Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Viherkivi » Fri May 04, 2018 10:18 pm

Vilutar kohotti kätensä kieltävästi.
"Oi, oijoi, ei mitään harvinaista!", hän kielsi nopeasti, koska tiesi kokemuksesta että 'harvinainen' tarkoitti valitettavasti myös kallista. Vilutar hengitti syvään, ja yskäisi sitten, korjaten sanojaan hieman.

"Tai sanotaan vaikka, että mikä vain vihreällä maalla kasvava on meilläpäin harvinaista.", hän selitti, "Olen jäätiköltä."
Nainen vilkaisi koiriaan, jotka molemmat olivat asettuneet tuijotuskilpailuun oudon liskon kanssa. Kantohanki vinkaisi korkealla nuotilla, koska olisi halunnut käydä nuuskaisemassa (ja ehkä vähän lipaisemassa) tuota otusta.

Vilutar käveli hyllyjen äärelle ja katseli niiden sisältöä, mutta piti kuitenkin kunnioittavan välimatkan purkkeihin ja pusseihin, koska ne sisälsivät tietoja ja aineita, joista hänellä ei ollut aavistustakaan.
"Tarvitsisin ainakin yskää lievittävää, kuumetta alentavaa, unettavaa...", jäätikköhaltiatar sitten listasi, " ...Ja ehkä jotain tulehduksiin. Vaikka meikäläisillä onkin aika kova vastustus vilustumistauteihin, eikä meilläpäin useinkaan haavoituta, heh."

Kantohanki oli asettunut makuulle lattialle, mutta luikerteli muka ovelasti kohti haltioita, katse edelleen kiinnittyneenä tuliliskoon.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Kide » Sun May 06, 2018 1:58 pm

Naenija oli jo kääntymäisillään lähteäkseen ottamaan esille jotain erikoisimmista yrteistään, kun Viluttaren äkillinen kädenheilautus sai hänet pysähtymään. Nana katsahti naista kummastuneen odottavasti, ja jopa Nafi siirsi katseensa koirista hetkeksi Viluttareen.
"Ahaa, aivan!" Nana totesi kuultuaan vieraansa olevan jäätiköltä ja mitä ilmeisimmin Za'haninhaltia. Se jos jokin selittikin vieraan oudolta kuulostaneen pyynnön. Ja sen, kuinka kunnioittavan haltioituneesti tuo siirtyi katselemaan Nanan yrttivarastoa. Parantaja kuunteli Viluttaren luetteloa nyökkäillen ja tarkasteli tahtomattaan tuon ulkonäköä nyt ymmärtäen, miksi hänen vieraansa näytti jollain tapaa erilaiselta kuin hänen tavalliset asiakkaansa. Tuon äkkiseltään ihmismäisiltä näyttävät piirteet eivät kuitenkaan olisi istuneet täysin kuvaan tavanomaisesta ihmisnaisesta, mutta tuon haltiamaisuuskaan ei erottunut yhtä selvästi kuin monen muun haltiarodun edustajan. Eikä tuo näyttänyt kesän auringossakaan saaneen ihoonsa rusketusta.

"Haluaisitko myös jotain paleltumiin?" Nana kysyi lähtiessään viimein kiertämään pöydän ympäri hyllykköjä kohti. Hänen kätensä liukui toiseksi ylimmän hyllyn reunaa myöten, kunnes pysähtyi äkisti ja tarttui pieneen puiseen rasiaan. Seuraavan, edellistä huomattavasti isomman purkin haltia nappasi mukaansa alimmalta hyllyltä ja laski molemmat pienemmälle sivupöydälle raivaten toisellä kädellään tilaa juuri valmistuneiden salvojen ja yrttisekoitusten keskelle. Nafin pieni, mutta yllättävä sähähdys sai haltian vilkaisemaan selkänsä taakse, jonne tulilisko kuikki kaula pitkällä. Maassa hitaasti heitä kohti mateleva koira sai Nanan naurahtamaan, kun hän yritti rauhoittavasti silittää liskonsa päälakea.
"Voi olla, että turkkisi saisi harmaaksi kärventyneitä kohtia, jos yrittäisit saada Nafia leikkimään kanssasi", Nana totesi koiralle naurua äänessään. Koiran olemus ei vaikuttanut lainkaan uhkaavalta, ainoastaan uteliaalta, joten haltia uskaltautui kääntymään takaisin yrttiensä pariin.
"Minulla olisi tässä rohdoksia yskää lievittävää teetä varten ja tässä unettomuuteen", Nana selitti kääntyessään vilkaisemaan Vilutarta päin, samalla pöydälle nostettuja puisia rasioita viittoen. "Ja kuumetta alentamaan joko myöskin teehen liotettavia yrttejä tai kuivattuja lehtiä hauteeksi otsalle ja rintakehälle", hän jatkoi viittoen ensin pöydän perällä olevia pusseja ja siirtyen sitten uudelleen viereisen hyllykön eteen, jonka ylimmältä hyllyltä haltia sai juuri kurotetuksi pienen pullon likaisen samealta näyttävää salvaa.
Sen sijaan paleltumiin tämä salva tehoaa parhaiten, vaikkei se kummoiselta näytäkään. Kuinka paljon tarvitset näitä?"

User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Viherkivi » Mon May 07, 2018 8:28 pm

Kantohanki luikerteli vieraan parantajan sanoista huolimatta hieman lähemmäs, mutta siirsi katseensa parantajaan, joka siirteli erinäisiä astioita ja purnukoita. Ehkä joissain niistä olisi jotain hyvää? Kantohanki oli toiveikas koira, vaikka kaikki purnukat haisivatkin pistävältä ja ei-syötävältä -- kun eihän sitä koskaan tiennyt? Koira heilutteli häntäänsä laiskasti ja istui alas ihmettelemään menoa ja meininkiä, hassu lisko unohtuneena (toistaiseksi).

"Kiitos, paleltumiin emme tarvitse mitään.", Vilutar sanoi, mutta ei viitsinyt mennä yksityiskohtiin siitä, miten he hoitivat paleltumat. Ne olivat jäätiköllä kuitenkin aika yleinen vamma, joihin melkeinpä jokainen jäätikköhaltia sai ensiapu-koulutuksen elämänsä aikana.
Hän katseli erinäisiä yrttisekoituksia, hajuaisti enemmän sekaisin kuin koirillaan. Jäätiköllä oppi tunnistamaan myrskyä edeltävät päivät, mutta ei näitä vihreitä ja muita värikkäitä, tuoksuvia kasveja.

"Nuo yrttisekoitukset, saako niitä sekoittaa myös lampaanmaitoon?", hän varmisti, vaikka vettäkin oli aina saatavilla hänen kotikonnuillaan. Jotkut nuoret ja lapset -- joskus vanhuksetkin -- olivat aika ajoin nirsoja, eikä hän ainakaan halunnut kenenkään olon huonontuvan väärin annettujen lääkkeiden takia. Kun Viluttatelta kysyttiin määristä, hän kurtisti kulmiaan mietteliäänä ja teki hieman laskuja päässään. Hänen asuinyhteisössään ei ollut yhtä paljon kuin monessa muussa porukassa, mutta ainakin kaksi naista oli ollut raskaana hänen lähtönsä aikana...

"Miten monta annosta menee noin kahdellekymmenelle hengelle?", hän sitten tiedusteli. "Joskin on mahdollista, että kaikki eivät sairastu...", hän ainakin itse oli ollut terve lapsena ja nyt aikuisiälläkin. "Ehkä varmuuden vuoksi kaksikymmentäviisi yksikköä kutakin sekoitusta. Sehän säilyy kuitenkin kuivassa ja viileässä, vai mitä?"

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Kide » Tue May 08, 2018 7:49 pm

Naenija kurkotti työntämään voidepurkin takaisin ylimmälle hyllylle miettien samalla, kuinka suloisesti Vilutar sisällytti ilmeisesti perheensä tai yhteisönsä mukaan tilanteeseen puhumalla meistä. Mitä he tarvitsivat tai eivät tarvinneet, ja monenko tarpeisiin hänen tulisi varautua. Oli ihalitavaa kuinka tuo huomioi lähipiirinsä, vaikka ainakin vaikutti matkaavan yksin. Nana ei voinut sanoa tietojaan jäätikköhaltioista erityisen runsaiksi, mutta hän oli kyllä kuullut näiden yhteisöllisyydestä. Pienistä ja tiiviistä perhe- ja kyläyhteisöistä, jollaisissa kaiketi kaikki jäätiköllä asuvat haltiat elivät. Ja juuri sellaista hänen asiakkaansakin selvästi edusti. Omalla tavallaan pienet ja tiiviit yhteisöt kuulostivat kovin idyllisiltä, mutta toistaalta myös rajoitetulta - aivan kuten hänenkin kotikylänsä elämä. Toisaalta Nana kaipasi niitä aikoja, mutta toisaaltahän myös nautti Phoeben kaltaisen suuremman ja värikkäämmän kaupungin menosta.

"Toki voi, tosin mausta en osaa mennä sanomaan, millainen se silloin on", Nana vastasi käännyttyään takaisin pienen pöydän puoleen.
"Voi kyllä olla, että silloin yrttejä kannattaa liottaa hieman pidempään. Ne kun liukenevat parhaiten veteen", haltia vielä jatkoi Viluttareen mietteliään näköisenä vilkaisten. Hänen täytyisi itsekin muistaa kokeilla maitoon liottamista ja siitä syntyvää makua - ehkä se voisi olla ratkaisu hankalien lapsien kohdalla, jotka eivät suostuneet juomaan rohdoksiaan kuin hirviöillä pelottelun ja leivoksilla lahjonnan jälkeen.
"Lievään yskään ja kuumeeseen riittää jopa yhdestä kahteen annosta, mutta pidemmälle edenneet taudit saattavat vaatia jopa viikon verran yrttien nauttimista, mikäli ovat ainoa parannuskeino. Siihen verraten 25 annosta voisi olla hyvä määrä", parantaja selitti samalla, kun mittaili pienellä puulusikalla ensimmäistä yrttisekoitusta pieneen pussiin. Haltian sormet työskentelivät nopeasti ja tottuneen näköisesti, eikä ensimmäisen rohdoserän jäljiltä pöydällä ollut kuin muutama hippunen pussista ohi karanneita tummanvihreitä, käpristyneitä lehtiä. Yrttien ja pussien rapina veti yleensä Nafin huomion puoleensa - siitäkin huolimatta, vaikka otus ei ollut koskaan saanut työntää kuonoaan kädenmittaa lähemmäs Nanan rohdoksista -, mutta tällä kertaa oranssit silmät tuijottivat tiukasti Nanan takana istuvaa koiraa. Vaikka tuon valkoisen karvaturrin huomio oli kohdistunut Nanan toimiin, ei lisko uskaltanut siirtää katsettaan siitä. Se heilutteli häntäänsä jännittyneen nykivin liikkein Nanan edessä, saaden haltian lopulta kyllästymään ja kääntämään hännän kaulansa edestä toiselle olalleen pois tieltään.

"Kyllä vain, nämä säilyvät oikein hyvin sinunkin kotisi ilmastossa, kunhan pidät ne kuivana", Nana vastasi Viluttarelle ripotellessaan viimeistä lusikallista toiseen pussukkaan. Hän kiristi pussin suun kiinni ohuella langalla ja asetti sen nojaamaan toisen pussin viereen täyttääkseen vielä kolmannen, tulehduksia alentavan yrttisekoituksen eri omaan pussiinsa.
Viimeisenkin pussukan suu sulkeutui pian pienen ratinan saattelemana. Nana nappasi pussit käteensä ja ojensi ne Vilutarta kohti.
"Harmaalla langalla suljettu pussi on kuumeeseen, ruskealla suljettu unettomuuteen ja punaisella merkattu tulehduksiin. Yksi tuollainen lusikallinen..." Nana nyökkäsi pöydälle jäänyttä lusikkaa kohti. "Teekuppia - tai maitolasia - kohden. Pari kertaa päivässä kuumeeseen ja tulehduksiin kunnes oireet helpottavat, unettomuuteen iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa."
"Uskotko muistavasi?" Nana vielä kysyi lopuksi ojennettuaan pussit Viluttarelle.

Suljettuaan juuri täytettä saaneen rahapussinsa kääntyi Nana vielä kysymään:
"Oletko muuten matkannut kotoasi asti yksin? Se ei taida olla ihan lyhyt huvimatka, vaikka sinulla nämä suloiset kaverukset seuranasi ovatkin."

User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Viherkivi » Sun May 20, 2018 8:06 pm

"Enköhän muista... Ja uskoisin parantajamme olevan näiden kanssa jo tuttuja.", Vilutar totesi nyökäten kun otti maksetut nyssäkät vastaan. Punaisella merkitty pussi oli ainakin helppo muistaa, koska tulehdukset usein tuntuivat polttavilta kuin tuli. Vilutar vihelsi toisen koiransa takaisin vierelleen -- Kantohanki oli jo liian lähellä pientä liskoa, eikä Vilutar halunnut hoivata käristyneitä karvoja tai puremia koiran oman tottelemattomuuden takia. Säyseästi, Kantohanki palasi emäntänsä vierelle, tämän pakatessa pussukoita paitansa sisään.

"Yksin?", Vilutar hieman säpsähti kysymystä.
"No siis... Kyllä." Jäätikköhaltia ei ollut tottunut siihen, että suurten kaupunkien asukkaat olivat uteliaita, vaikka nyt kun hän ajatteli asiaa tarkemmin, oli monikin kysellyt häneltä kaikenlaista. "Meilläpäin kasvatetaan poroja ja lampaita, metsästetään ja kalastetaan jonkin verran... Mutta kun maanviljelys ei oikein suju, niin meidät vaihtokauppiaat lähetetään hankkimaan tavaroita, joita meiltä päin ei saa." hän selitti parantajalle. Vilutar itse ei edes ollut meren ääreltä kotoisin, joten serkkujen sana kalastamisestakin oli ainoa tieto, jota hän kalastamisesta tiesi.

"Usein meitä on muutama enemmän, mutta nyt tällä kertaa minulla on vain nämä koirat mukana.", hän sitten sanoi. Saattoi olla kyllä vaarallista matkustaa yksin, vaikka Vilutar ei ollutkaan koskaan pelännyt koiriensa kanssa matkustaessaan.

Hän katseli puodissa ympärilleen ja olisi ehkä halunnut hivellä joitain purkkeja ja purnukoita uteliaisuuttaan... Mutta ei oikeastaan uskaltanut, koska ei halunnut rikkoa tai sotkea mitään.
"Ovatko yrttisi villejä vai kasvatettuja?", Vilutar kysyi parantajalta, vaikka ei oikeastaan ymmärtänytkään aiheesta oikein mitään. Hän saattoi olla ehkä hieman kateellinen siitä, että täälläpäin kansa saattoi kasvattaa yrttinsä ikkunalaudoilla, siinä missä yksi tiukka lumimyrsky heilläpäin saattoi pyyhkäistä vasat, karitsat ja sitkeimmätkin puiden taimet kuoliaiksi.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Kide » Mon May 21, 2018 10:19 pm

Naenijalle jäi kuva, että Viluttarelle yksin matkustaminen näytti olevan tavallinen eikä lainkaan erikoinen ajatus. Nana nyökytteli kuunnellessaan kuinka tuo jäätikköhaltia raotti hieman ikkunaa jäätikön elämään. Niin, olisihan hänenkin pitänyt osata ajatella, että pitkien matkojen taittaminen, niin yksin kuin yhdessäkin, oli noille haltioille arkipäivää. Kun heidän asuinalueellaan ei tosiaankaan kasvanut juuri mikään, täytyi varastoja varmasti täydentää tuon tuostakin, vaikka se vaatikin pitkää matkustusta. Toisaalta tuo elämä kuulosti kovin kiehtovalta, mutta toisaalta Nana ei olisi voinut kuvitella elämää ilman yrttejään. Tai ilman vihertävää metsää, jonka sateen jälkeistä tuoksua ei korvannut mikään, saati kevään tuomaa viherrystä tai kaunista ruska-aikaa.

Viluttaren kysymys sai Nanan hymähtämään ja hymyn leviämään tuon kasvoilla.
"Tarvitsisin puolen Phoeben kokoisen kasvimaan, jos haluaisin kasvattaa kaiken itse", hän totesi sitten antaen katseensa liukua pitkin seinustan peittävää hyllyjen rivistöä.
"Jos se olisi mahdollista, kasvattaisin kyllä mielelläni enemmän yrteistäni, mutta valitettavasti kasvimaani on kovin pieni. Eivätkä kaikki kasvit edes viihtyisi tässä maaperässä. Mutta onneksi Phoeben tori toimii kuin eräänlaisena kasvimaana, joskin käsien sijasta kasvit poimitaan rahalla", Nana jatkoi naurahtaen, siirrettyään katseensa takaisin Viluttareen.
"Mikäli sinulla on aikaa, etkä ole vielä käynyt Phoeben torilla, suosittelen sitä lämpimästi. Sieltä voi löytää lähes mitä vain ikinä keksii tarvitsevansa", hän vielä jatkoi hymyillen.

"Entä olisinko minä voinut vielä auttaa sinua jotenkin?" Nana kysyi vielä lopuksi. Hän siveli samalla rauhoittavasti Nafin häntää, vaikka lisko näyttikin viimein luottavan siihen, etteivät heidän karvaiset vieraansa olleet vaarallisia, ja antoi orannsien silmien tarkkaavaisen katseen liukua välillä muuallekin.

User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Viherkivi » Tue May 22, 2018 7:54 pm

Vilutar saattoi tuntea itsensä hieman tyhmäksi, mutta nauroi parantajan kommentille puolet kaupunkia vievästä kasvimaasta. Toteamus kyllä avarsi myös jäätikköhaltian ymmärrystä siitä, miten paljon hän ei oikeastaan tiennyt kasveista ja niiden ominaisuuksista. Toisaalta oli hyvä, että edes joku ymmärsi.

"Mahtaa olla kova työ haalia kaikki raaka-aineet kasaan...", hän totesi sitten tarkastellessaan purkkien ja pussien rivejä. Kova työ mahtoi olla myös kaikkien eri kasvien käsittelyssä, mitä Vilutar ihmetteli. Niin paljon erilaisia tapoja kasvien käsittelyyn; kuivaaminen, liottaminen, keittäminen... Hän hymähti hieman, mutta osasi arvostaa parantajien näkemää vaivaa.

"Olenkin tainnut hankkia kaiken tarvitsemani... Tai, no... Heimoni tarvitsemat tavarat.", hän sanoi, tutkien läpi mielensä sisäistä listaa tarvikkeista, joita hänen oli pyydetty tuomaan. Rahaa hänellä oli vielä jäljellä yhteisöään varten, mutta osa oli myös Viluttaren omaa käyttörahaa. Ehkä hän noudattaisi Naenijan neuvoa ja lähtisi torille tarkastamaan paikallista tarjontaa. Naenijan hymy oli tarttuvaa sorttia, joten Vilutar vastasi siihen omallaan.

"Taidat olla oikeassa siitä torista, ehkä käyn tarkistamassa sen seuraavaksi.", Vilutar sanoi.

User avatar
Kide
Posts: 539
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Kide » Wed May 23, 2018 7:57 pm

Naenija antoi katseensa liukua samaan suuntaan Viluttaren kanssa; hyllyihin ja niillä nököttäviin tavaroihin. Pullorivistä osa kimmelsi kuin veden pinta, osa tuntui sameudessaan imevän kaiken valon sisäänsä, ja näkymää tasapainottivat satunaiset, erinäköiset ja kokoiset pussukat sekä siellä täällä retkottavat kuivatut kasvien varret.
"Kyllähän yrttien kanssa saa aikaa kulumaan, mutta minulle se on enemmänkin rentouttava askare kuin työ", Nana naurahti hyvätuulisesti Viluttarelle.

"Siellä on tänään niin upea ilmakin, että torilla varmasti käy kuhina kuin muurahaispesässä", Nana totesi ja vilkaisi automaattisesti avointa ikkunaa.
"Mukavaa päivää ja turvallista kotimatkaa, teille kaikille!" Nana toivotti lämpimästi hymyillen ja siirtyi avaamaan vierailleen oven. Nafi oli kyyristynyt hieman rennompaan asentoon haltian olalla, mutta nousi uudelleen selkäänsä köyristäen seisomaan, kun he astelivat lähemmäs Vilutarta ja hänen lemmikkejään.
Nana seurasi ovelta hetken Viluttaren loittonevaa selkää ja koirien heiluvia häntiä, ennen kuin palasi takaisin pöytänsä ääreen. Nana oli alottamaisillaan pöydälle jääneiden purkkien ja pussien siirtelyn takaisin paikoilleen, kun Nafin lennähdys ikkunalaudalle sai haltian pysähtymään. Hän katseli hetken liskon kiukkuisesti sätkivää häntää ennen kuin naurahti:
"Hyvä on, mennään sitten." Haltia nappasi vastaanottotilan nurkasta pienen korin ja vetäisi tuolin selkänojalta vyön puukkoineen ja pussukoineen lantiolleen.
"Nafi?" Nana kutsui kysyvästi jo kävellessään ovea kohti ja ennen kuin hänen kätensä ehti ovenkahvalle asti, istui pieni lisko jälleen hänen hartioillaan.

// Melkoiseksi tämän pelin kesto venähti, mutta mukavaa oli. Kiitos pelistä! :D //

User avatar
Viherkivi
Posts: 108
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Elämä kuluttaa, elämä hajottaa

Post by Viherkivi » Sun May 27, 2018 5:00 pm

Vilutar varmisti, että hänellä oli kaikki tarvittava, taputellen taskunsa ja puseronsa sisällön. Sitten hän vihelsi koirilleen, jotka kuuliaasti nousivat paikoiltaan ja jolkottelivat haltian molemmin puolin kuin karvainen partio. Kantohanki kohotti kuonoaan vielä liskon suuntaan, mutta ei tohtinut haukahtaa tai muuten niskoitella, sen kuonokarvat vain värisivät kun koira imaisi itseensä vierasta tuoksua vielä viimeisen kerran ennen lähtöä.

"Kiitos kaikesta.", Vilutar sanoi parantajalle lähtiessään. "Myös sen nilkuttavan tuttavani puolesta.", hän sitten lisäsi. Jalaajen liukeneminen oli ollut outo tapaus, mutta jäätikköhaltia muistutti itseään siitä, miten meitä oli moneen kelkkaan, ja osa ei aina edes mahtunut kelkkoihin.
"Kivutar, Kantohanki, vierelle.", hän käskytti koiriaan, jotka seurasivat häntä kuin varjot.

Mielessään jäätikköhaltia kävi läpi kaiken, mitä oli nyt saanut hankittua. Vaikutti siltä, että hänellä oli kaikki mitä hänen heimonsa nyt tarvitsi, mutta haltialla oli mielessään vielä henkilökohtaisemmat tuliaiset, ja mahdollinen lepo ja varustautuminen ennen raskasta paluumatkaa kohti etelää.

"Jospa ensin palataan majapaikkaamme, ja sitten kootaan itsemme ja ajatukset, eikös?" hän totesi koirilleen, joilla ei eläinten luonnon mukaisesti ollut asiaan mitään sanomista vastaan tai puolesta.

OoC: Kiitti pelistä! :)

Locked