Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
TheWaltsu

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by TheWaltsu »

Jalaaje lähti ystävänsä kanssa kohti parantajan taloa, jonne Hareija oli saanut selkeät ohjeet. Viestinviejä jutusteli matkan aikana lähinnä ystävänsä kanssa, pääasiassa Phoeben uusimmista tapahtumista. Tunnistamattoman kasvin myrkky tuntui edelleen hänen jalassaan, vaikkakin mies sen nyt kestikin jo paremmin. “Ei pitäisi olla enään pitkä matka. Tästä oikealle ja tuolta vasemmalle, niin taidamme löytää tämän parantajan” Hareija sanoi muutaman käännöksen jälkeen. Rheanhaltiat pysähtyivät hetkeksi, pohtien mistä kasvista myrkky voisi olla peräisin ja odottaen toistensa ohjeita. “Jatkammeko?” Jalaaje kysyi pian toiselta Rheanhaltialta. Hareija vastasi pian myöntävästi ja miesten matka jatkui jälleen.

Kahden käännöksen jälkeen Hareija jätti viestinviejän jälleen hetkeksi, kysellen missä näistä taloista kyseinen parantaja piti majaansa. Pian hän palasi, osoittaen kauempana olevaa taloa ja kertoen tämän olevan kyseisen parantajan talo. Jalaaje laskeutui hevosen selästä ja antoi tämän omistajansa talutettavaksi. Jalaaje katsoi taakseen mahdollisimman huomaamattomasti, etsien katseellaan tiettyjä ratsumiehiä. Nämä eivät onneksi olleet seuranneet Rheanhaltioita. Viestinviejä lähti kävelemään nopeasti parantajan taloa kohti, unohtaen miltei kivun jalassaan. Pian hän pääsisi parantajalle ja saisi jatkettua työtään, ilman kipua.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Kide »

Naenija oli häärinyt sisällä vastaanotollaan koko aamun, vaikka ilma näytti olevan kaunis ja asiakkaita oli tälle päivää käynyt vain yksi. Hänen rohdosvarastonsa olivat päässeet perussalvojen ja yrttisekoitusten osalta uhkaavasti hupenemaan ja vaikka pieni kävelylenkki kauniissa säässä olisi ollut tervetullut, oli parantaja päättänyt hoitaa rohdosten valmistuksen ensin. Vastaanottotilan pitkä pöytä, joka toimi toisinaan myös potilaiden makuualustana, oli nyt täynnä eri kokoisia ja näköisiä pulloja ja pieniä paperipusseja. Pöydän toisessa päädyssä nökötti komean kokoinen kivinen huhmare, jonka ympärys oli täynnä eri värisiä kasvinmuruja. Paksureunainen kivikuppi kohosi heiveröisten kasvinosien ympärillä kuin uhrialttari - ja sitähän se omalla tavallaan oli ollutkin kasveille. Huoneessa leijui paljon normaalia voimakkaampi kasvien tuoksu, joka tuntui lähes raskaalta lämpimän kesäilman johdosta.

Naenija katsahti Narylfije-liskoaan, joka selvästi osoitti mieltään nököttämällä ikkunalaudalla ulos tiiraillen. Se ei ollut kääntänyt katsettaan - ainakaan Nanan nähden - emäntänsä suuntaan liki tuntiin. Ajoittain se teki pieniä syöksähdyksiä avoimesta ikkunaluukusta ulos, kun jokin pahaa-aavistamaton hyönteinen eksyi liian lähelle sitä, mutta kauas se ei koskaan yksinään lähtenyt. Lisko tuhahteli tuon tuostakin isoon ääneen ja olisi selvästi halunnut lähteä niitylle tai metsään eikä arvostanut lainkaan Nanan innostusta viettää koko päivää sisällä tällaisella säällä.
"Ihan pian, lupaan sen", Nana totesi lemmikilleen katsottuaan notkuvaa pöytäänsä hetken tyytyväisenä. Kaikki alkoi olla valmista; hänen täytyisi vain siivota jälkensä ja he voisivat lähteä pienelle kävelylle. Nafi ei ottanut emäntänsä sanoja kuuleviin korviinsa vaan jatkoi apaattista tuijotustaan jonnekin kaukaisuuteen kuin olisi kärsinyt suuremmastakin vääryydestä.

Naenija ei ehtinyt siistiä kuin uhrialttarinsa jäännökset, kun ovelta kuului terävä koputus. Viimein jopa Nafikin kääntyi katsomaan Nanaa ja ovea ja oli lennähtynyt parantajan harteille jo ennen kuin tämä ehti avaamaan oven. Haltiaa vastassa seisoi erikoisen näköinen joukko, jossa yhteistä näytti olevan vain ilmeisesti pitkään taivallettu matka. Nanan katse löysi nopeasti etummaisena seisovan haltiamiehen repeytyneen ja kääntyneen housunlahkeen alta pilkottavan siteen.
"Hei, mitä sinulle on sattunut?" Parantaja kysyi huolestunut katse vuorotellen siteen ja miehen silmien välillä liukuen. Vaikka repeytyneessä housussa näkyi tummia veritahroja, oli side puhdas. Kolmikko oli selvästi onnistunut tyrehdyttämään verenvuodon jollain konstilla, mikä oli hyvä merkki. Haltiamies ei myöskään näyttänyt kasvoiltaan silmiinpistävän huonovointiselta, mikä vaikutti vielä lupaavammalta.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Viherkivi »

Vilutar antoi Jalaajen ja Hareijan hoitaa puhuminen parantajan kanssa -- olihan Jalaajella toki kiireisempää asiaa parantajalle kuin hänellä. Vilutar tuli viimeisenä sisään ja pysyi pois tieltä; tämä oli jo lapsena opittu tapa. Jos hänestä ei olisi apua, olisi parempi pysyä pois jaloista. Koirat seurasivat häntä sisätiloihin, ja molempia Vilutar tarttui niskavilloista, kun nämä äkkäsivät hassun olennon parantajan lähellä.

"Paikalla.", Vilutar käskytti Kantohankea ja Kivutarta lujalla äänellä, "Maahan."
Koirat tottelivat, mutta niiden emäntä pisti kyllä merkille miten nenät värisivät -- eikä se ollut ihme. Vilutar ei ollut tottunut itsekään tällaiseen vihreään ja yrttiseen tuoksuun. Erilaisen ilmankosteuden eri vivahteet saattoi huomata jäätiköllä, mutta hänellä ei ollut paljonkaan kokemusta mistään vihreästä ja kasvavasta.

Uteliaana hän silmäili purkkeja, purnukoita ja pusseja työtilassa. Sormet syyhysivät päästä vähän kokeilemaan ja katsomaan ja silmät halusivat vähän kurkistaa sisältöjä noissa purkeissa... Mutta Vilutar hillitsi itsensä. Oli parempi olla sotkematta minkään järjestystä, siitähän voisi vaikka sattua jotain pahaa, jos joku pussukka tai purkki menisikin toisten kanssa sekaisin.
TheWaltsu

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by TheWaltsu »

“Onnistuin varmaankin lyömään jalkani terävään kiveen tai vastaavaan alueen metsissä. Alkuperäisestä kivusta päätellen epäilen haavaan päätyneen jonkin kasvin myrkkyä, mutta kipu on jo alkanut helpottaa ja haavankin saimme jo paikattua” Jalaaje vastasi parantajalle kävellen sisään. Hareija nosti toisen kätensä haltiamiehen olkapäälle. “Sinä pärjäät jo tästä, minulla on muita asioita hoidettavana” hän sanoi ja käveli ulos, sulkien oven perässään. Jalaaje seisoi oven lähistöllä, totuttaen nenäänsä vastaanoton voimakkaisiin hajuihin.

Sitten hän huomasi parantajan mitä erikoisimman lemmikin. “Koiriin ja muihin tavallisempiin lemmikkeihin olen jo tottunut, mutta saanko kysyä mikä lemmikkinne tarkalleen ottaen on? En ole koskaan nähnyt hänen kaltaisiaan” viestinviejä sanoi hetken hiljaa tuijotettuaan. Samalla hän muisti viestinsä. “Itseasiassa minulla onkin hieman kiire, joten…” haltiamies sanoi, nostaen kuljettamansa viestin käsiinsä. Tutkailtuaan hetken viestin saajan nimeä haltia siirsi sen takaisin paikalleen. Mies katsoi haavaansa kohti, yrittäen kuitenkin unohtaa tämän olemassaolon.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Kide »

Naenija avasi oven kokonaan auki ja viittoi matkalaisia käymään peremmälle samalla kun kuunteli haavoittuneen miehen kertomusta. Hänen kulmansa kurtistuivat aavistuksen, kun haltia mainitsi myrkyn, mutta ilme pehmeni miehen kertoessa kivun jo helpottaneen. Mitä ilmeisemmin myrkkyä - jos sellaista oli tapaturmassa osallisena ollut - oli päässyt haavaan todella vähän ja se oli ehtinyt vuotavan veren mukana poistua ennen kuin haava oli suljettu.
"Jos kipu on jo vähentynyt eikä jalkasi tunnu turralta tai haavaa lukuunottamatta hankalalta käyttää, on melko turvallista olettaa, että mahdollinen myrkky on valunut pois", haltia kertoi ja hymyllään antoi olettaa, ettei ollut enää aihetta huolestua, vaikka mies näytti kyllä olevankin täysin tyyni. Samalla hän viittelöi jäljelle jäänyttä kaksikkoa tulemaan istumaan vastaanottotilansa suuren pöydän edessä oleville tuoleille.

Päästyään tilanteen tasalle ja voidessaan todeta ettei kyseessä ollut kiireinen tapaus, ehti Nana kääntää katseensa samaan suuntaan liskonsa kanssa: toisen vieraansa koiriin. Ne näyttivät tottelevan omistajaansa kuuliaisesti, vaikka Nafi niitä näyttikin kovin kiinnostavan, kuten myös koirat Nafia. Nanan siis tuskin tarvitsisi pelätä potilaansa puoleen kyykistyessään, että koirat tulisivat tekemään liian läheistä tuttavuutta liskon kanssa ja huonossa tapauksessa polttaisivat kuononsa. Nafi oli herättänyt myös haavoittuneen haltian mielenkiinnon, mitä Nana ei ihmetellyt lainkaan. Hän oli tottunut siihen, että joutui kertomaan lemmikistään aina uusille asiakkailleen.
"Nafi on lentävä tulilisko, mutta saatatte tuntea sen paremmin nimellä rämelohikäärme", Nana selitti samalla, kun kiiruhti pöydän toiselle puolen keräämään tarvitsemiaan rohtoja hänen lähes kattoon ulottuvista hyllyköistään.
"Se on täysin harmiton, kun saa olla rauhassa, vaikka haastaakin välillä tuijotuskilpailuun", parantaja vielä sanoi naurahtaen palatessaan takaisin miehen luo. Kumpikaan vieraista ei näyttänyt säikähtäneen liskoa vaan heidän katseissaan oli pelkkää uteliaisuutta, mutta Nanalla oli tapana mainita tämäkin kaiken varalta - olisi parempi, että hänen potilaansa istuisi rentona eikä jännittäisi oranssien silmien tuijotuksen alla.
"Ja minun nimeni on Naenija", parantaja vielä esittäytyi ja nyökkäsi molemmille vierailleen.

Naenija ehti saamaan tarvikkeensa pöydälle vain kuullaaksen miehen jo kiirehtivän lähtöään. Hän huomasi haltian hypistelevän pientä kirjettä käsissään ja nopeasti, mutta tarkasti palauttavan sen takaisin taskuunsa. Metsässä liikkumista, kirjeitä ja kiire jalan haavasta huolimatta - mitä todennäköisimmin mies oli jonkinlainen viestinviejä.
"Olisiko työlläsi aikaa odottaa kymmenen minuuttia, niin tarkistan haavan kunnon ja hoidan sitä vielä tarvittaessa? Sujuu matkasikin mukavammin sen jälkeen. Vai onko haava jo täysin kunnossa ja tarvitsette jotain muuta?" Nana kysyi toista kulmakarvaansa kohottaen. Hän oli olettanut matkalaisten saapuneen nimenomaan hoitoa saadakseen eikä voinut olla ihmettelemättä miehen kiirettä. Toki mies oli kertonut, että haava oli jo paikattu, mutta kenen toimesta ja kuinka hyvin oli täysin toinen asia.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Viherkivi »

Vilutar ei asettunut istumaan, siltä varalta että hänen apuaan tarvittaisiin. Hän piti koiriaan silmällä, jotka puolestaan pitivät erikoista otusta silmällä, tosin kiinnostuneella silmällä. Kantohanki vinkaisi katsellessaan liskoa -- se olisi mielellään halunnut päästä hieman nuuskaisemaan liskoa hieman lähempää, mutta jokin hajun vivahteissa kertoi tarinaa kärähtäneistä viiksikarvoista. Vaikka Kantohanki oli koirista hölmömpi, oli silläkin itsesuojeluvaistoa.

"Minä, tuota, suljin haavan...", Vilutar sitten sanoi, ehkä jopa hieman ujosti. Hänellä oli itsevarmuutta useiden taitojensa kohdalla, mutta parannusloitsut ja muu parantaminen ei ollut hänen erikoisalaansa.
"Kokeneemman parantajan kannattaisi kuitenkin katsoa haavaa, ehkä verenkierto, tulehdusten varalta." hän ehdotti, vaikka olikin aika hermostunut ehdotuksesta. Heilläpäin tunnettiin lähinnä paleltumien hoito, eikä heillä ollut kovinkaan paljon tietoa myrkkykasveista -- tai rämeistä, tai rämeliskoista, mitä niikseen tuli.

Jonkin verran Vilutar tiesi tarinankertojien jutuista, mutta oli asia erikseen osua silmäkkäin tällaisten asioiden kanssa. Hän vilkuili eksoottisen oloista liskoa vähintään yhtä uteliaana kuin koiransa, mutta yritti keskittyä käsissä olevaan ongelmaan. Jalaaje paloi jo halusta päästä jatkamaan töitään, eikä Vilutar voinut kuin ihastella toisen virkaintoisuutta.
TheWaltsu

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by TheWaltsu »

Virkaintoinen haltia odotti jo pääsyään takaisin työnsä pariin, vaikka tiesi saapuneensa paikalle omasta tahdostaan ja että haava olisi hyvä paikata kunnolla. Kuitenkin hän päätti jättää haavan tarkemman hoidon myöhemmäksi. “Jatkaisin mielelläni matkaani, mutta palaan tänne tai toiselle parantajalle myöhemmin” Jalaaje sanoi, kävellen hitaasti ovelle päin. Ovelle päästyään hän avasi oven astuen ulos ja sulkien oven perässään. Haltiamies katsoi hetken ympärilleen kunnes jatkoi matkaansa kohti viestin saajaa Phoebessa. Hän nopeutti vauhtiaan, hölkäten kohti kaupungin keskustaa.

Hän ajatteli ratsumiehiä, kysyen itseltään kysymyksiä liittyen näiden henkilöllisyyteen ja tavoitteisiin. Viestinviejä tiesi että jotain hänen myymänsä tietoa ei olisi tahdottu ulkopuolisten kuultavaksi. Joku oli varmasti miehen paljastanut. Joku tuttu tai puolituntematon asiakas, ei sillä väliä. Jalaaje tahtoisi hieman jututtaa tätä, kunhan hän tietäisi kuka on kyseessä. Pian muutama vaihtoehto alkoi nousta muiden epäiltyjen asiakkaiden joukosta viestinviejän keskittyessä ajattelemaan, unohtaen lähes kaiken ympärillään. Mies kuitenkin keskittyi ympärillään olevaan maailmaan tarpeeksi ollakseen törmäämättä kehenkään.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Kide »

Naenija ei osannut kuin katsoa saman tien pystyyn nousseen mieheen perään typertyneenä, suu aavistuksen raolleen jääneenä. Kulmiaan rypistäen hän seurasi kuinka Jalaaje poistui sen enempää tilannettaan valottamatta, mutta sentään luvaten kääntyä jonkun parantajan puoleen vielä tarvittaessa. Toki miehen kulkeminen näytti melko vaivattomalta, joten saattoi olla, ettei hän ehkä loppujen lopuksi tarvitsisikaan apua.
Oven painuttua kiinni miehen perässä kääntyi Nana toisen vieraansa puoleen. Hän oli olettanut naisen lähtevän miehen mukana ja katsahtikin Vilutarta kysyvästi.
"Ystäväsi on ilmeisen kiireinen mies", haltia totesi sitten päätään pudistaen.
"Onneksi hänellä oli sinut mukanaan, sillä muuten hän olisi ilmeisesti vuodattanut itsensä kuiviin kuvitellessaan tuon kiireensä olevan terveyttänsä tärkeämpää", Nana jatkoi katsahtaen uudestaan ovelle, aivan kuin olisi sen läpi voinut nähdä miehen loittonevan selän.
"Olit onnistunut tyrehdyttämään vuodon hienosti. Opiskeletko parantajaksi?" haltia kysyi hymyillen, käännettyään katseensa takaisin Viluttareen. "Tosin myrkytystä epäillessä kannattaa ensin varmistua siitä, että myrkky on lievää tai valunut suurimmilta osin veren mukana pois, jollei vastamyrkkyä ole käytössä. Mutta joka tapauksessa, hienoa työtä", parantaja selitti vielä, mutta nyökkäsi lopuksi hyväksyvästi Viluttarelle.

Nafi tarkkaili edelleen varovaisen uteliaasti kahta suurta koiraa, jotka seisoivat kuuliaisesti omistajansa rinnalla. Sen hännän tiukka naputus Nanan olkaa vasten kertoi haltialle, että lisko oli hieman hermostunut kahden suuren otuksen läsnäolosta, jotka tuntuivat olevan kovin kiinnostuneita Nafista. Nana nosti kätensä sivelläkseen kevyesti lemmikkinsä häntää, joka oli kiertynyt puolittain haltian kaulan ympärille, samalla kun kysyi vielä vieraaltaan:
"Tarvitsisitko sinä jotain?" Ehkä hän voisi auttaa toista vierastaan jollain tavoin, vaikka toinen pakenikin paikalta kuin tuli takamuksensa alla. Nana saattoi vain toivoa, että tuo mies olisi jatkossa varovaisempi, ennen kuin vahingoittaisi itseään vakavammin.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Viherkivi »

Mikäli Vilutar olisi ollut yhtään äkkipikaisempi, hän olisi tarrannut Jalaajen kauluksesta ja istuttanut tämän takaisin parantajan penkille. Hän henkäisi kiivastuneesti, mutta huokaisi sitten -- ei ollut hänen asiansa pakottaa aikuista haltiaa parannuttamaan itseään, jos tämä ei sitä itse tahtonut. 'Tuulien haltuun', kuten mummo oli aina sanonut toivottomista tapauksista. Vilutar oli kuitenkin tehnyt parhaansa, ja se sai nyt riittää.

"En ole parantaja, enkä opiskele.", hän vastasi ammattilaisparantajan kysymykseen, "Äidinäiti opetti asioita tien päälle."
Vaikka olihan hän joskus harkinnut parantamista ammattina, joskin jäätikköläiset joutuivat usein matkustamaan muualle oppiin, eikä muualla useinkaan osattu perehdyttää pakkasenpuremiin ja alilämpöön.

"Minä tulin oikeastaan ostamaan salvoja ja yrttejä... Niin siis, kun meilläpäin ei kasva.", hän sitten selitti ja mietiskeli mitä kaikkea hänen tulisi valita mukaansa. Kuumetta alentavaa, ainakin, ja ehkä unettavaa ja verta hyydyttävää...
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Kide »

Naenijasta näytti siltä, että myös hänen toinen vieraansa oli hieman yllättynyt miehen äkkipikaisesta poistumisesta. Tuokaan ei kuitenkaan näyttänyt reagoivan tilanteeseen sen kummemmin vaan antoi asian olla. Hän oli olettanut kaksikon vähintään ystäviksi, muttei ollut enää lainkaan varma mistä oli kyse. Vaikka tilanne edelleen haltiaa kummastuttikin, totesi hän mielessään, ettei asia hänelle toisaalta millään tavalla kuulunut. Vaikka tämä vierailu nousikin yhdeksi erikoisimmista tilanteista, joihin parantaja oli vastaanotollaan törmännyt.

"Parhaimmat opit ne yleensä kulkevatkin suvun sisällä", Nana totesi tietävästi hymyillen vieraansa vastaukselle tämän parantajantaidoista. Tai ainakin sellaiset pienet taidot, joilla jo selviää melko pitkälle. Tosin vaikka suusta suuhun kulkeva perimätieto oli usein kokemuksen kautta hankittua ja arvokkaan hyödyllistä tietoa, saattoi siinä piileä vaarallisiakin puolia, mikäli tiedossa oli puutteita tai se oli henkilöltä toiselle siirtyessään ehtinyt vääristymään tiedon tai taidon käyttämättömyyden takia. Joka tapauksessa Nanasta tuntui siltä, että nyt hänen edessään seisoi käsistään varsin kätevä asiakas.

Viluttaren vastaus hänen yrttien ja salvojen tarpeesta ei ollut yllätys, mutta sen syy sai Nanan kallistamaan aavistuksen päätään kulmat kohonneina.
"Mmm, etsitkö siis jotain tiettyä harvinaisuutta?" hän kysyi sitten kulmiaan kurtistaen ymmärtämättä täysin, mitä hänen vieraansa oikein tarkoitti. Pieni ryppy hentojen kulmakarvojen välissä kertoi parantajan käyvän jo ajatuksissaan yrttivarastoaan läpi ja hän kääntyi puolittain vastaanottopöydän takana seisovia vieri viereen asetettuja hyllyjä päin antaen katseensa lipua niitä pitkin. Haltian harteilla retkottavan liskon katse sen sijaan kiertyi samaa tahtia Nanan käännöksen kanssa, jotta otus sai pidettyä katseensa edelleen tiukasti kahdessa suuressa koirassa.
"Minulla on tällä hetkellä aika hyvin varastossa myös harvinaisempia kasveja, mutta valitettavasti useimmat niistä ovat vielä kuivattamista lukuunottamatta käsittelemättä", Nana jatkoi viittoen pahoitteleva ilme kasvoillaan pöydän päädyssä olevan sekasotkun suuntaan. Suurella vastaanottopöydällä oli toki kasvien jäänteiden lisäksi paljon pieniä pulloja ja pussukoita, samoin sivummalla olevalla pienemmällä pöytätasolla, mutta niistä lähes kaikki sisälsivät perusyrteistä valmistettuja, eniten käytettyjä rohdoksia. Nana oli päättänyt aloittaa valmistusoperaationsa juurikin näistä yleisimmin käytetyistä ja myös kysytyimmistä rohdoksista, kun taas harvinaisuudet odottivat ylähyllyjen perällä omaa vuoroaan.
Locked