Vanki

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 538
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Vanki

Post by Kide » Sun Nov 12, 2017 12:04 pm

Nafi kyyhötti pienenä keränä häkin perällä ja tuijotti vuoron perään Shyalia ja luolan suuaukolla seisovia miehiä. Sen sähinä hiipui hiljaa kuulumattomiin, kun siihen ei enää kiinnitetty huomiota. Myös paikoilleen jähmettynyt häntä alkoi hiljaa liikahdella edestakaisin pienin nykyvin liikkein, kun lisko kuunteli luolassa kaikuvaa sananvaihtoa. Se kohottautui hieman voidakseen venytellä ja tunnustella häkin kattoon kolahtaneita siipiään. Luolan hämärässä mustilta näyttävät siivet avautuivat äänettömästi kuin ne olisivat olleet vain osa pimeyttä. Oranssina hehkuvat silmät pysyivät tiukasti keskustelevassa kolmikossa, mutta Nafi tunnusteli samalla arvokasta lentovälineistöään liikuttelemalla puoliavonaisia siipiä hitaasti edestakaisin. Kaikki tuntui olevan kunnossa, olihan lentävien tuliliskojen suomupanssari yllättävän vahvaa tekoa ja nahkaiset siivet paksut ja kestävät. Nafi tunsi kuitenkin edelleen iskun aiheuttaman kaiun siivissään ja selässään - se ei varmasti tekisi enää samaa virhettä toistamiseen. Pikkuliskon huoltohetki pysähtyi kuitenkin äkisti, kun kaksikko luolan suulta katosi ja Shyal kääntyi takaisin häkin puoleen. Nafi pysähtyi aloilleen ja vetäisi siipensä takaisin kylkiinsä kuin suojellakseen niitä seuraavalta iskulta. Luolan ilmapiirissä oli aistittavissa niin pelkoa kuin vihaakin, eikä Nafi pitänyt siitä yhtään. Vaikka Shyal pysyi aloillaan eikä tehnyt elettäkään lähestyäkseen Nafia uudestaan, oli pieni lisko jännittynyt jokaista tummanpunaista suomua myöten ja tuijotti herkeämättä Sha'lassainhaltiaa. Oranssit silmät tuskin räpsyivät kuin Nafi olisi pelännyt Shyalin ehtivän sinä aikana katoamaan sen tarkkailun alta.

Nafi oli ärtynyt, peloissaan ja edelleen nälissään, mutta se ei tehnyt elettäkään lähteäkseen hakemaan häkin etureunaan jäänyttä lintua. Se vain tuijotti paikoillaan seisovaa naista antaen kuitenkin lihastensa pikkuhiljaa rentoutua enemmän ja enemmän, kun mitään ei tapahtunut. Pian luolan suuaukolta kaikuivat kolmet askeleet, jotka saivat Nafin jännittymään uudelleen. Se ei ymmärtänyt ollenkaan mitä sen ympärillä tapahtui ja se ahdisti liskoa suunnattomasti. Oviaukolta työntyvä kevyt ilmavirta toi mukanaan kolmikon tuoksut. Kahden tuoksut olivat tuttuja hetkeltä aiemmin, mutta kolmas tuoksu oli sekoitus jotain uutta mutta myös jotain hyvin tuttua. Nafi kurotteli pitkää kaulaansa kuin magnusti ja nuuhki ilmaa. Pitkät kynnet upposivat jännityksestä pehmeään hiekkaan, kun Nafi löysi outojen tuoksujen sekamelskasta sen tutuimman: Naenijan. Liskosta purkautuva pieni kysyvä vinkaisu oli niin hiljainen, että se peittyi jälleen luolassa alkaneen keskustelun alle. Toiveikkaana Nafi otti pari askelta eteenpäin ja kuikki luolaan tullutta väkeä. Nanaa ei kuitenkaan näkynyt, vaikka tuttu yrttinen tuoksu oli tiensä luolaan löytänytkin. Viime yönä tavaroita varastanut mies oli napannut mukaansa muunmuassa yrttipusseja ja myös laventelisaippuaa, jota Nana valmisti ja käytti usein myös itse. Voimakkaat tuoksut olivat edelleen kiinni miehen vaatteissa ja käsissä kielimässä hänen rikoksestaan. Etenkin laventelin tuoksu oli Nafille muita tutumpi ja yksi ominaistuoksuista joita lisko emäntäänsä yhdisti.

Nafi siristi silmiään epäuskoisena, mutta se ei tuonut sen Nanaa paikalle. Kuin petettynä lisko peruutti takaisin aivan häkkiin kiinni ja laski päätänsä masentuneena. Se jäi tuijottamaan vierasta joukkiota ja kuuntelemaan näiden käsittämätöntä puhetta tympääntyneenä. Shyalin käännyttyä yllättäen häkin puoleen painautui lisko kaltereita vasten ja kyyristyi. Haltia ei kuitenkaan tehnyt elettäkään Nafin suuntaan vaan nappasi ainoastaan vesikupin häkistä. Nafi rentoutui hieman vain jännittyäkseen uudelleen melkein saman tien, kun ilmassa alkoi leijua vieraan veren haju. Hiljaa sähähtäen lisko painautui yhä tiukemmin häkkiä vasten tietämättä mihin sen tulisi valmistautua. Shyalin ääni oli rauhallinen, mutta Nafi aisti voimistuneen pelon ilmassa. Se seurasi tarkasti nelikkoa kunnes Shyalin seuraajat viimein lähtivät ja jättivät naisen ja liskon jälleen kahdestaan. Nafi huomasi erilaisen nuotin haltian äänessä, kun se nyt osoitti sanansa liskolle. Suomuinen otus pysyi kuitenkin jännittyneenä omassa nurkassaan. Tutun tuoksun tuoma lohtu oli jäänyt lyhyeksi ja sen antama lupaus pelastumisesta haihtui yhtä nopeasti kuin laventelin hento haju hävisi luolan kostean tuoksun alle. Nälän, pelon ja kiukun lisäksi lisko tunsi itsensä nyt myös petetyksi. Ja tuota petturia se jäi tuijottamaan tiukasti silmiin katse leimuten.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Vanki

Post by Kuparirapu » Tue Nov 14, 2017 8:44 pm

Seisoen lohikäärmeen häkin edessä, tuijottaen olennon silmiin, Shyal sanoi:
"Jotkut heistä ymmärtävät, mutta eivät kaikki. He varastavat, huijaavat, alistuvat jälleen samalle heikkoudelle kuin kaikki muutkin heitä ennen. Yksi henkilö ei voi muuttaa sitä, polttaa sitä heikkoutta pois heidän sielustaan."
Polvistuen Shyal laski veripisaroiden värjäämän vesikupin häkkiin. Sha'lassanhaltian ääni värähti kiihkeästi:
"Mutta sinä voit. Sinä ja kaltaisesi, te olette enemmän kuin mikään toinen laji. Yksikin lohikäärme voi saada aikaan enemmän kuin kukaan kuninkaista tai Rakegoista. Siksi vain sinulla on merkitystä, sinulla ja sinun tulevaisuudellasi."

Shyal käänsi säkistä vielä kolmannen linnun ja laski sen häkkiin. Sitten, kuin hänen katseensa olisi voinut jotenkin koskettaa lohikäärmettä, viipyili hetken ja kääntyi lähteäkseen. Sha'lassanhaltianaisen askeleet vievät hänet yhä palavan kynttilän valokehästä hänen jättäessä sen palamaan häkin vierelle. Terävä koputus puuseinään sai sen toisella puolella seisovan seuraajan raottamaan sitä jotta Shyal pääsi ulos. Pysähtyen hetkeksi miehen eteen lohikäärmepappi katsoi tätä tiukasti ja sanoi:
"Tästä eteenpäin kukaan ei häiritse häntä, eikä minua, kuten äsken tapahtui. Onko selvä?"
Seuraaja painoi päänsä ja sanoi:
"Kyllä, sanansaattaja."
Nyökäten Shyal lähti takaisin ylempään luolaan, puusermin kolahtaessa paikalleen. Nyt olisi hiljalleen aika levittää sanaa Phoebessa. Sanaa, jonka kautta yhä useammat voisivat nähdä totuuden ja valmistautua. Tietenkin heitä vastustettaisiin ja epäiltäisiin, mutta nyt heillä oli muutoksen tuoja todisteena. Kouriintuntuva ja todellinen merkki, jonka eteen polvistua ja jolle osoittaa kiitoksensa.
Ja he, jotka yhä pysyisivät oman heikkoutensa kahleissa, tulisivat palamaan muutoksessa. Ennemmin tai myöhemmin.

//Tähän tuntuu sopivalta lopettaa, kiitän pelistä//

User avatar
Kide
Posts: 538
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Vanki

Post by Kide » Wed Nov 15, 2017 9:55 am

Nafi pysyi jälleen aloilleen kivettyneenä, kun Shyal vielä hetken viipyi sen luona. Lisko seurasi kuinka vesikuppi laskettiin takaisin häkkiin ja myös toinen jo valmiiksi kuollut lintu. Oranssit silmät vastasivat vihreiden katseeseen ja seurasivat naisen selkää kunnes Shyal katosi luolan oviaukosta ja puuseinä kolautettiin takaisin paikoilleen. Vaikka Nafi tiesi jääneensä yksin, ei se vielä hetkeen liikahtanut mihinkään. Aikansa ilmassa leijuvia lintujen tuoksuja haisteltuaan Nafi nousi viimein jaloilleen ja asteli hiljaa, kuin olisi pelännyt jonkun näkevän, häkin etureunaan. Lisko nosti harmaan, aiemmin häkkiin laitetun linnun hyvin varoen suuhunsa. Se vilkaisi ympärilleen, vaikka sen lisäksi ainut elävä asia luolan sisällä oli kynttilän liekki. Kuin tottumuksesta lisko peruutti takaisin tuttuun nurkkaan häkissä, ennen kuin aloitti ateriansa. Vaikkei Nafi voisi tehdä muuta, ainakin se voisi kerätä voimiaan. Toinen pörröisten höyhenten peittämä siivekäs jäi vielä odottamaan vuoroaan - onnekseen se oli jo kuollut.

Vähänpä Nafi ymmärsi kuinka omalla omituisella tavallaan hyvä oli Shyalin tarkoitus tälle kaikelle. Kuinka korkealle korokkeelle tuo haltia olikaan liskon nostamassa ja kuinka arvokkaana sitä pidettiin kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Ehkä aito lohikäärme olisi voinut tämän kaiken ymmärtää, mutta pienelle lentävälle tuliliskolle tämä merkitsi vain yhtä asiaa: se oli poissa kotoaan ja halusi sinne takaisin keinolla millä hyvänsä.

//Kiitos itsellesi!//

Locked