Tämä on ryöstö!

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi »

OoC: Ensin Vilutar koirineen ja Tiatha, sitten mennään Nanan pakeille parantelemaan haavoja.

~*~

Vilutar oli viettänyt päivänsä Phoeben kaupungissa loppuun. Hän oli käynyt kylpytalossa naisten vuorolla, maksanut velkansa huoneestaan, ostanut tuliaiset ja koonnut sitten kimpsunsa ja kampsunsa, suunnaten sitten kohti kaupungin laitaa ja sieltä aukeavia uusia suuria maanteitä. Kaupunki oli suuressa uudelleenrakentamisen tilassa, hän pisti merkille kulkiessaan pitkin kuhinaa viliseviä katuja koiriensa kanssa. Moni kaupungin asukas oli jäänyt kodittomaksi tai puutteen alaiseksi, ja Vilutar pohdiskeli, olisiko hänen mahdollista vakuuttaa hänen kotikylänsä vanhimmat ja muut asukkaat kokoamaan kaupungille avustusta.

Teltat tulisivat avuksi ehkä liian myöhään, mutta ehkä poroja tai lampaita, että ihmiset täällä saisivat maitoa, lihaa ja villaa käyttöönsä..., jäätikköhaltiatar mietti, katsoessaan resuisia, nälkäisen oloisia lapsia kadunkulmassa. Hän huokaisi syvään näiden pohdintojen päälle. Hän ei uskonut, että valtion johto olisi järjestänyt jäätikölle lainkaan apua, jos jäätikköläisiä kohtasi jonkin ongelma, luonnonkatastrofi tai muu sellainen. Viluttaren ilme oli hieman hapan, kun hän laittoi jalkaa toisen eteen, edeten pikkuhiljaa kohti kaupungin reunamia, jossa kunnostustöihin ei oltu vielä päästy.

Jäätikköhaltia oli valitettavasti tottunut siihen, että avoimella jäätiköllä häntä ei väijytty -- siksi hän ei pistänyt merkille, miten kaksi aseistautunutta miestä seurasi häntä. Näiden etäisyys haltiasta oli vielä ihan kohtuullinen; sellainen, että häntä saattoi pitää silmällä, mutta kukaan ei olettanut näiden kahden seuraavan erityisesti Vilutarta. Jäätikköhaltia oli niin syvällä mietteissään, että olisi voinut kompastua vaikka lohikäärmeen häntään, eikä olisi huomannut missään mitään erikoista. Aika ajoin hän kohensi suuren selkäreppu-viritelmänsä asentoa harteillaan, mutta tämän matka oli tasaista kävelyä pois päin keskustasta -- koirien kävellessä molemmin puolin naista.

Väijytys iski vasta kun hän oli kävellyt jo pidemmän matkaa kaupungin laitamille. Täälläpäin talot olivat pienempiä, väkeä oli harvemmassa... Ja vaikka joku olisikin ollut liikkeellä, olisi tämä todennäköisesti kiirehtinyt vain pois tieltä, kun kaksi uutta aseistautunutta henkilöä pysäytti Viluttaren kapealla katujen risteyskohdalla.

"Me otamme reppusi, älä pistä hanttiin.", sanoi tummasilmäinen nainen, jonka kasvojen alaosa oli peitetty liinalla. Liina oli tummanharmaa, ja siinä oli jonkinlainen merkki -- Vilutar ei ehtinyt pistää sitä tarkemmin merkille tai muistiinsa, muuta kuin että se näytti isolta kissankäpälältä ja ehkä tikarilta. Hän oli pysähtynyt kahden henkilön estettyä hänen kulkunsa, ja älähti nyt, kun häntä seuranneet miehet tarrasivat hänen kantamuksiinsa. Vaikka hän tiesi perheensä arvostavan hänen paluutaan ehjänä ja yhtenä kappaleena, ei Vilutar silti aikonut luovuttaa kallisarvoisia lääkeyrttejä ja muita tarvikkeita noin vain taistelutta. Vaikutti siltä, että hän saattaisi koirineen pärjätä neljää henkeä vastaan...

"Kivutar, kiinni! Kantohanki, kiinni!", hän käski lujalla äänellä, ja koirat tekivät työtä käskettyä muristen ja niskavillat pystyssä. Toinen kävi hampaat ojossa kohti tummasilmäistä naista, toinen koira tarttui hampaillaan ranteeseen miestä, joka yritti repiä Viluttaren rinkkaa tämän harteilta. Vilutar tarttui luuveitseensä, valmiina sohaisemaan toista häneen tarttunutta miestä. Tummasilmäinen nainen väisti koiran niukinnaukin, mutta koiran torjui tämän naisen kanssa tien tukkinut järkälemäinen mies, joka löi Kantohangen pois tieltä. Nainen vihelsi kimeästi, ja sivukaduilta tuli vielä kaksi katuryöstäjää lisää, joten nyt tilanne oli kuusi henkeä vastaan Vilutar ja koirat.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja »

Tiatha oli ollut aitiopaikalla seuratessaan murrosta, johon Phoebe oli vajoamassa. Varjoissa liikkuva varas oli huomaamaton, eikä häntä kukaan kaivannut mihinkään velvollisuuksiin, joten oli loistava tilaisuus pysyä kärryillä siitä, mitä kaupungissa tapahtui. Kaupunkiin saapunut seurue armeijan edustajineen ja rakuzoineen oli laittanut hihat heilumaan häätäessään raunioita asuttaneita kodittomia majapaikoistaan. Hänen asuinnurkkansa ei onneksi sijainnut raunioituneella alueella, joten hän oli saattanut lähinnä tarkkailla ja pitää korvansa auki. Rakuzan saapumisen jälkeen heränneet huhut olivat saaneet rikollisen puolen kaupungista ainakin hetkellisesti järjestäytyneemmäksi - tai ainakin kovasti yrittämään sitä. Kaiken keskiössä tietenkin olivat satama-alueelle kohonneet jengit, joiden taustalla toimi huhupuheiden perusteella edelleen Cayla kolmitappo siitä huolimatta, miten pahasti tämä oli saanut turpaansa Zahirin käsittelyssä edellissyksynä. Tällä oli kuitenkin joku muukin siinä mukanaan, varjoissa pysyttelevä henkilö, josta Tiatha ei ollut kuullut kuin vähäisiä huhuja... Nyt nainen vain odotti, milloin Zahir Atherton tekisi liikkeensä shakkilautanaan toimivassa kaupungissa. Ikäväkseen hän oli myös melko varma siitä, että joutuisi olemaan osa tätä toimintaa... mutta toisaalta, se takasi pahinakin hetkinä tasaisen toimeentulon, ja Tiathan moraaliin sopivat hyvin varkaudet, näpistykset ja sabotoinnit. Kaikesta tapahtuneesta ja vuodenaikojen vaihtumisesta huolimatta Tiatha ei kokenut päässeensä täysin yli siitä, mitä oli nähnyt Zahirin tekevän Caylalle, mutta oli hyväksynyt sen osaksi tapahtumia. Toisaalta, olihan se rauhoittanut tilannetta satama-alueella vaikka oli ohjannutkin Zahiria entistä enemmän vallankahvaan. Eniten Tiathaa hämmensi tässä se, miten hyvin Zahir piti edelleen laittoman puolen elämänsä niin tarkasti ja hyvin - ehkä jopa aiempaa enemmän - erillään kaikesta muuta, kuten putiikkansa pyörittämisestä.

Nyt kuitenkin ketteräliikkeinen nainen oli kulkemassa kaupungin laidalla sijaitsevien katujen lävitse kohti keskustaa kuullessaan ääniä, jotka eivät kuuluneet normaaliin kaupunkikuvaan. Tarkemmin ottaen se kuulosti hyvin paljon taistelulta, mutta ääni, joka komensi... eläimiä, kuulosti ainakin etäisesti tutulta? Tiatha tarttui kiinni rakennustelineisiin talon sivustalla ja kiipesi yksikerroksisen, matalan talon katolle. Muutama nopea askel johdatti naisen toiselle puolelle taloa ja kadulle, jossa tappelu olikin käynnissä. Nainen kurtisti kulmiaan tyytymättömänä tunnistaessaan nopeasti jengin, johon nuo kuuluivat, mutta myös sen, kuka uhriksi oli koirineen joutunut. Kyseessä oli sama haltia, johon hän oli törmännyt Wanhassa Lohikäärmeessä juodessaan muistoja Caylasta Zahirin käsittelyssä pois - siinä tarpeeksi hyvin kuitenkaan onnistumatta. Tiatha nyrpisti nenäänsä ja mutristi tyytymättömänä huuliaan, kun hän ei ollut lainkaan varma, halusiko osallistua tähän kärhämään, mutta toisaalta... hän saattoi sanoa ainakin vähän tuntevansa tuota ryöstön kohteeksi joutunutta henkilöä.
Tiatha päätyi tiputtautumaan lähes äänettömästi katolta alas ja veti käteensä saappaanvarteensa piilottamansa tikarin iskien sen lähimmän hyökkääjänsä kaulan ja olkapään sivuun tappaen tämän lähes välittömästi. Irvistystä kasvoiltaan niellen nainen hyökkäsi seuraavaksi lähimmän hyökkääjän kimppuun, ja toivoi, ettei ollut juuri tehnyt elämänsä suurinta virhettä.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi »

Vilutar oli torjunut yhden hyökkäyksen, Kivutar toisen, mutta taistelu tuntui silti epäreilulta -- hän tunsi kuinka reppu osittain luiskahti, osittain revittiin hänen selästään. Vilutar menetti tasapainonsa tuossa rytkytyksessä ja kaatui. Isku maahan sai hänen päänsä hieman pyörimään, mutta onneksi hän ei menettänyt otettaan luuveitsestä; pian hän olikin valmis iskemään sen jonkun jalkaan, mutta isokokoinen mies -- se joka oli iskenyt toisen koiran maahan -- tarrasi Vilutarta letistä ja nosti tämän ylös kuin räsynuken.

Rinkan jäätikköhaltia oli jo menettänyt, mutta naamioitu mies näytti olevan kiinnostunut tummansinisestä silkkihuivista Viluttaren kaulan ympärillä. Kuului vain kevyt ritsahdus, kun huivi revittiin Viluttarelta väkivalloin -- haltia itse tunsi melkein miten hänen sydämensä repesi ritsahduksen kanssa yhtä aikaa. Huivi oli ollut tunnearvoltaan mittaamaton, ja olihan se sentään silkkiä ja mitä hienointa käsityötä -- ja nyt tuo raakalainen oli varmasti pilannut sen, repinyt sen, tahrannut sen isoilla karhunkäpälillään.

"Takaisin se!", hän äyskähti, yrittäen tarttua huiviin, mutta mies vain tönäisi hänet sivuun kuin käytetyn rätin. Vilutar kapusi ylös, ja päätti synkästi, että jos ei saisi miestä maahan ja huiviaan takaisin, saattoi hän ainakin ottaa jonkun mukanaan tappeluun, niin että tuo joukkio pienenisi. Hän kääntyi ja melkein sohaisi veitsensä päin erästä huivitonta, mutta pysähtyi sitten tunnistaessaan tuon huivittoman kasvot.

"Sinä?!", Vilutar huudahti voimatta uskoa omia silmiään. Hän olisi halunnut kysyä paljonkin asioita: kuten oliko Tiatha osa tätä roskaväkeä, miksi hän oli täällä, mitä helvettiä täällä oikein tapahtui... Mutta aikaa ei ollut. Vilutar kääntyi takaisin jättiin, mutta vaikutti siltä, että joukko oli hyvää vauhtia hajaantumassa nyt, kun he olivat saaneet haltuunsa haluamansa tavarat. Tummasilmäinen nainen, ehkä porukan pomo, ei halunnut luultavasti riskeerata enempää, nyt kun iso määrä omaisuutta oli vaihtanut omistajaa.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja »

Kun Tiatha kääntyi toisen hyökkääjän puoleen vedettyään tikarinsa viimein irti tuosta aiemmasta, nyt kuolinkorinoissaan maahan kaatuvasta hyökkääjästä vain iskeäkseen tikarinsa kahvalla toista hyökkääjää takaapäin ohimoon, ennen kuin nämä edes huomasivat hänen paikalle ilmaantumistaan. Isku riitti viemään tuolta tajunnan, ja se viimein näytti herättävän myös tuon joukon nimellisen johtajan huomaamaan sekä hänet, että joukkonsa vähenemisen. Tiathaa se ei haitannut - hän tiesi noiden olevan todennäköisesti kodittomia, satama-alueen nurkissa asuvia sadistisia henkilöitä, joiden kanssa hän ei halunnut olla missään tekemisissä... ja jotka kantoivat jengin merkkejä koska sitä vaadittiin palkkion saamiseen. Eikä armeijan ilmaantuminen kaupunkiin ollut ainakaan helpottanut tilannetta.

Nainen näki, miten tuolta Phoebelle tuntemattomalta muukalaiselta vietiin tämän tarkasti varjeltua omaisuutta. SIlle oli syynsä, miksi Tiatha piti omat tavaransa piilossa, nainen ajatteli kääntyessään ja nähdessään, miten loput jengiläisistä ottivat jalat alleen tavaroineen. Tiatha veti nopeasti huppunsa takaisin päähänsä - hän ei halunnut profiloitua kaduilla tälläisissä tilanteissa yhtään kenenkään kanssa, vähiten tälläisissä... ikävissä tilanteissa. Sen sijaan, että tuo olisi lähtenyt jengin mukaan, tämä kääntyi takaisin tuon haltian puoleen.
"Minä", tämä vastasi tuon hämmentyneeseen ilmeeseen. "Alapa tulla, pitää päästä pois kaduilta ennen kuin he palaavat tuen kanssa", nainen ojensi kättään haltiaa kohden.
"Tiedän parantajan tässä lähistöllä...", parantajia yleensä pidettiin neutraalina maana, mutta tässä tapauksessa Tiatha ei uskonut satama-alueen pikkutekijöiden edes vilkaisevan sinne suuntaan. Varsinkaan sen jälkeen, mitä puheita kaduilla liikkui - tuo parantajanainen oli Zahirin palveluksessa... Ja erään herra Athertonin sanalla ja nimellä oli painoarvoa kaduilla. Mutta tämä teki myös... muita kuin Zahirin töitä, joten paikka olisi täydellinen katoamiseen tältä erää. Tiatha ojensi kättään tuolle haltialle, mikäli tämä tarvitsisi tukea.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi »

Nyt vasta Vilutar huomasi saaneensa vammoja nujakassa -- ilmeisesti hänen adrenaliininsa alkoi lopahtaa verenkierrosta, nyt kun ei tarvinnut taistella tai paeta. Hän tunsi saaneensa ruhjeita ja pieniä haavoja, mutta ei onneksi mitään murtumia tai suurempia haavoja. Hänen otsassaan oli pieni haava, ja nenä vuosi hieman verta, mutta siinä kaikki. Tiathan avustuksella jäätikköhaltia nousi ylös, aikeissa kysyä nyt mitä ihmettä oli oikein meneillään.

Kysymykset kuolivat Viluttaren huulille, kun hän kuuli kysyvän, melkein hätäisen vinkaisun. Kivutar tökki Kantohankea kuonollaan, mutta toinen koira makasi maassa, eikä noussut. Vilutar parahti ääneen, ja hän syöksyi koiran viereen. Hänen tummat silmänsä laajenivat kauhusta, kun hän huomasi valkoisen turkin tahraantuneen vereen, Kantohangen hengittäessä hyvin pinnallisesti. Koira oli vielä hengissä, mutta ei olisi kauan, jos Vilutar ei tekisi jotain ja pian.

Jäätikköhaltia tunnusteli koiran kehoa, tahrien omat kätensä vereen samalla. Hänellä oli hyvin vähäisiä parantajain taikoja, joten hän yritti lausua jotain veren tyrehdyttämiseksi. Hän uskalsi vain toivoa, että ei olisi ollut myöhässä. Kantohangen alla oli nimittäin aika suuri lammikko tummanpunaista verta, joka nyt alkoi mustata katukiveystä. Vilutar pystyi sulkemaan isoimman haavan, mutta vain vaivoin. Niine hyvineen hän nousi seisomaan, ja hätäännyksen voimin nappasi suuren koirankin käsivarsilleen. Kantohanki oli muutakin kuin palveluskoira -- olihan koira sentään myös ystävä ja seuralainen... Ja Vilutar oli koiraan kovin kiintynyt, kun oli kuitenkin kasvattanut ja kouluttanut koiraa pennusta saakka.

"Vähät minusta, mutta Kantohanki on pelastettava.", Vilutar sanoi Tiathalle, marssien melkein ympyrää, koska halusi päästä liikkeelle, mutta ei tiennyt toisen mielessä olevaa parantajaa saatika reittiä sinne. Viluttaren ääni oli ohut ja siinä kuulsi hienoinen paniikin terä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja »

Tiatha tarkkaili hiljaa tuon tekemisiä koiransa suhteen ja kurtisti vähän kulmiaan. Ei hän pitänyt siitä, että eläimet kärsivät, mutta laittoi kyllä oman, ja muiden kaltaistensa hengen näiden ylitse - ja tiesi jengiläisten palaavan vahvistusten kanssa hakemaan ruumiit, ja jälkeen muutoinkin jääneet... eivätkä nämä silloin antaisi lainkaan armoa. Eikä hän halunnut olla täällä silloin - saati nyt enää jättää tuota haltiaa tähän, kun tuo oli jo hänet kertaalleen tunnistanut. Verisen tikarinsa nainen työnsi nopeasti takaisin saappansa varteen - se vain pitäisi muistaa myöhemmin puhdistaa vielä.

Nainen käveli nopeasti sivukatuja pitkin - olettaen vain tuon toisen seuraavan häntä. Hän tunsi kaupungin hyvin - paremmin varmaan kuin omien taskujensa sisällön, ja selvisi nopeasti, lyhintä reittiä kaupungin lävitse tuon parantajan osoitteeseen vain löytääkseen kiinniolevan puuoven. Naenijaksiko tuota parantajaa kutsuttiin? Tiatha tuhahti hiljaa itsekseen ja kohotti viittansa seasta kätensä lyödäkseen muutaman kerran lujaa oveen ennen kuin kokeili, oliko se lukitsematon. Naisen onneksi ovi oli kuin olikin lukitsematta.
"Tänne", Tiatha vilkaisi nopeasti tuohon jäätikköhaltiaan, ja viittasi tätä astumaan permmälle, kuin käskien tätä sisälle.
"Olet parantaja, eikö?" tuo vilkaisi vastaan tullutta naista nopeasti, viitaten sitten veriseen koiraan ja haltiaan ennen kuin astui sisälle ja sulki oven perässään tarkasti, vilkaistuaan toki ensin kadulle varmistaakseen, ettei heitä oltu seurattu - tosin vain paikallinen olisi sen mutkareitin kanssa pysynyt heidän perässään.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Kide »

Naenija puhalteli hiljaa juuri lämmittämäänsä keittoa ja odotteli sen jäähtymistä. Aamupäivä oli ollut kiireinen ja hän ehti vasta nyt kunnolla istumaan alas ja syömään, vaikka iltapäivä oli pitkällä. Yksi vastaanoton ikkunaluukuista oli auki ja Nafi retkotti sillä suupieliään edelleen lipoen, vaikka oli jo hetki sitten saanut oman osuutensa ruuanlaitosta ylijääneistä lihoista syötyä.
Nana oli ehtinyt tyhjentämään ruokakulhonsa puolilleen, kun oveen iskeytyvä muutama vaativa hakkaus sai hänet ponnahtamaan pystyyn. Ennen kuin parantaja ehti edes kiertämään pöydän mennäkseen avaamaan oven, heilahti se jo auki ja paljasti takaansa kaksi naista, joista toisen Nana tunnistikin heti. Jäätikköhaltia suurine koirineen oli jäänyt hänen mieleensä, mutta iloisuuden sijasta Nanan ilme synkkeni hyvin nopeasti hänen nähdessään kaksikosta paistavan huolen ja koiran, jota Vilutar kannatteli sylissään. Nafi oli jo liitänyt omalle paikalleen Nanan olalle ja lukinnut katseensa toiseen koiraan, joka jäätikköhaltian vierellä kulki.
"Kyllä, tulkaa sisään. Tuo koira tänne", Nana vastasi ja viittoi Vilutarta laskemaan verisen koiran pöydälle. Hän syöksähti siirtämään ruokansa ja muutamat pöydälle jääneet yrttipussit pois tieltä, räiskyttäen samalla osan keitostaan sivupöydälle. Veren määrä valkoisella turkilla, koiran suusta roikkuva sylkeä valuttava kieli ja eläimen hento, mutta sitäkin nopeampi rintakehän kohoilu kertoivat, ettei nyt ollut aikaa hukattavaksi. Nana ei edes ehtinyt kiinnittämään huomiota toiseen naiseen, jonka ovenraosta kurkistelu olisi paljastanut tuon olevan huolissaan jostain aivan muusta kuin koirasta.
"Mitä on tapahtunut? Mikä koiraan osui?" Nana kyseli samalla, kun hän oli jo kumartunut tutkimaan pöydälle laskettua lemmikkiä. Veren perusteella pari suurempaa haavaa löytyivät helposti paksun turkinkin alta. Viillot olivat syviä, mutta suorareunaisia - todennäköisesti puukon tai tikarin aiheuttamia, Nana tajusi kulmiaan kurtistaen. Toinen yllättävä asia oli, että vain haavoista pienempi vuoti vuolaasti. Suurempi, paljon vakavampi haava tihuutti verta hyvin vähän. Ja samassa Nana muisti, että tuo haltia oli kertonutkin osaavansa jotain parantamisesta. Nana epäili, että ilman Viluttaren hoitoa koira olisi todennäköisesti jo menehtynyt. Haltian kapea ja jo kauttaaltaan vereen tahriutunut kämmen painui samassa pehmeästi haavoista pienempää vasten.
"La'er - Go'n - A'm", hän mutisi keskittyneesti loitsuriimut ja nosti kätensä tunnettuaan vuotavan veren paineen hellittäneen sanojen myötä.
"Koirasi selviää kyllä", Nana sanoi mahdollisimman rauhallisella äänellä Viluttarelle, muttei edelleenkään siirtänyt katsettaan koirasta. Hän saattoi vain rukoilla, ettei luvannut liikoja. Hänen kätensä hapuilivat nopeasti parin muun pienemmän viillon päälle ja muutamalla sanalla niidenkin verenvuoto hidastui lähes olemattomiin.
"Pitelisitkö koiran päätä hetken, tämä voi hieman nipistää", Nana pyysi tällä kertaa Viluttareen katsoen. Koira oli hädin tuskin tajuissaan, mutta Nana ei halunnut ottaa sitä riskiä, että tuo tuskansa rajamailta löytäisi voimia iskeä hampaansa hänen käteensä luullen olevansa edelleen taistelussa, kun kipu yllättäen lisääntyisi.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi »

Vilutar teki työtä käskettyä, laskien koiran pöydälle. Kantohanki uikahti heikosti, ja jäätikköhaltia tunsi kuinka hänen sydämensä oli hajoamassaa kappaleiksi ystävänsä puolesta. Hän pysyi koko ajan koiran vierellä, silitellen Kantohangen silkkikorvia, toivoen että parantaja Naenija saisi koiran takaisin kuosiin.

"En tiedä... E-en...", Vilutar änkytti, "Jouduin tappeluun ja koiraa lyötiin... Mutta kai yhdellä ryöstäjällä oli pieni terä nyrkissään?"
Vilutar huomasi miten nenästään valuva veri oli kuivahtanut, mutta hermostunut hiki ja kyyneleet valuivat hänen kasvojaan pitkin alas, suolaiset hikipisarat saaden hänen otsansa pienen haavan kirvelemään. Nyt Vilutar alkoi myös uudestaan pistää merkille kaikki muut oman ruumiinsa kolotukset, mutta hän viittasi niille kintaalla, koska Kantohanki oli tärkeämpi.

Kivutar istahti uuvahtaneena huoneen nurkkaan, huokaisten hieman. Kivutar oli viisas koira, ja se tiesi, että siitä ei ollut nyt apua kun emäntä ja muut kaksijalkaiset toimivat. Kun Kantohanki uikahti, katsoi Kivutar Tiathaan ja vinkaisi pehmeästi, mutta ei tehnyt samalla tavalla seuraa kuin lajitoverinsa terveenä teki.

Vilutar tarttui Kantohangen päähän kuten parantajatar pyysi. Hän supatti koiralle matalalla äänellä pyyntöjä selvitä ja parantua, mutta ne olivat Za'haninhaltioiden omalla muinaisella kielellä -- Vilutar käytti näitä sanoja harvoin, mutta nyt tuntui, että niiden käyttäminen oli paikallaan. Sanat olivat pitkiä, vokaalisia, ja Vilutar lausui niitä sellaisena rimpsuna, että niistä tuli melkein hänen kansalleen ominainen kurkusta lähtevä laulu. Ehkä se olikin laulunmuotoon saatettu rukous, vaikka jäätikköhaltia ei ollutkaan erityisen uskonnollinen, varsinaisesti.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja »

Tiatha veti oven kiinni parantajan ja tuon jäätikköhaltian keskittyessä tiukasti koiran hoitamiseen. Hän tosin jäi tuijottamaan ikkunasta ulos vielä hyväksi aikaa, varmistaen ettei kukaan heitä ollut seurannut. Sen tosin olisi voinut helposti tulkita myös tapahtumien katsomisen välttämiseksi, sillä päähän vedetty huppu peitti huolestuneen ja hieman ärtyneen ilmeen naisen kasvoilta paremmin kuin hyvin: hän ei ollut lainkaan varma siitä, oliko ollut oikea asia tunkea itseään tähän väliin... oliko se ollut oikea valinta vai täysin perse edellä puuhun hänet lennättävä harkitsematon teko. Hän oli kyllä jengin tunnistanut - ikävä kyllä. Näiden liikkeitä nainen oli seurannut puoliksi avoimella silmällä, ja tiesi etteivät nuo pitäneet Zahirista, ja yrittivät saada jalansijaa kaupungissa. Tämä tapa... matkustajien ryöstäminen, oli kuitenkin noidenkin arvoilla hyvin epämääräistä ja törkeää. Ehkä armeijan tulo oli kuitenkin vaikuttanut tilanteeseen niin paljon, että nämä haalivat toimentuloaan matkustajilta, ja kaupungin laidoilta saakka sen sijaan, että olisivat pysyneet omilla alueillaan... Se taas voisi myöhemmin järkyttää kaupungin näennäistä rauhallisuutta enemmänkin. Tiatha vain huokaisi syvään ajatuksilleen ja vilkaisi nopeasti olkansa yli parantajaa ja tuota jäätikköhaltiaa ennen kuin valui istumaan siihen seinää vasten, ikkunan alle jalat koukussa.

Nainen veti lopulta edelleen verisen tikarin tupestaan ja tuhahti hiljaa ottaessaan sekalaisen, jo nyt likaisen liinan vyöltään kaikkien muiden huivien, pussukoiden ja piilopaikkojen seasta. Tämä pyyhki nopeasti veret siitä ja työnsi sen toiseen saappaaseensa samantien, puhtaaseen huotraan - ei hän pitänyt kuin yhtä tikaria mukanaan, mutta molempiin saappaisiin se oli mahdollista piilottaa.
Hetken aikaa Tiatha mietti jo livistämistä, mutta... ei tuolla toisella varmaan ollut mitään, millä maksaa ainakaan enää. Eivätkä parantajat yleeensä harrastaneet hyväntekeväisyyttä, eikä Tiatha mennyt vannomaan, mikä tämän... parantajan politiikka oli. Eikä naista kiinnostanutkaan se - hän voisi joko maksaa kolikoilla, joita oli kerännyt ohikulkijoilta päivän mittaan, tai vain kommentoida yksinkertaisesti Zahir Athertonin nimen, niin se kuittaisi mahdolliset velat samantien, halusi tuo parantaja sitä tai ei. Mutta parantaja oli silti mielenkiintoinen lisä Zahirin kontakteihin ja palveluihin, joita tämä piti verkostossaan yllä, eikä Tiatha voinut olla miettimättä, mikä tuon kiltin näköisen parantajan oli Athertonin alaisuuteen ajanutkaan...
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Kide »

Koiran päätä pyydetysti pitelemään siirtynyttä Vilutarta katsoessaan Naenija vasta pisti tarkemmin merkille myös tuon kasvoilla kuivuvan veren ja otsalla kimmeltävän hien - koira ei selvästikään ollut tappelun ainoa uhri. Vilutar vaikutti kuitenkin seisovan vakaasti ja katse kirkkaana, vaikka suunnaton huoli sitä synkensikin. Jäätikköhaltia ehtisi saamaan apua myöhemminkin, mutta pöydällä makaava koira ei. Ennen karvaisen kaverin puoleen kääntymistä Nana kuitenkin vilkaisi vaivihkaa taakseen varmistaakseen Viluttaren seuralaisen kunnon. Sisään ensimmäisenä rynnännyt nainen seisoi nyt ikkunan edessä rauhallisen oloisena, selkä heihin päin. Ainakin hänkin seisoi omilla jaloillaan huojumatta, joten oli ilmeisen hyvässä kunnossa. Kenties vain huonovointinen kaiken veren edessä.

Nana käännähti nopeasti takaisin koiran puoleen ja sulki mielestään kaiken muun, niin koiran ajoittaiset vikinät kuin Viluttaren hiljaiset sanat, joita hän ei tunnistanut. Parantaja oli vaipunut nopeasti silmät suljettuaan niin täydelliseen keskittymiseen, ettei edes huomannut Nafin keikkuvan edelleen toisella olallaan, katse nurkkaan vetäytyneessä koirassa, sen sijaan että lisko olisi tyypilliseen tapaansa kietoutunut tiukasti Nanaa vasten.
Haltian kädet aloittivat työnsä haavoista suurimmasta, josta hän eteni haava kerrallaan aina vain pienempiin naarmuihin, mitkä onnistui turkin seasta löytämään. Käsien alle piiloutui aina vain uusi viilto tai ruhje, ja niiden noustessa haavojen päältä oli tilalla vain punaisia juovia. Aamupäivän rasitukset, lämmin ilma sekä suurimman haavan parantaminen saivat myös Nanan pyyhkäisemään otsaansa, kun hän oli kolme selvintä haavaa hoitanut.
"Hetki vain", Nana sanoi lopulta silittäen hellästi koiran selkää ennen kuin kiersi pöydän toiselle puolen ja otti yhdestä hyllykkönsä laatikoista esille neulan ja lankaa. Hän tajusi samalla ikkunaa varjostaneen vieraan hävinneen, mutta huomasi helpotuksekseen tuon vain istuutuneen sen alle, kasvoistaan päätellen edelleen aivan hyvinvoivana.
"Pidäthän kiinni", Nana vielä varmisti Vilutarta katsoen, kun hän oli palannut koiran viereen, pujottanut langan neulansilmään ja oli aikeissa pistää ensimmäisen tikin haavoista suurimpaan. Muutamaa tikkiä myöhemmin hän nyökkäsi tyytyväisenä, pyyhki enimmät veret kostutetulla pyyhkeellä ja sipaisi salvakerroksen haavojen pintaan. Lopuksi Nana siirtyi katsomaan Kantohangen päätä. Hän raotti varovasti koiran silmiä samalla kun tunnusteli tuon sykettä kyynärnivelen takaa. Koiran katse alkoi tarkentumaan eikä pulssikaan tuntunut vaarallisen korkealta.
"Lepoa ja ruokaa, niin kaikki on hyvin", parantaja totesi hetken tutkittuaan ja hymyili rohkaisevasti Viluttarelle. "Vettä ensimmäisenä", hän lisäsi, meni kastelemaan yhden pyyhkeistä vastaanottotilan peränurkassa odottavassa vesisangossa ja tipautti muutamia pisaroita koiran suuhun.
"Vaan entä sinä, oletko saanut kolhuja muuallekin kuin kasvoihin? Sattuuko johonkin?" Nana kysyi samalla Viluttarelta.
"Entä sinä siellä, onko kaikki hyvin?" hän huikkasi myös sivummalla odottavalle Tiathalle olkansa yli vilkaisten.
Locked