Sataman hämärässä

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Sataman hämärässä

Post by Tinanja »

//SIsältövaroitus!
Peli tulee sisältämään kohtauksia, jotka eivät sovi herkimmille, sisältäen mm. kidutusta ja kuulustelua.

Vareo & Kuparirapu tänne, Tiatha liittyy peliin myös seuraavassa vuorossani.



Zahir Atherton oli tunnetusti pitkävihainen niin peitetarinana toimivan kauppansa kauppiaan roolissa, kuin myös peitetarinan piilottaman rikollispomon roolissaan, mikäli joku asettui hänen suunnitelmiensa eteen poikkiteloin. Useimmat tiesivät jo tämän, mutta tämä uusi tulokas, joka oli koonnut jengin ympärilleen... se ei ollut näyttänyt vielä menneen tarpeeksi tehokkaasti perille lukuisista varoituksista huolimatta. Viimeisimpänä näistä varoituksista oli ollut se, miten Tiatha ja Vareo oli laitettu varastamaan häneltä viety sopimus takaisin. Se oli onnistunut yli odotuksien, ja nyt mies odotti näitä saapuviksi takaisin seuraavalta tehtävältä, jonne hän oli kaksikon lähettänyt. Nämä näyttivät toimivan yhdessä tehokkaasti, ja oli turvallisempaa lähettää kaksi kuin vain yksi suorittamaan tuollaisia jo kohtalaisen vaativia rikoksia. Silloin olisi pienempi mahdollisuus menettää juuri sopiviksi muotoutuneita alaisia. Ja siksi Zahir halusi nämä nyt myös tälle keikalle, henkilökohtaiselle kostoretkelleen, jota hän odotti itse enemmän kuin varmasti kumpikaan mukaan käsketyistä henkilöistä, vaikka nämä asiasta olisivatkin tietäneet.

Maagikko hymähti itsekseen kääntyessään Phoeben sivukadulta toiselle aamun ensimmäisten auringonsäteiden valossa, ja niitä toisinaan vältellen. Hän kiersi kaikki töihin näin erittäin aikasin matkaavat, ja vältteli huomion keräämistä itseensä. Tummiin, käytännöllisiin vaatteisiin ja viittaan verhoutunut maagikko tiesi tarkalleen, mihin oli menossa.

Zahir oli jäljittänyt tätä Cayla Kolmitapoksi itseään kutsuvaa jengipomoa kontaktiensa ja alaistensa avulla siitä saakka, kun Tiatha ja Vareo olivat onnistuneesti jengipomon murhauttaman kauppiaan hallussa olleen sopimuksen hänelle palauttaneet. Mies oli seurannut sivusta tilanteesta nautiskellen, kun kaarti oli tehnyt useita ratsioita satama-alueelle, ja kironnut, kun viimein hän oli kuullut jengin vetäytyneen nuolemaan haavojaan, mutta yhtenäisenä. Jengi ei ollut hänen harmikseen murtunut, eikä Caylaa, tuota ärsyttävää naista, oltu jätetty yksin. Hänen oli itse siis hoidettava asia, kun naruista sopivasti vetäminen ei sitä tehnyt. Mutta hän, eikä tuskin kukaan muukaan, olisi niin hullu, että lähtisi yksin tuollaiselle itsemurharetkelle. Siksi tallin mestari siellä, mihin Tiatha ja Vareo joutuisivat palauttamaan hevoset, oli ohjeistettu kertomaan kaksikolle uusi suunnitelma: näiden pitäisi tavata hänet "Merten tähti" -nimisen suuren kauppalaivan lähistöllä. Paikka olisi tarpeeks syrjässä heidän kohteestaan, mutta tarpeeksi lähellä, että sinne ei kävelisi kuin muutaman minuutin. Juuri sen ajan, jonka Zahir itse kaipasi noiden kahden mukaan saattamiseen ja ohjeistamiseen. Mutta sitä ennen maagikko halusi itse nähdä, vastasivatko hänelle tilauksesta toimitetut pohjapiirrokset nykyistä tilojen tilaa, edes suurinpiirtein. Hänellä ei ollut kovin tarkkaa käsitystä siitä, mitä sisältä löytyisi, mutta ei uskonut sen suuren suuresti eroavan pohjapiirroksesta.

Nahkaiset, joustavapohjaiset saappaat eivät päästäneet ääntäkään Zahirin saapuessa lopulta satamaan saakka. Mies katseli ympärilleen ja painautui varjoihin piiloutuakseen satunnaiselta parin vartijan partiolta. Nämä katosivat pian näkyvistä, ja Zahir kulki korttelin ympäri ja lähti hitaasti kiertämään varastoa, jossa jengi hänen tietojensa mukaan piti päämajaansa. Näillä ei näyttänyt olevan vartijoita missään. Ulkopuolelta ainakin tämä näytti olevan aikalailla samanlainen, mitä pohjapiirros ja hänen saamansa muut tiedot antoivat ymmärtää. Takaovi oli sopivasti takana, varjoissa piilossa ja vartijoita ei näkynyt missään. Se oli hyvä merkki - he pääsisivät helposti sisälle, ja heillä olisi yllätyksen luoma etu ensimmäisenä. Se helpottaisi asiaa kummasti.

Tiathalle ja Vareolle vain olisi tarpeeksi painokkaasti kerrottava, että hän halusi Caylan elossa. Pari muutakaan vankia ei haittaisi - nämä voisivat taas kertoa karua tarinaa hänen teoistaan eteenpäin, levittää kauhua ja tietoa siitä, ettei hänen kanssaan kannattanut yrittää mitään typeryyksiä tästä eteenpäin.

Ajatus sai maagikon kasvoille nousemaan pienen, mutta hyvin ilkeän virneen. Tuo kääriytyi paremmin viittaansa, ja lähti kohti Merten tähteä odottamaan Tiathan ja Vareon saapumista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sataman hämärässä

Post by Kuparirapu »

Tahti, jolla hevosten kaviot kopsahtelivat Phoeben katukiviin, oli rauhallinen ja rento. Vareo nautti hiljalleen nousevan auringon lämmöstä ja piteli ohjaksiaan rennosti käsissään. Ripeän ratsastuksen jälkeen hän ja Tiatha olivat ehtineet kaupungin porteille juuri aamunkoiton paikkeille, jolloin he vaikuttaisivat aivan normaaleilta matkalaisilta. Samalla vartijoita ei ollut itse portilla valppaana, joten Vareo saattoi välttää kiusalliset kysymykset kenkiensä puutteesta.
Päästessään tallille, josta he olivat lähteneet vajaa vuorokausi sitten, Vareo huomasi yllätyksekseen tallimestarin olevan itse odottamassa apupoikansa kanssa. Heidän päästyä satulasta mies opasti apupojan taluttamaan hevoset sisään ja hoitamaan ne matkan päälle. Vareo värähti viileänkosteilla katukivillä seisoessaan.
"Tuota, ymmärsimme että maksu oli jo suoritettu tuttavamme puolelta kun lähdimme," Vareo totesi tallimestarin jäädessä heidän eteensä. Mies pyyhkäisi käsiään ja nyökkäsi varovaisesti.
"Niin se olikin. Terveisiä siltä...tuttavaltanne, hän haluaa teidät satamaan, erään aluksen äärelle. "Merten tähti" oli nimi. Ja painotti, että tänään eikä ylihuomenna."
Vareo kohotti kulmaansa ja vilkaisi Tiathaa.
"Sanoiko hän että miksi...?"
"Ei niin mitään, enkä kysynyt," tallimestari sanoi napakasti ja kääntyi. "Teitä odotetaan, joten parempi että menette."
Sen sanottuaan mies harppoi sisään, vilkaisemattakaan taakseen.

"Eipä tässä vaihtoehtojakaan olisi. Ehkä Zahir haluaa saada kuulla heti miten yö sujui," Vareo totesi vaimeasti Tiathalle. He kääntyivät satamaa kohti, Vareon irvistellessä hieman aamukasteen kastellessa hänen sukkansa.
"Kunhan arvon työnantajamme maksaa tämän keikan palkan, ostan itselleni uudet kengät. Onhan se sormus varmasti tallessa?" hän kysyi varoen kompastumasta kahden katukiven välissä olevaan rakoon. He kiersivät heräilevän keskustorin, ja pian satama tulikin näkyviin. Tietyt laivat olivat jo eräänlaisia osoitteita tai maamerkkejä, niiden kelluessa samoilla laituripaikoilla kun eivät olleet merellä matkoillaan. "Merten Tähti" oli sataman nurkalla oleva kauppalaiva, lähellä suuria varastoja.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sataman hämärässä

Post by Tinanja »

Tiatha oli kieltämättä yllättynyt siitä, ettei Vareo ollut yrittänyt herätellä keskustelua matkan aikana. Ei hän olisi halunnutkaan. Alkoi olla nälkä, ja häntä väsytti sen yön valvomisen ja kaiken tapahtuneen jälkeen. Nainen ei ollut oikein päässyt ylitse Aryan näkemisestä, ja menisi varmasti vielä monta päivää, kun hän pyörittelisi tilannetta katkerana mielessään. Se, että Vareo oli päässyt vetämään tuota naista turpaan hieman helpotti tilannetta, se sai naisen sisällä aikaan jonkinlaisen tyydytyksen sitä vasten, mitä Arya hänelle oli aiemmin tehnyt. Nainen havahtui viimein ajatuksistaan heidän päästyään talleille saakka.

Kuten he arvelivatkin, oli maksu jo maksettu. Mutta että satamaan? Tiatha rypisti vähän kulmiaan ja vilkaisi kysyvänä Vareoon. "Me menemme sinne, älä huoli. Kiitos", Tiatha sanoi tuolle hieman hermostuneen oloiselle tallimestarille, joka peitteli hermostumistaan selkeästi sillä vähäsanaisella, kylmällä ulkokuorellaan. Hän saattoi vain kuvitella, mitä Zahir oli sanonut ja maksanut tälle siitä, että tämä käskytti heitä. Nainen kuitenkin hymyili lämpimästi tuolle tallimestarille, ja vilkaisi ohimennen Vareoon, ja tämän kengättömiin jalkoihin ohimennen ennen kuin lähti kävelemään Phoeben keskustaa kohden.
"Hän tuskin antaa meille tilaa mennä ostelemaan kenkiä enää, kun näkee meidät", totesi Tiatha hiljaa Vareolle, kun he kävelivät kivetettyä katua pitkin.

Oli niin aikaista, että torilla ei oikein näkynyt ketään, ja Tiathan katse haravoi arvioiden niitä harvoja, jotka olivat tähän aikaan astuneet ovistaan ulos koleaan aamuun. Naisen katse arvioi myös ohimennen kadunkulmia ja ovenpieliä etsien jotakin merkkiä siitä, mistä he voisivat tähän aikaan päivästä saada Vareolle kengät. "Ehkä voisimme... ottaa parempaan käyttöön kengät jostakin", Tiatha arvioi sitten ääneen. Hän ei uskonut, että Zahir pyysi heidät satamaan samantien vain merimaisemaa ihailemaan - se ei kuuluisi tuon tapoihin laikaan. Nainen vain ei osannut päättää, tai arvioida, mitä tuo saattaisi haluta nyt, samantien tämän keikan jälkeen?
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sataman hämärässä

Post by Kuparirapu »

"Nappaisitko sellaiset joltain vastaantulijalta minua varten?" Vareo kysyi puoliksi leikillään, nauramatta itse kuitenkaan vitsilleen. Hän hidasti hieman ja vilkaisi muutamalle sivukujalle. Päivä oli hädin tuskin edes alkanut, joten oli hyvä mahdollisuus että...
"Aha! Tuolla, vilkaistaanpa," hän sanoi Tiathalle ja kääntyi lähimmälle sivukujalle. Siellä, muutaman pullon seassa makasi liikkumaton hahmo. Langanlaiha äijä, naamallaan makaamassa katukivillä. Laskeutuen kyykkyyn Vareo tönäisi miehen hartiaa, mutta tämä vain mumisi jotain epäselvää. Kiinnittäen sitten huomionsa miehen kenkiin Vareo mittaili niiden kokoa, ja verrattuaan pohjaa omaan jalkaansa nyökkäsi tyytyväisesti.
"Pidähän häntä hetki paikallaan," hän totesi Tiathalle ja tarttui toiseen kenkään, alkaen nykimään sitä irti. Vareo ei yrittänytkään olla mitenkään varovainen, mutta silti kenkien entinen omistaja ei tuntunut välittävän.

Ei kulunut kauaakaan, kun Vareo naputteli kengänpohjilla katukiviä, tyytyväisenä siitä että kengät sopivat hyvin, vaikka kuluneita olivatkin.
"Kiitokset avusta ja anteliaasta tarjouksesta," hän huikkasi olkansa yli juopolle. Vastaus oli pelkkä epäselvä, röyhtäyksen tapainen ääni. Vareo hymyili vinosti ja viitaten Tiathalle he lähtivät jatkamaan matkaa, huomattavasti miellyttävämmällä tahdilla.
Satamassa meren aallonhuiput näyttivät hehkuvan aamuauringon heijastuessa niistä kirkkaasti, ja työläiset rahtasivat jo kolleja ja muuta lastia. Väistäen suurta tammitynnyriä jota vieritettiin Vareo huomasi hiljalleen hilpeytensä laskevan. Tiatha sen oli sanonut, mutta nyt hänkin alkoi epäillä että Zahir olisi kutsunut heidät tänne vain sormuksen takia. Ties vaikka maagikolla olisi jo seuraava keikka suunnitteilla, ja tämä lähettäisi heidät heti uuteen keikkaan.
Sitten, Vareon ja Tiathan edessä siinsi "Merten tähti" purjeet kiinni sidottuna ja kiinnitysköydet narahdellen. Tuttua mustapukuista maagikkoa ei näkynyt vielä missään.
"Onkohan hänellä kiireitä, vai antaako hän meidän odottaa aivan tarkoituksella?" Vareo totesi Tiathalle ristien kätensä ja silmäillen edestakaisin laiturilla.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sataman hämärässä

Post by Tinanja »

Tiatha

Tiatha nauroi Vareon kommentille siitä, että hän voisi varastaa vastaantulijalta kengät Vareolle. "Vain, jos sinä kolkkaat hänet ensin", Tiatha vastasi, yllättävän positiivisesti, omalla ilkikurisella tavallaan. Hänen mielialansa oli Zahirin kutsusta huolimatta parantunut jonkin verran, kun hän oli päässyt takaisin niin tuttuun, joskin nyt kärsineeseen kaupunkiin. Kun Vareo näki sammuneen juopon, Tiatha ei voinut olla naurahtamatta. No, ratkaisu tuokin. Eipä tuota miestä tarvinnut pitää edes paikallaan, tämä oli niin humalassa edelleen, että tuskin muistaisi koko tapahtumaa saadessaan päätään hieman selvemmäksi. Ja Vareo sai kengät jalkoihinsa, mikä todennäköisesti helpotti tilannetta tuon kannalta. Varsinkin, mikäli Zahirilla olisi jotakin typerää heidän päänsä menoksi, jälleen kerran.

Loppumatka satamaan ja meren äärelle olikin nopea. Sivukadut olivat tyhjillään, ja he kulkivat kohtalaisen ripeää tahtia eteenpäin, Tiatha toisinaan hipelöiden pussukassa olevaa sinettisormusta. Se oli edelleen turvassa nyörien ja solmujen ansiosta, mutta hän halusi silti olla varma, että se olisi heillä, kun he tapaisivat sen synkeän maagikon.
Merten tähti oli kohtalaisen iso kauppalaiva, Tiatha huomasi heidän saapuessaan sen luokse. Hänkään ei ihan heti nähnyt Zahiria, mutta kuuli hetken kuluttua askeleita takaansa, ja kääntyessään katsomaan, näki tummiin pukeutuneen maagikon astelevan lähemmäs. Se, mikä sai Tiathan huomion, olivat tuon tälle erikoiset vaatteet: tämä oli pukeutunut huomattavasti käytännöllisemmin, aseistautunut, ja näytti kieltämättä hämmentävän päättäväiseltä, eikä niin mietteliäältä ja etäiseltä kuin aiemmin. Ilkeältä kyllä, Tiatha huomasi ajattelevansa kiirehtiessään ottamaan sinettisormuksen vyöltään olevasta pussista.

Nainen nyökkäsi ohimennen Zahirille, ei sanonut mitään, mutta ojensi sormuksen tälle - hän halusi vain saada sen pois käsistään ennen kuin hukkaisi sen johonkin.

Zahir

Zahir vietti hetken ajastaan vielä kävellen hyvin hiljaisen, äänettömän korttelin ympäri, jengin vartijoita katseellaan etsien. Hän ei kuitenkaan nähnyt vartijoita, tai sellaisia, jotka jengin vartijoiksi voisi laskea. Mies oli kieltämättä yllättynyt siitä, että nuo tunsivat itsensä niin turvassa oleviksi, etteivät käyttäneet edes vartijoita. Se sai Zahirin hymyilemään vähän. Heille tämä olisi sitä helpompaa, mitä vähemmän nuo panostivat turvallisuuteen.

Mies katosi pian takaisinpäin ja kohti Merten tähteä. Ilmeisesti tallimestari oli saanut viestin perille, sillä hän näki lähemmäs päästyään tyhjänpanttina seisovat alaisensa, Tiathan ja Vareon. Tiatha katseli häntä arvioiden, ja Zahir tunsi pian Vareonkin katseen arvioivan itseään. Maagikon kasvoille levisi pieni hymy. "Hienoa, että saitte viestini", mies hymyili vähän, kieltämättä hyvin hillitysti, kun otti Tiathalta sormuksen. "Ja ilmeisesti olette onnistuneet loistavasti tehtävässänne", tämä lisäsi sormusta arvioiden, tyytyväisenä katsellen ennen kuin laittoi sen turvaan, piiloon johonkin taskuistaan.
"Mutta se ei ollut syy, miksi pyysin teidät tänne nyt heti", Zahir sanoi sitten, viitaten näitä mukaansa takaisin sivukatua kohden.

"Oletan, että muistatte jengin, jota johtaa Cayla Kolmisurmaksi itseään kutsuva nainen. Se samainen nainen, joka varasti minulta tärkeän sopimuksen, jonka onneksi saitte takaisin... Mutta hän on jatkanut ärsyttäviä toimiaan, ja tiedän, mihin koko jengi on piiloutunut", Zahir kääntyi sivukadun varjoihin kävelemään, olettaen, että sekä Tiatha, että Vareo seurasivat häntä.
"He tarvitsevat muistutuksen paikastaan tässä kaupungissa, ja siinä te... ja minä tulemme mukaan kuvaan", maagikko pysähtyi kadunkulmaan ja kääntyi katsomaan Tiathaa ja Vareota. "Haluan Caylan elossa, vangikseni tuolla", Zahir osoitti kulman takaa näkyvää varastorakennusta. "Mutta olisi typerää lähteä sinne yksin... kaksinkin. Joten te kaksi lähdette mukaani hakemaan Caylaa maksamaan idiooteista teoistaan", Zahir lopetti sitten, hymyili vähän, kieltämättä ilkeästi. "Mutta ikävä kyllä meidän on taisteltava tiemme Caylan luokse."

"Tietojeni mukaan jengiläisiä on yhteensä kolmisenkymmentä, ja paikalla on tällä hetkellä Caylan lisäksi kymmenkunta. Meillä on yllätyksen ja magiani suoma etu, kun lähestymme varastoa takaoven kautta. Suurin haaste tässä on saada Cayla kiinni ennen kuin tämä ehtii paeta. Ymmärsittekö?" Zahir kohotti kulmiaan vähän, katseli vuorotellen Vareoon ja Tiathaan, joista jälkimmäinen veti suunsa suoraksi viivaksi, muttei sanonut mitään muuta.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sataman hämärässä

Post by Kuparirapu »

Nähdessään tutun mustan viitan, jota Zahir tuntui pitävä aina ja kaikkialla, Vareo nyökkäsi miehelle sanattomana ja odotti vain vierellä Tiathan antaessa sinettisormuksen maagikon odottaviin käsiin. Hän kuitenkin huomasin toisen äänessä piilevän terän, jota parhaiten olisi voinut kuvata...vaaralliseksi.
Ja toden totta, kehuja hyvin tehdystä työstä ei seurannutkana luvattu palkkio, vaan vahvistus että Zahirilla uusi tehtävä heille.
Kävellen maagikon perässä sivukujalle Vareon kulmat kohisivat yllättyneenä. Totta kai hän muisti sen joukon, hän ja Tiahta sentään olivat selvittäneet tämän Caylan olevan jengin johdossa, mutta enemmän häntä yllätti se että Zahir oli täällä henkilökohtaisesti asian takia. Oliko se pieni kurkunkatkojien joukko todella niin pahasti maagikon tiellä, että hän oli valmis likaamaan jopa omat kätensä?

Zahirin kääntyessä heitä kohti, ja ilmoittaessa että tämä Cayla oli jätettävä eloon hntä varten, Vareon selkäpiissä kulki kylmä värähdys. Hän muisti liiankin hyvin sen kylmän vihan, joka Zahirin silmissä oli palanut jo menneenä talvena, kun he olivat katsoneet tapetun kauppiaan ruumista. Ja nähdessään samanlaisen palon tälläkin hetkellä edessään, Vareon suu vetäytyi vakavaan ilmeeseen ja hän nyökkäsi lyhyesti.
Hän ei halunnut tätä, mutta vielä vähemmän hän halusi asettua Zahirin eteen poikkiteloin. Vähiten kun maagikko oli tuollainen. Kiristäen vyötään Vareo tarkisti että hänen nuijansa oli paikallaan, samoin kuin selkäpuolelle työnnetty veitsi. Vilkaisten varastorakennusta hän rohkeni kysyä:
"Onko jotain muuta, mitä meidän tulisi tietää? Onko heillä maagikkoa joukossaan, tai johtaako varastoon useita erilaisia reittejä?
Puhuessaan Vareo toisti itselleen, että tämä oli tarpeellista. Jokainen sisällä odottava jengiläinen oli nyt este hänen edessään, ja yhdenkin kohdalla epäröinti voisi maksaa hänelle tämän elämän jota hän oli niin pitkään rakentanut. Se olisi silloin kaiken loppu.
Venytellen sormiaan niin, että hänen rystysensä naksahtivat Vareo vetäisi hartioillaan olevan hupun päänsä peitoksi. Hän oli valmis, heti kun Zahir päätti antaa käskyn.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sataman hämärässä

Post by Tinanja »

Tiatha

Tiatha oli kieltämättä yllättynyt pyynnöstä, tai no, käskyhän se oli. Turha siitä olisi yrittää pyristellä pois, hän oli jo sotkenut sormensa tähänkin soppaan, oli vain selvittävä sieltä. Mutta eikö Zahirilla ollut muita, joita tämä olisi voinut käskyttää tähän, vai halusiko tämä heidät, koska he olivat jo tehneet muutaman keikan tuolle yhdessä? Ja kohdanneet jengiläisiäkin jo kertaalleen? Tiathan silmät levisivät vähän tämän kuunnellessa Zahirin kylmällä sävyllä lausuttuja sanoja ja ohjeita. Tiatha nielaisi hiljaa ajatellessaan sitä todennäköistä verenvuodatusta, joka olisi edessä, ja toivoi selviävänsä siitä ehjin nahoin. Hän tiesi, ettei ollut ihan käsi aseiden ja taistelun kanssa, ja pääsisi kyllä karkuun, mutta hän ei kieltämättä halunnut kokeilla rajojaan, varsinkin jos

Zahir kuulosti hämmentävän päättäväiseltä, kylmältä ja tunteettomalta puhuessaan. Tiatha tiesi, että tällä oli pelottava maine kaupungissa, ja tämän tapa toimia oli viileän etäinen. Mutta nyt tämän sanoissa oli kostonhimoa ja sellaista kylmyyttä, jota Tiatha ei ollut aikoihin kuullut. Eniten naista yllätti se, että tuo oli itse valmis likaamaan kätensä tämän jengin parissa. Se kertoi, että nämä olivat liiankin hyvin päässeet tuon maagikon nahan alle, tämän väärälle puolelle. Eikä Tiatha halunnut tietää, mistä tämä johtui, eikä hän toisaalta halunnut myöskään taistella Zahirin rinnalla - varsinkaan siinä vaiheessa, kun tämä kertoi haluavansa Caylan elossa. Vangikseen. Tiatha nielaisi hiljaa, ja puristi huulensa yhdeksi viivaksi.

Vareo sen sijaan vaikutti ottavan tämän yllättävän hyvin ja tosissaan tämän eleistä ja ilmeistä päätellen. Tuo näytti lähinnä päättäväiseltä, ja nosti esiin kieltämättä ihan hyviä kysymyksiä. Tiatha tiesi, että Zahirin mielestä tämän pieleen meneminen olisi heidän ongelmansa, ei hänen, siitä huolimatta että maagikko itsekin osallistui tähän.

Nainen lähtikin Vareon ja Zahirin perässä kohti varastoa.

Zahir

"Varastoon menee kaksi reittiä. Etuovi ja takaovi, joista jälkimmäisestä menemme sisälle. En usko, että heillä on maagikkoa joukossaan", Zahir vastasi Vareolle lyhyesti, katsellen arvioiden molempia alaisiaan, joiden kanssa aikoi palauttaa jengin takaisin sille paikalle, jolle nämä tässä rikollisten hierarkiassa kuuluivat. Zahir vilkaisi ohimennen, kulmiaan vähän kohottaen Vareon tekemisiä, sitten myös varautuneen, mutta keskittyneen näköistä Tiathaa.
"Varasto on pohjapiirrusten mukaan kohtalaisen avoin, eli etuoven pitäisi näkyä takaovelta, varastossa", Zahir totesi sitten, vilkaisi ohimennen Vareoon ja Tiathaan. "Menen ensin, heitän pari tulipalloa tai muuta näyttävää niin saadaan huomio kiinnitettyä itseemme. Sitten vain pidätte huolta, ettei Cayla karkaa", maagikko katsoi sekä Tiathaan että Vareoon pitkään. Tiatha vain nyökkäsi lyhyesti Zahirille.

Zahirin askeleet olivat äänettömät, pehmeät, ja tämä heilautti viittaansa paremmin taakseen harteillaan vapauttaen paremmin kädet liikkeitä varten. Mies asteli hitaasti, varoen varaston takaovelle ja nyökkäsi lyhyesti Tiathalle, joka tiirikoi vanhan, ison ja melkein irti olevan lukon auki ongelmitta, avasi oven ja päästi Zahirin livahtamaan sisään. "Onnea", nainen sanoi ohimennen Vareolle vielä ennen kuin itse livahti Zahirin perässä varjoihin hämärästi valaistussa varastossa.

Sitten räjähti. Zahir näki pöydän ääressä istuvat muutamat jengiläiset, ja loitsuriimuja automaattisen kuuloisesti lausuen heitti tulipallon keskelle pöytää, keskelle näitä viittä henkeä. Tuo veti samalla miekan huotrasta vyöltään ja heilautti sitä kaaressa edessään, iskien suoraan rintakehän lävitse kulkevan viillon mieheen, joka yritti häntä kohden hyökätä. Maagikon ilme oli pelottavan ilmeetön, keskittynyt, ja hänen ajatuksensa olivat palkinnossa: Caylassa ja tiedoissa, joita tuo nainen voisi hänelle tarjota... kun hän kertoisi tälle kivun kautta, miten hänen kaupungissaan noudatettiin hänen sääntöjään.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sataman hämärässä

Post by Kuparirapu »

Vareo tunsi nuijan tutun painon kädessään, ja odottaessaan että Tiatha ehtisi tiirikoimaan oven auki, odotus tulevasta kaaoksesta tuntui humisevan hänen korvissaan. Zahirin harppoessa ensimmäisenä sisään, tyystin pelotta ja epäröimättä, Vareo vilkaisi Tiathaa ja nyökkäsi tämän sanoille lyhyesti.
"Samoin."
Sitten he astuivat varastoon, ja ehtivät juuri kuulla Zahirin lausuvan viimeiset riimut ennen kuin Vareon silmien edessä näkyi tulipallon räjähdys.
Jos mies ei olisi odottanut tuollaista voimakasta, pelottavan näköistä loitsua, hän olisi varmasti itsekin menettänyt keskittymisensä hyväksi toviksi. Mutta nyt Vareo vain suojasi silmiään heitä päin iskevältä kuumalta aallolta, ja purren hampaansa yhteen hän harppoi Zahirin vasemmalta puolelta ohi. Keskellä savua kytevien pöydänjäännöksien ympärillä muutamat jengiläiset yrittivät haparoiden ottaa aseita käsiinsä ja puolustautua, mutta äskeinen oli riistänyt heiltä melkoisen osan itseluottamuksesta ja yhtenäisyydestä. Yksi kieri ja sätki maassa, paidanhelma tulessa ja kiljuen paniikintäyttämällä äänellä. Vareo harppoi kohti lähintä, ja tämä huusi heilauttaen puukkoaan hänen vatsaansa kohti. Vareo väisti kiertäen kehoaan sivuun, ja samalla hänen nuijansa iski miestä kaulan ja hartian väliin niin että pamahti. Jengiläinen perääntyi korahtaen mutta Vareo ei päästänyt häntä karkuun. Hän kaappasi miestä rinnuksista, heitti tämän seinää vasten ja ärjäisten survaisi nuijansa miehen vatsaan. Taipuen kaksinkerroin jengiläisen hampaiden välistä pursusi verta, hänen lyhistyessä maahan.
Vareo kääntyi juuri parahiksi pysäyttääkseen seuraavan vastustajansa huitaisun päätään kohti, antaen samalla mitalla takaisin. Mutta jengiläinenkin tarttui Vareon ranteeseen, ja miehet jäivät seisomaan vastakkain hampaat irvessä. Jengiläinen yritti kääntää veistään kohti Vareon kylkeä, mutta Vareo ei odottanut kummalta heiltä loppuisivat voimat ensin. Kumartuen eteenpäin hän pamautti otsansa jengiläisen kasvoja vasten kerran, kahdesti, kolme kertaa työntäen tätä samalla taaksepäin. Nenä ja huulet hurmeessa jengiläinen irrotti otteensa, ja Vareo kiilasi nuijansa varren miehen kurkkua vasten. Hänen vapaa kätensä liikkui vyön selkäpuolelle, ja vetäen uuden veitsensä ensi kertaa tupesta Vareo upotti sen jengiläisen paljaaseen kylkeen kahvaa myöten.
Jengiläisen silmät levisivät, hänen ilmeisesti viimein tajutessa mitä oli tapahtunut, mutta liian myöhään. Vareo nykäisi veitsen irti, ja tönäisi kuolevan miehen sivuun, silmäillen ympärilleen. Zahirin vierellä hän oli melkoinen näky, nuija oikeassa ja veitsi vasemmassa kädessä, molemmat aseet ja otsa verestä punaisina ja kasvot hurjaan ilmeeseen vääntyneenä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sataman hämärässä

Post by Tinanja »

Tiatha

Tiatha livahti kolmikosta viimeisimpänä sisälle varastotilaan, jota rajasivat seinustoilla olevat hyllyt, joilla selkeästi oli enää pelkästään jengiläisten selkeästi varastettuja tavaroita. Nainen veti oven heidän perässään kiinni ja salpasi sen enempiä asiaa ajattelematta. Tiathan katse osui ohimennen viimeisiä loitsuriimuja lausuvaan Zahiriin, ja naisen kasvoilta valahti se loppukin väri, joka niille oli aiemmin kohonnut, kun tulipallo iski keskelle pöytää. Hän ei halunnut tietää, miten suurta tuhoa tuo maagikko pystyi halutessaan aiheuttamaan. Ketterä varas vilkaisi myös ohimennen toiselle puolelle varastoa, josta osa oli rajattu hieman pienemmäksi verhoin. Näytti siltä, että Vareo ja tietenkin Zahir oli jo huomattu, mutta hänellä olisi vielä pieni yllätyksen suoma etu tässä.

Tiatha veti siron, hieman kaarevan miekkansa esille äänettä, ja kumartui, otti muutaman juoksuaskeleen varaston seiniä myötäillen, etuovea kohden. Nainen irvisti vähän työntäessään pian miekan pahaa-aavistamattoman, pakoon yrittävän jengiläisen kyljestä lävitse. Tämä huusi korviasärkevästi, kirkui, kunnes ääni vähitellen katosi kokonaan tuon kaatuessa lattialle keskelle oman verensä muodostamaa verilammikkoa.
Nainen veti nopealla liikkeellä miekan irti tuosta ruumiista, veren tippuen terää myöten lattialle tämän kääntyessä kannoillaan ja pysäyttäessään seuraavan, hiiltynyttä paidanhelmaansa pitelevän miehen matkan iskien tätä miekallaan. Tiatha veti nopeasti henkeä päästyään siitä uhasta eroon, tajuttuaan pidättelevänsä hengitystään tämän kaiken joukossa.
Palaneen lihan katku sai tuon nyrpistämään nenäänsä, kun hänen katseensa osui verhoin ja laatikoista kasatun seinän piiloista esiin astelevaan naiseen; Caylaan. Tuo näytti niin itseensä rakastuneelta, turhantärkeältä ja itsekeskeiseltä kävellessään esiin parin muun jengiläisen edessä, että kaiken sen adrenaliinin keskellä Tiatha itsekin tunsi pientä inhoa tuota naista kohtaan - tuohan oli se syy, miksi Zahir oli heidät halunnut tänne.

Zahir

Tulipallon jäljiltä palanut pöytä kyti vielä, muutama jengiläinen kieri lattialla vaatteiden sytyttyä palamaan. Maagikon äsken viiltämä mies katui lattialle ja Zahir työnsi kaikeksi varmuudeksi miekkansa terän vielä tuon kurkusta lävitse. Elonmerkit katosivat nopeasti tämän silmistä. Silmäkulmastaan Zahir näki Vareon tekemiset, mutta hänen keskittymisensä oli vielä niissä muutamassa, jotka olivat verenvuodatuksen jäljiltä elossa.

Hänen selkäänsä hyökännyt, lujaa huutanut nuori jengiläinen sai tappoloitsun niskaansa Zahirin ilmeenkään värähtämättä, kun mies asteli lähemmäs kytevää pöytää, katsoen arvioiden maassa makaavia henkilöitä. Pahin taistelusta alkoi olla ohitse, ja Tiatha näytti pitävän etuovea silmällä. Se sopi paremmin kuin hyvin. Zahir katseli arvioiden paria jengiläistä. Toinen näytti kuolleelta, mutta saattoi hyvinkin olla vain tajuton, mutta toinen oli tajuissaan, käpertynyt pieneksi kasaksi, yritti todennäköisesti tasata hengitystään.
Zahir katseli tätä arvioiden, ja työnsi jalallaan tämän selälleen, painoi miekan hitaasti tämän kurkulle ja katsoi tuota nenänvarttaan myöten alaspäin.

"Missä johtajasi on?" maagikko kysyi sitten. Hänen kysymykseensä onneksi vastattiin ilman tuon pelosta tärisevän jengiläisenkin vastausta, kun Cayla seuraajineen astui sivummalta esille. Zahirin kasvoille levisi pieni, ilkeä virne.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sataman hämärässä

Post by Kuparirapu »

Vareo astui Zahirin rinnalle, ja vilkaisten sivulle näki Tiathan seisovan lähellä miekka veressä ja jaloissaan yksi kuollut jengiläinen. Mies katsoi pitkin huonetta arvioidakseen, montako vihollista oli edelleen hengissä. Mutta sitten näkyviin harppoi nainen, jonka Vareo tunnisti samaksi kuin etsintäkuulutuksessa. Hänen mukanaan seisoi kolme muuta jengiläistä, ja ilmeestä päätellen näillä oli vielä taistelutahtoa jäljellä.

Caylla kolmitappo oli päivettynyt, vahvakätinen nainen jonka silmät näyttivät pistelevän pelkällä katseella minne nainen vilkaisikin. Hänen yllään näkyi hukkapaloista koottu nahkapanssari ja vyötäisillä roikkui likaisenharmaa eläimennahka, ehkä jäniksen. Kasvojen poikki kulki vaalea, rosoreunainen arpi ja naisen suu oli julmassa irveessä. Nähdessään sisään hyökänneen kolmikon Caylan ilme kuitenkin lieveni. Juuri sen verran, että tämä näytti joltain teräväkyntiseltä kissapedolta.
"No johan on piru itse järjestänyt asioita valmiiksi! Siinähän seisoo se kalju paskiainen, joka kävi murjomassa joukkojani ja näpistelemässä ryöstösaalista. Se tarkoittaa, että se pieni, liukas narttusikin on täällä jossain piilossa..."
Caylan virne pysyi hänen katseensa pysähtyessä Zahiriin.
"Ja kukas siinä on? Joku pikku maagikko, jonka olette palkanneet mukaan lurittelemaan hieman taikojaan?"
Nainen niiskautti ja sylkäisi lattialle.
"Te olette kuolleita, kai te sen ymmärrätte? Saavat ynnätä meikäläisen nimeen kolme tappoa lisää, koska pidän huolen että teidän jäänteenne löytyvät jostain sikalasta huomenaamuna."
Cayla tarttui aseenkahvaan selässään, ja veti sieltä esiin leveäteräisen yhden käden kirveen. Yhden jengiläisen kontatessa hänen vierelleen nainen ärjäisi käskyn ja syöksyi loput jengiläiset vierellään eteenpäin, kaapaten samalla onnettoman miekkosen rinnuksista mukaansa. Voimalla, jota Vareo ei ollut naiselta odottanut, Cayla nosti sätkivän miehen suoraan eteensä kuin kilven, ja suojautuen hänen taakseen torjui Zahirin syöksemän uuden loitsun. Ihmiskilven rooliin joutunut jengiläinen näytti heittävän henkensä, ja nainen syöksyi ruumis edellään Zahiria päin.
Samaan aikaan loput jengiläiset jakautuivat erilleen, kahden siirtyessä Tiathaa ja Vareota kohti ja viimeisen nostaessa käsissään pitämänsä lyhyen varsijousen. Näiden miesten silmissä paloi epätoivoinen taistelutahto: ilmeisesti he pelkäsivät Caylaa vielä enemmän kuin tätä kolmikkoa.

Vareo kaappasi pöydänpuolikkaasta, ja heilautti sen hyökkääjää päin. Tämä joutui suojaamana kasvojaan, jolloin Vareo heilautti nuijaansa kallon murskaavaan iskuun. Mutta jengiläinen väisti, ja viilsi veitsellään Vareon vatsaa. Hätäisellä ähkäisyllä Vareo sai peräännyttyä juuri tarpeeksi välttyäkseen haavalta, ja omalla veitsellään hän piti miehen muutaman askeleen päässä. Samalla hänen päänsä ohi surahti vasama joka upposi tömähtäen takaseinään kiinni. Manaten henkäisevästi Vareo hämäsi muutamalla veitseniskulla, heilautti nuijaa laajassa kaaressa ja sivalsi veitsellään jengiläisen jalkaa. Verta tuli esiin, mutta jengiläinen ei luovuttanut. Vareo joutui perääntymään taaemmas jotta varsijoustaan lataava jengiläinen ei saisi kunnon tähtäystä. Samalla mies näki Caylan heiluttavan kirvestä edestakaisin, äristen raivoisasti ja yrittäen kaikin keinoin upottaa se Zahirin lihaan.
"Tässä voi käydä kohta huonosti," Vareo ehti ajatella ennen kuin uusi isku vatsaa kohti sai hänet torjumaan ja potkaisemaan jengiläistä vatsaan. Tämä yskähti hinkuvasti muttei vieläkään suostunut kaatumaan lattialle.
Locked