Page 2 of 3

Re: Näkemiin, Tessa

Posted: Sun Jun 09, 2019 9:27 pm
by Tinanja
“Tulee”, palkkasoturi vastasi, hymyn vähän levitessä tämän huulilla miehen noustessa seisomaan. Ranyard keräsi nopeasti vaatteensa yhdeksi märäksi mytyksi samoihin aikoihin Tessan kanssa, juuri ennen kuin he livahtivat laatikoiden ja tynnyreiden taa pimeimpään nurkkaan koko vintillä. Siinä pimeässä nurkassa Ranyard ei voinut olla naurahtamatta hiljaa - tilanne oli kieltämättä koominen kaikessa vakavuudessaan. Hän veti Tessaa vähän lähemmäs itseään, yrittäen purra vähän huultaan ettei olisi nauranut - ei, hän ei ollut kuvitellut lymyävänsä tallinvintillä alastomana Tessan kanssa, kun tämä päivä oli alkanut. Siitä huolimatta, ettei mies halunnut jäädä kiinni, selittää tekemisiään, oli vaikea pitää pokkaa siinä pimeässä nurkassa, kun tuo hevosia ruokkimaan tullut mies lakaisi lattiaa, haki heiniä ja lähti sitten pois itsekseen puhuen. Tessan lämmin, kostea keho hänen omaansa vasten ei ainakaan helpottanut sitä odottamista, että tuo mies lähtisi tallin vintiltä. EIkä Ranyard voinut olla paikallaan, vaan hänen kätensä eksyi pian Tessan ympärille

Onneksi tuo ei tullut hakemaan viljaa tai tavaroita, eikä näyttänyt vilkaisevankaan pimeän nurkan suuntaan. Hymyään pidättelevä Ranyard vilkaisi Tessaan heti, kun mies lähti takaisin alas tikkaita pitkin. Mies ei voinut pidättää pientä, tuskin kuultavaa naurahdusta ja joutui puraisemaan huultaan ettei olisi nauranut lisää.
“Emme tarvitse niitä”, Ranyard virnisti Tessalle tuon kommentille tikkaista, silmää tälle iskien. Palkkasoturi ei kuitenkaan ihan vielä ollut valmis uskomaan, että tuo tallityöntekijä oli lähtenyt, joten tämä jäi vielä hetkeksi tuijottelemaan tallin vinttiä sieltä nurkastaan Tessan viereltä. Mies viimein ojensi jalkansa suoraksi siinä nurkassa, johon he nojasivat ja huokaisi syvään, kun oli varma, että talli oli hevosia lukuunottamatta tyhjä. Pudotus ei olisi suuri, ja hän voisi hyvin pudottautua siitä alas hakemaan tikkaat, tai auttamaan Tessan alas, mutta tilanne sai silti miehen hymyilemään leveästi. Ei, tämä ei ollut nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta hän oli varma että muistaisi illan hyvin, hyvin pitkään ja tarkasti.
“Se oli… lähellä”, tämä totesi, mutta hymy paljasti, että se oli ollut ihan mukavaa jännitystä.

“Tuota... “, Ranyard sanoi viimein, rikkoen heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden. “Et kai ajatellut lähteä enää yön selkään täältä?” mies kysyi kulmiaan vähän kohottaen. Se hetken hiljaisuus äskeisen jännityksen jälkeen oli saanut miehen kehon ja mielen muistamaan sen, ettei hänelläkään ollut ollut mikään lyhyt päivä. Mutta kieltämättä, olo oli nyt rentoutunut, eikä hän halunnut sen muuttuvan miksikään.
“Voin kyllä aamusta saattaa sinut takaisin kaupungille... joudun ennen lähtöä kuitenkin käväisemään torilla”, Ranyard totesi hiljaa. Eikä hän halunnut tämän hyvin alkaneen illan muuttuvan yöksi ilman seuraa, varsinkaan äskeisen jälkeen. Asento siinä seinää vasten nojatessa, pimeässä ja hämärässä nurkassa, Tessa häntä vasten, oli kieltämättä mukava, eikä siitä tehnyt mieli liikkua mihinkään.

Re: Näkemiin, Tessa

Posted: Sat Jun 15, 2019 8:20 pm
by Kide
Tessa katsahti Ranyardia kummastuneena. Miten niin he eivät tarvitsisi tikkaita? Hän ei kuitenkaan voinut muutakaan kuin kököttää hiljaa ja odottaa. Ja toivoa Ranyardin todella tarkoittavan mitä sanoi.

Talli oli hiljentynyt jo hetki sitten, mutta Tessa ei uskaltanut rentoutua ennen kuin kuuli viereltään Ranyardin huokauksen ja tunsi miehen liikkeet kylkeään vasten. Myös Tessa lysähti istumaan puuskahtaen. Helpotus muuttui hyvin nopeasti huvittuneisuudeksi ja nainen naurahti nojatessaan päänsä seinää vasten.
"Vähän turhankin lähellä", Tessa vastasi päätään epäuskoisesti puistaen. Oljenvärisiä kiharoita levisi entistä enemmän hänen hartioilleen, kun viimeisetkin jäljellä olevat letin jäänteet avautuivat. Eipä olisi Tessa uskonut löytävänsä itseään tällaisesta tilanteesta enää. Tällaisiin seikkailuihin ajauduttiin yleensä paljon nuorempana, ja tyhmempänä, mutta silti tarjoilijan täytyi myöntää, että ilta oli kaiken kaikkiaan ollut piristävää vaihtelua.
Hetken kuului vain etäistä rouskuttelun ääntä alhaalta karsinoista, sitten Ranyardin varovainen kysymys sai Tessan kääntämään katseensa palkkasoturiin.
"Mää luulen, ettei tää olis yhtään hullumpi paikka nukkua", Tessa vastasi muka mietteliäästi, vaikkei hänellä ollut aikomustakaan kiskoa sotkuisia ja märkiä vaatteita päälleen ja lähteä tarpomaan ulos sateeseen ja pimeään sen näköisenä kuin olisi tulossa sodasta. Hänen äitinsä olisi varmasti jo täydessä unessa - eihän Tanya paljon muuta enää jaksanut päivisinkään sairastelultaan tehdä -, mutta jos hän olisikin hereillä Tessan saapuessa kotiin tämän näköisenä... Tessa ei välittäisi kuulla sitä sanoilla ruoskimista mitä siitä seuraisi. Hän tulisi saamaan kurituksen kuin kymmenvuotias kakara, joka on häpäissyt haudassa lepäävät suvun jäsenetkin kevytkenkäisyydellään.
"Ja jos mää vielä saan aamulla oikeen saattajankin niin..." Tessa nojasi päänsä miehen olkaa vasten ja haukotteli. "Ei mulla ole kiire minnekään." Samanlainen levollisuus, josta Ranyard nautti tarttui Tessaankin ja hetken hän vain tuijotti vintin hämärää turhia ajattelematta.
"Mutta ootko sää varma, että tää on paikka missä haluat viettää viimesen iltas Phoebessa?" Nainen kysyi hetken kuluttua, mutta sen sijaan, että Tessa olisi siirtynyt ajatuksensa myötä kauemmas, käänteli hän päätään vain etsien parempaa asentoa suureen olkapäähän nojatessaan. "Ja jos oot, niin ehkä sulla on aikaa kertoa mulle, miten sää tiedät näin paljon talleista", naurahti Tessa vielä perään, vaikka uskoikin jo arvaavansa vastauksen.

Re: Näkemiin, Tessa

Posted: Mon Jun 17, 2019 8:56 pm
by Tinanja
Hitaasti myös Tessa rentoutui siinä hänen vierellään naurettavan tilanteen jälkeen. Ranyard ei voinut kuin hymyillä - tämä oli sellaista jännitystä, jota hänen elämässään harvemmin oli, ja se tuntui kieltämättä miellyttävältä. Oli helppo unohtaa seuraavana päivänä alkava matka, kun lämpimässä ja kosteassa hän oli painautuneena Tessaa vasten siitä huolimatta, että aamun lähtö oli koko ajan yhä lähempänä ja lähempänä.
“Usko tai älä, tämä ei ole ensimmäinen tallinvintillä, tai tallissa vietetty yöni”, totesi Ranyard, hymyn levitessä virneeksi. Usein se oli ollut pakosta: majatalo tallin yhteydessä oli täynnä, tai majataloja ei ollut mailla halmeilla, vaan hän yöpyi jossakin satunnaisessa maalaistalossa, jossa ei ollut vieraille sijaa. Ennen kaikkea yöt oli tullut vietettyä suurimmaksi osaksi yksin, ei näin miellyttävässä ja mukavassa seurassa.
“Toki minulla ei ole ollut yhtä miellyttävää ja kaunista seuraa mukanani tällöin”, mies lisäsi hetken päästä, unohtamatta ilkikurista katsetta virneen seurana silmien arvioidessa hämärässä vieressään olevaa naista. Hitaasti Ranyard venytti koukussa olevat jalkansa suoriksi lattiaa vasten lattialla olevien heinänroskien pistellessä vähän hänen paljaita jalkojaan.

Hiljaisuus heidän välillään hämärässä, kostealla tallinvintillä oli hetken aikaa hyvin rauhallinen. Hitaasti virnekin laskeutui Ranyardin kasvoilta tämän hieman vakavoiduttua. Kaduilta ja auringon viimeisistä säteistä loistava valo alkoi hitaasti hiipua yön tieltä kaksikon istuessa vintin nurkassa.
“Mutta…”, Ranyard totesi hiljaa, kääntyen vähän paremmin Tessaa katsomaan. Miehen hiljaiset sanat rikkoivat hiljaisuuden, jota rikkoivat vain satunnaiset kavion kopahdukset lattiaa vasten, kaukainen heinien rouskutus alhaalta. “Ehkä se riittää minusta tällä kertaa”, tämä jatkoi, nyt kääntyen vähän katsomaan Tessaa.
“Entä sinä? Asutko itseksesi? Oletko aina asunut Phoebessa?” tuo ei vaikuttanut henkilöltä, joka olisi sitoutunut toiseen, varsinkaan vastakkaiseen sukupuoleen. Ehkä Tessa asui itsekseen? Ja toisaalta, Ranyardin oli vaikea kuvitella tarjoilijaa kauempana Phoebesta, kuin mitä he nyt olivat.

Re: Näkemiin, Tessa

Posted: Thu Jun 20, 2019 5:51 pm
by Kide
"Kyllä mää ensimmäisen uskon, mutta toisesta en olis niinkään varma", Tessa vastasi vilkaisten Ranyardia toinen kulmakarvoista koholla. Naisen ilme oli huomautuksesta huolimatta yhtä ilkikurinen ja huoleton kuin Ranyardinkin.
Tessa istui jalat koukussa ja kumartui vetämään toisen nilkkaan valahtaneista sukistaan takaisin ylös polven yli. Mitättömäksi suojakseen ottamansa aluspaidan nainen oli antanut jo valahtaa syliinsä. Hän sulki silmänsä ja vain nautti hetken rauhallisuudesta uudelleen Ranyardiin nojaten ja hipsutti hiljaa toisen jalan varpaillaan miehen reittä. Päänsä Tessa nosti palkkasoturin olalta vasta Ranyardin yllättäen rikkoessa hiljaisuuden kysymyksellään.
"Mää asun äitini kanssa", Tessa vastasi ja nojasi takaraivonsa seinään kattoa kohti huokaisten. "Hän ei pärjäisi juuri nyt yksin." Tessa rakasti äitiään suunnattomasti, mutta ei ollut mahtanut itselleen mitään vaan oli miettinyt viime aikoina myös sitä, kuinka paljon helpompaa olisikaan ollut, jos hän olisi ollut yksin. Ettei olisi tarvinnut huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestä ja olisi voinut mennä minne halusi. Toisaalta Tessa kyllä rakasti myös Phoebea, kaikessa sen karuudessaankin. Aina samassa paikassa pysymisessä oli se hyvä puoli, että lopulta sitä tiesi ja tunsi lähes kaiken. Ehkä se jonkun mielestä oli tylsää, mutta Tessasta se oli mahdottoman kotoisaa.
Hän katseli hämäryyteen häviävää kattoa hetken ennen kuin tunnusti: "Nämä tallit mahtaa olla kaukaisin paikka, jonne mää olen Phoeben muurien ulkopuolelle tullut. Naura pois vaan, hulluahan se on. Mutta mulla on ollut täällä aina kaikki mitä mää tarviin. Ja sillon vielä kun meidät Cordovet tunnettiin omasta majatalosta, enpä mää olis täältä mihkään voinutkaan lähteä. Rätti ja tuoppi on varmaan ollut mun ensimmäiset sanat ja pöytiä mää osasin pyyhkiä ennen kuin kävellä", naurahti Tessa lopuksi, mutta kepeästä äänensävystään huolimatta hän katseli edelleen mieluummin ylös tai eteensä kuin Ranyardiin. Vaikkei mies nauraisi ääneen, epäili Tessa tuon nauravan mielessään. Täytyihän tällaisen elämän olla monia kertoja maan halki edes takaisin kulkeneelle täysin käsittämätöntä.
"Mää tiedän jo paremmin kuin kysyä missä sää asut, jollen halua luetteloa kaikista majataloista täältä itärannikolle asti, mutta missä syntyy sun kokoisia järkäleitä?" Tessa kysyi kääntäen vinon hymyn koristamat kasvonsa viimein Ranyardiin.

Re: Näkemiin, Tessa

Posted: Thu Jun 20, 2019 7:02 pm
by Tinanja
Ranyard kohotti vähän kulmiaan kuullessaan Tessan vastauksen siitä, että nainen asui äitinsä kanssa. Se ei ollut tavatonta - monien perheiden kolmekin sukupolvea asuivat saman katon alla. Olihan se kustannustehokasta, asuinkulut pienenivät, kotityöt jakautuivat tasaisemmin, eikä yhden henkilön hetkellinen rahattomuus ajanut kaikkia kadulle. Tessa kuitenkaan ei vaikuttanut ensisilmäyksellä siltä, että piti huolta vanhemmastaan. Toisaalta hänen ei pitäisi olla yllättynyt - tämä asui vakituisesti Phoebessa, ja oli todennäköistä, että tällä oli edes jotain perhesuhteita. Varsinkin, kun nainen vielä jatkoi sanojaan kertomalla, että tallit olivat pisimmällä kaupungista, mitä nainen koskaan oli käynyt. Se sai pienen hymyn leviämään Ranyardin kasvoille, ja pian ilkikurinen virne seurasi sitä.
“Se tarkoittaa, että olen tainnut tänä iltana antaa sinulle aika monta uutta kokemusta”, eikä ollut epäilystäkään, ettei Ranyard ollut itsekin erittäin tyytyväinen illan saamaan käänteeseen.
“Ja mikäli haluaa viihtyä paikallaan, niin tiedän paljonkin huonompia paikkoja kuin Phoebe, täällä sentään on elämääkin”, Ranyard naurahti Tessalle - eikä naurahdus ollut sääliä, huvittuneisuutta Tessaa kohtaan, enemmänkin niitä keskellä ei-mitään koko ikänsä eläviä henkilöitä kohtaan. Phoebe oli paikka, jossa riitti kaikkea tarpeeksi ja kohtalaisen helposti, eikä kaupungissa eläminen ollut lainkaan huono idea - Ranyard tosin tiesi, että tämäkin hetki, jonka hän oli paikallaan ollut, oli hänelle liikaa. Mutta Tessa ei ollut hän.

“Mutta täytyy myöntää, että olettaen, että sukunimesi myös on Cordove…”, Ranyard sanoi Tessalle, kulmiaan vähän kurtistaen. “Tessa Cordove… kuulostaa aika viralliselta”, mies naurahti hyävntuulisesti. Tämä kuitenkin vakavoitui Tessan kääntäessä aiheen takaisin häneen, ja siihen, mistä hän oli kotoisin. Ranyard oli pitkään hiljaa, miettien mitä vastaisi. Hänellä ei ollut tapana puhua itsestään, eikä hän pitänyt siitä, että joku kysyi hänestä. Toisin kuin Tessa, mies oli kasvanut pikkukylässä, keskellä ei mitään, maalaistalon poikana, perheellisenä sen jälkeen. Kunnes…. Mies tuhahti hiljaa kääntäen katseensa katselemaan kattoa, ja nojasi päällään seinää vasten. Kai hänen jotain olisi vastattava?
“Keskellä ei mitään”, Ranyard totesi sitten tuhahtaen vähän. Kommentti ei kertonut mitään, korkeintaan sen ettei hän ollut kotoisin kaupungista.
“Voisitko kuvitella itsesi matkustamassa johonkin?” Ranyard kysyi kulmiaan vähän kohottaen. “Vai luuletko, että jäät tänne?”
“Toisinsanoen, kuinka todennäköisesti näen sinut seuraavalla Phoebenreissullani?” ilkikurinen virne levisi hetkeksi jälleen palkkasoturin huulille tämän kääntäesäs keskustelun nopeasti takaisin Tessaan.

Re: Näkemiin, Tessa

Posted: Sat Jun 22, 2019 7:52 pm
by Kide
Ryöpsähdystä sääliä tai huvittuneisuutta ei tullutkaan. Ranyard virnuili kyllä, mutta kaikkea muuta kuin ivallisella tavalla. Phoebe ei todellakaan ollut yhtään hullumpi paikka viettää elämänsä, vaikka se juuri nyt hieman levoton olikin. Tessan pitäisi vain löytää paikkansa tämän sotkun keskellä, jonne tuli imaistuksi mukaan.

"Se voi kuulostaa viralliselta, mutta usko pois, sitä tämä perhe ei ole. Minkä sää oletkin ehkä jo huomannut", Tessa naurahti Ranyardin maistellessa hänen koko nimeään. Kovin paljoa kauemmas virallisuudesta he eivät kai tässäkään tilanteessa voisi ajautua: kaksi puolituntematonta viettämässä yhteistä yötä vieraan tallin vintillä, jutellen niitä näitä, toinen täysin ilkosillaan ja Tessallakin vain sukat suojanaan. Tästä oudosta tilanteesta ja siitäkin huolimatta, että Ranyardin kysymys oli palauttanut Tessan mielen hetkeksi takaisin muurin toisella puolen odottavaan arkeen, tunsi nainen olonsa hämmästyttävän rennoksi. Yhtä huolettomalta näytti myös Ranyard, ainakin siihen asti kunnes Tessa käänsi aiheen palkkasoturiin itseensä.
Tessan yllätykseksi hän huomasi miehessä peilikuvan omista aiemmista eleistään. Tuhahdus, katseen kääntö häntä vältellen ja hyvin, hyvin lyhyt vastaus. Siihen perään kun lisättiin sujuva aiheenvaihto turhia aikailematta alkoi olla selvää, ettei Ranyard välittänyt muistella tai ainakaan jakaa menneisyyttään, edes tuon vertaa. Aivan kuten tatuointiensa kanssa, mies vetäytyi jälleen kuoreensa. Se sai Tessan kurtistamaan kulmiaan aavistuksen, mutta hän hyppäsi mukaan uuteen aiheeseen kuin ei olisi mitään huomannutkaan. Jos hän halusi jatkaa tätä hauskanpitoa, ja kyllä hän halusi sillä tämä oli hyvin tervetullut arjen ajatusten harhauttaja, oli parempi unohtaa liika uteliaisuus. Niin vastoin kuin se Tessan luonnetta olikin.
"Toivottavasti mää vielä joskus pääsen näkemään muutakin kuin Phoeben kadut. Vaan saa nähdä toteutuuko se toive. Tuskin ainakaan ennen sun seuraavaa käyntiä täällä, jollet sää ajatellu olevas muualla seuraavaa vuosikymmentä", Tessa naurahti miehelle virnistäen. "Ja niin kauan kun mää oon Lohikäärmeessä, voit luottaa siihen, että sulle löytyy sieltä tilaa." Hetkellisesti hänen hymynsä muuttui lämpimämmäksi, mutta pian naisen kasvoille levisi jälleen tuttu virne. Hän alkoi hipsuttaa jalallaan uudestaan miehen paksua reittä.
"Uusia kokemuksia tosiaan... Jos sää uskot, ettei tänne tule enää kukaan, niin meillähän olis hieman vielä iltaa jäljellä jakaa... kokemuksia." Tessa katseli Ranyardia ilkikurisesti, koko tuon alastoman kehon matkalta. Yhdellä nopealla liikkeellä hän heilautti itsensä miehen jalkojen väliin ja kuiskasi: "Matkamuistoksi, ettet vaan unohda Phoebea." Kiharapilvi levisi kutittelemaan palkkasoturin paljaita reisiä Tessan kumartuessa alas.

Pilvet olivat jo pudottaneet melkein kaiken lastinsa ja tallin kattoa vihmoi enää harvat pikkuruiset pisarat, kun kaksikko viimein rauhoittui nukkuakseen. He olivat päätyneet seinän viereltä lopulta toiseen heinäkasaan, joka oli nyt puolta matalampi ja lattialla heidän ympärillään aiempaa paksumpi heinänkorsien kerros. Vaatteensa he sentään olivat tajunneet ripustaa - tai Ranyard oli ripustanut ollessaan heistä se joka siihen ylettyi - katon tukipalkeille kuivumaan ennen nukahtamistaan. Vain alimman, lähinnä kostumaan ehtineen vaatekertansa he olivat ottaneet alustakseen ja peitokseen. Muuta ei lämpimällä tallinvintillä tarvitukaan.
Tessa nukahti nopeasti Ranyardista hohkaavan lämmön ja sateen viimeisten kevyiden rummutusten tuudittamana, pieni hymy huulillaan.

Re: Näkemiin, Tessa

Posted: Sat Jun 22, 2019 8:23 pm
by Tinanja
Hyvällä omallatunnolla Ranyard saattoi sanoa itselleen, ettei ollut viettänyt pitkään aikaan näin miellyttävää, mukavaa yötä kenenkään kanssa - varsinkaan tallinvintillä. Mies nukkuikin hyvin, sikeästi - ja heräili yllättävän rentouttavasta unestaan, vaikka yönet jäivätkin turhan lyhyiksi. Aamun ensimmäisten valonsäteiden myötä Ranyard oli jo havahtunut unestaan Tessan viereltä. Ei mennyt kovin pitkään, että parruilla kuivumassa olleet vaatteet löysivät muutaman ilkikurisen virneen ja kommentin jälkeen paikkansa kantajiensa päältä - jopa oikeinpäin, ja näyttäen kohtalaisen siisteiltä eiliseen nähden. Palkkasoturi veti pian talliin johtavan luukun auki ja pudottautui alas tallin lattialle ketterästi, jalat lattiaan tömähtäen ja vastaanottaen ja pehmentäen Tessan pudotuksen tallinlattialle.

Ranyardin liikkeet veivät tämän tallin toiseen laitaan muutaman vihellyksen saattelemana. Heiniään syövä likaisenharmaa hevonen kohotti päänsä, ja katsoi paksun harjansa takaa palkkasoturia. Muutamat pitkät, laiskat askeleet toivat ratsun lähemmäs Ranyardia, ja eläin työnsi päänsä tummanruskeaan nahkariimuun vain seuratakseen pian miestä käytävälle tämän jo valmiiksi pakattujen varusteiden luokse.
“Tässä on Naz”, Ranyard sanoi sitten, Tessalle vähän hymyillen. Mies laski hevosen narun maahan sitomatta sitä mihinkään, kun alkoi rivakasti harjaamaan ratsuaan sen seistessä tyytyväisenä paikallaan. “Luotettavampaa matkaseuraa saa kyllä hakea”, Ranyard naurahti rapsuttaessaan ohimennen hevosensa otsaa. Pian palkkasoturi laski paksun satulahuovan ja satulan hevosensa selkään. Niiden ruskea, kulunut nahka oli samaa kuin mitä hevosen riimussa, ja pian tämän päähän tiensä löytäneissä suitsissa oli. Ranyard puki tottuneesti haarniskansa ylleen sitoen aseensa paikoilleen ennen kuin kiinnitti matkatavaransa satulaan ja sen taakse, Nazin edelleen lepuuttaessa päätään lähellä lattianrajaa.

“Menemmekö?” Ranyard kääntyi viimein katsomaan Tessaa sidottuaan viimeisenkin huovan satulan taakse hevosensa selkään. Riimusta lattialla tähän saakka roikkunut naru löysi tiensä palkkasoturin käteen ja Naz kääntyi käytävällä seuratakseen miestä ulos ja kaupungille aina yhtä tyynenä. Phoebe oli vasta heräilemässä kaksikon lähtiessa kävelemään toria kohden. Ranyardin haarniska narahteli miehen askelten tahdissa, niitä tahdittavan kavionkopseen rinnalla. Pitkässä narussa palkkasoturia seuraava hevonen kulki rennosti, korvaansakaan muille tiellä kulkijoille letkauttamatta - tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun ori oli kaupungilla miehen mukana. Viimein Phoebne muurit, ja niiden myötä myös tori tuli näkyviin. Vastaleivotun leivän ja muiden leipomusten tuoksu tunkeutui hitaasti heidän sieraimiinsa keskustan lähestyessä.
“Saanko tarjota sinulle vielä aamiaisen, ennen kuin tiemme erkanevat?” Ranyard kohotti vähän kulmiaan vierellään astelevalle aina niin kauniille naiselle, hymyillen vähän.

Re: Näkemiin, Tessa

Posted: Mon Jun 24, 2019 8:14 pm
by Kide
Aamulla selvisi miksi tikkaiden menettäminen ei ollut huolettanut Ranyardia, ja hetken suostuttelun jälkeen Tessakin uskaltautui pudottautumaan alas miehen avustamana. Hän seurasi rypistyneitä vaatteitaan suoriessaan kuinka tyytyväisenä Ranyard nouti ratsunsa ja alkoi luontevasti valmistella sitä matkaa varten.
"Hei Naz", Tessa supisi hevoselle silitellen sen otsaa ja kaulaa ja naurahti yllättyneenä Nazin tuhahtaessa odottamattoman isosti hänen kättään vasten. Tessa oli käsitellyt hevosia vain vetojuhtina ja sitäkin hän oli päässyt tekemään harvoin. Viimeisimmät muistikuvat hevosista hänellä olivat ajalta jolloin Hevosenkenkä vielä oli pystyssä. Hän oli ollut toisinaan mukana noutamassa oluttynnyreitä tai muita suurempia hankintoja satamasta ja päässyt silloin joskus jopa tarttumaan ohjaksiin. Heidän perheellään hevosta sen sijaan ei ollut koskaan ollut. Eivät he olleet sellaista tarvinneet, kun eivät matkustaneet kaupungin keskustaa kauemmas ja satamasta tavaraa tuomaan löytyi aina vapaaehtoisia pientä palkkiota vastaan. Tessa seurasi kadehtien Ranyardin tottuneita otteita eikä kehdunnat sanoa mitään siitä, kuinka vähän itse hevosia tunsi.
Hiuksiaan letittäessään Tessa seurasi kiinnostuneena kuinka haarniskanpalat yksi toisensa jälkeen löysivät paikkansa miehen yltä, eikä voinut olla ihmettelemättä kuinka erilaiselta mies vaikutti heti haarniskan puettuaan. Tuntui oudolta ajatella, että tuo nyt elämää nähneeseen metalliin kuorruttautunut mies oli sama, joka oli vain alle Faeth sitten makoillut hänen kanssaan heinissä niitä näitä jutellen ja naureskellen. Että tuo mies oli sama, joka oli virnuillut heidän piilotellessaan vintillä ja nauranut huolettomasti heidän selvittyään paljastumatta. Tessa oli huomannut jo heidän ensimmäistä kertaa juteltuaan ettei Ranyard ollut samanlainen kuin muut hänen tapaamansa palkkasoturit. Ulkonäöstä päätellen mies kyllä sopi työhänsä paremmin kuin hyvin, mutta Ranyardin huolettoman rento luonne sai Tessa miettimään, mikä tuollaisen miehen oli palkkasoturin työhön ajanut. Yleensä palkkasoturit vaikuttivat kylmiltä ja välinpitämättömiltä, jopa tunteettomilta.
Ranyardin kysymys sai Tessan havahtumaan ajatuksistaan. Hän vilkaisi vielä kerran mekkonsa helmaa ja nyppäsi viimeisen sinnikkäästi hänen hihaansa tarrautuneen oljenpalasen pois.
"Mennään."

He kulkivat vierekkäin kaikessa rauhassa kaupunkia kohti. Aamuilma oli ihanan raikas sateen jäljiltä ja vaikka aurinko paistoi vielä matalalta, lämmitti se jo mukavasti. Tessa väisteli parhaansa mukaan tietä täplittäviä lätäköitä pienillä loikilla ja sivuaskeleilla - hänen kenkänsä olivat ainoat, jotka eivät olleet ehtineet kuivua kunnolla, joten hän ei halunnut kastella niitä yhtään enempää.
He eivät olleet ehkä erikoisin näky tällä tiellä, mutta eivät millään muotoa myöskään tavanomaisin parivaljakko, ja keräsivätkin muutaman toistuvan katseen. Tessa nyökytteli kohteliaita tervehdyksiä muutamille tutuille kauppiaille, joita heidän tielleen sattui osumaan ja punoi jo samalla mielessään sopivaa selitystä Ranyardin seurassa liikkumiselle niitä kysymyksiä varten, joita tulisi epäilemättä noista kauppiaista uteliaimmilta kuulemaan seuraavan kerran heitä Lohikäärmeessä palvellessaan.
Torilta tulvahtava ruuan tuoksu sai Tessan mahan murahtamaan. Onneksi Ranyardin samanaikainen kysymys peitti ääneen.
"Et saa", Tessa vastasi kipakasti kääntäen ilmeettömät kasvonsa Ranyardiin. Ei kuitenkaan kestänyt sekuntia tai paria kauempaa, kun ilkikurinen virnistys jo korvasi tekaistun kovan ilmeen. "Nimittäin mää haluan tarjota sen sulle. Kiitoksena... vaikka se onkin aikas vähäistä siihen nähden miten paljon sää olet mua auttanut." Virnistys laskeutui lämpimäksi, kiitolliseksi hymyksi, Tessan tutkiessa vieressään kulkevaa Ranyardia katseellaan.
"Mun pitikin kysyä... Mitä sää haluat maksuksi kaikesta avustas? Ja uskallakin sanoa viimeöisen olleen maksu, niin mää pistän mun uudet taidot tikarin kanssa heti kokeiluun. Se oli... yhteistä hauskaa, ei muuta." Tessa kurtisti kulmiaan ja tuijotti Ranyardia leikillisen haastavasti. Sitten hän kohotti ylpeästi leukaansa ja lausui virallisen soinnikkaasti: "Minä olen hieno neiti ja hoidan maksuni muulla tavoin." Hänen äänensä ja sanansa saattoivat olla kuin hienon naisen, mutta huvittunut ilme jolla hän nyt Ranyardia katseli ei.
"Joten näin ensinnä, millasella aamiaisella herra soturi tahtois lähteä liikkeelle?"

Re: Näkemiin, Tessa

Posted: Thu Jun 27, 2019 7:49 pm
by Tinanja
Ranyard kohotti kulmiaan Tessan toteamukselle siitä, ettei hän saanut tarjota tuolle aamiaista, vaan Tessa ilmoitti tarjoavansa se. Se oli melko tarkasti sellaista, mitä Ranyard Tessalta olisikin voinut muutoinkin odottaa. Se oli ehdottomasti yksi osa tuon puoleensavetävyyttä.
“No, noin tiukkaan käskyyn ei voi kuin myöntyä”, Ranyard kohautti olkapäitään, hymähtäen. Hymy levisi miehen kasvoille hetkeksi tämän katsoessa Tessaan ohimennen.
“No, jos edellisyö ei käy maksuksi, niin sovitaan, että tämä aamiainen on maksu siitä”, Ranyard hymyili vähän Tessalle. “Mikäli välttämättä yrität maksaa tästä jotenkin”, mies kohautti kevyesti olkapäitään. “Mutta yritä nyt säästää ne taitosi johonkin… vaaralliseen kohteeseen”, Ranyard naurahti Tessalle, vaikka äänensävyn takana olikin pala pientä vakavuutta.

“Jos sanot minua vielä kerran herra soturiksi, niin…”, mies jätti sanansa leijumaan ilmaan, mutta uhkaukseksi sitä ei voinut sanoa hyvällä mielikuvituksellakaan ilkikurisen virneen ja sävyn pehmittäessä sanoja merkittävästi. Katse vaelsi nopeasti Tessan päästä varpaisiin tämän kehoa hyväillen, ja vain Nazin ohimenevä turvan tönäisy palkkasoturin reiteen sai miehen katseen palaamaan tiehen edessään.
“Vai että aamiainen…”, Ranyard näytti muka mietteliäältä, Tessaa jälleen arvioiden katsellen. Samalla miehen katse kuitenkin havainnoi vastaantulijoita, ja kojuja, joita he ohittivat. Suunnitelma siitä, mistä hän ostaisi eväänsä ennen lähtöään alkoi olla valmis.
“Tässä korttelinkulmassa on loistava paikka”, mies viittasi juuri avautuneeseen kahvilaan, joka mainosti isolla kyltillä aamiaista vastatessaan Tessan tiedusteluun aamiaisesta. Sitä paitsi, leipä oli tuoretta, eikä puuroa oltu jatkettu ties millä sahanpurulla.
“Ja minun aamiaiseni voisi koostua ainakin munista, pekonista, puurosta, leivästä ja voista”, palkkasoturi jatkoi sitten mietteliäänä, sitoen pian Nazin riimusta roikkuvalla narulla tukipalkkiin kahvilankulmalla.
“Entäs mitäs hieno neiti aikoo syödä aamiaiseksi?” pieni, ilkikurinen virne levisi jälleen Ranyardin huulille tämän avatessa kevyen oven Tessalle. Mies ei näyttänyt välittävän siitä, miten tarkkoja ja arvioivia katseita sai osakseen astellessaan peremmälle, ja miten muutama ohimenevä henkilö vaihtoikin suuntaa nähdessään Ranyardin.

Re: Näkemiin, Tessa

Posted: Sun Jun 30, 2019 9:00 pm
by Kide
Ei maksua... Tai sen virkaa riitti toimittamaan yksi aamiainen. Tätä Tessa oli odottanutkin, mutta ei se silti ollut yhtään sen vähempää yllättävää. Olihan heillä ollut hauskaakin, mutta Rarnyard oli palkkasoturi ja eli niistä tuloista mitä hän palveluksistaan sai. Heidän yhteiset hetkensä eivät pitäneet nälkää loitolla - vaikka ehkä auttoivatkin unohtamaan sen - eikä paljoa pidemmälle lämmittänyt yksi aamiainenkaan. Toki tämä sopi Tessalle paremmin kuin hyvin, sillä vaikka hänen uusi työnsä oli vaarallisempi ja täten myös tuottoisampi ei rahaa jäänyt liiemmin kodin menojen jälkeen. Tessan onneksi Ranyard vaikutti mieheltä, joka myös piti sanastaan kiinni, jolloin hänen ei myöskään tarvinnut kokea jäävänsä velkaa. Hänen ei tarvitsisi jäädä miettimään milloin ja miten hän nuo velkansa maksaisi. Kiitollisuudenvelassa hän kokisi edelleen olevansa, mutta ei sellaisessa josta tarvitsisi huolehtia.
Ranyardin "uhkaus" sai Tessan vain naurahtamaan. Hän tosin käänsi jo tiehen siirtämänsä katseen vaivihkaa takaisin mieheen miettien, miksei tuo ottanut herroittelua vastaan vain rintaa ylpeänä röyhistäen. Eikö Ranyard toivonut kaiken jälkeen Tessan kutsuvan itseään niin edes leikillään vai oliko kyseessä jotain enemmän? Miehen ilkikurinen ja siitä tavanomaisen huolettomaksi muuttunut ilme ei kuitenkaan antanut vihjettä suuntaan tai toiseen.

Tessa kallisti mietteliäänä päätään katsoessaan Ranyardin ehdottamaa kahvilaa. Hän ei ollut itse taitanut koskaan käydä kyseisessä paikassa varsinaisesti asiakkaana, mutta tunsi yhden paikan tarjoilijoista, joka oli joskus työskennellyt hetken Wanhassa Lohikäärmeessä. Oli kuitenkin käynyt nopeasti selväksi ettei Lohikäärmeen vauhti ja asiakaskunta ollut kyseisen puolhatian mieleen. Epäilemättä tämä pieni kahvila tarjosi paljon rauhallisemman ympäristön tälle paljon rauhallisemmalle tarjoilijalle kuin millainen kunnon kapakkaan vaadittiin.
Tessa pysähtyi odottamaan Ranyardin sitoessa ratsuaan ja tuhahti huvittuneena miehen luettelolle. Todennäköisesti Nazinkin ruokahalu kalpeni Ranyardin rinnalla.
"Jos sua ei herrotella niin ei sitten muakaan neiditellä", Tessa huomatti ensimmäiseksi ykskantaan. "Siitäkin huolimatta mitä mää just sanoin." Hän virnisti Ranyardille, taputti Nazia kaulalle ja lähti yhdessä palkkasoturin kanssa kahvilaa kohti.
"Mää uskon pärjääväni puurolla, hillon kanssa, ja leivällä", Tessa kertoi heidän astellessaan sisään, vaikka kahvilasta tulvahtava herkullinen tuoksu saikin hänet heti epäilemään sanojaan. Ehkä hänellä olikin suurempi nälkä kuin hän oli ehtinyt edes huomaamaan.
Tessa suuntasi suoraan tiskille ja huomasi tuijottavansa tuttua tummaa, hieman kulmiinsa haltiamaisesti kapenevaa silmäparia. Lämpimän hymyn takana hän mietti riittäisivätkö hänen aiemmat suunnitelmansa juorujen välttämiseksi sittenkään.
"Hei, Ganja. Mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Voiko perheesi hyvin?" Aurinkoisesta hymystä sitä ei huomannut, mutta Tessa olisi mieluusti kohdannut kenet tahansa muun tänään tiskin takana.
"Hei... Tessa." Tessa ei voinut sanoa erityisesti pitävänsä siitä kuinka Ganjan sanat venyivät hänen katseensa jumittaessa Ranyardissa. Tessa piti hymynsä vakaana, muuten mikään tarina ei pelastaisi häntä enää.
"Mukava nähdä, tosiaan. Niin, kyllä, kaikki voivat hyvin. Entä sinä? Ja Tanya?" Ganja jatkoi saaden viimein irrotettua uteliaan mutta samalla epäileväisen katseensa Ranyardista. Puolhaltian katseen nyt näyttävän tarttuvan Tessan pörröiseksi jääneeseen lettiin ja ryppyisiin vaatteisiin toivoi Tessa sittenkin, että Ranyrd olisi saanut viedä tuon naisen kaiken huomion.
"Hienoa, vie mun terveiseni heille. Meilläkin on kaikki hyvin", Tessa valehteli sulavasti. Ilmeisesti Ganja ei tiennyt hänen äitinsä tilanteesta eikä Tessalla ollut aikomustakaan alkaa sitä tässä ja nyt selvittämään. Ganja nyökkäsi, mutta ei sanonut mitään vaan antoi katseensa lipua takaisin Ranyardiin ja tällä kertaa miehen haarniskaan.
"Vaihdetaan toki joskus kuulumisia paremmin, mutta nyt me ollaan mun ystävän kanssa tulossa syömään. Toisitko mulle puuroa hillolla ja leipää, ja Ranyardille puuron ja leivän lisäksi vielä munia ja pekonia kunnon annos." Tessa luetteli Ranyardinkin toiveet tarjoilijan tottumuksesta sulavasti, mutta vilkaisi lopuksi vielä palkkasoturia kysyvästi samalla kun kaivoi rahapussiaan hameen laskoksiin sulautuvasta taskusta. "Vai ehtikö sun nälkäs kasvaa ovelta sisälle tullessa?"