Re: Suuresti liioitellut juorut
Posted: Mon Jul 16, 2018 4:41 pm
Novian naurahti lyhyesti hieraistessaan kylkeään.
"En halua turhaan viedä ammeesta tilaa," hän totesi kohteliaalla sävyllä. "En minä...mutta kiitän tarjouksesta," hän lisäsi Tessan ilmeen nähtyään, ennen kuin keskittyi siemailemaan simaansa suunsa täytteeksi. Kaikki aiempi tapahtunut huomioon ottaen Noviania kyllä hiukkasen houkutti hyväksyä tarjous, ihan vain nähdäkseen minkälaisen värin Viluttaren posket saisivat. Mutta eiköhän Jäätikköhaltia vian kiusoitellut, ihan oikeutetusti. Tai sitten Novianin viehätysvoima oli parempi kuin peikko oli odottanutkaan.
"Hikimaja? Mikä ihme se sitten on? Luulin että etelässä on niin kylmä, että sylkikin jäätyy ennen kuin osuu lumeen... Eli että te istutte sitten sellaisessa majassa kaikki turkikset ja taljat yllänne, ennen kuin heittätte ne pois ja juoksette lumeen? Tuohan on vielä kummempaa kuin minä osaisin ikinä keksiä päästäni," Novian sanoi, innostuen taas miltei puhumaan enemmän itselleen kuin Viluttarelle. Hän kääntyi tuolilla suoraan jäätikköhaltiaa kohti ja minstrelin silmissä oli syttynyt kiinnostunut kiilto:
"Mitä muuta outoa te siellä sitten teette? Joskus olen kuullut juttua että jäätiköllä olisi susia ja talvella ne..."
Mutta sitten Novian napsautti suunsa kiinni, muistaen miten tämä koko sotku oli alkanutkin. Mutta peikon uteliaisuutta oli vaikea pitää kannen alla, siitä kertoi hänen nytkähtelevä häntänsä. Lopulta, koska hän tiesi ettei kestäisi pidempään epätietoisuutta, Novian yritti sovittelevasti sanoa:
"Ehkä tässä on vaarana, että jos kerrot tässä meille jotain, niin voisin ehkä mainita niistä ohimennen eteenpäinkin. Tosin vain kysyttäessä. Mutta jos vannon etten puhu mitään suoraan sinusta tai kenestäkään tuttavastasi, niin etkö voisi kertoa vielä jotain? Minä voin vaikka pistää sormet korviini niissä kohdissa, joissa pyydät."
Novian vilkaisi tosin puhuessaan Tessaa. Hän voisi näet aina yrittää onkia tarjoilijalta täytettä näihin aukkoihin...
"En halua turhaan viedä ammeesta tilaa," hän totesi kohteliaalla sävyllä. "En minä...mutta kiitän tarjouksesta," hän lisäsi Tessan ilmeen nähtyään, ennen kuin keskittyi siemailemaan simaansa suunsa täytteeksi. Kaikki aiempi tapahtunut huomioon ottaen Noviania kyllä hiukkasen houkutti hyväksyä tarjous, ihan vain nähdäkseen minkälaisen värin Viluttaren posket saisivat. Mutta eiköhän Jäätikköhaltia vian kiusoitellut, ihan oikeutetusti. Tai sitten Novianin viehätysvoima oli parempi kuin peikko oli odottanutkaan.
"Hikimaja? Mikä ihme se sitten on? Luulin että etelässä on niin kylmä, että sylkikin jäätyy ennen kuin osuu lumeen... Eli että te istutte sitten sellaisessa majassa kaikki turkikset ja taljat yllänne, ennen kuin heittätte ne pois ja juoksette lumeen? Tuohan on vielä kummempaa kuin minä osaisin ikinä keksiä päästäni," Novian sanoi, innostuen taas miltei puhumaan enemmän itselleen kuin Viluttarelle. Hän kääntyi tuolilla suoraan jäätikköhaltiaa kohti ja minstrelin silmissä oli syttynyt kiinnostunut kiilto:
"Mitä muuta outoa te siellä sitten teette? Joskus olen kuullut juttua että jäätiköllä olisi susia ja talvella ne..."
Mutta sitten Novian napsautti suunsa kiinni, muistaen miten tämä koko sotku oli alkanutkin. Mutta peikon uteliaisuutta oli vaikea pitää kannen alla, siitä kertoi hänen nytkähtelevä häntänsä. Lopulta, koska hän tiesi ettei kestäisi pidempään epätietoisuutta, Novian yritti sovittelevasti sanoa:
"Ehkä tässä on vaarana, että jos kerrot tässä meille jotain, niin voisin ehkä mainita niistä ohimennen eteenpäinkin. Tosin vain kysyttäessä. Mutta jos vannon etten puhu mitään suoraan sinusta tai kenestäkään tuttavastasi, niin etkö voisi kertoa vielä jotain? Minä voin vaikka pistää sormet korviini niissä kohdissa, joissa pyydät."
Novian vilkaisi tosin puhuessaan Tessaa. Hän voisi näet aina yrittää onkia tarjoilijalta täytettä näihin aukkoihin...