Viimeinen silaus

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Post Reply
User avatar
Kide
Posts: 731
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Viimeinen silaus

Post by Kide » Sun Sep 05, 2021 3:52 pm

// Tinanja & Zahir, pöytä on katettu. //

Parin viikon takaiset tapahtumat pyörivät Tessan mielessä edelleen tiukasti, eikä hän suurimman osan ajasta tiennyt ollako enemmän innoissaan vai kokea huonoa omaatuntoa. Salamyhkäinen tapaaminen Zahirin kanssa – miksei tuo mies voinut hoitaa mitään asioita normaalisti? – ja kylmiä väreitä nostattavat vihjaukset sekä kutkuttavan pelottava ja houkutteleva sopimus. Sellaisen illan muistikuvat olivat liimaantuneena Tessan mieleen päivin ja öin sama kuinka monesti hän vakuutti itselleen, että tämä oli kaikkien kannalta paras ratkaisu. Ehkä hän viimein saisi rauhan, kun majatalon siirros olisi lopulta virallista, mutta päätellen hänen parin päivän takaisesta vierailustaan Marissan luona, siihen voisi mennä vielä viikkoja tai jopa kuukausia. Siihen asti Tessa kärvistelisi asian kanssa miettien oliko tehnyt oikein. Sen jälkeen... noh, sitten ei enää voinut perua. Tosin, mitäpä hän muka nytkään olisi enää voinut peruuttaa.

Arki Wanhassa Lohikäärmeessä sen sijaan jatkui samanlaisena kuin aina. Tuttuun työhön oli lohduttavaakin uppoutua ja niin Tessa teki parhaansa mukaan. Hiljalleen hän alkoi myös tottua siihen kuinka paljon Zahirin alaisia Lohikäärmeessä kävi jo nyt, vaikka mikään ei vielä ollut virallista. Tessa alkoi tunnistaa heistä yhä useampia ja joutui edelleen hämmästelemään tätä Zahirin kennelin kokoa. Tulisikohan koskaan vastaan sitä päivää, kun hänen ei enää tarvitsisi hämmästellä kuinka moniin ja miten syvälle Zahir Athertonin valta ylettyikään?
Hyvin nopeasti myös Lohikäärmeen vakioasiakkaat tottuivat uusin kasvoihin ja ennen kaikkea niiden yleisyyteen täällä. Tessa huomasi aluksi varautuneita katseita ja kuuli monenlaisia supinoita, mutta mitään ongelmia ei koskaan ilmaantunut. Zahirin alaiset eivät ehkä näyttäneet työläisiltä tai merimiehiltä, saatika kauppiailta tai matkalaisiltakaan ja pysyttelivät omissa oloissaan, mutta he myös antoivat muiden olla eivätkä pyrkineetkään muuttamaan mitään, pönkittämään asemaansa tai ylipäätään tekemään itseään muita enemmän tiettäväksi täällä. Se oli helpotus Tessalle ja hän toivoi niin myös olevan jatkossa. Eiköhän Zahirkin ymmärtänyt, että Wanhan Lohikäärmeen tuottavuus oli kiinni juuri noista tavallisista asiakkaista ja heidän tyytyväisyydestään. Jos Zahirin omat alaiset täyttäisivät koko paikan jättämättä tilaa tavalliselle asiakaskunnalle tai harventaisivat sitä huonolla käytöksellä, ei heistä kukaan hyötyisi.

Tänä aamuna sekä Tessa että hänen pari ensimmäistä aikaiselle aamupalalle saapunutta työläistään näyttivät kaikki tyytyväisiltä. Kuuluipa keittiönkin puolelta pehmeää hyräilyä, kun toinen Lohikäärmeen kokeista, vanha Huck, hämmensi puurokattilaa toisella kädellä ja käänteli paistettuja munia toisella. Ihana ruuan tuoksu täytti koko paikan ja Tessakin kuvitteli olevansa nälkäinen, vaikka oli juuri syönyt aamupalaa. Tämä oli aamuvuorojen ihana seesteinen hetki ennen kuin lisää työläisiä ryntäisi syömään ja voimistuvat tuoksut houkuttelisivat yläkertaan majoittuneet vällyjensä lämmöstä aamupalalle. Vielä hetken Tessa saisi hengähtää ja järjestellä hiljalleen kaikkea valmiiksi tulevaa ruuhkaa varten.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 906
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Viimeinen silaus

Post by Tinanja » Mon Sep 06, 2021 6:26 pm

Pieni hymy huulilleen leviten Zahir oli astunut aamulla aamuvarhaisella ulos talostaan ja suunnannut kohti Wanhaa Lohikäärmettä. Hänen suunnitelmansa oli ollut loistava, ja nyt se oli toteutumassa. Työ oli tuottamassa hedelmää, ja se sai pituutta ja vauhtia askeleisiin, jotka kuljettivat miehen tuttua reittiä pitkin katuja aina tavernalle asti. Mies työnsi pian oven auki edellään, astuen lämpimään ja valoisaan Wanhaan Lohikäärmeeseen, joka oli aina niin kutsuvan näköinen. Juuri sopiva paikka kuulla kaikki, mitä kaupungissa tapahtui, ja ketkä olivat sen keskiössä. Tessan ehtona tälle kaikelle oli ollut, että Wanhan Lohikäärmeen nykyisen omistajan, Marissan, tuli kuolla luonnollisiin syihin. Mutta kuten kaikessa, myös tässä oli ollut venyttämisen varaa. Pientä muille näkymätöntä avustusta, ja… Marissa oli saanut kuolla kotonaan edellisiltana, tietämättä kohtalostaan mitään, ennen kuin se yht’äkkisesti olikin ollut jo ohitse. Pitkittynyt kärsimys ja pitkittynyt, hitaasti haihtuva elinvoima olisi ollut huuomattavasti julmempaa kuin naisen nyt kokema kohtalo portaissa kompastumisesta ja niskansa murtamisesta.

Joten maagikon näkökulmasta kaikki ehdot olivat täyttyneet, kun tämä astui peremmälle Wanhaan Lohikäärmeeseen tummaan viittaansa verhoutuneena. Hän asteli tavernan läpi tiskille asti, huomioimatta satunnaisia aamiaista nauttivia henkilöitä eri puolilla Wanhaa Lohikäärmettä. Puuron ja vastavalmistuneen leivän tuoksu levisi ympäri alakertaa, mutta Zahir ei haistanut sitä. Sen sijaan miehen huomio keskittyi Tessaan, joka oli paikalla, kuten monena muunakin aamuna varmasti. Tänään oli kuitenkin erilainen päivä.
“Huomenta”, Zahir totesi Tessalle istuessaan tiskin ääressä olevalle jakkaralle. Hänen kasvoillaan oli pieni, tyytyväinen hymy, joka ei oikein näyttänyt istuvan yleensä niin ilmeettömän miehen kasvoille kovin luonnollisesti.
“Oletan, että et ole vielä kuullut uusimpia uutisia kaupungissa?” maagikko kysyi sitten edelleen se pieni hymy huulillaan kareillen. Jos olisi ollut jo myöhempi vuorokaudenaika, olisi Zahir saattanut harkita jopa jonkinnäköistä maljaa tämän juhlistamiseksi… mutta tänään hänellä olisi liikaa tekemistä, että hän voisi ottaa näin aikaisin mitään vahvaa alkoholia.
“Wanha Lohikäärme on nyt sinun. Tästä päivästä eteenpäin olet koko tavernan omistaja.”

Post Reply