Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 543
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Tinanja » Sun Dec 23, 2018 1:42 pm

// Sivujuoni jatkuu!

Ingvild

Oli paljon asioita, joita kuluneen päivän aikana ei ollut mahdollista sulatella. Toisaalta, hän ei uskonut, että muutkaan olivat saaneet puoliakaan sisäistettyä millään lailla. Tapahtumat olivat myös herättäneet Ingvildin mielessä uusia kysymyksiä, uusia ajatuksia ja pohdinnan siitä, mitä hän oikeasti edes teki tällä matkalla. Nyt näytti kaiken lisäksi siltä, että Llianjin kaikkien näkyjensä kanssa oli päätynyt tämän kaiken keskipisteeseen, ja myös näiden uusien… tuttavuuksien kanssa tutustumaan ja ilmeisesti jatkamaan suunnitelmia ilman, että hänelle tarvitsi kertoa asiasta. Se kieltämättä ei ollut ihme - Llianjin oli aina nähnyt hänet alempana kuin monet muut vanhemmat kollegat Metiksessä. Ilmeisesti hänen korkeintaan puolet herran itsensä eliniästä ei ollut riittävä oppimaan tarpeeksi asioita - varsinkin nyt, kun kuljettiin tuntemattomien asioiden ääressä.

Ehkä olisi aika harkita Metikseen palaamista ja raportoida tapahtumista. Näytti siltä, että tuo lohikäärme… Taenyathariksiko tämä oli itsensä esitellyt aiemmin - oli päättänyt ainakin ohjata koko seurueen eteenpäin tarinansa perusteella. Oli epäselvää, mihin kääpiöiden kaupungista matka mahdollisesti jatkuisi, mutta viimeisten päivien aikana kypsynyt ajatus Metikseen, ja Dioneen palaamisesta kuulosti tämänpäiväisten tapahtumien jälkeen vielä paremmalta idealta kuin aiemmin.

Pitäisi vain osua sopivaan kohtaan, jossa siitä voisi muille mainita.

Nyt, tapansa mukaan siististi, joskin vihjailevasti pukeutunut Ingvild käveli alakertaan illallista varten ja istahti pian heitä varten varattuun pöytään. Muutama vaihdettu sana tarjoilijan kanssa sai hänen tilauksensa illallisen osalta etenemään, ja ei mennyt pitkään, että hänen eteensä tuotiinkin herkullisen täyteläiseltä tuoksuvaa viiniä. Ainakin ruoka ja juoma täällä kylässä oli herkullista.

Hän jäi mielenkiinnolla kuuntelemaan, mitä kaikkea tuolla… vieraalla olisi jälleen sanottavanaan.

Aleo

Siitä huolimatta, miten paljon kaikkea hänen tietämystään vastaan tämä soti, oli Aleo kirjannut kaiken uskollisesti ylös muistikirjaansa. Muistikirjan ympärillä, sitä kiinnipitävä nahkanauha alkoi olla jo kulunut ja elämää nähnyt - ja samalta haltia itsekin näytti sen aina niin huolitellun kuorensa tiputtua häntä suojaamasta, kun tuo oli vetäytynyt päiväksi huoneeseensa. Nyt kuitenkin muistikirja löysi pian matkansa takaisin miehen tavaroiden sekaan, piiloon katseilta ja uteliailta. Hän suoristi vielä vaatteitaan ja paria hiussortuvaansa kun lähti alakertaan huoliteltuna, ilmeettömänä, jopa ylimielisenä.

Hänellä ei ollut aikomustakaan osallistua keskusteluun, mutta hänen velvollisuutensa oli silti kuunnella, ja myös myöhemmin raportoida siitä, mitä oli tapahtunut, tai mitä tapahtuisi… vaikka se miten väärin olisikin. Kaiken muun ajatuksen haltia oli työntänyt mielensä perukoille alkaen siitä, miksi hän, tai hänen kansansa kirjat eivät olleet tienneet tätä aina siihen, että jätti…. oli muka sankari tarujen? Ei. Se oli täysi pyhäinhäväistys.

Tuo kuitenkin nyökkäsi lyhyeesti jo pöytään istuneille henkilöille, mutta ei sanonut sanaakaan. Sen sijaan tämä otti paikkansa ja tuhahti hieman tarjoilijalle, kun tämä ei suoraan hänen hoikkan sormensa osoituksesta rientänyt tuomaan hänelle illallista.

Taenyathar

OIi kulunut vain muutamia tunteja siitä, kun hän oli edellisen kerran nähnyt seurueen jäseniä. Tai ainakin yhden uteliaan näistä. Sinä aikana Taenyathar oli jo ehtinyt saattamaan Keldruthtin ajantasalle siitä, mitä oli vuosituhansien aikana tapahtunut - tai ainakin sen tärkeimmän, valtiaslohikäärmeen heräämisen. Muuhun heidän keskustelunaikansa ei ollut oikein riittänyt, ihan vain siksiksin että älystään huolimatta tuon kivikasvoisen olennon kanssa keskustelu vei pitkään. Mutta lohikäärme saattoi myöntää kaivanneensa sitä kauan, hyvin kauan. Vaikka tilanne olikin vakava ja vaatisi toimenpiteitä, ehkä hänkin saisi hetken nauttia saavutuksista, joita tuo sekalainen seurue oli jo saanut aikaan?

Taenyathar istuikin jo odottelemassa seurueen jäseniä nurkkapöydässä, huppu kasvojaan varjostaen, viitta kehon ympärille kiedottuna. Hän tervehti lyhyellä nyökkäyksellä pöytään tulijoita ja odotteli sen aikaa, että sekä nämä, että näiden ruuat saapuivat. Lohikäärme itse ei syönyt tai juonut mitään.

“Toivottavasti nämä tapaamistemme välissä olleet tunnit ovat hieman vähentäneet järkytystä kaikesta tänään näkemästänne ja kuulemastanne”; tämä aloitti sitten, äänen olless ajälleen melko tunnistamaton sävyn, tai sukupuolen osalta. Tasainen kertojasävy, mikäli näin saattoi ajatella tai kuvailla.
“Kuten aiemmin sanoin, tietojeni mukaan Ajan miekka on piilotettu Anteziin, jonne on mahdollista päästä vuorenseinämältä hieman pohjoisen suuntaan kulkiessa. Olen melko varma, että Keldruth voi auttaa teidät niin korkealle… ja olen nähnyt oven, jonka takana miekka on. Uskon voivani avata sen”, tämä jatkoi sitten.

“Minun ehdotukseni on se, että huomenaamulla, tai kun teidän aikatauluunne parhaiten sopii, lähdemme oven suuntaan, ja etsimme miekan.”

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 337
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Kuparirapu » Fri Dec 28, 2018 3:12 pm

Llianjin ei ollut poistunut huoneestaan kuluneena aikana, vaan oli uppoutunut syvälle ajatuksiinsa. Hän oli istunut pitkään edessään tyhjä siivu pergamenttia, muste kuivumassa sulkakynän kärkeen, mutta mitenkään vanha haltia ei ollut kyennyt tuomaan sanoiksi sitä mitä oli kokenut. Kaikki hänen sanansa olivat tuntuneet liian...vähäisiltä. Luovutettuaan viimein ja pakatessaan kirjoitusvälineitä takaisin laukkuunsa Llianjinin käsi oli kuitenkin epäröinyt, hänen saadessa ajatuksen. Ajatus tuntui hänestä täysin tarpeelliselta, mutta valitettavasti hän ei voisi tehdä sellaista päätöstä yksin. Hänen olisi siis ensi tilassa puhuttava asiasta Ingvildin kanssa.

Saapuessaan muiden luokse pöytään Llianjin tervehti heitä lyhyesti, mutta koko ajan hänen huomionsa näytti siirtyvän kohti Taenyatharia. Hän oli hieman yrittänyt siistiytyä, mutta muutamat otsalle levinneet hiukset ja silmien ympärillä vahvistuneet uurteet kielivät Llianjinin tehneen jotain aivan muuta kuin levänneen tähän asti. Istuuduttuaan hän näytti jatkuvasti tarkastelevan muotoaan muuttanutta lohikäärmettä silmäkulmastaan, kiinnittämättä mitään huomiota heidän välissään istuvaan tai juuri mihinkään muuhun. Ja katse, joka vanhan haltia silmissä näkyi, tuntui kumpuavan jostain syvältä sisimmästä. Se oli yhtä aikaa kiitos, pyyntö kuin myös kysymys.
"Huomenaamulla...," Llianjin toisti hieman karhealla äänellä. "Niin, meillä ei ole syytä viivytellä. Kunhan täydennämme muonavarat ja valmistelemme hevoset huomista varten, voimme lähteä heti kun olemme valmiit. Kuinka pitkään matkaan meidän on syytä varautua? Ei kai Antez sentän sijaitse vuorten toisella puolella?"
Puhuessaan Llianjinin sanat ohittivat kaikki muut, aivan kuin pöydässä olisivat istuneet vain hän ja Taenyathar. Kysymättä juurikaan muilta, mitä mieltä he olivat.

User avatar
Anlie
Posts: 104
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Anlie » Tue Jan 01, 2019 6:39 pm

Tiiviisti työnantajansa vanavedessä takaisin majatalolle matkannut Ioachim piti huulensa edelleen tiukkana viivana eikä pukahtanut sanaakaan koko aikana. Seurueen järkyttyneen hämmentynyt ilmapiiri sekoitti myös Ioa, joka alkoi pitkästä pinnastaan huolimatta jo kaivata selkeitä linjoja ja yksinkertaisia ratkaisuja. Niitä vain ei tainnut löytyä lähimailtakaan.

Majatalolle päästyään Aleo oli kuitenkin nykäissyt huoneensa oven tiukasti kiinni ja Io oli jäänyt tuijottamaan sen ripaa osaamatta päättää tarttuisiko siihen vai ei. Atlashaltian suunnitelmat varmasti tulisivat illan mittaan enemmän kuin selviksi ja tämä suoraan tapaansa varmasti ilmoittaisi kun hänen henkivartijan tarpeensa olisi täytetty. Mikä painoi Ion mieltä, oli se miten hän voisi mitenkään palata takaisin Feimeriin kun tiesi mitä vuorten alla tapahtuisi. Todeten ettei voisi tilanteelle oikeastaan mitään ennen seurueen kokoontumista illalliselle, Io kääntyi kannoillaan ja jätti oven rauhaan. Jos siitä parituntisesta jotain hyötyä jollekin oli, ainakin Seitsemän Kissan henkilökunta sai todeta arkiaskareittensa kevenneen yliavuliaan ihmismiehen myötä.

Palatessaan saliin Ioachim ei oikeastaan ollut edes nälkäinen, vaan suunnisti suoraan pöytään, missä suurin osa seurueesta tuntui jo istuvan. Lyhyen nyökkäyksen myötä Io asettui istumaan ja pyyhkäisi ohimennen oljenkorjen pois hiuksistaan kutittamasta. Taenyatharin puhuessa Ion kulmat kohosivat tahattomasti mielikuvalle siitä miten jätti auttaisi seurueen ylös vuorenrinnettä ja peitti vaivoin tyrskähdyksensä yskähdykseksi. Ioachim kyllä vakavoitui kun suunnitelmaa alettiin hahmotella. Ainakin Llianjin tuntui luottavan jo täysin tähän erikoiseen muukalaiseen ja oli valmis lähtemään aamunkoitteessa, ovelle jonka lohikäärme uskoi voivansa avata. Iolla ei tietenkään ollut mitään syytä epäillä, miksi olento ei olisi siihen pystynyt.

User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 60
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Arlin » Wed Jan 02, 2019 8:39 pm

Päivän aikana oli ehtinyt tapahtumaan paljon, eikä majataloon paluu rauhoittelemaan auttanut selvittämään päässä kaikkia päivän tapahtumia kerralla. Tunne oli hiukan samanlainen kuin Tanamorista paluu takaisin pinnalle. Asiat eivät tuntuneet aivan todellisilta, mutta totta ne olivat, sillä majatalon käytävillä näkyi toisinaan kävelevän ryhmän mukaan tullut lohikäärme, vaikkakin tämä oli eri muodossaan. Lalfar ei kysellyt tältä koko majatalon vierailun aikana mitään, vaan hän luotti Llianjinin kysyvän tältä tulevan matkan kannalta kaiken tarpeellisen. Sen sijaan Lalfar oli sen ajan käyttänyt käymällä kylän keskustassa etsimässä kirjallisuutta kääpiöistä tai Antezista, mutta tuloksetta. Itse kyläläisiltä puolhaltia ei edes viitsinyt kysyä asioista mitään, sillä he tuskin tiesivät kääpiöistä mitään, eikä Lalfar halunnut vihjata kenellekään ryhmän tulevia matkasuunnitelmia. Yksi väijytysyritys oli jo tarpeeksi.

Lalfar saapui pöydän ääreen nyökäten samalla tervehdykseksi muulle ryhmälle. Puolhaltia ei tilannut ruokaa itselleen, vaan tämä jäi täydellä huomiollaan kuuntelemaan tulevia suunnitelmia. Lohikäärmeen puheista päätellen Antezin piilotetulle ovelle ei normaalisti olisi helppo kenenkään, paitsi ehkä ajanlanien, päästä. Jätin apu toivon mukaan auttaisi heitä kaikkia pääsemään sinne ilman kiipeilyvälineitä. Lalfar epäili, että osalle ryhmästä itse kiipeily ei välttämättä onnistuisi oli se sitten fyysisistä tai ylpeydellisistä syistä.
Lakimies Firdorn

User avatar
Kide
Posts: 407
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Kide » Fri Jan 04, 2019 8:43 pm

Ezramilla oli nälkä. Sitä tunnetta ei peitonnut edes kaikki aamupäivän tapahtumat. Varsinkaan useamman viskilasillisen jälkeen, jotka hän oli kumonnut hyvää tahtia alas heti majataloon saavuttuaan. Siinä missä muut olivat näyttäneet vetäytyvän huoneidensa tarjoamaan rauhaan, oli vanha sotilas lysähtänyt istumaan majatalon tiskin eteen tuijottamaan vaaleanruskeaa juomaa tuuheat kulmat niin syvässä kurtussa, että ruskeita silmiä tuskin näkyi. Aivan kuin hän olisi väkisillä voinut kaivaa toivomansa vastaukset lasin pohjalta. Hänen oli ainakin yritettävä, vaikka hän tiesi siinä epäonnistuvansa. Humisevat korvat ja hillitön nälkä, vain ne löytyivät väkevän juoman alta.
Ovi oli käynyt, kun väkeä tuli ja meni, mutta Ezram ei ollut kiinnittänyt satunaisia vilkaisuja enempää huomiota majatalon liikenteeseen. Kuitenkin yksi tulijoista oli nykäissyt ruskeiden silmien katseen toistamiseen puoleensa, kun Ezram oli lasin täydennystä odottaessaan sattunut vierasta vilkaisemaan. Taenyatharin tuttu hahmo oli saapunut jo majataloon, vaikkei vielä ollut ollut illallisaika. Eihän? Ezram oli vilkaissut ikkunasta ulos varmistaakseen ettei ollut menettänyt ajantajuaan aivan kokonaan. Ei hän ollut, mutta joko tuo lohikäärme oli tai... Taenyatharin lähtiessä kapuamaan yläkerran huoneita kohti Ezramin toinen epäilys oli vahvistunut. Hän kyllä arvasi ketä tuo otus oli menossa tapaamaan, muttei käsittänyt missä välissä Llianjin ja Taenyathar olisivat sellaisesta sopineet. Vai etsiytyikö tuo heidän haltiamiehensä, jolta oli saanut suurimman kunnioituksen ja mielenkiinnon puoleensa, juttusille aivan oman ideansa siivittämänä? Miten tästä kaikesta piti pystyä vetämään yhtäkään järkevää ajatusta? Ezram oli puistellut päätään niin että löystynyt poninhäntä oli valahtanut entistä sotkuisemman näköiseksi ja tuhahtanut ennen kuin kippasi seuraavan lasillisensa kerralla alas. Suuri koura oli työntänyt sen puristuksessa pieneltä ja heiveröiseltä näyttävän lasin uudestaan tiskin takana työskentelevää tarjoilijaa kohti, joka oli jo nostanut viskipullon valmiiksi uudestaan käsiinsä.

Lopulta Ezram oli siirtynyt lepuuttamaan niin jalkojaan kuin selkäänsäkin huoneeseensa ja kuuntelemaan tässä tilanteessa oikeastaan rauhoittavalta kuulostavaa hiljaista huminaa päänsä sisällä. Ainakin se peitti alleen ärsyttävät ajatukset, jotka eivät johtaneet mihinkään. Illallisaika tuli ja jollei muu niin vatsan murahdukset vaativat miestä lompsimaan alakertaan. Ezramin todella oli nälkä. Jätettyään tilauksensa "niin iso annos kuin lautasellenne mahtuu" tiskille raskaat askeleet veivät miehen muiden luo pöydän ääreen. Hän huomasi heidän ryhmänsä keräävän vaivihkaisia katseita muilta illallistavilta asiakkailta, mutta ei sen enempää kuin ennenkään. Tuon haltia-lohikäärme-minkä-lie-olennon lähes epäilyttävän tyyni olemus oli Ezramista vain häiritsevää, mutta kenties se oli myös avain Taenyatharin joukkoon sulautumisessa. Ezram ei voinut sanoa olevansa sinut päivällä tapahtuneiden asioiden kanssa, mutta istui kuitenkin muiden seuraan. Puoliksi harmaantuneet, hapsuiset kulmakarvat yhtä kurtussa kuin aiemminkin, jollei jopa enemmän, kun hän tiiraili niiden alta seurueen jäsenet läpi, katseen pysähtyessä viimeisenä jäsenistä uusimpaan.
Suunnitelma, jos sitä sellaiseksi saattoi kutsua, oli mukavan yksinkertainen, mutta mistään muusta ei sitten voinutkaan sanoa samaa. Jo tähän ryhmään alkuperäisessä muodossaan luottaminen oli vaatinut vanhalta sotilaalta paljon, eikä hän vieläkään voinut sanoa luottamuksen olevan erityisen vahva, mutta heidän löytämänsä uudet seuralaiset olivat kaikkea muuta kuin luottamusta herättäviä. Pieni lapsikin osaisi arvata todennäköisemmäksi voittajaksi lohikäärmettä vastaan toisen samanmoisen jätti rinnallaan kuin kourallisen haltioita ja ihmisiä, jotka olivat jo nyt resuisia matkalaisia ja alkaisivat todennäköisesti seuraavaan määränpäähänsä päästessään muistuttamaan enemmän kerjäläisiä kuin vahvoja seikkailijoita. Toki tässä "resuisuudessa" oli huomattavissa selkeitä eroja, Ezram pohti normaalia pidemmäksi kasvanutta partaansa hieraisten vilkaistessaan Ingvildiä ja Aleota. Aivan kuin näkymätön suoja estäisi tuulta ja tomua sekoittamasta herra suurlähettilään ulkomuotoa - kuka ties vaikka tuo osan voimistaan siihen koko ajan käyttäisikin - ja Ingvild sen sijaan taisi käyttää aina tilaisuuden tullen hyvän tovin ajastaan siihen, etteivät matkustamisen jäljet peittäneet hänen hehkuaan. Elieze näytti, noh, yhtä omiin oloihinsa vetäytyneeltä kuin aina ennenkin, mutta sentään Ioachimin näytti edes vähän siltä miltä matkalaisen Ezramin mielestä kuuluikin näyttää. Samoin kuin Llianjin, joka vaikutti unohtaneen muun seurueen ja keskitti kaiken huomionsa Taenyathariin. Ezram tuhahti hiljaa ja nojautui narisuttamaan tuolinsa selkänojaa kädet puuskassa. Llianjin näytti tekevän päätökset muidenkin puolesta turhia valintojaan varmistelematta ja ennen kaikkea hyväksyi kaiken Taenyatharin sanoman lammasmaisen suopeasti. Jos Ezram ei ollut aiemmin ollut aivan varma miksi Taenyathar oli saapunut majataloon sovittua aikaisemmin, viimeistään nyt Llianjinin palvova olemus vahvisti asian. Ties mitä tarinoita tuo olento oli vanhalle haltialle syöttänyt, ja katseestaan päätellen Llianjin oli kaiken sen myös kyselemättä niellyt. Ja hän kun oli luullut että tuon miehen päässä olisi muutakin kuin otsalta vetäytyneet hiukset.

Ezram ei ollut keksinyt yhtään tarpeeksi hyvää selitystä sille, miksi kukaan uskottelisi heille tällaista saatika mitä siitä hyötyisi. Ja olihan hän nähnyt lohikäärmeen laskeutuvan heidän lähelleen omin silmin, eikä sellaista näkyä ilmeisesti voinut magiallakaan luoda - mikäli Llianjinin sanoihin oli luottaminen. Tosin enää Ezram ei ollut varma siitäkään. Toistaiseksi kaikkea heidän kuulemaansa täytyi siis ajatella totena, vaikka Ezram olikin päättänyt pitää tarkkaan silmällä niin ryhmän uusia kuin vanhojakin jäseniä.
"Ilmeisesti siis olen päätökseni tehnyt", Ezram ajatteli. Kaikesta huolimatta hän siis pysyisi ryhmän matkassa. Olihan hänen nähtävä, miten tällä tavoin alkanut matka päättyisi.

"Onko kenelläkään tietoa, minkälaiseen vastaanottoon meidän tulisi perillä valmistautua?" Ezram esitti kysymyksensä koko pöytäryhmälle, mutta käänsi sitten katseensa Taenyathariin jatkaen: "Vai kohtaammeko paikallista väkeä siellä mistä sen... miekan haemme?" Ajan miekka ja Ajan sali - hokkus pokkus ja pimpelipom Ezramin mielestä, ainakin niin kauan kunnes hän ne itse näkisi. Mutta jos hän mieli mukaan, se oli kai parempi jättää sanomatta ääneen.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 543
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Tinanja » Tue Jan 15, 2019 8:53 pm

Taenyathar

Pöydässä näytti hänen sanojensa jälkeen olevan melko hiljaista. Nuorukainen, joka seurasi tuota Atlashaltiaa hiljaisena, istui levottoman näköisenä pöytään sanaakaan sanomatta. Levoton katse vaelteli ryhmän jäsenestä toiseen. Atlashaltia itse näytti siltä, kuin varjo olisi heitetty tämän ylle, eikä lohikäärme ihmetellyt sitä. Hän ei tiennyt tarkalleen Atlashaltioiden arkistoihin kirjattuja tietoja, mutta uskoi version vähintään jonkin verran poikkeavan siitä, mitä hän oli nähnyt ja kuullut. Varsinkin Atlashaltioiden roolin osalta, sitä suurentaen joka välissä. Mutta yllättävää kyllä, ei tuokaan tuonut keskusteluun mitään. Siististi pukeutunut, seurueen toinen nainen ja maagikko Ingvild näytti tulleen kuuntelemaan ja täyttämään tietojaan tilanteesta - eikä ilmeisesti seurueen toinenkaan nainen näyttänyt olevan erityisen puheliaalla tuulella.

Sen sijaan Llianjin, jonka Taenyathar olikin epäillyt jo olevan täysin hänen sormensa ympärillä, oli kiinnostunut hänen sanoistaan. Tämä kuitenkin näytti siltä, ettei vaatinut tilanteelle tai kertomukselle sen suurempia perusteita enää, vaan lähti samantien suunnittelemaan seuraavana aamuna koittavaa matkaa. Kieltämättä tästä Taenyatharkin oli kiinnostunut - hän ei ollut itse nähnyt kyseistä ovea, tai kyseistä esinettä, mutta oli kyllä kuullut enemmän, kuin mitä uteliaisuuden herättämiseen olisi koskaan vaadittu. Llianjinin vastakohtana näytti olevan tuo ihmismies, joka aamullakin oli ollut sitä mieltä, ettei tämä sopinut hänen maailmankuvaansa. Taenyatharin katse osuikin tähän, ja olento katsoi tuota pitkään, hyvin arvioiden ennen kuin vielä ennen puhumistaan käänsi suuntaamaan sanansa Llianjinia kohden.
"Sanoisin, että kyse on korkeintaan puolentoista päivän matkasta, ja sekin vain siksi, että suurin osa matkasta tulee olemaan ylämäkeä", lohikäärme vastasi antaen sanojensa aikana nopeasti katseensa vaeltaa seurueen jäsenestä toiseen.
"Ja mitä vastaanottoon tulee...", Taenyathar sanoi. "En usko, että sellaista on. Alue oli syrjässä Antezin pääosista jo vuosituhansia sitten, enkä usko tilanteen muuttuvan. Mikäli tilanne muuttuu, uskon... oikean hahmoni riittävän vakuudeksi keskusteyhteyden avaamisen osalta", lohikäärme jatkoi sitten vielä.

"Mutta, kuten herra Shalheira sanoikin, olettaisin myös teille muille huomisaamun matkaanlähdön olevan sopiva hetki? Mitä, jos tapaisimme vuorenlaella, jossa tänään tapasimme ensimmäistä kerta?" lohikäärme kysyi sitten, katsellen arvioiden muita. Hänellä olisi vielä... pitkä ilta edessä Keldruthin kanssa. Ehkä näilläkään ei olisi kuin keskinäisiä asioitaan enää selvitettävänä. Ja siihen häntä ei tarvittaisi.

Aleo

Atlashaltioiden suurlähettiläs istui hiljaisena, jokaista sanaa kuunnellen siinä pöydän ääressä, mutta itse ei osallistunut vieläkään keskusteluun. Hän katseli ohimennen muita seurueen jäseniä, varjo olemuksensa yllä. Aleo oli varma, että oli tässä mukana vain, koska niin oli käsketty - hänen olisi pidettävä kiinni kansansa kunniasta sekä tehtävästään. Tuon lohikäärmeen puheista huolimatta oli Atlasahaltioilla varmasti ollut merkittävä rooli aiemman... valtiaslohikäärmeen aiheuttaman sopan selvittämisessä. Sen hän aikoi raportoida Atlakseen, kunhan saisi siitä lisätietoa... mutta ensin oli seurattava tätä johtolankaa. Vaikka se veisi hänen viimeisimmänkin kunniansa rippeen, ja vaikka se ei mihinkään johtaisi. Olisi silti mahdollisuus kääntää tämäkin tilanne edukseen parhain päin. Toki tästä ei vielä hänen lisäkseen tiennyt juuri kukaan, mikä varmasti auttaisi häntä hänen tehtävällään. Nyt tosin olisi vain katsottava, etteivät muut sotkisi tätä lähestymistä, tai tilannetta. Sen pitäisi antaa edetä näennäisesti omalla painollaan.

Mutta... Aleo mutristi huuliaan hetkellisesti kuullessaan Ezramin kommentin, ja tuhahti sille. Tuntui, ettei tuo ihmismies ymmärtänyt tästä sitä vähääkään, mitä muut vähintään esittivät ymmärtävänsä. Sentään lohikäärme vaikutti osaavan hallita tilannetta riittävästi, ettei tuota... itsetietoista ihmistä tarvinnut ainakaan vielä palauttaa kommentilla takaisin maan pinnalle sieltä pilvilinnasta, mihin tämä epäuskossaan ja sivistymättömyydessään varmasti oli jo eksynyt. Siitä huolimatta aamulla tien päälle lähteminen oli Aleosta hyvä idea - parempi kuin vain odottaa. Sitä paitsi, se toisi varmasti tilanteen askeleen lähemmäs ratkaisuaan.

Ingvild

Llianjin oli hämmentävän paljon lämmennyt tuolle lohikäärmeelle. Ingvild ei ollut lainkaan varma siitä, miten nopeasti haltia oli hyväksynyt lohikäärmeen kertomaan tilanteesta ja ajatuksistaan heille - ja sitä, miten nopeasti tuo tuntui sulattaneen lohikäärmeen aiemmin aamupäivällä kertoneen tarinan. Hän ei ollut saanut siitä päänsä sisällä järjestettyä kuin osan, eikä ollut vieläkään mistään muusta läheskään varma kuin siitä, että tuo oli lohikäärme. Sen Ingvild oli nähnyt omin silmin - ja tämä suostui puhumaan heille, joten tuon seuraaminen, tai ainakin tilanteen kehittymisen seuraaminen voisi olla hyvä seuraava askel. Vaikka se voisikin viedä heidät Anteziin. Kieltämättä - mikäli tuo ovi olisi olemassa, ja mikäli vielä siellä jotain olisi, vahvistaisi vain Taenyathariksi itseään kutsuvan olennon sanoja.

Ehkä sitten olisi aika lähteä raportoimaan tilanteen etenemisestä Metikseen. Oli tapahtunut paljon, he olivat löytäneet paljon asioita, mutta vain vähän todisteita. Silti tilanteesta tuskin ei ollut perillä heidän lisäkseen kukaan muu, ja se asia oli ehdottomasti korjattava ennemmint ai myöhemmin. Mikäli matka tästä jatkuisi eteenpäin, olisi hyvä että joku tietäisi, mihin suuntaan, ja joku tietäisi askeleet, jotka tänne pääsemiseen oli jo otettu. Naiselta jäi ajatuksissaan kokonaan huomioimatta se, miten epäilevältä Ezram kuulosti - hän sulatteli edelleen lohikäärmeen kommentteja, ja Llianjinin suhtautumista tilanteeseen.

Onneksi tässä olisi koko yö aikaa pohtia asiaa vielä illallisen jälkeen.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 337
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Kuparirapu » Sat Jan 19, 2019 6:04 pm

Llianjin nyökytteli hyväksyvästi lohikäärmeen sanoille.
"Meidän on talutettava ratsuja jossain vaiheessa, nillä voi olla vaikeuksia kantaa sekä meidät että varusteet perille asti."
Vanha haltia vilkaisi Ezramia, ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun oli istunut pöytään, ja lisäsi Taenyatharin jäljessä:
"Vaikka Antez ja kääpiöt ovatkin sulkeutuneita, heidän kohdallaan pätee sama totuus kuin muuallakin. Se joka vetää teränsä ensin tulee varmasti myös vuotamaan ensin. Niin kauan kun osoitamme olevamme rauhanomaisella asialla, heillä ei pitäisi olla mitään ongelmia meidän kanssamme. Me saatamme jättää heille ainoan mielikuvan ulkomaailmasta vuosisatoihin, ja siksi meistä jokaisen on syytä pohtia tarkasti mitä teemme ja sanomme siellä."
Llianjinin sanat olivat suunnattu erityisesti kohti Ezramia ja Aleota, hänen epäillessä että ensimmäinen voisi syyllistyä karkeaan käytökseenn ja jälkimmäinen puolestaan ylimielisyyteen. Toivottavasti edes Aleo ymmärtäisi, kuinka harvinainen tilaisuus oli avautunut heidän edessään.

"Olemme silloin paikalla," Llianjin vastasi Taenyatharille. Samalla hän katsahti ympäri pöytää muihin ryhmäläisiin, ja kohotti kulmaansa kysyvästi.
"Mistä noin synkät ilmeet? Ajatelkaa, mitä tulemme huomenna näkemään ja kokekaan. Antez on monille pelkkä kaukainen huhu, mutta me pääsemme näkemään sen omilla silmillämme. Mistä muistinkin, Ingvild," Llianjin jatkoi siirtäen katseensa naismaagikkoon, "Haluaisin puhua kanssasi eräästä asiasta."

User avatar
Anlie
Posts: 104
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Anlie » Thu Jan 24, 2019 8:11 pm

Ainakaan kukaan ei lausunut ääneen painavia vastalauseita lohikäärmeen ehdotuksille, vaikka Ioachimista tuntui että joukkion matkasuunnitelma oli alkuperäisestään jonnin verran muuttunut - tai ainakin odotukset sen ottamasta suunnasta. Vaihtoehtoja ei vain tuntunut olevan ja alkuperäinen ryhmä tuntui tyytyvän kohtaloonsa, vaikka vain yksi heistä äänessä olikin. Ezram vaikutti tyytymättömältä, mutta tämän kysymys oikeastaan selitti koko ilmeen. Jostakin syystä Ion toista korvaa äkisti vihlaisi.

Io taas ei voinut mielessään käsitellä koko ajatusta oikeasti Anteziin astumisesta, saati sitten kääpiöiden tapaamisesta. Yhtä hyvin ryhmä olisi voinut suunnitella kaupuavansa päämäärättömästi pitkin poikin vuorenrinnettä, niinpä ihmisnuorukaisen ilme ei värähtänytkään tämän seuratessa tarkasti katsellaan keskustelun osapuolia. Llianjinin puheet rauhanomaisuudesta saivat Ion nyökkäämään hyväksyvästi. Olipa miekan vartiointi millainen tahansa, täytyihän näin tärkeän asian selvitä järkipuheella ja ystävällisillä eleillä. Vanhuksen kohdistamat epäilevät katseet jäivät Iolta täysin huomaamatta.
Kun keskustelun pääfokus tuntui ajautuvan Ingvildin suuntaan, Io nojautui taaksepäin ja risti kätensä rinnalleen. Suunnitelmassa oli isoja aukkoja - jo pelkästään sen takia että tieto ryhmäläisten välillä jakautui kovin epätasaisesti. Mutta milloin tarujen sankarit olivat osanneet ennustaa jokaisen matkan varrella vaanivan väijytyksen ja lohikäärmeen, ongelmat selvisivät kyllä omalla painollaan kuten tähänkin asti.
Antaen keskustelun soljua eteenpäin, Io kumartui viimein atlashaltian puoleen ja ääntään hieman madaltaen kysyi: "Suunnitelmat taisivat hieman muuttua, mutta meidän sopimuksemme ei varmaan mitenkään? Lähdemme muiden mukaan, eikö niin, herra Om'arda?"

User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 60
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Arlin » Thu Jan 31, 2019 5:08 pm

Ezram oli ollut pääsääntöisesti hiljaa jo ensitapaamisesta lähtien ja vain harvoin esitti mietteitään tai kysymyksiä. Lalfar oli kuitenkin huomannut tämän olleen nyt hiukan puheliaampi ryhmän kesken, mikä todennäköisesti johtui yllättävistä muutoksista, kuten ryhmän mukaan tulleesta lohikäärmeestä. Tämä ymmärrettävästi halusi olla varuillaan, nyt kysellen heidän mahdollisesta saamastaan vastaanotosta. Taenyathar vakuutteli, että sellaista ei todennäköisesti olisi. Tämä myös vihjasi, että pelkästään tämän läsnäolo ratkaisisi ongelmat, mikäli he sattuisivatkin tapaamaan kääpiöitä. Lalfar ei tiennyt kääpiöistä paljoa, mutta hänen oli silti helppo uskoa Taenyatharin vakuutuksiin kokiessaan jo itse tämän todellisen muodon aiheuttaman pelon. Kuitenkin puolhaltia toivoi, että sellaisiin menetelmiin ei tarvitsisi turvautua. Se ei esittäisi kovin hyvää kuvaa ulkomaailmasta. Llianjin vaikutti myös olleen suunnilleen samaa mieltä asiasta kohdistaessaan varoituksensa enimmäkseen Ezramia ja Aleota kohtaan, mutta varmasti tarkoittaen myös muita. Ezramia Lalfar ei kieltämättä tuntenut erityisen hyvin. Aleon käyttäytymisen puolhaltia tunsi erityisen hyvin joitakin tunteja sitten, mutta nyt tämän nykyisistä mietteistä oli mahdotonta saada mitään selvää. Tämä ei ollut enää järkyttynyt, tai ainakaan Atlashaltia ei esittänyt sitä muille, mutta tämä tuntui tällä hetkellä vain pohdiskelevan itsekseen.

Lalfar ei nähnyt syytä olla eri mieltä matkaanlähtösuunnitelmiin, joten hän nyökkäsi Llianjinin kysyessä asiasta. Uuteen tuntemattomaan kaupunkiin käymiseen puolhaltia halusi valmistautua hyvin, mutta matkaa ei voinut lykätä turhan takia. Ongelma ei ratkeaisi ottamatta askelia eteenpäin.
Lakimies Firdorn

User avatar
Kide
Posts: 407
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin

Post by Kide » Sun Feb 03, 2019 10:28 am

Ezram oli jokseenkin eri mieltä siitä, miten kokonaan eristäytynyt kansa reagoisi, kun heidän alueelleen tunkeuduttaisiin ja jokin ilmeisesti aarteeksi luokiteltava varastettaisiin. Ei hän ainakaan itse siinä vaiheessa kysyisi vain kohteliaasti, että sattuisivatko tunkeilijat tarvitsemaan mitään muuta matkaansa. Mutta mikäli Taenyathar tiesi mistä puhui, kenties matka suljettuun kaupunkiin olisikin vain matka sen viereiselle kalliolle.
Ezram tuhahti hiljaa, mutta piti parran peittämän suunsa kiinni Llianjinin varoittavien kommenttien alla. Herra Shalheiralla oli varmasti kokemusta yhdestä jos toisestakin, mutta istuisikohan haltiamies tässä nyt, jos olisi ollut yhtä montaa kertaa taistelussa kuin Ezram vetämättä koskaan asettaan ensimmäisenä esille? Tuskinpa vain. Kirjojen kauniit sanat ja todellisuus, niiden ero oli toisinaan hyvä muistaa.

Kaikki pöydän ääressä osoittivat hiljaa myöntymystään matkaanlähdöstä seuraavana aamuna. Samoin teki Ezram jäyhällä, tuskin huomattavalla nyökkäyksellä. Hänen tiukassa puuskassaan olevat kädet ja otsan rypyt kuitenkin näyttivät kuinka luottavainen hän tähän matkan saamaan käänteeseen oli. Hän vilkaisi sivusilmällä Llianjinia, joka hehkutti heidän saamaansa tilaisuutta. Vanhan haltian olisi parempi toivoa, etteivät he tosiaan tulisikaan tapaamaan ketään paikallisesta väestä tai ilo omilla silmillä nähdystä voisi jäädä kovin lyhyeksi.
Valmiiksi kovin lyhyt ja yksipuolinen keskustelu tyrehtyi nyt lopullisesti, kun maagikot kääntyivät toistensa puoleen ja Ioachim Aleon puoleen. Ezram sen sijaan kääntyi juuri tuodun ruokansa puoleen, ja siihen hän sentään saattoi olla tyytyväinen. Pahin ongelma tässä kaikessa taisikin olla se, että asioita ei levitetty kaikkien nähtäväksi pöydälle vaan osa niistä hoidettiin sen alla. Tosin se ei tällä kokoonpanolla ollut mikään ihme, eihän tämä ryhmä ollut vaikuttanut erityisen läheiseltä alun alkaenkaan. Se jäisi nähtäväksi, paranisiko tilanne vielä tämän käänteen jälkeen vai hajoaisiko se lopullisesti kaikkien käsiin. Onneksi Ezramilla oli kuitenkin yksi matkakumppani rinnallaan, johon hän pisti kaiken luottonsa. Se roikkui tälläkin hetkellä uskollisesti hänen vyöltään.

Post Reply