Mitä kulissien takana tapahtui?

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Mitä kulissien takana tapahtui?

Post by Tinanja »

Takkatulen lämpimässä, liekkien tuikkivassa valossa istui tummanpuhuvaan, yksinkertaiseen asuun pukeutunut mies. Tämän toinen jalka oli nostettu ristiin toisen päälle, ja tämä oli nojautunut vasten nojatuolin pehmeää, sametilla päällystettyä selkänojaa. Nojatuolin kullalla koristellut käsinojat tulivat miehen asentoa, kun tuo pyöritteli sormuksin koristelluissa sormissaan viinilasia. Paksu, tumma viini ja sen tuoksu sekoittuivat kevyeeseen savun hajuun ja kynttilöiden luomaan tuoksuun ja lepattavaan valoon. Koko huone, jossa Zahir Atherton istui, oli hämärästi valaistu, sisustettu kultakoristelluin huonekaluin, vaikka koko yläkerran vievän tilan pääasiallinen huomion kiinnittäjä olikin suuri takka. Tämän kyseisen takan edessä oli kaksi nojatuolia, ja matala pöytä näiden välissä. Pöydällä oli musta nahkakansio, jonka välistä näkyi muutaman paperin reuna, ja lisäksi viinipullo, sekä tyhjä lasi. Kuin odottamassa sitä vierasta, joka ei ollut vielä saapunut paikalle.

Tämä ilta olisi varmasti mielenkiintoinen - eikä vain tänne kutsutulle Tessalle. Tämä olisi askel oikeaan suuntaan vallan kasvattamisessa. Pitkässä juoksussa kaikki se vaiva, jota hän oli tähän mennessä käyttänyt Wanhan Lohikäärmeen omistuksen viralliseen siirtoon olisi sen kaiken arvoista. Sitä paitsi, hän tulisi nauttimaan siitä jännityksestä ja painostuksesta, jonka vähäisellä kommunikaatiolla, käskyillä ja hiljaisuudellaan oli varmasti saanut Tessalle aikaan. Muutama kauniisiin sanoihin uhkaus tarvittaessa sinetöisi varmasti tämänkin sopimuksen. Kaikenkaikkiaan se olisi myös Tessalle itselleen hyödyllistä, ja tuon olisi typerää - ensinnäkin äitinsä tilanteen vuoksi, ja toiseksi itsensä vuoksi kieltäytyä tai ajatella edes kieltäytymistä. Mutta, siihen olisi vielä hetki, mies ajatteli maistaessaan täyteläistä, vahvaa viiniä, jonka oli valinnut iltansa seurakseen odottelun oheen. Oli tärkeää luoda tietynlainen vaikutelma, ja tämä… tämä oli loistava paikka siihen.

Talo, jonka yläkerrassa maagikko oli odottamassa tämäniltaisen tapaamisensa alkua, oli ulkoa käsin melko mitäänsanomaton. Se oli kaksikerroksinen, vielä juuri ja juuri keskustan rajojen sisäpuolella sijaitsevan korttelin kulmassa seisova talo, jonka julkisivu ei erottunut kaupunkikuvasta millään lailla. Alakerta oli asunto vanhalle pariskunnalle, ja kadulle levisi raollaan olevasta ikkunasta tuoreen leivän tuoksu emännän leipoessa. Alakerran sisustus oli merkittävästi yläkertaa vähemmän koristeellista, yksinkertaisempaa, mutta silti toimivaa ja käytännöllistä. Alakerran sivusta lähtivät portaat yläkertaan, ja yläkertaan johtavan käytävän ja portaikon välillä oleva ovi oli raollaan paljastaen hieman yläkerrassa lepattavan kynttilöiden ja takan valosta.

//Tessa ja Kide kuumottelemaan tänne ^^
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Mitä kulissien takana tapahtui?

Post by Kide »

Tänä iltana Tessan askellus ei ollut tavanomaisen rivakkaa. Tänä iltana hän ei kävellytkään Wanhalta Lohikäärmeeltä kotiin, vaan kenties aivan toisenlaisen lohikäärmeen kitaan.
"Ei", Tessa kertoi itselleen jälleen, tällä kertaa huomaamattaan puoliääneen. Kukaan tällä hämärtyvällä kadunpätkällä ei onneksi ollut näkemässä häntä mutisemassa itsekseen kuin sekopäinen. Ei Zahirilla ollut mitään syytä olla pettynyt häneen. Mutta miksi tämä salamyhkäisyys? Oliko hän edes menossa tapaamaan Zahiria vai hakemassa uutta tehtävää joltain aivan toiselta? Tessalla ei ollut mitään mahdollisuuksia valmistautua tulevaan, ei sillä, että se olisi ollut mitään uutta, mutta aina vain se oli yhtä raskasta. Odotus tuntui kipristelevänä möykkynä hänen vatsassaan ja sai Tessan puristelemaan käsiään nyrkkiin ja auki. Tessan ei kuitenkaan auttanut kuin jatkaa matkaansa entistä pidemmälle Phoeben laitamille; enemmän harmia hän tuottaisi itselleen, jos ei ilmestyisi paikalle.

Kivetetyn kadun sijaan Tessa oli kävellyt jo pitkään hiekkatietä ennen kuin saapui määränpäähänsä. Lappuun kirjoitettu osoite päätyi hyvin mitäänsanomattoman talon eteen. Kadulle asti leijui tuoreen leivän tuoksu, mikä sai Tessan epäröimään muistiko hän lukemansa ohjeet oikein. Hän oli vain painanut osoitteen mieleensä ja polttanut lapun, kaiken varalta. Hän nyki levottomasti huppuaan, vaikka se asettuikin aivan hyvin hänen päähänsä, ennen kuin huokaisten asteli talon ovelle. Kyllä tämän täytyi olla oikea paikka. Suutarista oikealle, tien päästä vasemmalle ja talo olisi suuren tammen jälkeen toinen vasemmalla. Tessa vilkaisi vielä taakseen, valtavaa tammea, jonka puoleksi jo lehtensä karistaneiden oksien kevyt huojunta oli havaittavissa viimeisistä tummansinisistä auringonvalon hippusista kiinni pitävää taivasta vasten. Puu oli kuin valtava vartija, mutta mitä se oikein vartioi?
Se kai selviää pian, Tessa huokaisi alistuneesti mielessään ennen kuin koputti oveen. Kuten hän oli itselleen niin monta kertaa sanonut, enemmän harmia syntyisi varmasti siitä, jos hän ei saapuisi paikalle.

Oven avasi harmaantunut ja jo hieman kumaraan painunut vanha nainen, jonka pistävän vaaleat silmät mittailivat Tessaa kysyvästi.
"Mää tulin tapaamaan..." Naisen taikinainen käsi heilahti vaativasti ja hiljensi Tessan. Sitten vanhus vain kääntyi osoittamaan ylös vievää portaikkoa kohti. Nainen pysyi hiljaa, eikä näyttänyt haluavan Tessankaan puhuvan, aivan kuin jokainen sana voisi olla myrkytetty. Tessa tyytyi nyökkäämään epäröivän kiitoksensa ja suuntasi portaikkoon. Ne sentään veivät ylös eivätkä alas, Tessa mietti niitä noustessaan.
Portaiden päässä häntä odotti raollaan oleva ovi, jonka takaa kajasti lämpimän valon hehku. Vaikka ovi oli jätetty kutsuvasti raolleen, Tessa päätti koputtaa ennen kuin astui sisään. Näky, joka häntä odotti, vaati kaiken tahdonvoiman, ettei Tessa olisi tuijottanut sitä suu avoimena. Täydellinen yllätys paistoi kuitenkin läpi suurentuneista, harmaista silmistä. Mitä tämä oikein saattoi tarkoittaa? Oliko tämä olevinaan hyväkin vitsi? Miksi hitossa Zahir Atherton kutsuisi Tessan juomaan kanssaan viiniä takkatulen ääreen?
Tyhjä tuoli ja ylimääräinen lasi olivat oletetusti Tessalle, eihän täällä muita ollut. Siltikään hän ei uskaltanut liikkua oven edestä epäillen tekevänsä itsestään narrin, jos menisi olettamaan niin.
"Kutsuit, ja tässä mää nyt olen", Tessa tokaisi, mutta ei aivan sellaisella itsevarmuudella kuin oli toivonut.
Ilmasta erotti viinin tuoksun selvästi, vahvana ja paksuna. Tämä ei ollut mitään alahyllyn viiniä, tarjoilijan nenä kertoi, vaan kallista vuosikertaa.
"Juhlistatko sää jotain?" Tessa ei malttanut olla kysymättä, vaikka tiesi, että Zahirin kanssa oli parempi välttää turhia kysymyksiä. Hän vain oli niin hämmentynyt tilanteesta, että hänen oli vain saatava sanoa jotain.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Mitä kulissien takana tapahtui?

Post by Tinanja »

Viimein Zahir kuuli askeleita portaista, ja lyhyen koputuksen. Tessa sentään tajusi astua peremmälle ilman sen suurempaa ohjeistusta, ja pieni hymy levisi hetkeksi lähes selin oveen istuvan maagikon kasvoille. Hän kuuli Tessan äänestä hämmennyksen, kun siitä puuttui se tyypillinen itsevarmuuteen ja hymyyn peitetty tasaisuus, joka oli hyvin tuttu vakiosävy Lohikäärmeessä asioivien korville. Yllätys, ja sen suoma etu varmasti olisivat eduksi tässäkin keskustelussa - ja tämä kaikki järjestely tässä huoneessa tukivat sitä.
“Se riippuu kokonaan sinusta, Tessa”, maagikko vastasi lyhyesti, sanojaan hitaasti venyttäen, selkeästi nauttien tilanteesta. Tämä näytti tyytyväisemmältä kuin pitkään aikaan - todennäköisesti tyytyväisemmältä, kuin mitä Tessa oli koskaan nähnyt ainakaan näin läheltä.
“Istuhan”, tuo kehotti viitaten vapaalla kädellään pienen pöydän toisella puolella olevaa nojatuolia kohden. Pyöräytettyään viinilasiaan sormissaan Zahir maistoi täyteläistä, kallista juomaa hieman. Tämä laski sen jälkeen lasin pöydälle tarttuakseen pulloon ja kaataakseen Tessalle syvänpunaista juomaa tyhjään lasiin.

“Tiedän, että perheesi piti menestyvää majataloa ennen Phoeben kohtaamaa katastrofia”, Zahir totesi sitten rikkoen heidän välilleen tarkoituksella lasketun hiljaisuuden verhon. Takkatuli rätisi hitaasti tulipesässä ja valaisi tuon ihmismiehen kapeat kasvot tämän maistellessa sanojaan. Tarkoin ottein Zahir tarttui jälleen viinilasiinsa, sitä sormissaan pyöritellen kuin olisi punninnut seuraavia sanojaan sen kautta.
“Olisi sääli, mikäli kaikki se vuosien varrella kerryttämäsi osaaminen heitettäisiin sivuun vain, koska toimit tarjoilijana paikan omistajan sijaan”, mies tuhahti vähän sanojensa saatteeksi kuin olisi kokenut niiden olevan totta. Ainakin osaksi ne olivatkin ja Tessasta oli paljastunut hyvin tehokas tiedon kaivaja.
“Ei ole vaikea huomata, miten paljon olet jo tässä ajassa edistänyt Lohikäärmeen toimintaa, ja miten vierailijat sekä vakioasiakkaat kertovat sinulle kaiken tarpeellisen, mitä ikinä voit kuvitellakaan kysyväsi”, Zahir hymyili vähän, ja vaikka hymy näytti aidolta, siinä oli takana jotain ilkeää - jotain omahyväistä siitä, että Tessa teki juuri hänelle töitä ja visersi pikkulintujen tapaan saamansa tiedot hänen korviinsa ennemmin tai myöhemmin.

“Jos haluat, minä varmistan että Wanha Lohikäärme on sinun, kun Marissa päättää virallisesti luopua asemastaan… tai hänen perintöään jaetaan”, Zahir viimeisteli lopulta kiertelevän ja kaartelevan monologinsa pudottaessaan varsinaisen asiansa Tessan eteen. Nyt miehen terävä katse oli porautunut Tessaan, ja tämä halusi ehdottomasti nähdä tuon reaktion - ja ehkä lukea osan naisen arvioista siitä, mitä muuta tämä ehdotus voisi sisältää.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Mitä kulissien takana tapahtui?

Post by Kide »

Riippuu musta? Tessan toinen kulma kohosi hänen odottaessaan jatkoa. Mitä ihmettä Zahirilla oli mielessään tänään, Tessa hämmästeli kävellessään kehoituksesta viimein istumaan. Tänä iltana Zahir toimi tarjoilijana ja Tessa otti typertyeenä viinilasin vastaan. Hän epäröi viinin maistamista hetken, piilottaen sen juoman haisteluun ja värin tutkimiseen. Hän ei ollut nähnyt Zahirin kaatavan pullosta juomaa itselleen, mutta toisaalta viinipullosta oli jo kaadettu ainakin yksi lasillinen. Tessa huomasi sen helposti asennosta, johon Zahir joutui pullon kallistamaan viiniä tarjotessaan. Mutta miksi tällainen vaiva hänen myrkyttämisekseen? Ei, siinä ei olisi mitään järkeä, ei edes Zahirin mittapuulla. Tällainen tilanne sai vain Tessan mielikuvituksen villiintymään täysin.
Lopulta hän maistoi viiniä, Zahirin samalla aloittaessa avaamaan tapaamisen syytä. Tessa ei voinut sanoa päässeensä maistamaan näin täyteläistä, näin antaumuksella kypsytettyä viiniä yhtä tai kahta kertaa enempää. Eikä hän voinut sanoa kuunnelleensa omaa tarinaansa jonkun muun kertomana sitä yhtäkään kertaa. Ei sillä, että siinä olisi mitään salattua ollut. Päinvastoin, varmasti suurin osa kaupunkilaisista oli tiennyt Hevosenkengän ja sen kohtalon, ja Tessa uskalsi arvata, että heistä suurin osa oli myös pahoillaan siitä. Mutta Tessa ei sanonut mitään ääneen, tällä kertaa hän vain odotti. Niin turhauttavaa kuin se olikin Zahirin teatraalisuuden kanssa. Vaikka vielä turhauttavampaa oli se, että nuo temput toimivat Tessaan siitäkin huolimatta, että hän tunnisti ne.
Zahirin jatkaessa Tessa yritti löytää mielessään reittiä johonkin järkevään mihin tuo mies tällä kaikella pyrki, mutta ei millään onnistunut. Sen Tessa oli jo arvannutkin, että mistä ikinä olikaan kyse, Zahir hakisi viime kädessä siitä parhaimman hyödyn itselleen. Se kävi selväksi miehen jatkaessa verkkaista selitystään Tessan toiseen pätevyyteen tarjoilun ohessa. Ja se näkyi miehen hymyä reunustavassa kylmyydessä, joka nostatti kylmät väreet Tessan selkään, vaikka suuren takan tuli loimusi lähes kuumasti heidän istumapaikoilleen asti.
Viimein Zahir pääsi loppuun asti onnistuen vielä viimeisessä käänteessä yllättämään Tessan täysin. Ensin harmaat silmät suurenivat hämmennyksestä, sitten kaventuivat kurtistuvien kulmien tieltä sanojen, etenkin miehen aivan viimeisen toteamuksen, upotessa Tessan tajuntaan. Hän vilkaisi pöydällä olevaa kansiota ja palaset löysivät viimein paikkansa, jokaista hämärää kulmaa myöten. Tessa ei uskonut, että Zahir oli tehnyt asian eteen vielä mitään. Nahkaisten kansien ja niiden välistä juuri erottuvien pergamenttien täytyi olla rekvisiittaa. Ennen toimia Zahir oli varmasti halunnut nähdä Tessan reaktion ja arvioida sijoitustaan. Tämän sijoituksen omaksi kauhuksi ja epäilemättä Zahirin iloksi, Tessa huomasi ensijärkytyksestä selvittyään uteliaisuuden nostavan päätään. Ja myös ahneuden ajatuksesta, että hänellä voisi olla oma taverna. Tessa oli salaa haaveillut Cordoven oman tavernan paluusta Hevosenkengän tuhosta asti, mutta tiennyt sen mahdottomaksi. Ainakin siihen asti, kunnes Zahirille työskentely oli avannut aivan uudenlaistan palkkapussien nauhoja. Silti oman tavernan perustamiseen vaadittavien varojen keräys olisi vienyt häneltä aikaa varmaan ensimmäisiin harmaisiin hiuksiin asti. Varsinkin, jos hänen äitinsä sairastaminen jatkuisi vielä pitkään, vieden Tessan aikaa, voimia ja kerättyjä säästöjä. Zahirin tarjous oli suora ovi hänen unelmaansa ilman pitkää taivalta ja epävarmuutta. Mutta tällä tarjouksella oli myös hintansa. Oman osuutensa Tessa jo tiesi olevansa valmis maksamaan, eihän juuri mikään edes muuttuisi hänen nykyiseen tilanteeseensa verrattuna, ainoastaan paranisi. Mutta se hinta, mikä jäisi muiden harteille, voisi olla Tessalle loppu elämän painava taakka.

"Mää olisin siis nimellinen omistaja", Tessa sanoi lopulta, maistellen selvästi itsekin sanojaan. "Ja kauniisti sanottuna Lohikäärmeestä tulis sun työntekijöiden kantapaikka."
Sun kantapaikka. Sun tiedonlähteiden keskus. Sitä ei tarvinnut sanoa ääneen tai kirjoittaa paperiin, se oli silti molempien osapuolien tiedossa yhtä varmasti kuin allekirjoitettuna. Verivala ilman verta, sillä verenvuodatus tapahtuisi vasta, jos sopimusta rikottaisiin.
Tessa laski katseensa viinilasiinsa. "Marissalla ei oo enää paljon aikaa jäljellä", hän sanoi hiljaa. Siitä puhuttiin jo melko avoimesti siellä ja täällä, useamman parantajan vahvistettua tiedon. Tessa nosti katseensa uudestaan Zahiriin, harmaat silmät kovina. "Vaan mää haluan, että se saa pitää sen ajan." Siinä se oli, muutamaan sanaan tiivistetty allekirjoitus, Tessan hyväksyntä pienellä ehdollaan. Kuinka pelottavan helposti ja nopeasti se olikaan annettu. Vaan sitten Tessa muisti toisen, jonka harteita maksu voisi painaa. Nyt hänen katseessaan välähti pelko. Tessa muisti itse kertoneensa Marissan siskontyttärestä Zahirille autuaan tietämättömänä tiedustelun syistä.
"Vaan Marissan siskontyttöhän perii paikan ja sää tiedät sen." Tessa puristi viinilasiaan ja katsoi Zahiria tiukasti, odottavasti. Hän ei tuntenut Lamia eikä se tyttö ollut Tessalta erityistä arvostusta toimillaan saanut: eihän Lamia ollut Phoebessa näkynyt juuri koskaan ennen kuin Marissa sairastui ja senkin jälkeen enemmän vasta sitten, kun huhut Lohikäärmeen omistajuudesta alkoivat levitä. Tessalle oli jäänyt tunne, että Lami otti yhteyttä viimeiseen tällä puolella mannerta elossa olevaan sukulaiseensa vain rahan takia. Siltikään hän ei pitänyt ajatuksesta, että tyttö maksaisi ahneudestaan liian korkean hinnan. Siksi Tessa odottikin jäykkänä Zahirin vastausta ja vahvistusta siitä, että esimerkiksi dokumenttien väärennys olisi helpompaa. Sen myös Tessa voisi hyväksyä sillä loppujen lopuksi, hän jos joku oli paikkansa Lohikäärmeen johdossa viime vuoden työllään ansainnut.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Mitä kulissien takana tapahtui?

Post by Tinanja »

Maagikko nyökkäsi Tessan sanoille siitä, että tuo olisi Wanhan Lohikäärmeen nimellinen omistaja tämän muutoksen jälkeen. Zahirilla oli suunnitelmia tuon majatalon suhteen: sen keskeinen sijainti, vakiintunut maine ja asiakaskunta sekä monet muut seikat tekisivät suunnitelmien toteutuksesta huomattavasti helpompaa. Olisi nopeaa ujuttaa korvia kuuntelemaan paikkaa, vaihtaa tietoa aiheesta riippumatta ja levittää näin omaa jalansijaansa Phoebessa muiden sitä huomaamatta. Tessakin oli osoittautunut huomattavasti paremmaksi välittämään ja kaivamaan tietoa kuin mitä maagikko oli alunperin edes uskonut, joten tämä alkoi kuulostaa lähes liian hyvältä ollakseen totta. Siksi ei saisikaan hengähtää vielä. Mutta pian… Pian tämä osa olisi valmis.
“Kantapaikka”, Zahir hymähti sanalle ääneen takkatulen rätistessä hiljaisesti taustalla, kun Tessa jatkoi puhumistaan. Siinä oli kieltämättä ihan mukava kaiku. “Unohdat toki kommentistasi, miten se takaisi Wanhalle Lohikäärmeelle laajan vakioasiakaskunnan, ja sinulle varmuuden siitä, että järjestys pysyy yllä, vaikka keskustelu hetkittäin voikin kohota turhan kiihkeisiin mittoihin… Mikä tuo lisää liikevaihtoa, josta voit kääriä sievoiset summat omaan taskuusi… lisätöittesi lisäksi.” Vaikka Tessa ei varsinaisesti näyttänyt henkilöltä, jota saattoi motivoida rahalla, tuo oli varmasti riittävän käytännöllinen ymmärtääkseen rahan ja tämän kyseisen tarjouksen vaikutuksia katastrofin kohdanneen kaupungin keskellä, turvaten toimeentulonsa itselleen ja perheelleen.

Zahir hymyili vähän, ominaiseen tapaansa vinosti Tessan viimein jatkaessa, että Marissan siskontyttö perisi Wanhan Lohikäärmeen Tessan sijasta. Sen vuoksi Vareo olikin aiemmin vieraillut tuon kyseisen siskontytön luona keskustelemassa perinnöstä, jota tämän ei tulisi ottaa vastaan. Siksi maagikon vieraan niin viattomasti lausutut sanat saivatkin hymyn kutsujan kasvoille hetkeksi. Hän oli varma, ettei tuosta siskontytöstä olisi enää ongelmaa - ja se oli suurella pelilaudalla jälleen yksi nappula, joka oli oikealla paikallaan.
“Hän on ilmoittanut, että luopuu oikeudestaan perintöönsä”, totesi maagikko lopulta, sanojaan maistellen ja Tessan ilmeitä tarkasti seuraten. “Ilmeisesti sana ei ole kaikunut sinun korviisi asti vielä”, tuo jatkoi hyvin neutraalilal äänensävyllä - kuin hän olisi todennut, että ulkona oli pilvistä tai yöksi maahan laskeutuisi halla.
“Joten tällä hetkellä kukaan ei ole perimässä Wanhaa Lohikäärmettä”, hetken dramaattisen tauon jälkeen Zahir hymyili vinosti pienen hetken verran katsoessaan Tessan reaktiota paljastukseensa. Hän piti tästä suunnitelmasta, jonka palat alkoivat yksi kerrallaan siirtyä paikoilleen pitkällisen valmistelun jälkeen. Enää tästä puuttuisivat Tessa, ja Marissa - jota ei pian enää tarvittaisi. Tessan ei kuitenkaan tarvitsisi tietää ihan jokaista yksityiskohtaa hänen suunnitelmastaan Marissaa koskien.
“Tuo kansio sisältää kaiken sen byrokratian, jonka Wanhan Lohikäärmeen omistajuuden siirto sinulle vaatii”, maagikko totesi sitten olkiaan kohauttaen.

“Käytännössä paperitöistä puuttuu enää sinun allekirjoituksesi tämän… perinnön hyväksymiseksi, koska et ole sukua hänelle… Ja tietenkin Marissan luonnollinen poismeno”, Zahir lisäsi venyttäen ehkä vähän turhan pitkään sanaa “luonnollinen”, mutta oli vaikea sanoa oliko se vain hänen puhetapansa, vai piilottiko painotus jotain muutakin taakseen.
“Ja sen jälkeen Lohikäärme on sinun”, tuo totesi viitaten kansioonsa kohden.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Mitä kulissien takana tapahtui?

Post by Kide »

Tessa napautti sormiaan rytmikkäässä jonossa muutaman kerran viinilasia vasten äänettömästi. Zahir oli oikeassa; hänen alaistensa läsnäolo Lohikäärmeessä toisi myös turvaa ja vakautta. Etenkin Cayla Kolmitapon jälkeen Tessalle kelpasi pieni lisä turvallisuudentunteeseen. Toisaalta se myös muistuttaisi Tessaa aina siitä, kuka majatalon oikeasti omisti ja sen toimista loppukädessä päätti, mutta se tuskin tulisi Lohikäärmeen arjessa juurikaan näkymään muuten. Hinta oli hyväksyttävissä.

Tessa nosti kulmaansa, kun Zahir tyynesti ilmoitti Lamin luopuneen oikeudestaan majataloon. Hän nielaisi miettien, miten tyttö tähän päätökseen oli ajettu, mutta sentään Zahir ei ilmoittanut Lamin "kadonneen". Tessa joi lisää viiniä rauhoittaakseen hermojaan ja katseli Zahirin sijasta hetken takkatulta. Tämäkin hinta oli vielä hyväksyttävissä, kunhan Lamia olisi edelleen nähty Kontionperälällä. Tessan pitäisi tehdä hieman omiakin tiedustelujaan.
Tessa ei vaivautunut vastaamaan Zahirin puolittaiseen kysymykseen, sillä hän tunsi miehen katseen itsessään ja tiesi noiden violettien silmien lukeneen jo kaiken tarvittavan. Tämä oli tosiaan tieto, jota Tessan korvat eivät vielä olleet tavoittaneet. Mutta arvatenkin vain siksi, että Zahir halusi niin ja oli järjestänyt kaiken hyvin vasta. Tessa alkoi ymmärtää arvonsa – eihän tällaista järjestetty turhan takia. Varsinkaan Zahirin hän ei uskonut nostavan painavien sormusten alta sormiaan kovin vähästä. Lisäksi mies olisi voinut siirtää Lohikäärmeen omistuksen kenelle hyvänsä, vaikka itselleen. Tietysti Tessan nouseminen paikan johtoon herättäisi vähiten hämmästystä ja asiakkaiden puolelta varmasti vain kannatusta, mutta ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö kaupungin väki olisi hyväksynyt mukisematta kenet tahansa muunkin pienen totuttelun jälkeen. Vastalauseet olisi nujerrettu aivan yhtä hiljaisesti ja helposti kuin Lamin toiveet omasta majatalosta.
Tessa otti vielä siemauksen viiniä ennen kuin katsoi Zahiria ja sitten pöydällä odottavaa kansiota. Hän laski lasinsa varovasti pöydälle ja avasi kansion hitaasti kuin peläten miten sen alta hyppäisi hänen kasvoilleen.
Mulla on arvoa, joten mulla on myös valtaa, Tessa muistutti itselleen katsoessaan Marissan vapisevaa allekirjoitusta. Pelkkä sairastaminen oli saanut Marissan kädet vapisemaan, mutta olikohan allekirjoitushetkellä muutkin asiat saaneet hänen kätensä tärisemään. Tessan katse synkkeni hetkeksi hänen vilkaistessaan tyhjää kohtaa, joka odotti hänen allekirjoitustaan. Vaan jos hän ei sitä allekirjoittaisi, sen tekisi joku muu, ja samassa hetkessä Tessa olisi menettänyt kaiken.
Mulla on myös valtaa.
"Mää haluan, että Marissa saa pitää sen ajan, mitä sillä on jäljellä. Luonnollinen poismeno, kuten sanoit", Tessa toisti aiemman ehtonsa katsoen taas Zahiria. Odottaen miehen antavan oman lupauksensa ennen kuin Tessa itse antaisi omansa. Hän olisi halunnut neuvotella muustakin, kyseenalaistaa ja tarkentaa tätä kauppaa, mutta tiesi paremmin. Hänellä ehkä olikin jonkinlaista valtaa, mutta sen rajat tuskin ulottuivat kovin kauas. Ja kyllähän Tessa tiesi kysymättäkin, millä tavoin hän tämän kaupan maksamista jatkaisi niin kauan kuin Zahir sitä toivoisi. Ja kuten hän oli jo todennut, se ei muuttaisi mitään, ainoastaan parantaisi hänen asemaansa.
Kunhan Zahir tulisi vastaan Marissaa kohtaan esitetyssä toiveessa ja ennen kaikkea näyttäisi olevan tosissaan, loppukin hinta olisi hyväksyttävissä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Mitä kulissien takana tapahtui?

Post by Tinanja »

Maagikon katse seurasi tarkasti Tessan reaktioita yrittäen poimia ilmeistä kaiken tiedon, mitä saattoi. Nainen näytti suhtautuvan tähän sopimusehdotukseen yllättävän rauhallisesti, mutta rytmikkäästi lasia naputtavat sormet kertoivat ettei tuo tuntenut oloaan mukavaksi - saati rennoksi. Paine, joka tästä ja aiemmista keskusteluista ja kysymyksistä, ja kaikesta Tessalle paljastuneista Zahirin toimintatavoista olisi maagikon puolella. Toisaalta, vaikka Tessa olisi helpoin ja järkevin vaihtoehto Wanhan Lohikäärmeen uudeksi emännäksi, ei tämä ollut ainut vaihtoehto. Mutta muutokset siinä vaatisivat muutoksia muihinkin suunnitelmiin - ja vaatisivat lisää resurssien ohjaamista tähän, eikä Zahirilla ollut sellaiseen kiinnostusta juuri nyt. Siksi Tessan varautunut kiinnostus tätä sopimusta kohtaan oli erittäin hyvä. Esitys, ja hänen aiemmat toimensa olivat riittäneet vakuuttamaan Tessan siitä, että tämä voisi olla hyvä - ja rahakas vaihtoehto.

“Niinhän minä juuri sanoin, enkö sanonutkin?” Zahir huomautti Tessan kommenttiin Marissan (luonnollista) kuolemaa koskien. Miehen sävy oli edelleen hyvin tavallinen, aivan kuin tämä olisi puhunut säästä tai todennut vain jonkin asian todeksi.
“Toivottavasti et epäile sanaani”, Zahir jatkoi sitten sanojaan hieman venytellen, antaen vapaan kätensä sormien naputella nojatuolin käsivartta hitaasti, yksi kerrallaan. Aivan kuten Tessa oli tehnyt viinilasilleen, mutta vain huomattavasti rauhallisemmin ja hallitummin. Olisiko tuo toteamus täysin totta, ja tulisiko se olemaan totta, olikin sitten eri asia - ja riippuisi todennäköisesti siitä, kauanko Zahir malttaisi odottaa suunnitelmiensa täyttymistä. Ainakin se olisi kaikille muille totta, vaikka maagikolla sormensa olisikin pelissä tilanteen nopeuttamiseksi. Marissan kuolema olisi kuitenkin tärkeä osa sitä suunnitelmaa, ja askel, jota ei voisi ohittaa yrityksistä huolimatta. Mutta Tessalle se vastaus olisi aina, että Marissa kuolisi luonnollisiin syihin, vaikka se ei olisikaan koko totuus. Toteutus olisikin sitten aivan oma palansa tässä suunnitelmassa, eikä Zahir olisi lainkaan pahoillaan, mikäli joutuisi sitä suunnittelemaan.
“Kuten sanoin”, mies rikkoi sitten hiljaisuuden. “Tuossa ovat paperit, jotka vaativat allekirjoituksesi. Sen jälkeen tämä kaikki on virallista, Wanha Lohikäärme on sinun”, maagikko jatkoi ja katsoi vuoroin pöydällä olevia papereita ja vuoroin Tessaa hitaasti katsettaan toisesta kohteesta toiseen siirtäen.

“Minulla on suunnitelmia Wanhan Lohikäärmeen varalle.. tämänkin jälkeen, mutta se on toisen illan keskustelu, kun tämä kaikki on valmista ja olet löytänyt uuden asemasi majatalon emäntänä”, maagikko venytteli hitaasti sanojaan Tessan ilmeitä seuraten. Tuolla oli selkeästi epäilyksiä ja kysymyksiä, joita tuo ei todennäköisesti aikonut sanoa ääneen ainakaan ilman erillistä rohkaisua. Eikä Zahir aikonut Tessaa innostaa siihen, mies ei halunnut tarkentaa suunnitelmiaan tälle, tai vastata niihin moraalia tai hänen tekemisiään koskeviin kysymyksiin, joita naisen mielessä varmasti pyöri. Tämän illan tavoite oli saada Tessa riittävästi mukaan suunnitelmaan ja saada tämä allekirjoittamaan pöydällä odotteleva paperi.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Mitä kulissien takana tapahtui?

Post by Kide »

"Toivottavasti sellaseen ei oo tarvetta", Tessa vastasi, kun puhe siirtyi luottamukseen. Tessa ei epäillytkään, etteikö Zahir pitäisi sanoistaan kiinni. Se oli eri asia, kuinka joustavasti mies sanojaan tulkitsi ja kuinka tarkkaan hän ne valikoi pystyäkseen kääntämään niistä suurimman hyödyn itselleen, kuitenkaan suoranaisesti sanojaan syömättä.
Tessa katsoi uudestaan papereita. Kuinka paljon ne antaisivatkaan hänelle. Suurimmat haaveet toteutuisivat yhdellä sulkakynän heilautuksella. Ja kuinka paljoon ne hänet sitoisivatkaan samaisilla mustilla vedoilla. Vaan jos Tessa ei Wanhaa Lohikäärmettä ottaisi hallintaansa, sen tekisi joku muu. Silloin myös Marissalla olisi entistä vähäisemmät mahdollisuudet saada pitää viimeiset päivänsä niin kuin ne oli hänelle annettu. Tessa olisi nopeasti ongelmissa, jotka saattaisivat yltää rahallisista muihinkin, kun hän olisi Zahirin silmissä varmasti vain tuhlannut arvokasta aikaa ja myös tietäisi liikaa. Samalla Tanya olisi ongelmissa, jotka Tessa sairaalle äidilleen kaiken muun tuskan keskellä aiheuttaisi.
Kuinka Tessa olisikaan halunnut vaatia tuota Zahirin toiselle illalle lupaamaa keskustelua tähän ja nyt käytäväksi. Hän kuitenkin tiesi sen olevan turhaa. Hänen valtansa ei ulottunut sellaisiin vaatimuksiin. Ja toisaalta, kuten hän oli jo todennut, hän uskoi kyllä tietävänsä pääpiirteet Zahirin suunnitelmista. Ne eivät muuttaisi paljoakaan, toisivat vain tuloja ja turvaa. Ne suunnitelmat olisivat hyväksyttävissä. Se hinta omasta tavernasta, Lohikäärmeestä, olisi maksettavissa.

Oli vain yksi vaihtoehto.
Tessa tarttui sulkakynään ja kiitti vakaalta näyttävästä kädestään.
Tämä oli oikea ratkaisu.
Hän kasteli kynän pään takkatulesta oranssinhehkuisena kiiltävässä mustepullossa valuttaen rauhassa ylimääräiset tipat takaisin pulloon sen reunaa myöten.
Tämä oli Tessan tulevaisuus, hänen oli vain uskallettava ottaa se vastaan.
Pergamentin päällä liukuvan kynän rahina peittyi takkatulen rätinän alle. Aivan kuin koko tämä tila olisi halunnut olla mukana piilottamassa tällaisen sopimuksen luonnin. Sen syntyperän. Ehkä jopa sen olemassaolon.
Tessan allekirjoitus oli kaunis ja tasainen ja sopi täydellisesti tälle sileälle ja kalliille pergamentille. Silti Tessa tunsi hetkeksi itsensä kovin halvaksi.
Tämä on ainut vaihtoehto, Tessa muistutti itseään. Yksi, ainut ja oikea.

Tessa kuivasi sulkakynän imupaperiin ja laski sen lähes äänettä pöydälle. Sitten hän nosti katseensa Zahiriin ja työnsi kansion lähemmäs tuota miestä.
"Oletan sun olevan yhteydessä, kun sää olet valmis jakamaan jatkosuunnitelmas." Tessa hämmästyi itsekin äänensä vakautta. Nyt kun päätös oli tehty ja virallistettu, omituisesti jonkinlainen paino nousi hänen harteiltaan pois. Tessa joi loput viinistään ja nousi. "Mikäli tässä oli kaikki, mun lienee aika lähteä", hän totesi ja odotti Zahirin hyväksynnän ennen kuin kääntyi kannoillaan ja poistui oven takanaan sulkien. Tämä tilanne ei vaatinut kiitosta tai hyvästejä. Tässä oli kyse puhtaasti liiketoimista.

Alakerta oli täyttynyt tuoreen leivän tuoksusta, ja leipurina toiminut rouva hääri tulisijan edessä. Tessan kopisevat korot saivat vanhan naisen kuitenkin vilkaisemaan olkansa yli ilmeettömällä katseella. Tessa astui nopeasti ulos ja sulki oven perässään varovaisen hiljaa. Hänen selkäänsä kylmäsi. Samalla hänen mieleensä nousi yllättävä ajatus: ei kai tuo vanha rouva voinut olla sukua Zahirille? Ei nyt sentään, Tessa korjasi mieltään, vaikka käytös olisikin mennyt hyvin yhteen Zahirin tapojen kanssa. Vaan ei Zahirin kaltainen mies sotkisi omaa sukuaan toimintaansa. Eihän?
Tessa sen sijaan oli hypännyt suoraan syvimpiin ja mustimpiin vesiin tässä myrskyssä. Nyt hänen olisi vain opeteltava uimaan virran mukana ja hyväksyttävä se, minne se hänet kuljettaisi.

// Kiitokset tästä kutittavan jännästä pelistä! ^^ //
Locked