Päivän hyvä työ

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Päivän hyvä työ

Post by Kuparirapu » Sat Sep 09, 2017 5:10 pm

//Jo käynnissä oleva peli, jonka juuret löytyvät täältäpäin. Kide ja Naenijia//

Vareo nojasi päätään käsiinsä, hengittäen syvään. Kun hänen sydämensä oli malttanut rauhoittua äskeisen jäljiltä, hän pani merkille kuinka väsymys alkoi hiipiä hänen jäseniinsä. Tappelu torilla, juoksumatka pakoon, päivä vaeltaessa pitkin satamaa ja nyt Dirgen raahaaminen tänne...tulevana yönä hän tulisi nukkumaan kuin kuollut.
Naenijan pyynnöstä Vareo siirtyi pitelemään jälleen Dirgen kättä. Haava oli tosin jo paremmalla tolalla, ja Dirge oli kaikesta suunpieksennästään huolimatta sitkeä vanha tervaskanto. Tuo kestäisi pikku pistokset kyllä.
Pyyhkäisten kömpelösti silmäänsä paidanhihaansa Vareo katsoi kysyvästi Naenijaa, parantajan viivytellessä tikkien kanssa. Silloin hän kuitenkin huomasi naisen hengittävän nopeammin, kuin hätääntyneenä. Irrottaen Dirgestä Vareo tuli ripeästi naisen viereen. Parantaja oli kyllä selkeästi ollut rasittunut haavaa hoitaessaan, ja nyt naisen kädet tärisivät kuin tuo olisi ollut sairas.
"Hei, mitä nyt?" Vareo kysyi ja uskaltautui nyt ravistamaan naista hellästi hartiasta. Naenijan sylissä kyhjöttävä lisko nosti päätään, ja Vareon näki punertavan kielen vilahtavan terävien hampaiden välistä varoittavasti. Laskien kasvonsa naisen tasolle Vareo haki tämän katseen omaansa ja kysyi uudelleen:
"Niistä vartijoistako huolehdit? Menkööt menojaan, ovat varmaan jo unohtaneet kenelle täällä edes puhuivat."
Vareo yritti rohkaista Naenijaa hieman, ehkä vartijoiden huutaminen oli järkyttänyt naista enemmän kuin tuo oli näyttänyt päällepäin.
"Ei neidin kannata ajaa itseään aikaiseen hautaan, siitä jäisi minulle terveen käden seuraksi huono omatunto," Dirge totesi katsellen Naenijaa otsa rypyssä. "Vedä muutama tuore henkäys, ei tässä enää kuolemanhätää ole. Kyllä minä pienet kirvelyt siedän, hyvän asian puolesta."
Vareo katsoi vuoroin Dirgeä ja Naenijaa, ja sanoi sitten:
"Olisiko parempi että söisit jotain? Kuten todettu, kukaan ei ole vuotamassa enää kuiviin ja pieni vahvistus tekisi sinulle varmasti hyvää."

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Päivän hyvä työ

Post by Kide » Sat Sep 09, 2017 10:10 pm

Naenija havahtui ajatuksistaan vasta Vareon tarttuessa häntä hartiasta. Haltia ei ollut edes huomannut miehen pyörähtäneen hänen viereensä ja säpsähti tämän kosketuksesta. Nanasta tuntui, että hänen päänsä sisällä oli sankempi sumu kuin syksyisinä aamuina niityn laidalla. Kiukku ja pelko risteilivät neidin mielessä, kummankaan saamatta toista vankempaa jalansijaa. Soppaa sekoittivat entisestään suunnaton väsymys ja etenkin nälkä, joka tuntui hautaavan alleen viimeisetkin järkevät ajatukset. Nafi nousi seisomaan Naenijan sylissä irroittamatta katsettaan Vareosta. Lisko kääntyi kaula pitkällä tuijottamaan miestä, mutta ei päästänyt toistaiseksi mitään ääntä.

Viimein Naenija tajusi laskea tärisevät kätensä pöydälle lepäämään. Hän tuijotti käsiään silmiään räpytellen ja yritti keskittyä Vareon sanoihin. Neiti uskoi ymmärtäneensä kaiken, vaikka hänen ajatuksensa yrittivätkin karkailla. Nana ei voinut olla pohtimatta, miten oli onnistunut päästämään itsensä näin väsyneeseen tilaan - ja vieläpä vieraassa seurassa. Naenija huomasi yllättäen tuijottavansa käsiensä sijasta Vareota silmiin. Mies oli laskeutunut ihan hänen eteensä ja tummien silmien katseesta paistoi aito huoli. Nana kuunteli ilmeettömästi miestä, pystymättä reagoimaan tämän kysyvään sävyyn mitenkään. Vareon viimeisen kysymyksen jälkeen Nana tarttui siihen ainoaan asiaan, jonka pystyi ammatillisesti järkevästä mielestään kaivamaan parhaaksi vaihtoehdoksi tilanteen hoitamiselle: ruokaan.
"Se... Se voisi olla hyvä idea", Naenija vastasi melkein kuiskaten.

Naenija oli nähnyt ja kuullut parantajan uransa aikana niin paljon kaikenlaista, ettei enää hätkähtänyt pienestä. Siksi neiti ei voinutkaan käsittää, miten oli lamaantunut näin totaalisesti. Ehkä tähän tilanteeseen olivat summautuneet koko päivän rasitukset ja vähäinen ruoka. Lisäksi parantaja oli päivän aikana käyttänyt enemmän magiaa kuin olisi ollut viisasta. Vasta nyt Nana antoi itsensä tajuta, kuinka paljon häntä todella jo heikotti. Oli hyvin tavallista, että Nana sulki mielestään omat tarpeensa keskittyessään parantajan töihin, mutta näin pitkälle tilanne oli harvoin kärjistynyt.

Haltia ryhdisti asentoaan ja kurottautui Vareon kehotuksesta toista ruokakulhoa kohti. Astia tuntui ihanan lämpimältä viileitä sormia vasten Nanan vetäessä sen itsensä eteen. Keitto ei enää höyrynnyt, joten Nana uskaltautui nostamaan lusikallisen suuhunsa ruuan lämpöä sen kummemmin kokeilematta. Keitto ei ollut erityisen täyteläistä: kirkkaassa liemessä uiskenteli lähinnä epämääräisen muotoisiksi leikattuja perunan ja porkkanan paloja, lihaa siellä oli vain muutaman pienen sattuman verran. Joka tapauksessa haltiasta tuntui, ettei hän ollut saanut parempaa ruokaa koskaan. Neiti lappoi puolet keittokulhollisesta suuhunsa hyvin nopeasti eikä välittänyt hienommista pöytätavoista tuon taivaallista juuri nyt. Hän pysähtyi pyyhkäisemään sormella toiselle puolelle suupieltään karanneen pisaran keittoa ja kohotti hetkeksi katseensa Vareoon.
"Kiitos. Tämä tosiaan tuli tarpeeseen", haltia sanoi ja antoi katseensa lipua myös Dirgen puoleen. Nanan kasvoilla oli jopa havaittavissa pieni hymy. Hän kääntyi takaisin ruokansa ääreen, mutta jatkoi syömistä nyt hieman rauhallisemmin ja naiselle sopivampaan tyyliin.

Ruokailu antoi haltialle myös mahdollisuuden koota sotkeentuneita ajatuksiaan. Miesten yllättävä huolehtivaisuus ja ystävällisyys olivat pyyhkineet pois terävimmän kärjen vihasta. Eikä Nana ollut edes varma, oliko hänellä oikeutta olla vihainen miehille päivän tapahtumista. Neiti laski mielessään yhteen muistikuvia päivästä. Viimeisimpänä hän muisteli Vareon aiempaa toteamusta siitä, kuinka Dirge oli kahakassa haavoittunut, mutta kuinka miesten tarina oli kaartilaisten edessä muuttunut. Kaksikkoa katsoessaan Naenija ei kuitenkaan osannut olla yhtä vihainen kuin aiemmin - eikä myöskään peloissaan. Olivathan miehet osoittaneet ystävällisyytensä ja huolehtivaisuutensa jo useaan kertaan.

Naenija söi kulhon tyhjäksi kahta pientä lihankimpaletta lukuunottamatta. Hän kauhaisi ne kulhon pohjalta lusikkaan ja nappasi ne siitä toiseen käteensä. Nafi, joka oli taas huomattavasti rauhallisempi emäntänsäkin rauhoituttua, kurotteli päätänsä pöydän reunalle ja nuuhki ruokakulhoa toiveikkaana. Nana laski kätensä liskon kuonon eteen, mistä lemmikki nappasi lihanpalat suuhunsa silmänräpäyksessä. Nafi nielaisi pienet lihat sellaisenaan ja jäi toiveikkaana vielä tuijottamaan ruokakulhoa suupieliään lipoen.

"Anteeksi, tämä päivä on ollut todella pitkä ja raskas", Naenija sanoi ja katsoi pahoittelevasti miehiä vuoron perään. "Kaartilaisten sisäänryntäys oli kaiketi se viimeinen pisara kaiken päälle", haltia jatkoi myötäillen Vareon aiempia epäilyksiä, vaikka hetken halvaantumisen todellinen aiheuttaja olikin mies kavereineen itse. Naenija ei vielä tiennyt uskaltaisiko kohdata miehet asiasta vai ei.
"Pitäisikö meidän nyt viimeistellä sinun kätesi?" Naenija osoitti kysymyksen Dirgelle. "Se paranee varmemmin, jos laitamme siihen muutaman tikin." Parantaja osasi epäillä, ettei mies malttaisi olla käyttämättä kättään, jolloin haava voisi rasituksesta revetä helposti, jos se olisi vain parantavin voimin kiinnitetty.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Päivän hyvä työ

Post by Kuparirapu » Thu Sep 14, 2017 3:33 pm

Parantaja näytti saavan langan päistä uudelleen kiinni, ja hänen ottaessa keittokulhon sekä Vareo että Dirge katsoivat tätä hetkisen. Vareo vilkaisi vanhempaa miestä katseella, jonka sanaton kysymys oli varoittava.
Mitäs jos nainen oli alkanut epäilemään?
Mutta Dirge vastasi Vareon katseeseen, ja vanhan miehen silmissä oli toruva sävy. Parantaja oli auttanut heitä. He eivät olleet mitään satamahampuuseja, jotka pelottelivat kunnon ihmisiä hiljaisiksi. Jos Naenija jotain epäili, niin antaa epäillä.
Vareon nyökätessä pienesti Dirge kävi oman annoksensa kimppuun, hyläten lusikan heti sivuun. Dirge poimi toisen keittokulhon hieman kömpelösti vasemmalla kädellään, ja ryysti sen muitta mutkitta tyhjäksi. Vanha mies pyyhkäisi liemipisaroita parrastaan ja mutusteli harvat lihan- ja vihanneksenpalaset suustaan, päästäen lopuksi matalan röyhtäisyn.
"Pleh, kokki taisi nostaa laiturilta padan merivettä sattumilla ja keitti sitten sen asiakkaille. Mutta kyllä tuo vatsaa lämmittää, vaikka kieli ei tykkää."
Vareo hymähti vinosti, mutta käänsi päänsä kun Naenija pahoitteli äskeistä. Vareo nyökkäsi hitaasti ja sanoi vilpittömällä äänellä:
"Ymmärrän."

Parantajan kehotuksesta Dirge ojensi kätensä toistamiseen, ja Vareo piteli tottumuksesta vanhemman miehen kyynärvartta paikallaan. Dirge murahti neulan painuessa hänen ihonsa läpi, mutta pysytteli kuitenkin paikallaan. Naenijan työskennellessä neulan ja langan kanssa Vareo vilkaisi naista ja hetken emmittyään sanoi:
"Olet auttanut muitakin torilla haavoittuneita tänään, eikö niin? Määräsivätkö vartijat sinut toimeen vai...?"
Laskien katseensa Vareo lisäsi:
"Se oli varmasti...raskasta."

Pohjimmiltaan Vareo ei suostunut katumaan torilla tapahtunutta. Siinä oli ollut lopussa kyse ylpeydestä, niin hänen kuin monen muunkin työläisen, ja monille riehuminen oli tehnyt jopa hyvää. Aiemmin kapakoita kierrellessään hän oli nähnyt porukoita istumassa yhdessä, mustelmilla ja haavoilla mutta kaikki yhdessä hymyillen.
Tietenkin sivussa joku onneton oli saattanut saada pullosta, tai kaatua kiville...mutta istuessaan Naenijan vierellä, joka oli ajanut itsensä näännyksiin paikatessaan hänen ja Dirgen aloittamaa sotkua, Vareo tunsi hieman katumusta. Tehtyä ei saisi tekemättömäksi, mutta Naenija ainakin oli ansainnut jotain kaikesta vaivastaan, hän päätti.
"Olet ansainnut parantajan hinnan työstäsi, sen voin vakuuttaa sinulle," Vareo sanoi.

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Päivän hyvä työ

Post by Kide » Fri Sep 15, 2017 6:00 pm

Vareo ja Dirge näyttivät tyytyvän haltian vastaukseen ja kolmikko siirtyi takaisin Dirgen käden pariin. Kuuliaisesti ilman pyyntöä Dirgen käsi asettui sopivasti Naenijan eteen pöydälle ja samassa Vareo oli jo tukemassa kättä paikoilleen. Parantaja siirsi ruokakulhoja hieman sivummalle ja nappasi nyt paljon vakaammin sormin neulan pöydältä. Nafi tiiraili pöydänreunan yli haikeasti ruokakulhojen perään. Oranssit silmät kapenivat hieman kuin lisko olisi mielen voimalla yrittänyt kutsua kulhoja takaisin lähemmäs. Ohut kieli vilahti vielä kerran hampaiden välistä, mutta sitten lemmikki näytti luovuttavan hiljaisesti tuhahtaen. Nanan kumartuessa uudelleen lähemmäs haavaa Nafi laski päänsä pöydänkulmalta ja painoi poskensa haltian vasenta kättä vasten. Se jäi tuijottamaan tarkkaavaisesti Dirgen käden suuntaan. Naenija suunnitteli uudelleen ompeleiden paikat ja alkoi tällä kertaa empimättä toimeen. Terävä neula upposi ihon läpi kuin veitsi pehmeään voihin. Kuten Nana oli epäillytkin, istui Dirge hievahtamatta aloillaan pisto toisensa jälkeen. Vareon ei olisi edes tarvinnut pidellä kättä, mutta lisävarmistuksesta ei ollut koskaan haittaa. Lisäksi Nana uskoi siihen, että ystävän kosketus toimi myös lohduttavana, olipa kyse sitten lapsista tai raavaista miehistä.

Naenijan katkaistessa lankaa neljännestä tikistä keskeytti Vareon kysymys hänen keskittymisensä yllättäen. Haltia katsahti miestä kohti hämmästyneenä.
"Kyllä autoin, ties kuinka monta huono-onnista", Nana vastasi nyökäten. "Mutta ei minua kukaan siihen käskenyt. Minä halusin auttaa. Toki päivä on ollut raskas, mutta mitä muutakaan olisin voinut tehdä", haltia jatkoi hartioitaan kohauttaen. Tällaisissa tilanteissa Nana ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin auttaminen. Ei hän olisi voinut vain poistua paikalta tietäen, että siellä oli paljon haavoittuneita. Hän oli tarjonnut apuaan kaikille sitä tarvitseville välittämättä siitä kuinka moni heistä oli kykenevä - ainakaan sillä hetkellä - maksamaan. Ruskeiden silmien katse kääntyi takaisin haavan puoleen ja haltia jatkoi työtään varmoin ottein.

Kahdeksannen ompeleen jälkeen Nana suoristi selkänsä ja huokaisi. Tiukan arvioiva katse lipui hetken edestakaisin siistin tikkirivin päällä. Jokainen ommel oli kuin kopio viereisestään. Ahavoitunutta ihoa vasten tarkasti ja siististi tehdyt ompeleet näyttivät melkein pistävän tyylikkäiltä. Ne erottuivat kuin kirkkaat kirjailut repaleisista vaatteista. Pienten ommelten rivi kaartui tasaisesti haavan myötäisesti. Ainoastaan viimeinen, peukalon juureen tuleva tikki poikkesi hieman rivistä, sillä haavakin kaartui hieman voimakkaammin sieltä päästä. Nana jäi katsomaan viimeistä tikkiä hieman tarkemmin. Vaaleanruskeiden kulmakarvojen väliin ilmestyi pieni uurre parantajan arvioidessa työnsä jälkeä. Tämä ommelten musta lammas poikkesi muusta rivistöstä, mutta lopulta haltia arvioi sen olevan juuri sellainen kuin kuuluikin. Hän käännähti asettelemaan neulan ja langan takaisin laukkuunsa. Nafi väisti tottuneesti alas Naenijan syliin, kun haltia kiertyi nappaamaan kyljessään roikkuvan laukun. Nana katsahti huokaisten hyvin pieneksi käynyttä lankakeräänsä ennen kuin tökkäsi neulan siihen kiinni ja pudotti ne yhteen laukkunsa taskuista. Hänellä ei ollut aavistustakaan kuinka monta tikkiä hän oli tänään taiteillut, mutta ainakin lankakerä näytti kuihtuneen puoleen siitä, mitä parantaja muisteli sen aamulla olleen.

"En tee työtäni rahan takia", Naenija vastasi topakasti Vareolle ja katsahti tätä silmät tummina hehkuen. Hetken tauon ja ruuan jälkeen hatian katse oli jälleen terävöitynyt takaisin hänelle ominaisen tarkkaavaiseksi. Nanalle tämä työ oli ennen kaikkea kutsumus eikä hän olisi koskaan pyytänyt siitä maksua, jollei se olisi välttämätöntä. Pelkkä tyytyväisyys oman käden jälkeen ei kuitenkaan täyttänyt vatsaa. Naenija koki parantajan työn oikeastaan myös velvollisuudekseen; kun hänelle oli tällainen lahja annettu, oli se selvästi tarkoitettu kaikkien auttamista varten, tasavertaisesti. Aivan kuten hänen äitinsä ja kaikki isovanhempansakin olivat aina ajatelleet. Reean suvun naiset olivat aina kokeneet heidän harvinaisen voimakkaat parantajan taitonsa sellaiseksi lahjaksi, josta tuli olla kiitollinen ja jota tuli käyttää oikein. Jos tällaista lahjaa käyttäisi väärin tai mielivaltaisesti, ei ollut sen arvoinen.
"Älä ymmärrä väärin, arvostan toki elettäsi", haltia jatkoi hieman pehmeämmin huomattuaan Vareon aidon kiitollisen katseen.
"Jos koette olevanne velkaa, otan toki kaiken kiitollisena vastaan. Mutta ainut asia mitä toivon olisi, että saattaisitte minut turvallisesti kotiini. En haluaisi viettää yötäni täällä." Naenija vilkaisi kulmat kurtussa majatalon isäntää, joka parhaillaan pyyhki tiskiä puolihuolimattomasti edestakaisin viuhtoen. Sitten neiti käännähti kysyvästi takaisin Vareon puoleen.

Nana oli pyöritellyt ajatusta kotimatkasta mielessään haavaa parsiessaan. Hän oli lopulta vakuuttunut siitä, että kaiken tämän jälkeen - huolimatta miesten mahdollisesta osallisuudesta kahakan alkuun - hän voisi luottaa Vareoon ja Dirgeen. Hän uskoi miehiä katsoessaan siihen, että nämä saattaisivat hänet kunniallisesti kotiin kaiken hänen tarjoaman avun jälkeen. Olivathan miehet jo osoittaneet olevansa yllättävän herrasmiesmäisiä, vaikka muistikuvat kahakasti tätä mielikuvaa kovasti varjostivatkin.

"Mutta ensin meidän täytyy katsoa tuota sinun silmääsi", Naenija jatkoi. Hän nappasi pöydälle aiemmin nostamansa pienen ja sameahkon pullon, mutta kääntyikin vielä Dirgen puoleen.
"Hiero tätä hieman haavan päälle sillä aikaa, kun autan Vareota. Pehmeästi sitten, ethän halua tikkien kärsivän", haltia sanoi käskevästi, jättämättä varaa vastalauseille.
"Noin sormenpäänverran salvaa riittää tuohon haavaan. Se nopeuttaa paranemista", Nana lisäsi ja ojensi pullon Dirgelle. Hän nappasi Nafin sylistään ja nosti olkapäälleen. Lisko työntyi tummien hiusten alle ja kierähti koko pituudeltaan makaamaan haltian hartioille. Naenija nousi seisomaan, laski olkalaukkunsa tuolilleen ja asteli Vareon viereen.
"Onko tänne päässyt hiekkaa tai jotain muuta?" haltia kysyi ja kumartui kasvotusten miehen kanssa. Nana ojensi toisen kätensä punoittavaa silmää kohti vetääkseen sitä isommin auki.
"Kääntäisitkö päätäsi valoa päin, niin näen paremmin", Nana jatkoi hänelle tyypillisen käskevään, mutta kuitenkin ystävälliseen sävyyn ja asetti toisen käden miehen poskelle ohjatakseen tämän päätä pöydällä hennosti lepattavan kynttilän suuntaan. Lyhyeksi käynyt kynttilänkanta valaisi edelleen yllättävän kirkkaasti. Sen lämmin valo sai haltian tummat hiukset paljastamaan punertavan sävynsä. Hiusten alta työntyvä Nafin pää melkein sulautui Nanan hiusten joukkoon otuksen suomujen kiiltäessä hyvin samankaltaisissa tummanpunaisen ja mustan sävyissä.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Päivän hyvä työ

Post by Kuparirapu » Tue Sep 19, 2017 9:31 pm

Parantajan vastaus sai Vareon kulmat kohoamaan hieman. Mutta sitten miehen suu kääntyi hieman surulliseen hymyyn, samalla kun Naenija ompeli loput tikit. Tuollainen hyväsydämisyys, jonka haltianainen omasi, tuntui hiljalleen kadonneen Phoebesta. Sisimmässään Vareo ei voinut välttyä tunteelta, että ennemmin tai myöhemmin Phoebessa vallitseva mätä voisi päästä naisesta voitolle. Koska hän itse tiesi, että suurin osa hänen uskostaan toisiin ihmisiin oli haudattu niinä pitkinä vuosina rautakaivoksen uumenissa.
"Kyllä meistä sellaiseen pikku reissuun on, te sentään saitte kantaa minut tänne asti," Dirge totesi myhäillen.

Saatuaan tikit valmiiksi Naenija ohjeisti Dirgeä salvan käytössä, ja vanha mies totteli kuuliaisesti. Hän silmäili salvapulloa otsa kurtussa, ennen kuin korkkasi sen ja nuuhkaisi. Nenän rypistyksestä päätellen haju ei ollut vanha miehen mieleen.
"Älä erehdy juomaan tuota muutaman viinapikarin päälle." Vareo totesi virnistäen. Dirgen tuhahti äänekkäästi ja levitti varovaisesti salvaa haavalleen. Mutta sitten Vareo huomasikin haltianaisen tulleen tutkimaan häntä, ja kalju mies hätkähti hivenen tämän tutkiessa hänen silmäänsä tarkasti.
"Kyllä...hiekkaa se taisi olla," Vareo sai änkätyksi, ennen kuin irvisti hivenen. Hänen silmäänsä tuntui kirveltävän kahta kauheammin kun Naenija raotti silmäluomia varovaisesti, mutta Vareo pakottautui pysymään paikallaan, puristaen vain tiukasti reisiään.
"Joku kaappasi ilmeisesti kämmenellisen maasta ja paiskasi sen sitten naamalleni," hän jatkoi sukkelasti. Vareo ei voinut olla huomaamatta kuinka kynttilänvalo leikki haltianaisen hiuksissa ja kasvojen pehmeillä piirteillä, kahden ruskeaan taittuvan silmän tarkan katseen keskittyessä. Ja kapeiden sormien pehmeä mutta periksiantamaton ote poskella sai Vareon muistamaan yhtäkkiä, kuinka kauan siitä oli kun kukaan oli viimeksi koskettanut häntä muuten kuin satuttaakseen. Kepillä, nyrkillä, kivellä, ruoskalla. Antaen naisen ohjata hänen päätään sivuun Vareo pani merkille, kuinka lämpimältä Naenijan kosketus tuntui.
Mutta sitten Vareo huomasi Nafi-liskon kekälemäiset pikku silmät naisen hartioiden seudulla, ja se näytti katsovan Vareota jotenkin mustasukkaisen näköisenä. Muistaen yhä hammasrivin, joka pikkuliskon suusta löytyi, Vareo keskittyi tiukasti sen yhteen selkäpiikkiin.
"En kyllä huomannut mitään, ennen kuin vasta illalla. Tuskin se kovin vakavaa voi olla..." Vareo tuumi ääneen, mutta mielessään muisteli kuinka Ajanlankauppiaan siivet olivat lennättäneet kaikkea moskaa kadulta ilmaan. Ilmeisesti hän ei ollut saanut suojattua silmiään tarpeeksi hyvin.

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Päivän hyvä työ

Post by Kide » Wed Sep 20, 2017 12:56 pm

Vasta läheltä katsoessaan Nana huomasi kuinka kauniin ruskeat silmät Vareolla olivat. Hän ei voinut ensin olla ihailematta erilaisia vaalean ja tummemman ruskean vivahteita, joita kynttilän kellertävä valo vain korosti. Naenija tiesi, ettei silmäluomien nykiminen voinut tuntua Vareosta erityisen mukavalta, varsinkaan nyt, joten haltia käänsi ajatuksensa nopeasti takaisin parantajan töihin. Silmä punoitti hieman kauttaaltaan, etenkin luomien sisäpinnat tuntuivat huutavan punaisuuttaan. Nana kallisti Vareon päätä hieman lisää ja hapuili sormillaan parempaa otetta leuanvierestä parransängen tuntuessa kovin terävältä haltian ohutta ihoa vasten. Nana kumartui hieman lähemmäs ja oli näkevinään alaluomen pohjukassa pieniä tummia hippuja - hiekkaa ja kenties myös muuta roskaa, kuten hän oli epäillytkin. Vareo vahvisti haltian epäilykset. Nana tuhahti tyytymättömästi, kun mies kertoi jonkun tehneen tämän tarkoituksella. Vaikka toisaalta, ottaen huomioon päivän tapahtumat oli typerää edes kuvitella, että tämä olisi voinut käydä vahingossa.

"Ei tämä vakavaa olekaan", Naenija vastasi Vareolle. Hän irrotti viimein otteensa miehen kasvoista ja suoristi pitkän selkänsä. Täyteen mittaansa suoristautunut haltia sai useamman pään kääntymään, mutta majatalossa vallitseva tasainen puheensorina jatkui katkeamatta. Naenijasta oli tuntunut jo aiemmin, että heidän seurueensa sai osakseen ihmetteleviä katseita - Naenijan kaltainen ilmestys tuskin oli tälle juottolalle jokapäiväinen, varsinkaan tällaisessa seurassa. Haltia ei kuitenkaan huomioinut saamaansa yleisöä sen kummemmin. Muut saivat hänen puolestaan tehdä mitä halusivat, kunhan antoivat hänen hoitaa työnsä rauhassa.
"Silmän saa kuntoon helposti, mutta minun täytyy huuhdella nuo roskat pois ensin, muuten parantamisesta ei ole mitään apua. Roskat vain raapisivat silmäsi pinnan uudelleen samaan kuntoon", Naenija kertoi Vareolle. Hän kääntyi ottamaan pyyhkeen pöydältä, mutta taitteli sitä ensin niin, että verisimmät kohdat jäivät peittoon. Samalla haltia vilkaisi Dirgeä, joka oli kuuliaisesti levittänyt salvaa haavansa päälle. Naenija nyökkäsi hyväksyvästi Dirgelle, otti myös vesikannun pöydältä ja kääntyi takaisin Vareon puoleen.
"Pidä tätä toisella kädellä leukasi juuressa, niin et kastele vaatteitasi", hän sanoi ja ojensi nyt vähemmän veriseltä näyttävän pyyhkeen Vareolle.
"Ja toisella kädellä venytä silmäluomiasi niin auki kuin pystyt, kun minä huuhdon", haltia jatkoi ohjeistusta. Hän olisi mieluusti pidellyt silmää auki itse, mutta jos hän kaataisi näin suuresta vesikannusta yhdellä kädellä, saisi Vareo todennäköisesti kylvyn. Kannun vinoa ja osittain lohjennutta nokkaa vilkaistessaan Nana kyllä epäili, että mies kastuisi joka tapauksessa hieman, mutta siltä ei nyt voitu välttyä.
"Tiedän ettei tämä tule tuntumaan erityisen mukavalta", Naenija sanoi pahoittelevasti ja jatkoi:
"Mutta sinun on pidettävä silmääsi auki, kunnes lopetan veden valuttamisen." Parantaja uskoi, että Vareo selviäisi tästä helposti: eiköhän tämä mies ollut kokenut paljon pahempaakin, aivan kuten Dirgekin.

"Nosta hieman leukaasi", Nana sanoi Vareolle ja nosti ohjeistavasti parilla sormellaan Vareota leuan alta. Sitten haltia kumartui Vareon ylle. Tummat hiukset valahtivat verhoksi vesikannua kohottavien käsien ympärille Naenijan pyöritellessä hartioitaan saadakseen viittansa asettumaan paremmin. Myös Nafi kurotteli kaulaansa pidemmälle nähdäkseen hiusten seasta mitä tapahtuu.
"Odotas sittenkin vielä", Nana sanoi yllättäen juuri ennen kuin ehti tipauttaa pisaraakan vettä. Parantaja laski vesikannun alas Vareon pään yläpuolelta ja kääntyi laittamaan sen takaisin pöydälle. Haltia oli ajatellut pitävänsä mieluummin viitan suojanaan myös sisällä, mutta nyt se tuntui olevan liian pahasti tiellä. Haltia avasi miehustalleen sidotun viitan nauhan ja pyöräytti viitan pois päältään. Nafi nosteli tottuneesti jalkojaan ja antoi viitan livahtaa altaan pois. Nana taitteli viittansa kaksin kerroin ennen kuin heilautti tuolille laukkunsa päälle. Viitan alta paljastui valkoinen, nilkkoihin asti ulottuva vartalonmyötäinen mekko, jonka kaula-aukon ja puolipitkien hihojen suut oli koristeltu yksinkertaisin vihrein kirjailuin. Ympäriltä kuului muutamia yskähdyksiä ja toinen juuri sisään astuvasta mieskaksikosta vihelsi kimakasti.
"Jahas, mehän oltas tultu aiemmin, jos olis tietty että täällä on seuralaisiakin tarjolla tänä iltana," toinen miehistä tokaisi naurahtaen ja mittaili samalla Naenijaa katsellaan. Äänet saivat Nafin kuikkivan puolelta toiselle ja se päästi pienen kiukkuisen sihahduksen. Nana saattoi tuntea joka puolelta itseensä porautuvat katseet. Hän oli osannut odottaa tätä ja oli sen takia mieluummin verhonnut itsensä harmaan ja yksinkertaisen viittansa suojiin koko illaksi. Ilman viittaa haltian olisi kuitenkin paljon helpompi taiteilla painavan vesikannun kanssa, ja pysyisipä ainakin toinen hänen asusteistaan kuivana. Naenijaa harmitti, ettei hän ollut valinnut mitään yksinkertaisempaa päälleen tänä aamuna, mutta kuinka hän olisikaan voinut arvata löytävänsä itsensä illalla nuhjuisesta kapakasta, joka oli pullollaan enemmän ja vähemmän juopuneita miehiä. Haltia huokaisi syvään samalla, kun nosti vesikannun pöydältä takaisin käsiinsä.
"No niin, otetaanpa uusiksi", haltia sanoi melko vaisusti Vareolle ja astui taas tämän viereen. Hänestä oli parempi jättää ympäristön kuhina vain huomiotta, silloin se todennäköisesti myös laantuisi nopeasti.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Päivän hyvä työ

Post by Kuparirapu » Sat Sep 23, 2017 11:04 am

Vareo joutui puremaan hammasta ettei olisi hieronut silmäänsä uudelleen. Hänen olonsa oli kyllä huojentunut, kun Naenija vakuutti ettei silmä todellakaan ollut pahasti tulehtunut. Hän asetteli parantajan ohjeita seuraten liinan leualleen, ja kivusta sihahtaen raotti silmäänsä. Vesikannu, jota Naenija piteli kädessään näytti pelottavan kookkaalta, mutta mies luotti aiemman perusteella toisen tietävän, mitä tekisi. Antaen haltianaisen käden kohottaa leukaansa hän hengitti syvään ja terästäytyi.

Mutta sitten Naenija irrottikin otteensa, ja kannu palasi pöydälle. Vareo oli juuri aikeissa kysyä, mutta nielaisi sanansa parantajan viitan valahtaessa pois tämänn yltä.
Hän, ja ympärillä kuuluvasta vaimeasta supatuksesta päätellen moni muukin, pistivät merkille kuinka haltianaisen kantama mekko laskeutui hartioita, vyötäröä ja lantiota pitkin. Vareon omia teitään haahuilevat ajatukset kuitenkin katkesivat napakan tönäyksen kopsahtaessa hänen kengänkantaansa. Säpsähtäen Vareo vilkaisi Dirgeä, joka vastasi kulma koholla ja leveä virne parran seasta pilkistäen. Vareo selvitti kurkkuaan ja siirsi katsettaan hieman nolona sivuun, vanhan miehen vain hekotellessa matalasti ja levittäen salvaa kämmenselkäänsä.
Sivusta kuuluva vislaus sai Vareon mulkaisemaan sisään tullutta kaksikkoa ärtyneesti. Etsikööt jotain löysähameista kapakkahempukoita, jos eivät tuota parempaa keksineet. Tuollainen tuntui vain vaivaannuttavalta kaikille läsnäolijoille.
"Menkää te nulikat ensin kuivaamaan korvantaustanne, niin sitten voitte yrittää paremmalla menestyksellä," Dirge totesi tyynesti sulkien salvapullon. Tämä irrotti yhdestä pöydästä naurunremakan, tyhjistä tuopeista päätellen heidän iltansa alkoi muutenkin olla jo hilpeällä tolalla.
"Vanha suolaparta puhuu asiaa, jokos po-pojat kestävät miehen annoksen, vai pyydetäänkö isännältä...marja-marjamehut mieheen?" joku pöydästä sammalsi virnistellen.
"Ettekös sitä paitsi tiedä, että varma tapa päästä parantajan syliin on mennä haavaa näyttämään," toinen jatkoi innokkaasti. "Sillä tavalla nuokin kaksi onnistuivat tuon söpöläisen ottamaan matkaansa."
Toinen kaksikosta yritti vastata jotain, mutta juomaripöytä innostui kohottamaan maljaa uudemman kerran ja tuoppien kopsahdukset peittivät muut äänet alleen.

Dirgen jämäkkä ääni oli aina ollut omiaan hillitsemään ongelmia ennen kuin ne edes alkoivat. Naenijan napakka ote leuasta ohjasi Vareon katseen huuliveikoista takaisin haltianaisen kasvoihin, ja mies asetteli liinan uudelleen leualleen. Raottaen uudelleen silmäänsä hän seurasi kuinka vesikannu kallistui hänen kasvojaan kohti.
Kylmän veden loiskahtaessa hänen silmäkulmalleen Vareo ähkäisi yllättyneenä, veden ropistessa hänen leukaansa pitkin sekä lattialle että hänen syliinsä. Silmä sameana vedestä hän ei kyennyt näkemään juuri mitään, odottamaan vain kunnes hänen silmänsä oli perusteellisesti huuhdottu.
Kun vedentulo sitten loppui, Vareo puhalsi pisarat nenänpäästään ja pyyhkäisi liinalla varovaisesti silmänsä ympäriltä.
"Saitpahan vielä kylvynkin, edellisestä taitaakin olla jo aikaa," Dirge tuumaili hilpeästi, nauttien selkeästi että oli Vareon vuoro olla parantajan otteessa. Kalju mies ei kehdannut edes vastata mitään, tuumien vain kuinka miellyttävämpi Dirge oli ollut vielä äsken kun hänestä ei irronnut muuta kuin puolikkaita lauseita.

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Päivän hyvä työ

Post by Kide » Sat Sep 23, 2017 9:05 pm

Naenija kiitti mielessään Dirgen melkein taianomaisia taitoja rauhoittaa tilanteita. Hän oli hyvin kiitollinen vanhan miehen läsnäolosta. Jopa Nafin levoton liikahtelu vaihtui vain hieman epäileväksi pälyilyksi Naenijan hengähtäessä syvään ja valmistautuessa seuraavaan operaatioon. Joskus haltiasta tuntui, että tuo ihmeellinen otus pystyi arvioimaan ihmisiä ja vallitsevaa ilmapiiriä yhtä hyvin kuin olisi itse ollut yksi kaksijalkaisista.

Yli puolillaan oleva vesikannu tuntui muuttuvan vain painavammaksi, kun Naenija alkoi sitä varovasti kallistamaan. Parantajan pitkästä päivästä väsyneiden käsien lihakset alkoivat kihelmöimään, kun tämä jännitti ne mahdollisimman vakaiksi. Hetken ruokatauko oli toki auttanut, muttei sekään pyyhkinyt pois kaikkia päivän rasituksia - vain kunnon lepo voisi tehdä sen. Ensin vettä loiskahti pitkin Vareon kasvoja, mutta hetken taiteiltuaan Nana sai vesinoron muutettua tasaisemmaksi. Miehen ähkäisy sai Nanan kurtistamaan kulmiaan. Hän laski kannua hieman lähemmäs Vareon kasvoja, jottei vettä loiskuisi niin paljoa ympäriinsä, ja jottei se osuisi silmään liian suurella paineella. Lisäksi Nana tähtäsi veden miehen silmäkulmaan säästääkseen silmää suoralta paineelta. Joka tapauksessa hän tiesi, ettei tämä millään konstilla muuttuisi mukavan tuntuiseksi. Vareo pysyi kuitenkin urheasti aloillaan ja sai pidettyä silmänsä ainakin puoliksi auki, vaikka silmäluomet refleksinomaisesti vastaan taistelivatkin.

Veden läträäminen kesti tuskin kymmentä sekuntia, mutta aikaa tuntui kuluneen paljon kauemmin haltian viimein lopettaessa. Naenija kolautti kannun takaisin pöydälle ja pyyhkäisi mekkonsa edustaa. Hänen onnekseen vettä ei kuin ihmeen kaupalla ollut roiskunut muutamia läikkiä enempää ohuelle kankaalle. Sitten Nana vilkaisi kasvojaan pyyhkivää Vareota ja sai todeta ettei mies ollut selvinnyt yhtä helpolla. Dirgen letkautus sai hymyn hiipimään haltian suupielille väkisinkin.
"Sehän meni paremmin kuin oletin; et sinä ihan kokonaan kastunutkaan," Naenija totesi hymyillen. Neiti tunsi itsensä enemmän omaksi itsekseen kuin pitkään aikaan ja oli jopa hetkeksi unohtanut mielessään myllertäneet syytökset miehiä kohtaan.
"Seuraava vaihe on helpompi, sen voin luvata," Naenija sanoi sitten Vareolle lohduttavasti.
"Mutta sitä ennen haluan vielä kurkistaa silmääsi," haltia jatkoi ja kumartui muitta mutkitta tutkimaan nyt entistä punertavammaksi muuttunutta silmää. Vielä hieman kosteat silmäluomet meinasivat livetä sormien alta, mutta Nana sai venytettyä niitä tarpeeksi todetakseen, että huuhtelu oli tepsinyt. Silmäluomen pohjukka oli vain punainen, ilman mustia täpliä.
"Nyt, sulje vain silmäsi. Ja muista hengittää rauhallisesti," haltia ohjeisti irroitettuaan otteensa silmästä.
"Tämä ei satu," Nana lisäsi vielä rohkaisevasti. Hän vei oikean kätensä miehen silmän eteen ja painoi kämmenpohjan tiiviisti, mutta kevyesti, silmää vasten. Kapeat ja pitkät sormet kaartuivat siitä miehen ohimolle asti ja näyttivät kynttilän valossakin melkein valkoisilta päivettynyttä ihoa vasten. Nana rauhoitti hengityksensä hyvin hitaaksi ja syväksi. Haltia sulki kaiken ympäröivän melun mielestään: kohta hän oli tietoinen vain omasta kädestään ja sen alla tuntuvasta viileästä ihosta. Nyt myös Nafi lopetti viimeisetkin vilkuilut ympärilleen. Suuret oranssit silmät jäivät tuijottamaan vain Nanan käden suuntaan. Lisko kiertyi myös tiukemmin emäntänsä hartioiden ympärille, kuin se olisi muuttunut olkavaatteesta kaulahuiviksi.

Kylmästä vedestä viilentynyt silmä ja sen ympärys alkoivat lämmetä nopeasti parantajan kosketuksen alla. Pian Vareon kasvojen iho oli jo lämpimämpi kuin Nanan käsi. Naenijalla oli vielä tarpeeksi jäljellä omia voimiaan jotta hän tiesi selviytyvänsä tästä parannuksesta ilman loitsujen kanavointia. Haltia näki mielessään sarveiskalvon ja sidekalvon raavittujen solujen verkon kuroutuvan takaisin tasaiseksi pinnaksi. Vareon silmä ja sen ympärys tuntuivat hetki hetkeltä lämpimämmiltä Nanan energiavirrasta kihelmöivän kämmenen alla. Lopulta kihelmöinti loppui ja haltia nosti varovasti kämmenensä pois Vareon silmän päältä.
"Kas noin, voit avata silmät" Naenija totesi ja rapsutti poskeaan vasten työntynyttä lemmikkiään sarvien välistä.
"Silmäsi todennäköisesti punoittaa vielä tämän illan, mutta huomenaamuna sen pitäisi olla taas normaali," haltia jatkoi samalla, kun jo siirtyi oman tuolinsa viereen ja heilautti viittansa nopeasti harteilleen. Haltianeiti ei todellakaan pitänyt huomion keskipisteenä olemisesta, ja oli helpottunut saadessaan taas vetäistä viitan yllensä. Ei hän voinut kieltää etteikö olisi pitänyt sievistä vaatteista, mutta ei tällaisen huomion takia. Kaunis oli vain - kaunista. Ei siitä tarvinnut sen suurempaa numeroa tehdä.
"Kuinka hyvin näet, jos peität toisen silmäsi?" Nana kääntyi kysymään Vareolta solmiessaan viittansa nauhoja.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Päivän hyvä työ

Post by Kuparirapu » Sun Oct 01, 2017 4:07 pm

Käsissään olevaa liinaa käyttäen Vareo siirtyi kuivaamaan reisilleen ja tuolilleen ropisseet pisarat. Jäljelle jäivät teräväsärmäiset, märät jäljet hänen housunlahkeisiinsa, mutta se oli pienempi paha silmään verrattuna. Vareo hymyili pienesti Naenijalle pyyhkäisten vielä partansa kuivaksi.
"Eipä tämä mitään. 'Vesi on kylpemistä ja viini juomista varten', kuten jokainen juoppo tuppaa sanomaan."

Antaen Naenijan tutkia hänen silmäänsä uudelleen Vareo kuuli puolella korvalla paikan isännän mutisevan jotain märästä lattiasta ja sotkusta, ja tuhahtelevan äänekkäästi jaellessaan juotavia. Naenijan puhellessa Vareo odotti parantajan kaivavan seuraavaksi jotain sakeaa, maitomaista nestettä jolla tuo valelisi hänen silmänsä. Hän kun oli kuullut kuinka jotkut väittivät kivenkovaan sokeriveteen sekoitetun helmijauheen olevan loistolääke kaihiin. Toisaalta vain rikkailla olisi edes varaa moiseen, joten puheet nyt olivat puheita.
Mutta silti Vareo yllättyi kun haltianainen asettikin kämmenensä hänen kasvoilleen, ei kipeästi mutta tiukasti. Katsoen häntä kysyvästi Vareo huomasi nyt Naenijan sulkeneen silmänsä, ja tämän hartioilla lepäilevän Nafin tapittavan häntä keskittyneesti. Ihan niin kuin aiemmin, kun Dirgen haava oli parantunut...

Syystä, jota mies ei kyennyt ymmärtämään, Vareon vatsanpohjan läpi humahti kylmä tunne hänen tajutessaan mitä parantaja aikoi. Ja kun hän tunsi silmänsä ympärille hiipivän lämmön, joka ei ollut lähtöisin Naenijan kämmenestä, Vareo jähmettyi kuin ansaan joutunut riistaeläin, odottamaan mitä oikein tapahtuisi.
Ensin hän ei kyennyt tuntemaan mitään muuta kuin kasvoillaan hehkuvan lämmön. Sitten, hiljalleen oli kuin jokin olisi koskettanut hänen suljettua silmäänsä pehmeästi, aloittaen sen keskeltä ja leviten hitaasti laajemmalle. Hento kihelmöinti jonka reunan kärjet tuntuivat ulottuvan Vareon kallon sisään, saaden kirvelyn ja kutinan katoamaan. Vaikkei tunne ollutkaan lainkaan epämiellyttävä, pikemminkin rauhoittava, se oli niin vieras että Vareo henkäisi muutaman kerran, ja vaikka hän yritti pysyä paikallaan Vareon hartiat vapisivat hienoisesti.
Sitten sekä kihelmöinti että lämpö laantuivat sydämenlyönnin jälkeen, ja Naenija laski kätensä. Vareon toinen käsi nousi heti hänen kasvoilleen, uskaltamatta kuitenkaan koskettaa silmänympärystään. Hän saattoi yhä tuntea haltianaisen kämmenenjäljen ihollaan.

Vareo vain nyökytteli hövelisti Naenijan sanoille räpytellessään silmäänsä auki. Parantajan ohjeita noudattaen hän peitti paremman silmänsä, ja katsoi ympärilleen hitaasti ennen kuin pysähtyi tapittamaan Dirgeä.
"Yhtä kirkkaasti kuin aiemminkin. Milläköhän loitsulla sinut saisi näyttämään hieman komeammalta?"
Dirge pärskähti niin että hänen partansa väpätti.
"Katsotaanpa vaan, miltä itse näytät, kun sinulla on yhtä monta talvea kasvoillasi kuin minulla. Nulikka," hän lisäsi ristien kätensä rinnalleen, mutta partansa seassa Vareo näki vanhan miehen hymyilevän.
"Tällaisen jälkeen tuntuu, että minun pitäisi satuttaa itseni useamminkin," hän jatkoi vaimeasti. Jokin äskeisessä kokemuksessa sai Vareon arvostamaan parantajia aiempaa syvemmin. Johan hän oli nähnytkin kuinka Naenija oli parantanut Dirgen, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun hänen omat haavansa parantuivat näin...taianomaisesti.
Havahtuen haaveiluistaan Vareo katsoi Naenijaa, ja muistaen kuinka puhki tuo oli näyttänyt olevan parannettuaan Dirgen hän kysyi:
"Mikä sinun olosi on? Toivon, että meidän kahden ei täydy seuraavaksi kantaa sinua, jos rasitat itseäsi liikaa."

User avatar
Kide
Posts: 485
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Päivän hyvä työ

Post by Kide » Sun Oct 01, 2017 7:42 pm

Naenija hymähti hyväntuulisesti Vareon piikittelylle ja Dirgen yhtä hyväntuuliselle vastaukselle. Hän tunsi pienen kouraisun vatsassaan, eikä se tällä kertaa johtunut nälästä. Kaksikko oli palauttanut haltian mieleen kauan sitten taakse Rheaan jääneet ystävät, joita hän ei ollut päässyt tapaamaan pariin vuoteen. Vai oliko siitä jo kauemmin? Ikävä tuntui kiertyvän tympeäksi myökyksi Nanan vatsan pohjalle ja se tuntui painavana siellä vielä haltian istahtaessa takaisin omalle tuolilleen. Nafi kahisteli viitan päällä ja etsi uudelleen hyvää asentoa itselleen. Tuttu tuhina ja kahina harteilla tuntui Naenijasta lohduttavalta. Haltia nosti toisen kätensä Nafin pään suuntaan. Lisko työnsi heti päänsä ojennettua kättä vasten ja otti autuaasti silmiään siristäen vastaan kevyet rapsutukset. Naenijan vatsassaan tuntema paino lähti hellittämään hieman.

"Tällaisen jälkeen tuntuu, että minun pitäisi satuttaa itseni useamminkin." Naenija ei ollut varma oliko kuullut aivan oikein mitä Vareo oli sanonut ja kääntyi katsomaan tätä hienoinen ryppy kulmakarvojen välissä. Mies näytti vaipuneen omiin ajatuksiinsa. Nana jätti sanat mielestään ja kurotti ottamaan salvapullon pöydältä takaisin laukkuunsa. Nana nosti tuolilta lattialle laskemansa laukun syliinsä. Avattuaan laukun hän vasta muisti kuinka sekaisin kaikki tarvikkeet olivatkaan ja tyytyi vain huokaisten pudottamaan pullon sekamelskan keskelle. Vareon kysymys sai Nanan nostamaan katseensa mieheen yllättyneenä. Vieraan miehen huolehtivaisuus tuntui uskomattomalta. Vaikka Naenija oli hyvin omistautunut muiden auttamiseen, oli hän etenkin Phoeben vilinässä oppinut, ettei samaa voinut olettaa muilta. Toisaalta Vareon kysymys palautti haltian mieleen myös hänen epäilyksensä tästä kaksikosta. Vaikka Nana yritti karistaa nuo ajatukset mielestään ja laittaa ne väsymyksen piikkiin, jäi ajatus kummittelemaan edelleen haltian mielen perukoille.
"Ei huolta, kyllä minä selviän," Naenija vastasi hennosti hymyillen. Hänen katseensa karkasi kuitenkin kuin varkain Dirgen haavoittuneeseen käteen, joka nyt lepäsi miehen vatsan päällä.
"Kaunis viilto. Laadukas miekka," ajatukset palasivat parantajan mieleen. Kuin yllättyneenä omista mietteistään Nana räpytteli pari kertaa silmiään ja nosti sitten katseensa terävästi Dirgen kasvoihin.
"Käsi näyttää hyvältä," Naenija totesi Dirgelle ja vilkaisi vielä kättä ennen kuin jatkoi:
"Nuo tikit voidaan poistaa noin viikon jälkeen, silloin haavan pitäisi olla jo tarpeeksi hyvin kiinnittynyt kestääkseen itsekseen. Voit tulla käymään minun luonani, vaikka kyllä nuo tikit saa pois kuka tahansa muukin parantaja. Ennen sitä, koita vältellä tekemästä mitään kovin raskasta tuolla kädellä", Nana selitti Dirgelle. Viimeisen lauseen hän sanoi erittäin painokkaasti ja katsoi vanhaa miestä tiukasti. Haltia arveli, ettei työläinen noudattaisi kehoitusta, mutta ainakin Nana tiesi yrittäneensä.
"Asutko kuinka kaukana täältä?" Naenija kysyi sitten Dirgeltä. Vaikka mies oli saanut ainakin osan väristään takaisin kasvoilleen, ei parantaja olisi halunnut kävelyttää tätä yhtään ylimääräistä kaiken verenvuodon jälkeen.
"Minulla on asunto kaupungin kaakkoislaidalla. Jos kotisi on lähellä tai toiselle suunnalla, suosittelen että lähdet suoraan sinne ja menet lepäämään. Se olisi sinulle parasta lääkettä juuri nyt," Naenija selitti ja lisäsi vielä hymyillen:
"Ja minä uskon selviäväni kahdenkin henkivartijan kanssa." Kuin painottaakseen Nanan sanoja Nafi haukotteli niin leveästi, että koko valkoinen piikkihampaiden rivistö välkehti.

Locked