Kuinka opitaan kaupungin tavoille

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Post Reply
User avatar
Viherkivi
Posts: 131
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Kuinka opitaan kaupungin tavoille

Post by Viherkivi » Tue Feb 23, 2021 11:39 am

OoC: Tämä peli sijoittuu Viluttaren aikajanaan ennen Kontionperälän komennusta. Paikalle odotetaan Kuparirapua ja vanhempaa konstaapelia Yfrit Andelsia.

~*~

Koulutus oli ollut melkoisen intensiivistä ja kiivasta, mutta nyt Vilutar oli koulutuksensa loppusuoralla -- ilmeisesti hänen oli enää partioitava jokusia viikkoja vanhemman vartijan kanssa, ennen kuin hänelle asetettaisiin oma alue, jolla operoida. Vilutar oltiin määrätty odottamaan Vartiotupa 2:lla, jossa hän tapaisi vanhempi konstaapeli... Hän lunttasi lappusestaan, Yf-rit An-dels-in...
Tietysti termi 'vanhempi' viittasi tässä vaiheessa vain palvelusvuosiin, Viluttarella oli kesiä ja talvia takanaan paljon enemmän kuin tavallisella ihmisellä. Sitä hän nyt itselleen muistutteli, että ei vaikuttaisi koppavalta.

Aika kului, ja Vilutar alkoi miettiä, oliko muistanut tapaamisajan väärin, vai oliko tämä jotain vartiokaartin jekuttelua... Hän oli odottanut asennossa jo jonkin aikaa, ja kypäräkin kiristi, univormu puristi -- ja kaiken lisäksi etelän kasvatilla oli aivan mahdoton hiki.
"Tottumiskysymys.", Vilutar mutisi itselleen, vaikka olikin jokin aika sitten pistänyt merkille, että uusia vartijakokeilaita mopotettiin aika reippaasti -- ehkä kypäräkin oltiin vaihdettu pienempään kokoon, että hän luulisi päänsä paisuvan. Vilutar teki parhaansa pysyäkseen optimistisena, ehkä tämä odottelu oli parasta käyttää vaikka haltiamaiseen meditaatiohetkeen; sen avulla hän varmasti saisi ajatuksensa kirkastettua.

Liha tosin oli vielä heikkoa, jäätikköhaltia tunsi kuinka hikinoro valui alas pitkin selkää.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 553
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuinka opitaan kaupungin tavoille

Post by Kuparirapu » Mon Mar 01, 2021 6:38 pm

Tukevat saappaat tekivät askeleista arvovaltaisen kuuloisia, kuin kävelijä olisi tiennyt tasan tarkkaan minne oli menossa. Kääräisten paidanhelmansa housujen alle piiloon Yfrit veti puoliavonaisen nahkahaarniskan hartioilleen, kahmaisi kypärän kainaloonsa ja marssi niine hyvineen käytävälle. Edestäpäin kuuluivat kierroksille lähtevien kaartilaisten vaimea puheensorina, jonka seasta nousivat silloin tällöin napakammin annetut käskyt. Vahtituvan suuri eteishuoneessa järjestyttiin käskynjakoon, ja sisään astuessaan Yfrit näki heti kenellä oli ulkoasussaan parantamisen varaa:
"Tolles, nyöritä ne saappaannauhat kuntoon! Vai pitääkö toverin auttaa vierestä?" hän äyskäisi äänellä, joka tunkeutui muun höpinän lävitse kaikkien korviin. Syyllinen vilkaisi kenkiään, ilmeestä päätellen piti niitä täysin kelvollisina, mutta pudottautui nopeasti kyykkyyn ennen kuin häntä tarvitsi käskeä toista kertaa.
Huoneen päässä seisoi yksinänen kaartilainen, pidellen käsissään nahkahuotrassa lepäävää lyhytmiekkaa. Huotrasta roikkuva nahkavyö oli taiteltu siistiin kasaan, ja kaartilainen ryhdistäytyi heti haarniskansa nyörejä kiristävän Yfritin pysähtyessä hänen eteensä.
"No, onko puhdistettu?" nainen kysyi ja nyörittäen viimeisen nahkahihnat kiinni asetteli nahkaisen panssarin paremmin paikoilleen.
"Puhdistettu ja öljytty, rouva. Ja reikiä lisätty, kuten oli käsky," kaartilainen vastasi ja ojensi asetta kaksin käsin. Yfrit otti sen vastaan, ja ravisti asevyön levälleen. Toden totta, ase oli huollettu niin perusteellisesti, että siihen oli tainnut mennä parempi puoli eilisestä illasta.
"Hyvä sitten, paikallesi siitä."
Kaartilainen nyökkäsi, ja kiiruhti pareittain ryhmittyvään muotoon. Yfrit kääräisi miekan vyötärölleen, kuunnellen puolella korvalla kun toinen vanhempi kaartilainen jakoi kiertovartion alueet. Kaartilaiset poistuivat pari kerrallaan käskynsä saatua, suupielet kuvastaen kuinka raskaan tai helpon alueen he saivat tänään hoitaakseen. Seurattuaan tämän harvasanaisen toimituksen loppuun asti, kaartin jokapäiväinen saarnahetki, Yfrit nyökkäsi päivystämään jäävälle kaartilaiselle lyhyesti ja suuntasi sivuovelle. Siellä odottaisi hänen ikioma projektinsa tälle päivälle.

Ovi aukeni kevyellä potkulla levälleen, ja Yfrit harppoi muutamat kapeat kiviportaat alas katutasolle. Tuore vartijakandidaatti seisoskeli paikalla odottamassa, mikä oli jo hyvä saavutus.
"Huomenta!" Yfrit sanoi äänellä, joka oli enemmän herätyskäsky kuin aamuntoivotus. "Sitä on ehditty sitten ajoissa paikalle?"
Harpaten kokelaan eteen nainen siirsi kypäränsä lepäämään kainaloon, ja nosti toisen kätensä lepäämään miekankahvan päälle. Tottuneesti hän katseli kohta kohdalta toisen ulkoasun. Kypärän nauha kiinni, merkki oikealla paikalla ja suorassa, paita ei repsottanut, nauhat kunnossa...
"Hm. Jokohan aamulla on tullut tarpeeksi monta kertaa kiire, jotta osaa kaiken ulkomuistista? hän tuumi mielessään. Hän ei välittömästi muistanut tätä kyseistä pehmeäjalkaista alokasta, eikä tuosta ensisilmäyksellä pistänyt silmään mikään muu kuin terveen päivettynyt väri kasvoilla.
"Sinua pitäisi siis tänään käyttää kaupugilla?" Yfrit totesi, yhtä aikaa toteamuksena kuin ilmeisesti kysymyksenä. Kallistaen päätään hän tivasi: "No? Kyllä, ei? Nyökkäät ja hymyilet, jos ei muuta sanottavaa löydy, lokki tekee muuten pian pesän pääsi päälle."

User avatar
Viherkivi
Posts: 131
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kuinka opitaan kaupungin tavoille

Post by Viherkivi » Sun Mar 14, 2021 1:59 pm

Viluttaren mieli napsahti takaisin meditaation syövereistä kun ovi potkaistiin auki ja häntä puhuteltiin. Vanhempi konstaapeli Andels vaikutti aika ärhäkältä tapaukselta, mutta eipä kai vartiostossa pärjätty jos luonne oli enemmän pullavan ja makean yrttiteen kaltainen.
"Kyllä rouva!", Vilutar äyskäisi vastaukseksi ja napautti itsensä asentoon. Tuon arvioivan katseen alla hän tunsi itsensä hermostuneeksi entistä enemmän, ja ärsyttävä hikinoro valui alas pitkin selkää.

"Huomenta, vanhempi konstaapeli Andels!", Vilutar sitten sanoi, "Alokas Hellityntytär ilmoittautuu palvelukseen!"
Sydän hakkasi kurkussa ja Vilutarta huoletti -- ehkä hän oli jo mokannut jotain, ja saisi ensimmäisenä päivänä jopa potkut. Ja joutuisi sitten palaamaan nöyränä tyttönä takaisin vanhempiensa huomaan. Vaikutti siltä, että meditaatiosta ei ollut laisinkaan apua, Viluttaren ajatukset olivat pudonneet pahimpaan mahdolliseen railoon.

Hän kuitenkin pysyi asennossa, eikä suostunut tekemään mitään typerää, vaikka hänen tekikin mieli ehkä oksentaa tai pyörtyä silkasta jännityksestä -- sehän olisikin tehnyt aikamoisen vaikutuksen.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 553
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuinka opitaan kaupungin tavoille

Post by Kuparirapu » Thu Mar 18, 2021 6:02 pm

"En minä omaa nimeäni ole unohtanut, äiti sitä toisteli useasti," Yfrit vastasi ja kohotti kulmaansa hieman. Vilutar...joku vanhemmista vartijoista oli maininnut oudonnimisen alokkaan, tässäkö hän nyt sitten oli?
"Hyvä sitten, tänään olisi tarkoituksena kiertää Pieni kauppakatu pariin kertaan,ja lounaan jälkeen kiertää laitureiden poikki ja vapauttaa muurinpohjaa kulkeva pari iltapäiväksi. Ja mitään etuoikeudellisia taukoja ei tulla pitämään, viimeaikaisten uudistusten takia lisävuoroja ja poistumiskieltoa jaetaan kaikille jotka jäävät kiinni persettä lepuuttamasta."
Yfrit pyöritteli kypärää hetken käsissään, ja vilkaisten jäykkänä seisovaa Vilutarta totesi:
"Kas niin, lepo vaan ja vaikka tauko paikallaan hetkeksi aikaa."
Keskittyen uudellene kypäräänsä hän asetteli sen yllättäen sivuttain päähänsä. Sitten, kiertämällä kypärää neljänneksen hän sai käännettyä hiukset otsaltaan sen alle ja painoi lopulta metallivahvisteisen nahan paikoilleen päänsä suojaksi. Näprätessään leuan alle sidottavia nyörejä nainen vilkaisi Vilutarta ja totesi:
"Jokos ovat kiertoalueet tulleet tutuiksi? Jos nyt sanon että lähdemme Pienelle kauppakujalle, niin osaatko näyttää tietä?"
Kypärän nyörit olivat kiinni, ja varmistaen rystysillä kopauttaen että kypärä oli tiukasti paikoillaan, Yfrit ryhdistäytyi ja toinen kämmen miekan ponnella leväten viittasi eteenpäin:
"Sitten ei muuta kuin eteenpäin, mars."
Nainen antoi Viluttaren ohjata kulkua, mutta pysyi tämän vierellä sovittaen askeleensa kuin itsestään jäätikköhaltian kanssa. Kaduilla heitä odotti jokapäiväinen hälinä ja vilske, eivätkä Kaupunginkaartilaiset saaneet mitään etuoikeuksia sen seassa. Vastaantulijat saattoivat väistää hieman tieltä, mutta virkamerkit ja univormut eivät vastaan jyrisevää kivikärryä hetkauttaneet. Yfritin katse liukui leveää ja verkkaista liikettä edestakaisin, lähinnä pitäen silmällä ettei kukaan kurotellut vikkeliä sormia hänen vyöpussiaan kohti. Vilkaisten vierellä kulkevaa alokasta Yfrit päätti aloittaa tunnustelut ja sanoi:
"Se on hyvä pitää silmät liikkeessä, mutta täällä ei tarvitse jokaista nurkkaa tarkistaa ennen kuin siitä uskaltaa kävellä ohi. Liian suuri ihmisjoukko riidanhaastajille. Sataman lähellä se on sitten toinen juttu, siellä voi joku äpärä leikkiä rohkeaa. Vaikka muut sitä vähättelevät, niin siellä riski on kaikille aivan yhtä suuri. Jos epäilyttää että ongelmia voi tulla, niin mainitse vuorojen järjestäjälle, isommassa joukossa on turvallisempaa."

Post Reply