Page 3 of 3

Re: Uudet luudat lakaisevat

Posted: Fri Jun 19, 2020 8:13 pm
by Viherkivi
Vilutar tarjosi kättään vanhalle koirarouvalle nuuhkittavaksi, ja tuo tosiaan nuuhkautti ja vähän lipaisikin ennen kuin jatkoi vanhan isäntänsä kintereillä. Jäätikköhaltia vähän mietti, mahtoiko koiralla enää teräviä hampaita kidassaan ollakaan, kun oli noin vanha ja harmaantunut jo. Ehkä koira elikin enää vain puurolla ja jauhetulla lihalla -- olihan se ilmiselvää että se oli Hurttanurkan isännän suosikki-seuralainen ja varmasti uskollinen ystävä.

Gemelin helpotus oli puheesta päätellen ilmiselvää, mies kun puhua pulputti kuin keväinen puro; se oli oikeastaan tervetullutta vaihtelua Kontionperälän hieman hitaammin lämpenevälle asujaimistolle, joten Vilutar antoi ukkelin puhua pulputtaa menemään.
"Heh, Sampassa riittää virtaa, joskus vähän liikaakin...", hän sitten kommentoi hieman yllättyneenä. Maailma tuntui joskus suurelta, mutta osasi se näemmä olla pienikin. "Ei hän mikään paha mies varsinaisesti taida olla, tekee vain huonoja päätöksiä aika ajoin." Vilutar ei kyllä uskonut että joutuisi koskaan usuttamaan koiraa Sampan kimppuun, yleensä Samppa totteli vartijain käskyjä aika siivosti, kun vain häntä jaksoi hieman väsyttää ja suostutella. Uuteen ja sievään vereen jäätikköhaltia ei kommentoinut mitenkään, mutta hän kyllä irvisti miehen selän takana koko ajatukselle ja kylmälle tervetulotoivotukselle kylillä.

Hän seurasi miestä rakennukseen ja katseli koiria kun kuunteli Gemelin pohdintoja koiran tarpeista.
"Vahtikoira olisi varmaan se paras vaihtoehto, luulisin. Pääasia, että koira on fiksu ja vahva.", Vilutar sanoi sitten ja mietti mitä kaikkia ominaisuuksia vartiokoirassa tulisi olla, ja mitä käskyjä totella. "Ymmärrätte varmaan, että koira olisi sekä työtoveri että ase, omalla tavallaan. Luonnollisesti sen pitää oppia tottelemaan peruskäskyt, mutta sen lisäksi myös hyökätä ja jäljittää."
Vilutar nosti sitten kätensä tyynnyttelevästi ja lisäsi: "Ei huolta siitä että koira päätyisi tappelurinkiin, vannon sen Kantohangen hengen kautta."

Innostuneelle lurppakorvalle Vilutar hymyli nopeasti, mutta jatkoi sitten hurttaherttuan perässä kun tämä jatkoi puhettaan ja mainitsi pullean emokoiran. Vilutar katseli tiineenä pötköttelevää koiraa, joka muistutti lähinnä tyytyväistä kurpitsaa. Jäätikköhaltia mietti mahtoiko tulla aikanaan muutama iso pentu vai paljon pieniä -- luonnollisesti hän toivoi isoja, vahvoja pentuja.
"On kokemusta, mutta meilläpäin -- siis jäätiköllä, etelässä -- kasvatetaan lähinnä vetokoiria valjakkoajamiseen. Tarvitsee vain koskettaa häntää ja", Vilutar vihelsi ja elehti kädellään eteenpäin pinkaisevaa eläintä, "koira singahtaa viivana juoksuun. En tiedä, tunnetteko sitä rotua, meillä on pystykorvaisia valkoturkkisia? Olen kuitenkin kouluttanut muutaman koiran, Kantohanki oli viimeisin koirani mutta nyt eläkkeellä kotopuolessa." Viluttaren ilme ja ääni pehmenivät hieman kun hän puhui koirasta, ja hänessä sikisi ihan pikkuinen koti-ikävä. "Paksuturkkiset eivät vain oikein pärjää täällä pohjoisessa, liian lämmintä ja kosteaa."

Odottamiseen menevä aika oli Viluttarelle ehkä pieni pettymys, vaikka olihan se realistista... Ja tiine narttuhan siinä kaiken pahimman odottamisen teki, ja puskisi pikkupiskit sitten maailmaan -- ja se oli kova homma se. Ehkä Vilutar palaisi aikanaan rahapussin JA mehevän maksapalan kanssa.
"Osaatteko kertoa pentujen siittäjästä?" hän sitten kysäisi miekkoselta ja kyykistyi häkin eteen katselemaan kurpitsanmuotoista narttua.

Re: Uudet luudat lakaisevat

Posted: Wed Jun 24, 2020 6:53 pm
by Kide
Puhuessaan Gemel nyökytteli ja puhahteli tyytyväisesti Viluttaren sanoille. Kaikesta päätellen hänen asiakkaansa todella tiesi koirista yhtä ja toista ja se oli helpotus. Vaikka rahallakin sillä hetkellä oli suuri painoarvo, jotta isäntäperhe itse ja koiratkin pysyivät riittävässä ruuassa, oli Gemelille aina ollut tärkeää kuulla millaiselle omistajalle hänen rakkaat hurttansa lähtivät. Olipa tuo joskus jopa kieltäytynyt myymästä, kun pikkulintujen mukaan koiranhankkijalla oli ollut väkivaltaisia taipumuksia edellisiä nelijalkaisiaan kohtaan.
"Minäpä en osaa kovinkaan niistä etelän koirista mitään sanoa. Joskus olen jokusen nähnyt ja voisin vaikka vannoa, että siinä yhdessä hurtassa oli kyllä puolet sutta, niin valtava se oli. Ja katse pistävä kuin ampiainen niissä keltaisissa kiilusilmissä. Vaan hyvin se omistajaansa totteli", Gemel nyökytteli muistolle hyväksyvästi samalla kun katseli tiinettä narttuaan. "Kaipa ne lähtöjään kuitenkin on, ainakin osittain, näitä meilläkin olevia vaaleita metsästyskoiria. Joskus viety tiheäkarvaisimpia ja vaaleimpia yksilöitä sinne teidän seuduille ja olisiko siitä sitten vetokoirat lähtöisin", vanha mies kohautti harteitaan Viluttareen päin kääntyen, melkein pahoittelevasti, kun hänellä ei tarkkaa tietoa asiasta ollut.
"Vaan teillä päin sitä opetetaan koiria vetämään, kun meillä tehdään päinvastoin", vanha mies totesi perään ja naurahti hieman rohisevasti. "Hullunkurista, eikö?"

Viluttaren mielenkiinto pentueen isää kohtaan oli Gemelistä vain hyvä asia ja hän kyllä kertoi mielellään. Joskus vaimonsa mukaan enemmänkin kuin tarpeeksi.
"Narttu on pitkästä paimenten suvusta, kuten varmaan pyöreydestä huolimatta huomaakin. Vaan se uros on tuolta naapuripitäjästä, jossa eräs tuttavani kouluttaa pelkästään vahtikoiria. Rotevampia kunnon rinnalla, leveällä kuonolla ja vahvalla purennalla. Luulen tosiaan, että tästä pentueesta saadaan hyviä työkoiria monenlaiseen. Ja mitä tässä seurattu ja tunnusteltu on", Gemel heilautti lyhtyä vähän lähemmäs uudelleen torkkumaan alkavaa narttua kohti, "niin taitaa olla tulossa vaan pari tai kolme rotevaa pentua, varmaan enemmän isäänsä. Siihen kun saadaan ripaus emän siroutta ja älyä, niin on melkoinen partiokoira luotu. Ja sekös vaan palvelisi neidin tarpeita hyvin, eikö vaan?" Miehen ilmeestä näki, millaisella ylpeydellä hän koiraansa katseli. Useamman hyvin onnistuneen pentueen jälkeen ylpeyteen olikin aihetta.
"Haluaako neiti, että pidämme yhtä pennuista teille varattuna? Kunhan ovat vähän kasvaneet, voidaan laittaa viestiä Kontionperälälle, niin pääsette ensimmäisenä katsomaan, olisiko joku pennuista teille sopiva. Sitten vaan sovitaan aika, millon saisi uuteen kotiin tulla hakemaan. Neiti siis ilmeisesti kouluttaa alusta asti mielellään itse?" Gemel vielä varmisteli ja yritti saada kauppaa alustavasti lukkoon. Sitten piti vain odottaa ja toivoa, että pennut olisivat ottaneet enemmän isänsä rakennetta, jotta kauppa kulkisi loppuun asti.

Re: Uudet luudat lakaisevat

Posted: Mon Jul 20, 2020 6:38 pm
by Viherkivi
Vilutar koki keskustelun koirista aika antoisaksi, vaikka olikin sitä mieltä että eteläisissä koirissa ei pohjoisten koirien verta ollut -- joskaan ei käynyt väittelemään asiasta. Eipä tuosta rotujen verien sekoittamisesta kai haittaakaan ollut, pysyivät ainakin epämiellyttävät piirteet kurissa -- ei kukaan halunnut sellaista koiraa, jossa oli samat vaivat kuin koiran emässä, emän emässä ja emän emän emässä. Joskus koirat perivät kuitenkin samat vaivat kuin vanhempansakin, ainakin käpäläkivut ja liian lyhyen kuonon. Vilutar ei kuitenkaan uskonut että tämä kyseinen kasvattaja päästi syntymäsairaita koiria täydellä hinnalla uusiin koteihin.

"Meilläpäin on hyvä että vetävät, kun on luistavaa lunta ja jäätä millä vetää.", hän sanoi ja vastasi toisen rohisevaan naurahdukseen omalla vähemmän hinkuvalla naurahduksellaan. "Paikallisissa sateissa on parempi että eivät koirat niin vedä." Vaikka olisihan se näky, jos innokas ja vahva koira innostuisi vaikka jäniksen jäljestä ja lähtisi vetämään kaartilaista pitkin metsien alusryteikköä -- siinä tosin menisi kanssa maine ja kunnia.

Jäätikköhaltia katseli miten tiine koira torkahteli taas, tassut ja korvat välillä väristen -- ehkä se uneksi lampaista, joita kai tavallisesti paimensi, juoksenteli unilampaiden perässä ja piti ne tiiviinä laumana, ja ohjasi ne sinne minne paimen halusi.
"Juu, varatkaa minulle yksi pentu. Maksan mielelläni ylimääräistä isoimmasta.", hän sitten lupautui. "Jos saatte pennun vieroitettua ja opetettua sisäsiistiksi, niin voin jatkaa peruskäskyjen koulutusta mielelläni itse -- vaativammasta puhumattakaan."
Vaikka Viluttarella ei ollutkaan vielä ideoita, kenet hän pukisi topattuun 'hyökkääjän' asuun, jonka kanssa koiraa saattoi kouluttaa käymään käskystä kiinni... Ehkä Samppa kuittaisi joitain sakkojaan yhteiskunnallisella työllä...

"Mitkä käytännöt täällä on maksun kanssa?", hän sitten kysyi, "Maksanko eturahaa, vai...?"

Re: Uudet luudat lakaisevat

Posted: Sun Jul 26, 2020 3:50 pm
by Kide
Herra Faldor oli selvästi saanut iltansa iloksi asiakkaan, joka tunsi koiransa ja oli valmis hyvästä kumppanista maksamaan. Etukäteismaksulle Hurttanurkan isäntä kuitenkin pudisti päätään. "Minulla on periaatteeni ja niiden mukaan en peri maksua siitä, mitä ei vielä ole olemassa. Mutta neiti voi luottaa siihen, että kutsun teidät ensimmäisenä valitsemaan mieluisimman pennuista, kun ne sen verran ovat kasvaneet, että erot jo alkaa näkymään." Gemel osoitti lampullaan käytävää ovelle päin ja lähti johdattamaan heitä takaisin ulos. Koira jos toinenkin sai matkanvarrella rapsutuksen korvan taakse. "Vaan kun olette omanne valinneet, siinä vaiheessa otan osan maksusta. 2 deneä ensin, ja kun pentu on perusasiat oppinut ja valmis maailmalle, odotan vielä saavani 3 lisää", Gemel kertoi ja katsahti vierastaan hyväksyntää odottaen. "Kokonaan koulutetusta minä vaadin yli kymmentä kultaista, joten neitikin varmasti ymmärtää, että tämä on vallan sopuisa hinta tästä kyseisestä pentueesta etenkin teidän saadessa valita ensimmäisenä." Gemel sammutti lyhdyn, ripusti sen paikalleen ja odotti kärsivällisesti kunnes vanha rouva Bettykin oli löntystellyt ulos tallista ennen kuin pääsi lukitsemaan oven. Koiran haju ei jäänyt suljetun oven taakse vaan leijui edelleen kaikkialla ilmassa kuin koko pihapiiri ja etenkin vanha mies itse olisi sillä kyllästetty.

"Minnepäin Kontionperälää pyydään sanaa tuomaan, kun pentuja kannattaa tulla katsomaan? Vai käykö neiti sen verran tiheään täällä Phoebessa, että voitte pentuetta käydä samalla katsomassa?" Gemel vielä tiedusteli heidän kulkiessaan pihan poikki portille. "Vaan ainakin se yksi kuunkierto kannattaa kyllä odotella, jos neiti haluaa pennuissa muutakin eroa nähdä kuin karvojen värin", vanhus naurahti perään.

Re: Uudet luudat lakaisevat

Posted: Sat Sep 05, 2020 6:36 pm
by Viherkivi
Vilutar ei edes värähtänyt asetetulle hinnalle; kyllähän se oli kohtuullinen hyvästä kumppanista. Vaikka olihan se niin, että tyhjät tynnyrit kolisivat eniten ja samoin köyhät rutisivat hinnoista eniten. Eihän toki jäätikköhaltiallakaan ollut ihan mahdottomasti rahaa millä mällätä menemään, mutta hyvän koiran hän kuitenkin koki sijoituksena tulevaisuuteen, joka maksaisi itsensä varmasti monesti takaisin. Kun herra Faldor ei halunnut edes etumaksua, koki Vilutar että tämä oli hyvä kauppa -- ei ollut mitään mahdollisuutta että häntä vedettäisiin nenästä, ja ukkeli katoaisi rahoineen ja koirineen kuin henkäys myrskyyn. Vilutar uskoi saaneensa ehkä myös hieman nättien silmien suomaa alennusta, eikä sekään toki koskaan haitannut. Näinä aikoina piti säästää siellä missä kykeni.

"Asun Kontionperälän ... keskustassa.", Vilutar kertoi osoitteensa -- vaikkakin se ei ollut oikeastaan edes mikään oikea osoite. 'Keskusta' oli kerrassaan antelias sana kuvailemaan kylää, joka koostui ehkä kolmesta rakennuksesta ja tiestä, joka vei kylän läpi. Alue oli toki maatilojen ympäröimä, mutta Vilutar asutti yhtä kolmasosaa 'keskuksen' rakennuksista. "Melkeinpä kun vain kyselee Kontionperälän konstaapelia, niin tieto löytänee perille.", hän sitten lisäsi, vaikka uskoikin että 'jäätikön pillu' oli yleisempi nimitys hänelle, joskaan hän ei aikonut jakaa tätä tietoa kenenkään kanssa.

Pieni malttamattomuus heräsi haltiattaressa, vaikka hän tiesikin että herra Faldor oli aivan oikeassa odottamisajan suhteen. Ei kannattanut tulla katsomaan pentuja kun ne olivat vielä emän nisässä kiinni, vaikka kukapa olisi voinut sellaisia suloisia karvaperunoita voinutkaan vastustaa, ja kun niillä oli pikkiriikkiset tassulitkin ja oi että...
Jäätikköhaltian ajatukset napsahtivat takaisin nykyhetkeen, ja hän nyökkäsi.
"Kuunkierto kuulostaa ihan hyvältä ja käy järkeen, juu." hän sitten myönteli, huojentuneena. Pahimmassa tapauksessa hän haluaisi ostaa kaikki pennut, ja vaikka se olikin ehkä pentukuumeen luomassa huumassa hyvä idea, se ei kenties ollut OIKEASTI hyvä idea. Portille saavuttuaan hän sitten valmistautui hyvästelemään hurttanurkan isännän.

"Oli ilo käydä keskustelua kanssanne, herra Faldor", hän sitten sanoi ja tarjosi kättään puristettavaksi.

Re: Uudet luudat lakaisevat

Posted: Fri Sep 18, 2020 9:53 am
by Kide
Jäätikön haltia nielaisi annetun hinnan sellaisenaan. Gemel oli odottanut jonkinlaista vääntöä summan suhteen, mutta pääsikin helpolla. Hyvä niin, sillä hänen sanansa hinnan kohtuullisuudesta olivat täyttä totta. Ei hän näin viehättävältä vierailijalta ollut välittänyt pyytää ylimääräistä, varsinkin kun saattoi heti huomata, että koira oli saamassa hyvän kodin.
Viluttaren vastaukselle Kontionperälän keskustasta mies naurahti hyväntahtoisesti. "Totta, totta, olisihan minun pitänyt osata ajatella, että sievälle kaartilaiselle osoitettu sana löytää kyllä siinä kylässä perille."
Gemel piteli porttia auki nyökytellen Viluttaren myöntävälle vastaukselle pentujen kasvun odottamisesta. Toivottavasti hän vain löytäisi sopivaan aikaan jonkun tuttavan, joka olisi matkalla Kontionperälälle tai ainakin sen ohi saadakseen sanan haltianaiselle. Vaikka Viluttaren ilmeestä päätellen nainen kyllä hakeutuisi pentuja katsomaan varmasti ominkin avuin sopivaan aikaan, ja se hymyilytti Gemeliä entistä enemmän.
"Oi voi, kyllä minä uskon ilon olleen täysin minun puolellani, neiti Hellityntytär", Gemel vastasi Viluttaren kättä tarmokkaasti puristaen. "Seuraavaan kertaan", hän jatkoi leveästi hymyillen porttia sulkiessaan. "Ja turvallista kotimatkaa!"
"No niin, Betty, sitten päästäänkin nukkumaan", isäntä puheli hiljaa koiravanhukselle ja taputti reittään innostaakseen Bettyä seuraamaan, vaikka koira viimeisen nuuhkaisun Viluttaren perään luotuaan tassuttelikin jo isäntänsä perään muutenkin. Betty otti paikkansa talon terassilla kuin paraskin vahtikoira, mutta kellahti heti laiskasti kyljelleen saadessaan karvat pöllyttävän rapsutusten sarjan Gemeliltä. Jatkaessaan matkaa pirttiinsä Gemel hyräili tyytyväisenä ja kutsui puolisoaan jo ovelta kuulemaan hyvät uutiset.