Page 1 of 2

Jalansijan hakua

Posted: Sun Feb 09, 2020 6:41 pm
by Tinanja
Oli kulunut lähemmäs viikko siitä, kun Zahir oli omaksi ilokseen saattanut Cayla Kolmitapon hengiltä. Päivät sen jälkeen olivat kuluneet nopeasti, kun maagikko oli arvioinut resurssejaan, ja laatinut suunnitelmia, joilla voisi laajentaa valtaansa. Caylan kuoleman jälkeen kuohuva kaupunki antoi hyvät mahdollisuudet pelon lietsontaan, mutta ennen kaikkea se oli ollut voimannäyte ja kertoi siitä, miten pitkälle Zahir Atherton oli valmis kulkemaan valtansa perässä. Huhut ja kuhiseva keskustelu lietsoivat tarinoita entisestään, ja maagikon silmiin alkoi näyttää siltä, että olisi aika vetäistä muutamista naruista ja kerätä muutama palvelus niiltä, jotka olivat hänelle velkaa. Se tarjoaisi samalla erittäin hyvän mahdollisuuden antaa hieman enemmän jalansijaa Vareon uudelle asemalle. Tuon valtaa ja asemaa tulisi kasvattaa hitaasti sopivalle tasolle, jotta tästä olisi riittävästi hyötyä. Ongelmana oli se, ettei tälläiseen ollut aikaa, vaan se täytyi hoitaa nopeasti - ja tämä sopisi tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Lyhyt kirje Vareolle tapaamispaikasta ja -ajankohdasta tuon asunnolle toimitettuna sai luvan riittää selitykseksi. Kuten monet muutkin illat kaupungin kapakoissa ja juottoloissa, olisi varmasti tämäkin ilta riittävän vilkas tätä tarkoitusta varten.

Ilta koitti viileänä, ja tuuli tarttui hieman turhankin tiukasti viitanhelmoihin ja vaatteisiin Zahirin kulkiessa hämärän kaupungin lävitse tapaamispaikkaa kohden. Hänen suunnitelmiensa mukaan ensimmäinen kapakka, ja tapaamispaikaksi sovittu kulmaus oli nimeltään Juopunut Kissa. Paikan sijainti matkalla satama-alueelle oli juuri sopiva, maagikon suunnitelmien keskiössä - ja sana ehtisi sieltä kiiriä jo tänä iltana riittävän pitkälle. Hämrään, viinalta ja lialta haisevaan, tupaten täynnä olevaan kapakkaan astuessaan Zahir hymähti hiljaa - voi kyllä, hän oli kaivannut tätä suunnitelmien kiteytymistä tiettyihin paikkoihin ja henkilöihin… ja sitä odotusta, että hän pääsisi uhkailemaan ja kiristämään. Ikävä kyllä, hän oli ajoissa paikalla, ja joutui etsimään nurkkapöydästä vapaan paikan, jossa odotella Vareota saapuvaksi.

//Vareo & Kuparirapu tänne

Re: Jalansijan hakua

Posted: Sat Feb 22, 2020 8:51 pm
by Kuparirapu
Viesti oli ollut vailla lähettäjän nimeä, mikä itsessään riitti allekirjoitukseksi Vareon silmissä. Hän oli jo odottanut milloin Zahir ottaisi yhteyttä, ja valmistautuessaan auringon laskiessa lähtöön Vareo huomasi jopa odottavansa seuraavaa tehtäväänsä. Muutamat viimeiset päivät olivat kuluneet rauhallisissa merkeissä, mutta Vareosta tuntui ettei hän voinut jäädä istumaan ja odottamaan paikoilleen pitkäksi aikaa.
Kaduilla oli viimeisten päivien ajan liikkunut kaupunginkaartin lisäksi myös pieniä sotilaspartioita; pareittan tai kolmen hengen ryhmissä, liian pieniä jotta ne olisivat näyttäneet uhkaavilta mutta se vihjasi että kaupungin johto yritti kiireesti nostaa kuvaa että asiat olisivat hallinnassa. Caylan kuolema oli yhdistetty julkisessa keskustelussa Verisen Yön jälkipyykiksi, mutta toisaalta ilmassa leijui edelleen kysymys kuka julkisen eleen takana oli ollut ja mitä he halusivat. Vareo oivalsi yllättäen, että samalla se antoi kuvan että Phoeben alamaailma hoiti asiansa tehokkaammin kuin kaupunginkaarti, ja partioiden esittelyn taustalla oli myös kaartin yritys pelastaa omat kasvonsa.
Eikä Vareo voinut olla tuntematta vahingoniloa asiaan liittyen. Maito oli jo kaatunut eikä sitä voitu kieltää, aivan sama miten paljon sitä yritettiin jälkikäteen pyyhkiä pois.

Satama tuntui eloisammalta kuin aikaisemmin, aivan kuin monet muutkin olisivat hoitamassa asioitaan tähän aikaan. Harppoen kohti sovittua tapaamispaikkaa Vareo piti silmänsä vastaantulijoissa, ja pisti merkille muutaman Zahirin miehistä. Hän ei hakenut hyvänpäiväntoivotuksia tai edes katsekontaktia, enemmänkin kalju mies halusi varmistaa että täälläkin pitäisi olla muutama liittolainen piilossa odottamassa. Jos jotain sattuisi. Harpatessaan lyhyet, vinosti irvistelevät portaat "Juopunen kissan" ovelle Vareo pohti millainen illasta olisi tulossa, ja tarvitsisiko hänen kutsua apujoukkoja itselleen ennen kuin aamu koittaisi.
Viinanhaju ei aivan peittänyt miltei etikkaista hienhajua, jota satamatyöläiset levittivät ympärilleen ahkeran päivän jälkeen. Hetkeksi aikaa haju toi mieleen Dirgen tutut, ahavoituneet kasvot, joita Vareo ei ollut nähnyt useampaan viikkoon.
"Ehkä pitäisi istua kunnon juttutuokiolle...kunhan minulla on aikaa," Vareo pohti. Mutta sitten hän tunnisti Zahirin muodottoman viitan alla odottavan hahmon ja ajatus iäkkäästä satamajätkästä liukui sivuun Vareon istahtaessa maagikkoa vastapäätä.
"En taida olla myöhässä," mies enemmänkin totesi kuin kysyi, vilkaisten sitten ympärilleen kapakassa. "Onko paikalla joku, joka meidän olisi syytä tavata? Vai onko tarkoitus vain kuunnella?"
Vareo meni suoraan asiaan, ja epäili itsekin viimeistä vaihtoehtoa. Zahir ei hänen kokemuksestaan tullut paikalle jos mitään tehtävää ei ollut. Ei, maagikko pisti liljanvalkeat kätensä peliin vain jos homma oli tarpeeksi tärkeä. Tai tarpeeksi verinen, kuten tämä oli todistanut.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Tue Mar 03, 2020 8:29 pm
by Tinanja
Viimein, maagikon seurattua aikansa asiakasvirtaa ja vain odottaessa, ovi kävi. Vareon hahmo oli helppo tunnistaa näiden muiden lähes kanta-asiakkailta vaikuttavien henkilöiden lomasta, ja hetken katselun jälkeen tämä näytti myös havaitsevan pöydän ääressä muita tarkkailevan maagikon. Pian Vareo istahtikin siihen hänen eteensä, tietämättä, mitä odottaa tältä illalta. Eikä Zahir voinut olla nauttimatta siitä vastapäätä itseään istuvan miehen viattomasta tietämättömyydestä hänen suunnitelmiensa osalta. Toki, kai tuo jo tietäisi paremmin, mitä illalta voisi odottaa. Ilta tulisi muistuttamaan tehokkaasti muutamia henkilöitä, ja juorujen mukana myös kaikkia niitä, jotka eksyivät kapakoihin ja juottoloihin Phoeben satama-alueella. Pieni hymy levisi maagikon huulille hetkeksi miehen pohtiessa, miten nopeasti sana lähtisikään leviämään tupaten täynnä olevissa kapakoissa. Mutta, mitään ei tapahtuisi ilman pientä tönäisyä.
“Keräämme velkoja”, Zahir vastasi sitten, sanojaan hitaasti maistellen. “Ja vakiinnutamme asemaasi”, tuon kaljupäisen miehen uusi asema vaatisi vakauttamista. Nopeiten se tapahtuisi, jos muut näkisivät Vareon hänen seurassaan - ja tämä oli siihen parempi kuin hyvä mahdollisuus. Lisäksi tämä olisi Zahirille itselleen mahdollisuus näyttää kasvojaan sopivassa seurassa, sitoen irtonaisia pätkiä kiinni niin, etteivät ne puukottaisi häntä tai ketään muutakaan myöhemmin selkään. Muistuttaen siinä ohimennen myös siitä, että viime kädessä velka oli myös häntä kohtaan, ei vain sitä alaista, joka sen sopimuksen oli tehnyt.

“Tuon oven vieressä istuskeleva mies kuluneenharmaassa viitassaan on velkaa sakoista, jotka eräs… alaiseni maksoi, jotta hän pääsi säästymään vankilatuomiolta”, Zahir sanoi katseen vaellellessa tähän jo viittansakin lisäksi harmaantuneeseen. “Korkoineen tuo on joko velkaa palveluksen minulle… tai viisi deneä tältä istumalta”, maagikko jatkoi sitten sillä samalla, hiljaisen tasaisella sävyllään, joka ei erottunut juurikaan taustalla olevasta puheensorinasta. Tämä oli riittävän pieni velka, jotta hän voisi katsoa hieman Vareon toimintatapoja, lämmitellä tätä ajatukseen velkojen keräämisestä ja katsoa, miten pitkälle tänä iltana voisi vielä mennä muutaman asian hoitamisessa.
“Ja tämän jälkeen voimmekin jatkaa matkaamme tapaamaan paria muuta…. henkilöä”, Zahir hymähti sitten. “Ole hyvä”, maagikko viittasi vielä tuota palaamaan kohti ovea - Vareo varmasti selviäisi ainakin keskustelun alusta ihan riittävän hyvin itsekin.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Wed Mar 18, 2020 8:14 pm
by Kuparirapu
Vareon katse nousi odottavasti kun Zahir lisäsi hänen olevan osasyynä tämäniltaiseen työhön. Eikä mikään sopinut miehelle paremmin, sillä tämä hiljentäisi vastalauseita Zahirin muiden alaisten puolelta. Huvittavalla tavalla Vareo tunsi olonsa kuin opettajan suosikkioppilaaksi, jota muut katsoivat katellisena mutta suu kiinni kun opettaja ärähti.
Zahirin kuvatessa hänen tehtäväänsä Vareo vilkaisi olkansa yli puheen kohteena olevaa miestä. Hän ei väkijoukon läpi erottanut, minkälainen ilme tuon kasvoilla paraikaa oli. Iloinen kuin sellainen mies joka tuntee olonsa vapaaksi? Vai ymmärsikö mies ettei se vapaus tullut ilmaiseksi ja odotti hermostuneena sen takaisinmaksua? Vareo nyökkäsi lyhyesti ja tuoli rahisten nousi seisomaan:
"Asia selvä. hetki vain niin hoidan asian."

Vareo suuntasi miehen pöytää kohti tiskin kautta, maksettu tuoppi kummassakin kädessä, ja päästyään vierelle asetti niistä toisen miehen eteen.
"Salliikos liittyä seuraan?" Vareo kysyi kohteliaasti, mutta istui kuitenkin vastapäätä ennen kuin edes sai vastausta. Puhallettuaan paksua vaahtoharjaa oman tuoppinsa päältä hän nyökkäsi toista kohden ja jatkoi:
"Ole hyvä, ei tuo pelkästään silmäniloksi ole tarkoitettu. Satuin vain kuulemaan, että sinulla on syytä juhlistamiseen, ja halusin tarjota sen kunniaksi yhden ilmaisen."
Vareo kopautti tuoppiaan kevyesti toista vasten ja siemaisi pitkään, antaen hetken aikaa miehelle arvioida tilannetta. Sillä kun hänen tuoppinsa palasi pöydälle, Vareo jatkoi sanoen:
"Niin, kuulemma juhlistat vapautumistasi tässä hiljattain. Melkoinen helpotus, edessä elämä täynnä mahdollisuuksia rottien valtaaman virtsaloukon sijaan, vai mitä sanot? Tuollaista tilaisuutta eivät monet saa."
"Nyt sinun täytyy vain kuitata se pieni vaivannäkö jolla vapautesi järjestettiin, niin voit jatkaa elämääsi ja unohtaa koko sen ikävän välikohtauksen. Muistat varmaan, kuka sen eleen takana oli sekä mihin hintaan. Hän kyllä kertoi minulle, joten voin tarvittaessa virkistää muistiasi jos haluat."
Vareon kevyen rupattelun takana olevasta sävystä ei ollut epäselvyyttä, ja hän katseli miestä vakaalla katseella. Toivottavasti tuo ei ollut laskenut sen varaan, että voisi hämätä velkomaan tullutta puhumalla sontaa. Vareo voisi tietenkin hakea Zahirin ja lörpöttely loppuisi siihen, mutta hän ei halunnut turvautua siihen. Tämä olisi yksi niistä hetkistä joilla hänen piti todistaa hyödyllisyytensä maagikolle.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Mon Mar 30, 2020 7:07 pm
by Tinanja
Jo pahimmat nuoruusvuotensa ohittanut mies kohotti katseensa oluttuopistaan, kun häntä vastapäätä istui kaljupäinen, myöskin varmasti jo pahimmat nuoruusvuotensa ohittanut mies. Miehen kulmat kuitenkin kohosivat vähän tämän kuullessa kysymyksen, ja hänen eteensä lasketun tuopin myötä katsoi vähän arvioivammin vastapäätä itseään istuvaa miestä. Tuoli narahti tämän alla, kun tämä kysyi vasta lupaa liittyä seuraan sen jälkeen, kun oli jo istunut. Mikäs siinä, ei täällä kovin montaa vapaata paikkaa muutenkaan ollut, mutta oluen tarjoaminen tuntui kieltämättä hieman ylilyönniltä.
“Mitkäs pikkulinnut sinulle lauleskelivat tuollaista?” mies kysyi sitten paksuja kulmakarvojaan vähän kohottaen. Se selvisikin heti, kun tämä kaljupäinen, häntä vastapäätä istuva mies jatkoi rupatteluaan. Kevyt sävy näytti kuitenkin kätkevän sisälleen kuitenkin vakavamman sanoman, joka sai tuon miehen olemaan koskematta juuri tarjottuun olueeseen. Vai että se kirottu maagikko, joka väitti hoitaneensa hänet pois vankilasta, kadonneen tuomion ja saanut vartijat katsomaan toiseen suuntaan. Se, miten paljon totuutta siinä oli, olikin sitten toinen tarina. Samaten se, paljonko kolikoita siitä piti maksaa.
Vareota vastapäätä istuva mies tuhahti tuolle vastaukseksi ja risti kätensä rintakehälleen.
“Kuka tahansa voi kuulla tuollaisia juoruja ja ratsastaa niillä rikkauksiin… tiettyyn pisteeseen asti”, tämä sanoi hiljaa, pieni, kevyt hymy huulillaan. “Kunnes se tulee puraisemaan sinua ties mistä, kun sitä vähiten odotat, ja sitähän sinä, kaltaisesi järkevä mies, ei haluaisi?” mies jatkoi sitten, työntäen Vareon hänelle tarjoaman oluttuopin kauemmas, lähemmäs Vareota.
“Enkä usko, että sinä kaipaat sen… tuntemattoman hyväntekijän huomiota… Ja kuka tähän aikaan illasta viitsisi enää aiheuttaa kohtausta missään?” mies nojautui paremmin tuolinsa selkänojaa vasten. “Vähiten sinä, eikö niin?” kevyt rupattelusävy painui huomattavaksi matalammaksi hartioiden vetäytyessä taakse ja tuon miehen suoristautuessa tuolillaan. Liike paljast, että tämä oli aseistautunut tylpällä nuijalla, aika pitkälti samaan tapaan kuin Vareokin.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Fri Apr 03, 2020 9:43 pm
by Kuparirapu
Oluttuoppi työnnettiin koskemattomana takaisin Vareo puolelle pöytää, ja hän sai vastauksensa. Kevyinä sanoina, jotka kiersivät niiden kohteena olevaa henkilöä kuin olisivat pelänneet edes koskettaa kyseistä maagikkoa. Vareo vastasi miehen katseeseen, ja lausui haudanvakavalla äänellä:
"Epäilekö että yrittäisin vetää hänen velkojaan välistä? Leikkisin omalla hengelläni, varsinkin viimeiaikaisten tapahtumien jälkeen, jos uskaltaisin tehdä tällaista ilman hänen käskyään."
Jossain hänen selkänsä takana tumma silmäpari katsoisi Vareota, arvioisi ja punnitsisi, ja Vareo kykeni tuntemaan niiden luoman painon hartioillaan.
"Olen samaa mieltä, että ikävä välikohtaus olisi valitettavan sotkuista," hän jatkoi, ja nostaen toisen kätensä rennosti tuolin selkänojan päälle antoi oman nuijanvartensa tulla näkyviin. Veitsensä hän piti tiukasti piilossa selkäpuolellaan. "Mutta luulen, ettei minun tässä tarvitsisi huolehtia siitä sotkusta. Reipashenkisessä väittelyssä meidän kahden välillä lopputulos voisi olla mitä vain, sen myönnän. Mutta montako auttavaa kättä voit laskea nyt ympäriltäsi, jotka olisivat valmiita tulemaan väliin? Minä kun tiedän varmasti etten olisi sinä väittelyssä yksin."

Vareo liikutti silmiään hienoisesti sivuun, miltei kuin vaihtaakseen katseen jonkun kanssa miehen takana. Todellisuudessa hän ei sillä hetkellä tunnistanut ainuttakaan Zahirin alaista illanviettäjien joukosta, mutta heitä oli pakko olla muutama paikalla. Siihen Vareo ainakin luotti, ja jatkoi painostustaan sanoen:
"Entäpä paljonko ylimääräistä huomiota sinulla on varaa kerätä osaksesi? Olet vapaa mies, mutta pikku rike voi viedä kepeästi rautoihin kun Kaarti tätä nykyään niin virkaintoista sorttia. Ja siellä voi joku huomata että sinulta onkin jäänyt tyrmäpäiviä rästiin melkoinen määrä. Enkä luottaisi että kukaan, edes tämänkertaisen vapautumisesi takana ollut taho, kykenee enää tulemaan väliin."
Vareo laski hitaasti kätensä takaisin pöydälle, mutta hartioiden asennosta näki että hän valmistautui puolustautumaan jos tarve vaati.
"Elämä on täynnä päätöksiä, nyt sinulla on edessäsi yksi niistä. Kuittaatko velkasi, kolikoin tai palveluksella, vai otatko riskin että olet vielä auringon noustessa vapaalla jallalla ja ehjänä? Olen valmis ratkaisemaan asian puolestasi jos et osaa päättää," hän lausui, ja viimeinen lause sisälsi jo peittelemättömän uhkauksen. Vareo toivoi että puntaroidessaan mahdollisuuksiaan mies ymmärtäisi toisen olevan selkeästi edullisempi ja turvallisempi.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Mon Apr 06, 2020 5:40 pm
by Tinanja
Tuo mies katseli hetken kieltämättä vakavana, mutta sitten kulmiaan kohottaen Vareoon.
“Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen ei ole kaukaa haettua, että kuka tahansa kuvittelee voivansa ottaa hetkellisestä sekasorrosta oman osansa… kuten ehkä sinäkin juuri nyt”, mies vastasi Vareota edelleen katseellaan mittaillen, kuitenkaan itse mihinkään liikahtamatta. Häntä vastapäätä istuvan kaljun miehen sanat siitä, montako auttavaa käsiparia täältä kapakasta löytyisi. Tuo tuhahti vähän, ja kohautti kevyesti olkapäitään kaljupäisen miehen sanoja kuunnellen. Hänen olisi turha lähteä tämän toisen miehen leikkiin mukaan, varsinkaan sen ollessa näin alussa. Pari hänen kaveriaan ainakin olivat täällä, ja lisäksi hän oli itsensä sijoittanut lähelle ulko-ovea päästäkseen livistämään tilanteesta kuin tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois. Tämä lukeutui ehdottomasti niihin yksiin tilanteisiin, joissa sitä voisi tarvetta, eikä miehellä ollut aikomustakaan maksaa velkaansa tuolle idiootille, joka kuvitteli kulkevansa kaduilla Zahirin nimen alla, vaikka tuskin oli edes nähnyt maagikkoa toiselta puolen kaupunkia, saati sitten lähempää. Siksi tuolta jäi todennäköisesti huomaamatta väkijoukossa lähemmäs liikkunut tummanpuhuvaan viitan ja sen hupun alle piirteensä piilottaneen miehen lähestyminen, kun tuo etsi itselleen paikan kuuloetäisyydeltä, tosin edelleen lähes Vareon selän takaa, ei niinkään tuon edestä tai vierestä.

“Sinulla ei ainakaan itseluottamusta puutu”, tämä totesi rikkoen hetken hiljaisuuden Vareon jäljiltä, ja katsellessaan, miten Vareon asentokin kertoi jo siitä, että tämä oli valmis toteuttamaan uhkauksensa.
“Miksi luulet, että minun pitäisi uskoa sinua? Parin oluen ja muutaman shotin jälkeen aika moni kyllä vääntyy uhoamaan tuolla tavoin, myös tämän kyseisen henkilön puolesta”, mies sanoi hiljaa. Hän näytti edelleen näennäisen rennolta asentonsa perusteella, mutta oli valmis väistämään ja vastaamaan taisteluun, mikäli Vareo päättäisi sen viedä sinne saakka. Uhkaukset eivät näyttäneet saavan paria tuhahdusta enempää tästä irti. “Ehkä kaverisi on lyönyt vetoa kanssasi huhusta, jonka kuulitte minusta, ja päätitte katsoa muutamaa kolikkoa vasten, onko se pitänyt paikkaansa. Mistä tiedät, mitä olen edes velkaa, ja kenelle, jos olenkin?” tuo kysyi sitten. Varautunut asento pysyi, mutta oli silti näennäisen rauhallinen, eivätkä miehen sormet houkutuksesta huolimatta etsiytyneet vielä ainakaan aseen kahvalle. Olisi typerää lähteä tuon tarinan mukaan, kun sen todenperäisyydestä ei olisi mitään takeita.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Sun Apr 19, 2020 8:24 pm
by Kuparirapu
Vareon katse ei irronnut pöydän toisella puolella istuvasta miehestä, mutta ne liikahtelivat tuskin huomattavasti pitääkseen tämän käsiä silmällä. Miehes kuitenkin asettui edelleen vastahankaan hänen ehdotukselleen, ja niinpä Vareo vastasi:
"Koska luulin sinun huomaavan että puhun tällaisista asioista sinulle vesiselvänä. Koska kuvittelin tehneeni selväksi etten edes puhuisi siitä maagikosta jollen olisi hänen asiallaan. Ja koska oletin sinun ymmärtävän paremmin kuin kipuilevan velan kanssa, jonka tulet maksamaan ennemmin tai myöhemmin takaisin."
Vareon asento pysyi muutaman jännittyneen sydämenlyönnin verran jännittyneenä, mutta sitten hän yllättäen rentoutti hartiansa ja nojautui taaksepäin huokaisten.
"Hyvä on sitten. Kuten sanoin, päätös on sinun, ja nyt olet sen tehnyt. Minä välitän tämän sille maagikolle," hän sanoi nostaen käsiään kuin antautumisen merkiksi. Kalju mies työnsi tuoliaan taaksepäin ja ottaen pöydänreunasta tukea nousi seisomaan. Paitsi että puolivälissä liikettä hän survaisikin pöydän voimakkaasti eteenpäin suoraan vastapäisen miehen rintakehän alle. Pöydänjalat raahasivat lattiaa vasten ja kohottaen toisen jalkansa Vareo potkaisi vielä kenkänsä pöydänreunalle, painaakseen miehen nalkkiin tuoliinsa ja tukeakseen pöydän paikalleen. Toinen oluttuoppi keinahti reunoillaan ennen kuin kierähti kyljelleen ja putosi lattialle levinneeseen lätäkköön. Puheensorina oli katkennut kuin veitsellä leikaten ympäriltä ja kaikki katseet olivat kääntyneet heihin.
"Minua ei kiinnosta, miten aiot loppuelämäsi viettää," Vareo lausui kuuluvalla äänellä, jotta kaikki kuulisivat. "Mutta vasta sen jälkeen kun olet kuitannut velkasi. Sinä olet tällä hetkellä lainassa, ja vasta kuitattuasi oman osuutesi sopimuksesta olet oman itsesi herra."
Vareo vilkaisi ympärilleen, ilman pienintäkään merkkiä kasvoillaan että olisi vaivaantunut huomiosta. Päinvastoin.
"Ei ole myöskään minun asiani kyseenalaistaa sinun kunniaasi, mutta mihin sitä voi miehessä luottaa jos ei tämän sanaan? Sinulle oli alusta alkaen selvää mihin hintaan sopimus tehtiin, joten älä nolaa itseästi turhaan leikkimällä tietämätöntä."
Vareo nojautui polveaan vasten, antaen sanoilleen hiukkasen lisää painoa pöytää vasten, ja lisäsi matalammalla äänellä:
"Minä en tässä menetä mainettani sinun velkasi takia. Nyt olisi hyvä hetki pohtia uudelleen äskeisiä sanojasi ja toimia järkevästi. Kultaa tai palvelus, ilman toista en täältä lähde."

Re: Jalansijan hakua

Posted: Tue Apr 21, 2020 5:56 pm
by Tinanja
Zahir oli kuunnellut kieltämättä kiinnostuneena Vareon keskustelua tuon toisen miehen kanssa. Velka ei ollut suuri, mutta esimerkiksi satunnaisen satamatyöntekijän palkoilla merkittävä. Eikä maagikko ollut lainkaan varma, olisiko tuolla miehellä edes varaa maksaa sitä velkaa rahassa, vai pitäisikö tämän tyytyä toisenlaisiin tapoihin kuitata velkansa. Maagikon yllätykseksi Vareo ei näyttänyt ainakaan antavan periksi. Sen sijaan tämä jatkoi puhumistaan, näennäisen rauhallisena kunnes lattian kirskunnan saatteleman pöydänreuna löysi tiensä lukitsemaan toisen miehen seinään ja pöydän väliin, ja jätti tämän haukkomaan happea yllättävän liikkeen jälken. Pieni hymy levisi maagikon kasvoille tämän kasvoja hämärtävän hupun alla, kun puheensorina kapakassa lakkasi kuin seinään. Näkymätön hiljaisuuden verho laskeutui hetkeksi kaikkien ylle, ja Vareo jatkoi puhumistaan kiinnittäen hetkeksi kaikkien - myös tylsistyneen näköisenä tiskinsä takana lasia kiillottavan tarjoilijan huomion itseensä. Ellei Vareon äkillinen liike pöydän reunan survomisesta toisen miehen rintakehän alle ollut jo herättänyt kaikkien huomiota, herättivät miehen sanan viimeisetkin työpäivänsä jälkeen ryyppäämään tulleiden asiakkaiden huomion.
Toisin kuin suurin osa muista kapakassa aikaansa viettävistä, ei Zahirin huomio jäänyt kiinni Vareoon ja tämän tekemisiin. Sen sijaan lähemmäs ulko-ovea istumaan siirtyneen maagikon katse vaelsi Vareota lähinnä olevissa henkilöissä.

Zahir huomasi pian Vareon takana istuvan henkilön sormien puristuvan tyhjän pullon kaulan ympärille ennen kuin tämä työnsi tuolia vähän kauemmas kääntyäkseen. Juuri ennen kuin pullo iskeytyi kaljua miestä takaraivoon, Zahirin huulilta karanneet kilpiloitsun viimeiset riimut pysäyttivät iskun näkymättömään seinään. Pullonsirpaleet kaartuivat iskun voimasta takaisin pullonkaulasta kiinni pidelleen miehen ylle, eikä vaadittu kovin suurta älykkyysosamäärää päätelläkseen syynä olevan loitsu.
Nousemassa oleva kapakkatappelu pysähtyi kuin yhtä näkymättömään seinään Zahirin noustessa seisomaan loitsunsa jälkeen.
“Emme tulleet tänään vuodattamaan vertasi”, maagikko sanoi hiljaa astuessaan pari askelta lähemmäs pöydän ja seinän väliin kiilattua miestä. “Mutta ilmoitan, kun olen valmis lunastamaan palveluksesi”, tuo totesi pieni hymy huulillaan.

Edelleen henkeään haukkova, Vareota vastapäätä istunut mies jäi katsomaan lähtevän maagikon selkää uskomatta silmiään, kun Zahir oli kääntynyt kannoillaan ja ohimenevällä kädenliikkeellä viitaten Vareota lähtemään mukaansa. Tämä ei ollut vielä se paikka, jossa Zahir halusi nostattaa kapakkatappelua tänään, mutta Vareon tekemiset näyttivät herättäneen juuri sopivasti huomiota, että siitä puhuttaisiin vielä.

“Meillä on vielä pari paikkaa, jossa vierailla tänään”, Zahir totesi sitten, kun katu aukesi kaksikon edessä. Pieni virne, joka tuon kasvoilla oli, kertoi vain siitä, miten paljon mies oli nauttinut tästä. Sitä paitsi, Vareo oli ylittänyt hänen odotuksensa. Sitä hän ei kuitenkaan viitsisi miehelle sanoa.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Sun May 10, 2020 8:48 pm
by Kuparirapu
Vareo katseli odottavasti miestä, joka rimpuili vaivalloisesti pöydänreunan puristuksessa. Kuten hän oli arvellutkin, kukaan ei ollut suoraan juossut väliin. Hänen sanansa olivat nyt kiinnittäneet huomion keskustelun toiseen osapuoleen, odottaen miten tämä puolustautuisi vai sanoisiko mies mitään. Kaikilla, elämän kolhineilla työläisilläkin, oli käsitys kunniasta, ja nopein tapa menettää yhteisön luottamus oli jäädä kiinni sanansa rikkomisesta.
Vareo kiersi kenkäänsä ja painoi pöytää tuuman verran tiukemmalle, kehottaen miestä tekemään valintansa nopeasti. Hän oli luottanut aiemman puheenvuoronsa pitävän muut asiakkaat poissa tilanteesta, eikä siksi vaivautunut tarkkailemaan selustaansa. Isku olisi varmasti riittänyt kaatamaan Vareon, ja silloin tilanne olisi voinutkin kääntyä aivan toiseen suuntaan. Mutta Vareo havahtui kun hänen ympärilleen tuntui leimahtavan jokin näkymätön liikahdus, kuin ilma olisi hetkeksi jäätynyt paikoilleen, ja pullon hajotessa siruiksi ei niistä yksikään päätynyt Vareon päälle. Kalju mies katsahti olkansa ylitse hämmästyksestä mykistynyttä hyökkääjää, joka perääntyi heti poispäin kun hänen hyökkäyksensä oli torjuttu. Tuolla oli ollut juuri tarpeeksi rohkeutta iskeä selkään, mutta ei vastustaa kasvokkain. Ja sen olivat myös muut huomanneet, päätellen niistä tuomitsevista mulkaisuista jotka pois luikkija sai osakseen.
"Kunniansa omaava mies pystyy puolustamaan itseään, ja tekemään sen kasvokkain," Vareo lausui katsoen uudelleen pöydän ylitse. "Mutta sinun kunniasi mitta on tainnut jo tulla selville."
Sitten lattian ylitse käveli kaikessa rauhassa tuttu mustahuppuinen hahmo, joka pysähtyi lausumaan jotain Vareon painostamalle miehelle. Vareo piti naamansa peruslukemilla, Zahir ei olisi tullut väliin jollei olisi katsonut sitä tarpeelliseksi. Kun maagikko sitten lähti ovea kohti ja viittoi Vareota seuraamaan, nosti kalju mies viimein jalkansa pöydänreunalta ja antoi heidän uhrilleen tilaa hengittää kunnolla. Ja harppoessaan Zahirin perään Vareo pisti merkille ne vakavat katseet jotka heitä seurasivat. Kaikki olivat jo päätelleet että huppuun pukeutunut hahmo oli maagikko, tämä oli suojellut Vareota, ja että kaikki Vareon lausuma vaikutti nyt täysin todelta. Kaiken kaikkiaan he olivat muiden asiakkaiden silmissä toimineet täysin oikeudenmukaisesti.

Ulkona Vareo käveli Zahirin rinnalla, askeleen verran tämän takana pelkästään heidän välillään vallitsevan arvojärjestyksen takia. Hän vilkuili maagikon selkää pohtien, pitäisikö hänen olla kiitollinen äskeisestä loitsusta. Ilman sitä Vareo olisi saanut takaraivonsa mustelmille, ja kenties menettänyt tilanteen. Mutta toisaalta Zahir oli vain varmistanut että velka tulisi kuitattua, jolloin Vareo oli toiminut käskyjen mukaan.
Lopputulemana oli, että Vareo pysyi hiljaisena, kunnes Zahir itse puhutteli häntä. Hän ei nähnyt maagikon ilmettä, mutta tuo kuulosti olevan hyvällä tuulella.
"Neuvottelemmeko sielläkin? Vai valmistaudunko äskeistä tylympää vastaanottoon?" hän kysyi harkitulla äänellä.