Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 482
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kide » Sat Nov 17, 2018 7:15 pm

Seuratessaan Ranyardin tyynenrauhallista työskentelyä Tessa sai huomata, että kokonsa, varusteidensa ja epäilemättä myös kokemuksensa tuomasta ylivoimasta huolimatta palkkasoturi näytti tekevän vähiten vahinkoa täällä, mutta onnistui silti rauhoittamaan tilannetta hämmästyttävän nopeasti. Ei iskujen jakaminen nyrkein tai pullon välityksellä erityisen hienovaraista ollut, mutta eihän tappelu koskaan ollut. Mutta sen sijaan, että Ranyard olisi paiskonut väkeä lattialle tai seiniä vasten, Tessa ehti huomaamaan miehen jopa laskevan tainnuttamiaan kukkoilijoita varovasti selvittämään päätään. Tuo mies ei ollutkaan ihan niin karu kuin ulkonäöstään olisi voinut päätellä. Ja Tessa olisi entistä enemmän velkaa.

Kun väki alkoi hajaantua ja sekamelska rauhoittua, varvisti Tessa luudanvarresta tukea ottaen kurkistamaan kenen puoleen Ranyard viimeisenä kääntyi. Harmaat silmät laajenivat, kun Tessa erotti tuolien ja pöydän välistä Novianin hahmon ja peikon kädessään pitelemän veitsen. Tessa ei kuitenkaan ehtinyt päästämään hätääntynyttä henkäystä enempää, kun Ranyardin varma käsky kajahti ilmassa ja jo yhtä aikaa Novianin puukkoa pidellyt käsi alkoi laskeutua vaarattomana sivuun. Käskystä vai peikon omasta tahdosta, se jäi arvoitukseksi. Tessa nielaisi kurkkuunsa pompanneen sydämen alas ja seurasi helpottuneena ja kieltämättä kiukkuunsa tyydytystä saavana kuinka Ranyard nosti Novianin tuon kiusankappaleen viimeisen uhrin päältä ilmaan.
Väki huomasi pian, että oli parempi irrottaa kädet toistensa rinnuksista tai kädenjatkeeksi napatuista pulloista ja jopa tuoleista, vaikka Ranyard kiinnittikin nyt huomionsa koko sopan aloittaneeseen peikkoon, jota tuo roikotti tiskiä kohti.
"Siinäpä onki hemmetin hyvä kysymys", Tessa puuskahti vastaukseksi Ranyardille Noviania silmät viiruina tuijottaen. Enempää hän ei peikon kohtaloa ehtinyt kuitenkaan sormeilemaan, kun eräs Ranyardia takaa lähestyvä miekkonen sai Tessan katseen kääntymään ja puristamaan luudanvartta tiukemmin. Pahojen suunnitelmien sijaan mies halusikin vain puhutella Ranyardia, yrittäen kieltämättä urheasti pelastaa niin oman nahkansa kuin muidenkin. Kukaan tuskin halusikaan kokea samaa kohtaloa, jonka varassa Novian juuri nyt roikkui.
"Kuulostaa oikeen hyvältä", Tessa vastasi tiukkaan sävyyn Ranyardin puolesta. Naiselle ominaisesta hymystä ei ollut jälkeäkään Tessan kasvoilla tai äänessä. "Noniin, te sontakasan sankarit! Nyt istutte kiltisti alas tai painutte ulos, onkos selvä!" Tessa ilmoitti ääntään hieman korottaen, jottei varmasti kenellekään jäänyt loppupelin ohjelma epäselväksi, ja vahvisti sanojaan kapakan puolelta toiselle kiertävällä tuimalla katseella. Se tosin oli osittain turhaa, sillä Ranyard oli selvästi jo toiminut riittävänä pelokkeena varovaisesti paikoilleen asettuvasta tai ovea kohti liukuvasta väestä päätellen.
Yllätys paistoi Tessan kasvoilta selvästi, kun miekkonen muiden paikalta pakenevien sijaan kääntyikin vielä puhuttelemaan häntä. Nyt pieni tyytyväinen hymy kohotti naisen suupieliä, kun hän kuunteli miehen pahoittelua, vaikka aivan kaikki eivät vaikuttaneetkaan olevan yhtä sydämellisesti pahoillaan.
"Sehän kuulostaa entistä paremmalta", Tessa totesi nyökäten ja jäi seuraamaan tyytyväisenä kuinka rahahattu lähti kiertämään vielä paikalla olevien kesken. Tessa kurkisti viimein tiskille saapuneen hatun sisältöä ja katsahti asiakkaitaan tyytyväisesti.
"Eiköhän tää passaa, kaartilla tosiaan riittää muutaki hommaa..." hän totesi odottavaisille silmäpareille ja kahmaisi kolikot talteen ennen kuin kääntyi Ranyardin ja Novianin puoleen.
"Kiitos, Ranyard", Tessa huokaisi palkkasoturille kuin ei olisi ensin kuullutkaan Novianin valitusta, mutta käänsi lopulta katseensa, joka muuttui heti tiukemmaksi, tuohon peikonretaleeseen.
"Se riippunee siitä, ootko sää rauhottunu tarpeeksi vai pitääkö sut naulata seinään, jotta vältyttäis pahemmilta tuhoilta?" Tessa tiuskaisi. "Ainaki voisit ihan ensimmäiseksi selittää, mitä hittoa tuo oikeen oli? Ei tuommonen oo... sun tapastas." Loppua kohden Tessan sanoista kuulsi jopa hippunen huolta, vaikka tuo tuijotti Noviania silmät edelleen kiukun kylmentäminä.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Tinanja » Sat Nov 17, 2018 7:40 pm

Ranyard seurasi viileällä, melko ilmeettömällä katseellaan muiden tappeluun osallistuvien hajaantumista, ja kun joku vielä harkitsikin kohottavansa tuolin, pullon tai nyrkkinsä aseekseen, tämä sai palkkasoturilta asetta vihaisemman, kylmemmän katseen. Hitaasti meno Wanhassa Lohikäärmeessä alkoi rauhoittua, ja aula tyhjentymään lukuunottamatta peikkoa, jota hän piteli, Tessaa, sekä toki häntä itseään. Ranyard esitti, ettei edes kuullut tuon pahaisen peikon vaatimuksia - tämä saisi selittää itsensä ennen kuin pääsisi edes laskemaan jalkansa takaisin lattialle. Tätä ajatusta vahvistivat vain Tessan sanat, jotka nainen suuntasi peikolle, ja pohdinta, jonka hän Ranyardin kysymykseen vain hetkeä aiemmin oli ilmaissut. Ehkä tämä peikko asui Phoebessa? Tai... ehkä tämä oli aiemminkin aiheuttanut ongelman jos toisenkin?

Kukaan heistä ei tainnut taistelun tuoksinassa nähdä, miten tummiin pukeutunut hahmo oli livahtanut Wanhan Lohikäärmeen ulko-ovesta ulos pieni hymynkare hupun varjostamilla kasvoillaan.

Sen sijaan, että mies olisi laskenut irti, kääntyi tämä katsomaan ensin Noviania, ja sitten taas Tessaa. Tuon lausuma kiitos sai hetkeksi pienenpienen hymyn leviämään kookkaan miehen kasvoille.
"Näyttää siltä, että te tunnette jo toisenne", Ranyard huomautti sitten aulan hiljentyessä. "Joten...", miehen katse osui takaisin Novianiin. "Olepa kiltti pikkupeikko ja vastaa... tämän kauniin tarjoilijan kysymykseen, jonka hän sinulle esitti... Niin minun ei tarvitse naulata sinua seinään... näillä", miehen vapaa käsi kosketti ohimennen sileäksi hiottua kirveen kahvaa tämän vyötäisillä saaden terän välkähtämään vähän hämärässä valossa. Pieni, tuskin huomattava virneenpoikanen oli eksynyt Ranyardin kasvoille hetkeksi tuon katsellessa peikon reaktiota hänen sanoihinsa. Ja Tessa oli hänelle ainakin illan juomat velkaa tästä hyvästä... miehen katse osui ohimennen muutamaan rikkinäiseen pöytään ja tuoleihin, jotka olivat nähneet parhaimmat päivänsä.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kuparirapu » Tue Nov 20, 2018 8:02 pm

"On se hienoa että joku avuliaasti kertoo, mikä minulle on tai ei ole ominaista," Novian töksäytti takaisin, ja katseli Tessaa kulmiensa alta. "Minua voi haukkua moneksi, mutta siihen en suostu että minun ylitseni kävellään ilman seuraamuksia."
Peikko irvisti kipeän näköisesti ja tunnustellessaan kasvojaan valitti vaimeasti. Hänen poskensa oli turvonnut ja muuttunut punertavankeltaiseksi. Samalla Novian pääsi toteamaan purreensa jossain ohtaa verisen haavan myös sisäpuolelle, sekin varmaan kasvoihin tulleen lyönnin takia. Kun Raynard sitten puuttui puheeseen Novian mulkaisi isoa miestä, ja halveksuvalla äänellä kivahti:
"Kutsupa minua vielä pikkupeikoksi, senkin paljaaksi ajeltu karhu. Jos osaat ajatella pelkästään ase kädessä, kuten tuollaiselle miekanhuoraajalle sopiikin, niin anna mennä ja heilauta! Täällä ei ehditty verta vuodattamaan mutta sinä voisit korjata asian, pääset sitten kokeilemaan kestääkö hirsipuu tuon paksun niskasi hajoamatta!"
Peikko heilautti uudelleen jalkojaan ja yritti nykiä Raynardin sormia paitansa selkämyksestä, laihoin tuloksin. Sen sijaan Novianin selkä jäykistyi ja varovaisesti hän hamusi häntänsä käsiinsä. Sen kärjessä olevan karvatupsun juuressa, johon joku oli onnistunut astumaan, oli punertava ruhje josta sykkivä kuuma kipu tuntui hiljalleen nousevan ylöspäin häntää pitkin. Toinen käsi kivusta täristen Novian katsoi Tessaa, ja nyt hänen silmissään näkyi kuinka vihan alta alkoi purkautua surua:
"Mitä sinä haluat että sanon? Pyydänkö anteeksi? 'Voi anteeksi, Tessa hyvä, anteeksi että joku läskipää tuli läiskimään ja nimittelemään. Lupaan ensi kerralla vääntää naamalle hymyä ja niellä pikku valitukseni kiltisti.' Vai haluatko että maksan illan kassavajeen? Toki, tietenkin, minähän suorastaan kylven kullassa! Varsinkin nyt, kun joku maankiertäjähaltia onnistui hajottamaan luuttuni tuhannen päreiksi! Ilman soitinta minun onkin hyvä esiintyä, eihän se ollut kuin koko elinkeinoni perusta!"
Novianin ääni oli kohonnut kiihkeämmäksi hetki hetkeltä, ja viimeisen sanat hän huusi suoraa huutoa. Peikko tarrasi jälleen kerran Raynardin käteen ja tempoi kaikilla voimillaan, mitä enää irti lähti. Mutta samalla näkyi, kuinka peikon hurja ilme alkoi menettää teräänsä ja silmäkulmat kastua menetyksen muiston nostaessa uudelleen päätään. Lopulta Novian piteli enää vain kiinni, roikkuen vain paikoillaan ja nyyhkäisten vaimeasti.

User avatar
Kide
Posts: 482
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kide » Fri Nov 23, 2018 8:57 am

Novian tuntui vääntelevän Tessan sanomisia tarkoituksella aivan mutkalle, itseään vastaan, ja tarjoilija joutui puremaan hammastaan ollakseen enää tiuskaisematta mitään takaisin. Jos hän halusi ymmärtää mistä oli kyse, hänen olisi valittava sanansa tarkoin. Ja kyllähän Tessa halusi, kaikesta huolimatta.
Ranyardin oletukselle Tessa sen sijaan nyökkäsi väsyneesti. Kyllä, he tunsivat Novianin kanssa toisensa, mutta tänään Tessa joutui ensimmäistä kertaa miettimään oliko se hyvä asia. Tessa uskoi, ettei Ranyard sanonut seuraavia sanojaan ilkeyttään, vaan vain saadakseen asiaa eteenpäin, mutta oli silti puraista kieleensä kuullessaan taas sanan pikkupeikko. Novianin mieli näytti olevan jo aivan tarpeeksi pahan tulehduksen vallassa ilman yhtäkään ylimääräistä tökkäystä ihon alle. Kieltämättä peikko olisi ansainnut muutaman muunkin valitun sanan lisää järjestämänsä tempauksen jälkeen, mutta sillä ei nyt saavutettaisi yhtikäs mitään. Ja katsottuaan nyt tarkemmin Novianin tallattua olemusta, alkoivat huoli ja sääli polkea kiukkua alleen naisen sisällä. Mutta jälkimmäistä Tessa varoi päästämästä näkyviin kasvoillaan, peikon tuntien sekin tietäisi vain lisää ongelmia, jos tuo huomaisi olevansa säälin kohde. Novian sen sijaan tyhjensi hieman lisää sanaista arkkuaan Ranyardinkin päälle välittämättä vähäistäkään siitä, että herjasi juuri itseään monin verroin isompaa miestä. Tessa pudisti toivottomana päätään ystävänsä päättömyydelle ja koetti sitten hakea Ranyardin katsetta omaansa varovaisen anova ja pahoitteleva ilme kasvoillaan, jottei palkkasoturi lähtisi mukaan hämmentämään soppaa uudelleen yli laitojen. Tessa vain seurasi Novianin rimpuilua hiljaa, tietämättä mitä sanoa. Hän antoi Novianin syytää kiukkuiset sanansa kasvoilleen ja saikin lopulta valaistusta peikon epätoivon syylle. Miehet saivat aikaan tämmöistä jälkeä joko kunniasta tai rakkaudesta, ja Novianin luuttu taisi olla peikolle osittain molempia. Olisihan hänen pitänyt huomata, että jotain puuttui. Eihän tuo minstreli kulkenut koskaan missään ilman luuttuaan, aivan kuin soitin olisi ollut peikon jatke.

"Päästäsitkö hänet alas, Ranyard", Tessa pyysi hiljaa Novianin rauhoituttua. "Sää oot tehny jo enemmän ku tarpeeksi ja mää oon sulle jo liiasta velkaa." Tarjoilija loi väsyneen, mutta lämpimän hymyn palkkasoturille ja käänsi sitten katseensa takaisin Novianiin.
"Mää en oo pyytäny anteekspyyntöä. Enkä ymmärrystä toisia nimitteleville sioille. Enkä ees tän saamarin sotkun korvaamista." Tessa huitaisi toisella kädellään epämääräisesti tiskin yli sekasortoon viitaten. "Mää vaan halusin tietää, mikä on vialla", hän jatkoi tavoitellen lempeämpää äänensävyä, mikä ei enää ollut kovin vaikeaa hänen huomattuaan peikon kimmeltävät silmäkulmat.
"Mitäpä jos sää istusit alas ja kertosit mitä tapahtu? Se vois vaikka helpottaa", hän ehdotti sitten ja nyökkäsi tiskin edustan suuntaan.
"Mulla taitaa olla muutama puhdas ja ehjäki muki vielä täällä tiskin alla, jotka on ku tehty simalle", Tessa jatkoi uskaltautuen jopa hymyilemään hieman. Ranyardin suuntaan nainen sen sijaan väläytti leveämmän virneen ja viittoi merkitsevästi tiskiä kohti.
"Ja eiköhän me sullekki uus pullo saada ja sopiva lasi sille kaveriksi. Toivottavasti se edellinen meni hyötykäyttöön", Tessa totesi toista kulmaansa lopuksi kohottaen. Hän oli varma jättäneensä puolitäyden pullon tiskille juuri ennen kahakan alkua, mutta nyt tiskillä ei ollut jäljellä kuin erivärisiä sirpaleita ripoteltuna sinne tänne.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Tinanja » Fri Nov 23, 2018 7:42 pm

Hitaasti Tessan pyynnön jälkeen Ranyard laski Novianin varoittavan katseen saattelemana Novianin pystyssä pysyneelle baarijakkaralle. Mies ei sanonut tuolle mitään päästäessään irti, mutta katse kertoi todennäköisesti riittävästi. Hänen rauhallinen, rentouttava iltansa oli katkennut tuon vuoksi, eikä mies rauhallisesta olemuksestaan huolimatta ollut erityisen innostunut kuuntelemaan nyyhkytarinoita. Ei ollut vaikea huomata, että tuon kiertelevien vastauksien takana oli hyvin lähellä sattunut konflikti, joka ei ollut päättynyt hyvin tuon peikon osalta. Se ei ollut silti syy aloittaa kapakkatappeluita - Ranyardkaan ei koko ikänään ollut aloittanut niistä yhtäkään. Toki muutoin hän kyllä oli viihtynyt tappeluiden keskellä, mutta siitä syystä, että siitä oli maksettu. Ajasta ennen sitä ei sitten puhuttukaan. Mies veti kevyellä liikkeellä lähemmäs ehjänä säilynyttä raskasta pöytää ja pyyhkäisi siltä lasinsirut lattialle ennen kuin istahti siihen. Se ei ihan ollut tiskin ääressä baarijakkaralla istumista, mutta miehen rento asento kertoi, ettei se kiinnostanut häntä. Sen sijaan lähes satunnainen, muutamia kolhuja ottanut kolmijalkainen jakkara tuskin olisi kestänyt hänen painoaan. Haarniskan metallilevyt kolahtivat hitaasti toisiaan vasten miehen vaihtaessa asentoaan.

"Se oli halpaa viinaa, jonka arvo sopi loistavasti viimeiseen käyttötarkoitukseensa", Ranyard kohautti kevyesti olkapäitään Tessalle. Miehen katse tämän rennosta olemuksesta huolimatta oli erittäin tarkkaavainen: se eksyi toisinaan Novianiin, ja tarkkaili tuon tekemisiä ihan vain siltä varalta, että tämä ottaisi jalat alleen ennen kuin keskustelu etenisi yhtään mihinkään. Sekin vain, koska ilmeisesti tuo tarjoilija halusi jatkaa keskustelua kapakan nykytilasta vastuussa olevan tahon kanssa. EIkä hänellä kiire ollut, illanvietto kai voisi jatkua hiljaisessakin kapakassa. "Mutta kyllä drinkki tai kolmekin kelpaisi."

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kuparirapu » Sat Dec 01, 2018 7:41 pm

Heilahduksella Novian laskettiin istumaan ja viimein ote irtosi hänen hartioiltaan. Peikko vilkaisi lyhyesti ensin Raynardia, sitten Tessaa jonnekin vyötäisten paikkeille ja laski sitten katseensa alas tiskille. Tarjoilijan ystävälliset sanat saivat hänen sisintäänsä pistelevän syyllisyyden voimistumaan, ja Novian miltei toivoi että Tessa olisi mieluummin sättinyt häntä. Se olisi ollut helpompi ottaa vastaan. Viereltä kuului kuinka pöytä päästi narahtavan äänen pitkän palkkasoturin asetellessa takamuksensa sille. Novian ei nostanut katsettaan, kuuli vain muutaman kilahduksen tiskin takaa ja lyödyn näköisenä hän asetteli kyynärpäänsä sitä vasten.
"Näin sitä oppii olemaan auttamatta vierasta," hän sanoi karheasti pörröisten hiustensa ja käsien kätköistä. "Ensin viihdytät yleisöä torilla, laulat pienen sävelmän yhdelle ja päädyt saman haltian kanssa pakoon halvatun kaartilaisia. Hän näki että luuttuni jäi jälkeen, näki selvästi. Ja mitä sitten? Veti minut mukana kuin se olisi...joku yhdentekevä soitin."
Viimeisillä sanoilla Novianin ääni petti hieman ja hän nielaisi äänekkäästi.
"Eikä hän mielestään ollut tehnyt mitään väärää. Vielä mitä, yksikin anteeksipyyntö oli aivan liikää sille okakorvalle. Hän esiintyi kuin maailmansa menettänyt martyyri, ja kuvitteli että sellaisella saa säälistä kaiken anteeksi! Minua kuvottaa katsella tuollaisia, jotka tuijottavat omaa napaansa niin että astuvat toisten elämän yli vaivautumatta edes vilkaista taakseen!"
Novian puristi silmänsä kiinni, mutta silti muutama yksinäinen kyynel ropsahti tiskille. Peikko painoi käsiään hartioilleen, kiertäen häntänsä syliinsä kuin siili, välittämättä kuinka säälittävältä mahtoikaan näyttää.
"Minä en mielestäni ole toivonut liikaa osakseni," hän nyyhkäisi vaimeasti käsiensä takaa. "Ei minulla alkujaankaan paljoa ollut. Kunhan vain saisin elää ja tehdä mitä osaan parhaiten, niin se riittäisi. Mutta näemmä sekin on liikaa unelmointia, sitä yhtä asiaakaan en saa. Aina löytyy joku joka rikkoo, tai vihaa, tai hylkää. Mitä...mitä minä enää yritän?"
Novian vaikeni hiljaisuuteen joka tuntui vuotavan kipeästi haavoitetusta peikonsydämestä. Hiukset peittivät kasvoja, mutta hartioiden vavahtelusta näki ettei peikko enää yrittänyt tai jaksanut pidätellä kyyneleitä.

User avatar
Kide
Posts: 482
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kide » Thu Dec 06, 2018 9:30 am

Novianille ei näyttänyt jäävän juuri muita vaihtoehtoja kuin totella Tessan ehdotusta Ranyardin laskiessa peikon istumaan tiskin eteen varoittavan katseen kera, joka Tessaltakaan ei jäänyt huomaamatta. Joutuipa Novian kertomaan itsensä tuohon tilaan saaneista tapahtumista puoliväkisin tai vapaaehtoisesti, ehkäpä lopputulos olisi silti sama, tai niin Tessa ainakin toivoi seuratessaan katseensa alhaalla pitävää peikkoa. Hän loi kiitollisen vilkaisun Ranyardin suuntaan, kun mies istahti pöydänkulmalle tiskin lähelle ja hymähti huvittuneesti tuon vastaukselle kadonneesta pullosta. Tessa saattoi vain toivoa, että palkkasoturi oli ottanut pullosta kunnon huikan ennen kuin epäilemättä oli käyttänyt sitä kädenjatkeenaan - halpaa viinaa tai ei, olihan sitä sääli hukkaan heittää.

Hälyn nyt hiljennettyä hiirulaisen pelosta edelleen laajentuneet silmät kurkistivat ovenraosta, ja Tessa viittoi tuota lähtemään sotkun suuntaan. Siivoamisen kannalta olisi oikein hyvä, jos kapakka pysyisikin jonkin aikaa hiljaisena, mutta toisaalta he tarvitsisivat vielä tällekin iltaa vilkastumista, sillä kahakoitsijoiden kesken kerätty pieni korvauskaan tuskin riittäisi kaikkeen. Ja Novianilta Tessa ei kaikesta huolimatta juuri nyt välittänyt nyhtää yhtään ylimääräistä lanttia, mutta seuraavalla käynnillään Lohikäärmeessä tuo peikko saisi kyllä antaa tilaustensa lisäksi hyvät tipit, siitä Tessa päätti pitää huolen nostellessaan mukeja ja pullon pöydälle. Hän katsahti Noviania uudemman kerran, mutta nyt peikon katse oli lisäksi hautautunut tuon käsien taa. Huokaisten Tessa alkoi kaatamaan simaa kahteen mukiin, mutta valpastui heti Novianin yllättäen alkaessa puhumaan. Tessa kaatoi simamukilliset mahdollisimman hiljaa ja nosti toisen peikon eteen ja hörppäsi toisesta itse samalla Noviania kuunnellen. Pöydälle nostamaansa kullanruskeaa viskiä, jonka pullo sai näyttämään mustanruskealta, Tessa kohotti hiljaa ilmaan ja katsahti Ranyardia kysyvästi - hän epäili ettei palkkasoturi ollut siman perään, mutta viski voisi olla enemmän miehen makuun. Hän astui tiskin päätyyn valmiina kurottamaan koko pullon miehen käsiin. Sen Ranyard oli ansainnut ja se olisi myös helpompaa kuin kaataa aina uutta lasillista miehelle.
Tessa tunnusteli hänen makuunsa jopa hieman liiankin makeaa simaa kielellään ja jatkoi Novianin kuuntelua tarkkaavaisena, kulmat hieman kurtistuen. Hän koetti parhaansa saada kiinni peikon tarinasta, mutta tänään katkera suru varasti kaiken sävyn ja muutti luontaisenkin tarinankertojan sanat hankaliksi seurata. Tessa kokosi mielessään yhteen Novianin aiemmin tiuskimia asioita ja tätä tarinan raakiletta tullen siihen lopputulokseen, että peikon luuttu oli todella lopullisesti rikkoontunut, ilmeisesti kaartilaisten toimesta, mutta jonkun haltiaparan syystä. Tessan tosin oli vaikea uskoa, että kukaan olisi tarkoituksella hajotuttanut minstrelin soitinta. Vai olisiko Novian onnistunut laulamaan jotain niin hävytöntä? Ja olisiko siinä syy miksi kaartikin oli puuttunut peikon tekemisiin? Mutta miksi sitten peikko ja haltia olisivat paenneet yhdessä?
Tessa katseli Novianin vapisevia hartioita ja mietti huultaan purren mitä voisi sanoa. Hän olisi halunnut ymmärtää koko tarinan, mutta epäröi kysyä enää lisää murheen murtamalta peikolta odottaen tuon tiuskivan lisää happamia vastauksia hänen kasvoilleen ja tepsuttavan tiehensä tuhoamaan seuraavaa paikkaa minne eksyisi, eikä siellä ehkä päädyttäisi näin rauhalliseen ratkaisuun.
"Tuossa." Simamuki rahisi pöydänpintaa vasten Tessan työntäessä sitä vielä lähemmäs Noviania. Ehkä juoma huuhtoisi pahimman terän peikon vihasta ja laimentaisi tuon surua. Tai sitten vaikutus olisi päinvastainen, josta Tessa ei voisi syyttää kuin itseään. Onneksi Ranyard oli jäänyt istumaan lähelle.
Tessa oli vähällä todeta huolettomasti kuinka luuttuja sai aina lisää, mutta ehti puraista kieleensä ja nielaista sanansa. Novian oli tainnut suhtautua soittimeensa aivan eri tavalla kuin pelkkään esineeseen, eikä Tessalla ollut hajuakaan paljonko sellaiset maksoivat. Kukaties kuinka kauan peikolla menisi kerätä rahat uutta soitinta varten, ja se olisi paljon normaalia hankalampaa ilman luuttua. Tessa alkoi ymmärtää peikon tuskaa hieman paremmin.
"Kertosikkos sää vielä, että mitä niitten kaartilaisten kans oikeen tapahtu ja miten se haltia kaikkeen liitty?" Jos tuo haltia todella olisi syypää luutun hajoamiseen, ainahan he voisivat lähettää Ranyardin keräämään korvaukset rikotusta soittimesta, sikäli kuin tuolla haltialla oli neriäkään taskunpohjallaan. Mutta jos Novian oli omin käsin hämmentänyt tämänkin sopan, kutistuivat Tessan auttamismahdollisuudet olan taputukseen ja juoman tarjoamiseen. Tosin sekin oli melko anteliasta peikon järjestämän kohtauksen jälkeen. Mutta Tessa luotti siihen, että jos tilanne olisi ollut päinvastainen, olisi Novian tehnyt saman Tessan puolesta.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 618
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Tinanja » Sun Dec 09, 2018 8:17 pm

Ranyard kuunteli ei-lainkaan-kiinnostuneen näköisenä Tessan keskustelua ja sitä varovaista sanojen ja kysymystenasettelua, jolla tuo halusi tietää lisää. Mies oli varma, että nainen oli muihinkin kuin vain tuttaviinsa käyttänyt tuota. Ainakin tällä vaikuttivat korvat olevan auki aina työskennellessään. Ranyard otti pienen huikan pullostaan, ja huokaisi syvään. Viski oli hyvää, sitä ei ollut kieltäminen, mutta tunteellinen selittely tuommoisesta turhanpäiväisestä esineestä ei ollut lainkaan hänen makuunsa. Päin vastoin, tämä alkoi olla ällöttävää, turhaa, eikä häntä tarvittaisi tässä. Varsinkaan kun kapakka oli nyt tyhjillään, ja tuo näytti enemmän maaniselta kuin riidanhaastajalta.

"Olet muutakin kuin juomani velkaa", Ranyard totesi sitten tilanteen hetkeksi hiljennyttyä. Mies laskeutui siitä pöydänreunalta takaisin lattialle pienen tärähdyksen saattelemana. Viskipullo hänen toisessa kädessään oli kieltämättä jo alkanut tyhjentyä.
"Ja sinä, en laske irti seuraavan kerran", tämä mulkaisi kertaalleen peikkoa siihen sävyyn, ettei halunnut yhtä ainutta vastalausetta. Vastuutonta, typerää ja täysin kunniatonta aloittaa tappelua tuollaisista asioista... Sitten miehen katse osui takaisin Tessaan ja pieni hymy levisi takaisin hänen huulilleen.
"Tiedät, missä huoneeni on, jos tilanne leviää käsiin", mies totesi sitten vielä, hymyillen nyt vähän. Ohimennessään tämä iski silmää Tessalle pienen hymyn kera. Ei mennyt siitä pitkään, että hän oli kadonnut portaikkoon ja huoneeseensa. Ehkä tämä oli askel lähemmäs sitä, että hän saisi sänkynsä lämmittäjän tuosta naisesta yhdeksi, ehkä useammaksikin yöksi? Se nosti pienen virneen miehen kasvoille tämän alkaessa riisua hitaasti varusteitaan.

//Kiitokset pelistä! Ranyard katoaa viettämään iltaa viskipullon ja Tessasta unelmoinnin parissa....

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 384
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kuparirapu » Tue Dec 11, 2018 10:09 pm

Novian ei kääntänyt päätään, mutta mulkaisi Raynardia synkästi tämän rujon uhkauksen jälkeen. Vaikka peikon sisimmässä hehkunut suuttumus oli jo jäähtynyt karvaaksi suruksi, hän halusi silti toistaa aiemmat sanansa. Jos Raynard jaksoi uhitella noin, niin saisi pian näyttää oliko tosissaan. Kokoa tuolla häränniskalla oli, mutta siihen se näytti jäävän. Mahtoiko edes tietää, kumpi pää kirveestä oli se terävä?

Kaikeksi onneksi tuo lähti, ja Novianin eteen ojennettiin simatuoppi. Hän katseli hetken siman kellertävää pintaa, kuin ei olisi omannut halua tai kykyä juoda sitä, mutta nosti sen lopulta huulilleen. Ensimmäinen huikka olisi ollut omiaan huuhtomaan lievää veren makua joka Novianin suuta tahmasi mutta se jäi puolitiehen kun simanoro ripsahtelikin hänen suupielestään lattialle. Peikon mustelmalle turvonnut poski kun ei tunnottomuuttaan saanut pidettyä juomaa aisoissa. Pyyhkäisten otsa rypyssä housuilleen tulleita roiskeita Novian taiteili tuopin vaikeaan kulmaan paremman poskensa puolelle ja sai kuin saikin ryystettyä itselleen juotavaa.
"Mitä niiden kanssa aina tapahtuu? Esiinnyt kadulla, niin laskevat suoraan kerjäläiseksi muiden joukkoon. Lähtivät perään, 'kaartin nimessä seis' ja sitä rataa, ja suuttuivat sitten kunnolla. Uhkasivat pistää molemmat tyrmään, minut ja sen tyhmän haltiankin. Siihen loppuivat viimeiset halut jäädä juttelemaan heidän kanssaan."
"Siinä kiireessä sitä luuli juoksevansa kohtalotoverin kanssa, yhtä syvällä samassa ongelmassa. Jos olisin tiennyt, minkälainen se puukkokorva todella oli, niin olisin heittänyt kaartilaisille hymyssä suin," Novian jatkoi ja mulkoili tiskiä sanojensa painoksi. "Ei kertonut edes nimeään. Ei ei, routa vieköön, eihän hänen nimensä minulle kuulu. Menköön satama-altaalle ja hypätköön sinne!"
Viimeisten sanojensa päätteeksi Novian kumosi tuopin kerralla tyhjäksi, ja tällä kertaa ei välittänyt vaikka saikin rinnuksilleen lisää tahmeita tahroja. Peikko työnsi tuopin takaisin tiskille ja pyyhkäisi ärtyneen terävästi punertavia silmäkulmiaan.

"...Minä etsin jonkin toisen yösijan," hän mutisi hetken päästä. "Toin tänne jo ihan tarpeeksi ongelmia."
Peikko ei katsonut Tessaa silmiin, vaan vilkuili majatalossa näkyvää sotkua. Syyllisyys, joka aiemmin oli vihalta piilossa, alkoi palailla raskaana hänen hartioilleen.

User avatar
Kide
Posts: 482
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kide » Thu Dec 13, 2018 9:24 pm

Ranyard ei edes yrittänyt näyttää tästä jälkipuinnista kiinnostuneelta ja kolistelikin pian haarniskoineen seisomaan.
"Tiedän", Tessa huokaisi miehelle ja nyökkäsi sen merkiksi, että pitäisi asian mielessään. Montakohan pullollista väkeviä tuohon mieheen uppoaisi? Olipa se kuinka paljon tahansa, olisi se pienempi kulu kuin mitä tuhoista olisi tullut ilman palkkasoturin apua.
Ranyardin Novianin suuntaan heittämän mulkaisun ja Tessalle väläyttämän virneen välillä oli ero kuin synkällä yöllä ja auringonpaahteisella päivällä, ja niin poloiselta kuin tuo peikko juuri nyt näyttikin, oli Tessa vain tyytyväinen tuosta viimeisestä varoituksesta. Novian ei näyttänyt valmistautuvan pinkomaan paikalta pois, mutta ehkä nuo sanat liimaisivat peikon takamuksen vielä hieman varmemmin penkkiin tai ainakin hidastaisivat sormien nyrkkiin puristumista tämän jälkeen.
"Kiitos", Tessa huikkasi Ranyardin perään ja miehen silmänisku nostatti vinon virneen lisäksi toista naisen vaaleista kulmakarvoista. Miehen sanavalinta ja ilme tuskin olivat sattumaa, tarjolla siis olisi useampiakin tapoja hoitaa tämä velka, eikä Tessa pistänyt sitä pahakseen. Hänen pitäisi seurata tuon miehenjärkäleen puuhia vielä muutama päivä ja eivätköhän he pääsisi molempia miellyttävään sopimukseen vielä. Mutta nyt ei ollut sopivin hetki miettiä sitä. Tessa pyyhki järjettömän virneen kasvoiltaan ja kääntyi takaisin Novianin puoleen. Onneksi peikko näytti välttälevän Tessan katsetta edelleen ja oli nyt keskittynyt taistelemaan juomansa kanssa. Leukapielestään valuvan siman kanssa Novian oli liian surkea näky, että tuolle olisi voinut enää olla kovinkaan vihainen. Tessa siemaisi omastakin tuopistaan ja nojasi kyynärpäänsä tiskiä vasten odottaen saisiko Novian taisteltua tiensä tuopistaan tarinan täydennykseen asti.

Pitkälle höystetyn tarinan sijasta Tessa sai edelleen kuulla vain yksinkertaista pätkää sieltä täältä. Sen hän tiesi, ettei kaarti käyttänyt voimavarojaan kerjäläisten jahtaamiseen kovinkaan antaumuksella, joten hän epäili edelleen taustalla olevan enemmän kuin Novianista sai irti. Toisaalta, eipä tällä hetkellä juuri muulla tainnutkaan olla merkitystä kuin sillä, että luuttu oli lopullisesti mennyttä. Olipa syy nimettömän haltian tai Novianin itse. Sanottavaa ei Tessallakaan tarinan päätteeksi ollut. Tai ehkä olisi ollutkin, mutta hän epäili minkä tahansa aiheeseen liittyvän kommentin joko kiukustuttavan peikkoa tai masentavan entisestään. Tessa tyytyikin äännähtämään myötätuntoisesti ja vain seuraamaan Novianin ja hänen juomansa seuraavaa taistelua.

"Niin toit", Tessa tokaisi totuudenmukaisesti. Pieni ja hieman väsynyt hymy kuitenkin nostatti naisen ilmettä, vaikkei edelleen kaikkialle muualle katseleva Novian sitä nähnytkään. "Vaan en mää sua tuossa kunnossa poiskaan passita. Huoneita on vapaana ja vettäki pitäis olla vielä pesutuvassa. Kuhan et pura kiukkuas huoneesees niin kaikki on hyvin. Muuten saat Ranyardin perääs", Tessa kertoi ja naurahti lopuksi hyväntahtoisesti, vaikka sanojen takana piilikin murunen totuutta.
"Vieläkö sää jäät Phoebeen, vai mitäs meinasit nyt sitten?" Hän toivoi ettei kysymys veisi peikkoa vain syvempään ahdinkoon, vaan vain ajatukset muualle. Eteenpäin. "Eikös sulla ollu jonku toisen matkalaisen kans tarinantynkää aluillaan, josta mää en saanu kuulla ennen ku näät miten se loppuu? Onkos se jo loppunu vai vielä aloitettukaan?"

Locked