Yötyön pimeä puoli

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Yötyön pimeä puoli

Post by Tinanja » Mon Sep 10, 2018 8:57 pm

Ohjeiden perusteella oli helppo löytää perille illan hämärtyessä. Satama kaikkine resuisine rakennuksineen, osaksi kivetettyine katuineen ja taivasta tavoittelevine laivojen mastoineen oli kieltämättä hieno paikka. Ei se vetänyt vertoja Dionen satamalle, mutta meri oli yhtä rauhallinen ja vaarallinen kuin maan toisellakin laidalla. Kuten Ranyardkin tänä yönä. Veri kohahti miehen korviin tämän ajatellessa yön aikana tapahtuvaa varmaa verenvuodatusta.

“Näytät siltä, että ryyppäät syystä”, Ranyard sanoi lyhyesti, laskien kantamansa shottilasit ja oluttuopit pöydälle puolihuolimattomasti. Mies istui painonsa alla narisevalle penkille tuota maansa myydyn näköistä ihmismiestä vastapäätä ja katsoi tämän tummia silmienalusia, huolittelematonta ulkomuotoa ja olemuksesta heijastuvaa ärtymystä, jonka alta kuitenkin näkyi keskiluokkainen varallisuus: vaatteiden materiaalit olivat laadukkaita, niissä oli joitain kirjailuja, ja kolikkopussukka miehen vyötäisillä pullotti lupaavasti. “Onko syy sellainen, jonka minunkaltaiseni voisi ratkaista?” Ranyard kysyi tuon katseen viimein kohotessa häneen.

Hitaasti mies sulki oven perässään astuessaan lähes pimeään varastoon. Hän painautui seinää vasten oven vierellä sormien puristuessa hitaasti vielä viileältä tuntuvien kirveiden kahvojen ympärille. Tämän keikan tilaajan, Adinin mukaan olisi hyvin todennäköistä että tämä olisi jälleen yksi yö, jolloin varasto olisi ryöstäjien kohteena.

“Riippuu”, Adin vastasi luoden arvioivan katseen Ranyardiin, ottaen tosin vastaan tarjotun oluen ja shotin, jonka kumosi kurkustaan alas samantien.
“Itse asiassa minua ei haittaisi lainkaan, mikäli sinusta tulisi sopiva ratkaisu ongelmaani”, totesi mies vielä. Tämä oli jo selkeästi juonut hetken, Ranyard huomioi, mutta puhe ei sammaltanut,


Viimein, ikuisuudelta tuntuvien hetkien jälkeen Ranyard kuuli ääniä. Ensin askeleita, sitten puhetta, ja viimein ovi, jonka sivulla hän seisoi, potkaistiin auki. Hitaasti nuo tummiin pukeutuneet hahmot astuivat sisään jättäen oven auki kävellessään kuin kotiinsa olisivat saapuneet. Ranyardin ajatukset olivat tyhjenneet sillä hetkellä, kun ensimmäinen noista viidestä oli astunut sisälle, ja kirveen kahva tuntui sileän lämpimältä hänen kädessään.

“Miten voisin auttaa teitä?” Ranyard kysyi oluttaan siemaillessaan, pienen hymyn levitessä tämän karkeille kasvoille.

“Herra Adin ei ole kovin tyytyväinen jatkuviin toimiinne”, Ranyard astui pari askelta varjosta oven eteen työntäen sitä samalla kiinni liikkuessaan. Ryöstäjien katsoessa, missä tilanne meni, kaatoi mies nopealla liikkeellä laatikkokasan oven eteen estääkseen noita karkaamasta.
“Siitä hyvästä aion kyllästää lattian teidän verellänne tänä yönä”, Ranyard viimeisteli ennen kuin hyökkäsi häntä kohden juoksevaa ryöstäjää vastaan.

“Minulla on satamassa varasto”, Adin vastasi viimein. Tuo oli varmasti kuullut tilanteesta jostakin, ja ulkonäöstä päätellen tällä tuskin tulisi moraalisia ongelmia ryöstäjistä eroon hankkiutumisessa. “Joka voisi kaivata pientä siivousta… Sinne eksyy harva se yö… kaksijalkaisia jotka voisivat pysyä jumalien selän takana, jos heillä edes on oikeus kävellä täällä”, mies sanoi viimein.

Mies tunsi kirveen murtavan kallon samalla, kun toinen upposi keskivartalon pehmeään kudokseen. Potku kaatuvaa henkilöä kohden sai kirveet irtoamaan kohteestaan, ja veren roiskumaan sekä lattialle, että Ranyardin ylle. Mies ei kuitenkaan nähnyt, tai huomannut tätä hänen ajatustensa ollessa täysin tyhjiä, silmissä loistaessa raivo, jonka tämä piti tiukasti sisällään normaalissa kanssakäymisessä.

“Kultarahalla hoidan ongelmasi, meni siihen yksi tai neljä yötä”, palkkasoturi vastasi lyhyesti saaden tuon miehen kulmat kohoamaan. “Olen kiinnostunut”, Adin vastasi viimein.

Kirveen heilahdus esti hänen henkeään tavoittelevaa nuorta, miekkailevaa ihmismiestä saavuttamasta kohdettaan - aseiden terät kalahtivat toisiaan vasten hämärässä varastossa. Toinen kirveistä heilahti vasten hyökänneen nuorukaisen kaulan ja olkapään välistä rajaa vain teloittaakseen tuon siihen paikkaan.

“Kunhan kerrotte, missä tämä varastonne tarkalleen ottaen sijaitsee. Maksun voitte hoitaa etu- tai jälkikäteen, mutta maksamatta jättämisestä seuraukset ovat… usein vakavia”, Ranayrd totesi olkiaan kohauttaen sävyn ollessa hyvin arkinen.

Muut hyökkääjistä olivat keränneet jo jonkin verran vuosia taakseen, ja osasivat varoa kookasta, heitä hitaammin liikkuvaa miestä. Se ei kuitenkaan estänyt Ranyardia heittämästä kirvestään keskelle näistä kauimpana olevan miehen otsaa. Kallon rusahdus kuului Ranyardin kiehuvan veren, ja kahden viimeisen ryöstäjän huutojen ylitse. Se sekunti, jonka Ranyard katsoi toisaalle oli tuon toisen ketterän haltiamiehen hetki hyökätä ja iskeä tikarinsa hänen käsivarttaan vasten. Sentin alemmas osuessaan se olisi kimmonnut haarniskankappaleesta sivuun, mutta nyt Ranyard tunsi terän uppoavan lihakseensa. Kirveenheilahdus vei kuitenkin tuolta pian elämän, tikarin jäädessä törröttämään miehen käsivarresta.

Adin kohotti katseensa takaisin Ranyardiin. “Kunhan hoidatte ongelmani nopeasti, niin maksan palveluksistanne… herra…?”
“Ranyard.”


Se tikari löysi pian kohteensa viimeisestä ryöstäjästä, joka oli turhaan yrittänyt antautua.

*

Pian viimeinenkin ruumiis tipahti satama-altaaseen veren värjätessä merta vielä yhä tummemmaksi ja tummemmaksi. Varaston lattialla lainehti veri Ranyardin työntäessä kirveensä takaisin vyötäisilleen. Mies potki hyökkääjiltä jääneet aseet yhteen kasaan - hänelle ei maksettu siivoamisesta, mutta meri tarjosi helpon tavan hävittää ruumiit tällä kertaa. Jälleen kerran hän oli ollut voitokas taistelussa siitä huolimatta, miten hitaasti Ranyardin tajuntaan tunkeutuva käsivarresta muualle heijastuva kipu antoi ymmärtää, ettei hän ollut selvinnnyt naarmuitta.

Hämärässä, katulyhdyn alla mies löysäsi kättään suojaavaa haarniskankappaletta ja tuhahti hiljaa nähdessään useita senttejä syvän, koko käsivarren levyisen haavan, joka näytti leviävän leviämistään. Tasainen verivana pulppusi siitä kämmentä kohden ja Ranyard tuhahti hiljaa, nostaen haarniskanpalansa vähän korkeammalle ja kiristäen sen niin tiukalle kuin vain sai. Tämä sai jo tuostakin vaimean älähdyksen irti, mutta se pitäisi veret hänen sisällään astetta paremmin. Ranyard tosin tiesi, etteivät hänen paikkaustaitonsa riittäisi tuon hoitamiseen, vaan olisi etsittävä parantaja. Muutoin olisi mahdollista menettää pian koko käsi, mikäli tuo ei paranisi kunnolla.. eikä hän voinut ottaa sitä riskiä.

Ilmeisesti kaupungin vartijoita ei kiinnostanut keskustella, tai tapella hänen kanssaan, eikä siinä ollut mitään uutta - Ranyard sai usein kulkea rauhassa kaupunkien kaduilla. Ongelmia esiintyi vasta kylissä, joiden tiukat normit ja yhteisöllisyys saivat sanan kuulumaan paikasta toiseen salasamannopeasti… eivätkä nämä pitäneet siitä, että joku muu tuli hoitamaan heidän asioitaan. Tosin yksi näistä vastaantulijoista oli pysähtynyt hänen kohdallaan vain viitaten kadunkulmaa kohden. Paljonpuhuva vilkaisu Ranyardin veriseen olemukseen kertoi kuitenkin miehelle ihan riittävästi tämän ajatuksista.

Hän käänsi hitaasti kulkunsa kohti suuntaa, johon tuo hämärien katujen kulkija oli viitannut, ja päätyi pian mitäänsanomattoman oven eteen. Sen yläpuolella oli kyltti, jossa luki “parantaja”, joten… ehkä tämä vastaisi myös näin yön pimeydessä? Kuuluva, yön hiljaisuuden rikkova koputus puuoveen ja sitä seuraava hiljaisuus saivat Ranyardin käden tykyttämään - tai miehen sisäistämään sen paremmin. Sekunnit tuntuivat pitkiltä hänen tuijottaessaan sitä puista ovea, joka viimen, vihdoin ja viimein aukesi.

“Anteeksi, että häiritsen… neitiä näin yön pimeydessä”, Ranyard nyökkäsi syvään tuolle oven avanneelle naiselle, jonka mies oletti olevan kyseisen paikan parantaja. “Mutta tarvitsen palveluksianne, ja olen valmis siitä myös maksamaan”, tämä totesi sitten, nyt viimein astuen sisälle hämmentyneen ja yllättyneen naisen astuessa peremmälle.

Palkkasoturin katse arvioi nopeasti tilaa, joka oli miellyttävän rauhallisesti sisustettu, käytännöllinen ja hyvin selkeästi parantajan vastaanottona ja työtilana toimiva. Veren rautaisen hajun ylitse tuon yrttien ja salvojen tuoksu tuntui mukavalta vaihtelulta Ranyardin astuessa vähän peremmälle. Mies huomasi, että vaalea, hieman likainen pyyhe oli jäänyt vasemmalla olevan hyllyn kulmalle, ja tämä sen siitä kurottautuikin ottamaan, kiristäen sen käsivartensa ympärille.

“Sattui pieni… onnettomuus”, tämä totesi sitten, vaikka tuo parantaja varmasti osaisikin sanoa, millainen onnettomuus hänen verisestä ulkomuodosta, haarniskasta ja pian myös vammasta päätellen. “Enkä oikein itse saa sitä enää paikattua… se on vähän turha suuri siihen”, totesi Ranyard tuhahtaen vähän, kääntäen sanoillaan huomionsa muualle irrottaessaan haavan päälle sitomansa, käsivarttaan suojanneen haarniskanpalan. Sen tämä tiputti läheiselle pöydälle, jolle varuste muodosti pian pienen verilammikon.
“Saatko tälle tehtyä jotakin?” Ranyard kääntyi viimein katsomaan parantajaa, pyyhkäisten kuivunutta ja vastavuotanutta verta ja käsivarreltaan pois paljastaen sen syvän, ruman epätasaisenkin haavan, joka oli ylsi lähes luuhun saakka.

User avatar
Kide
Posts: 540
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yötyön pimeä puoli

Post by Kide » Sat Sep 15, 2018 5:05 pm

Naenija oli aina nukkunut hyvin pinnallisesti ja herännyt herkästi - se lähestulkoon kuului parantajan työnkuvaan, kun sairastumisen ja vahinkojen aikaa ei voinut valita. Mutta viimeaikaisten tapahtumien jälkeen hänen unensa olivat muuttuneet entistä hennommiksi, jotka pienikin ääni pystyi särkemään. Haltia räpsäyttikin silmänsä auki jo ensimmäisen koputuksen kohdalla ja tunnisti niiden tulevan ulko-ovelta koputusten jatkuessa. Nafi oli jo pyrähtänyt lentoon ja tuijotti ilmassa leijuessaan makuuhuoneen ovea, kun Nana vasta työnsi peittoa päältään. Hän hapuili aamutakin ylleen ja kolisteli kynttilänjalan pöydältä mukaansa suunnatessaan ovelle. Nafi otti paikkansa haltian hartioilla ja tuhahti tottuneesti kynttilään liekin, joka valaisi kaksikon matkaa alakertaan.
Nanan olisi luullut jo tottuneen tähän, mutta hänen sydämensä takoi nopeampaa kuin paljaiden jalkojen pohjat läpsähtelivät rappusiin hänen kipittäessään kiireesti alas. Sentään tämä tulija ei ollut ryskyttänyt ovea kuin yrittäen päästä siitä läpi, kuten Zahirin kätyreillä oli tapana, ja se kevensikin hieman haltian vatsanpohjassa kalvavaa pelkoa siitä, löytäisikö hän puolen Faethin päästä itsensä pimeän kujan perukoilta veristen miesten keskeltä. Lukko napsahti ja ovi narahti auki vain paljastaakseen takaansa näyn, joka sai haltian tummat silmät laajenemaan ja vatsassa tuntuneen solmun kiristymään alkuperäistäkin tiukemmalle. Ranyardin ulkonäkö asusteista tummana ja paikoittain tuoreuttaan kiiltävänä erottuvaan vereen suorastaan huusi herra Athertonin nimeä parantajan korvaan. Yllätys olikin suuri, kun järkälemäinen mies avasi suunsa pahoitellakseen aiheuttamaansa häiriötä rauhallisesti. Ja... ystävällisesti? Nana aukaisi oven leveämmin auki ja ojensi, hieman vavahtavasti, kättään ohjaten miestä sisään. Olipa hän kuka hyvänsä, ei Nana käännyttäisi apua tarvitsevaa pois.
"Tule sisään", hän pyysi ääni rauhallisena, vaikka kasvoista näkyi kynttilän levottomassa valossakin naisen epävarmuus tilanteesta. Haltia ei myöskään voinut itselleen mitään, vaan antoi katseensa liukua pimeää kujaa molempiin suuntiin ennen kuin sulki ja lukitsi oven.

Kuunnellessaan miestä Nana alkoi kuitenkin tuntea olonsa hiljalleen rauhallisemmaksi, sillä ulkoisesta olemuksestaan huolimatta tuo vaikutti olevan kuin tavallinen potilas. Vaikkakin hyvin epätavallisen haavan kanssa, sai Nana pian huomata. Tai no, ehkä nykyään vastaavat teräaseiden jättämät jäljet alkoivat olla haltialle sitä arkipäiväistä.
Hänen otsalle oli ilmestynyt useampi ryppy, kun mies puhui onnettomuudesta, ja siinä nuo rypyt myös pysyivät itsepintaisesti hänen kumartuessaan katsomaan miehen juuri paljastamaa haavaa. Miten tuo mies saattoi käyttäytyä näin rauhallisesti tällaisen vamman kanssa?
"Kyllä... tottakai. Tule istumaan", Nana sanoi nopeasti kuin transsista tilanteen vakavuuteen heräten. Hän viittoi Ranyardia lähintä tuolia kohti - mies oli saatava istumaan ennen kuin verenhukan määrä kaataisi hänet. Ihme ettei jo ollut kaatanut, sillä muista tahroistaan päätellen mies ei ollut tullut Nanan ovelle viereiseltä kujalta. Oli myös inhottavan selvää, ettei tämä mies ollut tuon "onnettomuuden" ainoa uhri; kaikki tuo haarniskaa tahmaava veri ei voinut olla hänestä peräisin. Eikä yksikään mies kulkenut tällaisissa suojissa vain huvikseen... Tämä potilas ei ehkä ollut Zahirin alaisia, mutta kaikesta päätellen hyvin samanlaisessa työssä.

"Tyrehdytän ensin verenvuodon, et tunne juuri mitään", Nana selitti siirtyessään istumaan laskeutuneen Ranyardin viereen. Parantaja asetti kätensä paljastetun haavan päälle turhia odottelematta, sulki silmänsä ja antoi energian virrata lämpimänä, hieman kihelmöivänä kädestään haavaan. Vaati hieman normaalia pidemmän ajan ja lisää kulmien kurtistelua, ennen kuin Nana tunsi esiin puskevan veren tuoman paineen hellittävän ja uskalsi irrottaa otteensa haavan päältä. Pirun syvä, Nana mietti silmänsä aukaistuaan ja vilkaisi Ranyardia.
"Tikari vai puukko?" hän kysyi yksinkertaisesti, vaikka hänen mielessään olisi ollut useita muitakin kysymyksiä tapahtuneesta. Hän kuitenkin tiesi, ettei asia kuulunut hänelle ja että olisi lopulta turvallisempaa olla tietämättä. Mutta haavan aiheuttajan tietäminen auttaisi arvioimaan haavan syvyyttä ja se olisi juuri tarpeeksi helpottamaan parantamista, mutta samalla tarpeeksi turvallista kysyä.

Nana veti itselleen tuolin Ranyardin viereen ja pyysi eleillään miestä ojentamaan kätensä itseään kohti. Haltian vaalea aamutakki sai syliinsä nopeasti uutta väriä, vaikka verenvuoto oli nyt lähes tyrehtynyt. Ehkä hän seuraavalla kerralla hankkisi punaisen aamutakin...
"Tämä... tulee sattumaan", Nana kertoi haavaa vielä kurkistettuaan ja nosti epävarman katseensa Ranyardiin. "Uskotko, että saat pidettyä kätesi tässä paikoillaan?" Nana pystyisi pitelemään kädestä jonkin verran, kun piti sen sylissään, mutta siitä ei olisi hyötyä, jos tuon kokoinen mies päättäisi riuhtaista kätensä vapaaksi. Ja kesken jäänyt parannus saattaisi vain tehdä enemmän haittaa.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yötyön pimeä puoli

Post by Tinanja » Sun Sep 16, 2018 12:31 pm

Ranyard toteli parantajaa tuon pyytäessä häntä istumaan, ja siirtämään viimein pyyhkeen verenvuotoa tyrehdyttämästä. Mies jätti sen kuitenkin haavan alle imemään suurimman osan verestä. Itse parantaminen ei tuntunut mitenkään erikoiselta, kun tuo tyrehdytti verenvuodon - se taisikin olla kriittisin asia tässä.
"Miekka, vähän turhan tylsä", Ranyard vastasi tuon kysymykseen katsellen parantajan tekemisiä arvioiden, vilkaisten ohimennen tuon kasvojakin. "Arvioin iskun kulman ja voiman väärin ja se luiskautti terän haarniskan väliin", palkkasoturi jatkoi sitten katsoessaan, miten parantaja katseli haavaa arvioiden. Hän näki tuon kasvoilta paljonkin siitä, mitä tuo ajattlei hänestä, ja haavasta. Oli yllättävää, ettei tämä kysellyt sen enempää - Ranyard oli nähnyt paikattavana ollessaan yhtä jos toistakin, ja harvat parantajat pitivät kysymyksensä näin tiukasti omana tietonaan. Mies ei voinut olla arvelematta sitä, mistä se mahdollisesti johtui - kaupungin tilanteesta ehkä? Pari päivää täällä olivat paljastaneet kaupungista yhtä jos toistakin... ja yksi niistä asioista oli se, että hänelle riittäisi kyllä töitä.

Mies nyökkäsi lyhyesti tuolle parantajalle tuon kysyessä siitä, voisiko hän pitää käden paikallaan tuon hoitaessa sitä. "Se ei ole ongelma", Ranyard vastasi nojautuen vähän taaksepäin tuolilla, joka narisi ja antoi tuskin huomattavasti periksi hänen painonsa alla. "Kursi se vain kasaan", mies sanoi hiljaa, katsellen haavaa nyt itsekin kieltämättä arvioiden. "Ja... kuten sanoin, olen pahoillani siitä, että häiritsen sinua keskellä yötä... ja on epäkohteliasta olla esittäytymättä, joten no, nimeni on Ranyard", tämä totesi vielä tuolle, toisen käden sormien puristuessa nyrkkiin Naenijan alkaessa hoitaa haavaa jotenkin järkevämmän näköiseksi. Ilme tosin ei värähtänytkään.

User avatar
Kide
Posts: 540
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yötyön pimeä puoli

Post by Kide » Mon Sep 24, 2018 5:27 pm

Naenija tutki haavaa ja Ranyardin kasvoja vuoronperään, kulmat edelleen tiukasti kurtussa kuin ne eivät enää siitä silottuisikaan. Nafin katse kulki samaa reittiä aikansa, kunnes se jähmettyi Ranyardin kasvoihin. Veren haju oli levittäytynyt sisäilmaan vahvana, ja se sai liskon varuilleen. Otus tuijotti Ranyardia silmät viiruina ja köyristi hieman selkäänsä, kuin valmiina hyppäämään eteenpäin, mikäli vieras liikahtaisi sen mielestä liikaa.
Tikari siis. Silloin haava voisi olla vieläkin syvempi miltä jo vaikutti, riippuen missä kulmassa se oli ihon lävistänyt. Luiskahti haarniskan välistä. Nana katsahti miehen toista olkapäätä ja miten haarniskanpalat siellä asettuivat. Tikari ei ollut voinut upota suoraan, se toi jotain lohtua tilanteeseen, muttei poistanut sitä tosiasiaa, että haava oli silti syvä ja pitkä. Ja tämä mies väitti siitä huolimatta pysyvänsä aloillaan. Nana katsoi tarkkaavaisena Ranyardia: rauhallinen ilme, rauhallinen hengitys, ei tuoretta hikeä otsalla eikä värinää äänessä. Tosin ei millään tällä lopulta ollut väliä, sillä juuri nyt Nana ei voisi muutakaan kuin toivoa, että mies puhui totta ja pysyisi aloillaan. Mitä pidempään Nana Ranyardia kuunteli ja seurasi, sitä varmemmaksi haltia alkoi tulla siitä myös itse. Ehkä tämä järkäle todellakin kestäisi parantamisen eikä tämä operaatio taitaisi olla edes miehelle sieltä pahimmasta päästä. Juuri nyt se oli vain hyvä asia, vaikka se saikin Nanan niskakarvat nousemaan pystyyn.
"Olen Naenija", Nana vastasi Ranyardin esittelyihin yksinkertaisesti - hauska tutustua ei tuntunut hänestä juuri nyt soveliaalta lisältä. Hän tarttui toisella kädellään sylissään pitelemäänsä miehen kämmeneen ja puristi sitä kevyesti kuin kätelläkseen, mutta jäikin pitämään kiinni suuresta kourasta toisen käden painautuessa haavan päälle. Ainakin hän yrittäisi pidätellä miehen kättä paikoillaan niin pitkään kuin pystyisi, mikäli tarve tulisi.
"Ja on vain hyvä, että löysit tänne. Minä ehdin nukkua myöhemminkin..." Nana mutisi katse haavan päälle painamaansa käteen keskittyneenä. "Kuinka löysit tänne?" parantaja vielä kysyi ennen kuin sulki silmänsä ja alkoi koota keskittymistään haavaan. Kenties Ranyard voisi edes hetken keskittyä kivun sijasta kysymykseen vastaamiseen. Ja samalla Nana voisi saada vaivihkaa varmistuksen sille, liittyikö tämäkin mies jotenkin Zahirin toimintaan kaupungissa vaikkei siltä vaikuttanutkaan. Eikä tämä mies varmastikaan ollut ennen käynyt Nanan vastaanotolla, haltia olisi sen kyllä muistanut.

Nana lähti parantamisessa liikkeelle pienillä, tunnustelevilla energianpurkauksilla. Hän kokosi mieleensä kuvaa haavasta ja vaurioituneista kudoksista, ja saattoi samalla vielä kuunnella myös Ranyardin vastausta. Kun haltia lopulta oli saanut kartoitettua olkavarren tilan mielessään, uppoutui hän syvemmälle ajatuksiinsa sulkien kaiken muun ulkopuolelle. Nafi painautui hieman lähemmäs Nanan päätä, mutta tuskin räpsäytti silmiään Ranyardia tapittaessaan.
Nana lähti venyttämään vuoron perään löysempiä ja kireämpiä osia revenneestä lihaksesta. Pian ensimmäinen hikikarpalo lähti valumaan haltian ohimoa myöten hänen kamppaillessaan lihaksen tiukimpia osia vastaan. Tässä vaiheessa hän keskittymisen ohellakin pelkäsi ja odotti liikahdusta miehen käsivarressa. Nytkähdyksiä tai kivuliaita parkaisuja, mutta hänen työskentelyrauhansa oli rikkomaton muutamaa hampaiden välistä sihaistua hengähdystä lukuunottamatta. Ranyardin syke oli kiihtynyt ja käsivarsi jännittynyt, mutta siinä kaikki. Mikään ei liikkunut. Haltia ei kuitenkaan voinut tietää kuinka lähellä miehen kipukynnyksen ylittämistä hän oli, joten kurottuaan umpeen syvimmät kohdat päätti hän siirtyä samaan taktiikkaan, jota oli jo kerran onnistuneesti käyttänyt parantaessaan... Vareota. Nana sysäsi päättäväisesti pintaan pyrkivät muistot siitä tilanteesta syrjään ja keskittyi tuntemaan kotinsa lämmön ja tuoksut ympärillään. Hän ei ollut nyt kylmällä kadulla, eikä hänellä ollut varaa päästää ajatuksiaan sinne. Lihas Ranyardin käsivarressa alkoi pitkään jatkuneen kiskomisen sijaan nytkähtelemään, lähes värisemään ja sitä myöten lämpeämään. Kun veri jälleen pulpahti Nanan kämmentä vasten, kokosi haltia kaiken voimansa ja kiskaisi loput lihaksesta yhdeksi, pusertaen haavan puoliskot aina ihon pinnalle asti yhteen.
Ranyardin terävä henkäys sai Nafin säpsähtämään ja Nanakin avasi viimein silmänsä, mutta toimenpiteen kivuliaisuudesta huolimatta miehen käsi vain jännittyi enemmän ja puristui nyrkkiin, muttei edelleenkään liikkunut. Nana ujutti nopeasti sormensa pois miehen kouran sisältä Ranyardin nyrkin löystyessä ja pyyhkäisi otsalleen kertyneet hikipisarat pois samalla, kun vaivihkaa oikoi puristuksiin jääneitä sormiaan. Miksei hän ollut tajunnut tarttua miestä ranteesta? Haltia vetäytyi tuolillaan taaksepäin nostaen samalla haavan päällä olleen verisen kätensä varoen pois. Käsivarteen jääneen jäljen sijasta haltian katse hakeutui kuitenkin ensimmäiseksi Ranyardin kasvoihin, huolissaan ja hämmästyneenä. Miten tuo mies saattoi kestää kaiken noin eleettömästi? Mitä kaikkea Ranyard oli oikein kokenutkaan karaistaakseen itsensä tähän tilaan? Tarkemmin ajatellen Nana ei ehkä halunnutkaan tietää vastausta.
"Kaikki hyvin?" hän kysyi varovasti, kääntäen sitten katseensa käsivarteen. Ammottavana repsottavien ihonpuoliskojen tilalla oli enää tummanpunainen juova. Kaikella todennäköisyydellä käsi tulisi taas pian toimimaan moitteetta, vaikka siitä varmasti ikuinen muisto iholle jäisikin.
"Haavaan kannattaa vielä laitta tikit, jottei se aukea jos... käsi joutuu rasitukseen." Viikon lepotaukoa fyysisestä työstä olisi kai tältä mieheltä yhtä turha yrittää pyytää kuin kaikilta Zahirin alaisilta oli, siltä mies ainakin ulkoiselta olemukseltaan vaikutti.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yötyön pimeä puoli

Post by Tinanja » Wed Sep 26, 2018 8:31 pm

Naenija oli kieltämättä kaunis nimi, Ranyard ehti ajattelemaan naisen sanojen saavuttaessa hänen tajuntansa. Hän ei ehtinyt edes kehua nimeä, kun tuo kommentoi jo hänen pahoitteluunsa, että se ei haitannut. Harvaa parantajaa töiden saapuminen haittasi - oli kellonaika mikä tahansa, ja Ranyard ymmärsi, ettei hänen ulkonäkönsä ollut helpoimmin lähestyttävä. Siihen nähden tuo suhtautui häneen yllättävän rauhallisesti tarttuessaan hänen käteensä ja ilmoittaessaan, että ehtisi nukkua myöhemminkin. Mies vain saattoi toivoa sen olevan totta tuon tarttuessa hänen käteensä ja laskiessaan toisen kätensä haavan päälle. Siitä tihkui edelleen verta tuon ensiavusta huolimatta ja Ranyard käänsi katseensa saappaankärkeensä keskittyäkseen johonkin muuhun kuin käsivarressaan tykyttävään kipuun. Toki se ei kipua vienyt pois ja mies tuhahtikin pariin kertaan, sihahti ja puristi terveemmän kätensä sormensa nyrkkiin niin lujaa, että tunsi sormissaan pientä kipua - samalla se ei vienyt kuitenkaan käsivarren edelleen tykyttävää, toisinaan tasaista kipua pois mihinkään parannuksen aikana.
"Joku kulkija viittasi minut oikeaan suuntaan, kun etsin parantajaa... Ja, no onneksi löysin tieni tänne", Ranyard vastasi puoliksi ajatuksissaan, kengänkärkeään tuijottaen. Parantaminen ei ollut miellyttävää, mutta tässä tapauksessa välttämätöntä, tämä ajatteli puraistessaan huultaan. Hänestä tuntui, että parantaminen voisi olla viimein loppupuolella, mutta sitten viimeinen varsinainen kipupiikki iski hänen tajuntaansa. Siitä huolimatta, että hän sai käden pidettyä suurinpiirtein paikallaan, ei Ranyard voinut olla ehkäisemättä parannettavan käden sormiensa puristumista nyrkkiin. Mies murahti, ja terävä henkäys pääsi hänen huuliensa välistä karkaamaan samalla, kun hänen kulmansa kurtistuivat ja hän puraisi hampaansa tiukasti yhteen. Kyllä, se kivun viilto oli sattunut - ei hän taistelun tuoksinasa sellaista olisi huomannut, mutta näinkin rauhallisessa tilanteessa kylläkin. Hitaasti tämä rentoutti kätensä, nyrkkinsä ja veti muutaman kerran syvään henkeä.

Mies ei vastannut Naenijalle ääneen mitään tämän kysymykseen siitä, oliko kaikki hyvin, mutta nyökkäsi. haavan tilalla oleva siisti, joskin tuore arpi oli ihan riittävä - käsi oli, ja voi paremmin kuin hetkiä aiemmin. "Se kuulostaa hyvältä", Ranyard nyökkäsi vielä Naenijan puhuessa tikeistä. "Ompele se vain", tämä nyökkäsi nyt toistamiseen, hengitystään nyt vähän tasaten. Jos häno lisi ollut vähän huolellisempi, tilanne olisi voinut käden kannalta olla paljonkin parempi. Tosin hän oli sattunut näköjään eksymään erityisen hyvän parantajan luokse - arpi oli jo nyt todella siisti.
"Lisäksi... tarvitsisin parantavia yrttejä, rohdoksia ja salvoja, toki maksan myös niistä. Onko teillä esimerkiksi helmipähkinää, elokukkaa tai ketolukkoa, parantavia tai vahvistavia rohdoksia valmiina? Tai normaalia haavoille käyvää parantavaa salvaa?" Pitäisi muutama ylimääräinen kolikko jättää tuolle parantajalle - olihan tämä keskellä yötä ottanut hänet vastaan, ja nyt varmasti vielä käyttäisi lisäaikaansa tähän kaupankäyntiin, jos tällä jotakin tarvittavista asioista olisi.

User avatar
Kide
Posts: 540
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yötyön pimeä puoli

Post by Kide » Thu Oct 04, 2018 9:50 pm

Päätä kivistävä ja hartioita painava väsymyskään ei poistanut Naenijan kasvoille levinnyttä tyytyväistä ja helpottunutta hymyä, kun hänen potilaansa oli kunnossa ja parannus oli onnistunut. Haltia nousi noutaakseen neulan ja lankaa, mutta pysähtyi pitkän rohdoshyllykkönsä edessä huvittuneesti hymähtäen kuullessaan Ranyardin kysymyksen.
"Jos et mitään erikoisempaa ole vailla, uskoisinpa että minulla on kaikkea noista yllin kyllin", hän kertoi ja viittoi hyllyä kohti ennen kuin palasi Ranyardin viereen. Jopa hämärästä ja väsyneistä silmistään huolimatta Nana pujotti langan neulansilmään tottuneesti ensimmäisellä yrittämällä.
"Turha varmaan sanoakaan, mutta tuon jälkeen tämä on kai kutittelua", hän totesi Ranyardia vilkaisten ennen kuin käänsi huomionsa takaisin haavaan.

Pian pienien tummien tikkien jono seuraili arpea, kymmenennen kohdalla Nana oli jo lopettanut laskemisen. Hän suorastautui ja pyöräytti hartioitaan huokaisten. Kuten oletettua oli, Ranyard oli pysynyt kuuliaisesti paikoillaan koko toimenpiteen ajan. Onneksi, sillä nyt, parantamiseen käytetyn energiaryöpyn jälkeen väsymys alkoi viimein luikerrella Nanan mieleen ja liikkeisiin.
"Selvän teki", Nana sanoi luoden pienen hymyn miehen suuntaan ennen kuin kokosi tarvikkeet mukaansa ja suuntasi rohdoshyllyä kohti.
"Minulla olisi orjamaljakas-elokukkavoidetta haavoille, joko sellaisenaan tai jasmiinilla höystettynä, jolloin haju ei ole niin kitkerä", hän kertoi jätettyään tikkausvälineet sivupöydälle ja käännyttyään nostamaan kaksi pientä purnukkaa suurelle työpöydälle heidän väliinsä. Ranyard ei vaikuttanut mieheltä, joka välitti nyrpistää nenäänsä voiteensa hajulle kunhan se tehosi, mutta oli parempi antaa kaikki vaihtoehdot esille. Nana kääntyi takaisin, varvisti ja kurotti pienen pussukan viereiseltä hyllyltä.
"Hieman vahvistavaa teetä, vaikutus alkaa melko pian nauttimisen jälkeen ja kestää tunnin tai pari", Nana kertoi pussia ravistaen ja laski senkin pöydälle. Hän vilkaisi Ranyardia arvioivasti ja lisäsi aavistuksen kulmiaan kurtistaen: "Riippuen kuinka fyysistä työtä silloin tekee. Ja sinulle voisin suositella kahta kupillista kerralla..."
"Minulla on myös voidetta lievittämään kipua ja kutinaa, sopii siis käytettäväksi nyt kun haava on tuore ja viikon päästä kun sen kutina saattaa pahimmassa tapauksessa herättää öisinkin." Nana nosti vielä yhden purnukan pöydälle ja katsahti uudelleen Ranyardia. Hän ei kyllä tiennyt oliko tuon miehen nahka yhtä teräksinen kuin tuon kivunsietokykykin, mutta jälleen kerran päätti, että oli parempi tarjota kaikkia vaihtoehtoja.
"Toki minulla löytyy muunmuassa elokukkaa, ketolukkoa ja yön valoa myös sellaisenaan kuivattuna, jos haluat valmistaa niitä itse", Nana lisäsi hieman toista kulmaansa kohottaen. Tätä asiakasta hän ei nähnyt ensimmäisenä häärimässä mortteli kädessä, vaikka yrtit sellaisenaan halvempia olivatkin.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yötyön pimeä puoli

Post by Tinanja » Sun Oct 07, 2018 11:55 am

Ranyard vain nyökkäsi Naenijalle vastaukseksi, kun nainen vastasi, että hänellä todennäköisesti olisi tarpeeksi yrttejä. Se olisi hyvä, ei tarvitsisi lähteä uudelleen etsimään parantajaa, yrttikauppiasta tai ketään, joka tietäisi näistä edellämainituista jotakin. Samalla hänen omatuntonsa soimasi miestä siitä, että hän veisi tuon parantajan aikaa keskellä yötä enemmän ja enemmän - ihan kuin tuo käden takaisin kasaan kursiminen ei olisi ollut tarpeeksi. Käsi tosin tuntui lhäes normaalilta, siitä huolimatta että hän tunsi neulan pistävän ihostaan sisään ja arven toiselta puolelta ulos tasaisin väliajoin - mutta se ei, kuten parantajakin oli huomauttanut, tuntunut juuri miltään ja Ranyard saattoi antaa ajatustensa harhailla hetken aikaa. Ehkä hän yrittäisi kompensoida tätä jättämällä vähintään muutaman ylimääräisen kolikon tuolle tästä yön keskellä nähdystä vaivasta häneen parantamisessaan, ja siitä, että tämä edes oli avannut ovensa hänelle keskellä yötä. Ranayrd oli siinä hetkessä harvinaisen tietoinen verisestä haarniskastaan ja tiedosta, että parantaja osasi varmasti arvioida tämän kaiken veren tulleen useammasta henkilöstä, ja vain pienenpieni murto-osa kädellä oli Ranyardista itsestään.

Mies kiinnitti huomionsa parantajan tekemisiin tämän alkaessa esitellä vaihtoehtoja, joita tällä oli hyllyssään. Ranyard kuunteli kulmiaan kurtistaen sen, mitä tuolla parantajalla hyllyssään oli, ja nyrpisti tuskin huomattavasti nenäänsä ja otsaansa ajatukselle teestä vahvistavien yrttien höystämänä. Ei, hän joi mieluummin valmiina rohdoksina, pulloista ehkä jollain terävämmällä höystettynä tarvittavat yrttinsä kuin teenä, jota sai odottaa jäähtyväksi. Hitaasti tämä nousi samalla seisomaan ja venytti hieman harteitaan taaksepäin.
"Voisin ottaa valmiin salvan", mies viittasi ohimennen orjamaljakas-elokukkavoidetta. "Ilman sitä jasmiinia", se nostaisi hintaa ja vaivaa mitä salvan tekemiseen oli käytetty, ja tuo voisi jättää sen jollekin, jolle tuoksulla olisi merkitystä. Hänelle sillä ei ollut väliä.
"Teen jätän sivuun, mutta voisin ottaa elokukkaa ja ketolukkoa sellaisenaan sen verran, mitä sinulla sitä varastossa on, ja lisäksi vähän helmipähkinää, jos sinulla vain on sitä", totesi Ranyard vielä, kurottaen vyötään kohden, siinä löysästi roikkuvan kirveensä eteen ja otti sieltä nahkapussukkansa, joka kolahti, ja kilahti samalla, kun hän laski sen pyödälle vain avatakseen sen.
"Ensinnäkin, kiitos että avasit keskellä yötä ovesi minulle", Ranyard sanoi laskien hopeakolikoita pöydälle sille puolelle, jossa Naenija seisoi. "Ja siitä, että paransit käteni, se kieltämättä näyttää ja tuntuu paremmalta nyt", mies jatkoi parin kultakolikon seuratessa hopeakolikoita. "Lisäksi vielä kiitos siitä, että käyt näin keskellä yötä yrttikauppaa", tämä lisäsi tiputtaen vielä muutaman hopea- ja kultakolikon lisää pöydälle Naenijan eteen. "Toivottavasti tämä on sopiva kompensaatio kaikesta vaivannäöstäsi keskellä yötä", Ranyard lopetti viimein työntäen hitaasti kolikkopussukkansa takaisin vyölleen kirveensä eteen. Hän oli melko varma, että hänen pitäisi vielä Phoebessaoloaikanaan ostaa lisää y rttejä, mutta nämä auttaisivat ainakin nykyisen tyhjien yrttipussukoiden tilanteen kanssa merkittävästi.

"Vielä kerrran, kiitos", Ranyard nyökkäsi. "Mikäli... tarvitset kaltaistani syystä tai toisesta, majoitun Wanhassa Lohikäärmeessä", mies sanoi, nyt jo selin Naneijaan lähitessään hitaasti, muutamalla pitkällä askeleella takaisin yön pimeyteen sulkien hitaasti oven perässään. Päästyään yön viileyteen, kadulle, mies työnsi ostamansa yrtit paremmin vaatteidensa sekaan ennen kuin nyt selkeästi parempikuntoisena, ja ajatuksiaan keränneenä lähti suunnistamaan takaisin edelleen valaistuun Wanhaan Lohikäärmeeseen. Hän sai kulkea kaduilla rauhassa, eikä reitti ollut suorin, mutta sillä löysi perille saakka. Ranyard työnsi hiljentyneen, muutaman juopuneen asiakkaan valloittaman Wanhan Lohikäärmeen puuoven auki astuen sisälle parilla pitkällä askeleella. Miehen aiemin suoraselkäinen olemus oli nyt vähän painunut silkasta väsymyksestä ja alkuyönä kärsitystä verenhukasta. Mutta miehen olemus suoristui heti, kun hän näki jälleen tiskin takana laseja kuivaavan Tessan, tarjoilijan, jonka kanssa hän oli aiemminkin keskustellut työmahdollisuuksista hyvällä menestyksellä.
"Iltaa", Ranayrd sanoi viimein astellessaan lähemmäs tiskiä. Tämä jäi seisomaan sen eteen kaivaen muutamia kolikoita vyöllään roikkuvasta kolikkopussukasta. "Tarvitsisin puhtaasta vedestä kootun lämpimän, mieluusti kuuman kylvyn... Ja lisäksi pariin vatiin ylimääräistä vettä varusteideni puhdistamista varten", Ranyard sanoi sitten Tessalle nyökäten tälle lyhyesti.

User avatar
Kide
Posts: 540
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yötyön pimeä puoli

Post by Kide » Thu Oct 11, 2018 9:12 pm

Naenija seurasi sivusilmällä Ranyardia miehen noustessa seisomaan ja sai yllätyksekseen huomata, ettei tuolla ollut siinä mitään ongelmia. Ranyardin ei tarvinnut varoa liikkeitään tai ottaa pöydästä tukea. Miehen katse oli tarkkaavainen ja hän nousi ylös kuin olisi vain ollut Nanan luona myöhäisellä teellä. Ranyard oli epäilemättä mies, joka oli tottunut tällaiseen ja ennen kaikkea pystyi peittämään heikkoutensa, mutta silti näky yllätti Nanan.
Lisää yllätyksiä oli luvassa, kun Ranyard oli kuunnellut Nanan esittelemät rohdokset. Se, ettei mies välittäny hajusteista tai kaivannut lievitystä parantuviin haavoihin, oli odotettavissa. Mutta se, että Ranyard todellakin halusi mukaansa yrttejä sellaisenaan sai Nanan kulman kohoamaan vieläkin ylemmäs kuin mihin se oli hetki sitten noussut. Etenkin helmipähkinän osalta, sillä Ranyard ei vaikuttanut maagikolta eikä kasvia juuri muut kuin magiaa hyödyntävät osanneet kysyä. Toki tuon panssarin alle saattoi kätkeytyä paljonkin. Seuraavassa hetkessä Nana seurasi hämmästyneenä Ranyardin kiitoksia ja kolikoita, jotka napsahtelivat vanhalle pöydälle yksi toisensa perään. Summa oli todellakin paljon suurempi korvaus mitä olisi ollut tarpeen yöstä ja parantamisen vaativuudesta huolimatta.
"Tuossa on jo liikaakin, mutta kiitos." Nana tyytyi nyökkäämään Ranyardille eikä tällä kertaa puuttunut liiankin anteliaaseen summaan. Tämä mies epäilemättä tiesi parantajan hinnat ja tunsi yrttinsä, ja jos hän oli valmis maksamaan tässä määrin niin olkoon niin. Nana kääntyi ja nappasi mukaansa yhden jakkaran, jonka päältä pian jo kurotteli irrottamaan katossa riippuvia kasvinippuja.
"Tässä ovat minun tuoreimmat elokukat ja ketolukot", hän totesi laskiessaan kasveja pöydälle. "Helmipähkinän pähkinöitä minulla ei ole, mutta pari vartta löytyy myytäväksi astikin", Nana kertoi samalla, kun kurotteli viimeisen pussukan ylähyllyltä.

Tavarat oli nopeasti pakattu ja viimeiset kiitokset vaihdettu. Jos Nana ei vielä hetki sitten ollut ollut täysin varma kuka tämä mies oli, nyt siitä ei ollut epäilystäkään: Ranyardkin myi palveluksia, niiden tavoite tosin oli täysin päinvastainen kuin Nanan palvelusten.
"Pidän sen... mielessäni", Nana totesi varovaisesti Ranyardin tarjoukselle. Hän tyytyi vain nyökkäämään pian oven pimeämmälle puolelle astuvalle miehelle - turvallisen kotimatkan toivottaminen ei oikein tuntunut istuvan tilanteeseen. Haltia ei voinut olla pohtimatta, kuinka eri tavalla asiat olisivatkaan saattaneet nyt olla, jos hän olisi saanut vastaavan tarjouksen aiemmin...

*

Tessa ei voinut sille mitään, mutta hänen suunsa loksahti auki, kun hän nosti katseensa oven käydessä ja tulijan lisäksi tunnisti pian myös tahrat tuon haarniskalla.
"Se... taitaa tulla sulla tarpeeseen", Tessa sopersi nyökäten Ranyardin pyynnölle ja sai sen jälkeen suljettua suunsa, mutta tuijotti miestä edelleen hetken enemmän kuin hämmentyneenä. Eikä hän ollut ainut; se tähän aikaan yöstä tavernassa käyvä vähäinenkin puheensorina oli hiljentynyt ja lähestulkoon kaikki silmäparit olivat suuntautuneet tiskiä kohti. Asennot suoristuivat, viitanreunat kohoilivat ja kädet hakeutuivat tuopeista vyölle niiden osalta, joiden katse ei vielä ollut liiaksi oluen sumentama. Kylpevä mies ei kuitenkaan vaikuttanut niin uhkaavalta kuin pelkkä haarniskoitu, verinen jättiläinen, ja varovainen hiljaisuus ja vaatteiden kahina vaihtui pian kolahduksiin ja ilmaa lämmitti taas vaimea keskustelu. Tessa puraisi huultaan ja kokosi itseään.
"Krhmm, ilmeisesti sää löysit töitä", hän totesi kerätessään Ranyardin tarjoamaa maksua pöydältä. Hymy naisen huulilla jäi kuitenkin laimeaksi varjoksi siitä, mitä se yleensä oli. Tessa pyörähti huikkaamaan pyynnön vedestä keittiön puolelle, mutta kääntyi heti uudelleen Ranyardin puoleen.
"Me joudutaan lämmittään vähän lisää vettä, haluisitkos ootellessa jotain teräv..." Tessan katse valahti miehen kirveisiin ja hän nielaisi loput sanoistaan, "Jotain, mikä lämmittäis mukavasti jo mahassas?" Nainen viittoi viskipullojen riviä ja lisäsi: "Muutama neri lisää niin saat sisäistä lämmikettä jo vettä ootellessa."
Kaadettuaan pienen kupillisen pehmeän ruskeaa, mutta sitäkin voimakkaamman tuoksuista juomaa Ranyardin eteen Tessa kaatoi samanmoisen annoksen itselleenkin ja huljautti sen kerralla alas ilmekään värähtämättä, vaikka juoma poltteli naisen kurkussa sitkeästi kuin tulinen siirappi. Hän kopsautti pienen lasin pöydälle, pahoitteli ja katosi itsekin hetkeksi keittiön puolelle.

Ranyard oli tuskin ehtinyt hengittää viimeisiä viskin jättämiä höyryjä suustaan, kun Tessa jo palasi kahta suurta vesiämpäriä vierellään roikottaen. Hän vilkaisi kapakan perälle, jossa hiirulainen, toinen tämän illan tarjoilijoista viivytteli edelleen olutkannunsa kanssa. Tessa epäili kannun jo tyhjentyneen, mutta tuo tytönrääpäle ei vain uskaltautunut palaamaan tiskille. Tosin, eipä siitä mitään hyötyä olisi ollutkaan, sillä ei tuosta heiveröisestä olisi ollut edes yhtä ämpäriä kantamaan, olisi vain todennäköisesti polttanut itsensä ja pahimmassa tapauksessa muutkin tulikuumaa vettä läikyttäessään.
"Mennään... vaan jo... ylös", Tessa puuskutti pyyhältäessään Ranyardin ohi kantamustensa kanssa ja nyökkäsi portaikkoa kohti.
"Yks porras, toinen porras..." Tessan kulku eteni hitaasti, mutta itsepäisen tasaista tahtia yläkertaan asti, jossa vuokrattavat huoneistot sijaitsivat. Hän pysähtyi portaikon päässä ja kiitti mielessään sitä, että pesutilat oli sijoitettu heti ensimmäiseen huoneeseen.
"Sallinet?" hän pyysi oven eteen pysähtyen ja odotti Ranyardin avaavan sen ja päästävän hänet sisään. Ämpärit kolahtivat keskelle huonetta sijoitetun ammeen viereen, mutta pisaraakaan ei läikkynyt. Tessa puristeli kantamisesta kankeilta tuntuvia kämmeniään hameensa laskosten suojissa palatessaan hakemaan ovenpielessä roikkuneen lyhdyn huoneeseen ja kaatoi sitten höyryävät vedet molemmista ämpäreistä suureen ja soikeaan, puiseen ammeeseen.
"Lisään kylmät vedet ensiksi ja haen sitte sulle lisää lämmintä vettä", Tessa huikkasi miehelle olkansa yli kulkiessaan jo huoneen perällä nököttäviä suuria saaveja kohti, joissa hänen onnekseen oli edelleen tarpeeksi kylmää vettä ammeen täyttöä varten vielä kertaalleen tälle iltaa. Tai pikimmenkin yötä.
Ranyardin tarjotessa apuaan Tessan onneksi amme täyttyi puolilleen nopeasti, mutta ravattuaan hetken edestakaisin oli naisen ruskea hame saanut ensimmäiset tummat läikkänsä kastuessaan ja hänen nutturalta ohimoille karanneet hiussuortuvat näyttivät kosteilta.
"Ihan hetki, niin mää haen sulle lisää kuumaa vettä", Tessa totesi napatessaan toisen ämpärin takaisin Ranyardilta eikä hyväksynyt vastalauseita. Hän oli raahannut lämpimät kylpyvedet tänne lukemattomia kertoja ja tekisi sen nytkin itse välittämättä siitä, että todennäköisesti Ranyardin olisi ollut kevyempi kantaa sekä ämpärit että Tessä yläkertaan kuin Tessan oli raahata pelkkiä vesiämpäreitä. Tessa pyyhkäisi otsaansa käsivarrellaan ja kääntyi vielä ovella kurkistamaan taakseen nielaisten. Ilmeisesti vanha Adin nukkuisi onnellisesti tänä yönä, mutta kaikki muut eivät olleet yhtä onnekkaita Ranyardin täplikkäästä haarniskasta päätellen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Yötyön pimeä puoli

Post by Tinanja » Sat Oct 13, 2018 3:19 pm

Drinkki alakerrassa oli ollut kieltämättä hyvä idea. Ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kerta, kun Ranyard astelisi majapaikkaansa - kievariin tai jopa majataloon kääntäen katseita ja herättäen tiettyä varovaisuutta, pelkoakin verisenä, mutta niin suoraselkäisenä. Yleensä tilane rauhoittui ennen kuin se alkoikaan, kun suuntasi vain tiskille pyytämään kylpyä tai suoraan huoneeseensa sanaakaan sanomatta. Mutta drinkki ei ollut ollut huono idea, vaikka pari kolikkoa se olikin vienyt. Tosin näytti siltä, että tuo nuori tarjoilija ei ehkä ollut odottanut häntä verisenä... suoraan töistä tulleena. Ranyard vain nyökkäsi tarjoilijan, Tessan kysymykselle siitä, oliko hän löytänyt töitä. Ei se vaatinut edes selityksiä, mies ajatteli vielä seuratessaan Tessaa yläkertaan. Oli yllättävää, miten tuo jaksoi kantaa vesiämpärit, niitä läikyttämättä ylös saakka. Toisaalta tämä kyllä näytti myös hyväksyvän sen avun, kun ammetta täytettiin kylmällä vedellä sopivan lämpötilan saamiseksi. Ranyard vain nyökkäsi Tessalle tämän lähtiessä alakertaan. Nyt, kaiken tapahtuneen jälkeen väsymys alkoi viimein iskeä, hitaasti ja varmasti kuin illalla laskeutuva pimeys. Mies tiesi, että nukkuisi hyvin, mutta ensin lämmin, kuuma kylpy tekisi terää.

Tottuneesti Ranyard avasi haarniskaansa kiinnipitävät soljet, ja pujotti haarniskan yltään. Se löysi tiensä tuolin selkänojalle. samaten haarniskan suojaamattomaksi jättämiä koloja suojaava rengaspaita. Käsiä suojaavat haarniskankappaleet päätyivät pöydänkulmalle, ja kirveet näiden viereen, asevyön seuratessa pian perässä. Saappaat aseteltiin siististi pöydän vierelle oven puoleiselle seinustalle ennen kuin Ranyard viimein veti hyvin istuvan aluspaitansa päänsä ylitse ja laskosti senkin pöydälle muiden tavaroiden vierelle paljastaen ylävartloaan siellä ja täällä värittävät arvet, joista osa oli parantunut selkeästi paremmin kuin toiset. Nyt paidattomana tämä kurottautui ottamaan pienimmän pyyhkeistä ja kasteli sen kylmällä vedellä, pyyhkien sitten tottuneesti, nopeasti päällimmäiset veret haarniskalta ja kirveidensä teriltä pois. Ne vaatisivat tarkempaa puhdistusta, ja huoltoa, mutta nyt pikainen pyyhkäisy kostealla riittäisi ihan hyvin. Mies huokaisi syvään laskiessaan pyyhkeenkin pöydänkulmalle, kun kuuli askeleita käytävältä, ja pian ovi työnnettiin auki Tessan toimesta. Ranyard vilkaisi naista ohimennen, ja nyökkäsi kiitokseksi - voi kyllä, hän kaipasi lähes polttavan kuumaa kylpyä illan jälkeen.
"Toivottavasti tästä... kylpytilauksesta keskellä yötä ei ole liikaa vaivaa", mies sanoi kääntyen takaisin haarniskansa puoleen.

User avatar
Kide
Posts: 540
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Yötyön pimeä puoli

Post by Kide » Wed Oct 17, 2018 6:49 pm

Porras kerrallaan, ajatus kerrallaan, Tessa kopisteli pian takaisin kohti yläkertaa kahden täyden vesiämpärin kanssa. Oliko hän säikähtänyt Ranyardin astuttua koko karmeudessaan Wanhaan Lohikäärmeeseen? Kyllä. Pelkäsikö hän nyt? Ei. Olisiko hänen pitänyt pelätä? Ehkä. Tessa ei kuitenkaan osannut pelätä noin herrasmiesmäisesti käyttäytyvää, noin rauhallista miestä. Olipa tuo kuorrutettu tummilla ja sitäkin synkemmistä asioista kertovilla tahroilla tai ei. Mutta ei Tessa voinut kieltää sitäkään, etteikö Ranyardista uhkunut myös jotain karvat pystyyn nostattavaa. Miehen rauhallisuus kun oli yhtä aikaa helpottavaa, mutta myös jollain tapaa karmivaa. Aivan kuin tänä iltana tapahtuneella, mitä ikinä se olikin, ei olisi ollut mieheen mitään vaikutusta. Vaikka Ranyardin asusta päätellen se oli saattanut vaikuttaa hyvinkin pysyvästi monen muun elämään. Mutta jos Ranyard oli ottanut Adinin auttamisen työkseen, oli kohde ollut varkaita. Roskasakkia. Ja eivätkö he olleet ansainneet sen mitä olivat saaneet?
"Toivottavasti..." oli Tessan viimeinen ajatus hänen kenkiensä kopsahtaessa yläkerran tasanteelle. Pieni hymy etsi tiensä takaisin naisen kasvoille hänen työntäessään kyynärpäällään raolleen jääneen pesutuvan oven auki.
"Noniin, kohta sää pääset..." Viimeinen sana hiipui ämpärien kuumasta vedestä nousevaan höyryyn, kun harmaiden silmien katse tavoitti puolialastoman Ranyardin.
"Kylpyyn", Tessa sai lisätyksi ja jatkoi rivakasti kävelyään ammeelle tajuttuaan seisahtuneensa. Lihasten pullistama ja arpien venyttämä keho oli kuitenkin nopeasti pinttynyt naisen mieleen ja hän saattoi nähdä sen vaikkei nostanutkaan katsettaan ammeesta.

"Kunhan kukaan muu ei enää halua kylpyä kuunvalossa, seuraavat vedet mun pitäis nimittäin hakea kaivolta asti, niin ei tästä ongelmaa oo", Tessa naurahti kaadettuaan viimeiset vedet ammeeseen ja nosti varovasti katseensa uudelleen Ranyardiin. Tuo mies oli selvästi kokenut paljon, kärsinyt paljon ja selvinnyt siitä kaikesta. Ja silti tuo jatkoi edelleen samalla polulla kuitenkaan vajoamatta synkkien ajatusten syötäväksi, toisin kuin monet muut Ranyardin kaltaiset. Mikä miehen oli tähän ajanut ja mikä häntä ajoi edelleen eteenpäin? Tessa puraisi huultaan ja tukahdutti kaikki polttelevat kysymykset. Nyt ei olisi niiden aika.
Ranyardin käsivarren tumma arpi tikkeineen pisti silmään muista selvästi tuoreempana, vaikkei Tessa osannut sanoa milloin se oli tullut. Hän oli ollut aikeissa kysyä tarvitseeko Ranyard paikalle parantajaa, mutta se näytti olevan turhaa. Tessa vain laski katseensa hiljaa ja nosti ämpärit mukaansa.
"Huikkaa alakertaan, jos sää tarvit vielä... jotain", hän kehotti lähtiessään huoneen ovea kohti.
Jos Tessan pitäisi jotain Ranyardista tämän jälkeen sanoa, olisi se kehoitus pysyä miehen kanssa sovussa. Erittäin hyvässä sovussa olisi vielä parempi, Tessa mietti itsekseen virnistäen luotuaan viimeisen nopean vilkaisun Ranyardin paljaaseen vartaloon ennen kuin sulki oven perässään.

// Kiitos jälleen pelistä! //

Locked