Uudet luudat lakaisevat

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Viherkivi
Posts: 125
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Uudet luudat lakaisevat

Post by Viherkivi » Fri Jun 19, 2020 8:13 pm

Vilutar tarjosi kättään vanhalle koirarouvalle nuuhkittavaksi, ja tuo tosiaan nuuhkautti ja vähän lipaisikin ennen kuin jatkoi vanhan isäntänsä kintereillä. Jäätikköhaltia vähän mietti, mahtoiko koiralla enää teräviä hampaita kidassaan ollakaan, kun oli noin vanha ja harmaantunut jo. Ehkä koira elikin enää vain puurolla ja jauhetulla lihalla -- olihan se ilmiselvää että se oli Hurttanurkan isännän suosikki-seuralainen ja varmasti uskollinen ystävä.

Gemelin helpotus oli puheesta päätellen ilmiselvää, mies kun puhua pulputti kuin keväinen puro; se oli oikeastaan tervetullutta vaihtelua Kontionperälän hieman hitaammin lämpenevälle asujaimistolle, joten Vilutar antoi ukkelin puhua pulputtaa menemään.
"Heh, Sampassa riittää virtaa, joskus vähän liikaakin...", hän sitten kommentoi hieman yllättyneenä. Maailma tuntui joskus suurelta, mutta osasi se näemmä olla pienikin. "Ei hän mikään paha mies varsinaisesti taida olla, tekee vain huonoja päätöksiä aika ajoin." Vilutar ei kyllä uskonut että joutuisi koskaan usuttamaan koiraa Sampan kimppuun, yleensä Samppa totteli vartijain käskyjä aika siivosti, kun vain häntä jaksoi hieman väsyttää ja suostutella. Uuteen ja sievään vereen jäätikköhaltia ei kommentoinut mitenkään, mutta hän kyllä irvisti miehen selän takana koko ajatukselle ja kylmälle tervetulotoivotukselle kylillä.

Hän seurasi miestä rakennukseen ja katseli koiria kun kuunteli Gemelin pohdintoja koiran tarpeista.
"Vahtikoira olisi varmaan se paras vaihtoehto, luulisin. Pääasia, että koira on fiksu ja vahva.", Vilutar sanoi sitten ja mietti mitä kaikkia ominaisuuksia vartiokoirassa tulisi olla, ja mitä käskyjä totella. "Ymmärrätte varmaan, että koira olisi sekä työtoveri että ase, omalla tavallaan. Luonnollisesti sen pitää oppia tottelemaan peruskäskyt, mutta sen lisäksi myös hyökätä ja jäljittää."
Vilutar nosti sitten kätensä tyynnyttelevästi ja lisäsi: "Ei huolta siitä että koira päätyisi tappelurinkiin, vannon sen Kantohangen hengen kautta."

Innostuneelle lurppakorvalle Vilutar hymyli nopeasti, mutta jatkoi sitten hurttaherttuan perässä kun tämä jatkoi puhettaan ja mainitsi pullean emokoiran. Vilutar katseli tiineenä pötköttelevää koiraa, joka muistutti lähinnä tyytyväistä kurpitsaa. Jäätikköhaltia mietti mahtoiko tulla aikanaan muutama iso pentu vai paljon pieniä -- luonnollisesti hän toivoi isoja, vahvoja pentuja.
"On kokemusta, mutta meilläpäin -- siis jäätiköllä, etelässä -- kasvatetaan lähinnä vetokoiria valjakkoajamiseen. Tarvitsee vain koskettaa häntää ja", Vilutar vihelsi ja elehti kädellään eteenpäin pinkaisevaa eläintä, "koira singahtaa viivana juoksuun. En tiedä, tunnetteko sitä rotua, meillä on pystykorvaisia valkoturkkisia? Olen kuitenkin kouluttanut muutaman koiran, Kantohanki oli viimeisin koirani mutta nyt eläkkeellä kotopuolessa." Viluttaren ilme ja ääni pehmenivät hieman kun hän puhui koirasta, ja hänessä sikisi ihan pikkuinen koti-ikävä. "Paksuturkkiset eivät vain oikein pärjää täällä pohjoisessa, liian lämmintä ja kosteaa."

Odottamiseen menevä aika oli Viluttarelle ehkä pieni pettymys, vaikka olihan se realistista... Ja tiine narttuhan siinä kaiken pahimman odottamisen teki, ja puskisi pikkupiskit sitten maailmaan -- ja se oli kova homma se. Ehkä Vilutar palaisi aikanaan rahapussin JA mehevän maksapalan kanssa.
"Osaatteko kertoa pentujen siittäjästä?" hän sitten kysäisi miekkoselta ja kyykistyi häkin eteen katselemaan kurpitsanmuotoista narttua.

User avatar
Kide
Posts: 630
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Uudet luudat lakaisevat

Post by Kide » Wed Jun 24, 2020 6:53 pm

Puhuessaan Gemel nyökytteli ja puhahteli tyytyväisesti Viluttaren sanoille. Kaikesta päätellen hänen asiakkaansa todella tiesi koirista yhtä ja toista ja se oli helpotus. Vaikka rahallakin sillä hetkellä oli suuri painoarvo, jotta isäntäperhe itse ja koiratkin pysyivät riittävässä ruuassa, oli Gemelille aina ollut tärkeää kuulla millaiselle omistajalle hänen rakkaat hurttansa lähtivät. Olipa tuo joskus jopa kieltäytynyt myymästä, kun pikkulintujen mukaan koiranhankkijalla oli ollut väkivaltaisia taipumuksia edellisiä nelijalkaisiaan kohtaan.
"Minäpä en osaa kovinkaan niistä etelän koirista mitään sanoa. Joskus olen jokusen nähnyt ja voisin vaikka vannoa, että siinä yhdessä hurtassa oli kyllä puolet sutta, niin valtava se oli. Ja katse pistävä kuin ampiainen niissä keltaisissa kiilusilmissä. Vaan hyvin se omistajaansa totteli", Gemel nyökytteli muistolle hyväksyvästi samalla kun katseli tiinettä narttuaan. "Kaipa ne lähtöjään kuitenkin on, ainakin osittain, näitä meilläkin olevia vaaleita metsästyskoiria. Joskus viety tiheäkarvaisimpia ja vaaleimpia yksilöitä sinne teidän seuduille ja olisiko siitä sitten vetokoirat lähtöisin", vanha mies kohautti harteitaan Viluttareen päin kääntyen, melkein pahoittelevasti, kun hänellä ei tarkkaa tietoa asiasta ollut.
"Vaan teillä päin sitä opetetaan koiria vetämään, kun meillä tehdään päinvastoin", vanha mies totesi perään ja naurahti hieman rohisevasti. "Hullunkurista, eikö?"

Viluttaren mielenkiinto pentueen isää kohtaan oli Gemelistä vain hyvä asia ja hän kyllä kertoi mielellään. Joskus vaimonsa mukaan enemmänkin kuin tarpeeksi.
"Narttu on pitkästä paimenten suvusta, kuten varmaan pyöreydestä huolimatta huomaakin. Vaan se uros on tuolta naapuripitäjästä, jossa eräs tuttavani kouluttaa pelkästään vahtikoiria. Rotevampia kunnon rinnalla, leveällä kuonolla ja vahvalla purennalla. Luulen tosiaan, että tästä pentueesta saadaan hyviä työkoiria monenlaiseen. Ja mitä tässä seurattu ja tunnusteltu on", Gemel heilautti lyhtyä vähän lähemmäs uudelleen torkkumaan alkavaa narttua kohti, "niin taitaa olla tulossa vaan pari tai kolme rotevaa pentua, varmaan enemmän isäänsä. Siihen kun saadaan ripaus emän siroutta ja älyä, niin on melkoinen partiokoira luotu. Ja sekös vaan palvelisi neidin tarpeita hyvin, eikö vaan?" Miehen ilmeestä näki, millaisella ylpeydellä hän koiraansa katseli. Useamman hyvin onnistuneen pentueen jälkeen ylpeyteen olikin aihetta.
"Haluaako neiti, että pidämme yhtä pennuista teille varattuna? Kunhan ovat vähän kasvaneet, voidaan laittaa viestiä Kontionperälälle, niin pääsette ensimmäisenä katsomaan, olisiko joku pennuista teille sopiva. Sitten vaan sovitaan aika, millon saisi uuteen kotiin tulla hakemaan. Neiti siis ilmeisesti kouluttaa alusta asti mielellään itse?" Gemel vielä varmisteli ja yritti saada kauppaa alustavasti lukkoon. Sitten piti vain odottaa ja toivoa, että pennut olisivat ottaneet enemmän isänsä rakennetta, jotta kauppa kulkisi loppuun asti.

Post Reply