Iltasatuja

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Iltasatuja

Post by sade »

Herra Athertonin vastaus ei ollut aivan niin kattava kuin Sara oli toivonut, mutta se ei vielä riittänyt lannistamaan tämän kiinnostusta.
”Ostatko yrtit vai hankitko niitä itse?” hän kysyi seuraavaksi. Se ei ollut asia, joka sinällään kiinnosti Saraa, ainakaan keskivertoa enempää, mutta se johdatteli keskustelua suuntaan, josta Sara arveli löytyvän jotain kiinnostavaa. Ehkä miehen täytyi hankkia yrttejään jostain kaukaa. Ehkä tämä matkusti kaukaisiin kaupunkeihin tekemään kauppoja sellaisista yrteistä, joita täältä ei löytynyt. Ehkä mies keräsi niitä itse ja Sara käytti hetken miettiäkseen, mihin kaikkialle sellaisessa tehtävässä saattaisi joutua: vuorille, aavikoille, kenties jotkin yrtit vaatisivat jopa sukeltamista. Sara katsoi miestä pää kallellaan hieman arvioiden. Tarkemmin arvellen tuo vaikutti enemmän kaupankävijältä, mutta se ei Saran mielikuvitusta haitannut. Kauppoja tehdessään saattoi joutua ryöstetyksi tai päätyä sellaiseen paikkaan, johon muuten ei olisi mitään asiaa.

Sara oli juuri esittämässä jatkokysymystä, kun Tessa katkaisi hänen ajatuksensa -ja keskustelunsa!- huomauttamalla, että häntä kaivattaisiin jossain muualla Lohikäärmeessä. Sara tukahdutti huokauksen, kun Tessa tyrkkäsi hänelle viskipullon. Hänellä oli kyllä kannu valmiina, mutta niin oli Tessalla itselläänkin. Saran käskyttämiseen menevällä ajalla tämä olisi voinut kipaista sinne, mistä oli havainnut jonkun viittoilevan. Sellaisia ajatuksia ei Saran kokemuksen mukaan kuitenkaan kannattanut sanoa ääneen, mikäli halusi pitää työpaikkansa. Niinpä hän asetti kannun ja pullon tarjottimelleen ja lähti astelemaan suuntaan, jonne Tessa oli katsellut. Hitaasti, kuullakseen vielä jotain silläkin uhalla, että se saattaisi ärsyttää Tessaa.

Muutama tuoppi nousi Saran kävellessä ohi ja hän pysähtyi kaatamaan niihin uutta juotavaa. Vanhan Gadwinin tuopillinen oli vielä kesken, mutta mies suostui täydennykseen ilomielin. Sara vilkuili tiskille arvellen, että sinne palaaminen näin pian toisi vain uuden kehotuksen töihin. Hänen uteliaisuutensa herra Athertonia kohtaan ei ollut kuitenkaan laantunut. Mitä jos tämä olikin haltia, eikä Saralla ollut ollut kunnollista mahdollisuutta keskustella siitä? Wanhassa Lohikäärmeessä työskentelemissä oli kuitenkin se hyvä puoli, että joku varmasti tietäisi asiasta jotain ja viimeistään muutaman tuopillisen jälkeen jakaisi tietonsa auliisti. Niinpä Sara soi Gadwinille ystävällisen hymyn. ”Sinä varmaan tiedät, kuka on herra Lokki?”
”Herra Sigullan? Siinä vasta siipeilijä mieheksi!” Gadwin paukautti sen verran kovaa, ettei Saran tämän tuoppiin kaatama täydennys tainnut ollut illan ensimmäinen. Sara piti ilmeensä kohteliaan kiinnostuneena, mutta katseensa tiskillä, kun Gadwin kävi kertoilemaan polveilevaa juttua herra Sigullanista, vedonlyönnistä ja pussillisesta hopeakolikoita, jotka olivat lopulta paljastuneet puusta veistetyiksi. Juttuun liittyi liikaa ihmissuhdekiemuroita ja liian vähän haltioita ja uusia paikkoja, jotta Sara olisi imeytynyt siihen täysin. Ostikohan Wanha Lohikäärme Lokilta jotain, Sara mietti hajamielisesti tiskille katsellessaan ja toivoi, että olisi sittenkin selvittänyt ensin, mitä Gadwin yrttikauppiaasta tiesi.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Iltasatuja

Post by Tinanja »

“Riippuu yrtistä”, Zahir vastasi lyhyesti Saran seuraavaan uteluun, kun hänen aiempi vastauksensa ei näyttänyt riittävästi tyydyttävän tuon hyväntuulisen nuoren naisen uteliaisuutta. Se ei välttämättä ollut huono idea, mutta ei juuri nyt sitä, mitä Zahir kaipasi. Sen takia hän ei ollut lainkaan pahoillaan, että Tessa puuttui keskusteluun ennen kuin Sara ehti kysellä lisää häntä koskevia kysymyksiä, joihin mies ei halunnut vastata. Vaikka tuosta olisi todennäköisesti myöhemminkin hyötyä, sen aika ei olisi juuri nyt, kun miehen edessä oleva oluttuoppikin alkoi tyhjentyä. Siitä kulmasta maagikko ei nähnyt, eikä kuullut mitä Sara teki tai kenen kanssa puhui - ja mitä puhui. Mies oli kuitenkin varma, että tuosta nuoresta kuultaisiin vielä.

Sarasta Zahirin huomio kääntyi oluttuoppiin, jonka maagikko tyhjensikin kurkustaan alas ennen kuin mies vilkaisi Tessaan. Vyöltään tämä kurottautui ohimennen ottamaan rahapussukan, jonka liu’utti Tessan eteen riittävän salamyhkäisesti ja huomaamattomasti, ettei se herättäisi huomiota - olettaen, ettei kukaan juuri silloin tuijottanut heitä tiukasti.
“Ylihuomenna auringonlaskun aikaan siinä lapun osoittamassa osoitteessa”, Zahir totesi sitten naiselle noustessaan seisomaan. “Ole paikalla”, mies jatkoi sitten vetäessään huppunsa paremmin päähänsä. Mies kääntyi ja livahti muiden asiakkaiden sekaan, ja pian Lohikäärmeen ulko-ovi kävi, ja Zahir Atherton katosi Phoeben katujen sekaan.

//Kiitokset pelistä! Tästä on hyvä jatkaa Saran houkuttelua pahoille teille... eikun?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Iltasatuja

Post by Kide »

Sara teki kuten pyydettiin. Ei kylläkään erityisen innoissaan, Tessa pisti merkille, mutta lähtipä pöytiä kohti kuitenkin. Tämä ei ehkä ollut ollut ainoa tapa hoitaa tilannetta, mutta Tessa uskoi, että joka tapauksessa järkevin. Nyt piti vain toivoa, että Zahir olisi Saralle vain kauppias Atherton, eikä tytön taakseen luoma lähes uhmakas vilkaisu ollut viittaus muuhun kuin käskytykseen kyllästymiseen. Ennen kaikkea he saivat Zahirin kanssa hoitaa kauppansa loppuun ja siihen tilaisuuteen Zahirkin tarttui ahnaasti. Huomatessaan miehen kaivavan esiin jotain taskustaan, Tessa nojasi jo valmiiksi kätensä tiskiä vasten. Yhdessä tyhjennetyn tuopin kanssa hän liu'utti rahapussin loppumatkan eteensä ja se katosi sulavasti tiskin reunan yli yhteen hameen taskuista. Samalla hän vilkaisi terävästi pöytien suuntaan, sinne minne Sara oli hetki sitten suunnannut. Kaiken metelin yli Tessa ei voinut olla aivan varma, mutta hän uskoi kuulleensa Gadwinin röhähtävän herra Sigullanin nimen. Vai oliko se sittenkin vain kuvitelmaa? Ehkä mies puhuikin vain Siggestä, vaimostaan, ja Tessan mielikuvitus Saran suhteen juoksi liian lujaa. Joka tapauksessa Tessan olisi pidettävä Saraa silmällä, niin hyvässä kuin pahassa.

Tessan tallettaman rahapussukan paino kertoi kaiken tarvittavan Zahirin tyytyväisyydestä, vaikka mies itse ei sellaista koskaan näyttäisikään. Siitä huolimatta Zahirin seuraavat sanat kylmäsivät Tessaa. Miehen käsky tapaamisesta tuli täysin odottamattomasti, eikä Tessalla ollut aavistuskaan mistä oli kyse. Oliko hän sittenkin mennyt Zahirin mielestä liian pitkälle kutsuessaan Saran paikalle, Tessa pohti nielaisten. Ei, ei se voinut johtua siitä, sillä viestihän oli ollut pussissa valmiiksi. Mistä siis oikein oli kyse? Tessa tunsi pulssinsa nousevan ja nosti hikoavan kätensä irti tiskistä kuin puu olisi muuttunut polttavan kuumaksi. Tässä hetkessä oli onni, ettei Zahirilla ollut tapana jäädä odottamaan kysymyksiä saati vastalauseita ja Tessa sai rauhassa pyyhkiä kämmeniään hameeseensa vakuutellen itselleen kaiken olevan hyvin Zahirin viitan lähestyessä jo ovea. Kaikkihan oli mennyt hyvin, paremmin kuin saattoi toivoa mitä Zahirin kaipaamiin tietoihin tuli. Se olisi vain uusi tehtävä, jonka anto täällä ei tulisi kyseeseen. Kyllä vain, uusi tehtävä.
Kuinka kyllästynyt Tessa olikaan vakuuttelemaan tällaista itselleen kerta toisensa jälkeen.

Rahapussi alkoi pian tuntua polttelevalta Tessan säärtä vasten. Kuinka hän olisikaan halunnut heti avata pussin ja lukea viestin! Mutta ei, hänen oli parempi hillitä itsensä, jottei antaisi kenellekään täällä aihetta minkäänlaisiin ylimääräisiin ajatuksiin. Myöhemmin, loppuillasta, Tessa päätti. Kun väkeä oli enää vähän ja sekin kaikki tarpeeksi tanakassa humalassa, sillä kotiinkaan asti Tessa ei malttaisi odottaa. Mutta nyt oli aika väläyttää muutama aurinkoinen hymy ympäri Lohikäärmettä kuten asiakkaat odottivat. Muutama hameenhelman huiskaus ja Tessa olikin kannunsa kanssa jo ensimmäisen pöydän ääressä.
Locked