Page 2 of 2

Re: Jalansijan hakua

Posted: Sat May 16, 2020 9:31 pm
by Tinanja
Zahirin askeleet johdattivat miestä satama-alueella sen syvyyksiin hämärille kaduille. Mies kieltämättä kulki päättäväisin, suorin askelin kohti satama-alueen sydäntä. Ne harvat vastaantulijat eivät näyttäneet kiinnittävän heihin mitään huomiota - päin vastoin useimmat vaihtoivat puolta kadulla, tai kääntyivät toiselle kapeista sivukujista. Viimein Zahirin askeleet hidastuivat ja tämä pysähtyi erääseen kadunkulmaan. Mies kääntyi viimein katsomaan Vareota huppunsa alta. Hän kyllä oli kuullut aiemmin jo tämän kysymyksen, mutta pääkadun kupeessa ei ollut oikea paikka selittää sitä, ketä Vareo lähtisi tapaamaan.
Tummanpuhuvaa viittaa harteillaan kantava maagikko kaivoi vaatteensa suojista, taskustaan kirjeen. Se oli taiteltu siististi kolmeen osaan ja päällä kiilteli maagikon oma sinetti, kun tuo ojensi sen Vareolle.
“Satama-alue on niin laaja, ettei sitä voi ottaa hallintaan tai hallita yksin. Pitää kuitenkin varoa, kehen luottaa, ja sopimukset… kuten tämäkin, on solmittu molempien hyötymiseksi, eikä siinä ole mitään suurempaa tarkoitusta saati luottamusta”, Zahir totesi sitten.

“Jokainen, erityisesti täällä, pelaa omaa peliään, ja mies, jota olet menossa tapaamaan, ja jolle viet tuon viestin, tekee sitä myöskin. Hän on yksi niistä henkilöistä, joilla on suhteita suurten laivojen kapteeneihin, ja jonka pyynnöstä satamassa tapahtuu paljon lailta pimentoon jääviä asioita. Samalla hän kuitenkin on yksi liittolainen, jota tarvitaan jalansijan vahvistamiseksi satama-alueella”, Zahir nojautui puhuessaan seinää vasten antaen huppunsa varjostaa vieläkin paremmin kasvojaan siinä talojen varjossa. Tämä katseli kuitenkin arvioiden vuoroin Vareota ja vuoroin katua varmistaakseen, ettei kukaan seurannut tai jäänyt liian lähelle kuuntelemaan hänen sanojaan. Tämä mies, jota Vareo oli menossa tapaamaan, oli yksi linkki suurempaan valtaan satama-alueella. Maagikko oli itse saanut aikaan jo sopivan vakaan sopimuksen tuon kanssa sataman hämärätoimien osalta, ja miehen kontaktit olivat olleet jo kieltämättä suureksi hyödyksi jalansijaa tavoitellessa. Matka olisi kuitenkin pitkä, eikä Zahirilla ollut aikomustakaan olla itse se, joka jatkaisi tämän sopimuksen tuomien hedelmien kasvattamista. Hänen omat tavoitteensa olivat paljon korkeammalla kuin välikäsissä, vaikka välikäsiä hän tulisi tarvitsemaan tavoitteensa saavuttamisessa. Siinä mukaan kuvioon astuisi Vareo, joka oli sopivasti hänen komennossaan ja velassa maagikkoon nähden - varsinkin asunnon jälkeen. Tämä oli osoittanut jo hyödyllisyytensä ja älykkyytensä, eikä Zahir epäillyt, etteikö tuo saisi myös hoidettua tätä asiaa. Lisäksi se antoi vielä yhden mahdollisuuden testata Vareon luottamusta - Zahir oli nimittäin varma, että ennemmin tai myöhemmin tältä satamassa pyörivältä mieheltä tulisi lähes vastustamaton tarjous, josta Vareon olisi kieltäydyttävä, jos tämä ei haluaisi vaihtaa pomoaan. Zahir tiesi tarkalleen, mitä tekisi Vareolle siinä vaiheessa, ja tällä hetkellä ainakin oli toiveikas, ettei sitä päivää tulisi eteen.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Zahir jatkoi puhettaan, nyt jälleen Vareota katsellen.
“Kirjeessä kerrotaan asemastasi, ja siitä, että tämä on askel parempaan yhteistyöhön, ja satama-alueen… näkymättömien liiketoimien varmistamiseksi. Hän todennäköisesti pyytää sinua toteuttamaan jonkin pyynnön, tai tehtävän, jonka jälkeen suostuu jatkamaan yhteistyötä kanssasi. Ota se vastaan, ja jos tarvitset resursseja siihen, niin ne varmasti järjestyvät, niin kauan kun ne eivät risteä minun tavoitteideni kanssa”, Zahir totesi vielä. Miehen äänensävy oli lähinnä faktoja pöytään lateleva - varsinaisesti siitä ei ollut mahdollista tunnistaa mitään tunteita, tai sitä, mikä Zahirin itsensä taka-ajatus puheiden kertoman lisäksi oli.

“Tarvitset sen sinettisormuksen, jotta pääset sisään tuosta vastapäisestä ovesta, kai sinulla on se mukanasi?” tuo kysyi vielä viitaten ohimenevällä kädenliikkeellään mitäänsanomattoman näköistä ovea kadunkulmausta vastapäätä. Se oli puinen, raskaan näköinen ovi, jonka saranat oli vain isketty oven puun lävitse sen enempää kädenjälkeä kaunistelematta.
“Hänen nimensä on Cheorn Tyall“, maagikko sanoi vielä.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Thu May 21, 2020 9:30 pm
by Kuparirapu
Zahir antoi vastuksen viipyä hetken aikaa, ja kun tämä viimein vastasi Vareo huomasi maagikon katselevan ympärilleen jotta heitä ei kuunneltaisi. Täysin johdonmukaista käytöstä, mutta jotenkin ele tuntui sopimattomalta siihen kuvaan Zahirista jonka Vareo tiesi kiertävän kaduilla tällä hetkellä. Mustiin pukeutunut maagikko, joka napsi kaupungin kortteleita itselleen kuin kuumia kastanjoita talvipakkasilla, ja joka voisi muuttaa kenet tahansa veriseksi lätäköksi magiallaan jos niin halusi. Zahir oli enemmän kuin pelkkä mies jonka tarvitsi vilkuilla ympärilleen, enemmänkin kuin rikollisjoukon johtaja. Hän oli jo huhujen ja arvailujen ympäröivä hahmo, jonka maine vain kasvaisi mitä useammin jutut kääntyisivät häneen.
Eikä parempaa paikkaa kaupungissa olisikaan kuin tällaisen miehen välittömässä alaisuudessa.

Tämä tulevan yhteistyön toinen puoli kuulosti juuri sellaiselta luonteelta joka yleensä päätyi rikollisissa piireissä johtajaksi. Ne kaikista julmimmat, ovelimmat ja motivoituneimmat, joilla oli horjumaton usko omaan toimintaansa. Vareo arvelikin ettei tämä toinen taho kumartelisi ja nöyristelisi Zahirin edessä kuin ehkä pakon edessä. Ei, tämä sopimus solmittiin koska molemmat osapuolet ymmärsivät sen olevan kannattavampaa kuin vaihtoehdot. Ja siksi yhteisymmärrys kestäisi niin kauan kuin se hyödytti solmijoitaan.
Vareo otti kirjeen vastaan ja ujutti sen liivinsä sisällä olevaan taskuun. Parempi ettei hän heilutellut sitä käsissään, rikollisten täyttämässä paikassa taskuvarkaat eivät olleet harvinaisia. Mies nyökkäsi Zahirille sen merkiksi, että oli kuunnellut, ja sanoi vielä:
"Teen sen mitä hän pyytää. Oletan että asia on jo aiemmin sovittu."
Mielessään Vareota epäilytti hieman tällainen tilanne, mutta Zahir oli antanut käskynsä. Tässä punnittaisiin sitä luottamusta, jonka Vareo koki välttämättömäksi todistaa. Nyökäten ja vetäen peukalollaan paitansa alla roikkuvat sormukset Vareo toisi vielä nimen:
"Cheorn Tyall. Selvä."
Ja sitten hän harppoi jo kadun ylitse kohti osoitettua ovea. Vareo vilkaisi tottumuksesta ettei oven ympärillä olevissa varjoissa seisonut ketään odottamassa, ja tarkkailemassa, pysähtyen sitten oven eteen. Se näytti päällepäin rumalta ja yksinkertaiselta, mutta kahvan alla ei näkynytkään avaimenreikää. Sen sijaan siinä oli pieni, pyöreä painauma, juuri sopiva sormukselle. Kahvan kokeilemisen sijaan Vareo kuitenkin löysytti ensin rahapussinsa lenkit vyöltään, ja kurkottaen kättään tunnusteli kaltevan katon reunasta pienen kolon johon hän tunki ne piiloon. Nyt taskuvarkaat eivät löytäisi mitään tärkeää, vaikka kävisivätkin hänen taskunsa lävitse.
Pujottaen sormuksen yhteen sormistaan Vareo painoi sen painaumaan, ja hämärässä hän näki heikon sinertävän hohteen puun ja metallin väliltä. Hän kokeili kääntää kättään, ja sormuksen kiertyessä tuntui kuin oven sisällä olisi liikahtanut jotakin ja kahva antoi myöten. Vareo pujotti sormukset takaisin kaulalleen ja astui sitten sisään.
Kapea eteishuone näytti vielä ahtaammalta katosta roikkuvan lyhdyn valossa Vareon astuessa sisään. Oven sulkeutuessa kaksi seinän varjoa liikahti ja esille astui kaksi miestä seinien huomaamattomista syvennyksistä. Toinen katseli Vareota päästä varpaisiin, toisen kiertäessä sivummalle käsi lähellä veitsen kahvaa.
"Aseet pois ennen kuin pääset sisään," toinen murahti ja ojensi kämmentään. Nyt Vareo huomasi edempänä paksun kankaan, jonka alta näkyi pieni kaistale valoa ja joka vaimensi peittämänsä huoneen äänet. Totellen sanattomasti Vareo ojensi ensin nuijansa ja sitten veitsensä. Mutta puhunut rosvo nyökkäsikin toverilleen, ja tämä kumartui taputtelemaan Vareon housunlahkeet ja sitten hänen tunikaansa.
"Älä hermostu, tarkistetaan vaan ettet ole ujuttanut ylimääräisiä puukkoja vaatteisiis," rosvo sanoi tottuneella äänensävyllä, jolla tämä epäilemättä rauhoitteli kiivasluontoisempia henkilöitä. Vareo ei vastannut mitään, vaan sieti kärsivällisesti kovakouraisen ja perusteellisen tutkimuksen. Lopulta hänelle nyökättiin ja annettiin tietä. Kävellessään verhoa kohti Vareo kuuli vielä takaansa matalalla äänellä vaihdetut sanat:
"Tuoko se on?"
"Jep. Täsmää siihen mitä jätkät kertoivat."
"Hrmm. Saa nähdä mitä käy."

Re: Jalansijan hakua

Posted: Thu Jun 04, 2020 5:01 pm
by Tinanja
Zahir katseli, miten Vareo hetken aikaa ovella seisoskeltuaan ja piilotettuaan jotain katonrajaan, katosi pian ovesta peremmälle. Ovi sulkeutui pian miehen perässä, ja Zahirin tehtäväksi jäi vain odottaa. Mies nojautuikin paremmin seinää vasten ja jäi kuuntelemaan ja tarkkailemaan tilannetta. Vareon olisi todistettava hyödyllisyytensä Cheorn Tyallille, ja osoitettava että olisi luotettava jatkamaan Zahirin aiemmin aloittaman sopimuksen kehittämistä. Myöhemmin… sitten myöhemmin olisi aika kääntää tämä asetelma toisinpäin… ja Zahirista tulisi se, joka sanelisi käskyt ja tekisi päätökset. Ennen sitä hetkeä, tämä oli välttämätön askelma, joka tulisi ylittää noustakseen seuraavalle.

“Vareo Berenthal”, suuren tammipuisen pöydän sivustalla suurella tuolilla istuva mies totesi hitaasti matalalla äänensävyllä. Cheorn Tyall oli leveäharteinen, isomahainen mies, joka oli selkeästi nauttinut asemansa tuomista eduista niin ruuan kuin vaatteidensakin osalta. Miehen yllä oleva tunika, sen päällä oleva liivi ja suorat housut oli tehty mittatilaustyönä laadukkaasta kankaasta, ja koristeltu kirjailuin. Muutamat sormukset Cheornin sormissa, pari kaulakorua kaulassa ja korvissa kiiltelevät korvakorut kertoivat lisää tarinaansa siitä, ettei mies peitellyt varallisuuttaan - päin vastoin. Tämä ei kuitenkaan selkeästi aina ollut ollut varakas ja asemansa ties millä ansainnut - toinen jalka oli polvesta alaspäin korvattu koristeellisella puujalalla, ja kämmenet näyttivät vielä vuosien jälkeenkin siltä, että töitä oli tehty. Kaiken kruunasi kuitenkin toisen silmän päällä oleva silmälappu, jonka alta oli nähtävissä poskea tavoitteleva, epäsiististi arpeutunut haava. Tuo risti kätensä vatsansa päälle ja jäi katsomaan Vareota päästä varpaisiin paksun kulmakarvan varjostamalla silmällään. Lähistöllä huonetta jakaneen verhon vieressä seisoi ainakin kaksi vartijaa, jotka loivat myöskin muutaman arvioivan katseen Vareoon. Ilmeisesti tämä sataman sydänalueella sijaitseva kolkka oli riittävän syrjäinen ja piilossa rakennusten alla, jotta se oli loistava tälläisiin tapaamisiin. Zahir todennäköisesti oli sopinut tästä ajankohdastakin aiemmin - Cheorn ei näyttänyt siltä, että kuului tähän matalaan, joskin puhtaaksi hinkattuun tilaan.

Katseen vaellettua muutaman kerran Vareon päästä varpaisiin ja takaisin ylös, mies jäi katsomaan Vareota suoraan silmiin - tai silmästä silmään. Ohimennen tämä viittasi kahta vartijaansa astumaan sivummalle, jotta hänen uusin vieraansa pääsisi lähemmäs häntä. Vaikka tilassa olikin vapaa tuoli, ei tuo viittannut Vareota istumaan sille.
“Kuulin yhteiseltä tuttavaltamme, että olet kätevä ratkaisemaan ongelmia… ja sopivasti minulla sattuu olemaan ongelma, joka kaipaisi ratkaisua”, Cheorn totesi sanojaan hieman venyttäen ja niiden painoa suussaan tunnustellen. “Saa nähdä, pitävätkö hänen sanansa paikkaansa”, tuo hymähti vähän.
“Mutta... Minulta on varastettu eräs esine, jonka haluaisin takaisin. Voisit käydä hakemassa sen niiltä, jotka ovat tämän vääriin käsiinsä ottaneet”, Cheorn jatkoi sitten yksisilmäinen katse kiinnittyneenä Vareoon herkeämättä.
“Toki, se esine on viety tietojeni mukaan hyvinkin tiukasti vartioituun paikkaan, jonka lähelle pääsy varmasti itsessään jo on haaste… Luuletko, että sinulla on riittävät taidot ja tavat, joilla voisit saada tämän esineen minulle takaisin sataman kaupungin omistamalta varastolta?” Olisi mielenkiintoista nähdä, miten tuon Athertonin juoksupoika vastaisi, ja miten tiukassa narussa tätä pidettiin - toki se varmasti varmistuisi myöhemminkin, mikäli tämä ehdotus tuottaisi hedelmää.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Mon Jun 15, 2020 9:25 pm
by Kuparirapu
Sisällä oli lämmintä ja kuivaa, mukavampaa kuin Vareo oli odottanut. Hän antoi ovenpielessä seisoville vartijoilel lyhyen vilkaisun, lähinnä kertoakseen että pisti kyllä heidän läsnäolonsa merkille, ja keskittyi sitten tärkeimpään.
Cheorn Tyall oli toden totta yllättävä näky. Harva olisi kuljeskellut näillä alueilla ripustettuaan kokonaisen omaisuuden ylleen, ja niillä harvoillakin olisi ollut molemmat jalat tallella. Mutta Vareo ymmärsi että muutkin olivat varmasti aliarvioineet lihavan ja ramman näköisen rikollisen, ja maksaneet siitä virheestä. Mutta pientä nykinää kasviollaan Vareo ei kyennyt hillitsemään, kun Tyall puhutteli häntä koko nimellään. Kenenkään ei pitäisi tuntea tai yhdistää sitä mihinkään, mutta silti...
Vareo jäi seisomaan pöydän toiseen päähän kädet rennosti kyljillä roikkuen, vastaten vakaasti Tyallin tutkivaan katseeseen. Vaikka tuolta puuttuikin toinen silmä, jäljellä oleva tuntui näkevän kuin kahden edestä.
"Pyrin täyttämään ne odotukset jotka hän on teille antanut," Vareo lausui kohteliaan tasaisesti. Tyall halusi varmaankin koetella hänen reaktioitaan, ja hänen mielessään kävi jo muutama vastaus jottei tuo puhuttelisi häntä kuin keittiöapulaista joka hakee lisää omenoita. Mutta hän edusti läsnäolollaan Zahiria, ja piti siksi sanansa tiukasti asiallisina.
"Minut lähetettiin tänne toteuttamaan annettu tehtävä, ja aion tehdä juuri sen," Vareo vastasi ja nosti kätensä liivinsä liepeelle. Vierestä kuuluva kahahdus kertoi toisen vartijan hypänneen oitis jaloilleen ja harpanneen lähemmäs, joten Vareo liikutti käsiään hyvin hitaasti ja veti annetun kirjeen näytille.
"Minua ohjeistettiin myös toimittamaan tämä teille," hän jatkoi, ja varmistettuaan ettei kukaan vahingossakaan luullut kirjettä aseeksi antoi sen vierellään seisovalle vartijalle. Tämä harppoi ojentamaan sen Tyallin odottavaan käteen.
"Äskeisen perusteella oletan että haluatte esineen takaisin ilman huomiota? Lähinnä se vaikuttaisi tapoihin, joilla pyrin saamaan sen käsiini," Vareo lausui antaen käsiensä laskeutua uudelleen rentona sivulle. "Minkälaisen esineen teille tuon? Ja mistä satama-varastosta sen tarkalleen löydän?"
Keikka ei tosin ollut puoliksikaan niin helppo kuin miten Vareo siitä puhui. Joko Zahir oli myynyt hänen taitojaan melkoisen ylistävään sävyyn, tai sitten Tyall halusi leikitellä lähettämällä hänet mahdottomalle tehtävälle. Kummin vain, nyt ei ollut aika näyttää näitä epäilyjä.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Tue Jun 16, 2020 1:11 pm
by Tinanja
Vai pyrkisi tuo täyttämään hänen odotuksensa? No, sehän nähtäisiin. Tämä oli hyvä mittari sekä sopimukselle Zahirin kanssa, että tämän yhteistyön syventämiselle. Oli vaikea arvioida - varsinkaan tässä tapauksessa, mikä loppupeli tulisi olemaan, mutta hän voisi silti varautua siihen - ja pahimpaan.
Mies suoristi vähän itseään siinä tuolillaan ja hymähti tuskin huomattavasti Vareon sanoille. Cheorn Tyall nyökkäsi lyhyesti vartijalleen tuon tuodessa kirjeen hänelle. Mies työnsi sen liivintaskuunsa ja käänsi huomionsa takaisin Vareoon.
“Olet oikeassa siinä, etten halua sataman, kaupungin, tai oikeastaan kenenkään tietävän tästä”, mies sanoi sitten, Vareota jälleen katseellaan mittaillen.
“Esine on jäätiköltä tänne tuotu miekka, jonka kahvaan on upotettu helmiä haltiasepän toimesta. Asetta sanotaan Banen miekaksi sen ensimmäisen omistajan mukaan, ja sitä säilytetään koristeellisessa puuarkussaan kankaan ja huotransa ympäröimänä”, mies puhui kuin olisi nähnyt ja pidellyt asetta käsissään vast’ikään - ja varmaan olikin. Joku vain oli päättänyt, ettei hän tarvinnut sitä juuri nyt. “Sen terässä on lisäksi kaiverruksena loitsuriimuja”, mutta hänen oli turha tässä vaiheessa tarkentaa että ase oli lumottu - se varmasti kävisi selväksi jo rivien välistä, eikä miekan takaisinsaamiseen se vaikuttanut mitenkään.
“Kuulemani mukaan miekkaa säilytetään pohjoisimmassa, suurimmassa varastossa. En tarkalleen osaa sanoa, missä kohtaa varastoa, mutta tapana on pitää perimmäisissä nurkissa arvokkaimmat esineet”, Tyall jatkoi sitten edelleen Vareota katsellen. Välillä hän vilkaisi vartijoihinsa kuin tarkastaakseen, huomasivatko nämä jotakin erikoista, tai kuulivatko nämä jotain.
“Vartijat puhuvat varastosta varastona yksi”, tuo lopetti vielä. “Hanki terä takaisin, niin voimme jatkaa keskustelua sen jälkeen”, Cheorn Tyall naurahti kumeasti, saaden tuolinsa jälleen narisemaan liikahduksen voimasta.

Re: Jalansijan hakua

Posted: Mon Jun 22, 2020 3:40 pm
by Kuparirapu
Sentään Vareolle sallittiin hieman yksityiskohtia, ja nyt hän myös tiesi millaisilla panoksilla tässä pelattiin. Laadukas miekka oli yksi asia, lumottu ase aivan toinen. Varsinkin jos se oli kaivettu esille jostain erämaasta, eli se taisi olla arvokkaampi kuin arkullinen kultaa.
"Onkohan Tyallin suunnitelma käyttää asetta tarvittaessa, jotta hän voi neuvotella erään maagikon kanssa yhdenvertaisesta asemasta? Hätäkeino jos tämä sopimus sattuu pettämään?" Vareo pohti hiljaisena mielessään.
"Sekin antaa jo suuntaa mistä etsiä. Kiitän näistä tiedoista," Vareo sanoi nyökäten kiitollisesti Tyallia kohti. Mutta hän huomasi pitävänsä tuosta rikollisjohtajasta hetki hetkeltä vähemmän. Ei siksi että tuo oli rikollinen, sitä kiveä Vareo ei voinut heittää. Mutta hänen silmissään Cheorn Tyall näytti itsekeskeiseltä mieheltä, jonka perimmäisenä tavoitteena oli oma mukavuus ja etu. Zahir sentään piti yllä kuvaa ettei unohtanut suurta kuvaa suunnitelmissaan. Että maagikon alaiset työskentelivät myös oman etunsa ja turvallisuutensa takia, eivätkä vain raataneet jotta heidän johtajansa taskut täyttyisivät. Vareo painoi päätään uudelleen ja lausui:
"Luvallanne poistun nyt ja ryhdyn järjestämään tämän esineen takaisinhankkimista. Kuten toivoitte, palaan kun olen saanut sen käsiini, ja voimme sitten jatkaa neuvotteluamme. Toivotan teille hyvää illanjatkoa."
Vareo suoristautui ja kääntyi verhoa kohti. Vartijat seurasivat häntä katseellaan mutta pitivät sentään etäisyytensä, ilmeisesti vakuuttuneena ettei hän yrittäisi mitään. Verhon takana hämärä eteinen tuntui miltei säkkipimeältä, ja Vareo joutui hillitsemään vaistomaisen reaktion nostaa kätensä kun askeleet narisivat hänen eteensä.
"Olepa hyvä," toinen ovivahti murahti ja Vareon käsiin työnnettiin hänen aseensa. Vareo kiinnittäessä ne uudelleen paikoilleen mies yllättäen kysyi:
"Mistäs te siellä oikein puhuitte?"
Vareo katsahti miehen pään ääriviivoihin, erottamatta vielä tämän kasvoja, ja vastasi yksinkertaisesti:
"Joudut valitettavasti kysymään sitä häneltä itseltään. En pyri puhumaan oman pomoni asioita kelle tahansa auki."
Vareo ei pyrkinyt olemaan nenäkäs, lausui vain ääneen miten asia hänen mielestään oli. Hämärässä ovivahdin kulmat rypistyivät, ja hiljaisena tämä päästi Vareon astumaan ulos. Kevyt hehku lumotun sormuksen kosketuksella avasi oven lukon ja Vareo astui viileään yöhön. Hän laski kätensä lantioilleen ja hengitti syvään yöilmaa, pohtien hetken aikaa edessä odottavaa keikkaa. Helppoa siitä ei tulisi, mutta vielä hänen ei kannattanut maalailla piruja seinille. Oli syytä välittää Zahirille mitä sisällä oli tapahtunut.
Noukkien rahavaransa katonrajasta Vareo harppoi takaisin kadun yli, siellä odottavan maagikon eteen joka näytti uppoutuvan yöhön.
"Hän haluaa erään esineen takaisin itselleen, ennen kuin aikoo jatkaa keskustelua," Vareo sanoi matalalla äänellä. "Arvokas miekka, lumottu ja kuulemma peräisin jostain jäätiköltä. Varmasti siis varsin arvokas. Se on säilöttynä satamaan, yhdeen isommista varastoista."
"Ja se on myös mahdollisesti vaarallinen," kalju mies pohti, mutta luotti maagikon ymmärtävän tämän seikan itsekin. Hän näytti epäröivän hetkisen, ennen kuin jatkoi:
"Tämä epäilyttää minua. Keikka ei ole helpoimmasta päästä, ja silti hän asetti sen ehdoksi jatkon kannalta kuin olisi varma että se onnistuisi. Yrittäisikö hän tuputtaa mahdotonta tehtävää, silläkin uhalla että neuvottelut voisivat kaatua siihen?"

Re: Jalansijan hakua

Posted: Mon Jun 22, 2020 7:04 pm
by Tinanja
Zahir nojaili kaikessa rauhassa seinään siinä pientä, hieman piilossa olevaa ovea katsellen huppunsa suojista. Mies vaihtoi hieman painoa jalalta toiselle, kun kuuli oven käyvän. Hetken päästä Vareo astelikin lähemmäs ja totesi, mitä Cheorn Tyall halusi. Zahir oli itse kuullut, että mies halusi jonkin esineen noudettavan kaupungin hallusta, mutta siitä mikä esine ja missä se oli, hänellä ei ollut aavistustakaan. Ei ainakaan ennen kuin Vareo astui lähemmäs ja kertoi, mitä Tyall oli hänelle sanonut. Oli mielenkiintoista huomata, miten suoraselkäinen Vareo tuntui uuden asemansa myötä olevan, ja miten tämä pyrki tuomaan arvonsa esiin kaikella tekemisellään - yrittämään parhaansa ja ylittämään oman osaamisensa kaikessa, mitä teki. Niin kauan, kun Vareo ei kompastuisi siihen, se olisi parempi kuin hyvä asenne.

Mutta oli mielenkiintoista kuulla, mitä Tyall oli Vareolle sanonut - varsinkin siitä miekasta, jonka tämä oli maininnut olevan jäätiköltä. Mielenkiintoista oli myös se, että ase oli kuulemma lumottu. Lisäksi erikoista oli se, miksi ase oli edes kaupungin varastossa ja kaupungin hallussa. Kaikista suurin kysymys kuitenkin oli se, miten Cheorn Tyall oli edes kuullut tuosta kyseisestä aseesta - oliko se jokin, jonka legenda kulki merimiesten keskuudessa tai jonka voisi nostaa legendaksi? Oliko tarkoitus kohottaa Cheornin mainetta ja vaikutusvaltaa tuolla aseella jollain toisella rintamalla, kuin mistä Zahir oli tietoinen? Mies rypisti kulmiaan hieman ajatuksissaan, mutta kohottautui viimein seisomaan.
“Voisin sanoa, että erittäin… mielenkiintoista”, Zahir totesi hiljaa, mietteliäänä ja lähti kävelemään takaisin pääkatuja kohden sopivan reippaasti, mutta ei niin lujaa että olisi herättänyt epäilyjä. “En usko, että tämä on ihan sitä, miltä näyttää”, mies totesi vielä lopulta.

“Tulen mukaan hakemaan sitä asetta”, maagikko sanoi sitten rikkoen lopulta hetken hiljaisuuden, joka heidän välilleen oli valahtanut. “Mutta tämä kuulostaa siltä, että tarvitaan suunnitelma”, hän ei aikonut aiheuttaa itselleen riskiä siitä, että jäisi jossain hämärähommissa kiinni. Maaginen ase kuitenkin kiinnosti sen verran, että hänen olisi itsekin nähtävä se - ja mieluusti analysoitava, mitä se voisi mahdollisesti aiheuttaa Cheorn Tyallin käsiin joutuessaan. Zahir oli ajatellut, että tänään olisi ehtinyt hoitaa vielä yhden tämänkaltaisen asian, mutta Cheornin ehdotuksen jälkeen maagikko oli valmis vaihtamaan suunnitelmiaan. Tämä sopimus ja luottamus olisivat tärkeitä, mutta mikäli Cheorn aikoi tällä pettää hänet, tulisi hänen ottaa koppi tästä ennen kuin se leviäisi käsiin.

//Kiitokset jälleen loistavasta pelistä!