Sataman hämärässä

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sataman hämärässä

Post by Tinanja »

Zahir

Se hetken hiljaisuus, joka heidän välilleen oli laskeutunut, rikkoutui tuon lihaksikkaan, arpikasvoisen naisen astellessa esiin varaston toisesta osasta. Maagikon kasvoille levisi pieni, ilkeä hymy, kun tuon jengin johtaksi itseään nimittävän Caylan perässä asteli kolme muutakin jengiläistä. Tästä tulisi mielenkiintoista - Zahir oli varma, ettei tuo uhitteleva nainen antaisi periksi helpolla, mutta... kun hän pääsisi käsittelemään tätä, Zahir oli varma, ettei häneltä menisi kovin kauaa tuon murtamiseen... ja hän nauttisi jokaisesta hetkestä. Zahir ei sanonut mitään, mutta oli tyytyväinen siitä, ettei Cayla tunnistanut häntä.

Mutta voi kyllä, tuo muistaisi hänet loppuikänsä tämän jälkeen.

Se yliote tuosta olisi tosin ensin saavutettava, ja Caylan äkkinäinen liike sai Zahirin heittämään puolihuolimattoman salama-hyökkäysloitsun tuota kohden, mutta onnistui osumaan vain tuon eteensä kohottamaan ihmiskilveksi joutuneeseen jengiläiseen. Maagikko astui sivuun parilla nopealla askeleella Caylan hyökätessä ja torjui tämän ensimmäisen kirveeniskun nopealla kilpiloitsulla. Tämä otti nopean askeleen taaksepäin, muttei kohottanut miekkaansa.. Zahir toimi lähinnä refleksiensä varassa, mutta syvällä sisimmässään tämä nautti jokaisesta hetkestä, adrenaliinista, ja taistelusta. Se näkyi pienenä, mutta ilkeänä hymynä sen keskittyneen ilmeen takana.

Pian Caylan ensimmäisen hyökäyksen jälkeen Caylan tueksi jäänyt jengiläinen sai Zahirilta tappoloitsun niskaansa ja tippui kuolleena maahan. Maagikko itse väisti parilla askeleella Caylan seuraavan kirveen heilahduksen, hymyili jopa naiselle hieman tämän pienen tanssin jatkuessa. Zahir kuitenkaan ei näyttänyt kovin uhkaavalta sillä hetkellä, päin vastoin: ase lepäsi tuon kädessä sivulla, ja maagikko käytti magiaansa seuraavan kerran pelkkään kilpiloitsuun.

Tiathaa ja Vareota häiritsevät jengiläiset eivät häirinneet häntä, mutta hän halusi pitää Caylan huomion hetken itsessään - he tarvitsisivat todennäköisesti kaikkia kolmea siihen, että saisivat tuon sidottua aloilleen.

Tiatha

Tiatha seurasi Caylan uhoamista, tämän jengiläisiä ja sitä, miten yksi kolmesta jengiläisistä eksyi Vareota kiusaamaan, toinen kääntyi häntä kohden, ja kolmas jäi tukemaan Caylan selustaa näiden hyökätessä Zahiria kohden. Zahir näytti käsittelevän itseään aina samalla lailla: koottuna, hallittuna.
Varas otti pienen sivuloikan väistääkseen tuon hänen kimppuunsa ryntäävän jengiläisen hullun ryntäyksen. Nainen onnistui loikkansa aikana viiltämään tätä jalkaan miekkaansa heilauttaen, mutta se ei vienyt tuolta taistelukykyä. Päinvastoin, tuo huusi ja hyökkäsi Tiathan kimppuun uudella raivolla. Nainen tuhahti hiljaa, kumartui väistämään miekan uuden heilahduksen.

Oli selvää, ettei tuollut kovin taitava taistelija, mutta voimaa tältä ei puuttunut. Tämä väisti Tiathan toisen iskun ja nainen tuhahti hiljaa, kääntyen taas väistämään ja torjumaan häntä kohden kohdistuvan iskun. Tätä tanssia jatkui hetki, kunnes Tiatha kompastui lattialla makaavaan ruumiiseen.
Naisen sydän jätti pari lyöntiä välistä, kun hänen silmänsä ja ajatuksensa tajusivat, että hän oli pahassa pulassa. Tiatha onnistui väistämään päänsä viereen osuvaa miekkaa, irvisti vähän ja kohotti oman aseensa ylöspäin. Tuon Tiathan kimppuun hyökänneen jengiläisen vatsan lävitse muodostui syvä viilto Tiathan kohotetusta miekasta, ja se antoi naiselle mahdollisuuden kierähtää veriryöpyn ja hänen paikalleen kaatuvan jengiläisen alta pois.
Tiatha käytti sen pienen hetken hyväkseen ja upotti toistamiseen miekkansa tuohon mieheen, tällä kertaa tämän kylkeen. Se riitti tappamaan tuon ja Tiatha sai hetken aikaa koota itseään, nousta seisomaan ja vilkaista, mitä muualla tapahtui.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sataman hämärässä

Post by Kuparirapu »

Silmäkulmastaan Vareo pani merkille, kuinka Zahir näytti ottavan tilanteen hyvin rauhallisesti, vaikka hänen vastassaan oli tyystin verenhimoinen vastustaja. Mutta ehtimättä pohtimaan enempää Vareo väisti jälleen vatsaansa tavoittelevan veitsen. Jengiläinen näytti muuttuvan isku iskulta epätoivoisemmaksi, aivan kuin hän olisi jotenkin epäonnistunut jo olemalla hidas. Vareo ymmärsi pitää oman päänsä kylmänä, ja alkaen ahdistaa vastustajaansa hän heilautti nuijaa humisten, pistäen välillä veitsellään. Jengiläisen jalkaa pitkin noruva veri sai tämän askeleen hidastumaan hetki hetkeltä, ja tämän tehdessä uskaliaan piston pitkälle Vareota kohti, kalju mies toimi. Väistäen hän päästi veitsestään, ja harpaten jengiläisen vierelle hän kaappasi tämän pään kyynärvarttaan vasten, lukiten kätensä miehen kasvojen ympärille ja pitäen nuijansa kahvasta kiinni. Taivuttaen jengiläisen polvilleen Vareo hengitti nopeita puuskahduksia, koska jopa taistelun huumaamassa mielessäänkin hän ymmärsi mitä hänen oli tehtävä.

Lyhyen hetken hän tunsi kuinka miehen niska pani jäykästi vastaan, tämän kaapiessa hänen hihaansa epätoivoisesti. Sitten Vareo käänsi koko kehoaan voimakkaalla liikkeellä, ja hänen käsiensä väliin puristetun pään läpi kulki hyytävä napsahdus joka sai Vareon irrottamaan otteensa. Jengiläinen putosi pää luonnottomasti sivulle sojottaen ja poski edellä lattialle makaamaan, silmät paniikista suurina ja tyhjinä elämästä. Kääntyen pois inhottavalta näyltä Vareo kiiruhti Zahirin vierelle, joka yhä piteli puoliaan Caylaa vasten. Nainen ei tuntunut väsyvän vähääkään, vaikka kirveen jokainen heilautus näytti tarpeeksi voimakkaalta leikkaamaan Zahirin hoikka keho poikki kuin nuoren puun.

Vareon lähestyessä nainen ärjäisi raivoisasti, ja heilautti kirveensä laajassa kaaressa ajaen sekä Vareota että Zahiria kauemmas. Mulkoillen heitä kahta Cayla otti muutaman vaanivan askeleen sivulle, ennen kuin survaisi kirveen suoraan Vareota kohti ja kääntäen sitten sen lappeen murskaavaan iskuun Zahirin kylkeä kohti. Kuin jokin raivotautinen eläin Cayla pakotti Vareon perääntymään raivokkaiden iskujen tieltä, pyörähtäen sitten ja potkaisten kytevän puunpalan Zahiria päin jotta tämä ei ehtisi loitsimaan riimuja. Vaikka heitä oli enemmän, Vareosta miltei tuntui kun he olisivat olleet alakynnessä. Nainen tuntui iskevän aina kumpaankin heistä vuorotellen, ja sellaisella vauhdilla ettei Vareo ehtinyt vastata. Kumartuen kirveenterän tieltä ja kompastellen sivuun Vareo yritti vilkuilla missä Tiatha oikein kulki.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sataman hämärässä

Post by Tinanja »

Zahir

Maagikko astui pari askelta taaemmas saadakseen lisätilaa itselleen. Cayla ei näyttänyt siltä, että harkitsi liikkeitään kovin hyvin, eikä varsinkaan harkinnut niitä. Se antaisi hänelle pian etulyöntiaseman. Tosin hänen oli toimittava kohtalaisen nopeasti ennen kuin Vareo keksisi jotakin ylimääräistä Caylan ja hänen päänsä menoksi.

Zahirin rauhalliset askeleet eivät muuttuneet miksikään, mies vain astui Vareon ja Caylan väliin lihaksikkaan naisen jälleen heilauttaessa leveäteräistä, kömpelöä kirvestään. Samalla maagikko lausui nopeasti muutaman loitsuriimun, kohtalaisen hiljaa: "S'av - A'm."
Kirves iskeytyi suoraan Zahirin eteensä tekemään kilpeen, kun tarttui heti kirveen iskeytymisen jälkeen sen varteen. Maagikko työnsi kirveen vartta kauemmas itsestään ja kohotti miekkansa kahva edellä iskemään Caylaa suoraan ranteeseen. Isku oli luja, tähdätty sattumaan ikävästi. Yhdistettynä kirveen kääntämiseen liikkeen lopputulos oli se, että Caylan ase tippui heidän jalkoihinsa.

Maagikko potkaisi sen kauemmas jaloistaan, seinän vierelle ja jäi seisoskelemaan kirveen ja Caylan väliin. "Jatkammeko tätä tanssia?" Zahir kysyi sitten, hymyillen kieltämättä ilkikurisen ilkeästi Caylalle. Mies näytti kohtalaisen rennolta, mutta oli valmis kohottamaan kilven ympärilleen, mikäli Cayla päättäisi leikkiä itsemurhanhimoista ja hyökätä.

Tiatha

Tiatha nousi hitaasti seisomaan lattialta verisenä, naisen miekka vatsassaan kaatuneen jengiläisen viereltä hengästyneenä, hieman kalpeana. Hän osasi pitää puoliaan, mutta tämä... Nainen katseli noustessaan ruumiita, jotka valuivat edelleen pieninä ja hieman suurempina noroina verta. Hän tunsi omilla vaatteillaan muiden vielä lämpimän veren ja kurottautui hitaasti vetämään miekkansa irti tuosta kuolleesta jengiläisestä. Nainen vilkaisi nopeasti ympärilleen huomatakseen, että vain jengin johtaja, Cayla, oli elossa. Nainen nielaisi hiljaa, astui hieman sivummalle ja irvisti hieman kaikelle sille verelle, joka lattialle oli valunut.

Jopa hetkeksi ajatuksiinsa ja tähän kaikkeen vaipunut Tiatha hätkähti hieman, kun Zahir potkaisi kirveen melkein hänen jalkoihinsa, ja jäi seisomaan siihen Caylan ja kirveen, ja hänen välilleen. Tiatha asteli hieman sivummalle, seinää myöten ja katseli arvioiden Caylaa, odottaen itsekin nyt tämän seuraavaa reaktiota. Ainakin Vareo näytti olevan jaloillaan... ja vihaisen näköinen.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sataman hämärässä

Post by Kuparirapu »

Vareo oli huutaa varoituksen Zahirin astuessa hänen ja Caylan väliin. Mutta ennen kuin hän sai sanaa suustaan, jokin näytti välähtävän ja Zahirin käsi liikkuvan niin sulavasti ja nopeasti, ettei Vareo tajunnut edes mitä oli tapahtunut ennen kuin Cayla perääntyi kättään pidellen ja mustanpuhuva maagikko potkaisi kirveen sivuun. Katsoen nyt työnantajaansa uudenlaisella kunnioituksella, ja varauksella, Vareo tuli tämän vierelle katsoen Caylaa.
Nainen piteli kättään, jonka sisäpuolelle oli tummumassa kivulias ruhje, mutta hänen ilmeensä oli raivoisa. Purren hampaitaan yhteen irvistäen Cayla sähähti Zahirin kysymykselle:
"Mätäne hengiltä, sisäsiittoinen sianäpärä!"

Karjaisten nainen loikkasi maagikkoa kohti, mutta törmäsi jälleen johonkin, varmaan maagikon kohottamaan suojaan. Vareo ei aikaillut vaan heilautti nuijaansa, iskun viistäessä Caylan toista hartiaa kipeästi. Kalju mies sai kiitokset iskustaan nyrkiniskulla, jonka pamahtaessa hänen leukaperiinsä Vareosta tuntui kuin häntä oltaisiin lyöty kivellä. Cayla kaappasi hänen päästään, repäisi Vareon kumaraan ja upotti samalla jalkansa miehen laihaan vatsaan, saaden Vareon korahtamaan keuhkojensa tyhjentyessä. Sitten Cayla irrotti otteensa ja keskittyi johonkuhun, Vareo ei nähnyt kumpi hänen tovereistaan kiinnitti naisen huomion. Mutta tempaistuaan syvään happea sisäänsä Vareo kävi uudelleen hyökkäykseen, läimäisten nuijan Caylan reittä vasten kumealla pamahduksella. Naisen kirkaistessa kivusta Vareo asti lähemmäs ja kietoi toisen kätensä tämän kaulalle, yrittäen kaataa Cayla maahan. Mutta vieläkään nainen ei luovuttanut, vaan kyynärpäitään käyttäen alkoi takomaan Vareon kylkiä. Vailla vaihtoehtoja oli Vareon päästettävä irti, mutta vain ärjäistäkseen uuden iskun suoraan alaspäin. Cayla ei ehtinyt kuin ostaa jo valmiiksi ruhjoutuneen kätensä epätoivoisesti suojakseen.
Metallipäisen nuijan osuessa käteen se näytti taipuvan luonnottomasti ulospäin, ja Caylan perääntyessä huutaen he näkivät kuinka ranne ja sormet roikkuviat halvaantuneen löysinä, murtuneiden kyynärluiden päässä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sataman hämärässä

Post by Tinanja »

Zahir

Zahirin kilpi työnsi Caylan taas kevyesti taaksepäin, kun nainen yritti hyökätä hänen kimppuunsa paljain käsin. Hän väisti, kun näki sivusilmällään päänsä vierestä suhahtavan nuijan, joka iskeytyi Vareon toimesta Caylan käsivarteen raapaisten ihon hieman rikki. Zahir ei ehtinyt reagoimaan ennen kuin Cayla jo iski Vareota vihaisena. Mutta Cayla käänsi Vareon kimppuun hyökätessään selkänsä Zahirille, saaden pienen, ilkeän hymyn kohoamaan tämän kasvoille.
Tämä avasi Zahirille uuden mahdollisuuden: tämä iski nopealla, varmalla liikkeellä Caylaa suoraan niskaan miekkansa kahvalla, toivoen saavansa tuon taintumaan sillä hetkeksi. Vareon seuraava, Caylan käsivarteen osunut isku kuitenkin sai Caylan kääntymään sen verran iskun voimasta, että Zahirin onnistui osua vain tuon lihaksikkaan naisen olkapäähän. Zahir tuhahti hiljaa, kun hänen tekemisillään ei ollut toivottua vaikutusta, ja pian Vareon seuraavat iskut olivat saaneet Caylan ranteen toimintakyvyttömäksi.

Zahir tuhahti hiljaa. Että tuo mies, hänen alaisensa kehtasi tuhota hänen kuulusteltavaa, kidutettavaa uhriaan. Mutta näytti siltä, että Cayla kesti kipua paremmin kuin hyvin, ainakin siitä päätellen, ettei tämän toimintakyky näyttänyt erityisesti käden murskaamisesta laskevan. Mutta tämän leikin oli loputtava, sillä hän halusi vastauksia kysymyksiinsä, mutta myös Caylan tiedot hänestä oli päivitettävä. Oli osoitettava ilman epäilystäkään tälle koppavalle naiselle, että tämän tekemisiä ei hyväksyttäisi. Zahirin liiketoimiin ja rikollisiin toimiin oli turha sekaantua ilman seurauksia.

Nopeat ajatukset saivatkin Zahirin toimimaan nopeasti. Maagikko seisoi edelleen suurinpiirtein Caylan takana, joten hän päätyi tiputtamaan miekkansa lattialle samalla, kun otti käteensä pienen, kaarevateräisen ja terävän tikarin vyöltään selkäpuoleltaan, ja astui äänettömän, kevyen askeleen lähemmäs Caylaa. Maagikon sormuksin koristellut, pitkät sormet puristuivat tiukasti Vareon murjovan käden ympärille, juuri haavakohdan yläpuolelle. Ote oli luja, ja samalla Zahir painoi tikarin Caylan alaselkää vasten, veti kättä Caylan selän taakse välittämättä siitä, että verta tippui tasaisena norona myös hänen kengilleen ja vaatteilleen.
"En aio tappaa sinua... mutta mikäli haluat vielä joskus kävellä, niin sinuna olisin paikallani", Zahir sanoi hiljaa, niin kylmällä ja tunteettomalla sävyllä kuin mitä hänestä vain sai irti. Siitä kuuli lävitse ärtymyksen Caylan vastustelusta, mutta myös siitä, mitä tuo nainen oli tehnyt hänen liiketoimilleen.

Tiatha

Miehillä näytti olevan tilanne sen verran hallussa, että Tiathaa ei siinä taistelussa kaivattu. Nainen alkoi hitaasti saada ajatuksiaan verilätäköiden keskellä astellessaan kasaan, ja päätyi lukitsemaan etuoven vanhannäköisen ja hieman kuluneen salvan avulla. Takaoven hän olikin lukinnut jo ennen varsinaisen taistelun alkua.
Taistelu alkoi näyttää siltä, että se oli ohitse, ja Tiatha ei voinut olla ilman kylmiä väreitä, kun kuuli Zahirin äänensävyn miehen ottaessa Caylasta kiinni. Tiatha pyyhki miekkansa terää ohimennen laatikkoa vasten kuollessaan kaatuneen jengiläisen paidan selkämykseen. Tiatha asteli Vareon lähelle, hieman tämän takasivulle, ja vilkaisi tätä arvioiden. "Oletko kunnossa?" nainen kysyi hiljaa, katsellen arvioiden Varoen verisiä vaatteita arvioiden.Hän ei uskonut itsekään näyttävänsä yhtään sen puhtaammalta.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sataman hämärässä

Post by Kuparirapu »

Vareo puristi jo nuijaansa valmiina mutta sitten, häkellyttävän kylmäpäisellä liikkeellä Zahir kaappasi Caylan otteeseensa ja piti tämän tikarinsa terällä. Nainen parkaisi tukahtuneesti murtuneen kätensä takia, ja vaikka nainen näytti yhä yrittävän pistää vastaan, hänen kehonsa alkoi olla rajoillaan. Hengittäen nopeita, sihahtavia henkäyksiä nainen vapisi hetken paikallaan ennen kuin hänen jalkansa ilmeisesti pettivät ja hän lysähti polviensa varaan.
Vareo tarkkaili vielä Caylaa epäluuloisesti mulkoilleen, mutta samalla hän työnsi nuijan vyölleen. Kun hän kuuli Tiathan äänen viereltään, hän katsahti naista kädet nyrkissä ja taistelun jälkihehku yhä silmissään. Mutta sitten, tajutessaan mitä nainen oli sanonut (ja nähdessään kuinka pahalta veritahrainen nainen näytti), Vareo henkäisi syvään ja nyökkäsi.
"Kyllä...sinä?" hän kysyi, kykenemättä sanomaan juuri nyt mitään muuta. Katsoen nyt ympärilleen Vareon silmissä välähtivät taistelun jokainen yksityiskohta kristallinkirkkaina. Hän saattoi yhtä miltei tuntea kuinka yhden jengiläisen nenä oli murtunut hänen otsaansa vasten, ja kuinka toisen pää napsahti ympäri hänen käsissään...
Vareo huomasi kurkkuaan kuivaavan pahasti, ja haluten pian jo pois täältä hän kiinnitti huomionsa Zahiriin ja maagikon otteessa kärvistelevään Caylaan.
"Hemmetin temppuilija...vellihelmainen kalansyötti...heittelemässä noita pikku taikatemppujasi...," Cayla murisi, mutta taipui sitten kaksin kerroin kivun yltyessä pahemmaksi. Naisen katseesta oli kadonnut sen aiempi uhmakas palo, ja hengittäen värisevästi hän kysyi:
"Mitä pirua te edes haluatte? Väitättekö että me nirhattiin joku tuttunne? Paskapuhetta, ellei joku sitten tieten tahtoen tullut haastamaan poikien kanssa riitaa. Ettekä te ole mitään kaartinkavereita. Ainakaan toivottavasti, koska muuten olette helvetin tyhmiä, tällaisesta päädytte itsekin tyrmään."
Vareo vilkaisi Zahirin selkää, pyyhkäisten varovaisesti otsaansa tahrivaa veriläikkää.
Niin, mitä muuta he vielä halusivat?
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sataman hämärässä

Post by Tinanja »

Zahir

Zahir hymähti hiljaa, kun Cayla tiputtautui viimein polvilleen. SIllä hetkellä häntä ei kiinnostanut, tekikö nainen sen väsymyksestä, vai oliko tämä jo luovuttamassa yksin taistelun kolmea vastaan. Maagikko päästi hitaasti irti tuon verisestä kädestä ja astui sitten Caylan eteen napaten samalla miekkansa jalkansa vierestä. Hän katseli tuota naista arvioiden, pitkään, ja antoi tämän puhua lämpimikseen, uhitellakseen häntä, ja se sai vain maagikon kasvoilla olevan pienen, ilkeän virneen levenemään ilkeäksi, vinoksi hymyksi.
"Olen henkilö, jonka varpaille olet astunut", Zahir sanoi sitten, katseli arvioiden Caylaa, pitkään, edelleen hymyillen ilkeästi. "Voisi sanoa, että hallitsen suurinta osaa Phoeben rikollisesta toiminnasta... Sinä, Cayla, olet saanut minun herkeämättömän huomioni teoillasi", Zahir totesi sitten, miekkansa terää arvioiden katsellen. "Ja sinulla ei näytä olevan havaintoakaan siitä, miten paljon olet tekemisilläsi minulle maksanut", maagikko jatkoi vielä, astuen kevyesti askeleen sivummalle ja viiltäen pitkän, pintapuolisen haavan miekkansa kärjellä Caylan terveempään käsivarteen miekkansa kärjellä, asetta pelottavan tottuneesti käsitellen.
Mikäli nainen selviäisi vammoistaan ja hänen käsittelystään hengissä, tuo tulisi silti muistamaan tämän tapaamisen pitkään.

"Jengisi, tai sinä, murhasivat muutama viikko sitten erään rikkaan kauppiaan, joka oli matkalla satamasta, laivaltaan, kohti tavernaa", Zahir sanoi sitten hiljaa Caylalle, hitaasti astellen naisen eteen. "Te varastitte tältä kauppiaalta rahaa, mutta myös erään sopimuksen, jonka... alaiseni", maagikko viittasi ohimennen Tiathaan ja Vareoon. "Ystävällisesti noutivat takaisin minulle... Mutta se maksoi silti liiketoimia ja hidasti suunnitelmia", Zahir totesi sitten. "Tämä oli vasta alkua. Sen jälkeen olette tasaisesti sotkeneet suunnitelmia, rikkoneet sataman rauhaa niin, että kaupunginvartiosto käyttää täällä erityisen paljon aikaa, ja yrittäneet kasvattaa omaa valtaanne alueella, joka ei teille kuulu", maagikko oli hitaasti sanojaan lausuen kävellyt Caylan ympäri, tämän selän takaa jälleen naisen eteen seisomaan.
"Joten", Zahir totesi Caylalle. "Olet saanut teoillasi jakamattoman huomioni", tämä totesi ja laski miekkansa terän kärjen Caylan leuan alle hetkeksi ennen kuin veti aseensa sivuun, vain katsellakseen sen terää arvioiden. "Kuka teille on jakanut tietoa näistä suurta huomiota saavista kohteista? Keneltä saitte resurssit nostaa jengin tälläiseen asemaan näin nopeasti? Saitko vankilareissuiltasi korvaamattoman kontaktin? Mitä hän maksaa sinulle siitä, että ärsytätte minua?" Zahir kysyi sitten hiljaa, Caylaa nyt miekkansa terää myöten katsellen.

Tiatha

Tiatha vilkaisi Vareoon, ja miehen ilme kieltämättä sai naisen värähtämään vähän ennen kuin Vareo ehti itse kerätä itsensä ja ilmeensä rauhallisemmiksi, tasaisemmiksi. Tämä kertoi olevansa kunnossa, ja Tiatha kieltämättä tunsi hetkellistä helpotusta siitä hyvästä. Tiatha nyökkäsi Vareolle vastaukseksi. "Olen", tämä nyökkäsi lyhyesti, katsellen hetken aikaa vielä Vareota ennen kuin käänsi huomionsa takaisin Caylaan ja Zahiriin.
Zahirin monologin kuuntelu oli helpompaa, kun se ei kohdistunut häneen tai Vareoon. Mutta sanat, joita Zahir käytti... saivat kylmät väreet nousemaan Tiathan selkämystä myöten. Nainen vilkaisi ohimennen Vareoonkin nähdäkseen tämän kasvoilta joitain reaktioita maagikon tekemisiin tai sanoihin. Zahirin kylmä, selkäpiitä karmiva sävy tuntui vain syvenevän, mitä pidemmälle tämä pääsi sanoissaan. Hitaat, tuskin huomattavat liikkeet ja eleet vain korostivat sitä, miten hallittu ja tunteeton tuo tuntui olevan. SIllä hetkellä Tiatha oli hyvinkin tyytyväinen siitä, ettei hänellä ollut mitään erityistä sopimusta Zahirin kanssa, eikä hän ollut tuolle mitään palveluksia tai aineellista hyödykettä velkaa.

Nainen itse ei olisi halunnut olla Caylan tilalla missään tapauksessa, siitä Tiatha oli täysin varma.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sataman hämärässä

Post by Kuparirapu »

Caylan hartiat vavahtivat heikosta naurusta, ja sylkäisten verilkimpin suustaan tämä katsoi Zahiria arvioiden.
"Ai että ihan kaupungin alamaailman johdossa? Samaa sontaa jauhavat jokainen taskunkääntäjä, jolla on muutama alainen mukana ja valta kihahtanut virtsan mukana päähän."
Naisen uudelleen noussut uhittelu kuitenkin väistyi Zahirin vetäessä tälle uuden haavan, tavalla joka Vareon silmissä näytti kuin Zahir olisi veistellyt kypsää paistia veitsellä. Kalju mies hieraisi käsiään hieman yhteen, mutta ei kyennyt irrottamaan silmiään selkäpiitä kylmäävästä esityksestä.

Cayla kiristeli hampaitaan ja sihisi, silmät puristettuna kiinni kivun takia. Ne kuitenkin aukesivat hitaasti kun Zahirin miekankärki hiipi naisen kaulalle. Vetäen muutaman kerran henkeä tämä mulkaisi Zahiria, mutta jälleen varovaisella katseella.
"Mitä pirun resursseja? En tiedä, näpräätkö helmakankaasi ja taikojen lisäksi tilikirjoja, mutta täällä ei sellaista harrasteta. Noin puolet porukasta ovat "Yöhaukan" miehistöä, sen saman jonka otin itselleni entiseltä kapteeniltamme. Myimme siitä kaiken. Lastin, kalusteet, koko pirun aluksen. Hyvä alkuraha hankkia vähän aseita ja pitää piilopaikkaa. Ja nämä loput surkimukset," Cayla sanoi ja nyökkäsi halveksuvasti maassa makaavia hahmoja kohti, "Liittyivät mukaan yksi kerrallaan menneenä keväänä. Jollet pidä päätäsi helman alla, olet ehkä huomannut että Phoebessa menee monella varsin heikosti. Silloin ei paljoa rohkaisua tarvita, jos luvassa on rahaa ja suojaa, vaikka sitten rikollisin keinoin."

Pitäen tauon, ilmeisesti vetääkseen henkeä, Caylla jatkoi:
"Kuka ikinä kuvittelet olevasi, niin kukaan ei ole sinua nimeltä maininnut. Muutama kyllä huhusi, että sillä yhdellä kauppiaalla olisi jotain kuumaa tavaraa mukanaan. Ja Tritonilaisia ei yleensä aleta kaivata hetkeen, joten se tuntui kelpo iskulta. Siihen asti, kunnes kaksi tuntematonta tyyppiä runnoivat sisään ja hakkasivat meikäläisiä hengiltä."
Viimeisten sanojensa kohdalla Cayla pakottautui kääntämään katseensa Vareoon ja Tiathaan, ja naisen silmissä välähti yhä kytevä viha heitä kohtaan.
"Jos haluat nimiä, niin yritäs ottaa kauniimpi sävy. Muuten joudut etsimään jonkun kaartinkaverin ja kysymään häneltä."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sataman hämärässä

Post by Tinanja »

Zahir hymyili kieltämättä ilkeästi, hieman vinosti, kun Cayla kyseenalaisti hänen asemansa. "Olen varma, että olet kuullut nimen Zahir Atherton", Zahir sanoi sitten hiljaa tuolle. Oli aika kertoa, miten vaikutusvaltaisen miehen kanssa tuo nainen yritti pelleillä. Zahirista itsestään tuntui siltä, että hän voisi jatkaa tätä ikuisuuksiin: hän kieltämättä nautti siitä, miten tuo hänelle niin paljon harmaita hiuksia aiheuttanut jengipomo oli siinä hänen kidutettavanaan.
"Ja minä olen Zahir Atherton", Zahir lisäsi vielä, hymyn vähän leviten vähän miehen kapeilla kasvoilla, kun tämä lähti toistamiseen kiertämään Caylaa hitaasti, tällä kertaa eri suuntaan kuin aiemmalla kerralla. Cayla kuitenkin hänen tyydytyksekseen jatkoi puhumistaan.
"Vai että Yöhaukka", Zahir mutusteli hitaasti sanaa, nimeä, jonka tunnisti kyllä. Hän oli kuullut tuon laivan tarinan, mutta että Cayla jengeineen oli osallisena... Se tekikin tästä huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin mitä hän oli alunperin ajatellut. Se myös veisi hänet uuden johtolangan perään tässä sotkussa ja valtansa kasvattamisessa... mutta nyt hänen huomionsa oli edelleen Caylassa, joka jatkoi kertomustaan.

"Kukaan ei mainitse minua yleensä nimeltä, koska kukaan ei uskalla tehdä sitä, ja vain harvat elävät kertomaan siitä", Zahir totesi hymyillen vähän, naurahtaen samalla sävylle, joka Caylan ääneen tuli. Tuo tuntui saavan uhkaavaa olemustaan, koppavuuttaan takaisin hitaasti, mutta varmasti. No, tästä tulisi viihdettä, kun hän saisi murtaa sen jälleen kerran... saadakseen ne nimet. "Nimiä... Mehän pääsemme eteenpäin", Zahir totesi hymyillen ilkeästi, päästen takaisin Caylan eteen seisomaan kierroksensa jälkeen.
"Kauniimpi sävy", maagikko naurahti. "Sitä saat odottaa", tämä jatkoi vielä, virnisti sitten ilkeästi.

Zahir kohotti hieman miekkaansa, liu'utti sen terää Caylan kaulaa myöten, mutta niin hallituin liikkein, ettei se viiltänyt ihoon pienen pientäkään naarmua. Zahir nousi paremmin seisomaan ja viilsi hitaasti toisen haavan miekkansa kärjellä Caylan terveempään käsivarteen, aiemmin viiltämänsä haavan vierelle. "Olen varma, että tämä on tarpeeksi kauniisti pyydetty", Zahir sanoi sitten ennen kuin kohotti miekkaansa nopealla liikkeellä niin, että se viilsi Caylalta korvan kokonaan irti ennen kuin nainen ehti edes refleksinomaisesti reagoida siihen.
"Nyt... kerrohan minulle ne nimet...", Zahir kumartui pian takaisin Caylan tasolle, katsoi tätä suoraan silmiin hymyillen vähän, ilkeästi. Miehen ilmekään ei ollut värähtänyt, kun tämä oli viiltänyt Caylan korvan irti.

Tiatha sen sijaan käänsi nopeasti katseensa poispäin edessä olevasta näystään hieman jopa huonovointisena. Hän ei pitänyt verestä... ja kidutuksesta vielä vähemmän, ja Zahirin tunteettomuus itsessään sai hänet huonovointiseksi. Nainen vilkaisi nopeasti Vareoon, joka ei myöskään näyttänyt ainakaan nauttivan edessä olevasa näystä. Zahir kieltämättä vaikutti... sillä hetkellä pelottavammalta, mitä tämä yleensä oli.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Sataman hämärässä

Post by Kuparirapu »

Zahirin esittäytyessä Caylan irvistys lieveni aavistuksen, ja naisen katseeseen tuli harkitseva. Hiljalleen hän näytti laskevan yksi yhteen, ja tuijottaen Zahirin mustiin silmiin nainen sanoi ymmärryksen täyttämällä äänellä:
"Sinä...siis olet se pirun..."
Mutta metallin välähdys, kiiltävänä kuin harmaa lasi, keskeytti Caylan ja hänen suustaan purkautui tuskallinen huuto uuden haavan auetessa hänen käteensä. Ja sitten, Zahirin miekan liikahtaessa uudelleen, Vareokin säpsähti. Cayla parkaisi, ja yritti haparoiden painaa päänsä sivusta juoksevaa verta kädellään. Mutta pienikin liike sai hänen murtuneen kätensä säteilemään kipua, ja yrittäen nostaa tervettä kättään nainen oli horjahtaa pitkälleen veritahraiselle lattialle. Zahirin kysyessä nimiä Vareo ei ollut edes varma, mahtoiko Cayla kuulla niitä kunnolla.
Siitä naisesta, joka aiemmin oli seisonut heidän edessään silmät kipunoiden, ei ollut paljoakaan jäljellä. Cayla kolmitappo, aiemmin jopa pelätty rosvo, kyhjötti nyt lattialla hartiat lysyssä, pää nuokkuen hitaasti ja hartiat vapisten kuin hän olisi palellut.
Vareo joutui nielaisemaan kurkkuunsa nousseen tahmean palan, ja siirtäen kätensä vyölleen hän puristi nahkaa niin tiukasti, ettei hänen käsiensä tärinä näkynyt. Hän näki Tiathan kääntäneen katseensa sivuun, eikä voinut syyttää tätä. Vankina ollessaan hänkin oli nähnyt paljon pahoinpitelyä ja myös kokenut sitä itse. Mutta koskaan se ei ollut tuntunut näin...tunteettomalta.

Vetäen värisevän henkäyksen Cayla sanoi jotain, yski heikosti ja sanoi uudelleen:
"Kuulimme niitä...niitä jotka puhuvat...velkojensa hyväksi. Tritonin-Jedd, Rotanhäntä, Hajal Kolmisormi. Sitten oli yksi...yksi vartija jolle kelpasi raha..."
Kohottaen katseensa vaivalloisesti Cayla haki katseensa Zahiriin. Naisen kasvot olivat kalpeat, ja kasvojen poikki kulkeva arpi näytti tummalta kuin omenan hedelmälihasta löytyvä mustelma.
"Jos sen nimen haluat...niin saat luvata että jään henkiin. Kaikki Jumalat, saat vannoa sen, senkin teurastaja."
Caylan pää nuokahti uudelleen, ja hänen hengityksensä vingahti kipeästi. Vaikka Zahir ei enää koskisikaan tähän, Vareo epäili ettei nainen edes selviäisi, jollei kukaan saisi häntä ommeltua kasaan.
Locked