Tämä on ryöstö!

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi » Mon Aug 06, 2018 3:30 pm

Viluttaren silmiin nousi kyyneliä, kun koira uikahti heikosti ja säpsähti parantajan aloittaessa paikkaamisen. Jäätikköhaltia toivoi, että olisi voinut selittää koiralle, että tämä kaikki lisäkipu oli tarkoitettu sen voinnin parantamiseen. Hän piti lujasti kiinni ja silitteli Kantohangen päätä -- ja kun parantaja Naenija sanoi olevansa valmis ja että Kantohanki selviäisi... Vilutar silloin vasta huomasi vaienneensa ja pidättäneensä henkeä jo jonkin aikaa. Hän päästi ilmat keuhkoistaan ja veti sitten syvään henkeä. Parantajan kysymykset hänen omasta olostaan tuntuivat kuuluvan jostain kaukaa, mutta Vilutar ei keskittynyt nyt siihen.

Sen sijaan, jäätikköhaltia kaappasi parantajan tiukkaan halaukseen.
"Kiitos, voi, koko sydämeni pohjasta kiitos!", hän sanoi äänellä, joka värisi hieman kaiken jännityksen, pelon ja helpotuksen johdosta. Vilutar oli halannut parantajaa hetken mielijohteesta, ja päästi tämän nyt irti, hieman nolostuneena äkkinäisestä käytöksestään. Kantohanki olikin tärkeämpi jäätikköhaltialle kuin tämä osasi kuvitellakaan. Toisille eläimet olivat helposti korvattavissa, mutta olihan se suuri koettelemus hankkia ja kouluttaa uusi koira -- eikä yksikään voisi korvata Kantohankea.

"M-minä jään henkiin.", Vilutar sitten sanoi kun hänen terveydentilastaan oli ollut puhe. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja tunnusteli ja kuulosteli omaa oloaan. Siellä täällä oli hiertymiä ja ruhjeita, kolotusta ja kipua, mutta Vilutar ei uskonut saaneensa veitsestä iskuja tai murtumia kaatumisistaan. Kaikki luut tuntuivat kantavan, jänteet olivat ehjinä. Hän vilkaisi sitten Tiathaan -- ilman tuota laiheliinia tilanne olisi voinut hyvinkin olla toinen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja » Mon Aug 06, 2018 6:38 pm

Seinä hänen selkänsä takana ja lattia hänen takamuksensa alla tuntuivat viileiltä hetken aikaa, ennen kuin hänen kehon lämpönsä alkoi hitaasti muuttaa lautoja hetkellisesti vähän lämpimimmiksi. Tiatha tuijotteli saappaittensa likaisia kärkiä ja heilutti varpaitaan saaden kengän nahkan kohoamaan tuskin huomattavasti. Naisen ajatukset kuitenkin olivat jo muualla - hän arveli tietävänsä, mihin tuon jäätikköhaltianaisen tavarat olivat matkalla, mutta ei ollut lainkaan varma, mihin saakka hän oli itse valmis menemään. Onneksi sitä ei tarvinnut juuri nyt ajatella.. tuskin tuo olisi juuri nyt valmis parantajan käsittelystä koirinensa. Hän voisi kyllä odottaa.
Tiatha kohautti olkapäitään parantajalle tämän kysymyksen johdosta. "Olen kunnossa. Hän ei", nainen nyökkäsi tuota jäätikköhaltiaa kohtaan. Koira ilmeisesti ainakin selviäisi, ja tuon naisen itsensä vammat näyttivät vähäisimmiltä - tämä seisoi omilla jaloillaan, eikä näyttänyt kovin veriseltä. Tiatha tosin oli sekaantunut taisteluun niin myöhään, että oli sotkenut vaatteensa muiden vereen, ei omaansa kaikeksi onneksi.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Kide » Sat Aug 11, 2018 7:22 pm

Viluttaren äkillinen heittäytyminen halaamaan Naenijaa sai hänet säpsähtämään, kuten niin moni odottamaton liike nykyään. Hänen yllätyksestä levinnyt katseensa rauhoittui kuitenkin jäätikköhaltian vuolaiden kiitosten alla ja Nana vastasi lämpimään halaukseen hymy huulilleen nousten. Juuri tässä tiivistyi se syy, miksi hän ei voinut kuvitella tekevänsä mitään muuta. Jos hän saattoi auttaa, tehdä jonkun näin onnelliseksi, sen Nana myös teki epäröimättä.
Viluttaren vetäydyttyä nopeasti kauemmas nolostuneen oloisena, hymyili parantaja toiselle haltialle rohkaisevasti.
"Henkiin jääminen ei ole sama asia kuin kunnossa", Nana totesi Viluttaren varovaiselle vastaukselle omasta tilastaan ennen kuin kääntyi kysymään edelleen ikkunan alla istuvalta kolmannelta naiselta hänen vointiaan. Edelleen huppunsa alle kätkeytyneen naisen olkia kohauttavaa elettä tuskin näki, ja Nana huomasi kuinka välttelevästi tuo puhui. Aivan kuin nainen olisi mieluummin uppoutunut osaksi seinää kuin halunnut häntä edes huomattavan. Ensin Nana oli ajatellut sen johtuvan järkytyksestä, mutta nyt naista katsoessaan alkoi epäillä kyseen olevan jostain muusta. Nainen oli selvästi mietteissään, mutta ei vaikuttanut olevan peloissaan. Eikä ilmeisesti kovin huolissaankaan, vaikka tilanne oli ollut vakava ainakin jäätikköhaltian koirien osalta. Kuka tuo edes oli ja miksi hän vaikutti niin välinpitämättömältä? Vai oliko sittenkin kyse siitä, ettei tuo sietänyt veren näkemistä? Samassa Nana tajusi, ettei se ollut hänen asiansa miettiä. Hän hoitaisi asiakkaansa kuten tähänkin asti, sama kuinka omituiselta tilanne vaikutti.
"Katsokaamme siis miten voin auttaa sinua", Nana sanoi kääntyessään takaisin Viluttaren puoleen.
"Odotas..." hän jatkoi lähtiessään hakemaan sivupöydältä uuden pyyhkeen, jonka yhden kulman kasteli vedessä ennen kuin palasi Viluttaren luo.
"Tässä, haluat varmaan puhdistautua", Nana sanoi lämpimästi hymyillen ojentaessaan pyyhettä jäätikköhaltialle.
"Hyvä, vuoto on loppunut niin kuin näyttikin", Nana totesi Viluttaren pyyhkäistyä enimmät veret kasvoiltaan ja nenänsä alta.
"Voin sulkea otsasi haavan, mutta nenäsi paranee hyvin itsekseen kunhan et tee tänään mitään raskasta", Nana jatkoi ojentaen kättään saadakseen pyyhkeen takaisin Viluttarelta. Saatuaan jäätikköhaltialta myös luvan pyyhkäisi Nana varovasti otsassa olevan viillon ympärille kuivunutta verta pois ja laski sitten hyvin varovasti kätensä haavan päälle. Hän tuki toisen kätensä Viluttaren pään taakse varmistaakseen tuon pysyvän paikoillaan, vaikka tiesikin ettei tämä sattunut. Haava oli onneksi vain pinnallinen ja senkin vuoto jo lähes loppunut, joten se oli helppo korjata. Heti kun parantaja oli tiukentanut otteensa Viluttaren päästä ja sulkenut silmänsä alkoi lämpö levitä tasaisena aaltona hänen kädestään haavaan ja sen ympärille otsaan ja ohimolle. Hetken lämmön ja korkeintaan pientä nipistelyä muistuttavan tunteen jälkeen ruskeat silmät avautuivat uudestaan ja Nana irrotti varovasti otteensa. Hän pyyhkäisi vielä kerran otsaa siitä kohdin, missä haava oli ollut ja nyökkäsi tyytyväisenä.
"En usko, että siitä jää edes arpea", hän kertoi Viluttarelle samalla kun katseli hiuksenhienoa, Viluttaren ihoa hieman punaisempaa juovaa, joka haavasta oli enää jäljellä. Vilutar vaikutti muuten voivan melko hyvin, joskin tuo oli varmasti edelleen järkyttynyt. Nana päätti kuitenkin vielä varmistaa: "Sattuuko minnekään muualle pahasti?" Samassa hän huomasi kuinka pöydällä lepäävän koiran häntä alkoi varovasti pyyhkiä pöydän pintaa ja lisäsi: "Ainakin koirasi kivut taitavat hiljalleen hellitää." Nana katseli iloisen helpottuneena kuinka koira tuijotti odottavasti ja katse jo tarkentuen Vilutarta. Näyssä oli jotain niin hellyyttävää, että Nanan käsi siirtyi automaattisesti rapsuttamaan Nafin päälakea, jotta tuo tuntisi liskonsa läheisyyden paremmin. Nafi sen sijaan piti edelleen katseensa toisessa koirassa, mutta alkoi luottamaan tuon valkoisen, nurkkaan jämähtäneen otuksen vaarattomuuteen jo sen verran, että uskaltautui ummistamaan hetkeksi silmiään Nana sormien hyväillessä sen päätä.

User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi » Mon Aug 13, 2018 9:13 pm

Raskaan tekemisen välttäminen... Vilutar ei uskaltanut luvata mitään sellaista parantajalle, ei nyt, kun asioita oli erittäin paljon hoitamatta.
"En tunne oikein muita vikoja.", hän sitten sanoi "Jänteet ovat ehjinä, samoin luut. Vaikka aika myllytystä siellä kadulla tulikin otettua vastaan." Jäätikköhaltia puski mahdolliset kipunsa syrjään, koska nyt kun kaikkein polttavin asia oli saatu pelastettua, oli aika tarttua sitten toiseksi polttavimpaan asiaan hänen mielensä päällä.

"Minut väijytettiin ja tavarani vietiin. Siinä oli ne lääkeyrtit kotiinviemisiksi, kaiken muun ohella... Ja muuan henkilökohtainen asia.", Vilutar selitti parantajalle, vaikka tiesikin että Naenija ei voinut asiaan erityisemmin auttaa. "Onneksi he eivät saaneet tätä.", jäätikköhaltia sitten sanoi ja kalasteli puseronsa sisältä pienesti helisevän nahkakukkaron. "Täällä ei ole enää paljon, mutta se on nyt kaikki mitä minulla on."
Hän laskeskeli hopeakolikoita, muutamia kuparisia ja yhden kultaisen, mutta kädet täristen sulki nahkapussukan sitten kokonaan kolikoineen ja tyrkkäsi sen parantajalle. Siinä menivät kotimatkan kattavat hätävara-rahat, mutta jos tämä ei ollut rahaa vaativa hätätilanne, Vilutar ei tiennyt mikä sitten olisi.

Jäätikköhaltian oli kuitenkin myönnettävä itselleen yksi asia. Hän ei pärjännytkään suurkaupungissa niin hyvin kuin oli luullut. Hänellä ei ollut mitään ideaa miten saada tavaransa takaisin -- ja Vilutar pelkäsikin, että hänen ostamansa oluet olivatkin jo kadonneet ahnaisiin kurkkuihin tässä ajassa. Hän pärjäsi mielellään itsekseen, mutta totuus oli se, että täällä hän tarvitsi apua. Hän katsoi ikkunan vieressä istuvaa Tiathaa, ja huokaisi syvään. Jäätikköhaltia pyyhkäisi kasvojaan vielä kerran kostealla pyyhkeellä ja viikkasi sen sitten siististi ja laittoi pois.

Vilutar käveli sitten Tiathan eteen ja polvistui siihen. Hän tiesi, että toisella ei ollut mitään velvoitetta auttaa, mutta jos Tiatha ei auttanut, niin kuka sitten muka voisi auttaa? Peikkominstreli Novianko? Vaikka peikko olikin söpöläinen, ei tuosta olisi katutappelussa mitään apua -- ja olihan tuo saattanut karistaa kaupungin tomut jo muutenkin jaloistaan, ainakin Viluttaren inspiroiman laulun vähentymisestä päätellen.
Vilutar haki Tiathan katsetta, olisi varmaan tarttunut tämän käteenkin jos olisi uskaltanut. Jossain toisessa todellisuudessa tämä asetelma olisi voinut olla hyvinkin erilainen, sellainen missä ehkä oli onnellinen loppu.

"Minä pyydän... Minä tarvitsen apuasi.", Vilutar sanoi Tiathalle, "Minun on pakko pelastaa tavaroistani ne jotka pelastettavissa ovat, enkä pärjää yksin."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja » Tue Aug 14, 2018 5:49 pm

Tiatha kuunteli puolella korvalla parantajan ja tuon jäätikköhaltian keskustelua. Hyvin tavallista tälläisessä tapauksessa, mutta Tiatha kohotti katseensa näennäisestä ajatuksiinsa vaipumisesta kuullessaan kolikoiden kilinää ja kommentin siitä, ettei tuolla haltialla ollut montaa kolikkoa pienessä pussukassaan.
"Neiti", Tiatha vilkaisi parantajaan, katsoen tätä nyt suoraan ensimmäistä kertaa. "Voitte laskea tämän samaan laskuun muiden herra Athertonin kulujen kanssa", nainen sanoi sitten, katsoen melko tarkkaan parantajan ja tämän liskon reaktioita tuon maagikon nimen mainitsemiseen. Tiatha oli melko varma, ettei tämä kysyisi jatkokysymyksiä aiheeseen liittyen, mutta oli parempi katsekontaktilla jättää se mahdollisuudeksi, mikäli tämä halusi varmentaa asian Zahirilta. "Sinun...", Tiatha käänsi viimein katseensa jäätikköhaltiaan. "Ei tarvitse tuhlata viimeisiä kolikkojasi tähän", kova seinä selkäänsä vasten painaen tuo varas lisäsi sitten vielä.

Mikä naisesta oli yllättävää, oli se miten tuo jäätikköhaltai kääntyi ja polvistui(!) hänen eteensä, hänen tasolleen. Tiatha kohotti kulmiaan vähän pyynnölle, ja hetken epäusko vei muutoin niin huomaamattoman ja mitäänsanomattoman ilmeensä mennessään. Kai hän oli tiennyt taistelun sekaan hypätessään ja tuon tänne auttaessaan, että tilanne tuskin oli ohitse... mutta Tiatha ei ollut lainkaan varma, halusiko hän työntää itseään keskelle jengiriitoja ja jengien varastoja. Vaikka Tiatha uskoikin tietävänsä, missä sivuvarastossa tuon tavaroita pidettäisiin vielä hetken aikaa ennen lajittelua, ei hän pitänyt sinne pääsemistä tuon kanssa kovin todennäköisenä... Itsekseen hän voisi ehkä päästä näiden ohitse ja livahtaa hakemaan tavarat sieltä... Ehkä? Tuo päätyi laskemaan katseensa sivuun ja nousemaan hitaasti, hallitusti seisomaan siinä.
"Olen varma, että voimme jatkaa keskustelua tästä toisaalla... ettemme vie arvon parantajaneidin arvokasta aikaa muilta potilailta", tämä nyökkäsi Naenijaa kohden lyhyesti ennen kuin käänsi katseensa lähes kysyvänä jäätikköhaltiaan. "Ehkä joku majatalo, jossa sinä ja koirasi voivat levätä?"

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Kide » Thu Aug 16, 2018 12:37 pm

Helpotus siitä, ettei Vilutar kertomansa mukaan uskonut saaneensa pahoja vammoja vaihtui nopeasti harmistuneeksi kulmien kurtisteluksi, kun tuo kertoi väijytyksestä ja ryöstöstä. Nana tiesi, että Dionesta saapuneilla vahvistuksilla oli hyvät aikeet ja heidän ansiostaan kaupungissa viimein tapahtui jotain konkreettista tuhon jälkeen, mutta jotenkin hänestä tuntui kuin ilmapiiri olisi puhdistumisen sijaan lähtenyt kääntymään entistä epävakaisemmaksi. Rotat oli ajettu koloistaan ja nyt toistensa sijaan ne iskivät hampaansa kaikkeen muuhun entistäkin hanakammin. Kaikkeen niin viattomaan kuin kotimatkaansa tekevään haltia-vieraaseen. Phoebe ei todellakaan ollut tainnut näyttää jäätikköhaltialle parastaan, Nana mietti kun muisteli heidän ensimmäistä kohtaamistaan. Tosin parantajasta tuntui, ettei tällä kaupungilla kohta enää muuta näytettävää ollutkaan.

Nana seurasi hämmentyneenä kuinka toinen haltia kaiveli kädet täristen viimeisiä rahojaan ja oli jo työntämässä kättään vastaan kieltäytyäkseen ottamasta naisen omaisuuden rippeitä, kun toisen vieraan yllättävä toteamus sai värähdyksen kulkemaan Nanan lävitse ja jähmetti hänet. Aivan kuin hänen synkät ajatuksensa olisivat kutsuneet tuon kirotun nimen osallistumaan tähänkin hetkeen. Aavistuksen epäröinnin jälkeen Nana sysäsi entistä hanakammin rahapussin takaisin Viluttaren käsiin, uskaltamatta nostaa ahdistunutta katsettaan pussista jäätikköhaltiaan todetessaan:
"En voisi muutenkaan hyväksyä näitä." Nanan ääni oli hiljainen, mutta hän puristi sanat itsestään tarpeeksi selvästi, jotta ne kantoivat myös Tiathan korviin asti. Nana epäili - tai ainakin toivoi - ettei Vilutar tiennyt nimen merkitystä, muttei uskaltanut vilkaista tuota tai toista naista vahvistaakseen asiaa. Hän saattoi vain lohduttautua sillä, että tuskin Vilutar olisi alunperinkään tarjonnut viimeisiään palkaksi, jos olisi jotenkin liittynyt Zahirin toimiin. Sen sijaan tuon toisen naisen, kuka ikinä tuo olikaan, täytyi tuntea Zahir hyvin, jos hän uskaltautui käyttämään maagikon nimeä tässä tilanteessa ja tiesi myös Nanan veloista.
Nana olisi halunnut vilkaista lattialla istuvan naisen kasvoja, mutta kääntyi vain raskaasti nielaisten edelleen pöydällä lepäävän koiran puoleen voidakseen piilottaa katseensa ja epäröiviksi muuttuneet eleensä sen hoitamiseen. Hän rohkaisi ja auttoi koiran varovasti kyljeltään vatsalleen, nappasi pienen kulhon sivupöydältä ja tarjosi siitä vettä koiralle samalla tuon pehmeää turkkia rauhoittavasti selästä silittäen. Veden loiskeen ja silkinpehmeän turkin sijasta Nanan ajatukset olivat liimautuneet keskittymään Viluttaren ja Tiathan keskusteluun. Lopulta, Tiathan puhuessa, uskaltautui Nana vilkaisemaan naisten suuntaan nähdäkseen paremmin toisen naisen kasvot. Tiathan eteen polvistunut Vilutar oli osittain tiellä, mutta sentään Nana pääsi paremmin näkemään edes puolet
Tiathan kasvoista, kun tuo oli nostanut katseensa Viluttareen. Nana ei ollut edes kiinnittänyt Tiathan piirteisiin tarkempaa huomiota, eikä naisen päätä varjostava huppukaan ollut ainakaan auttanut asiaa. Parantaja saikin yllätyksekseen huomata siroissa kasvoissa tummat ja mantelimaisesti vinot silmät. Hän pisti myös mieleensä hupun alta esiin tunkeutuvat lyhyet, ruskeat hiukset, mutta kohdatessaan Tiathan katseen kääntyi nopeasti takaisin tyytyväisesti vettä lipovan koiran suuntaan. Yllättäen lausutun Zahirin nimen synnyttämät kylmät väreet näkyivät edelleen epävarmuutena Nanan kasvoilla. Hän oli joutunut opettelemaan tunteidensa piilottamista, jotta velanmaksu Zahirin rakkikoirien keskuudessa sujuisi ongelmattomammin, mutta tiesi, että hänen taitonsa siinä olivat edelleen paperin ohuet. Varsinkin silloin, kun hänet yllätettiin täysin.
Nana ei uskonut hetkeäkään, että Tiatha olisi tarkoittanut sanojaan puhuessaan hänen aikansa tuhlaamisesta. Nana uskoi naisen vain haluavan hänestä eroon mahdollisimman pian aivan kuten kaikki tuon kaltaisetkin heti hyödyn saatuaan. Se sopi myös Nanalle, vaikka hän hieman pelkäsikin olivatko Tiathan aikeet Viluttaren suhteen aidon auttavaiset.

User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi » Tue Aug 28, 2018 8:41 pm

Vilutar melkein vaatimalla vaati, että parantaja Naenija ottaisi hänen rahansa, mutta tuntui siltä, että raha ei parantajalle kelvannut. Viimeistään kun Tiatha mainitsi Viluttarelle täydellisen vieraan nimen, hän kahmaisi pussukkansa takaisin nahkapuseronsa kätköihin. Viluttarella ei ollut mitään tietoa herra Athertonista, mutta hän teki pienen nootin siitä, että saatuaan taloutensa takaisin tasapainoon, hän lähettäisi tälle mystiselle sponsorille lahjakorin täynnä jäätikön parhaimmistoa -- tälle parantajalle myös. Ehkä jopa koiranpennun -- sillä jäätikön hurtat ja nartut olivat parhaimpia palveluskoiria mitä Ceres kantoi. Nimi kuitenkin loi vain kysymysmerkkejä Viluttaren tummiin silmiin.

Hän nousi paikaltaan -- tukahduttaen ähkäisyn, kun tappelun kolotukset muistuttivat itsestään -- ja katsoi sitten missä kunnossa Kantohanki oli.
"Saako hän kävellä, vai kannanko?", hän kysyi parantajalta. Vaikka Vilutar oli lyhyt varreltaan, hän uskoi silti jaksavansa kantaa koiransa -- vaikka mieluiten hän olisi jättänyt koiran keräämään voimia parantajan vastaanotolle.

Jos hän vain saisi parantajan hyväksynnän koiran liikuttamiselle, hän lähtisi Tiathan ehdotuksen mukaan jonnekin muualle kokoamaan itseään ja tekemään suunnitelmaa tavaroidensa takaisin haltuunsaamiseksi. Nyt kun pahin sekasorto ja pelot olivat ohi, Vilutar huomasi miettivänsä, miksi ja miten Tiatha olikin osunut juuri sopivasti tappelun tiimellykseen... Ja miksi he eivät menisi kaupunginvartioston puheille tämän asian kanssa?

Jäätikkökauppias ei kuitenkaan halunnut ruveta kyselemään kiusallisia kysymyksiä parantajan kuullen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Tinanja » Sun Sep 02, 2018 7:40 pm

Tiatha melkein näki, että Naenijan, tuon parantajan reaktio Zahirin nimeen oli lähes käsinkosketeltava. Se sai Tiathan kurtistamaan tuskin huomattavasti kulmiaan tuon jäätikköhaltian astellessa lähemmäs edelleen lepäilevää, juuri parannettua koiraansa. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tämä lempeän ja ystävällisen oloinen parantaja oli tehnyt päästäkseen... joutuakseen Zahirin pitkälle alaislistalle. Ehkä kohtalo oli vain tätäkin kolhinut, aivan kuten Tiathalle itselleen oli käynyt vuosia, vuosia sitten. Toisaalta, vaikka se olikin kantanut häntä läpi vuosien, oli vuosien varrella myös paljon asioita, joita nainen mielellään olisi jättänyt tekemättä, kokematta ja näkemättä. Hitaasti nainen käänsi katseensa poispäin parantajasta, laskien sen lepäilevään koiraan, ja jäätikköhaltian kysymykseen siitä, voisiko tuo kävellä jo. Tiatha ei voinut kuin ihailla sen hetken ajan koiran uskollisuutta omistajaansa, kumppaniaan kohtaan - sellaista kuin näkisi ihmistenkin välillä, niin varmasti moni asia olisi helpompaa.

"Kiitos", tämä nyökkäsi lyhyesti parantajalle ja tämän olalla keikkuvalle liskolle avatessaan hitaasti oven. Vilkaisten nopeasti olkansa yli varmistaakseen, että tuo haltia seurasi häntä, nainen astui kadulle. Ei ollut vaikea nähdä Tiathan arvioivaa katsetta kadullakulkijoita ja katonreunoja, ikkunoita kohden. Nainen näytti kuitenkin tuntevan olonsa tarpeeksi turvalliseksi astuessaan kadulle saakka, pitäen ovea kevyellä kosketuksella auki haltiaa ja koiria varten. Tuo ei vilkaissut enää parantajaa, taakseen, kun lähti kulkemaan kapeaa sivukatua kohden talojen välissä.
"Olitko lähdössä kaupungista?" Tiatha vilkaisi sitten hämärällä sivukadulla haltiaan olkansa ylitse kulkiessaan korttelia kiertävää katua myöten eteenpäin. Pitäisi napata matkalta jokin sopiva paikka pienelle keskusteluhetkelle... saattaa tuo tilanteen tasalle siitä, mitä oli juuri tapahtunut... ja kenen toimesta.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Kide » Mon Sep 03, 2018 11:14 am

Nana kääntyi koiran puolesta vasta Viluttaren noustua puhuttelemaan häntä.
"Se on hänestä kiinni, mutta uskoisin, että rauhallinen tahti onnistuu kyllä", Nana totesi vaisu hymy huulillaan, antoi viimeisen rapsutuksen koiran korvan taakse ja peruutti pari askelta kauemmas kättänsä merkitsevästi koiraa kohti ojentaen, jotta Viluttarella olisi tilaa nostaa lemmikkinsä alas ja kokeilla sen kuntoa.
Tiathan lausuma kiitos sai Nanan nytkäyttämään päänsä naista kohti yllättyneenä. Kiitosta hän ei ollut osannut odottaa enää sen jälkeen, kun Zahirin nimi oli otettu mukaan keskusteluun. Nyökättyään totisena Tiathalle Nana kurtisti aavistuksen kulmiaan ja kääntyi takaisin Viluttaren ja koiran puoleen.
"Olethan varovainen", Nana totesi hiljaa Viluttarelle. Oli selvää ettei hän tarkoittanut vain koiran käsittelyä.
"Ja sinä myös", Nana huikkasi juuri oven avanneen Tiathan perään, mutta ääni pikemminkin kovana kuin huolehtivaisena. Nana tiesi, että hänen sanoillaan olisi tuskin mitään vaikutusta ja hän saattoikin vain toivoa, että kuin ihmeen kaupalla tämä mitä ilmeisin Zahirin kätyri olisi todellakin auttavaisella mielellä ilman takaa-ajatuksia. Ei se mahdotonta ollut, sen Nana tiesi omasta kokemuksesta, mutta surullisen epätodennäköistä kylläkin. Mutta hän myös tiesi, ettei voisi enää ottaa riskiä ja puuttua mahdollisiin herra Athertonia koskeviin tapauksiin. Ei varsinkaan nyt, kun tiesi riskeeraavansa itsensä lisäksi muitakin.

Viluttaren mahdollisille kiitoksille Nana vain nyökytti hiljaa, ja jatkoikin hiljaisena kaksikon poistumisen seuraamista. Oven sulkeuduttua Nana hieraisi lopen uupuneena kasvojaan ja antoi jännittyneiden hartioidensa romahtaa alemmas luodessaan katseensa kattoon. Nafi vaihteli levottomana asentoaan Nanan hartioilla odottaessaan jähmettyneen emäntänsä heräävän taas eloon.
Nana ei tiennyt mitä olisi ajatellut. Yhtä aikaa hän halusi tietää, mitä Viluttarelle juuri oli tapahtunut ja mistä hän oli "ystävänsä" löytänyt, mutta toisaalta hän halusi tietää mahdollisimman vähän asioista, jotka saattoivat koskea Zahiria. Huokaisten Nana laski lopulta katseensa ja rapsutettuaan hajamielisesti Nafia käveli ensimmäisenä lukitsemaan ovensa. Nana tarjosi kylmät keitonrippeensä Nafille - hänen oma ruokahalunsa oli kävellyt ovesta ulos viimeisten asiakkaiden mukana ja tuskin tulisi ihan hetkeen takaisin.

// Tässä kohtaa lienee minun hyvä poistua, kiitos molemmille mielenkiintoisesta pelistä! //

User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Tämä on ryöstö!

Post by Viherkivi » Sat Sep 08, 2018 7:13 pm

Vilutar nosti koiransa lattialle, ja koira ottikin pari varovaista askelta. Jäätikköhaltia piti Kantohankea tarkasti silmällä, mutta antoi koiran kulkea itse ovesta ulos, kun alkoi vaikuttaa siltä, että Kantohangen jalat kantoivat kohtalaisesti. Kivutar puikahti myös ulos ovesta ja Vilutar lausui viimeiset kiitoksensa parantajalle, ennen kuin lähti itsekin ulos.

Kulkiessaan pitkin katuja, Vilutar antoi Tiathan johtaa heitä -- laiheliini kuitenkin tunsi kadut paremmin kuin vieraileva jäätikköhaltia. Vilutar piti katseensa ja huomionsa paikatussa koirassa, vaikka välillä hänen tumma katseensa singahtelikin eri kujien suille ja risteyksiin, kuin odottaen jonkun murhaajan hyökkäävän hänen kimppuunsa. Ehkä eniten Vilutar tunsi turvallisuudentunteensa menneen. Ei tavaroilla ollut NIIN kovasti väliä, mutta naiselta oli alkanut murentua usko kaupungin kansalaisten hyvyyteen ja oikeudentuntoon.

"Enpä ole niinkään varma lepäämisestä.", hän sanoi Tiathalle matalalla äänellä, katse synkkänä. Vaikka hän olisikin halunnut levätä, ei Vilutar tuntenut kykenevänsä siihen. Hänessä oli tiettyä jäykkyyttä, ja nainen tunsi itsensä kuin ajastetuksi loitsuksi, valmiina räjähtämään pienimmästäkin syystä. Päänsä sisällä Vilutar käänteli aiemmin tapahtuneita asioita ja hän huomasi syyttelevänsä itseään tapahtuneesta.

"Kunpa olisin valinnut jonkun turvallisemman reitin.", hän sitten sanoi ääni vaisuna. Hän ei ollut pistänyt sitä merkille, mutta kyyneliä oli alkanut valua poskia myöten alas hänen tummista silmistään. Jokin Viluttaren sisällä oli kai napsahtanut, ja hän alkoi nyt vasta reagoida henkilökohtaiseen kriisitilanteeseensa.

Locked