Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 297
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kuparirapu » Wed Oct 31, 2018 9:18 pm

//Mukaan Tinanja ja Raynard, sekä Kide Tessansa kanssa//

"Wanha lohikäärme" oli lämmin ja mukavan vilkas sinä iltana. Kaupungin jälleenrakennuksen parissa huhkivat työläiset kaipasivat aina vapaalle päästessään tilaisuuden rentoutua, ja tietenkin tuhlata vähäiset palkkarahansa taskujen pohjalta polttelemasta. Samalla he saattoivat hieman purkaa raskaan työn jättämää tuultaan jonka saattoi huomata äänekkäästä naurusta, keskustelusta ja hoilotuksesta.
Kun jostain sivulta kuului naurunremakka, irrotti se yhdestä pöydästä mekkalaan hukkuvan syvän huokauksen. Novian nojasi toinen käsi otsaa vasten painettuna, miltei täysi simatuoppi vierelle unohdettuna ja piirteli sormellaan pöydälle läikkyneen oluttahran pisaroihin mielikuvitusriimuja. Peikko oli lojunut tuolilla jo tovin, eikä näyttänyt elelläkään että aikoisi liikahtaa minnekään. Hän ei tiennyt oliko Tessa edes tänään töissä. Hän ei ollut kysellyt naisen perään, tai etsinyt tätä katseellaan raahustettuaan sisään. Koskaan aiemmin ei peikko ollut jättänyt tilaisuutta jutella tarjoilijan kanssa, mutta juuri nyt hän halusi olla yksin.
Juuri nyt häntä ei rehellisesti kiinnostanut Tessa tai tämän mielipiteet.

Jälleen Novian kuuli jonkin laulunpätkän, ja hänen sormensa pysähtyi hetkeksi. Hän ei olisi koskaan voinut uskoa, että toisten onni ja nauru olisivat voineet tuntua näin...vääriltä. Kuin niistä jokainen olisi yksinomaan pilkannut häntä jollain tavalla. Kuinka kaikki muut saattoivat elehtiä noin ajattelemattomasti ja töykeästi? Eivätkö he ymmärtäneet miltä peikosta juuri nyt tuntui? Hänen ajatuksensa valesivat yhtä ja samaa reittiä ympäri uudelleen ja uudelleen. Tuntui että jokainen asia, mitä hänen mieleensä nousi, romahti kipeästi sillä hetkellä kun hän muisti mitä häneltä puuttui. Mitä hän oli menettänyt...pysyvästi.
Novianin käsi siirtyi hitaasti tunnustellen rintakehälle, mutta se oli virhe. Kun kädet eivät löytäneet tuttua nahkahihnaa, hänen vatsanpohjastaan nousi inhottava tyhjä tunne ja silmissään hän näki hetken jolloin luuttu...hänen rakas luuttunsa oli pudonnut alas kaartilaisten näppeihin. Kun hänen korvissaan lisäksi soi ääni jonka katkeava puu päästi, Novian puristi silmänsä kiinni ja henkäisi tuskaisesti.
Hän oli tuntenut samanlaisen tunteen kerran aiemmin, ja nyt tuntui kuin kaikki vuodet olisivat kadonneet ja päästäneet menetyksen musertavan painon hänen ylleen uudelleen.
"Mitä minä nyt teen?"
Ovi kävi ja sisäänastujille tehtiin tilaa. Novian ei kääntänyt päätään ajatuksiltaan, joten hän huomasi ohitseen horjahtavan miekkosen vasta kun tämä törmäsi hänen hartiaansa. Kevyt peikko tuiskahti pöytää päin niin että oli horjahtaa tuoliltaan ja hänen juomansa kellahti pitkin lattiaa. Miekkonen varoi omaa juomaansa ja hieraisi kohtaa jolla oli Novianiin osunut, näyttäen kaikkea muuta kuin aikovan pahoitella vahinkoaan.

User avatar
Kide
Posts: 355
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kide » Fri Nov 02, 2018 10:24 am

Tessan eteen avautui melkein täysi ja puheensorinan kyllästämä kapakka, kun hän avasi Wanhan Lohikäärmeen tutusti narahtavan oven. Tyrmistyksen sijaan näky nostatti vain naisen suupieliä entistä korkeammalle - hän oli jo tottunut normaaliakin kiireisempiin iltoihin työläisten vallattua päivisin kadut ja iltaisin kapakat. Ainakin aika kuluisi nopeasti, ja kaiken lisäksi nämä huomenna aamuvarhaisella töihin palaavat miehet olivat mitä helpointa asiakaskuntaa. Lohikäärmeen tunnelma pysyi yleensä iloisena ja ongelmilta vältyttiin, kun työmiehet eivät juoneet itseään jalattomiksi vaan jakoivat hyvässä hengessä päivän tapahtumat toistensa kanssa ja siinä ohessa mukavan osan tienesteistään tarjoilijoiden käsiin.
Nopealla vilkauksella tiskin taakse suunnatessaan Tessa ei huomannut Wanhan Lohikäärmeen syöneen sisäänsä mitään erikoista tänä iltana, vain joitain tuttuja kasvoja, jotka kuluttivat tummia penkkejä täällä lähes joka ilta ja viime päivinä mieleen jääneitä työläisiä.
Tessa imaistiin heti mukaan oluttuoppien ja kannujen pyöritykseen, eikä hän tiskin taakse ehdittyään sieltä päässyt liikkeelle vaikka ilta oli pian hämärtynyt lähes Faethin verran. Tuoppeja liukui tahmaisen tiskin yli toiseen suuntaan ja kolikoita toiseen, samoin kuin kuulumisia, hymyjä ja virnistyksiä. Tiskin edusta näytti saavan tuplasti liikennettä Tessan saavuttua sen taakse, kun enemmän ja vähemmän tutut kasvot raahautuivat hakemaan juomansa jo tutuksi käyneeltä tarjoilijalta, jolta he tiesivät saavansa lisäksi auringon lailla lämmittävän hymyn. Loput asiakkaista pysyivät pöydissään odottaen, että toinen illan tarjoilijoista, Tessan "hiirulaiseksi" nimittämä nuori tyttö saapuisi heidän silmien ja täydennystä kaipaavien tuoppien iloksi.

Oven kolahdus kuului puheen ja naurun täyttämän tilan yli juuri ja juuri Tessan korviin asti. Kun sitä seurasivat raskaat askeleet, joita tahdittivat metallin kalahdukset, nosti Tessa pidemmäksi aikaa katseensa kuin vain vilkaistakseen tulijaa. Ääni oli jo tuttu, ja Tessa huomasikin Ranyardin jykevän hahmon raivaavan tietään tiskille. Tessa ei voinut kieltää tunteneensa helpotuksen ailahdusta, kun hän näki miehen haarniskan olevan tällä kertaa kutakuinkin puhdas.
"Kas, iltaa! Mitäs sulle laitettas tän..." Tessan kysymys jäi kesken ja katse sujahti muista äänistä erottuvan kolahduksen suuntaan samalla, kun hän jo tavoitteli toisella kädellä pyyhettä tiskin alta. Kaatunen tuopin äänestä ei voinut erehtyä ja tekijänkin nainen uskoi jo katseellaan löytäneensä.
"Alottele tuolla." Tessa oli tuskin tiskin reunalle jääneeseen pulloon ja lasiin katsomatta jo kaatanut pienen viina-annoksen ja työntänyt lasin Ranyardin eteen. "Mää palaan kohta." Ja maksua odottamatta nainen jo kiiruhti kättään hierovan ja kulmat kurtussa viereistä pöytää katsovan miekkosen suuntaan huikaten matkalla hiirulaista palaamaan tiskille. Jos tuo uskaltaisi - hiirulainen oli näyttänyt mieluummin väistelevän Ranyardia tähänkin asti.
Tessaa ei yllättänyt, että tahmeasti liikkuvasta katseestaan päätellen tälle iltaa jo tarpeeksi nauttinut mies ei näyttänyt olevan pahoillaan saati kaivavan rahapussiaan ilmeisesti kaatamansa juoman korvaamiseksi, mutta se, kenen juomasta oli kyse, sai vaaleat kulmakarvat ponnahtamaan korkealle otsalle. Ulkonäöstä ei voinut erehtyä, vaikka peikon kasvoja tummentama murheen varjo ei yhtälöön sopinutkaan. Eikä se, ettei Novian ollut jo tullut tervehtimään Tessaa.
"Jahas, harmi hyvälle simalle", Tessa totesi Novianin pöydän viereen päästyään, kädet lanteilla kyljellään olevaa tuoppia ja pöydältä edelleen hiljalleen lattialle tipahtelevaa juomaa katsoessaan. Makea tuoksu paljasti Novianin pitäytyneen tänäkin iltana simassa.
"Mut molemmat herrat näyttäis pysyneen kuivana, sehän onki tärkeintä!" hän lisäsi väläyttäen lämpimän hymyn, toivoen sen pehmentävän myös tuolin reunalle luiskahtaneen Novianin ja häntä tylysti katsovan, juomaansa tiukasti puristavan miekkosen mieliä.
"Vaan mistäs me taiottais uus juoma herra Novianille?" Tessa jatkoi ja katsahti nuorta miestä pöydän vieressä toinen kulma koholla. Harmikseen myös Tessa sai huomata, ettei tuon miekkosen happaman ja ylimielisen katseen sekoitus antanut vahvaa syytä odottaa edes pahoitteluja.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 501
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Tinanja » Fri Nov 02, 2018 8:48 pm

Ranyard oli viettänyt iltansa tutustuen entistä syvemmin phoebeen, ja hän alkoi olla ylpeä siitä, että mieleen oli piirtynyt jonkinnäköinen yleiskäsitys kaupungin eri alueista sekä niiden sijainnista, ja yleisilmeestä. Ei hän voinut sanoa tuntevansa kaupunkia kunnolla, mutta tiesi suurinpiirtein, mitä oli missäkin. Hän oli myös päivällä löytänyt muutaman mielenkiintoisen torikojun, ja ostanut haarniskaansa ja aseitaan varten öljyä, hiomakiven sekä joitain varaosia varusteisiinsa pahan päivän varalle. Mies oli ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon valikoimaa Phoebessa oli, ja miten laadukasta se oli. Lisäksi hän oli huomannut erään yrttipuodin kyltin keskustan lähellä, ja oli päättänyt, että se olisi myös vierailemisen arvoinen paikka ennemmin tai myöhemmin. Nyt kuitenkin ilta alkoi jo laskeutua, ja kaupungilla kiertelyn seurauksena kerätyt tiedot, sekä vietetty vapaa-aika vaativat lepohetkensä. Ranyard työnsikin Wanhan Lohikäärmeen, tämänhetkisen kantapaikkansa oven auki kapakan illan kiireisimpinä tunteina.

Mies ei kiinnostunut muista asiakkaista, kulki vain näiden ohitse, työntäen humalaisen jos toisenkin hämmentävän kevyellä liikkeellä sivuun kulkiessaan Wanhan Lohikäärmeen alakerran lävitse tiskille saakka. Ranyard oli vuosien varrella todennut, että mitä vähemmän hän kiinnitti huomiotaan muihin, sitä vähemmän häneen kiinnitettiin huomiota - ja se toimi nytkin. Siitä huolimatta, miten hän varusteineen erottui muista kapakan enemmän tai vähemmän humalaisista henkilöistä. Miehen katse kuitenkin poimi yksityiskohdan sieltä ja toisen täältä, ja sen lyhyen matkan aikana hänen mieleensä oli piirtynyt kuva siitä, kenestä olisi eniten uhkaa tilanteen kärjistyessä. Kaikki vaikuttivat... amatööreiltä ongelmien osalta, mutta vilkas ilta varmasti myös Phoebessa voisi kantaa seurauksia... toivottavasti vain ei tänä iltana. Ranyard istahti tiskin äärelle.
"Iltaa", mies sanoi, pienen hymyn kohotessa tämän huulille. Tämä oli jo vastaamassa ennen kuin Tessa lätkäisi viinaa hänen eteensä kadoten jo kapakan asiakkaiden sekaan kuin olisi ollut kotonaan - ja varmaan olikin, Ranyard oli nähnyt tämän harva se ilta täällä. Hitaasti tuo maistoi viinaansa ja etsi paremman asennon jakkaralla, jolla istui ja jäi odottelemaan, saisiko Tessa otettua joskus hänenkin olut- ja shottitilauksensa vastaan.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 297
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kuparirapu » Fri Nov 02, 2018 11:30 pm

Novianin hoikka rinta osui kipeästi pöytää vasten, ja irvistäen peikko mulkaisi vierellä seisovaa miekkosta. Tämä katseli häntä otsa rypyssä, kuin muisteleln pitäisikö tässä tilanteessa pyytää anteeksi vai ei. Novian oli aikeissa ratkaista tilanteen jo miehen puolesta, kun yllättäen hän kuuli tutun äänen viereltä. Se oli Tessa, tarjoilija oli ilmestynyt jostain vierelle ilman että Novian oli edes huomannut. Ja vaikka sisimmässään Novian tiesi, että nainen halusi järjestää hänelle hyvityksen, tuntui tämän ilmaantuminen peikosta pelkästään tarpeettomalta tunkeilulta. Miksi Tessan piti aina tunkea nenäänsä joka asiaan?
Vierellä seisova mies sen sijaan vilkaisi kerran Tessaa, ja nyökytteli sitten lammasmaisesti:
"Joo, kuivia ollaan. Eipä tässä mitään, eihän?"
Mies ojensi kättään ja hieroi Novianin hartiaa kovakouraisesti, kuin he olisivat olleet parhaitakin ystäviä.
"Sori nyt tästä, tiedätkö. Älä anna mun häiritä iltaas, pikkupeikko."
Taputtaen vielä Noviania mies nyökkäsi Tessalle kuin asia olisi tällä selvä ja astui lähteäkseen eteenpäin.
"Olisit pitänyt ne siansilmäsi päässä etkä tuopinpohjalla, niin olisi tältäkin voitu välttyä!"
Mies pysähtyi ja käänsi päätään otsa rypyssä, kuin ei olisi ihan ymmärtänyt mitä oli kuullut.
"Mitä sä...?"
"Änkytinkö minä, vai oletko tyhmän lisäksi vielä kuurokin?" Novian kivahti terävästi ja tuijotti miestä silmät hautoen kuin kaksi kekälettä. Peikko tönäisikin tuolin sijaan pöytää kauemmas niin että se kolahti seinää vasten, ja harppasi seisomaan. Mies katsoi Noviania kysyvästi mutta kääntyi itsekin, ja tämän asento muuttui rennosta jännittyneempään. Samoin lopahti muutaman lähipöydänkin puhelu.
"Älä nyt suutas revittele, karvakorva. Mä olen täällä iltaa viettämässä, en kuuntelemassa solvauksia."
"Tietenkin, minähän se olenkin pelkkä kirppuinen peikonrääpäle, minun puheeni ei teille ihmisille ole kuin kärpästen ininää. Ryyppäämässä te viinanturvottamat läskisäkit täällä olette, kun ette elämällänne muuta keksi," Novian ärähti takaisin. Hän hädin tuskin huomasi, jos Tessa yritti häntä estellä, ja työntyen naisen ohi astui lähemmäs. Miehen otsa oli painunut synkästi silmien ylle, ja tämän sormet puristuivat muutaman kerran vaarallisesti nyrkkiin.
"Tuon sä otat takaisin. Me ollaan rehellisiä ja työtä tekeviä kansalaisia, ei mitään huoriksi pyntääntyneitä laululintuja. Mene sinä luikuttamaan laulujasi jonnekin muualle tai me kannetaan sut sinne."
"Montako aasinaivoista toveria tarvitset että uskallat kohdata yhden peikon? Minä olen saanut korvilleni vanhoilta akoilta, joilla oli enemmän kanttia kuin sinulla! Partainen hevonlantasäkki! Kuolaturpainen, kapinen rakkikoira! Sikalan mudasta sikiänyt äpärä!" Novian huusi ja loppua kohden tyrkkäsi miestä olkapäähän. Vilkas mielikuvitus oli valitettavasti hyvä keksimään haukkumasanoja.
"Väännän sulta niskat, pikku rotta!" mies ärähti ja sysäten juomansa sivuun levitti kätensä kaapatakseen Novianin otteeseensa. Mutta peikko oli liukas, kumartuen miehen käsien alta ja potkaisten tätä nilkaan saattaen tämän kipeästi lattialle. Mies ärähti ja nousten tottuneen näköisesti polvilleen sysäsi Novianin kauemmas. Mutta peikko horjahti vain kauemmas, tarttui lähipöydälle unohtuneeseen tyhjään pulloon ja hänen heilauttaessa sitä ympärillä tuntui kuuluvan äänetön henkäys. Kova lasi jysähti pehmeästi kumahtaen miehen päänsivuun, ja kirvoten Novianin kädestä se iskeytyi säpäleiksi lattialankuille samaan aikaan miehen kanssa. Novian ehti tuskin edes tuntea pientä, synkäntyytyväistä sävähdystä sisimmässään kun jokin pamahti hänen poskeensa niin että peikkoparka rojahti tiskiä vasten.
"Se tappoi hänet! Se tappoi Ladarin!"
Noviania lyönyt mies osoitteli häntä kiihkeästi sormellaan, mutta tämän eteen astui muutama muu asiakas. Jäi selvittämättä, olivatko he Novianin puolella vai häntä vastaan, sillä ensimmäinen miekkonen päätti tirvaista heitäkin leukaperiin sanojen puutteesta. Mutta nämä kaksi eivät olleet yhtä kevyttä tekoa kuin peikkominsterli, ja he vastasivat iskuihin omillaan. Muutamassa silmänräpäyksessä olivat molemmat osapuolet saaneet taakseen puolustajia, ja kuin murtautuva pato repesi "Wanha lohikäärme" huutojen ja iskujen sekamelskaksi. Muutamat yrittivät huutaa jotain järjestystä aikaiseksi, mutta yhtä hyvin he olisivat voineet yrittää hiljentää kesämyrskyn jyrinän. Tuopit lentelivät, rystyset läiskähtelivät ihoa vasten ja aina silloin tällöin joku poloinen rojahti lattialle tallottavaksi.
Novian nojasi raskaasti tiskiä vasten, ja pyyhkäisten kasvojaan hän tunsi poskensa turpoavan iskusta kipeästi. Mutta peikon päähän ei edes noussut ajatusta livahtaa karkuun, kuten hänen luontoonsa olisi normaalisti kuulunut. Sen sijaan hän katsoi vellovaa tappelunujakkaa katse myrkkyä tihkuen, ja astuen haparoivasti hän suuntasi sinne mihin oli solvaamansa ihmismiehen tipauttanut.

User avatar
Kide
Posts: 355
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kide » Tue Nov 06, 2018 8:05 pm

Pahoittelu, ei mitenkään sydämellinen, mutta ehkä sillä päästäisiin eteenpäin, Tessa mietti seuratessaan kuinka miekkonen pikemminkin moukaroi kuin taputti isolla kourallaan Novianin olkapäätä. Pikkupeikko? Tessa irvisti ja vilkaisi Noviania. Eikö tuo heppu osannut yhtään miettiä mitä suustaan päästi? Onneksi kyseessä oli Novian, sillä Tessa uskoi tämän peikon osaavan antaa moisen toteamuksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta yhtä nopeasti ulos. Hän karisti merkitsevästi kurkkuaan muistuttaakseen jo pois kääntyvää miestä juoman korvaamisesta, mutta Tessan ääni peittyi Novianin sanojen alle. Sanojen, jotka Tessan oli vaikea uskoa tulleen tuon minstrelin suusta. Aivan kuin Novian olisi tarkoituksella hakenut ongelmia itselleen. Tessan suu jäi roikkumaan puoliavoinna, kun hän seurasi ympäri pyörähtänyttä miekkosta ja hänen päälleen puhuvaa Noviania. Tessan sormet puristuivat hänen pitelemänsä pyyhkeen ympärille kuin yrittäen kuristaa vanhaa riepua. Hän oli ehdottamassa hakevansa uuden juoman ja ohjaavansa miekkosen äkkiä pois, mutta se alkoi olla auttamatta myöhäistä, kun hän joutuikin väistämään Novianin edestään sysäämää pöytää.
"Novian!" Tessa sihahti varoittavasti peikon ladellessa solvauksiaan, mutta samassa Novian oli jo livahtanut hänen edestään lähemmäs miekkosta, aivan kuin ei olisi Tessaa nähnytkään. Tessa katseli järkyttyneenä kuinka tuo kaksikko seisoi vastakkain pälyillen toisiaan silmät kipunoiden, sylkien loukkauksia edestakaisin. Tessa ei saanut sanaa suustaan vaan jähmettyi tuijottamaan esitystä päässään vain yksi kysymys: mikä ihme Novianiin oli mennyt?
Tessa ei tiennyt oliko yllätys vai sittenkin tässä vaiheessa jo oletettua, että ensimmäisenä asiat fyysisiksi muutti Novian itse.
"Ei, odottakaa!" Tessa huudahti ja astahti lähemmäs, mutta joutui saman tien väistämään kaksi askelta taaksepäin hameenhelma pelmahtaen, kun isompi mies rojahti lattialle hänen eteensä. Miekkonen oli kuitenkin nopeasti jo puoliksi pystyssä ja Novian sai vuorostaan kompuroida taaksepäin. Samassa peikon kädessä kiilsi jotain, jonka Tessa järkytyksekseen tunnisti pulloksi.
"Hitto soikoon, Novian!" Tessa rääkäisi arvaten mitä peikko aikoi, mutta hän ei ehtinyt tehdä turhaa kädenheilautusta enempää kun särkyneen lasin ääni hiljensi loputkin kapakasta. Tessa jähmettyi tuijottamaan lattialle valahtanutta miestä, jonka päälaki alkoi kimmeltää tummana. Tappoi? Ei, ei nyt sentään! Eihän? Tessalla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta tarkistaa asiaa, kun nyrkiniskuja alkoi sadella lisää sieltä täältä. Tessa löysi taas jalkansa ja peruutti tiskiä kohti raskaasti hengähtäen. Kuten tavallista, väkeä alkoi kerääntyä paikalle ja kohta puoletkaan heistä eivät enää edes tienneet mistä tapeltiin. Mutta se ei noita hemmetin miehiä ollut ennenkään estänyt. Hiton Novian suuren suunsa kanssa! Ja Tessa kun oli odottanut helppoa iltaa!
Tessa harppasi vielä pari askelta alta pois ja Ranyardia kohti. Samassa hän tajusi, että ehkä tällä kertaa hänellä olisi mahdollisuus saada kahakka loppumaan sen sijaan, että odotti sen loppumista lentäviä tuoppeja väistellen. Harmaat silmät kääntyivät anovina haarniskoituun mieheen.
"Ranyard", Tessa vinkaisi viitaten toivottomana kiihtyvän sekasorron suuntaan. "Mää maksan kyllä!" hän lisäsi Ranyardin vaikuttaessa yhtä kiinnostuneelta tapahtumista kuin toistensa kimpussa pörräävistä kärpäsistä. Vaikka Tessa ei tiennyt miehestä muutamana päivänä vaihdettuja sanoja enempää - ja olisi ehkä osannut piirtää mieleensä palaneen kuvan miehen pullottavia lihaksia halkovista arvista - luotti hän tuon järkäleen kykyihin tällaisessa tilanteessa.
Tessa huomasi liikettä silmäkulmassaan ja tajusi vasta nyt Novianin parantelevan asentoaan tiskin nurkalla, johon tuo oli tuiskaistu. Jos Tessalle olisi näytetty vain peikon ilme, ei hän olisi siitä soittoniekkaa tunnistanut. Hän ei edes tiennyt, että tuon peikon suupielet pystyivät taipumaan alaspäin. Saati että tuon silmien takana saattoi sykkiä sellainen viha, joka erottui kahakan jo kaatamien kynttilöiden takia hämärtyneessä tilassa. Mitä hittoa tuon peikon päässä oikein liikkui? Tessa ei ehtinyt pohtimaan asiaa enempää, kun Novianin ensimmäinen askel tuon korventavan katseen suuntaan sai Tessan hypähtämään peikkoa kohti.
"Sää hemmetin paukapää! Onko koit syöny sun aivos?!" Tessa sihahti ja tarttui Noviania olkapäästä upottaen kyntensä peikkoon pihtimäisen tiukasti. Ehkä hänen olisi vain pitänyt päästää peikko surman suuhun ottamaan muutama isku lisää, jos se vaikka olisi takonut tuon pörröiseen päähän hieman järkeä, mutta toisaalta se olisi vain pitkittänyt kahakkaa ja sitäkään Tessa ei sietänyt.
"Etkä kyllä liiku mihinkään! Sää oot tehny jo ihan tarpeeks!" Tessa tuijotti Noviania harmaat silmät kiukun korventamina. Loukattuna. Epäuskoisena. Saattoiko tämä olla enää sama peikko ollenkaan?
"Ois parempi, jos et tälle iltaa puhus enää ku luuttus säestyksellä, jos niinkään", Tessa tiuskaisi tietämättä sohaisseensa juuri ampiaispesän sydämeen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 501
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Tinanja » Wed Nov 07, 2018 7:01 pm

Ranyard kuunteli levottomiksi käyviä ääniä ympäri Lohikäärmettä ja huokaisi syvään. No, oli kai tämäkin ilta nähtävä Phoebessa, kerta se oli ensimmäinenkin tässä kaupungissa. Mies kuunteli nopeasti tappeluksi muuttuvaa ilmapiiriä. Hän tuhahti hiljaa ja joi nopeasti shottinsa, jonka Tessa oli hänelle kaatanut. Puolityhjä viinapullo oli jäänyt naiselta siihen pöydänkulmalle, eikä Ranyard halunnut niin hyvän juoman menevän hukkaan, joten mies nappasi siitäkin pitkän huikan juuri, kun kuuli Tessan huudon. Mies huokaisi syvään - no, jos kerran käskettiin, niin kai hänen piti. Se siitä vapaapäivästä.

Hitaalla, tasaisen varmalla liikkeellä Ranyard viimein nousi seisomaan ja samalla joi loput viinapullon pohjista ennen kuin iski sen ohikulkevan, tuolia aseekseen nostavan miehen takaraivoon. Ennen kuin tuo ehti kaatua, Ranyard käänsi tämän makaamaan tiskin vierelle, pois muiden jaloista. Vamma ei olisi muuta kuin tajunnan vievä, ja tuo heräisi siitä myöhemmin. Ranyard kääntyi hitaasti katselemaan tappelevaa joukkiota, jonka eleet ja toimet olivat niin karkeita, niin hienostumattomia. Hän ei myöskään ollut huomaamatta tämän kaiken lävitse astelevaa Tessaa, joka näytti liikkuvan tilanteessa paremmin kuin moni tappeluun osallistuvista. Ohimennen Ranyard potkaisi erästä Tessaa kohden liikettään tekevää henkilöä polveen sen verran tarkasti tähdätyllä, sopivan voimakkaalla potkulla, että tämä tuskin osallistuisi taisteluun sen enempää.

Mies ehti erottamaan muutamalla liikkeellä Lohikäärmeen aulan toisille puolille muutaman tappelijoista, kun Tessa hengähti tiskin äärellä.

Kuitenkin pian tiskiä vasten nojaava Tessa näytti ikävästi olevan lentävän pullon tulilinjalla, kun tämä tarttui tuohon koko sekasorron aiheuttaneeseen peikkoon. Joko Tessa oli erittäin itsevarma ongelmien juurisyyn poisvetämisessä, tai tämä tunsi tuon. Eipä sillä väliä, sitä ehtisi miettiä myöhemminkin, mies ajatteli tuhahtaen ja kääntyen kokonaan Tessaa kohden, selkä sekasortoa päin.
“Ole varovainen”, mies hymähti iskien silmää Tessalle samalla, kun otti tukea tiskistä juuri ennen kuin hänen hartiaansa suojaavaan haarniskankappaleeseen iskeytyi pullo jostain kapakan lattian puolelta. Heti, kun Tessaa kohden osunut vaara oli ohitse, Ranyard kääntyi ja iski nyrkkinsä pullolla häntä juuri hetkeä aiemmin iskeneen juopuneen miehen leukaan. Sen sijaan, että Ranyard olisi antanut tämän lentää seinää kohden, mies tarttui toisella kädellään tuota rinnuksista ja käänsi tiskin sivustalle, jättäen tämän aiemmin tajuttomaksi isketyn toisen vakioasiakkaan vierelle makaamaan.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 297
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kuparirapu » Fri Nov 09, 2018 9:08 pm

Novian älähti tuntiessaan teräksenkovan otteen hartiassaan ja päätyi Tessan vetämänä takaisin tiskiä vasten. Hän kiemurteli naisen otteessa ja kivahti sitten tämän kasvoja vasten:
"Eli minua saa potkia ja hakata kuin jotain katurottaa kunhan vain laulu sujuu, niinkö? Sitäkö minä vain olen, senkö takia te minun seuraani siedätte, mitä?"
Minstreli sysäsi Tessan käden irti vihaisesti, tuijottaen Tessaa yhtä aikaa uhmakkaasti ja myös jotenkin odottavasti. Sillä juuri nuo kysymykset olivat pyörineet Novianin mielessä. Nyt kun hänellä ei ollut enää soittoaan, mitä sitten jäljelle jäisi?
Sivulta kuuluva ärähdys sai Novianin loikkaamana sivuun, kahden työmiehen rojahtaessa tiskin juurelle kiivaassa nyrkkipainissa. Novian horjahti muutaman askeleen miehiä varoen, mutta sekin riitti että hän ajautui muun kaaoksen sekaan. Hän törmäsi jonkun selkään ja väisti kun halonpaksuinen käsivarsi hujahti ohi peikon kasvoja tavoitellen. Kuin tyhjästä ilmestyi käsipari Novianin rinnuksille ja repäisivät hänet niiden omistajaa kohti. Peikkoparan varpaankärjet osuivat juuri ja juuri lattiaan hänen päätyessä vastakkain hikisen ja punakkaan miekkosen kanssa, jonka hengitys toi mieleen sonnin puuskutuksen. Silmistä näki ettei tämä tainnut edes tietää saati välittää kuka edessä oli, mies aikoi selvästi antaa peikolle saman käsittelyn kuin kaikille muillekin.
Mutta Novian ei aikonut vain istua ja ottaa uutta iskua vastaan. Hänen survaisi kätensä miehen kasvoille, sormet kaapaisten yhtä lailla silmännurkkaa, nenää kuin suupieltäkin. Mies sävähti kauemmas silmiään suojaten, jolloin Novian yritti riuhtoa tämän yhä kiinni olevaa kättä liivistään. Siinä onnistumatta. Toinnuttuaan mies mulkaisi peikkoa ja heilautti jo kättään sellaiseen kaareen, että isku olisi osuessaan murtanut varmasti jotain.
Mutta tämä jäi puolitiehen kun Novianin sääri upposi napakasti ja tarkasti miehen haarusväliin. Mies tiputti peikon käsistään kuin kuuman raudan, silmät lasittuneena ja suu heikosti auki hän haparoi käsillään vyönsolkensa alapuolelle. Novian otti askeleen verran vauhtia ja läiskäisi miestä omalla kevyellä nyrkillään korville. Isku sattui yhtä paljon molempiin osapuoliin, mutta Novian ajautui antamaan vielä muutaman lisää miehen yrittäessä kompuroida kauemmas. He molemmat jähmettyivät kun vierelle kohosi pelottavan näköinen hahmo, jonka haarniskoidut hartiat yksin näyttivät riittävän tukkimaan kokonaisen oviaukon. Joku onneton oli jo päätynyt tämän jaloilla kulkevan muurinmurtajan käsiin, ja kiinni jääneen lyönnit kylkeä vasten eivät näyttäneet jättiä haittaavan sen enempää kuin kevätsateen ropina. Novianin vastustaja päästi käheän vinkaisun ja konkkasi kiireesti kauemmas toinen käsi yhä kalleimpiaan tukien. Novian ei ollut vielä edes päättänyt mitä tekisi jos tuo myrskynsilmä ottaisi hänet silmätikukseen, kun hänen huomionsa keskittyi yhdessä kipeässä tömäyksessä taaksepäin. Joku oli näet tallannut suoraan hänen häntänsä päälle, ja kun Novian nykäisin sen kaksin käsin vieraan saappaan alta joutui talloja horjahtamaan. Novian ei taaskaan edes ajatellut, vaan kuunteli vain kahta ääntä sisällään. Kipua hännässä joka vaati kostoa, ja surua sydämessä joka hänen oli pakko puristaa jotain kautta ulos itsestään. Soittajan nyrkki heilahti, tömähti huonosti niskaa vasten ja vastalyönti heilahti nopeasti takaisin. Novianin keuhkot olivat tyhjentyä kun häntä mojautettiin suoraan vatsaan, ja lyönnin antaja tuli vielä eteen jatkaakseen. Silloin peikko syöksähti hartia edellä miestä vasten, kaatoi tämän raskaasti lattialle erään pöydän tuntumaan ja laskeutui samassa mylläkässä itsekin. Mies survaisi häntä kauemmas onnistuen tönäisemään Novianin hatun pois peikon päästä. Novian sen sijaan mäiski hampaat irvessä muutaman kerran miekkosta leukaperiin, eikä tämä näyttänyt oikein huomaavan mikä häneen osui. Ja sitten, silmissä polttaen raivon kyyneleen Novian kurkotti vasempaan hihansuuhunsa, kietoi sormensa harvoin käytetyn käsdensijan ympärille ja veti esiin lyhyen tikarin. Hän piteli asetta hieman kömpelösti terä alaspäin, toinen käsi maassa makaavan miehen rinnuksissa, ja tuijotti tätä. Miehen nenästä norui pieni verivana, ja silmäkulmassa oli varmaan lasinsirun aiheuttama ohut naarmu. Kapeat silmät tuijottivat Noviania sanomatta mitään, odottaen vain mitä peikko aikoisi tehdä seuraavaksi.
Siitä Novian vain ei itsekään oikein ollut varma, ja tikarin terä värähteli hänen suonissaan sykkivän sydämenlyöntien tahtiin.

User avatar
Kide
Posts: 355
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kide » Sun Nov 11, 2018 8:15 pm

Tessan harmaat silmät tuijottivat kylmän kiukkuisina takaisin Novianiin, mutta hänen ärtymyksensä ei vetänyt millään mittarilla vertoja Novianista uhkuvalle lähes epätoivoiselle vihalle. Tessan ote löystyi hänen kuunnellessaan Novianin takaisin tiuskaistuja sanoja ihmeissään, eikä peikon olisi ollut muutenkaan vaikea karistaa naisen otetta olkapäästään.
"Mitä? Mistä sää nyt tommosta keksit? Enhän mää..." mutta Tessan kiukunkin hetkeksi alleen peittävä hämmästys sai väistyä säikähdyksen tieltä ja sanat jäivät kesken, kun hän joutui peruuttamaan kauemmas kahden tiskille ajautuneen nyrkinheiluttelijan tieltä. Horjahdettuaan sivummalle ja kurkistaessaan varoen tiskiä tärisyttävien riitapukareiden yli Tessa huomasi Novianin jo hävinneen vellovan massan sekaan. Sen sijaan Ranyardin valtava hahmo Tessan silmäkulmassa varasti hänen huomionsa. Palkkasoturi esti juuri potkullaan kolmannen miehen rojahtamisen Tessaa päin saaden naisen huokaisemaan helpottuneena. Ehkä tämä kahakka loppuisi aiemmin Ranyardin puuttuessa siihen. Ainakin toivoa oli, Tessa mietti katsoessaan miehen jakavan porukkaa eri puolille kapakkaa parilla rivakalla liikkeellä. Hämmennys, huoli ja ärtymys Noviania kohtaan sai seurakseen helpotuksen lämpimän aallon, kun Ranyard näytti ryhtyneen toimeen vähäisestä mielenkiinnostaan huolimatta. Ehkä tässä illassa oli vielä ripaus onnekkuutta jäljellä.
Tessa oli aikeissa siirtyä tiskin taakse - nyt kun Noviankin oli vedetty osaksi sekamelskaa, ei hän voisi kuin odottaa rähinän loppumista ja toivoa saavansa vaihtaa muutaman tiukan sanan peikkominstrelin kanssa -, mutta ei ehtinyt liikahtaakaan, kun Ranyard sujahti hänen eteensä. Tessa nyökkäsi miehen sanoille yrittäen virnistää takaisin, mutta onnistuen lähinnä irvistämään Novianin käytöksen herättämän vihan ja hämmennyksen kuohuissa. Samassa Tessa heilautti kätensä kasvojensa suojaksi, kun Ranyardin haarniskaan räjähtävästä pullosta räiskyvät sirpaleet lentelivät ympäriinsä himmeästi kimmeltäen. Tessa epäili, ettei Ranyardin ilmestyminen paikalle varoituksineen ollut sattumaa ja Tessan sieti olla suojamuuristaan erittäin kiitollinen. Muuten hänen kasvonsa ja käsivartensa saattaisivat jakaa samanlaisen naarmujen verkon kuin tiskin reuna juuri sai uusimmaksi koristuksekseen. Tessan pitäisi kiittää miestä myöhemmin tästä, kuten kaikesta muustakin, jonka sekaan Ranyard seuraavaksi suuntasi.

Loikittuaan ja väisteltyään tiensä huojuvien asiakkaiden ja lentävien esineiden välistä tiskin taakse Tessa löysi hiirulaisen kyykkimästä sen kauimmaisesta nurkasta. Yksi merkitsevä huitaisu keittiön ovea kohti Tessalta ja tuo pikkuruinen tarjoilija katosi takahuoneen turvaan enemmän kuin mielellään. Tessa sen sijaan nappasi luudan nurkasta ja jäi seisomaan tiskin taakse tuima ilme kasvoillaan, pälyillen varoittavasti jokaista tiskin lähelle pyrkivää tai tuupittua asiakasta. Jos joku päättäisi yrittää käyttää tilannetta hyödyksi ja napata pullon tai pari takkinsa sisään, saisi tuo tuntea Tessan vihan luudanvarren kautta.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 501
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Tinanja » Mon Nov 12, 2018 12:30 pm

Ranyard erottui sekalaisesta Wanhan Lohikäärmeen tänä iltana valloittaneesta joukkiosta sekä koollaan että varusteillaan. Hänestä näki, ettei hän ottanut tätä tappelua tosissaan, eikä tämä ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kerta, kun hän oli rikkomassa tämänkaltaista tappelua - toki tällä kertaa hänelle oli jopa luvattu tästä palkkio... mutta mitä, se jäisi vielä nähtäväksi. Ranyardin liikkeet olivat melkein tylsistyneen oloisia tämän erotellessa tappelijoita toisistaan lattian eri puolille - isku tuonne, toinen torjumaan häntä kohden heitettyä tuolia ja pulloa, kolmas erottamaan kaksi toisiinsa kietoutunutta tappelijaa. Kuin tilanne ei olisi aiheuttanut lainkaan haasteita - aseenaankin tämä lähinnä käytti nyrkkejään, mikäli tarvitsi, ja tämän johdosta pahimmatkin vammat, joita mies aiheutti toimissaan, olivat ruhjeita, tajunnan menetystä tai mustelmia, jotka paranisivat nopeasti. Kai tämän saattoi laskea ainakin tuon nätin tarjoilijan osalta todisteluksi siitä, että hänessä oli muutakin kuin vain ulkonäkönsä - Ranyardia itseään se ei toki vakuuttanut. Hitaasti, viimein Ranyard näki tilanteen hieman rauhoittuvan. Tosin taistelu ei ollut ohitse sen osalta, joka sen oli aloittanut. Pientä kähnämää oli paikoitellen, mutta varsinainen tappelu oli alkanut... melkein laantua. Haarniskoitu mies tuhahti katsoessaan peikon epäröintiä, ja totesi, ettei tilanteen kannattanut mennä eteenpäin - heidän käsissään olisi pian pahimmillaan ruumis sen sijaan, että selvittäisiin ruhjeilla, Ranyard tuhahti ajatuksissaan astuessaan lähemmäs ja työntäessään pöydän kaksikon vierestä sivuun.

"Sinuna en tekisi tuota", Ranyard totesi, väistäen vielä yhtä humalaista siinä samalla, kun tarttui tuohon kevyeeseen peikkoon ja nosti tämän kauhistuneen miehen päältä pois tarttuen tuota vaatteiden selkämyksestä. "Ja jos isket tuon tikarinpahasesi minuun, lupaan että löydät sen jostain, mihin aurinko ei paista", mies kurtisti kulmiaan tyytymättömänä ottaessaan peikkoa kiinni rinnuksista ja päästäessään irti tuon selkäpuolelta, ihan kuin olisi siirtänyt tavaraa toisaalle.
"Mitäs tälle tehdään?" Ranyard astui pari pitkää askelta lähemmäs tiskiä ja painoi Novianin seinää vasten, katsoen luutaa kädessään pitelevää Tessaa arvioiden.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 297
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kuparirapu » Thu Nov 15, 2018 7:52 pm

Tikarin kädensija tuntui kovalta ja kulmikkaalta Novianin kädessä, mutta peikon kädestä oli kadonnut kaikki tahto liikkua. Tuijottaessaan pitelemäänsä miestä hänen päässään oli syttynyt pieni ääni, joka muistutti uudelleen ja uudelleen ettei tämä muuttaisi mitään. Joku toinen joutuisi vain kärsimään hänen takiaan. Ja oli hänen tuskansa kuinka suurta, se ei kuulunut toisten kannettavaksi. Hitaasti Novianin käsi laskeutui hänen kyljelleen ja hengittäen syvään peikko irrotti otteensa miehen rinnuksista. Tämä nosti oman kätensä hitaasti, yhä Noviania tarkkaillen, ja pyyhkäisi kasvoilleen norunutta verinoroa kämmenselkäänsä.
Äkkiä tuntui kuin karhu olisi tarttunut Novianiin ja nostanut hänet ilmaan. Peikko rimpuili ähisten, mutta kuullessaan häntä pitelevän miehen sanat ja eritoten niiden sävyn hän päätti antaa periksi. Tikari sujahti takaisin hihansuuhun piiloon ja peikkoparka jäi roikkumaan jalat ja hännänpää ilmassa killuen. Ympärillä muut asiakkaat olivat viimeistään nyt huomanneet Raynardin, ja tappelun viimeisiä kipinöitä poljettiin kiireesti sammuksiin äkäisin kielloin ja suhahduksin. Kun hiljaisuus oli palannut äskeisen sekamelskan jälkeen, pienimmätkin äänet tuntuivat kantautuvan kaikkien korviin. Niin lattialautojen narahtelu kun jalkoja siirreltiin hermostuneesti kuin vaivautuneet rykäisytkin. Kaikki silmät olivat keskittyneet Raynardiin, kuin odottaen tämän päätöstä miten tästä jatkettaisiin.
"Khm, söör, salliiko puhutella?"
Esiin astui roteva, päivettynyt miekkonen jonka hiukset ja parta oli palmikoitu tiukasti kiinni. Miehen toinen silmä oli mustunut ja paidalla näkyi leveä oluttahra, mutta muuten mies näytti olevan täysin rauhallinen ja ainakin pääosin selvinpäin.
"Te näette että kaikki on rauhallista, eikö? Ei siis turhaan tarvetta nostaa nyrkkejä enää pystyyn, vai mitä?" mies lausui ja ympäriltä kuului hyväksyvää mutinaa. "Me lähdemme mieluummin omin jaloin kuin kannettuna, jos vain sallitte. Me ei haluta enempää ongelmia, jos ette tekään."
"Juotava sopisi, omat kaatuivat lattialle," joku murahti taaempaa mutta hän hiljeni muiden mulkaistessa pahasti. Esiin astunut mies mutristi suutaan ja astui tiskille Tessan luokse, vilkuillen kuitenkin koko matkan Raynardia, ja totesi:
"Neiti, me pahoitellaan tätä isosti. Ja tuota, ihan vaan ettei turhaan tarvitsisi kaartia tähän sekoittaa, heillä kun on muutenkin kiirettä niin..."
Mies viittoi kädellään muille jatkaessaan: "...Jos me tarjotaan pieni kolehti? Tiedättekö, jos jotain meni rikki ja noin."
Muut asiakkaat vilkuilivat toisiaan kulmiensa alta kuin heidät olisi pakotettu johonkin tavattomaan noloon tilanteeseen, mutta puhujan roolin ottanut mies katsoi heitä paljonpuhuvasti ja liikautti päätään Tessaa kohti. Niinpä yksi heistä otti kuluneen nahkahatun päästään ja sen kiertäessä jokainen näytti tipauttaavan siihen kolikon tai pari. Kun kolikko oli annettu alkoivat asiakkaat jostain sanattomasta sopimuksesta valua ovesta kadulle. Miltei kaikki kävelivät omin jaloin, muutamia talutettiin mutta nämäkin näyttivät vain pöllämystyneiltä ja hieroivat päätään. Nahkahattu tuotiin tiskille ja sen sisältöä tarjottiin kuka työntekijöistä ensimmäisenä ottaisi kolikot käsiinsä.

"Pitääkö minun roikkua tässä koko ilta," Novian tivasi ponnettomalla äänellä. Hän heilautti jalkojaan ilmassa ja läpsäisi muutaman kerran Raynardin hallonpaksuista ja kivenkovalta tuntuvaa käsivartta. "Kuulitko? Päästä jo irti."
Ei Novian ajatellut pakoon pinkaista, mutta häntä alkoi ärsyttää tällainen pehmoleluna käsittely.

Post Reply