Vaikeinta on olla rehellinen itselleen (Yksinpeli)

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Vaikeinta on olla rehellinen itselleen (Yksinpeli)

Post by Kuparirapu » Sat Sep 22, 2018 10:07 pm

“...Ja kun sain sen säänpieksemän idiootin käsiini, niin nostin koko äijän jaloiltaan, marssin ovelle ja paiskasin kaaressa ulos. Ja oivan paikan löysikin itselleen, sillä se haltia ei laskeutunutkaan laiturille vaan molskahti samaa kyytiä suoraan satama-altaaseen asti.”
Pienen tavernen nurkkapöytä repesi nauramaan, ja Dirge nojaili hymyillen tuolillaan ja kasteli partahaiveniaan olueeseen kumotessaan tuoppinsa tyhjäksi. Vanhalta mieheltä ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta, että yksi pöydässä ei nauranut. Vastapäätä istui Vareo, yhä täysi tuoppi kädessään mutta katse pöydässä ja kaikesta päätellen ajatukset ties missä. Raaputtaen partaansa Dirge sysäsi tyhjän tuoppinsa lähimmälle pöydässä istujalle, ja sanoi:
“Nyt onkin aika että haette minulle lisää juotavaa, jos haluatte kuulla muitakin juttuja. Luulen että teitä kiinnostaisi se yksi keskikesän ilta, jonka vietin märssykorissa seuranani vain auringonlasku, ja eräs punapää…”
Tästä innostuen nuoremmat satamatyöläiset kiiruhtivat tiskiä kohti, ja toistellen yhä Dirgen tarinan kohokohtia naurahtelivat. Heidän ollessa kuulomatkan ulkopuolella Dirge nojautui pöydän yli ja tönäisi Vareon kyynärpäätä.
“Kuules, jos et kohta kerro mikä että mikä painaa, niin epäilen että sinulla on tuopin täydeltä pelkkää etikkaa.”
Vareo katsoi vanhempaa miestä hymähtäen innottoman näköisesti tämän vitsille ja laski katseensa takaisin pöytään. Dirge nojautui tuolillaan ja hänen kasvoillaan näkyi tietäväinen ilme.
“Hyvä on sitten, jos haluat että aloitan arvailemaan, niin täältä pesee. Mielessä taitaa pyöriä se näpsäkkä haltiaparantaja?”
Nyt Vareon katseeseen tuli paljon enemmän eloa, ja hänen päänsä säpshtäessä ylös Dirge pääsi näkemään melkoisen sekoituksen hetkellistä uhkaa, epäröintiä ja jopa jonkinlaista häpeää. Hymyillen isällisesti Dirge hymähti:
“Taisinpa osua suoraan kalan napaan, enkö vain?”
Vareo peitteli katsettaan, mutta lopulta hän huokaisi luovuttaen. Dirge tiesi osuneensa oikeaan.
“Minä...olen huolissani hänestä. Hänellä voi olla yhä edessään ongelmia minun takiani, ongelmia jotka eivät hänelle kuulu…,” Vareo sanoi verkkaisesti, pyöritellen koskematonta juomaansa tuopin reunoilla.
“Hrmm, vai niin. Onneksi hän on sellainen nainen, joka kääntää ne ongelmat solmulle jos tarve vaatii. Sinähän sen parhaiten tiedät, vai mitä?” Dirge totesi kohauttaen olkapäitään. Ja Vareon oli myönnettävä, että hän oli oikeassa. Ilmeisesti vanha mies oli päätellyt paljonkin Naenijan vaihdettua tämän kanssa muutaman sanan ennen Nafin pelastamista...
“Mutta mitenkäs sitten, kun ne ongelmat on hoidettu? Minusta vähän tuntuu, että menisit mielelläsi hänen luokseen vähän muustakin syystä kuin vain tikkejä saadaksesi.”
Vareo yritti mulkaista Dirgeä varoittavasti, mutta tämä sai parrakkaan satamajätkän vain hekottelemaan lämpimästi.
“Älä nyt, tuolla menolla kohta luulen että punastut korviisi asti. Helpommalla pääset kun vain sanot asian ääneen, Vareo. En minä turhaan ole selvinnyt elämässäni kahdesta vaimosta.”
Vareosta tilanne ei ollut läheskään niin huvittava kuin Dirgestä, ja asiaa pahensi kun hän tunsi lämmön läikähtelevän hänen kasvoillaan ja niskassaan. Mutta koska tähän asti oltiin tultu, eikä hän kyennyt katsomaan Dirgen pohjattoman tyytyväistä ilmettä, Vareo lopulta jatkoi:
“Niin, hän on...erilainen kuin kukaan muu jonka olen tavannut.”
Nämä sanat saivat lämpimän ailahduksen Vareon vatsanpohjaan, mutta hän yritti hätäisesti karkottaa sen.
“Mutta miksi elätellä turhia toiveita? Hänellä on hyvä elämä, parempi kuin jos yritän ahtaa sen sekaan.”
“Yksinäinen elämä, miltä minusta näytti,” Dirge vastasi.
“Hän on parantaja, jolla on lainmukainen ja tasainen toimeentulo. Minä sen sijaan olen…”
“...Pelkkä pahainen satamatyöläinen?” Dirge täydensi kulma koholla. Vareo ei kehdannut vastata, peläten ehkä loukkaavansa Dirgeä.
“Tuo on kuin jonkun kauppiaan suusta. Elämä on potkinut sinulta jalat alta, mutta mikään ei estä yrittämästä uudelleen. Samanlaisia tässä kaupungissa on joka neljäs vastaantulija, ja heilläkin on aivan varmasti sydämessään paikka jollekulle.”
“Minä en voisi tarjota hänelle mitään!” Vareo ärähti lopulta nousten hieman tuoliltaan. “Hän ansaitsee…!” hän aikoi jatkaa, mutta puolivälissä lausetta kalju mies ymmärsi itsekin mitä aikoi sanoa.
“...Hän ansaitsee jonkun paremman,” hän lopulta lisäsi, vajoten hiljaa istumaan. Nyt, sanottuaan sen ääneen, Vareo vasta huomasi kuinka ontoksi sanat tuntuivat hänet jättävän. Mutta niin olisi parempi…mieluummin Vareo tekisi niin kuin aiheuttaisi Naenijalle enempää huolta.
Vareon hatara itsevarmuus kuitenkin haihtui hänen huomatessa kuinka Dirgen pudisteli päätään tyytymättömän näköisenä ja nojasi kyynärpäänsä pöydälle.
“Jahas. Entä oletkos kysynyt, mitä hän itse on tästä mieltä?”
Vareon suu loksahti auki, ja tuntui että hänellä olisi pitänyt olla antaa sata hyvää syytä miksei. Mutta yrittäessään sanoa yhden ääneen, hänen mielestään ei löytynytkään yhtään.. Dirge nyökkäsi vakavasti ja jatkoi:
“Vareo, ensimmäinen ja tärkein oppitunti on etten koskaan oleta asioita valmiiksi muiden puolesta. Vielä vähemmän naisten kohdalla. Ja jos väännät itseäsi noin solmulle siitä, mikä on hänelle hyväksi, niin mistäs tiedät ettet olisi tekemässä juuri päinvastaista? Onko sinulla oikeutta tehdä tuollaista päätöstä ilman hänen mielipidettään?”
Vareo puristeli käsiään hitaasti, yrittäen keksiä jotain vastaväitettä. Sillä Dirgen järkeilyn jälkeen hänen varovaiset ajatuksensa alkoivat tuntua niin...niin pelottavan mahdollisilta. Ja kuin viimeisenä rohkaisevana tönäisynä Dirge asetti kätensä nuoremman miehen hartialle, ja lisäsi:
“Kuule, usko vanhan houkan kokemusta kun sanon, että sinun ei kannata hylätä tilaisuutta kun elämä viimein tarjoaa sinulle sellaisen. Vuosien varrella me keräämme jo aivan tarpeeksi asioita joita katua myöhemmin.”
Vareo nyökkäsi, kykenemättä sanomaan mitään, mutta se pelokas hymy joka hänen kasvoilleen nousi kertoi aivan tarpeeksi.
“No niin, löytyihän se hymy vielä miehestä. Nyt, tuoppi huulille ja sitten lopetamme kun olet saanut huuhdottua loput tuollaiset tyhmyydet päästäsi,” Dirge julisti ja heilauttaen kättään kutsui juomaa itselleenkin. Ja kun he palasivat, Vareokin kykeni keskittymään Dirgen tarinointiin selvästi rentoutuneena. Vaikka hän olikin kuullut muutamat jo useasti aiemmin.

Locked