Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 406
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kuparirapu » Sun Dec 16, 2018 5:44 pm

"Ei se nyt...Tessa, en minä halua enää enempää vaivata," Novian takelteli. "Ota mieluummin maksavia asiakkaita kuin minut pelkästä ystävänkaupasta."
Todellisuudessa Novian halusi hävitä Tessan edestä, jotta paha olo ei kokonaan tukahduttaisi häntä. Se, että Tessa kaiken jälkeenkin olisi valmis antamaan hänelle lämpimän huoneen ja puhtaat lakanat, oli sellaista ystävllisyyttä joka sai Novianin häpeämään aiheuttamaansa sotkua vain enemmän.
"Ihan totta, parempi että menen. Voit kertoa mitä täällä tapahtui, ja sinua uskotaan. Mutta mitenkäs selittäisit että annoit tappelun aloittajan jäädä tänne ilmaiseksi?" hän yritti järkeillä ja liukui jo varovaisesti tuoliltaan. Esittääkseen lähtöä tekevää Tessan vastaväitteiden torjumiseksi Novian pyyhkäisi vaatteisiinsa jääneitä tahroja tai muuta tappelussa tarttunutta pölyä, ja huomasi nyt hattunsa puuttuvan. Etsintä keskeytyi kun Tessa tiedusteli hänen suunnitelmistaan, ja erityisesti siitä että Novian odotti jotakuta.

Niin. Hänhän odotti sitä maagikkoa. Da...Daikhania? Kyllä, Daikhaniksi se hapannaama oli esittäytynyt.
Novianin mieleen nousivat Dionessa koetut tapahtumat ja heidän sopimuksensa tavata Phoebessa, samoin kuin hänen korkealentoiset suunnitelmansa kehitellä Daikhanin tekemisistä tarina. Hartiat painuen peikko huokaisi lannistuneesti. Turhaa touhua sekin olisi, tuntui että hänen tarinansa olivat kuolleet hänen luuttunsa mukana.
"En tiedä. En minä ole hänestä kuullut mitään, mahtaakohan hän edes muistaa mitä puhuimme. Ehkä minä...etsin jostain työtä, tai jotain...," hän totesi, mutta peikolle itselleenkin ajatus mistä tahansa normaaliksi laskettavasta työstä oli outo ja vieras. Hän raahusti yhden pöydän nurkalle ja kumartui jäykästi poimiakseen hattunsa sen alta. Liike sai hänen häntänsä jomottamaan kipeästi, ja irvistäen lyhyesti Novian katsoi vielä salia. Hujan hajan lojuvia astioita, lattialaudoille levinneitä olutlammikoita, kaatuneita tuoleja ja ennen kaikkea alkuillasta vielä kuuluneen hilpeän tunnelman puutetta. Vihreät silmät painuivat surkean näköisenä alas. Niin, hän se oli pilannut illan kaikilta asiakkailta. Sitä ei päässyt yli eikä ympäri.
"Minä menen nyt, että en häiritse. Anteeksi tästä kaikesta, kaikille teille siis. Koko illasta ja tästä...siis koko sotkusta. Ihan siis että...anteeksi."
Novian nielaisi raskaasti, mikään anteeksipyyntö ei tätä enää korvaisi. Kykenemättä vieläkään katsomaan Tessaa silmiin peikko painoi hatun päähänsä ja kiiruhti miltei kuin paeten ulos ovesta yöhön.

//Novianin puolelta peli taitaisi olla lopussa. Kiitokset hyvästä pelistä molemmille//

User avatar
Kide
Posts: 517
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Haavoja sydämessä, haavoja iholla

Post by Kide » Wed Dec 26, 2018 10:19 pm

"Vai ettet halua vaivata enempää, sitä taitaa olla jo vähä myöhäistä miettiä", Tessa ajatteli suupieli kaikesta huolimatta nykien. Novianin sanoissa oli kuitenkin pohjalla karu totuus siitä, että tämän hävityksen hän vielä saattoi selittää, mutta ei kaikkien huulilla myöhemmin illalla ja sitäkin enemmän huomenna liikkuvia juoruja kaiken aloittaneesta peikosta, jos tuo löytyisi nukkumasta mukavasti yhdestä heidän huoneistaan. Himskatin Novian, miten tuo peikko saattoikin ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin surunsa taltuttamiseksi. Luuttu rikki ja kateissa tai ei, Tessan oli edelleen vaikea käsittää mitä juuri oli tapahtunut. Vain jälkiä hitaasti siivoava hiirulainen todisti, että tässä hiljentyneessä kapakassa oli juuri sattunut jotain tavallista nyrkkitappelua enemmän. Toki toisena todisteena oli itse Novian, joka oli kuin surkeuden perikuva nuhjuisia vaatteitaan pyyhkiessään.

Tessa ei epäillyt hetkeäkään, etteikö joku Novianin kanssa enemmän kuin sään päivittelyt vaihtanut muistaisi peikon aina. Sen mainitseminen tässä tilanteessa ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ajatukselta.
"Seikkailut tuntuu löytävän sut mistä vaan, joten muista lupaukses tulla kertomaan mulle miten kävi, sitten kun se on ohi", Tessa totesi jo hattuaan etsimään kääntyneelle Novianille.
Ne muutamat asiakkaat, jotka olivat tavernaan jääneet tai sinne välikohtauksen jälkeen saapuneet, kääntyivät katsomaan Noviania kummissaan peikon ohjatessa viimeiset sanansa kaikille. Samoin kuin Tessa, joka puisti päätään huolestuneena Novianin haudatessa katseensa hattunsa alle ja kääntyessä lähteäkseen edelleen vilkaisemattakaan Tessaan.
"Muistathan, sää oot sama Novian ku ennenki, olipa sulla luuttua tai ei", tarjoilija vielä huikkasi peikon perään. Oven sulkeuduttua hän nosti kädet lanteilleen ja katsoi huokaisten uudelleen ympärilleen. Niin, mitenhän hän tämän kaiken selittäisi huomenna Wanhan Lohikäärmeen emännälle. Kenties totuus oli tässä tapauksessa todellakin paras vaihtoehto, kunhan hän jättäisi kertomatta pari seikkaa. Kuten sen, että Tessa tunsi sotkun syntipukin ja etenkin sen, että oli tarjonnut tuolle vielä juotavaa kaiken jälkeen. Ehkä tästäkin saisi vielä joskus hyvän tarinan - joskus myöhemmin...

// Kiitos minunkin puolesta molemmille! //

Locked