Siepattu

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Siepattu

Post by Tinanja »

Miannan katse osui Vareoon naisen kuullessa tuon kysymyksen hänen aviomiehestään, ja siitä, että asia oli tärkeä. Koskapa asiat, joita Zahirin tietoon eivät olleet olisi ollee tärkeitä niiden uutisten tuojien mielestä? Tämä ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kerta, kun Zahiria tultiin etsimään putiikista, kun Mianna oli täällä pitämässä sitä pystyssä. Naisen hymy ei kuitenkaan kadonnut mihinkään tuon pehmeäpiirteisiltä kasvoilta. Tuon hänelle puhuvan miehen olemus kieli siitä, että tilanne oli vähintään tälle hermostuttava: mutta se, mistä tuo hermostuneisuus johtui, ei ollut Miannan tavoitettavissa, eikä hän välttämättä edes halunnut tietää - varsinkaan kun tuon vierustoveri, nuorehko nainen, näytti siltä, että tämä oli nähnyt tämän päivän aikana enemmän kuin tarpeekseen.
"Minä käyn kysymässä, onko hän tavoitettavissa", Mianna vastasi sitten häntä puhutelleelle kaljulle miehelle pitäen edelleen se kohteliaan hymyn kasvoillaan. Miannan pyöreiden silmien katse arvioi Naenijaa hieman pidempään, kun nainen kääntyi ja lähti astelemaan tiskiä, ja sen takana olevaa ovea kohden. Tuo sulki pian puuoven perässään lähtiessään takahuoneeseen ja sieltä portaikkoon yläkertaan, varsinaiseen asuntoon, joka sijaitsi putiikin yläkerrassa. Portaat narisivat hieman naisen painosta, ja hämärässä valossa portaiden tasaiseksi kulunut puupinta kiilteli hieman, kun Miannan silmät levisivät ymmärryksestä, ja tunnistuksen tuomasta yllätyksestä. Naenija. Parantaja, joka usein täytti yrttivarastojaan heidän asiakkaanaan. Hyväsydäminen, lämmin henkilö, jonka olkapäällä roikkui usein se ilkikurinen lisko, jonka uteliaisuus herkkujen toivossa oli aina niin ihailtavaa... Ja nyt liskoa ei ollut ollut naisen mukana? Mitä oli tapahtunut?

Mianna nielaisi hiljaa. Ehkä tilanne oli sitten vakava, mutta... miksi nämä kysyivät Zahiria? Tämän korkea-arvoisten tuttujen vuoksi? Kaipasivatko nuo apua kaupungin korkea-arvoisimmilta, ja Zahirin apu olisi helpoin tapa tavoittaa tämä apu? Vai mitä... miksi nuo ajattelivat, että mies voisi auttaa? Tämäkin oli vain kauppias, vaikkakin kerännyt varallisuutta ja kontakteja kaupungin johdossa vuosien varrella. Mianna työnsi nopeasti mielestään ajatukset, jotka viittasivat siihen, että Zahirilla ei ollut aina toimissaan puhtaita jauhoja pussissaan - ja jos ei olisi, se ei olisi hänen asiansa sitä spekuloida. Ei todellakaan, eikä Mianna halunnut edes ajautua ajatuksissaan sille linjalle - Zahir oli kunniallinen aviomies ja arvostettu kauppias. Nainen huokaisi syvään ja koputti lyhyesti, terävästi miehensä suljetun työhuoneen oveen, ennen kuin avasi sen hitaasti, työnsi sen melkein kokonaan auki vain nähdäkseen tummahiuksisen miehensä silhuetin ikkunaa vasten asetetun työpöydän äärellä.

"Zahir... Sinua kysytään kaupan puolella", Mianna sanoi sitten kiinnittääkseen miehensä huomion. Tuoli narahti, kun kapeakasvoinen maagikko kääntyi katsomaan vaimoaan kulmiaan hieman kohottaen. Ilme kasvoilla oli hyvin neutraali, jopa lempeään suuntaan tulkittava ja violettiin vivahtavat silmät tuikkivat pöydällä olevan lampun ja ikkunasta tulevien valonsäteiden myötä kauniisti.
"Tiedätkö, kuka?" Zahir kysyi sitten, ja Miannan kasvoille levisi pieni hymy, kun hän näki miehensä hymyilevän hieman. Sitten tämä kuitenkin vakavoitui. "Naenija, se parantaja on toinen heistä. Hän näyttää kokeneen kovia... lähiaikoina", Mianna vastasi ja puraisi sitten tuskin huomattavasti huultaan. "Ja hänen mukanaan on hieman... rujon näköinen kalju mies, joka vaikutti hyvin hermostuneelta tilanteessa", nainen lopetti sitten. Hän näki, miten Zahirin kasvojen ilme kiristyi hieman, tuskin huomattavasti, ja miten mies veti syvään henkeä ennen kuin nyökkäsi lyhyesti. "Minä tulen kohta alakertaan", mies sanoi sitten noustessaan työpöytänsä äärestä sulavalla, joskin hitaan hallitulla liikkeellä ja asteli vaimonsa luokse vain painaakseen nopean suukon tämän huulille. "Näytät kauniilta", Zahir sanoi vielä, taiteillen hymyn kasvoilleen. Se kuitenkin sai Miannan kasvoille leviämään hymyn, kun tämä punastui hieman miehen sanoja lähtiessään alakertaan kertomaan uutiset asiakkaille.

Miannan askeleet olivat lähes äänettömät tämän kulkiessa takaisin alakertaan, ja työntäessään oven kaupan puolelle auki, astuen itse sitten sisälle. "Teillä kävi hyvä tuuri tänään", Mianna sanoi sitten edelleen hieman hymyillen kahdelle niin erilaiselle kulkijalle putiikissa. "Zahir sanoi tulevansa pian alakertaan tapaamaan teitä... Oliko jotain muuta, missä voisin auttaa teitä?" tämä kysyi sitten, nyt erityisesti Naenijaa katsellen. Hän ei kehdannut tuota puhutella suoraan nimellä siltä varalta, ettei tämä halunnut sitä, vaikka naisen olisi ehdottomasti tehnyt mieli kysyä, oliko kaikki hyvin, ja oliko Naenija kunnossa. Tuon parantajan hermostunut, hieman jopa hätääntynyt ilme kertoi nimittäin paljon siitä, miten epätoivoiseksi tämä tunsi oman tilanteensa sillä hetkellä. Mianna työnsi jälleen ajatukset pois siitä isosta kysymyksestä, miten Zahir saattaisi auttaa näitä kahta niin erilaista kulkijaa, mutta onneksi hän kuuli askeleita selkänsä takaa Zahirin saapuessa alakertaan ja putiikin puolelle.

Mies oli sitonut hiuksensa löysälle poninhännälle niskaansa, ja tämä kantoi mustaa, paksua viittaansa siististi käsivarrelleen taiteltuna astuessaan putiikin puolelle. Vyötäisiltä roikkui lyhyt miekka, ja saappaanvarresta näkyi pienemmän tikarin tai puukon kahva. Tämä näytti viralliselta, joskin samaan aikaan siltä, että sopisi myös Phoeben hämärimpiin kapakoihin. Miehen katse osui nopeasti Vareoon, ja sitten Naenijaan, jossa violettien, lähes viiruiksi kavenneiden silmien katse viipyi hetken pidempään. "Herra Berenthal...", Zahir nyökkäsi Vareolle. "Neiti", tuo nyökkäsi Naenijalle myöskin, hyvin lyhyesti ja kohteliaasti. Ja sitten se hetki oli ohitse, ja Zahirin tasaiset askeleet johdattivat tämän vaimonsa vierelle. "Yritän olla ajoissa kotona", mies sanoi sitten, pehmeällä äänellä Miannan kohottaessa vähän kulmiaan. "Mutta et ehdi päivälliselle?" tuo arvasi saaden Zahirin hieman puraisemaan huultaan, nopeasti, ja sitten tämä oli jälleen kohtalaisen ilmeetön. "Epäilen sitä", Zahir vastasi sitten, mutta kurottautui suukottamaan Miannan otsaa hellästi. Sitten Zahirin askeleet johdattivat tämän putiikin ovelle. Kun hän oli selin Miannaan, tuo vilkaisi kylmän murhaavasti Vareoon.

"Voimme keskustella liiketoimista matkalla", Zahir totesi Vareolle, nyökkäsi ohimennen Naenijalle viitsimättä tämän resuiseen olemukseen keskittää erityisemmin huomiota - hän oli vihainen Vareolle, ja ei uskonut tuon parantajan olevan tietoinen siitä, mitä kautta hän Vareon tunsi... joten tämä ei ollut syyllinen siihen, että hän saisi selittää Miannalle liiketoimistaan ja siitä, mistä tunsi Vareon selityksiä, joissa ei ollut totuuden häivääkään. Tämä oli juuri se syy, miksi hän piti perhe-elämänsä ja liiketoimensa erillään toisistaan, ja Vareo oli rikkonut juuri sen tasapainon. Joten maagikon askeleet johdattivat tämän putiikin ovelle, jossa tämä avasi Vareolle oven, ja astui vasta miehen perässä ulos kadulle. Sanaakaan sanomatta Zahirin askeleet johdattivat heidät vastapäisen korttelin sivukadulle, jonne ei näkynyt suoraan putiikin ikkunasta tai ovesta. Maagikon käsivarrella oleva viitta heilahti matkan aikana miehen harteille, ja sormet laittoivat nopeasti viitan soljen kiinni pitääkseen sen paikallaan.

Kun he pääsivät viimein korttelin kulmalle, tyhjälle sivukadulle, Zahirin silmissä välähti, kun tämä kääntyi kannoillaan Vareota kohden. Miehen toinen käsi painui tuon rintakehälle ja maagikko paiskasi Vareon tiiliseinää vasten, ja painoi nopeasti tikarin tämän kurkulle toisella kädellään.
"Tiedätkö yhtään, miten isoissa ongelmissa sinä olet juuri tällä hetkellä, Vareo Berenthal?" maagikon äänensävyssä oli ikävän paljon samaa sävyä verrattuna siihen kylmään, tunteettomaan ääneen, jonka myös Cayla Kolmitappo oli vain päiviä aiemmin kuullut Zahirin sanomana. "Sinä et koskaan, ikinä, milloinkaan astu tuosta putiikin ovesta sisälle ja puhu vaimolleni, ymmärsitkö?" maagikko kysyi sitten aivan yhtä jäätävällä sävyllä. "Ja tämän keskustelun päätyttyä sinä et tiedä mitään Miannasta, ja jos joskus kuulen sinun sanoneen asiasta yhtään kenellekään, minä tapan sinut, ja kaikki, jotka sinä tunnet hitaasti, kiduttaen teitä pahemmin mitä tein Caylalle...", Zahir sanoi painaen tikaria yhä tiukemmin Vareon kurkulle - jos tuo liikahtaisi siitä niin tikari viiltäisi vähintään naarmun tämän kaulalle.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Siepattu

Post by Kuparirapu »

Naenijan sanat tuntuivat iskevän Vareota vatsaan, ja hänen niskaansa poltteli toisen heittäessä esiin juuri sen mitä hän oli yrittänyt pitää piilossa. Ohikiitävän hetken ajan miehestä tuntui että parempi olisi vain kääntyä ympäri nyt ja paeta ulos liikkeestä, kadota jonnekin satamakortteleihin. Ehkä silloin Zahir antaisi hieman armoa. Mutta Vreon jalat tuntuivat halvaantuneen paikoilleen, joten hänen huomionsa siirtyi välittömästi Naenijaan.
"Korpit nokkikoot tuon kielen!" Manaus roihahti Vareon mielessä, jääden kaikeksi onneksi sanattomaksi. Hän kuitenkin piti katseensa heitä puhutelleessa naisessa, nyökkäsi kohteliaasti ja sanoi:
"Kiitos."
Heti kun tämä oli kadonnut näkyvistä, Vareon kasvot pyörähtivät Naenijaa kohti. Eikä miehen ilme ei ollut rauhoittunut vähääkään.
"Onnittelut terävästä havainnosta. Nyt, hemmetti vieköön, tee meille molemmille palvelus ja anna minun hoitaa tämä!" Vare sähähti matalasti, miltei menettäen hermonsa tyystin. Samalla hän vilkuili ylös portaisiin, ja kylmä hikipisara norui hänen leukaansa pitkin parransängen sekaan. Nainen oli siis ollut Zahirin vaimo? Vareo nielaisi raskaasti.
Hetkeen ei kuulunut kuin lattialaudan narahdus ylhäältä, ja muutama vaimea sana. Vareosta se tuntui kuin hän olisi seisonut tulisilla hiilillä, mutta nyt oli jo liian myöhäistä. Hän ei selviäisi tästä ilman seurauksia, joten yhtä hyvin hän voisi yrittää auttaa Naenijaa jotenkin. Jos haltianainen vain Jumalten tähden osaisi pitää suunsa! Zahirin vaimon, Mianna tämän nimi oli tainnut olla, palasi ja kertoi Zahirin saapuvan pian. Vareo pakotti ohuen hymyn huulilleen ja kiitti naista uudemman kerran.
"Tässä on kaikki, mitä tarvitsemme."

Askeleet jotka lähestyivät kaupan takaa kuulostivat Vareosta kuin haudankaivajan vasaraniskulta. Zahirin astuessa näkyviin Vareo yritti nyökätä tälle kohteliaasti. Mutta palo, joka mustissa silmissä näkyi, ei ollut rohkaiseva. Mustapukuisen maagikon hyvästeltyä vaimonsa ja marssittua ovelle kalju mies astui kuuliaisesti ulos, kasvot jäykkinä kuin suolapatsas ja kykenemättä edes vilkaisemaan Naenijaa kohti. Oliko rohkaisevampaa että he siirtyivät kadulle eivätkä jonnekin putiikin takahuoneeseen? Ehkä, mutta samalla Vareo kuvitteli ettei Zahir vain halunnut vaivautua siivoamaan verta omasta kodistaan. He kävelivät lyhyen matkan, Zahir ensimmäisenä, ja Vareo perässä seuraten. Jotenkin hän saisi maksaa tästä juuri nyt, joko sanoin tai sitten verellä.
Ja sitten, se tuli. Isku oli nopea, eikä Vareo tajunnut edes yrittää torjua. Noin sulavaliikkeiseksi mieheksi maagikossa oli yllättävän paljon voimia, ja Vareon selkä tömähti seinää vasten kipeästi. Hän jähmettyi aivan paikalleen, kädet reisien vierellä roikkuen, juuri ja juuri uskaltaen hengittää. Ja ilmeisesti hän oli tehnyt oikean valinnan: hänen kurkkuaan vasten painunut tikarinterä ei vetänyt hänen kurkkuaan auki.
Ääni, jolla Zahir lausui hänen nimensä, sai kylmät väreet kulkemaan Vareon läpi. Hän oli odottanut uhkauksia, mutta tapa jolla maagikko ne esitti, muistuttivat että Zahir ei vähätellyt yhtään. Vareon aataminomena painui hetkellisesti tikarin terää vasten miehen selvittäessä kurkkuaan, ja ääni käheänä hän sanoi:
"Salaisuus pysyy henkeni mukana kuolemaani asti. Vannon sen."
Tikari nousi hieman ylemmäs, pakottaen Vareon varpailleen. Sitten Zahir veti aseen pois ja sysäsi Vareon kovakouraisesti sivulle. Kalju mies horjahti muutaman askeleen ja hieraisi kurkkuaan. Hänen otsalleen oli kihonnut muutama hikipisara lisää äskeisen tukalan tilanteen aikana.
"En olisi häirinnyt, jos minulla olisi ollut muita vaihtoehtoja. Tarvitsemme apua, eikä kenelläkään muu tiedä mitä kaupungissa tapahtuu yhtä hyvin," Vareo sanoi tasaten värisevää hengitystään. "Etsimme Sha'lassanhaltiaa, joka on pyörinyt kaupungissa jonkin aikaa. Kukaan muu ei tunnu tietävän, minne hän on oikein mennyt."
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Siepattu

Post by Kide »

Vareo ei näyttänyt reagoivan Naenijan kysymykseen millään lailla, tuijotti vain Miannaa kuin ei olisi vierellään seisovaa haltiaa huomannutkaan. Myös Nana nyökkäsi kiitokseksi rouva Athertonille, joka poistui samassa miestään hakemaan. Ovi naisen takana ehti tuskin sulkeutua, kun Vareo käännähti terävästi Nanaa kohti ruskeat silmät loimuten. Haltia kallistui vaistomaisesti taaksepäin miehen sanojen silpoessa ilmaa kuin juuri teroitetut tikarit. Kylmä pistely naisen vatsassa alkoi muuttua joksikin paljon voimakkaammaksi, puristavaksi otteeksi joka vain tiukkeni hänen kärvistellessä Vareon hermostuneen katseen alla. Nana ei ollut todellakaan osannut odottaa tällaista reaktiota tähän asti aina rauhallisesti käyttyneeltä mieheltä ja tunsi nyt ensimmäisen kerran todellista pelkoa muustakin kuin Nafin menettämisestä. Hän tajusi kuinka vähän todellisuudessa Vareosta tiesi - se ei ollut juuri mitään. Haltia oli toki epäillyt miehessä olevan jotain synkkää torilla tapahtuneen perusteella, mutta oli luottanut vaistoonsa siinä, ettei tämä ollut sisimmältään paha ihminen. Vaikka hänen vaistonsa olivat hyvin harjaantuneet, ja lisäksi Nafi oli jättänyt hänet huoletta kahden miehen kanssa, nyt Nana alkoi epäillä vaistojensa tarkkuutta.

Vareon äkillisen kimpaantumisen vaikutus ei jäänyt vain pelottavaksi, vaan tuon kiukku peilautui ensijärkytyksen järkeen myös Naenijaan. Kuka Vareo oli hänelle pauhaamaan, kun ei itse suostunut toimistaan juuri mitään paljastamaan!
"Mutta! Miten minä..." Nana aloitti kiukkuisen vastalauseensa, mutta se hiipui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Haltia huomasi portaisiin lähes vauhkoontuneesti vilkuilevan Vareon otsalla kimmeltävät hikipisarat ja nielaisi loput vastalauseensa. Hän käänsi katseensa kuluneisiin lattialankkuihin yhtä aikaa peloissaan, vihaisena ja nyt myös häpeissään. Hänen mielessään kokoamastaan palapelistä puuttui nyt selvästi enemmän kuin yksi palanen. Herra Athertoniin täytyi liittyä jotain paljon enemmän kuin hän ymmärsi, miksi muuten Vareo olisi noin varpaillaan. Hän oli päättänyt etsiä Vareon käsiinsä myös siitä syystä, että oli kuvitellut tämän lähes pelottomaksi. Ja nyt tuo mies seisoi hänen vieressään jäykkänä, hien ja pelon aromien ympäröimänä. Nana olisi halunnut vilkaista miestä uudemman kerran, muttei viitsinyt nostaa lattiaa lakaisevaa katsettaan enää.

Tummanruskeat silmät kohosivat vasta kun takahuoneen ovi kävi: Mianna oli palannut kertomaan herran Athertonin saapuvan pian. Nana kohtasi Miannan katseen hetken ajan, mutta painoi sitten päänsä takaisin alas tietäen, ettei onnistuisi tällä hetkellä suomaan tuolle edes pientä hymyä vaikka kuinka yrittäisi. Zahirin saapuminen sai Nanan kohottamaan katseensa jälleen ja tällä kertaa se jäi viipyilemään kauppiaassa. Haltia nyökkäsi takaisin Zahirin tervehdykselle nopeasti ja jatkoi sitten vaivihkaa miehen tarkkailua. Ruskeat silmät liukuivat kauppiasta pitkin aina mustista hiuksista saappaankärkiin asti kuin etsien jotain joka ei kuulunut joukkoon. Puuttuvaa palasta. Zahir Athertonin olemus vaikutti kuitenkin kaikin puolen herrasmiesmäiseltä ja hänen lempeä tapansa puhua vaimoilleen sai Nanan sydämen lyömään yhden ylimääräisen lyönnin.

Zahirin johdattaessa heitä ovelle ei Nana voinut olla ihmettelemättä, minne he olivat matkalla, mutta nyt hän tiesi paremmin pitääkseen kysymyksen sisällään. Vareo harppoi ovelle suoraa päätä Naenijaan vilkaisematta, Zahir heti tämän kannoilla. Nana empi hetken jo ovelle päin kääntyneenä ennen kuin pyörähti ympäri.
"Kiitos avustasi, Mianna", haltia sanoi tiskin viereen jääneelle kauppiaan rouvalle ja uskoi onnistuneensa jopa hymyilemään. Sitten hän kääntyi kannoillaan ja lähti harppomaan miesten perään pitkin askelin.

Naenija tähyili hetken eteensä levittäytyvää katua silmiään siristellen, ennen kuin huomasi miesten jo liukuvan vastapäisen rakennuksen viereiselle kapealle ja varjoisalle kujalle. Hämärän ja tuoksujen täyttämän sisäilman jälkeen kirkas auringonpaiste, viileä tuuli ja äkillinen liikkuminen saivat haltian pään tykyttämään ilkeästi. Hän nosti toisen käden otsalleen sekä auringonvarjoksi että päätään pidellääkseen, muttei hidastanut vauhtiaan vaan päinvastoin, haltia muutti askelluksensa lähes juoksuksi ja lähti seuraamaan miesten loittonevia selkiä. Kaksikko kaartui kujan päästä sivummalle ja juuri ennen kuin Nana ehti sinne asti kuului kulman takaa kova tömähdys ja kivualias ähkäisy. Ääni vaikutti haltiaan kuin sähköisku ja hän pysähtyi hetkeksi vain lähteäkseen saman tien juoksemaan. Kulman takana odottava näky sai naisen haukkomaan henkeään ja nostamaan kätensä suulleen. Nana nauliutui paikoilleen eikä pystynyt kuin tuijottamaan kiiltävää terää, jota Zahir painoi seinää vasten ahdistetun Vareon kurkkua vasten. Haltia kuunteli Zahirin jäisiä sanoja silmät kauhusta laajentuneina uskaltamatta tuskin hengittää, saati liikahtaa. Hänellä ei ollut hajuakaan, mitä oli tapahtunut, että herrasmies Atherton oli tuon lyhyen matkan aikana muuttunut selvästi hengenvaaralliseksi. Mutta nyt Naenija ymmärsi, mistä Vareo oli häntä yrittänyt varoittaa.

Vareon saatua juuri ja juuri äänensä kuuluville vakuuttaakseen Zahirin hiljaisuudestaan, päästi kauppias kaljun miehen lopulta otteestaan. Kuten kenen tahansa mahdollisesti haavoittuneen kohdalla, toimi haltia täysin vaistonvaraisesti ja oli jo Vareon rinnalla ennen kuin itsekään ehti kunnolla ymmärtää liikkuneensa. Hän laski toisen kätensä Vareon harteille ja nykäisi toisella miehen käden pois tämän kurkun edestä kääntyen itse sitä katsomaan. Nanan hengitys purkaantui raskaana puuskahduksena ulos, kun hän helpotuksekseen sai huomata kaulalla vain veitsen jättämän painauman ihoon. Ei haavaa, ei verta. Vareo näytti vähät välittävän parantajan varotoimista, vaan puolusteli heidän saapumistaan putiikkiin jo täyttä päätä Zahirille. Nana tunsi vihan kohisevan korvissaan asti, kun hän suoristautui ja kääntyi Zahiriin päin. Hän muisti liiankin selvästi Vareon tiuskaisemat sanat, ja ne kaikki pyynnöt ja varoitukset, että hän pysyisi vaiti. Haltia puristi käsiään nyrkkiin vierellään ja koetti hillitä itseään. Hän olisi halunnut kuulla, tiesikö Zahir siitä Sha'lassainhaltiasta, muttei kerta kaikkiaan voinut enää seistä siinä hiljaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
"Mitä tämä oikein tarkoittaa? Millä oikeudella..? Kuka sinä oikein luulet olevasi!?" Nana kivahti Zahirille ruskeat silmät leimuten. Haltia ei ehtinyt ottaa kuin yhden askeleen maagikkoa kohti, kun suuri käsi tarttui häntä ranteesta lähes kivuliaan tiukasti puristaen ja pysäytti hänet.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Siepattu

Post by Tinanja »

Vareo ei vastustellut sitä, miten hän vihaisena painoi tikarin miehen kurkulle - jos Zahir olisi ajatellut selkeämmin, olisi se voinut herättää kysymyksiä Vareon tarkoitusperistä ja tekemisistä, mutta nyt... mies oli liian vihainen siihen. Kuitenkaan maagikolla ei ollut tarvetta tappaa tuota, tästä voisi olla vielä hyötyä. Mutta Vareo oli ylittänyt sen näkymättömän linjan Zahirin yksityiselämän ja perheen välillä, ja hänen oli tehtävä varmaksi se, että Vareo myös tiesi asian. Järkeilyn lisäksi maagikon tekemisissä oli aitoa vihaa, mutta tämä hillitsi itsensä, kun Vareon kasvoilta alkoi väri kadota, ja mies vannoi pitävänsä salaisuuden. Zahir veti pari kertaa syvään henkeä rikkomatta katsekontaktia, ja laski tikarin Vareon kurkulta alas, sitten astui muutaman askeleen taaksepäin. Zahirin katse oli edelleen kylmä, mutta viha tuon kasvoilta alkoi hitaasti kadota, hetkeksi ainakin. Oli selvää, että asian puinti ei todennäköisesti jäisi tähän, mutta nyt... nyt maagikko näki uhkailunsa riittäväksi ainakin hetkeksi.

Naenijan ilmestyminen Vareosta huolehtimaan sai Zahirin sen sijaan kohottamaan kulmiaan kysyvänä. Vai oli tuo löytänyt parantajan mukaansa, ja Naenija näytti olevan reaktioista päätellen ainakin kiintynyt jollain tavalla tuohon kaljuun mieheen, joka kiristi Zahirin hermoja parhaansa mukaan tekemisillään. Kun nainen näytti tyytyväiseltä siihen, että Vareo ei ollut kuolemassa, keskitti tämän huomionsa Zahiriin Vareon yrittäessä epätoivoisesti selittää, miksi tämä oli häirinnyt hänen rauhaansa. Siitä Zahir ei kuullut kaikkea, vain kommentin Sha'lassahaltiasta, kun Naenija alkoi huutamaan vihaisena maagikolle siitä, miten hän oli kohdellut Vareota. Se sai pienen, ilkeän hymyn leviämään maagikon huulille, ja tämä astui pari askelta taaksepäin samaa tahtia häntä lähestyvän Naenijan kanssa, ja mies kohotti kätensä suorana eteensä lausuakseen kilpiloitsun.

Loitsuriimut kuitenkin kuolivat tämän huulille, ja mies laski kätensä hitaasti sivuilleen, työntäen tikarin ohimennen takaisin saappaansa varteen, mistä sen oli alunperin ottanutkin, kun Vareo pysäytti naisen ennen kuin tämä ehti lähemmäs. Fiksu liike, sitä Zahir ei voinut kiistää. Miehen ilme ei kuitenkaan muuttunut millään lailla Naenijan vihan purkautuessa sanoina, ja eleinä. Sen sijaan tämä odotti, että tuo lopetti, ja kohotti sitten kulmiaan.
"En tiedä, mitä herra Berenthal...", miehen äänessä oli pientä halveksuntaa tämän katsoessa Naenijaan. "On sinulle kertonut minusta... mutta miltä se vaikuttaa? Miksi hän pelkää minua, miksi minä uhkailen häntä, miksi... hän pysäyttää sinut, ennen kuin ehdit luokseni vaikka olen juuri kertonut tappavani hänet, mikäli hän kertoo kenellekään vaimostani?" Zahir kysyi sitten hiljaa, Naenijaa nyt arvioiden katsoen. Miehen sanat oli lausuttu viileän kylmällä sävyllä.

"Ja miksi... Miksi Vareo Berenthal on tuonut sinut minun luokseni?" Zahir kysyi nyt astuen suoraan haltianaisen eteen. Askeleet lähtivät kiertämään sekä Vareota että Naenijaa. Maagikon kylmän analyyttinen katse katsoi naista päästä varpaisiin tämän astellessa hitaasti tuon ympäri, ja pysähtyen lopulta tämän eteen, katsomaan tätä violeteilla silmillään viileästi, kysyvästi. Naisen punertavanruskeat hiukset olivat takussa, ja sekaisin - oli selvää, ettei tämä ollut harjannut niitä ainakaan tänään. Kasvoilla oli sekalaisen näköisiä, mutta tuoreita ruhjeita, ja kuivunutta verta oli hiusrajan lisäksi naisen vaatteilla. Ja mikä erikoisinta, naiseen niin kiintyneen näköinen rämelisko ei ollut tuon olkapäällä. "Vareon mainitsema Sha'lassahaltia on kuulemma saarnannut tulesta ja lohikäärmeistä Phoebessa... Ja sinun liskosi... ei ole mukanasi", Zahir katseli arvioiden Naenijaa edelleen. "Joten... ei ole vaikea laskea yhteen yksi plus yksi... Vai olenko väärässä?" maagikon analyyttinen katse osui Naenijan silmiin. Kaikesta huolimatta oli selvää, että Zahir oli kiinnostunut siitä, mitä oli tapahtunut, se oli selvää... ja hän tiesi nyt, miksi nuo kaksi olivat täällä.

"Mutta minä en liikauta sormeanikaan asian eteen ilmaiseksi."
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Siepattu

Post by Kuparirapu »

Vareo muisti Naenijan vasta kun tunsi tämän kosketuksen olallaan. Haltianainen oli heti tarkistamassa hänen vammojaan, kuten parantajaan luontoon kuului. Mutta koska Vareo oli säästynyt verettä, näytti tämä kääntävän terävän kielensä suoraan Zahiria päin. Hätäisesti Vareo nappasi naisen kapeasta ranteesta ja pysäytti tämän.
"Naenija," hän sanoi ääntään korottamatta mutta tiukasti. Kuin isä joka torui lastaan julkisella paikalla.
"Muista mitä sanoin. Ilman häntä Nafi voi olla mennyttä."
Vareo ei pitänyt siitä, että hänen täytyi muistuttaa haltianaista pahimmasta mahdollisuudesta, mutta tämä todellakin oli heidän paras vaihtoehtonsa kaikista. Varmistettuaan että nainen pysyi nahoissaan, tällä hetkellä ainakin, hän päästi tämän kädestä.

Zahirin puhe muistutti Vareotakin keskittymään maagikkoon, ja kaljui mies suoristi selkänsä. Osa hänen pelostaan oli onneksi päässyt purkautumaan äskeisen jälkeen, nyt kun Zahir ei ollut vahingoittanut heistä kumpaakaan, ja hän kykeni ajattelemaan hieman selkeämmin. Silti, mustapukuisen maagikon kiertäessä heidän ympärilleen Vareo ei päässyt eroon painostavasta tunteesta. Asiaa pahensi se, että hän muisti Zahirin kävelleen aivan samalla tavalla Caylan ympäri aiemmin. Juuri ennen kuin oli iskenyt teränsän tämän lihaan.
"Ilmeisesti tämä Sha'lassanhaltia murtautui hänen asuntoonsa, mukanaan useampi mies apuna, ja varasti tämän Nafin," Vareo sanoi astuen hieman eteenpäin, ikään kuin Zahirin ja Naenijan väliin. Nähtyään, ja ennen kaikkea koettuaan omakätisesti Zahirin tavan kysellä ei Vareo halunnut pakottaa parantajaa moiseen käsittelyyn.
"Tämä on minun käsissäni, minä lupasin apua neidille," Vareo totesi ilme vakavana. "Olen valmis siis maksamaan tiedoista ja avusta niin työssä kuin rahassakin."
Zahirin tuntien, se saattoi toisaalta tarkoittaa mitä vain. Lisäksi maagikko varmasti aikoi latoa kaikki likaiset työnsä Vareon eteen rangaistukseksi hänen röyhkeydestään. Kalju mies joutui puremaan hieman huultaan ajatukselle.
Oli turvallista odottaa, että seuraavat kuukaudet tulisivat olemaan melkoista helvettiä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Siepattu

Post by Kide »

Naenija vihastui hyvin harvoin, mutta nyt niin oli käynyt kaksi kertaa vuorokauden sisällä. Jo kahdesti häntä tai hänen läheisiään oli loukattu, eikä haltia voinut sietää sitä - mutta sen paremmin hän ei sietänyt omaakaan reagointiaan tapahtumiin. Kuinka hän voisi tuomita muut, jos käyttäytyi itse samalla tavalla? Nanan nopeutunut hengitys alkoi tasaantumaan ja hän otti askeleen taaksepäin Vareon matalaa ja vaativaa ääntä kuunnellessaan. Miehen viimeinen lausahdus tuntui jäykistävän haltian jokaisen lihassolun. Tiukka puristus Nanan ranteesta hellitti ja hänen kätensä laskeutui sivulle edelleen ranteesta tykyttävänä, kuin Vareon sormet olisivat yhä olleet sen ympärillä. Mutta Nana ei tuntenut sitä, eikä juuri muutakaan, hän näki vain Zahirin kylmän katseen, joka tuntui jäädyttävän viimeisenkin palon hänen omista ruskeista silmistään. Herra Athertonin käsittämätön käytös oli saanut Nanan jättämään alkuperäisen päämääränsä hetkeksi mielestään, mutta nyt, Vareon muistuttamana, ajatus loppuelämästä ilman Nafia alkoi kylmäämään parantajaa voimakkaammin kuin noiden tummanviolettien silmien katse. Nana jäi tuijottamaan Zahiria ilmeettömästi, vaikka kävikin sisällään myrskyisää kamppailua siitä, kuinka voisi enää hyväksyä kauppiaan apua. Hän oli vannonut olevansa valmis tekemään mitä vain, mutta silloin hän ei ollut vielä ottanut Vareon sanoja täysin todesta.

Zahir alkoi puhumaan kylmiä väreitä herättävän rauhallisesti. Nana kuunteli miestä kuin lumottuna, osaamatta liikkua tai pukea miehen kysymysten herättämiä ajatuksia sanoiksi. Kaiken tämän jälkeen, kuinka tuo kauppias saattoi olla noin tyyni? Kuin mitään arkipäiväisestä poikkeavaa ei olisi tapahtunut. Haltia seurasi miehen sulavia liikkeitä ja kuunteli hänen jäätäkin kylmempää ääntänsä vaivalloisesti nielaisten - tämä ei varmasti ollut ensimmäinen kerta, kun tuo mies harrasti tällaista. Ja näytti siltä kuin Zahir olisi nauttinut tilanteesta! Nana tunsi pakottaa tarvetta liikkua jonnekin, kun Zahir lähti kiertämään hänen ja Vareon ympäri kuin saalistaan vaaniva peto, mutta nainen pysytteli aloillaan ja yritti keskittyä miehen sanoihin, jotka olivat siirtyneet takaisin kaiken alkulähteille. Ilman selitystäkin Zahir oli onnistunut keräämään ja loksauttamaan puuttuvat palaset paikoilleen ja oli tilanteen tasalla ällistyttävän nopeasti. Ilmeisesti Vareo oli puhunut totta siitäkin, että tämä kauppias todellakin tiesi kaiken mitä tässä kaupungissa tapahtui.

Zahirin kierrettyä ympyränsä - jonka ajan Naenija tunsi ahdistavan selvästi miehen pistävän tarkan katseen kulkevan häntä pitkin päästä varpaisiin asti - vain päätyäkseen jälleen kasvokkain haltian kanssa, puuttui Vareo puheeseen ennen kuin Nana ehti koota ajatuksiaan vastatakseen mitään. Kalju mies astahti sivummalta lähemmäs, puolittain Nanan ja Zahirin väliin, kertomallaan vahvistaen Zahirin epäilykset oikeiksi.
"Nafi oli heidän kohteensa heti, siitä ei ollut epäilystäkään. Uskon, että he luulivat liskoa oikeaksi lohikäärmeeksi. He... kunnioittivat sitä, ja siksi tiedän, että jos vain löydämme heidät, löydämme myös Nafin. Vahingoittumattomana", Nana lisäsi Vareon perään katse edelleen Zahiriin lukittautuneena. Hän oli itsekin yllättynyt oman äänensä rauhallisuudesta, vaikka se hieman heikolta kuulostikin Zahirin raudanlujien toteamusten jälkeen. Hänen kehossaan täytyi olla vielä tarpeeksi adrenaliinia jäljellä, jotta hän pystyi pitämään ulkokuorensa jokseenkin kasassa. Viimeyön tapahtumista puhuminen auttoi myös omalla tavallaan Nanaa keskittymään; niin paljon kuin tuon tummaviittaisen miehen käytös Nanaa kauhistuttikin, halusi hän yhtä kovasti saada selville tiesikö tämä jotain tuosta Sha'lassainhaltiasta. Pelko Nafin menettämisestä alkoi päästä niskanpäälle naisen sisäisessä kamppailussa. Nana ei edelleenkään tiennyt mikä Zahir oli miehiään, mutta sen hän tiesi, ettei muussa tilanteessa koskaan suostuisi ottamaan apua tai työskentelemään kenellekään Zahirin kaltaiselle. Mutta Nafin tapauksessa Nanan täytyi puntaroida asiaa ihan eri kantilta. Hän voisi käyttää loppuelämänsä hyvitelläkseen Nafin palauttamiseen liittyviä tekojaan, mutta Nafi ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen loppuelämäänsä ties missä häkin pohjalla viruen.

Vasta Vareon lupautuessa maksumieheksi onnistui Naenija irrottamaan katseensa Zahirista ja katsahti kaljua miestä ihmeissään. Nana ei voinut käsittää, miksi Vareo päätti yllättäen ottaa maksun omille harteilleen, vaikka Nana oli sanonut lähtevänsä mukaan juurikin sitä varten. Nainen oli jo esittämässä vastalauseensa, mutta napsauttikin suunsa kiinni ja nielaisi sanansa. Hän oli väittänyt auttajaansa vastaan joka käänteessä ja ilmeisesti hankaloittanut jo tarpeeksi Vareon oloa muutenkin, ettei enää uskaltanut puhua ohi suunsa. Sitä paitsi, hän voisi käydä selvittämässä maksupuolen Zahirin kanssa myöhemmin, niin karvat pystyyn nostattava ajatus kuin se olikin. Vareon ei tarvitsisi kuin kuulla jälkikäteen, että tämä palvelus on hyvitetty.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Siepattu

Post by Tinanja »

Vareon sanat kuulostivat enemmän ehkä anelulta kuin miltään pyynnöltä, mikä taas sopi Zahirille paremmin kuin hyvin. Mutta tämä ongelma itsessäänkin oli jo kohtalaisen mielenkiintoinen. Ensinnäkin Sha'lassahaltia, josta he puhuivat, oli jotain, mitä täällä ei oltu nähty pitkään aikaan: fanaattinen, itseäänsä uskova ja muita mukaansa haluava. Toiseksi, se, että tämä oli vienyt harvinaisen rämeliskon saattoi tarkoittaa kahta asiaa: joko tämä tiesi, miten arvokas olento oli, ja aikoi myydä sen.. tai todennäköisemmin tämä halusi sen liskon itselleen uskotellakseen, että hänelläkin oli lohikärme. Miniatyyrilohikäärme, jos niikseen tulisi. Ehkä tämä halusi uskoa, että rämeliskosta kasvaisi aikuinen lohikäärme? Mutta, kaikkineen, Naenija halusi liskonsa takaisin, ja Vareo oli naisen puolesta varautunut maksamaan siitä erityisen painavan hinnan. Näinkin mielenkiintoisesta sattumuksesta saisi varmasti jotakin tyydytystä irti - oli se sitten sen Sha'lassahaltian kuulusteluissa, tai muutoin vain tämän suunnitelmien romuttamisessa. Lisäksi Zahiria kiinnosti Naenijan, kiltin parantajan reaktiot siitä, miten tuo haltian niin rakas lemmikki saataisiin takaisin... ja se, miten Vareo oli edes päätynyt tuomaan Naenijan tänne, sotkeutumaan hänen lakia kiertäviin tekemisiinsä.

"Voit olla varma, että pidän tuon lupauksesi mielessäni", Zahirin katse osui viileästi Vareoon, kun miehen korviin kantautui tämän lupauksista maksaa tiedoista ja avuista työnä ja rahana. Se sopi paremmin kuin hyvin - vastikkeetonta työtä tekevä alainen, joka oli jo osoittautunut hyödylliseksi erilaisissa tilanteissa tulisi kyllä ehdottomasti tarpeeseen. "Joten, teillä, Vareo, ja neiti... on sopimus", Zahirin kasvoille levisi hetkellisesti pieni, ilkeä virne, ennen kuin mies vakavoitui.
"Mutta minä en tiedä, missä se Sha'lassahaltia on, tai mihin tämä on mennyt varastettuine liskoineen", maagikko sanoi sitten, katsellen vuorotellen hyvin arvioiden molempia. "Mutta...", Zahir lisäsi sitten, nyt erityisesti Naenijaa katsellen. "Tuolla hinnalla minä selvitän asian... huomiseksi", Zahir totesi sitten. "Kuten itse sanoit...", Zahir katsoi Naenijaan. "Lemmikkisi tuskin on vaarassa, joten aikaa on", maagikko piti sitten pienen tauon, mietteliään näköisenä.
"Tapaamme huomenna Wanhassa lohikäärmeessä keskipäivän aikaan asian tiimoilta", Zahir lopetti sitten. Maagikko kääntyi kannoillaan lähteäkseen, ja otti jo muutamia nopeita, pitkiä askeleita syvemmälle katujen varjoihin kadotakseen - hänellä olisi vielä paljon tekemistä ennen huomista tapaamista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Siepattu

Post by Kuparirapu »

Vareo nyökkäsi vakavana ja uskaltautui sanomaan:
"Huomenna siis."
Zahirin kääntyessä pois kalju mies hengitti syvään ja antautui nojaamaan hetkeksi kujan seinää vasten. Hän tunsi olonsa tyhjiin puristetuksi ja väsyneeksi. Lisäksi hänen mieleltään painostivat olivat Zahirin tulevat rangaistukset sekä kurkkua vasten yhä aavemaisesti painava tunne jonka tikarinterä oli jättänyt. Kääntyen katsomaan Naenijaa Vareo selvitti kurkkuaan ja sanoi:
"Älä huoli, hän hoitaa kyllä asian loppuun asti. Huomenna tiedämme varmasti, missä tämä Sha'lassanhaltia on ja onko Nafi vielä hänen mukanaan. Ja sen jälkeen ei tarvitse kuin hakea hänet takaisin."
Vaikka Vareo yritti saada asian kuulostamaan helpolta, sitä se ei varmastikaan tulisi olemaan. Pitäen katseensa sivussa hän jatkoi:
"Ymmärrän että tämä vaikuttaa vähintäänkin epäilyttävältä. Mutta pyydän silti että hyväksyt asian sellaisenaan. Mitä vähemmät tiedät Zahirista, sitä paremmassa turvassa olet."
Painottaakseen sanojaan Vareo väänsi katseensa haltianaiseen, ja pudisti päätään.
"Hän on henkilö, jolle vaarallisuus tässä kaupungissa sopii täydellisesti. Se ei ole asia, jolle kumpikaan meistä voisi tehdä mitään."

Vareo vilkaisi kujan kumpaankin päähän, melkein odottaen näkevänsä jonkun Zahirin käskyläisen kyyläämässä heitä sieltä. Mutta ketään ei näkynyt. Raahautuen irti seinästä mies suuntasi päinvastaiseen suuntaan kuin Zahir, ja sanoi vielä ohimennessään:
"Huomenna, Wihreässä Lohikäärmeessä. Parasta nyt on että huolehdit itsestäsi siihen asti."
Sen sanottuaan Vareo harppoi tiehensä, purren huultaan. Hänen sisimmässään tuntui inhottava häpeän polte, jonka hän halusi piilottaa parantajalta. Kaikki tämä oli ollut helpompaa, kun kukaan ulkopuolinen ei ollut näkemässä hänen tilaansa. Ja siksi Vareo halusi varmistaa, ettei Naenija tietäisi yhtään enempää kuin olisi pakko.
Heidän kummankin mielenrauhan vuoksi.

//Kunnon ongelmia hahmoilla, aivan loistavaa pelaamista :D//
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Siepattu

Post by Kide »

Naenijaa kylmäsi kuunnella kuinka Zahir hyväksyi Vareon tarjouksen hänen palveluksistaan. Kaikki tuossa miehessä - hänen katseensa, äänensävynsä ja puhetapansa - sai kylmät väreet luikertelemaan haltian iholla yhä uudelleen. Hän ei tiennyt kuinka korkeaksi Zahirin hinta nousisi tai mitä maksu pitäisi sisällään, mutta oli ehdottoman varma, ettei antaisi Vareon ottaa vastuuta niistä.

Huomiseksi-sana jäi kaikumaan Nanan mieleen pahaenteisenä. Hänen ensimmäinen reaktionsa olisi ollut huutaa, ettei heillä ollut aikaa odottaa, mutta nyt Nana ymmärsi paremmin hillitäkseen itsensä, ettei riskeeraisi avunsaantia kokonaan. Kuten Vareo oli sanonut, kauppiashan saattoi olla heidän ainoa toivonsa. Lisäksi Zahirin toteamus Nafin todennäköisestä turvallisuudesta oli järkeenkäypä - niin vähän kuin Nana olisi tällä hetkellä halunnut myöntää olevansa samaa mieltä. Pelon siitä, kuinka kauas liskon sieppaajat saattaisivat ehtiä, haltia työnsi väkisillä pois mielestään.

Katsoessaan Zahirin loittonevaa selkää, ponnahti Nanan mieleen elävä muistikuva tuosta miehestä suutelemassa vaimonsa otsaa hellästi. Haltia tunsi äkillisen pahoinvoinninaallon pyyhkeisevän ylitseen. Hän nosti toisen käden vatsalleen, painoi kielensä kipeän tiukasti kitalakeaan vasten ja sulki hetkeksi silmänsä rauhoittaakseen sisuskalunsa. Se tepsi kiitettävän nopasti huonoon oloon, mutta avatessaan silmänsä Nana näki edelleen edessään autuaan tietämättömän Miannan hymyilemässä aviomiehelleen. Eikö Mianna tiennyt Zahirin luonteesta tai edes epäillyt mitään? Vai oliko heidän liittonsa pelkkä kulissi? Ja jos oli, saattoiko Zahir kohdella vaimoaan yhtä hurjasti, kun he olivat kahden? Kuka tuo mies oikeasti edes oli? Haltia räpytteli silmiään saadakseen Miannan onnellisesti hymyilevän kuvajaisen pois mielestään - hän ei voisi ajatella asiaa nyt tai hän olisi vaikka voinut vannoa, että hänen päänsä halkeaisi. Nana kuitenkin tiesi, että vaikka onnistuisi jättämään asian toistaiseksi mielestään, se ei pysyisi kauaa poissa.

Nana kääntyi Vareon puoleen raskaasti huokaisten. Hän ei olisi ihmetellyt, jos Vareo olisi tämän kaiken jälkeen vain lähtenyt taakseen vilkaisematta ja jättänyt hänet pärjäämään herra Athertonin kanssa itsekseen. Miehen ainoa pyyntö oli ollut hyvin yksinkertainen, ja Nana oli siihen myöntynyt, vain pettääkseen lupauksensa useampaan otteeseen. Siinä kaljupää kuitenkin edelleen seisoi - tosin seinästä tukea ottaen - ja puhui huomisesta kuin se tulisi olemaan tavallinen päivä torilla. Selvitämme tavaran sijainnin ja käymme hakemassa sen, yksinkertaista ja helppoa. Se toi hetkellistä lohtua, vaikka molemmat tiesivät, että huominen tulisi olemaan kaikkea muuta.

"Sitä paremmassa turvassa olet." Ikään kuin Nanan ajatukset eivät olisi jo valmiiksi täyttyneet epäilyksillä ja toinen toistaan pelottavimmilla kysymyksillä, viimeistään nyt Vareo räjäytti sen potin. Yhtä aikaa Nana ei halunnutkaan tietää yhtään enempää ja toisaalta koki välttämättömäksi saada kuulla kaiken, ihan kaiken. Heti. Vareon väsynyt olemus ja vaivihkaiset vilkaisut ympärilleen kuitenkin estivät Nanaa pommittamasta miestä enää kysymyksillä. Ei nyt, ei vielä. Nana vain nyökkäsi vastaukseksi miehen pyynnölle, mutta hänen silmistään saattoi nähdä, ettei hän ollut hyväksymässä asioita tällaisenaan.
"Keskipäivällä", Nana vastasi hiljaa, vahvistaen näin paikan lisäksi ajan.
"Kiitos kaikesta, Vareo", haltia sanoi vielä miehen jo käännyttyä lähteäkseen. Ääni oli lähes kuiskaus, mutta kuului selvästi muuten hiljaisella sivukujalla. Sävy oli uupumuksen lannistama, mutta ei ollut epäilystäkään, etteikö Nana tarkoittanut mitä sanoi. Haltia seisoi vielä tovin paikoillaan, kuin allaan olevaan katuun juurtuneena, kykenemättä kohdistamaan ajatuksiaan mihinkään. Lopulta hän sai itsensä liikkeelle ja suuntasi suorinta tietä kotiinsa, katse maata koko matkan viistäen.

Naenijasta tuntui, että kotimatka kesti ikuisuuden. Toisaalta hän olisi mielellään voinut viivytellä matkalla pidempäänkin tietäen, millainen sotku häntä kotona odotti, puhumattakaan rikotusta ovesta, mutta hän ei olisi kestänyt enää yhtään henkäisyä tai tuijotuksen tunnetta niskassaan. Tutun mökkinsä pihaan päästyään sai haltia kuitenkin huomata, että talon ovi istui kauniisti saranoillaan. Vanhan pariskunnan oli täytynyt onnistua korjaamaan se. Nana kiiruhti sisään vain löytääkseen vanhukset istumasta hänen vastaanottopöytänsä vierestä keskusteluun uppoutuneena. Molemmat käännähtivät katsomaan häntä ilmeet kirkastuen.
"Oi, sinä olet kunnossa!" rouva hihkaisi ja ponkaisi tuolilta seisomaan kuin sähköiskun saaneena.
"Me ehdimme jo huolestua, kun neitiä ei kuulunut", hänen miehensä kertoi noustessaan ylös varovaisemmin, pöydästä tukea ottaen.
"Olen pahoillani, että olette joutuneet odottamaan täällä koko aamun. Kuinka voin koskaan kiittää teitä kylliksi? Tehän olette jopa korjanneet oveni", Nana henkäisi kiitollisena, mutta väsymys kuulsi voimakkaana läpi hänen äänestään.
"Ajattelimme, että näin voisimme maksaa sen viimekertaisen..." vanha rouva aloitti haparoivan ehdotuksensa käsiään sylissään vääntelehtien. Nyt Nanakin muisti hoitaneensa pariskuntaa alkukesästä maksutta, kun ei heillä ollut mistä antaa. Naenija hiljensi naisen kädenheilautuksella todeten itse:
"Ette te ole minulle velkaa olleetkaan, mutta nyt minä olen teille. En vie aikaanne enempää. Tulettehan empimättä käymään, mikäli säryt jatkuvat tai tarvitsette muuta apua?" Väsymyksestään huolimatta haltian äänessä oli lähes käskevä sointi. Vanhukset katsoivat häntä hetken silmät pyöreinä - he olivat kuin kaksi pöllöä vanhat sulat ihmetyksestä pörröllään -, mutta nyökkäsivät lopulta lähes yhtäaikaisesti. Molemmat näyttivät ymmätävän parantajan olemuksesta, että hän tarvitsi nyt vain rauhaa ja lepoa. Vielä kiittäen he kääntyivät lähteäkseen, mutta rouva pysähtyi ovenrakoon ja kääntyi kannoillaan.
"Oletko neiti varma ettei tarvitse apua? Minä voisin kyllä..."
"Kiitos, olette jo auttaneet enemmän kuin tarpeeksi, minä pärjään kyllä", Nana vastasi ja nosti kasvoilleen kunnollisen hymyn ensimmäistä kertaa koko päivän aikana. Hymy ei kantanut kauaa, mutta juuri riittävästi, oven sulkeutumiseen asti.

Vanhusten lähdettyä Naenija rojahti istumaan lähimmälle vastaanottohuoneen tuolille ja jäi hetkeksi vain tuijottamaan eteensä tyhjä katse silmissään. Hän olisi voinut itkeä, huutaa, puida nyrkkiään tai vajota lattialle täydellisen epätoivon armoille, mutta siinä hän istui hievahtamattakaan pitkän tovin vain toivoen, että hänen ajatuksensa avautuisivat solmuistaan. Viimein haltia sai itsensä tuolilta ylös ja suuntasi keittiöön vettä hakeakseen. Hän havahtui tunteeseen kuin jotain hänen ympäriltään olisi puuttunut. Ruskeat silmät liukuivat seinänvierustoja täyttäviä hyllyjä pitkin ja jatkoivat siitä haravoimaan lattiaa. Kyllä vain, jotain puuttui: sotku, jonka varkaat olivat jättäneet jälkeensä. Naapurin pariskunnan oli täytynyt siivota koko aamupäivä ja järjestellä hänen tavaransa paikoilleen. Haltia kiiruhti vesiämpärin luo ja kauhaisi sieltä käsillään viileä vettä kasvoilleen huuhtoakseen veren lisäksi poskelleen valahtaneen kyyneleen pois ennen kuin se saisi seuraa.

// Kiitos ja kumarrus molemmille mahtavasta pelistä! :)
Locked