Pahan ja pahemman välissä

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Pahan ja pahemman välissä

Post by Kuparirapu » Wed Nov 14, 2018 8:49 pm

//Kide ja Tessa, täällä odottaa ongelmia jotka etsivät heitä//

Yö oli kirkas, yleensä mereltä tulevia suuria pilviä ei näkynyt ja kuu oli melkein kasvanut täyteen pyöreyteensä. Se ei ollut hyvä juttu, mutta siihen ei kellään maan päällä kulkevalla ollut sanottavaa. Nojautuen hieman mukavammin talonseinää vasten rähjäinen miekkonen, joka tunnettiin nimellä "Lurjus" Yeel, jatkoi odotteluaan. Miehen kasvoja ja käsiä peitti kokonainen kalpeiden arpien kartta, jokaisen hengissä selvityn tappelun jättämä muisto. Viereltä hän kuuli kuinka liian isot kengät rahisivat katua vasten ja niiden omistaja nurisi:
"Helvata että on kylmä."
Yeel ei vastannut, vaan kurkisti varovaisesti nurkan taakse. Kauempana pääkadulla näkyi valaistu majatalon ovi, ja ikkunoissa oli vielä valoa. Yeelin nojautuessa takaisin viereltä kuului taas:
"Ai että kun olis muutama kuparilantti, vois edes uudet sukat käärii edellisten seuraks. Ei niit enää omin käsin meinaa löytää, puukon varres on vaikee alkaa riisua kenkiä ja sillonkin löytyis varmana vaan risa pari."
"Nyt, Madonsilmä, kita kiinni kun olisi jo," Yeel sihahti ja Madonsilmä totteli hautautuen siihen haisevaan lumppukasaan johon oli pukeutunut. Yeel ja muut olivat saaneet tämän homman suoraan Caylalta, eikun siis päällikkö Caylalta, ja nainen oli painottanut hyvin terävästi ettei tätä saanut mennä munaamaan.
"Päällikkö," Yeel mietti rykäistessään ja sylkäisten paksusti kadulle. No, olihan sillä naisella jo aikamoinen määrä karskia porukkaa jota käskyttää. Mutta parkkiintuneena rosvona Yeel kyllä tiesi, ettei sellaiset pelit voineet kestää kovin pitkään. Ennen pitkään heidän piti joko hajaantua pienempiin ryhmiin. Tai sitten oikeasti tehdä jotain...
Silloin kuului kun ovi kolahti, ja varovaisesti Yeel kurkisti uudestaan. Vieressä kuuluvasta vinkuvasta hengityksestä hän tiesi Madonsilmän tunkeneen vierelle, mutta nyt mies ei jaksanut tätä estää. He molemmat seurasivat kuinka majatalon ovella puuhasi solakka hahmo, varmaankin ovea lukitsemassa, ja lähti sitten kävelemään poispäin. Reipasta tahtia, ei turhan nopeaa mutta sellaista päättäväistä tahtia joka tähän aikaan sopisi naisihmiselle. Arvailut muuttuivat varmuudeksi kun kadun nurkalta kuului hieman epävireisestä vislailua, jonka sävelen Yeel tunnisti.
"No niin, mennään," tämä murahti ja Madonhäntä kintereillä he lähtivät oikaisemaan kujan kautta toiselle kadulle. Kulkiessa Yeel nuolaisi huuliaan ja vihelteli itsekin aiempaa sävelmää muutaman säkeistön, jotta loput jätkät tietäisivät heidän kohteensa olevan liikkeellä.
Tämä näpsäkkä tarjoilija tunsi kuulemma kaupunkia hyvin, taisi olla paikallisia, mutta niin tunsi Yeel ja hänen toverinsa. He olivat selvittäneet suunnilleen, missä tuo asui, ja osasivat arvioida mitä kautta neiti kulkisi, ja myös sen missä kohtaa tuon kanssa olisi sopivaa vaihtaa muutama sananen. Yeelin johdolla kaksikko pääsi sovittuun paikkaan erään kujan päähän, ja jäivät odottamaan. Hän luotti, että loput pysyisivät suunnitelmassa ja seuraisivat naisen perässä ja tarpeeksi kaukana, jotta voisivat sitten sulkea tältä pakotien tälle kujalle. Aina oli tietenkin mahdollisuus, että tuo säikähtäisi ja yrittäisi karkuun. Yeel ei säälinyt ketään, ei edes naisia tai lapsia, mutta hän halusi hoitaa tämän siististi.
Katurosvo höristi korviaan, kun kuuli lähestyvät askeleet. Kopsahdukset kertoivat että tulijalla oli hyvät kengät, ei miltei puhkikuluneet lapiskat kuin hänellä ja jätkillä. Yeel nyökkäsi tyytyväisenä, ja Madonsilmä tyrskähti hieman hermostuneesti viereltä.

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Pahan ja pahemman välissä

Post by Kide » Fri Nov 16, 2018 9:36 pm

Viimeisetkin asiakkaat oli saatu ohjattua ulos, tai pikemminkin saatettua, siinä huonossa kunnossa nuo olivat olleet. Pian pöydissä eivät enää kiiltäneet laikukkaat oluttahrat, vaan ne hohtivat hennosti tasaisen kosteina märän rätin jäljiltä. Kuten aina ennen sulkemista, Tessa seisoi tiskin edessä kädet lanteilla ja tihrusti vielä parin viimeisen kynttilän valossa silmät viiruina ympärilleen ja nyökkäsi tyytyväisenä itselleen. Hän sipsutti hakemaan keittiön puolelle jättämänsä viitan ja pyöräytti sen harteilleen ja solmi kiinni samalla, kun kulki sammuttamassa viimeiset kynttilät. Hänen kulkunsa ovelle, sikäli kuin hän edes siihen olisi valoa tarvinnut, valaisi vain pikkuruinen ja himmeähohtoinen lyhty, jonka kalpea valo riitti juuri ja juuri kurottelemaan pimeän halki lattialankuille asti. Mutta lyhty oli tarkoituksella juuri sellainen samealuukkuinen ja pikkuruinen. Sellainen, jonka valossa näki juuri ja juuri kulkea, mutta joka ei herättänyt kauas huomiota. Juuri sopiva lyhty naiselle, joka matkasi yön pimentämiä kujia aina välillä yksinään.

Pian ovi loksahti kiinni ruostuneen avaimen ja vähintään yhtä ruostuneen lukon nihkeällä yhteistyöllä. Tuttua lonksahdusta seurasi vielä pieni kolahdus Tessan varmistaessa oven lukkiutumisen nykäisemällä. Hyvin samansävyistä ruskeaa oleva mekko ja viitan helma näyttivät sulautuvan osaksi toisiaan kuun kalpeassa valossa. Tessa puhalsi lyhtynsä sammuksiin - tänä yönä hän näkisi liikkua vallan hyvin muutenkin - ja lähti harppomaan tuttua reittiä. Jostain kuuluva hento viheltely sai Tessan rypistämään kulmiaan ja vilkaisemaan tarkemmin ympärilleen, mutta missään suunnassa kaduilla ei näkynyt muuta kuin kuunvalon luomia valoja ja varjoja. Ei liikettä, eikä muutaman hassun sävelen jälkeen enää ääntäkään. Parin kadunkulman päähän sammahtaneen juopon viimeiset yksinäiset ajatukset vihellyksen muodossa, kenties? Puoli kadunväliä edettyään ääni kuului kuitenkin uudestaan, mutta Tessan mielestä tällä kertaa hieman eri suunnasta. Hänen kenkiensä kopina lakkasi hetkeksi, mutta niin lakkasi myös viheltelykin samaan aikaan. Nainen puisti päätään niin että vaaleat kiharat heilahtivat ja jatkoi askellustaan. Tessa uskoi vain kuulleensa väärin. Lisäksi kuutamolla oli paha tapa saada ajatukset laukkaamaan jopa pahemmin kuin pelkällä pimeydellä. Tessa katsahti ylhäällä lepäävää hopeakiekkoa, joka olisi kai huomenna tai seuraavana päivänä suurimmillaan, ja tuhahti itselleen huvittuneena.

Vain kuu hiljaisena seuralaisenaan Tessa oli pian tepsuttanut paria viimeistä lyhyttä kujaa vaille kotikadulleen. Pyörähtäessään toiseksi viimeisen kulman taa tämän tutun kujanpätkän päätä varjosti kuitenkin jotain sinne kuulumatonta. Tessan askeleet lyhenivät, hidastuivat ja lopulta pysähtyivät kokonaan kuun valon viimein paljastaessa kahden hahmon hämyiset ääriviivat. Tessa tajusi pysähdyttyään, etteivät nuo hahmotkaan liikkuneet. Ei kiroilua, tyrskähdyksiä, yskintää tai huojuvia hartioita. Nämä eivät olleet oluttuopin ääreltä palaavat kaverukset, nämä odottivat jotain. Kylmä väristys kulki Tessan selän poikki ja laskeutui kipristelemään naisen vatsaa. Tessalla oli epäilyksensä siitä, että mitä ikinä tuo kaksikko odottikin, sillä tuskin oli mitään tekemistä hänen kanssaan. Tämä saattoi olla vain pahainen sattuma. Mutta se ei silti tarkottaisi sitä, etteikö tällä sattumalla voisi olla huonossa tapauksessa seurauksensa. Nielaisten Tessa otti pari askelta taaksepäin kaksikkoa edelleen tuijottaen. Hänen olisi vain pitänyt jäädä odottamaan aamun sarastusta Wanhaan Lohikäärmeeseen kuten niin monesti aiemminkin. Hän olisi voinut nyt nukkua mukavasti takahuoneessa, mutta sen sijaan hän oli halunnut päästä aiemmin katsomaan äitiään, ja saattaisi pian sen takia maata kadun nurkassa röystettynä, hakattuna tai pahimmassa tapauksessa häpäistynä. Tessa käännähti puolittain ottaen muutaman askeleen lisää taaksepäin vain huomatakseen, että hänen paluureittinsäkin oli suljettu. Myös siellä kuun valo piirsi tummia seiniä vasten kahden hahmon ääriviivat. Nämä hahmot olivat puolet lähempänä ja sen ansiosta Tessa erotti leveät hartiat ja reippaan haara-asennon hyvin.
"Paska!" Tessa puri huultaan ja palasi pari askelta takaisin ensimmäisenä huomaamiensa hahmojen suuntaan. Tämän kujan puolivälistä lähti vielä kapeampi pikkuruinen kuja, jota harmaat silmät kääntyivät tuijottamaan pelokkaan toiveikkaina. Turhaan. Kuunvalo riitti paljastamaan myös sinne odottamaan ilmestyneen yksinäisen hahmon. Tessan toinen käsi työntyi varovasti viitan suojissa hameen laskoksiin piilotettuun taskuun ja tarttui tiukasti pikkuruisen puukon sileään kahvaan. Hän ei tiennyt teräaseiden käytöstä mitään, mutta päätti hammasta purren aiheuttaa vaikka tuulimyllyn lailla pyörimällä mahdollisimman paljon vahinkoa, vaikkei siitä loppupeilessä varmasti mitään hyötyä olisikaan. Mutta mitä muutakaan hän saattoi tehdä?

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Pahan ja pahemman välissä

Post by Kuparirapu » Sat Nov 17, 2018 6:09 pm

Nainen oli huomannut heidät, se oli selvää viimeistään kun tuo lähti peräätymään. Madonsilmä virnuili, mutta Yeel pidätteli tätä sanattomast toisella kädellään. Tämä piti tehdä nyt rauhallisesti ja ilman hälyä. Loput olisivat ottaneet tähän mennessä paikkansa, eikä nainen pääsisi mihinkään heittäytymättä uhkarohkeaksi. Ja sen merkkinä Yeel näki kuinka nainen jäi seisomaan keskelle kujaa, käsissään epäilemättä jotain terävää tai kulmikasta jolla puolustautua. Oli siis aika näyttää missä aikeissa he olivat.
Yeel astui nyt kokonaan näkyviin ja lähti kävelemään naista kohti Madonsilmä askeleen verran jäljessä raahustaen. Tämä näytti vaatepinolta jolla oli jalat, lukuisten eriväristen ja yhtä likaisten rääsyjen kiertäessä Madonsilmän ympärillä nenältä alas polviin asti niin, että kädetkin jäivät jonnekin piiloon. Yeel piti askeleensa tasaisina ja rauhallisina, kädet selkeästi vyöllä näkyvissä ja katse tiukasti naisessa. Hän kohotti toista kättään vaitonaisena, jolloin muut loput ymmärsivät jättäytyä ehkä kymmenen askeleen päähän. Päästyään lähemmäs Yeel rikkoi painostavan hiljaisuuden lausumalla:
"Nyt neidin on syytä käyttäytyä hyvin rauhallisesti, niin meidän ei tarvitse tehdä mitään ylimääräistä."
Yeel pysähtyi ja jäi katselemaan Tessaa runsaan neljän askeleen päähän. Madonsilmä kuikuili hänen ohitseen, ja päästeli pientä kähisevää rähinää joka tuolla tarkoitti hermostunutta naurua. Arpinen mies irrotti kätensä vyöltään ja kämmenensä näyttääkseen Tessalle ainakin jonkinlaisen rauhanomaisen eleen.
"Ihan selvyydeksi, me halutaan puhua. Mutta yritä karata, niin jäät kiinni. Yritä huutaa, niin me kyllä hiljennetään se huuto tavalla tai toisella. Niin kauan kun käyttäydyt hyvin, niin mekin luvataan käyttäytyä. Sopisikos tämmöinen?"
Muut miehet murahtivat vahvistavasti, Madonsilmä päästi räkäisen tyrskähdyksen. Yeel silmäili naista päästä varpaisiin ja jatkoi sitten:
"Me ollaan kuultu kaikenlaista susta, ja osalle meistä olet tainnu tarjoillakin pari kertaa. Eipä sillä, että muistaisit meitä, mutta me muistetaan sinut. Ja sulla on yksi tuttu, josta meidän olis määrä kysellä lisää. Ettet arvais, kenestä on kyse?"
Yeel antoi naiselle hetken aikaa punnita tilannetta ja vaihtoehtojaan, ja samalla laski kätensä verkkaisesti takaisin vyölleen.

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Pahan ja pahemman välissä

Post by Kide » Sun Nov 18, 2018 2:03 pm

Tilanne haiskahti täydellisen järjestetyltä, ja lähestymään lähteneestä kaksikosta päätellen myös Tessa kelpasi heidän kohteekseen. Miksipä ei kelpaisi, olihan pieni tarjoilija helppo kohde, ja nämä miehet tuskin etsivät ylimääräistä haastetta yönsä iloksi. Eiköhän kaikkien silmissä kiiltänyt jo kulta. Mutta mitä tapahtuisi, kun he saisivat huomata, ettei Tessa kantanut mukanaan mitään kilisevää? Purkautuisiko heidän turhautuminen johonkin muuhun? Johonkin pahempaan kuin rahapussin menetykseen.
Tessa jännittyi aloilleen ja seurasi tiivisti lähestyvää kaksikkoa, jotka hän oli nyt tunnistanut miehiksi. Ainakin toisesta hän oli varma, mutta toisesta liian suurien vaatteiden alla laahustavasta hahmosta oli vaikeampi sanoa mitään. Tessa vilkaisi sivukujalle ja taakseen. Yksin odottava tyyppi nojaili huolettoman oloisesti ränsistyneen talon puoliksi lahonneeseen seinään ja vain katseli heitä. Kahden muun saappaat rummuttivat tietä, mutta paljon hitaammin kuin kujan toisesta päästä lähestyvän kaksikon. Ja takaa kuuluva saappaiden rahina katkesi nopeasti, kun ensimmäisenä edessä lähestyvä mies heilautti kättään. Nyt Tessa ainakin tiesi johtajan, vaikka tuskin siitä mitään iloa hänelle tulisi olemaan.
Päästyään vielä hiukan lähemmäs tuo ilmeinen johtaja esitti vaatimuksensa. Miehen sanat kaikuivat hiljaisella kadulla ja saivat Tessan värähtämään.
"Mulla ei oo rahaa, mutta jotain muuta on", Tessa tiukaisi niin kylmästi ja varmasti kuin pystyi, mutta pieni värähdys eksyi hänen sanojansa heikentämään kaikesta huolimatta. Hän oli ensin ajatellut pitää aseensa salassa viimeiseen asti, mutta vetikin nyt kätensä esille viitan alta antaen kuunvalon heijastua pienestä kiiltävästä terästä, mutta nykäisi kätensä yhtä nopeasti takaisin, jotta puukon pikkuruinen koko jäisi ehkä huomaamatta. Kenties miehet uskoisivat hänen olevan turha ryöstökohde ja oikein, oikein hyvällä tuurilla jättäisivät tyhjästä kamppailun sikseen, kun hän näytti olevansa aseistettu. Tai sitten hänen suunnitelmansa muutos oli juuri vesittänyt kaiken ja Tessa menetti ainoan yllätyksen tuoman etunsa. Mutta hänen yllätyksekseen lähemmäs astellut mies levittikin omat kätensä Tessan nähtäväksi. Avoimet kämmenet loistivat tyhjinä ja vaarattomina kuunvalossa. Kuinka typeräksi he häntä oikein luulivat? Tai ehkä se oli vain hyvä, se voisi antaa Tessalle vielä jonkinlaista etua tilanteeseen.
"Puhua? Niin varmaan..." Tessa kuunteli miestä silmät viiruina ja puristi puukkoa viittansa alla rystynet valkoisina. Hän saattoi vain toivoa, ettei hänen selkäänsä juoksevat väristykset vavisuttaneet häntä näkyvästi. Tessa päätti leikkiä mukana ja nyökkäsi jäykästi, vaikkei uskonut sanaakaan. Hän oli lähellä perääntyä askeleen, kun puhuneen miehen toveri päästi lisää räkäisiä tirskahduksia, mutta sai vaivoin hillittyä itsensä. Miehen seuraavat sanat saivat Tessan nielaisemaan raskaasti ja hän joutui puristamaan toisen kätensä nyrkkiin estääkseen sitä tärisemästä. Nämä korstothan olivat sittenkin suunnitelleet tämän! He tiesivät Tessan. Hän oli heidän kohteensa. Mutta miehen edelleen jatkaessa puhumista sitä kohti, mitä varten he esittivät kaiken järjestäneensä, alkoi Tessa epäillä ettei tämä ehkä sittenkään ollut pelkkää esitystä. Phoebessa kokoontui nykyään jos jonkinlaista jengiä, ja Wanha Lohikäärme oli ollut Tessalle mainio paikka kerätä tiedonjyviä ja leipoa niistä mielessään erilaisia kokonaisuuksia. Nyt kysymys kuuluikin, mihin joukkioon nämä jyväset kuuluivat. Mikäli tuo mies halusi todella tietää sitä mitä kysyikin, eikä yrittänyt pelata Tessaa pussiin, naisella oli hyvä käsitys siitä keitä nuo olivat. Miesten määrä ja resuinen olemus vain puhuivat kaupungin toisen kasvaneen katujen ryhmittymän puolesta. Zahir olisi todennäköisesti hoitanut kysymysten välittämisen eri tavalla; huolettomasti Lohikäärmeessä tai ainakin vähemmän juopoilta näyttävien kätyrien välityksellä, joita yksikin olisi riittänyt. Tämä sen sijaan vaikutti jokseenkin ylimitoitetulta operaatiolta, joka sopisi Tessan keräämään käsitykseen mukaan erään naisen kädenjäljeksi. Cayla, sen nimen hän oli onnistunut kerran jos toisenkin kuulemaan, muttei edelleenkään ollut saanut muodostettua tuosta naisesta hailakkaa varjoa selkeämpää kuvaa.
"Määpä en tiennykkään, että mun työkavereilla ois sellasia yhteyksiä, jotka teikäläisiä kiinnostaa", Tessa vastasi asiaa hetken puntaroituaan. Kaikkein todennäköisimmäksi Tessa kuitenkin näki sen, että Zahir oli päättänyt kokeilla hänen luotettavuuttaan. Tai sitten tämä oli tavallinen ryöstö epätavallisella valmistelulla.
Last edited by Kide on Sun Nov 18, 2018 2:06 pm, edited 1 time in total.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Pahan ja pahemman välissä

Post by Kuparirapu » Sun Nov 18, 2018 7:09 pm

Kun nainen näytti haastavasti mukanaan kantamaansa terää, Madonsilmän hihittely hiljeni ja Yeelin silmät kapenivat. Toisaalta oli hyvä, että nainen tajusi kävelevänsä nyt ohuilla jäillä mutta liika uhkarohkeus oli pahasta. Täytyi muistuttaa kumpi tässä tilanteessa saneli mitä tapahtui ja kumpi totteli.
"Sanoin, että me halutaan puhua, mutta en hemmetti vieköön aio toistaa itteäni montaa kertaa," Yeel sanoi ääni uhkaavampana ja katse synkkänä. Hän käänsi toista jalkateräänsä sisäänpäin, jolloin sen varteen tungettu puukonvarsi tuli näkyviin. Madonsilmä haistoi heti mihin suuntaan tuuli puhalsi, ja muhkean rääsykasan uumenista työntyi näkyviin tahrainen terä. Samalla kujan toisesta päästä kuului tukeva kopsahdus. Toinen siellä seisovista piteli käsissään ilkeännäköistä nuijaa, heilauttaen sen rennosti hartialleen lepäämään.
"Sanon nyt viimeisen kerran, ja tämän jälkeen en enää tästä varoita; yritä jotain typerää niin mekin turvaudutaan ikävämpiin keinoihin. Vaikka sääli sitä olis noin nättiä naamaa pilata..."
Näiden sanojen mukana Yeel antoi katseensa kulkea Tessan hartioilta alaspäin, peittelemättömän röyhkeästi.
"Minä tykkään tähkäpäisistä," Madonsilmä sanoi ja Yeel antoi tämän hihitellä ennen kuin siirsi keskustelun takaisin asiaan. Hän astui nyt askeleen lähemmäs, jälleen rauhallisesti mutta selvästi ajaakseen Tessaa hieman ahtaammalle:
"Sun työkaverit ei meitä kiinnosta, nyt puhutaan tärkeämmistä asioista. Me tiedetään kyllä, kenelle sä olet tehnyt töitä viime aikoina. Se tyyppi, jonka helmoissa täällä on porukkaa vaikka kuinka ja jotka pelkää kuolemaa vähemmän kun omaa pomoaan. Se maagikko."
Yeelin lausuessa pelkästään tuon välttelevän nimen katsahtivat muut synkästi ympärilleen, kuin odottaen että sen omistaja aineellistuisi yllättäen heidän eteensä. Jotkut sanoivat tietävänsä tuon maagikon oikean nimen, mutta harvat uskalsivat siitä edes puhua. Tiedettiin jo monta, liian monta esimerkkiä mitä typerille suunsoittajille oli aiemmin käynyt...
"Sä olet hänen hommissaan, ja kuulemma jopa puhunu hänen kanssaa itse. Onko totta?" Yeel tivasi tiukalla äänellä. "Sä olet nähnyt hänet, eli tiedät...tiedät kuka hän on."
Yeelin vierellä Madonsilmä liikahteli vaatekasassaan hermostuneesti kuin siili lehtikasassa.

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Pahan ja pahemman välissä

Post by Kide » Tue Nov 20, 2018 6:55 pm

Tessa tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn Yeelin sylkäisemän varoituksen alla. Ehkä hänen puukkonsa heiluttelu ei ollutkaan viisain teko, mutta sitä oli nyt myöhäistä katua. Yeelin saappaan varresta törröttävä kahva oli kooltaan ainakin kolmikertainen verrattuna Tessan pikkuruiseen veitseen. Eikä Madonsilmän esiin vetämän esineen välkähdyksistä ollut epäilystä. Tessa olisi halunnut nähdä terän kiillon paikoittain katkaisevat tummat kohdat ruosteena, mutta hänen ajatuksillaan oli ihan oma tahtonsa. Lisää kylmiä väreitä valui naisen selässä ja kädet puristautuivat entistä tiukempaan nyrkkiin. Takaa kuuluva tumahdus ei enteillyt sen parempaa, ja Tessa päätti olla edes katsomatta sinne. Nyt hänelle riitti, ettei hän kuullut takaansa lähestyviä askelia ja tiesi toisen kaksikon seisovan edelleen aloillaan.
Miehen uhkaukset olivat kaikessa inhottavuudessaan varmasti tältä joukkiolta helposti toteutettavissa. Yksikin väärä liike ja Tessa tulisi epäilemättä kantamaan kehollaan muistoja tästä illasta. Muistoja, jotka nuo miehet loisivat silmääkään räpäyttämättä.
Tessa oli iljettävän tietoinen Yeelin sanojen päätteekalaspäin valuvasta katseesta, mutta hillitsi halunsa nykäistä viittansa eteensä paremmin suojakseen ja keräsi kaiken tahdonvoimansa pitääkseen katseensa värähtämättä miehen silmissä. Puukon vilauttamisesta ei ehkä ollut ollut apua, mutta ei toistaiseksi uhkailuja suurempaa haittaakaan. Pelon näyttämisestä sen sijaan... Sillä Tessa kaivaisi vain kuoppaa itsensä alle. Johtajahahmon lumiukkomaisen toverin toteamus lähetti uuden jonon kylmiä väreitä myötäilemään naisen selkärankaa. Hän vilkaisi Madonsilmää, mikä oli virhe. Miehen katse hiveli parhaillaan Tessan hupun alta valuvia kuunvalossa himmeästi kiilteviä kutreja, ja ällöttävä pelon möykky naisen mahassa vain kasvoi.

Kaikesta huolimatta miehetkään eivät ilmeisesti halunneet viettää täällä kadunvarressa yhtään enempää aikaa kuin oli pakko. Saneltuaan omat ehtonsa ja saatuaan Tessan tuntemaan itsensä ahtaanpaikankammoiseksi avoimella kadulla, ryhmän puhemies meni suoraan asiaan. Tietysti tämä kaikki liittyi herra Athertoniin. Olisihan Tessan pitänyt tietää, ettei sellaisen miehen kanssa asioinnista seurannut kuin toinen toistaan pahempia ongelmia. Mutta toisaalta hän myös tiesi, että kyseiselle maagikolle työskentelystä tulisi myös seuraamaan rahaa paljon nopeammin kuin mistään muualta. Ongelmia Tessa ei tarvinnut, mutta niistä voisi aina selvitä. Rahaa sen sijaan, sitä hän tarvitsi ja ilman sitä ainakaan tämän kaksihenkisen perheen toinen puoli ei selviäisi.
Tessa ei edelleenkään ollut varma, oliko tämä esitystä vai kaipasivatko miehet todella näinkin kipeästi tietoa Zahir Athertonista. Toisin sanoen kaipasiko heidän pomonsa tietoa niin kovasti, että lähetti viisi miestä väijymään yhtä naista yön turvin. Tessa saattoi nähdä Madonsilmän kiemurtelun puheenaiheen vaihduttua kyseiseen maagikkoon ja kuuli hienoista levotonta kahinaa myös takaansa. Jos tämä oli esitystä, siihen oli kyllä valittu oivalliset näyttelijät.
Tessa keskittyi pitämään äänensä vakaana ja ilmeensä kylmän neutraalina.
"Näytätte tietävän miehestä tarpeeks, jotta teidän luulis myös ymmärtävän, että mikäli mulla ois hänen kanssaan asioita, niistä ei huudella seuraamuksitta." Mutta sopivasta maksusta Tessa saattaisi olla valmis ottamaan noiden seuraamusten riskin. Kunhan hän vain ensin voisi varmistua siitä, kenelle tämä joukko todellisuudessa teki töitä.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Pahan ja pahemman välissä

Post by Kuparirapu » Fri Nov 23, 2018 10:23 pm

Yeel kohotti toista kulmaansa. Tuo naikkonen oli kyllä vaikea tapaus, monella muulla olisi mennyt jo sisu kaulaan sen verran etteivät jalat olisi ehkä kantaneet. Mutta hänellä oli vielä valtteja pelattavana tässä pikku pelissä, ja luotto siihen sai hänet pitämään kasvonsa peruslukemilla.
"Nyt ainakin varmistu, että tiedät jotain," Yeel totesi tyytyväisen kuuloisesti. "Et kysynyt ensimmäisenä että paljonko maksetaan, joten ymmärrät selvästi millaisesta tyypistä on kyse. Ja siksi suosittelen että huutelet hyvin hiljaa ja varovasti."
Yeel tunsi, että keskustelu olisi nyt paremmin hänen otteessaan, ja se toi jopa pienen vinon hymynpoikasen hänen kasvoilleen. Tämä sai ylähuulen arvet kiristymään ja vetämään ilmeen rujoon irvistykseen.
"Me halutaan tietää kaikki. Missä sen maagikon alaiset kokoontuu? Ketkä on tärkeimpiä, ja mitkä heidän nimet on? Miten ne pitävät yhteyttä toisiinsa, onko niillä jotain keikkaa vetämässä tällä hetkellä. Sekä tietenkin...mistä sen maagikon voi löytää?"
Viimeinen kysymys olisi ollut melkein missä tahansa muualla sanallinen itsemurha, yhtä varma kuin astuisi lavalta alas köysi kaulassa, mutta Yeel ei hellittänyt. Hän ei kysynyt tätä omasta tahdostaan, eikä hemmetti soikoon aikoisi olla se joka yrittäisi leikata sen maagikon kurkkua auki. Ei, Cayla saisi hoitaa sen itse tai houkutella jonkun toisen pähkähullun hommaan.
"Ja nyt kannattaa muistaa, että tää ei ole pyyntö eikä ehdotus. Sä selvität nämä jutut ja kerrot ne meille. Niin yksinkertaista se on. Vai epäiletkö että voit mennä sen maagikon helmoihin meiltä turvaan? Itse sen parhaiten tiedät, mutta luuletko että hän välittää kahden kuparipennin vertaa sun elämästäs? Älä naurata, se äijä on tosi piru, sydän niin musta että kävis kivestä. Ties vaikka juoksuttaisi terän henkilökohtaisesti tuohon somaan kaulaas."

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Pahan ja pahemman välissä

Post by Kide » Sun Nov 25, 2018 8:08 pm

Tessa kuunteli Yeeliä leukapielet kiristyen. Mies näytti olevan yhtä terävä kuin epäilemättä puukkonsakin, ja Tessa oli vieläpä tarjoillut tuolle kauniisti katettuna varmistuksen hänen yhteyksistään. Aivan kuin sillä loppujen lopuksi olisi ollut mitään merkitystä. Nämä tyypit olivat tulleet hakemaan vastauksia ja aikoivat selvästi saada sellaisia, olipa niitä Tessalla tai ei.
Tessan epäonneksi kuu tarjoili valoa juuri tarpeeksi, jotta hän erotti selvästi Yeelin ylöspäin kaartuneet suupielet. Hymy oli aivan liian kaunis sana kuvaamaan tuon elämää nähneen miehen ilmettä, ja Tessan onneksi Yeel ei tiennyt kuinka lähellä hänen polvensa todellisuudessa olivat pettämistä.

Yeel napautti kysymyksen toisensa perään saaden Tessan miettimään kuumeisesti kenen kanssa hän oikein asioi. Kaikki viittasi siihen, että ne jotka Zahiria uskalsivat uhmata olivat päättäneet toimia ja tämä oli yksi esimerkki siitä, mutta Tessa ei edelleenkään saanut karsitettua harteitaan painavaa tunnetta siitä, että tämä saattoi myös olla erilainen ansa. Testi, jollaisen Zahir olisi saattanut hänen iltansa iloksi järjestää. Toisaalta silläkään ei välttämättä ollut mitään merkitystä kummasta tässä oli kyse, jollei Tessa vastaisi olisi lopputulos todennäköisesti aivan sama: huomenna hän edelleen hauduttaisi turvonneita kasvojaan ja läksisi parantajan pakeille paikkaamaan muut haavat. Jos olisi niin onnekas, että pääsisi sinne asti. Tessa pysäytti kylmäävät ajatuksensa ennen kuin hänen polvensa todella kolahtaisivat kylmää katua vasten ja vakuutti itselleen, ettei tämä menisi kummassakaan tapauksessa niin pitkälle. Zahir tiesi hänestä olevan hyötyä ja nuo miehet näyttivät uskovan samaan. Kadunvarressa kylmettyvästä ruumiista sen sijaan olisi huomattavasti hankalampi saada vastauksia.
Sentään Yeel tiesi paremmin kuin odottaa Tessalta täysipituista raporttia Zahirista ja hänen alaisistaan. Sellaisiin tietoihin Tessalla ei todellakaan ollut suoraa pääsyä ja epäsuorastikin se tulisi olemaan karvoja nostattavan riskialtista ja pirun hankalaa. Mutta ainakin Tessalla olisi tietoja hankkiessaan aikaa myös selvittää oliko tämä ansa vai kenties parempi työtarjous.
Yeelin viimeisten sanojen myötä tuon soman kaulan edusta nytkähti Tessan nielaistessa. Mies tiesi mistä puhui. Tessan olisi todellakin turha mennä anomaan apua Zahirilta eikä hän sitä edes suostuisi tekemään. Hän saattoi työskennellä tuolle maagikolle kun vaihtoehtoja ei ollut, mutta kiitollisuudenvelkaan Tessalla ei ollut aikomustakaan joutua.
Tessa tiesi, että tässä vaiheessa hänen oli turha enää yrittää esittää tietämätöntä, joten hän saattoi yhtä hyvin hieman lisää paljastamalla koettaa selvittää tekikö Yeel juuri oikean isäntänsä sydämestä pilkkaa. Tai no, pikemminkin uskaltautui sanomaan totuuden ääneen.
"Jos mää saan tietoja, ne ei oo ilmasia", Tessa huomautti yllättyen itsekin kuinka vakaana sai edelleen äänensä pidettyä. "Ja mun varmaan tarvis tietää, mihin ja kelle mää tietoni toimitan. Te selvästi tiiätte mut, mutta mää en vielä kuullu esittelyjä." Kylmä hiki kostutti Tessan puristaman puukon kahvan, kun hän odotti Yeelin reaktiota. Hän tiesi kurottelevansa niitä rajoja kohti, joita mies oli varoittanut ylittämästä enää, mutta Tessan oli tehtävä omat vaatimuksensa jollei hän halunnut tulla vain kävellyksi yli. Noiden miesten pitäisi luulla, että hän tiesi mitä teki, vaikka nyt loikittiinkin pitkästi ohi Tessan kokemuksen.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Pahan ja pahemman välissä

Post by Kuparirapu » Mon Nov 26, 2018 4:15 pm

Yeel salli itselleen pienen itsetyytyväisen hetken katsellessaan kuinka nainen alkoi taipua juuri siihen mitä hän halusikin. Kun antoi tarpeeksi tiukat vaihtoehdot, niin hölmömpikin kyllä teki mitä käskettiin. Kun tuo sitten mainitsi ääneen maksun, kohotti Yeel toista kulmaansa. Yllättäen kujalla kuului naurua, mutta se ei ollut ystävällistä naurua. Enemmänkin miesten karkea naurahtelu kuulosti jotenkin pilkkaavalta. Yeel hymähteli suu irvistyksessä, Madonsilmä tyrskähteli vierellä ja taaempana muutkin rosvot nauroivat matalasti. Kuin he kaikki olisivat tietäneet jotain mitä Tessa ei.
"Siinä on," Yeel totesi ja viskasi pienen rahapussin Tessan jalkojen eteen kuin mädän vihanneksen. Siinä oli siivu Yeelin omista rahoista, mutta Cayla palkitsi onnistuneeta keikasta kyllä takaisin.
"Saat viikon. Sen jälkeen tulee joku "Lohikäärmeeseen," ja kysyy tarviitko uusia kenkiä. Kerrot hänelle kaiken mitä oot selville saanut, ja jos ne vakuuttaa niin voit saada lisääkin vaivanpalkkaa."
Sitten Yeel astui verkkaisesti lähemmäs, askeleen ja sitten toisen. Näin läheltä miehen kasvojen jokainen ura ja arpi erottui kuun kelmeässä valossa, samoin kuin se tunteeton katse joka Yeelin silmissä näkyi.
"Ja lopuks kaikista tärkein, me pidetään sua kyllä silmällä. Ja jos yrität puhua vartijoille, tai kenellekään väärälle, niin diili on ohi ja saat nähdä miten selkäänpuukottajia kohdellaan. Sillon meidän nimittäin olis pakko vierailla sun kotitalollas..."
Yeel liikautti päätään taaksepäin, sinne missä he tiesivät Tessan kodin suunnilleen sijaitsevan. He ehtisivät kaivaa tarkan paikan vielä esille, nyt riitti vain vihjaus ja naisen mielikuvitus tekisi loput.
"Me tuikataan koko paikka tuleen, lattialankuista kattoon asti. Ja se sun äitis, noh, hänet meidän täytyisi saattaa täältä satamaan asti. Katu. Kerrallaan."
Viimeisen sanojen kohdalla Yeel ei irrottanut katsettaan Tessan silmistä, lietsoakseen sitä pelkoa jonka hän näki naisen uhmakkaan ilmeen takana väijyvän. Sitten hän astui taaksepäin, ja viittasi kädellään muille. Kujan päässä seisova kaksikko ja sivutien sulkenut miekkonen piilottivat aseensa takaisin vaatteidensa alle ja lähtivät perääntymään poispäin. Yeel viivytteli vielä hetken Madonsilmän vierellä, joka pysyi hiljaa mutta virnuili, ja kuin viimeisenä halveksuvana eleenä sanoi:
"Älä unohda mitä sovittiin. Jos sä käyttäydyt hyvin, niin mekin ollaan kiltisti. Seuraavaan kertaan."
Sitten he kääntyivät ja muutamalla pitkällä askeleella kääntyivät poispäin kujan päästä. Oli kuin koko joukko olisi kadonnut kuin jonkun maagin loitsulla jäljettömiin, jättämättä jälkeensä mitään muuta kuin uhkaukset.

User avatar
Kide
Posts: 526
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Pahan ja pahemman välissä

Post by Kide » Thu Nov 29, 2018 4:46 pm

Jos nämä olisivatkin Zahirin alaisia, Tessa voisi vielä päästä pälkähästä selittämällä tämän vain tavaksi päästä tästä joukkiosta eroon. Eihän hän ollut mitään vielä paljastanutkaan, ainakaan enempää kuin miehet jo tiesivät. Jos taas nämä olivat sataman toisen suuren jengin edustajia, Tessa oli juuri solminut jonkinlaisen sopimuksen. Eikä hän enää tiennyt, kumpi vaihtoehto häntä kylmäsi enemmän. Vai oliko se sittenkin miesten pistävä nauru, joka kimpoili ilkeänä pitkin kujaa ja sitä reunustavia rakennuksia, joka lähetti kylmimmät väristykset naisen alaselkään? Tessa ei tiennyt näkivätkö miehet suoraan hänen lävitseen ja nauroivat sille, vai sittenkin vain onnistuneelle keikalle, olipa sen takana kuka tahansa. Mutta jotenkin tarjoilijasta tuntui, ettei tämä tiennyt hyvää. Hänen eteensä mätkähtävän pussukan sisältä kuuluva vaimea kilahduskin tuntui kaikkea muuta kuin helpottavalta. Se oli välttämättömyys, jonka olisi pitänyt lohduttaa, mutta pikemminkin se korvesi Tessan sisuskaluja. Oli tarpeeksi paha, että hän oli lupautunut ottamaan yhden narun kaulaansa, mutta nyt niitä olisi mitä ilmeisimmin kaksi, ja ne kiskoivat vastakkaisiin suuntiin. Olisi vain ajan kysymys, milloin molemmista suunnista kiskaistaisiin yhtä aikaa liian lujasti. Sitä ennen Tessan olisi valittava kahdesta pahasta toinen, jos se enää edes olisi mahdollista.
Tessa nyökkäsi jäykästi Yeelin ohjeille ja puristi suutaan tiukaksi viivaksi. Viikko? Se olisi pirun vähän aikaa, mutta toisaalta myös yllättävän anteliaasti. Vaan riittäisikö se siltikään sekä Zahirin toimien urkkimiseen että näiden tyyppien taustojen selvittämiseen? Sen täytyisi riittää, muita vaihtoehtoja ei nyt ollut. Sitä mielikuvaa vahvistivat karmaisevalla tavalla myös Yeelin seuraavat sanat, jotka mies henkäisi Tessan kavoille niin läheltä, että nainen saattoi haistaa mädäntynyttä savua muistuttavan hengityksen selvästi. Aivan kuin Tessa ei olisi ollut tarpeeksi pahoinvoiva jo muutenkin. Hän jäykistyi ja puri hampaansa yhteen miehen uhkauksien alla, mutta värähti selvästi vasta Yeelin sotkiessa hänen äitinsä mukaan tähän kaikkeen. Pelko häivähti ensimmäistä kertaa selvästi harmaiden silmien takana, mutta Tessa pakottautui pitämään katseensa Yeelin kasvoissa, niin ällöttävän läheltä kuin tuon likainen naama Tessaa nyt tuijottikaan. Hän joutui keräämään kaiken tahdonvoimansa pysyäkseen aloillaan ja mahdollisimman ilmeettömänä muiden miesten jo käännyttyä pois ja Yeelin tovereineen jäätyä vielä virnuilemaan hänellä tuskastuttavan pitkältä tuntuvaksi ajaksi viimeisten myrkyllisten sanojensa kanssa.
"Tuskin maltan odottaa", Tessa mutisi hampaidensa raosta miehen selälle.

Miesten saappaiden rahinan kadottua osaksi autiota pimeyttä, seisoi Tessa yhä samassa paikassa aloillaan tuijottaen häntä jaloista syyllistävästi katsovaa rahapussia. Viimein hän sai käärittyä viileän nihkeät sormensa puukon kahvan ympäriltä auki ja vapiseva käsi kurottautui viitan suojista nappaamaan pussin maasta. Tessan mieli kamppaili ymmärtääkseen mihin hän oli juuri lupautunut ja mitä siitä seuraisi. Saati mitä kaikkea siitä pahimmillaan voisi vielä seurata. Olisiko hän voinut tehdä muuta, ja mitä tapahtuisi viikon kuluttua? Siitä huolimatta tiensä hänen ajatustensa läpi löysi myös kämmenellä tuntuvan rahapussin paino, joka kertoi sen kattavan parin viikon rohdokset - mikäli pussissa olisi muutakin kuin likaisia nerejä. Se oli jokseenkin lohduttavaa, mutta häipyi inhon ja pelon taakse yhtä nopeasti kuin oli sieltä ilmestynytkin.
Tessa raahautui painaviksi muuttuneilla jaloillaan seuraavan kulman taakse ja nojasi kylkensä viileää tiiliseinää vasten hengähtäen raskaasti. Hän oli valinnut tämän polun auttaakseen äitiään, ei vaarantaakseen tätä, mutta ilmeisesti oli ollut toiveajattelua, että hän yksin kantaisi vastuun lisätuloistaan. Tessa suoristautui ja vetäisi muutaman kerran uudestaan syvään henkeä taivaalla pikkuruisina loistaviin tähtiin katsoen. Tästä ei enää ollut paluuta, joten heidän molempien tähden hänen olisi vain jatkettava pelaamista näillä uusilla säännöillä. Johan hän oli selvinnyt kahdesta kosketuksesta lain nurjan puolen kulkijoiden kanssa sortumatta, joten seuraavan kerran oli oltava taas helpompi. Sitä paitsi nyt hänet oli yllätetty täysin ja se oli tehnyt asioista vaikeampia sulattaa. Siitä tämän selässä tuntuvan kylmän hien ja sydämen rummtuksenkin täytyi johtua. Tai niin Tessa ainakin vaakuutti itselleen saadakseen jalkansa taas liikkeelle.

// Kiitos taas jännittävistä hetkistä, Rapu! ^^ //

Locked