Page 1 of 2

Vanki

Posted: Thu Oct 26, 2017 8:28 pm
by Kide
// Tänne toivotan tervetulleeksi Kupariravun ja lohikäärmepappinsa seuraajineen! //

Narylfije-lisko havahtui aamulla etäiseen puheeseen ja kolinaan. Nafia oli edellisenä yönä kuljetettu pitkän matkaa sidottuna ja säkkiin suljettuna, eikä pienellä liskolla ollut hajuakaan missä se nyt oli. Lisko oli pelon ja vihan sekaisin tuntein keikkunut pussin pohjalla pimeässä ja kuunnellut tasaista askelten kopinaa ja ajoittain kuuluneita vieraita ääniä. Se oli odottanut kuulevansa emäntänsä, Naenijan tutun äänen, mutta turhaan. Sen jälkeen kun Nafin vankilana toimivan säkin oli ympäröinyt ulkoilman viileys, ei se ollut vaistonnut rakkaan kumppaninsa läsnäoloa ollenkaan. Viimein kun se oli vapautettu säkistä, oli se saanut vain huomata joutuneensa erilaiseen ansaan: lattiaa myöten kaltereilla varustettuun häkkiin. Uusi paikka oli huomattavasti parempi kuin tunkkainen pussi: Nafilla oli hyvin jalottelutilaa, mutta häkki ei ollut tarpeeksi korkea kunnolliseen lentämiseen. Häkki oli sijoitettu jonkinlaiseen kosteahkoon ja melko pieneen luolaan, jonka ainoa oviaukko oli peitetty puisella lavalla. Luola oli viileä, mutta Nafin häkkiin oli laitettu useita pehmeitä ja paksuja vilttejä, joiden sisään käpertyminen oli lopulta auttanut kylmettynyttä ja väsynyttä liskoa saamaan unen. Aluksi Nafi ei ollut halunnut koskeakaan oudoilta tuoksiviin kankaisiin, ja myöhemmin se päätti repiä puolet yhdestä ohuemmasta viltistä lankojen sekamelskaksi. Mutta lopulta uupunut lisko taipui ajatukselle, että ne olivat ainoa asia mikä pitäisi sen uudessa, kylmässä asumuksessaan lämpimänä.

Herättyään tummanpunainen otus kömpi ulos vilteistä rakennetusta lämpimästä pesästään ja alkoi jälleen kierrellä häkkinsä reunoja, vaikka se oli jo viime yönä todennut ettei tähän omituiseen materiaaliin tepsinyt mikään. Yritystä pieneltä liskolta ei kuitenkaan ollut puuttunut ja siitä olivat todisteena siellä täällä metallikaltereissa näkyvät terävien hampaiden jättämät naarmut ja tulesta nokeentuneet kohdat. Nafi venytteli viimeöisestä kamppailusta väsyneitä jalkojaan ja siipiään kuulostellen samalla noita vieraita ääniä, jotka kaikuivat tympeästi kiviluolan seinistä. Yöllä Nafin päähän oli mahtanut vain yksi ajatus: poispääsy, mutta nyt sen rinnalle oli noussut toinenkin ongelma, nälkä. Vatsa kurnien lisko kiersi hitaasti ympäri häkkiään ja päätti vielä kerran kokeilla taipuisiko metalli sen hampaiden välissä. Mitään ei tapahtunut ja tympääntynyt Nafi tuhahti äkäisesti. Sen olisi tehnyt mieli puhista suurimmat liekit, mitä se vain pystyi saamaan aikaan, kohti noita kirottuja kaltereita, mutta sen voimat eivät riittäisi kunnon lieskoihin ennen kuin se saisi syödäkseen. Nafi tuijotti hetken viime yönä kaatamaansa vesikippoa ja lipaisi huuliaan. Lisko käveli nurin kääntyneen puukipon viereen ja nuuhkaisi sitä varovasti. Paikka tuoksui kosteammalle kuin muualla, mutta ei enää vedelle. Nafi käännähti nuuhkimaan ilmaa koittaen etsiä siitä pienintäkin merkkiä emäntänsä tutusta tuoksusta, mutta turhaan. Kaikki luolan hajut tuntuivat täysin vierailta, jopa pelottavan vierailta. Ainut etäisesti tuttu tuoksu oli luolan seinistä ja maalattiasta hohkaava kostean metsäinen aromi, joka toi Nafille mieleen sen ja Nanan melkein päivittäin tekemät retket läheiseen metsään. Tuoksu sai Nafin lipaisemaan huuliaan uudestaan; se tarkoitti aina vapaata lentämistä puiden seassa ja ennen kaikkea saalistamista.

Luolan peitetyn oviaukon takaa kantautuvat äänet voimistuivat ja katkaisivat Nafin ajatukset värikkäistä sudenkorennoista ja juuri lentämään oppineista pikkulintujen poikasista. Lisko peruutti häkkinsä taimmaiseen nurkkaan ja jäi silmät viiruina tuijottamaan oviaukkoa, jonka peiton takaa siivilöityi hieman kelmeää valoa muuten pimeään luolaan. Nafi oli taivuttanut itsensä pieneen myttyyn kuin se olisi ollut jousi, joka oli virittäytynyt ponnistamaan minkä tahansa lähestyvän olennon päälle täydellä voimalla. Tumma hännänpää lakaisi lattian kaltereita ja kosteaa maata kiukkuisin liikkein.

Re: Vanki

Posted: Sun Oct 29, 2017 6:02 pm
by Kuparirapu
Pieni nuotio savutti keskellä hiekkalattiaista luolaa, ja sen valkea savu kohosi korkealla kivisessä katossa odottavaan pieneen halkeamaan. Luola oli tarpeeksi tilava niille runsaalle kymmenelle hengelle, jotka istuivat joko nuotion äärellä tai sitten luolan reunoilla jutellen tai torkkuen. Luolasta johti pois muutamia rosoisia käytäviä, mutta vain yhden niistä suulla seisoi mies vartiossa.
Yhdestä käytävästä asteli Shyal muutaman muun henkilön kanssa, ja hänet nähdessään kaikki katseet kääntyivät Sha'lassanhaltiaan. Hymyt ja muutamat kunnioittavat tervehdykset saattelivat haltian sisään tämän yrittäessä parhaansa mukaan vastata niihin kaikkiin. Shyalin seuralaiset ojensivat naiselle pienen säkin ja vesileilin, ja kiittäen nainen käveli vartioidulle tunnelille.

Yön aikana he olivat tehneet miltei mahdottoman. He olivat löytäneet lohikäärmeen, rankaisseet sitä harhaoppista haltianaista, ja kaiken lisäksi saaneet lohikäärmeen turvaan kaupungin ulkopuolelle. Muutamien heistä, niiden jotka olivat olleet joskus aiemmin turkismetsästäjiä, neuvoja noudattaen he olivat löytäneet maan alle johtavan luolakompleksin hieman näköetäisyyden ulkopuolelta Phoebesta, pienen metsikön lähettyvillä olevasta kalliosta. Shyal oli katsonut ylpeänä, kuinka totuuden voimin hänen seuraajansa olivat asettuneet luolaan, ja ennen kaikkea varmistaneet että lohikäärme olisi mahdollisimman mukavasti. Pieni olento oli päätetty laittaa häkkiin, koska jopa Shyal epäili hänen yrittävän yhä käydä heidän kimppuunsa.
Viimeinen ajatus sai hänet huokaisemaan hieman.
"Valheet eivät katoa helposti, jos on elänyt niiden varjossa koko elämänsä," hän ajatteli, mutta ryhdistäytyen käveli tunneliin, nyökäten sen oviaukolla olevalle miehelle jolloin tämä poimi taskustaan kynttilän, ja iskettyään siihen valoa liittyi haltianaisen mukaan tunneliin. Hieman alaspäin kaartuva käytävä kulki parikymmentä askelta, ennen kuin vastaan tuli yhtenäinen puusermi. Shyalin seuralainen veti sen reunaa vaivalloisesti sivuun, ja ottaen vielä kynttilän mukaansa Sha'lassanhaltia astui sitään.
Tämä luola oli samankaltainen kuin ylempi, mutta pienempi. Hämärässä Shyal saattoi erottaa häkin ääriviivat, ja hitain askelin hän käveli lähemmäs.
"Toivottavasti en herättänyt," haltianainen sanoi rauhallisella äänellä, hakien häkin sisältä niitä kahta hohtavaa silmää jotta hän voisi todeta niiden omistajan olevan kunnossa. "Toin sinulle syötävää."
Häkin edessä Shyal laski kantamuksensa maahan, ja laskeutui istumana jalkojensa päälle. Kynttilän heilahteleva valo paljasti häkissä olevat pehmikkeet, ja kaatuneen vesikupin ääriviivat. Mutta mikään ei liikkunut, minkä Shyal olisi saattanut erottaa. Pitkään hetkeen hän ei sanonut mitään, katsoi vain.
"Sinä et kuulu tänne," Shyal sanoi hiljaa. Hän kurotti varovaisesti kättään eteenpäin, hipaisten tummuneita kaltereita.
"Sinä et kuulu tänne, kuten et kuulu sen naisenkaan mukaan. Sinun paikkasi on kaikkien meidän yläpuolellamme. Ylempänä kuin ihmiset, ylempänä kuin haltiat. Taivaalla, Jumalten oikealla puolella."
Katseessaan jopa hieman surua, Shyal pudisti hitaasti päätään.
"Ajatus että olet joutunut elämään...näin..."

Re: Vanki

Posted: Sun Oct 29, 2017 8:53 pm
by Kide
Osa luolan suuaukkoa peittäneistä laudoista siirtyi kolisten sivuun ja Nafin täydelliseen pimeyteen tottuneet silmät siristyivät entisestään kynttilänvalon valaistessa pientä luolaa. Oviaukosta tulviva ilmavirta toi mukanaan Nafille viime yönä tutuksi käyneen tuoksun ja se tunnisti tulijan jo ennen kuin näki tämän. Vielä äsken heilahdellut häntä pysähtyi niille sijoilleen ja lisko jännittyi entisestään, jos se edes oli mahdollista. Kapeiksi viiruiksi muuttuneet oranssit silmät tuijottivat tiukasti Shyalia ja tämän kantamuksia. Hermostuneisuudestaan huolimatta pieni lisko pysytteli hiljaa ja liikkumatta. Ainoastaan pieni punainen kieli vilahti sen suupielien raosta, kun Nafi viimein erotti toisenkin tuoksun: ruokaa! Kovasta nälästään huolimatta lisko malttoi vielä mielensä ja kuunteli varovaisesti Shyalin ääntä ja vain tuijotti haltianaista, jonka katse harhaili pitkin häkkiä. Haltia oli asettunut istumaan häkin toisen päädyn ulkopuolelle, ihan kalterien viereen. Liskon katse harhaili tummana möykkynä erottuvan säkin ja Shyalin välillä. Nälkä kurni pienessä vatsassa vaativasti, mutta Nafi ei uskaltanut liikahtaakaan. Se muisti liian hyvin kuinka tuo olento oli tarttunut siihen uudelleen ja uudelleen, lopulta onnistuen vangitsemaan tämän. Muistikuvat edellisyön kamppailusta saivat Nafin valmiiksi tiheän sykkeen nopeutumaan entisestään.

Hiljaisuuden vain jatkuessa alkoi Nafin häntä liikahdella uudelleen. Se liikkui nykivästi edestakaisin, mutta niin pienesti ja kevyesti ettei siitä kuulunut ääntäkään. Nafi muisti pelon ja tuskan, jonka se oli emännässään aistinut ja kuullut, ja yhdisti sen kaiken tähän naiseen. Shyal pysyi edelleen aloillaan, mutta oli alkanut puhumaan jälleen. Nafille käsittämättömät sanat kaikuivat kiviseinistä, mikä tuntui liskosta erittäin häiritsevältä: vaikka se näki kokoajan tuon haltian, tuntui siitä kuin Shyal olisi voinut olla missä tahansa luolan sisällä. Nafin läpi kulkeva värähdys sai sen selkäpiikit nousemaan puoliksi pystyyn. Muistikuva Shyalin kapeista sormista, jotka puristivat Nafia joka puolelta, sai liskon lopulta sähähtämään ääneen, juuri kun Shyal oli lopettanut puhumisen.

Nälkä oli kuitenkin voimakas tunne ja se ajoi Nafin viimein jaloilleen pitkän paikoillaan kyyhöttämisen jälkeen. Liskon ainut tavoite oli päästä takaisin kotiin ja se tiesi, ettei sillä olisi voimia siihen, jollei se saisi syödäkseen. Erilaisten lihojen tuoksut olivat voimistuneet koko ajan pienen luolan sisällä ja lopulta Nafin oli annettava periksi - se lähti hiljaa, äänettömästi, kävelemään häkin etureunaa kohti. Ruokaa kohti. Vaikka se tiesi, että siellä sitä odotti myös tuo haltia. Olento, johon Nana ei ollut luottanut ja johon myöskään Nafi ei voisi luottaa. Hämärässä kokonaan mustalta näyttävä lisko liikkui hitain ja harkituin askelin häkkinsä poikki valoon. Vaikka se ei irrottanut katsettaan Shyalista hetkeksikään, ei sen askelluksesta kuulunut pienintäkään ääntä. Olisi helposti voinut kuvitella, että Nafi oli pitkän harkinnan jälkeen päättänyt uskoa Sha'lassainhaltian sanoihin ja luottaa tähän. Todellisuudessa ainut asia, johon tuo rämelisko tulisi koskaan luottamaan oli Naenija, johon se oli syntyessään leimaantunut. Ja niin kauan kuin Naenijaa ei ollut paikalla, ei lisko voisi luottaa mihinkään - eikä kehenkään.

Nafi pysähtyi muutaman askeleen päähän häkin reunasta ja Shyalista. Oranssit silmät tuijottivat suurina suoraan Sha'lassainhaltian tummiin silmiin. Oviaukosta puhaltava vieno ilmavirta sai Shyalin vierellä olevan kynttilän liekin lepattamaan ja sen värjyvä valo heijastui eläväisesti oransseista silmistä kuin nekin olisivat palaneet omaa tultaan. Lattialta hohtava lyhyt kynttilänpätkä loi luolan peräseinälle himmeät, mutta suuret varjot Nafista ja sitä ympäröivästä häkistä. Nafin avatessa aavistuksen siipiään alkoi varjo muistuttamaan entistä enemmän oikeaa, suurensuurta lohikäärmettä, jota vielä sitäkin suuremmat kalterit ympäröivät.

Re: Vanki

Posted: Wed Nov 01, 2017 1:51 pm
by Kuparirapu
Hiljaa, kuin varjo yössä, lohikäärme tuli kynttilänvaloon. Olennon oranssit silmät hehkuivat kuin hiillos, ja Shyal vastasi niiden katseeseen painaen päätään kunnioittavasti. Hän näki lohikäärmeen liikkeissä jäykkyyttä, samanlaista kuin käärmeillä niiden väijyessä saalistaan.
"Sinun ei pitäisi pelätä," Sha'lassanhaltia sanoi pehmeällä äänellä kurottaen mukanaan tuomaansa säkkiin. "Sinut on vain opetettu pelkäämään, luulemaan että olet vähemmän kuin mitä itse luulet. Mutta me emme usko niin. Minä en usko niin. Ja toivon, että joskus sinäkin voitu uskoa niin."

Säkin sisältä Shyal kurkotti pienen, varpusen kokoisen metsälinnun. Hän piti siitä tiukasti kiinni, mutta säkistä ulkona pikkulinnun pää liikahteli ja se piipitti hätäisen kuuloisesti.
"Lohikäärmeet eivät ole lemmikkejä," Shyal sanoi aavistuksen ärtyneen kuuloisesti. Hän ojensi käsiään ja laski linnun häkin lattialle. Se räpisteli sirkuttaen, mutta murtuneet siivet eivät sitä enää kannatelleet. Nähdessään Nafin se yritti räpistellä kauemmas, huonolla menestyksellä.
"Lohikäärmeet lentävät vapaina, riippumattomina ihmisistä tai muistakaan lajeista. Sinun on maistettava elävää verta kielelläsi, upotettava hampaasi elävään lihaan. Silloin voit viimein astua matkallesi pois sen...naisen...valheista," Shyal sanoi kiihkeästi, nojautuen lähemmäs. Lintuparka oli nyt kahden tulen välissä, eikä se näyttänyt tietävän minne olisi oikein paennut.
"Iske, tunne valta joka sinulla on saaliiseesi, elävään olentoon. Sillä se sama valta sinulla on oleva myös elollisiin olentoihin, jotka kumartavat edessäsi," Sha'lassanhaltia kuiski, tuijottaen Nafia odottavasti.

Re: Vanki

Posted: Wed Nov 01, 2017 4:00 pm
by Kide
Nafi kuunteli Shyalia liikkumattomana, tuskin muistaen edes räpäyttää silmiään. Lisko kyyristyi aavistuksen alaspäin ja painoi siipensä takaisin tummanpunaisiin kylkiin kiinni. Nafilla oli kova nälkä ja se olisi halunnut kääntää katseensa ihania tuoksuja tulvivaan säkkiin, mutta ei uskaltanut siirtää katsettaan haltianaisesta tämän puhuessa. Vasta kun Shyal oli saanut poimittua säkin pohjalta pienen linnun, jonka pelokas ääntely täytti muuten hiljentyneen luolan, antoi Nafi periksi houkutukselle ja irrotti katseensa Shyalista. Haltioituneena lisko tuijotti ja kuunteli tuota pientä herkkupalaa. Sha'lassainhaltian puhuessa jälleen käväisi Nafin katse nopeasti naisessa, mutta palasi heti takaisin lintuun. Nafi kyyristyi entisestään, kun Shyal laski linnun häkin pohjalle. Oranssit silmät seurasivat vuorotellen vaappuvaa lintua ja Shyalia. Nafi lipoi huuliaan, mutta pysytteli muuten paikoillaan. Vasta kun Shyalin äänensävy muuttui ja haltia nojautui lähemmäs häkin kalteraita, tuli liskoon eloa. Hiljaa sihahtaen se perääntyi pari askelta. Tumma häntä alkoi taputtamaan yhtä peitteistä, jonka päällä lisko nyt puoliksi seisoi.

Sha'lassainhaltian ääni hiljeni lopulta kuiskauksiksi ja loppui. Nainen jäi vain tuijottamaan Nafia lähes vaativasti. Hetken aikaa Nafi vain vastasi tuijotukseen, kuin se olisi unohtanut heidän välissään olevan, nyt paikoilleen jähmettyneen mutta tärisevän linnun. Lopulta nälkä vei voiton ja lisko laski katseensa ruskeaan pikkulintuun. Nafi siristi hieman silmiään ja iski salamannopealla liikkeellä saaliiseensa. Linnun vaikeroiva piipitys päättyi ikävään rusahdukseen, kun liskon hampaat mursivat vaivatta hennot ja ontot luut. Nafi peruutti pari askelta lintu suussaan ja kääntyi jälleen tuijottamaan Shyalia. Ruskeaa höyhenpeitettä pitkin valui useampi verinoro, jotka näyttivät himmeässä kynttilänvalossa lähes mustilta. Shyalia edelleen tuijottaen Nafi lähti peruuttamaan yhä taemmas. Se asteli paikoittain ruttautuneen vaaleanharmaan peitteen yli vaivattomasti myös takaperin, kuin se olisi tarkoin tiennyt jokaisen laskoksen paikan. Eteensä, pitkin vaaleaa kangasta, lisko jätti tummien veripisaroiden jonon.

Nafi peruutti takaisin häkin perimmäiseen ja pimeimpään nurkkaan, mistä oli tullutkin. Vasta siellä lisko irrotti katseensa Shyalista, mutta vain laskeakseen elottoman linnun maahan. Nafi painautui kyyryyn saaliinsa eteen ja kääntyi taas tuijottamaan Sha'lassainhaltaa. Hieman kavenneiden silmien katseen saattoi tulkita jopa uhmakkaaksi, kuin lisko olisi halunnut varoittaa Shyalin olevan seuraavana vuorossa. Hetken tuijotuksen jälkeen nälkäinen Nafi kääntyi lopulta ruokansa puoleen. Se tuki linnun etujalkojensa väliin ja alkoi silmät vain ohuesti raollaan nykimään hampaillaan ruskeita sulkia tuppoina pois. Nafin liikkeet olivat hyvin hallittuja ja tottuneesti se sai muutamalla nykäisyllä suurimman osan selkäpuolen sulista irti. Nafi kurkki välillä vaivihkaa Shyalia kohti, mutta uppoutui aina vain täydellisemmin saaliinsa höyhentämiseen. Ketterästi lisko pyöritteli lintua jaloissaan ja hyvin pian sen vartalo oli puhdistettu sulista lähes kokonaan. Rivakoin nykäisyin Nafi irrotti linnulta siivet ja alkoi sitten rouskuttamaan saalistaan. Ratina ja napsahdukset kaikuivat kiviseinistä, kun pienet mutta terävät hampaat murskasivat kaiken linnun kalloa ja pientä keltaista nokkaa myöten. Nielaistuaan viimeiset muruset Nafi nousi venytellen. Se nuuhki eteensä levinneitä höyheniä ja siipiä vain todetakseen, että oli jo syönyt kaiken syömisen arvoisen. Ruuastaan hurmioituneena lisko oli hetkeksi jättänyt Shyalin suuremmitta huomioitta, mutta nyt se palautti mielensä tähän hetkeen ja kääntyi tuijottamaan varautuneesti kyyristyen sinne, missä haltia oli viimeksi istunut.

Re: Vanki

Posted: Sat Nov 04, 2017 11:06 am
by Kuparirapu
Shyal ei ehtinyt nähdä muuta kuin tumman vilahduksen, kun lohikäärme nappasi linnun hampaisiinsa. Oranssit silmät palasivat heti häneen, ja tuijottan Sha'lassanhaltiaa herkeämättä lohikäärme vetäytyi ahmimaan lintua. Shyal vain nyökkäsi hyväksyvästi.
"Sinun oikeutesi on epäillä. Se on kaikkien oikeus. Ihmisten, haltioiden, peikkojen kuin Ajanlanienkin. Meidän on epäiltävä, kyseenalaistettava mitä näemme. Onko maailma ympärillämme sellainen kuin sen pitäisi olla? Sellainen kuin se voisi olla? Jotkut löytävät vastauksen, jotkut taas eivät..."

Lohikäärmeen katsoessa häntä uudelleen Shyal vain hengitti syvään, kallistaen päätään miltei haikeasti.
"Niin pieni, mutta niin täynnä mahdollisuuksia. Jonakin päivänä voi koko maailma kumartua edessäsi," Shyal kuiskasi pienen kuonon pöyhiessä höyheniä ja luiden hajotessa terävien hampaiden alla. Hän oli nähnyt täysikasvuisen lohikäärmeen kaikessa loistossaan, kaikessa mahdissaan. Hän tiesi, minkälainen tulevaisuus tätä pientä olentoa voisi odottaa. Mutta juuri nyt, katsoessaan ruokailevaa lohikäärmettä Shyal tunsi hennon puristuksen sydämessään. Tämä olento oli pieni, suojaton...eksyksissä. Hänen oli suojeltava sitä parhaansa mukaan. Siinä missä monet olisivat varmasti hekumoineen ajatuksesta että tulevaisuudessa heillä olisi lohikäärme palvelijanaan, Shyal toivoi vain voivansa seurata olennon matkaa taivaalle, minne se kuului.
"Minä en tiedä nimeäsi," Shyal sanoi yllättäen, lohikäärmeen ohuen kuonon nuuhkiessa jäljelle jääneitä höyheniä vielä nälkäisen näköisenä. Kurottaen uudelleen säkkiin Shyal poimi sieltä uuden linnun, tämä oli kuitenkin jo heittänyt henkensä.
"Mutta luulen että sinäkään et tiedä sitä," hän jatkoi ojentaen lintua hitaasti häkkiä kohden, laskematta sitä kuitenkaan vielä sen pohjalle. "Sinun nimesi on jotain, jonka tulet itse päättämään. Se nimi, jolla se nainen sinua kutsui, on vain merkki hänen itsekkyydestään. Se ei ole sinun nimesi, se on annettu sinulle. Pakotettu sinulle kuin panta."
Odottaen että lohikäärme lähestyisi uudelleen, Shyal hymyili hieman.
"Sitten, kun päätät oman nimesi, toivon...toivon että olen paikalla kuulemaan sen."

Samalla Sha'lassanhaltia huomasi pienen vesikupin kaatuneen, ja tunnustellen kädellään hämärässä hän löysi vesileilin.
"Olet varmaan janoissasi," hän lisäsi avaten korkin, ja valuttaen ohuen noron luolan lattialle jotta lohikäärme näkisi mitä hän aikoi sille tarjota. Ojentaen toisessa kädessä pitelemäänsä lintua Shyal toivoi että olento ymmärtäisi hänen haluavan auttaa, ja antaisi hänen täyttää vesikulhon rauhallisesti.

Re: Vanki

Posted: Sun Nov 05, 2017 11:49 am
by Kide
Sha'lassainhaltia oli edelleen samalla paikalla ja vastasi Nafin katseeseen saatuaan poimittua uuden linnun säkistä. Lisko nuuhki ilmaa ja siirteli katsettaan Shyalin ja linnun välillä. Lepattavan kynttilänvalon leikki harmaita sulkia pitkin oli ainut eläväinen asia muuten kangistuneessa pikkulinnussa. Nafi pystyi erottamaan kuolleen olennon erilaisen tuoksun, mutta sillä ei ollut väliä - pikkuinen lisko söi lähes mitä vain, etenkin näin nälkäisenä.

Shyalin rauhallinen puhe muistutti hieman Naenijan rupattelua Nafille, mutta ei riittänyt rauhoittamaan liskon mieltä. Se tiesi olevansa vieraassa paikassa yksin. Se tiesi olevansa vieraassa seurassa. Ja se ennen kaikkea muisti, kuinka tuo nainen oli ollut osallisena siihen, että Nafi oli päätynyt tänne ilman emäntäänsä. Pienestä koostaan huolimatta Nafilla oli hyvä muisti, eikä mikään voinut pyyhkiä sieltä pois viimeyön jättämiä jälkiä. Nafi kyllä tunsi Shyalin rauhallisuuden, mutta yhtä lailla se muisti Naenijan pelon. Pikkuruisena leimaantunut rämelisko eli jollain tapaa emäntänsä tunteiden kautta. Se oli rauhallinen, kun Nana oli rauhallinen. Hermostunut, kun Nana oli hermostunut. Eikä se luottanut mihinkään, mihin se ei kokenut emäntänsä luottavan. Ja Nafi muisti kyllä, ettei Nana ollut luottanut tähän olentoon.

Myös nälkä oli voimakas tunne ja se ajoi kaikesta huolimatta Nafin uudelleen liikkeelle Shyalin lorottaessa vettä luolan pohjalle. Lisko käveli hitaasti ja pää kyyryssä takaisin häkin etureunaan, kohti Sha'lassainhaltiaa. Se pysähtyi samaan kohtaan kuin viimeksi, muutaman askeleen päähän kaltereista, tuijottaen enimmäkseen Shyalin houkuttelevasti roikottavaa pikkulintua. Siitä huolimatta, että Nafi ymmärsi kalterien olevan este heidän kahden välissään, ei lisko uskaltautunut lähemmäs. Toisaalta Nafi olisi mielellään iskenyt hampaansa noihin tummiin sormiin, jotka olivat sitä viime yönä puristaneet, mutta se myös tiesi, ettei pääsisi sillä vapauteen. Lisäksi lisko oli jo kerran hävinnyt kamppailun tämän olennon kanssa.

Pitkän yhteiselon aikana Nafi oli oppinut pikkuhiljaa tunnistamaan Naenijan eleitä, äännähdyksiä ja ilmeitä, mutta vieraista se ei pystynyt arvioimaan kuin näiden tunnetilan, välillä enemmän ja välillä vähemmän tarkasti. Pikkuinen lisko kävikin pientä sisäistä kamppailua sen välillä kuinka rauhalliselta Shyal vaikutti nyt ja mitä viime yönä oli tapahtunut. Muistikuvat viime yöstä olivat kuitenkin vahvempia kuin tämän hetken rauhallisuus ja veivät voiton jopa nälästä. Nafi jäi seisomaan aloilleen kuin erittäin yksityiskohtaisesti luotu patsas. Vain oranssien silmien pieni liike linnusta Shyaliin ja takaisin paljasti tämän kivettyneen olennon sykkivän sittenkin elämää.

Re: Vanki

Posted: Tue Nov 07, 2017 11:18 am
by Kuparirapu
Tyytyväisenä Shyal näki lohikäärmeen tulevan lähemmäs, vaikka vieläkin epäilevän näköisenä. Hitaasti, jotta lohikäärme ei olisi erehtynyt luulemaan hänen aikovan satuttaa häntä mitenkään, Shyal kurkotti kätensä ja piti lintua hetken aivan olennon kuonon edessä. Sitten hän laski sen häkin lattialle ja veti kätensä takaisin.
"Minä en ole vihollisesi," Sha'lassanhaltia sanoi vaimeasti, yhtä lailla itselleen kuin lohikäärmeelle. Vaikka hän yrittikin pitää mielessään, ettei olento tiennyt paremmin, hänen sydäntään raastoi kuinka toinen katsoi häntä kuin vihollista. Kuin vangitsijaa.
"Minä en halua että tämä jatkuisi näin. Mutta heidän takiaan minun on pakko," Shyal jatkoi viitaten kädellään ylempää luolaa kohti, puhuen seuraajistaan.
"Ja sinun takiasi," hän lisäsi kurkottaen vesikupin käsiinsä ja kaataen siihen yhä viileää vettä.
"Sinun sisimmässäsi on tulta, kuten lajillesi kuuluu. Mutta se voi polttaa niin vihollisia kuin ystäviäsikin, jollet tiedä kumpi edessäsi on."
Kupin täytyttyä Shyal kohotti sitä kuin maljaa, ja kuin varmistaen että lohikäärme näki hän siemaisi siitä hieman.
"Se on puhdasta," hän vakuutteli ja laski vesikulhonkin takaisin häkkiin.

"Tiedätkö...minä kohtasin yhden sukulaisesi aiemmin. Kaukana, kaukana pohjoisessa, aavikon keskellä. Hän siunasi minut, antoi minulle tämän tehtävän ja vastuun valmistaa tämän maan kansoja tulevaa varten," Shyal sanoi laskien kätensä syliinsä, katsellen vain lohikäärmettä.
"Mutta hänen siunattua minua Salinjen lahjalla, ja vaeltaessani takaisin kansani pariin...huomasin myös toisenlaisen toiveen syttyneen sydämeeni. Minun elämäni on Salinjen, ja hänen sanansaattajiensa. En tiedä, loppuuko se koskaan, tai haluanko sen loppuvan. Minun tehtäväni on vaalia elämää, mutta toivoin...toivon yhä että voisin vaalia sitä alusta alkaen."
Ojentaen kättään Shyalin ääni oli pelkkä kuiskaus, hellä ja hento:
"Minä haluan suojella sinua, niin kauan kuin vain elän."
Haltianaisen tummat sormet kurottivat varovaisesti koskettaakseen lohikäärmeen jäntevän kaulan sileitä suomuja ja pieniä piikkejä...

Re: Vanki

Posted: Tue Nov 07, 2017 8:16 pm
by Kide
Shyalin kurottaessa kuolleen linnun aivan Nafin eteen, ei lisko kavahtanut kauemmas, mutta nojautui taaksepäin ja kyyristyi entistä enemmän pienen sähähdyksen kera. Haltian liikkeet olivat niin rauhallisia, ettei lisko kokenut tarpeelliseksi väistää, mutta se tuijotti herkeämättä tummaa kättä, jopa vielä senkin jälkeen, kun Shyal oli laskenut linnun maahan ja lähti vetämään kättään pois. Pienten sierainten aavistuksenomainen liike kertoi liskon kyllä haistelevan uutta ateriaansa, mutta katseensa se piti Shyalissa. Se vain tuijotti naista hievahtamatta kuin olisikin ymmärtänyt mistä tämä liskolle kertoi. Jos Nafi olisi ymmärtänyt tuota kaksijalkaisten outoa kieltä, olisi se voinut rauhoittua. Ja jos ymmärrys olisi ollut molemminpuolinen, olisi pikkuinen otus voinut kertoa haluavansa vain takaisin kotiin. Ettei se ollut koskaan ollut vanki, ei ennen kuin nyt. Ja ainut asia mitä se halusi, oli olla Naenijan rinnalla kuten tähänkin asti. Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan ollut, oli vain molemminpuolista varovaisuutta ja Nafin osalta myös pelkoa ja vihaa, jota tämä vangitsija liskossa herätti.

Harmaa sulkakasa tuoksui houkuttelevasti ihan Nafin terävien kynsien edessä, mutta lisko piti sisukkaasti katseensa edelleen Shyalissa, joka kurotteli juuri vähän matkan päässä olevaa vesikuppia. Leimuavat silmät räpsyivät vain harvakseltaan, kun Nafi seurasi vaistomaisesti kieltään lipaisten pieneen kippoon loiskuvaa vettä ja kupin asettelua takaisin kaltereiden sisäpuolelle. Haltian jatkaessa taas tasaista, rauhallista puhettaan, uskaltautui Nafi laskeutumaan vatsalleen linnun eteen. Se tökkäsi kangistunutta lintua pari kertaa kuonollaan, vaikka olikin jo vaistonnut sen olevan kuollut. Lopulta lisko nappasi pikkulinnun hampaisiinsa, aikeenaan peruuttaa taas ruokailemaan turvallisemman matkan päähän Sha'lassainhaltiasta. Nostaessaan katseensa takaisin Shyaliin, lähestyikin tämän käsi Nafia jo kovaa vauhtia. Lintu putosi liskon suusta tämän päästäessä säikähtäen vihaisen sihahduksen pienen tulenlieskan saattelemana kidastaan. Samassa luolan suuaukolta kuului räsähdys. Sinne oli ilmaantunut toinenkin Shyalin seuraajista ja kaksikko onnistui kolauttamaan ovena toimineen puulavan puoliksi kumoon. Kova ääni kimpoili pienen luolan seinissä kaiken hiljaisuuden jälkeen kuin ukkosen jylinä ja säikäytti Nafin entistä pahemmin. Lisko räpsäytti suuret siipensä auki ja lehahti lentoon muistamatta kuinka lähellä häkin katto sitä odottikaan. Pikkuinen otus rysäytti itsensä häkin kattoa vasten päästäen pienen vingahduksen. Tumahdettuaan takaisin maahan Nafi ravisteli hetken päätään häkeltyneenä, mutta teroitti sitten katseensa taas Shyaliin ja aloitti varoittavan sähinän, joka oli yllättävän kovaäänistä liskon kokoon verrattuna. Se vetäytyi pieneksi tummanpunaiseksi mytyksi, joka oli valmis niin taisteluun kuin pakenemiseen.

Luolan suuaukolla Sha'lassainhaltian seuraajat katselivat luolan tapahtumia kauhistunein ilmein uskaltamatta liikahtaakaan enää. Toinen oli jo sanomassa syvimmät pahoittelunsa, muttei rohjennutkaan avata suutaan, vaan jäi se puoliavoimena tuijottamaan vuorotellen lohikäärmettä, Shyalin niin kovin vaalimaa aarretta, ja naista itseään. Seuraajien katse oli täynnä katumusta, mutta sen takaa heijastui myös pelko, kun he odottivat mitä tapahtuisi seuraavaksi. He olivat selvästi säikäyttäneet liskon pahanpäiväisesti ja keskeyttäneet tuon rauhallisen, lähes hartaan hetken Shyalin ja pikkuisen olennon välillä.

Re: Vanki

Posted: Fri Nov 10, 2017 7:45 pm
by Kuparirapu
Liekki, joka lohikäärmeen suusta purkautui, nuoli Shyalin sormia mutta hän ei tuntenut kipua. Mutta silti Sha'lassanhaltia veti kätensä pois, yrittäen rauhoitella olentoa. Mutta takaa kuuluva ääni sai lohikäärmeen vielä enemmän hätääntymään, ja sen osuessa kipeästi häkin kattoon Shyal henkäisi kauhistuneen kuuloisesti. Hänen teki mieli kurkottaa uudelleen olentoa kohti, mutta joutui surukseen toteamaan sen olevan mahdotonta. Lohikäärme vetäytyi häkin perälle, sähisten ja katsoen häntä kuin petturia.

Sha'lassanhaltia puristi hetkeksi kätensä nyrkkiin, ja vetäen syvään henkeä hän kohottautui katsoakseen luolan suulla olevia miehiä.
"Mitä nyt?"
Shyalin ääni oli tyyni, mutta ehkä juuri siksi se tuntui vieläkin pelottavammalta. Koska tuon tyynen pinnan alla saattoi väijyä minkälainen myrsky tahansa, valmiina räjähtämään läpi.
"S-sanansaattaja," toinen miehistä sanoi haparoiden, ja kumartaen nöyrästi. "Yksi mies...yksi veljistämme, siis. Ilmeisesti hän...otti erinäisiä asioita käydessämme sen pyhäinhäpäisijän luona."
"Kertoiko hän tästä itse?" Shyal kysyi seisten järkähtämättömästi paikallaan. Äsken hiljaa ollut mies pudisti pontevasti päätään.
"Ei, sanansaattaja. Huomasimme kun hän yritti piilottaa tavaroita yhteen luolannurkkaan. Hän perusteli niiden olevan oikeutetusti hänen."
Shyal laski katseensa hetkeksi, ja kohottaen sen sitten uudelleen hän nyökkäsi kaksikolle.
"Tuokaa hänet tänne."
Miehet kääntyivät vikkelästi ympäri ja lähtivät toteuttamaan käskyä. Haltianainen jäi hetkeksi hämärään lohikäärmeen kanssa, mutta ei sanonut sanaakaan. Vaikkei hän päästänyt tunnetta kasvoilleen, Shyalin sisintä raastoi se kadotettu hetki joka heidän välillään oli ollut...

Lähestyvät askeleet vihjasivat seuraajien palanneen, ja hartioista he taluttivat mukanaan yhtä lohikäärmeen haussa mukana olleista seuraajista. Mies vältteli Shyalin katsetta ärtyneen näköisesti.
"Olitko ajatellut jakaa varastamasi tavarat tovereidesi kanssa?" Shyal kysyi aavistuksen uhkaavalla äänellä.
"Varastamani...? Sanansaattaja, se nainen oli pyhäinhäpäisijä! Hänellä ei ollut oikeutta pitää lohikäärmettä itsellään piilossa, kuten sanoitte. Tämä on oikeutettu rangaistus hänelle," mies väitti. Shyal kumartui lähemmäs, ja lukiten vihreiden silmiensä horjumattoman katseen lausui:
"Jokainen pelastettu sielu on arvokas, ja jokainen sielu on Salinjen armon arvoinen. Meidän totuutemme ei kuitenkaan anna meille oikeutta tehdä mitä haluamme, tai asettua muiden yläpuolelle. Juuri sellainen ahneus on tämän maailman sairaus, ja se on katoava lohikäärmeiden kautta."
Shyalin sävy sai miehen ilmeen muuttumaan ärtyneestä hivenen järkyttyneeksi. Antaen hänen kärvistellä Shyal kääntyi ja kumartui ottamaan vesikupin lohikäärmeen häkistä.
"Viiltäkää hänen kämmenensä auki," Sha'lassanhaltia käski. Mies ehti vain henkäistä pelästyneesti, ennen kuin toinen häntä pitelevistä seuraajista vetäisi puukollaan sileän viillon josta alkoi norumaan veripisaroita. Shyal ojensi vesikuppia, ja antoi punaisten pisaroiden tipahdella veden sekaan.
"Olet saava toisen mahdollisuuden," hän sanoi. Mutta ennen kuin mies ehti edes huokaista helpotuksesta, hän jatkoi:
"Mutta muista, että Salinjen ja hänen sanansaattajiensa armo ei riitä niille, jotka kääntyvät siitä itse pois. Sinun veresi on ravitseva muutoksen tuojaa, ja tiedä tämä: päiviesi loppuun asti se tulee muistamaan veresi maun, sen tuoksun. Ja jos vielä poikkeat totuudesta, se on ottava kaiken lopunkin sinusta."
Kuppi täynnä verenpunaista nestettä Shyal kääntyi ja viittasi kädellään.
"Menkää. Tavarat tullaan käyttämään kaikkien tovereidenne hyväksi."
Kaikki kolme kiiruhtivat poispäin, kättään pitelevä viimeisenä. Heidän asetellessa puusermiä hätäisesti takaisin paikalleen Shyal kääntyi jälleen lohikäärmeen puoleen.
"Vain sinulla on merkitystä," hän sanoi vaimeasti, yllättävän pehmeästi äskeiseen verrattuna.