessä jostain ilmestynyttä siirappileivosta poskeltaan ja kohdatessa lopulta Viluttaren.
Tessa kurtisti yllättyneenä kulmiaan Viluttaren hamutessa tiskille jäänyttä rättiä, mutta nyökkäsi hyväksyvästi. Haltian ojentaessaan kättään Noviania kohti Tessan silmät kaventuivat hänen pelätessään peikon saavan tuhdin läpsäytyksen poskelleen. Sen sijaan Vilutar pyrkikin pyyhkimään Novianin poskelle toivottoman tiukan näköisesti levinneen siirapin. Tessa ei voinut kuin seurata tilannetta harmaat silmät nyt pyöristyneinä.
Siinä missä Novianin ääni oli menettänyt kaiken soinnun oli Viluttaren äänensävy sitäkin tummempi. Myös tuon iloisuus oli tiessään ja tilalla näytti olevan lähinnä pettymys. Suoranaisen vihaiselta haltia ei vaikuttanut, ja siitä Tessa oli kieltämättä helpottunut. Säälin ja huvittuneisuuden sekamelskassa tarjoilija jäi odottavasti katsomaan Noviania ja pohti, jokohan peikko saisi kerättyä itsensä takaisin kokoon vai söikö Viluttaren kylmä ääni hänestä lopunkin puhdin.

Re: Suuresti liioitellut juorut

Posted: Fri Jun 15, 2018 5:27 pm
by Kuparirapu
Novian säpsähti Viluttaren kumartuessa lähemmäs, mutta kirvelevän korvapuustin sijaan haltianainen alkoikin pyyhkiä hänen kasvojaan jotenkin tottuneen oloisesti. Peikko kykeni vain odottamaan kiltisti kunnes viimeinenkin muru oli pyyhkäisty pois hänen nenänsä alta, ja sitten mutisemaan kiitoksen.
"Enhän minä...mutta kun en tiennyt minne olit menossa kun erosimme. Ja sävelsin laulua vasta vähän ennen kuin ehdin tänne," Novian sanoi puolustelevasti. "Sitä paitsi laulu oli hyvä. Se oli kaunis, kaikkien mielestä se oli kaunis. Eikö ollutkin?" hän jatkoi ja haki Tessasta tukea sanoilleen.
Kun sitten Vilutar nimitti Novianin sepitteiden olleen valheita, peikon korvat säpsähtivät ja hänen kulmansa painuivat loukkaantuneen näköisenä:
"En minä valehtele! Minä näin kun katsoit sitä miestä silloin, siellä kievarissa. Hänestä näki että hän oli joskus välittänyt sinusta...tai siis että teillä oli jotain yhteistä historiaa. No vähintäänkin te tunsitte toisenne!" Novian puuskahti. Hän risti kätensä myrtyneen näköisesti ja puhuen enemmän tiskille kuin Viluttarelle jatkoi:
"Monet pitäisivät kovasti siitä että heistä on kirjoitettu laulu. Enkä minä edes vääntänyt vitsiä aiheesta, minä vain lauloin siitä mitä näin. Ei ole reilua haukkua minua silloin valehtelijaksi."
Moiset syytökset kivistivät aidosti peikon sisintä, kaikkenlaisia nimiä hän oli osakseen saanut mutta valehtelijaksi hän ei suostunut. Hän vain...kertoi asioita hieman eri tavalla kuin muut. Ja siitä syystä hänen oli myös vaikea puhua asioista miten ne todella olivat, ehdittyään jo keksiä paljon mielenkiintoisemman vaihtoehdon.

Re: Suuresti liioitellut juorut

Posted: Sat Jun 16, 2018 10:22 am
by Viherkivi
Vilutar taitteli siivousliinan saatuaan Novianin kasvot puhdistetuksi enimmästä siirapista ja muruista, asetellen liinan sitten takaisin tiskille.
Hän oli melkein ihmeissään, mutta enimmäkseen hämmentynyt, peikon kyvyistä nähdä asioita, joita ei ollut edes olemassa.
"Nimrod oli asiakas.", hän sitten sanoi, "Myin hänelle luusta kaiverretun veitsen, ja liian halvalla myinkin." Viimeinen huomautus halvalla myymisestä lausuttiin erittäin matalalla äänellä, melkein kuin lisähuomautuksena hänelle itselleen.

Jäätikköhaltia huokaisi ja nipisti nenänsä vartta silmiensä välistä. Aikamoisen sopan olikin Novian kehittänyt, ihan vain siitä hyvästä, että hän oli... mitä, katsonut jotakuta.
"Tiedän, ettei kaupankäynnistä saa mitään jännittävää aikaiseksi.", Vilutar sitten totesi -- paitsi ehkä jos joku koetti myydä muulia hevosena, siitä saisi varmasti jonkinlaisen laulun aikaiseksi... Yksi asia tosin juolahti nyt jäätikön naisen mieleen -- peikko piti häntä sellaisena, johon joku voisi rakastua muutamalla silmäyksellä, ehkä.

Henkilökohtaisesti, Vilutar ei kokenut olevansa sellaista tyyppiä, toisin kuin Hyvälempi-serkku, joka pisti päät sekaisin minne menikin. Tai siltä ainakin tuntui. Vilutar vaikeni mietteisiinsä, eikä pistänyt merkille sitä, miten punastus alkoi nousta hänen poskilleen.