Page 1 of 1

Väärän tiedon välittäjä (yksinpeli)

Posted: Thu Dec 20, 2018 8:13 pm
by Kide
// Liittyen peleihin "Tiedätkö mitä tiedät" ja "Pahan ja pahemman välissä". //

Tessa oli siitä varma, ainakin melkein. Ei, kyllä hän oli varma. Wanhaan Lohikäärmeeseen juuri astuneen ja yhden nurkkapöydistä itselleen vallanneen kolmikon oli oltava Zahirin alaisia. Kaksi heistä hän oli nähnyt ennenkin ja kolmas näytti kuuluvan joukkoon luontevasti. Eikä heidän tiskille Tessan suuntaan heittämästä katseesta ollut epäilystäkään: myös he tunnistivat Tessan. Uuden tietolähteen, jonka jo pelottavan moni enemmän tai vähemmän nuhjuisen hupun alle kätkeytynyt silmäpari näytti rekisteröivän tavallista tarkemmin sisään tullessaan.
Tessa nielaisi raskaan palan kurkustaan ja vilkaisi sivusilmällä kapakan toiseen päätyyn. Siellä istui parhaillaan häntä vain kolme iltaa aiemmin puhutelleen, uhkailleen ja lopulta jonkinlaisen sopimuksentapaisen solmineen miehen lumiukkomaisesti pukeutunut toveri. Toinen tuon miehen seuralaisista vaikutti samalta luihulta, joka oli seisoskellut pienen kujan suulla tukkimassa Tessan pakoreitin. Tässä saattoi olla hänen kaipaamansa tilaisuus selvittää veljeilivätkö veljekset häntä vastaan vai sittenkin hän uusia työnantajiaan vastaan. Mutta miten, oli kysymys joka kurtisti tarjoilijan kulmat ja sai hänet melkein valuttamaan oluen kannun sijasta lattialle. Mitä hittoa hän voisi tehdä?

Suunnitelma kehkeytyi yllättävän pian samalla, kun Tessa kierteli tarjoilemassa kestohymy kasvoillaan, nyökytellen ja vastaillen niitä näitä asiakkaille, joiden sanoja tuskin kuuli omilta ajatuksiltaan. Hänellä oli suunnitelma, mutta oliko se hyvä saati toimisiko se, olisikin sitten aivan toinen juttu. Ainakin se olisi varmempi keino kuin luottaa niihin muutamiin pälyileviin katseisiin, joita toisinaan noista kahdesta pöydästä toisiinsa lähetettiin. Molemmat kolmikot siis näyttivät tietävän toisensa, tavalla tai toisella. Ilman sitä oivallusta Tessa olisikin vielä ollut vailla suunnitelmaa.
Seisoskeltuaan hetken tiskin takana sormet levottomasti pöydänpintaa naputellen Tessa sai viimein jalkansa liikkeelle. Hoikat sormet puristuivat hieman turhankin tiukasti hänen toisessa kädessään pitelemän olutkannun kahvan ympärille Tessan tepastellessa kohti nurkkapöytää, jossa Zahirin alaiset ryystivät toista tuoppiaan.
"Tää ei oo tärkeetä, mutta haluutte ehkä tietää", Tessa aloitti tyynesti ja sopivan hiljaa samalla, kun täytti ensimmäisen miekkosen tuoppia - edes kysymättä halusivatko miehet lisää juotavaa. Hän käännähti sopivasti selin kapakan toiseen päätyyn nähden kumartuessaan poimimaan seuraavan puolityhjän tuopin. "Tuo kolmikko tuolla perällä, suoraan mun selän takana, heillä tuntui olevan tiukkoja mielipiteitä teistä. 'Elämäntehtävänä nuolla yhden maagikon mustia saappaita' tai jotain sinnepäin. Ei tärkeetä, mutta... niin." Tessa oli saanut viimeisinkin tuopin täytettyä ja suoristautui pöydän luota viimeisten sanojensa saattelemana. Pahoittelevan ilmeen takana harmaat silmät tarkastivat vaivihkaa miesten ilmeet ja keräsivät tyytyväisinä jokaisen hippusen inhoa ja vihaa, jota miesten kasvoilta toisen pöydän suuntaan heijastui. Tessa kääntyi nopeasti seuraavan pöydän suuntaan ja vain huiskautti kättään sen merkiksi, että talo oli tarjonnut tuoppien täydennykset. Suunnitelman ensimmäinen osio vaikutti onnistuneen, ja nyt piti vain toivoa, että toinenkin puolisko menisi yhtä kivuttomasti. Ja että Tessa ehtisi toteuttaa sen ennen kuin Zahirin miehet saisivat oman suunnitelmansa valmiiksi. Toisaalta jo pelkästään tuo tönäisy saattaisi riittää näyttämään tarpeeksi, mutta molempien tökkiminen auttaisi varmemmin pitämään Tessan pienen valheen piilossa. Kaikkien miesten pitäisi olla tarpeeksi tuohtuneita, jottei turhien solvauksien lisäksi vaihdettaisi mitään muuta, saatika kuunneltaisi mitä toisella puolella oli sanottavaa.

Sopivan tauon jälkeen, kun Zahirin miesten kyräilevät katseet olivat vähentyneet ja he olivat uppoutuneet enemmän keskusteluun ja juomiinsa, Tessa lähti kaartelemaan Wanhan Lohikäärmeen toiselle laidalle. Rauhallisesti pöytiä vuorotellen kierrellen, sydän hiljalleen nopeampaa tykyttäen, hän päätyi lopulta toisen "tutun" kolmikon luo, jotka olivat sopivasti jo viittoilleet tarjoilijaa paikalle suunkostuketta tuomaan.
"Voitte aatella tän alkupalana sopimuksesta", Tessa livautti vaivihkaa ensimmäistä tuoppia täyttäessään, keskittäen katseensa vain juoman kaatamiseen. "Ainut kolmikko tuolla puolen nurkassa. Sen maagikon miehiä, jotka ei sanojaan paljoa varo. 'Arpinen nainen tarvii tommosta sakkia ympärilleen, jotta näyttäs ite edes vähä paremmalta' kuulosti olevan niitten päivän vitsi." Tessa tiesi kuinka riskialttiit sanat oli valinnut, mutta hän oli ehtinyt keräämään tarpeeksi vahvistusta epäilyksilleen uskaltaakseen käyttää niitä. Kun sanojen päätteeksi viimeiset kullankeltaiset pisarat jäivät värisyttämään kolmannen tuopin pintaa ja Tessa rohkeni kohtaamaan nopeasti kolmikon katseet, sai hän huomata riskinsä ottamisen arvoiseksi. Tiukka nyökkäys, joka kai oli jonkinlaiseksi kiitokseksi kylmästä ilmeestä huolimatta luettavissa, ja sen päälle Tessan ohi liukuvat myrkylliset katseet löysyttivät ihanasti naisen mahassa vellonutta tunnetta. Hän jatkoi saman tien kierrostaan ja hymyt ja naurahdukset löysivät tiensä Tessan huulille paljon helpommin. Nyt hänen täytyisi vain odottaa ja seurata. Ja toivoa, että miehet olisivat tarpeeksi viisaita eivätkä järjestäisi mitään odottamatonta täällä sisällä. Edellisviikkoinen purkaus oli ollut vanhalle tavernalle aivan tarpeeksi. Tessan katse hakeutui luonnostaan yläkerran huoneisiin vieviä portaita kohti harmistuneena - tällä kertaa Tessalla ei olisi Ranyardia auttamassa. Mutta se riski oli nyt otettava, kun vaihtoehdot ja aika alkoivat käydä tukalan vähäisiksi.

Viimein Zahirin kolmikko nousi lähteäkseen ja kuinka ollakaan samaan aikaan alkoi kuulumaan kolmen tuolin rahinaa myös kapakan toiselta puolelta. Wanhan Lohikäärmeen ovi oli tuskin ehtinyt sulkeutua maagikon alaisten perässä, kun toisen jengin miehet nykäisivät sen auki "lumiukko" etumaisena. Siinä vaiheessa Tessa oli jo kipittänyt tiskin taa ja kumartunut oluttynnyrin puoleen, mutta nosti sopivasti katseensa ehtiäkseen nähdä oletettavista Kolmitapon miehistä viimeisen nyökkäävän hänelle tuskin huomattavasti. Tessa kapsahti pystyyn samaan aikaan oven sulkeutuessa ja sujahti hame hulmuten keittiöön ja sen läpi takaovelle, napaten ovenpielestä tyhjän sankon mukaansa. Rekvisiittaa, kaiken varalta. Ohuen pilviverhon sumentama kuu ei juuri valottanut kapeaa, tavernan etupuolelle johtavaa kujaa, jota nainen kipitti hiljaa ääniä kohti, puristaen ämpäriä rintaansa vasten kuin peläten sen päästävän ylimääräisiä ääniä.
Tessa jäi nojaamaan seinään uskaltamatta kurkistaa kulman taa, mutta pelkkä tiuskauksien ja uhkauksien kuuleminenkin riitti. Tessa puraisi huultaan kuullessaan vaatteiden kahinaa ja pelätessään aiheuttaneensa tappelun, mutta pari tiukkaa, lähes päällekäin sanottua käskyä "ei täällä" ja "ei sen arvoista" hiljensi äänet. Ilmeisesti viimeiset korventavat katseet hiljaisuudessa vaihdettuaan miesten saappaiden äänet kertoivat kolmikkojen jatkavan matkaansa eri suuntiin. Hengitystään pidätellen Tessa painautui entistä tiukemmin seinää vasten kuin olisi yrittänyt uppoutua siihen, mutta kiukkuisin askelin kujanpään ohi viilettävä kolmikko ei vilkaissutkaan sivuilleen. Hän oli onnistunut ja siitä mieleen hiipivä ilo myös järkytti naista. Samoin kuin tieto siitä, että hänellä oli nyt hyppysissään kaksi allekirjoittamatonta, mutta sitäkin tiukemmin ehdoistaan kiinni pitävää sopimusta, jotka molemmat hän tulisi rikkomaan. Tai oikeastaan oli jo rikkonut. Kiinnijäämisen seurauksia oli parempi olla miettimättä.
Tasattuaan hengitystään ja sykettään hetken, jolloin myös miesten saappaiden kopsahdukset olivat vaimenneet kaukaisiksi kaiuiksi, Tessa uskaltautui palaamaan takaisin sisään. Hän saattoi vain toivoa keittiön väen olleen liian kiireisiä huomaamaan hänen tyhjän jäteämpärin tyhjennyksensä.