Page 1 of 1

Mystiikkaa ja kummallisuuksia

Posted: Thu Jan 04, 2018 11:16 pm
by Lavandes
Kavioiden tasainen rytmi oli iltaa myöten väsyttänyt haltianeidon. Hän oli matkannut koko päivän. Hän oli kuin olikin saanut myytyä muutamalle matkalaiselle vaatteita. Rahapussukka oli puolillaan hopeaa ja piilotettuna satulalaukun alle. Nyt neito pysäytti Talagorin ja jalkautui hieman jäykin jaloin.

Neito löysäsi satulavyötä ja siirtyi sitten ottamaan mustan orhinsa suitset. Hän laski suitset siistiin nippuun puun oksalle, jonka jälkeen otti satulan saman puun juurelle. Neito katsoi jalat läpi rasituslämmön varalta ja kurkkasi että kavioissa ei ollut mitään ylimääräistä. Sitten hän taputti orhinsa kaulaa ja päästi sen laiduntamaan.

Nyt Lengwen kääntyi katsomaan tarkemmin ympärilleen. Hän seisoi niityn ja metsän rajamailla. Toisella puolella niittyä näytti olevan pajukko. Phoebe ei ollut kaukana mutta ihan tarpeeksi ettei sitä näkynyt. Lengwen jätti ratsunsa syömään ja lähti itse etsimään vettä. Hän oli joskus kulkenut seudulla ja jossain pajukon keskellä pitäisi olla lähde.

Aurinko näytti olevan laskussa joten haltia lähti reippaasti kävelemään. Hän tosin nappasi vesileilinsä ja rahapussukkansa ohimennen. Haltia piilotti rahansa vihreän matkaviitan suojiin. Pitkin askelin neito harppoi pajujen välistä. Jonkin matkaa käveltyään neito kuuli tarkoilla korvillaan veden solinan. Ääni oli tervetullut ja nainen kiristi tahtia. Juuri auringonlaskun aikaan neito saapui lähteelle ja kumartui juomaan.

Viileä vesi tuntui äärimmäisen ihanalta pitkän ratsastuksen jälkeen. Haltia alkoi siinä sitten täyttämään leiliään, lintujen laulaessa laulujaan vielä ennen yötä.

Re: Mystiikkaa ja kummallisuuksia

Posted: Fri Jan 05, 2018 1:48 pm
by Kuparirapu
Yllättäen, kuin kynttilä jonka liekki yhtäkkiä sammuisi, jokin tuntui muuttuvan lähteen ympärillä olevassa metsikössä. Kuin linnunlaulu olisi hiljentynyt, tai laskevan auringon heittämät varjot syventyneet. Kevyt tuulenhenkäys tuntui kantavan mukanaan kuiskauksia, joissa sanat jäivät juuri ja juuri epäselviksi.
"Ken minua etsii, hän minut löytää."
Ylhäältä, suurempien puiden oksalta, kuului pehmeä ääni joka tuntui sulautuvan ympäröiviin varjoihin. Oksalla, jalat rennosti tyhjän päällä roikkuen, istui mustasiipinen Ajanlan joka tarkasteli tumman naamionsa takaa edessään näkemäänsä haltianeitoa. Ajanlan kumartui hieman eteenpäin, jolloin osa hänen pitkistä hiuksistaan valui hartialta alas kehystämään kalpeita kasvoja.
"Mutta tällä kertaa minut on löytänyt joku, joka ei etsi minua. Vaan silti askeleesi ovat tuoneet sinut luokseni," hän sanoi, ja pieni hymy näkyi kalpeilla huulilla. "Minä olen Mustasiipinen Lushiar, nuori haltia. Sinä et etsi minua, mutta kerro: mitä sinä etsit? Vastauksiako, kuiskauksia tulevasta?"

Sulavalla liikkeellä Lushiar liukui oksalta, ja ilma kohahti mustien siipien levitessä kuin aukeava viitta hänen selässään, laskien Ajanlanin paljaat jalat pehmeästi maahan. Suoristautuen täyteen pituuteensa ennustaja katsoi jälleen haltiaa edessään.
"Vai etsitkö sinä tietä, suuntaa tässä maailmassa? Tähteä jota seurata, kangastusta jolle antaa elämäsi?"
Ennustajan ympärillä auringonlaskun puna sai puiden latvat hehkumaan, ja varjot alkoivat nielaista maan. Mutta Lushiar hymyili, kuiskien pehmeällä äänellä:
"Voin antaa sinulle vastauksen, tien jota kulkea. Mutta tiedä, että sillä on hintansa. Veren hintana on kulta, mutta sanojen sen sijaan hopea. Tätä pyydän, ja vain siihen tyydyn."
Ennustaja ojensi pitkäsormista kämmenensä heidän väliinsä, jääden odottamaan. Mutta jokin ennustajan kasvoilla olevassa hymyssä näytti hermostuttavan tietäväiseltä. Kuin mikään ei voisi tulla tälle yllätyksenä...

Re: Mystiikkaa ja kummallisuuksia

Posted: Mon Jan 08, 2018 3:50 pm
by Lavandes
Haltianeidon täyttäessään leiliään, jokin muuttui. Linnunlaulu lakkasi kuin yhteisestä päätöksestä. Tuulenvireen tuodessa sanojen sekamelskan kaiun, Lengwen jähmettyi ja vei kätensä toisen miekkansa kädensijalle. Viitan alla oleva miekka oli lyhyt mutta taitavaa tekoa. Leilin neito toisella kädellään laittoi viitan uumeniin.

Haltian havaitessa ajanlanin oksalla, neidon olemus aavistuksen verran rentoutui. Hän tiesi missä mahdollinen vaara oli joten niin suurta valppautta ei tarvittu. Käsi pysyi kuitenkin miekan kahvalla, viitan alla piilossa. Ajanlanin esitellessä itsensä Lushiariksi haltianeito ihmetteli tuon sanoja. Tuo kaikki salaperäisyys ja mystisyys oli kiehtovaa, vaikkakin haltiaa ei tällä hetkellä juuri kiinnostanut jäädä keskustelemaan. Neito antoi miekkakätensä valahtaa alas vaikka pysyikin yhä valppaana.

Lushiar liukui maahan jolloin haltia perääntyi askeleen ja asetti kätensä takaisin miekan kahvalle. Salaperäiset sanat saivat Lengwenin kuitenkin kiinnostumaan. Jos tuolle kelpaisi hopea niin eipä siitä mitään haittaa kai olisi. Haltia tarkkaili ajanlania epäluuloisella katseella, mutta vapaalla kädellään otti viitan alta pussukasta hopearahan. Enempää neidolla ei ollut varaa käyttää koska Talagor tarvitsi kengityssepän melko pian.

Neito heitti rahan taitavalla heitolla mikä todennäköisesti osuisi ajanlanin ojennettuun käteen.
“Sano mitä tarvitsen kuulla”, neito pyysi. Ihan vain puhtaasta mielenkiinnosta. Mitään muuta haltia ei sanonut vaan odotti. Jos toinen tosiaan tietäisi kaiken, ei tässä sanoja tarvittaisi. Haltiaa sisäisesti hermostutti tuollainen tietäväinen hymyily mutta piti ulkokuoren tyynenä.

Re: Mystiikkaa ja kummallisuuksia

Posted: Fri Jan 12, 2018 9:42 pm
by Kuparirapu
Hopeanpala napsahti Ajanlanin kalpeaa kämmentä vasten, ja hoikat sormet kietoutuivat sen ympärille.
"Maksu on riittävä," Lushiar sanoi hyväksyvästi. Polvistuen maahan Ajanlan poimi tumman vaatteensa poimuista esiin laakean, kiiltävänpuhtaan maljan jonka hän asetti eteensä. Sen kuperasta pinnasta heijastui kaksi muodottomiksi venynyttä hahmoa, ennustaja ja hänen edessään oleva haltianeito. Viitaten Lengwenin asettumaan vastatusten kanssaan ennustaja hymyili, mutta hymy oli kalpea kuin kuunsirppi samettisella taivaalla.
"Monet ovat pyytäneet samaa, Nuori haltia. Mutta tieto on joskus suurempi kirous kuin tietämättömyys. Jotkut ovat menettäneet sielunsa palon, joskus jopa järkensä, kuullessaan oman kohtalonsa. Maksu on annettu, ja kysymys esitetty, joten tulet saamaan vastauksen. Mutta tiedä tämä: annan sinulle sanat jotka tarvitset, mutta en välttämättä niitä joita haluat kuulla."

Jossain kohtaa ennustaja oli ottanut esiin pikimustan, nyrkinkokoisen leilin jonka korkki oli sinetöity tummalla vahakerroksella. Korkin avautuessa ilmoille leyhähti tervainen, pökerryttävän huumaava haju. Se tuntui takertuvan jokaisella henkäyksellä nenään ja saamaan pään tuntumaan oudon kevyeltä. Lushiar tosin näytti välttyvän tyystin moisilta vaivoilta kaataessaan läpinäkyvää nestettä maljaan. Laskevan auringonsäteen osuessa nesteeseen sen pinnalla tanssivat öljyiset sateenkaaren värit.
"Sinun kysymyksesi on laaja, tuntematon, epätarkka. Kuinka tulkita sellaista kohtaloa, jonka suunta voi muuttua tyystin vastauksen kautta? Kuinka seurata virtaa, joka muuttaa suuntaansa kohdatessaan uuden kallion? Kohtaloa, joka voi yhtä lailla tuhota kuin pelastaakin jonkun elämän, kietoutua jonkun toisen kohtaloon ikuisesti, tai kuristaa sen, hävittää kokonaan?"
Ennustaja ei näyttänyt edes haluavan vastausta. Sen sijaan hän viittasi Lengweniä ojentamaan kätensä, ja nosti esiin pienen esineen. Se oli musta, teräväkulmainen kappale metallia tai ehkä kiveä. Esine oli symmetrisen muotoinen, kahdeksankulmainen, mutta samalla se ei näyttänyt heijastavan valoa laisinkaan.
"Tämä olkoon ankkurisi, kytkös kysymykseesi ja siten sinuun. Sinun on otettava käteesi, annettava kysymyksesi upota siihen, ja upottaa se lopuksi maljaan. Vasta sitten voin antaa sinulle vastauksesi."

Re: Mystiikkaa ja kummallisuuksia

Posted: Mon Feb 05, 2018 7:05 pm
by Lavandes
Hiljaisuuden keskellä ajanlan-kummajainen sai hopeakolikon kiinni sen kummemmin yrittämättä. Tämä sanoi maksun olevan riittävä. Miekankahvalla levännyt käsi jäykistyi hieman ajanlanin polvistuessa. Lengwen pakotti kätensä pois kahvalta ja rentoutti sen vierellensä. Lushiar ei ilmeisesti ollut varsinainen uhka. Haltian epäluuloinen katse vaihtui hämmennykseen kun mystinen ajanlan otti maljan esiin. Ajanlan viittoi haltian siirtymään ja haltia jäykin askelin siirtyi maljan eteen, Lushiaria vastapäähän.

Ajanlanin varoitukset kaikuivat metsässä rikkoen ahdistavan hiljaisuuden. Haltia kuuli sanat ja yritti saada mielessään niitä järkevämpään muotoon. Hän oli nimenomaan pyytänyt tietoa jota tarvitsi eikä sitä mitä haluaisi. Joten sinänsä haltia oli tietoinen asiasta jo ennen varoitusta. Tuskinpa neidon mielenterveyttä helposti kaadettaisikaan. Olihan se kokenut elämässään jo kaikenlaista. Neito putosi ajatuksistaan tähän hetkeen kun painostava hiljaisuus palasi.
“Pyysin mitä tarvitsen ja pidän siitä kiinni”, haltia sanoi suru silmissään ja epäluulo äänessään.

Ruskeiden sielunpeilien tarkka katse havaitsi mustan leilin, mutta haltialla ei ollut hajuakaan mistä lähtien se oli ollut ennustajan kädessä. Havainto oli ennestäänkin hämmentävä mikä lisäsi haltian epäluuloisuutta. Korkin auetessa leilistä nouseva haju oli kirjaimellisesti huumaava. Hieman tervainen haju nousi päähän asti ja sai haltian jonkinlaiseen pilveen. Haltia tuijotti laajennein silmin maljan pinnalle muodostuneita sateenkaaren värejä pystymättä ajattelemaan kovinkaan tarkasti. Tajunnanvirta oli hidasta ja neidosta tuntui siltä kuin olisi melonut vastavirtaan vain käsiensä avulla. Sivujoki vei neidon mennessään ja..

Haltia putosi maan pinnalle taas ajanlanin puhuessa. Tuon sanat olivat niin mystisen epäselviä muutenkin niin sekavissa ajatuksissa. Lengwen tajusi kuitenkin että vastausta ei tarvittu. Neito ojensi pyydettäessä hitaasti kätensä, yrittäen hillitä pientä tärinää. Ajanlan nosti kahdeksankulmaisen kummallisen esineen. Puheet ankkurista ja muista olivat kummallisia mutta Lengwen tajusi että esine pitäisi ottaa vastaan.

Neidon ottaessa esineen vastaan, haltia pyörittelisi sitä kädessään. Kummallinen esine, mutta kummallisempaa tässä oli se että haltialla ei ollut hajuakaan mikä kysymyksensä olisi. Tummatukkaista hämmensi, mutta jossain alitajunnassaan se odotti mitä ennustaja kertoisi. Hitain liikkein neito asetti esineen maljaan johon ajanlan oli kaatanut kummallista nestettä.

Re: Mystiikkaa ja kummallisuuksia

Posted: Sat Feb 10, 2018 3:22 pm
by Kuparirapu
Lengwenin upottaessa esineen maljan peilityynen pinnan läpi Lushiar kuljetti hoikkia sormiaan pitkin maljan sileitä reunoja, tarkkaillen haltian tekemisiä hyvin tarkasti naamionsa takaa. Mustan esineen vajotessa maljan pohjaa kohti, maljassa näkyi yllättäen jotain. Pyöreiden väreiden, jotka esine oli aikaansaanut, kimpoillessa edestakaisin reunoilta niiden reunoissa näkyi himmeästi värijuovia. Ohuita ja lyhytikäisiä, kadoten näkyvistä yhtä nopeasti kuin uusi ilmestyi. Tämän jatkuvan, miltei hypnoottisen tanssin aikana Lushiar pyöräytti kämmentään maljan päällä, ja hitaalla liikkeellä hän painoi sormensa keskelle nesteen pintaa.
"Mmh, kysyt tulevaisuudestasi, nuori haltia. Mutta näen muutakin..."
Lushiarin sormi liikkui sulavasti nesteessä, ja hänen sormensa perään puhkesivat aiempaa vahvemmat värisuonet kuin aiemmin, yönsininen ja tummanvihreä toisiinsa sekoittuen.
"Kyllä, näen sinussa haavasi, varjon menneisyydestä joita kannat yhä ylläsi. Onko tulevaisuutesi tarpeeksi hautaamaan nämä muistot, unet, painajaiset? Voiko unohdus antaa sinulle vapauden?"
Kalpea sormi pyörähti, ja aiemmat värit muuttuivat kuparinvärisiksi ja okranpunaisiksi, muistuttaen hieman verta.
"Hänelle jota rakastit ja hänelle jota vihasit, kahdelle elämälle käänsit selkäsi. Niin hyvälle kuin pahallekin. Ja niin myös menetit heidät molemmat. Yhdessä, lopullisesti."
Lushiarin sormi liikahti, ja punertavat värit näyttivät kiertyvän maljassa kuin kytevä tulinen kehrä, himmeänä ja pelottavana. Ennustaja veti jotain vaatteensa alta ennen kuin kumartui lähemmäs Lengweniä, ja hänen naamionsa alta saattoi miltei tuntea kiihkeä katseen.
"Muutos tuli luoksesi tulessa, joka puhdisti menneisyyden. Nyt olkoon sen aika paljastaa tuleva!"

Mustasiipinen ajanlan kohotti näkyviin tulusraudan ja iski sitä vasten pienellä piikivenkappaleella. Hehkuvat kipinät lennähtivät maljaan, ja kuin henkäys neste roihahti liekkeihin, jotka löivät ylös maljasta heidän kasvojensa korkeudelle asti. Liekkien kirkas hehku leikkasi sokaisevan hetken ajan läpi heitä ympäriövän hämärän, ja Lushiarin takana ajanlanin varjo näytti liikahtelevan ja heilahtelevan edestakaisin kuin se olisi ollut elävä.
Lushiarin ääni oli voimakas ja vahva, ja levittäen käsiään tulen ympärillä hän sanoi:
"Tuli joka tuhoaa, tuli joka suojelee, tuli joka kuiskii. Niissä on tulevaisuutesi, nuori haltia. Paljastakaa!"
Liekit nuokahtelivat ja kohisivat, kuin kymmenet tuliset kädet olisivat kurotelleet ylös kohti mustaa yötaivasta. Lushiar antoi päänsä heilahtella edestakaisin ja käsiensä vaeltaa ympäri maljaa välittämättä siitä hohkaavasta lämmöstä.
"Näen edessäsi kasvoja...nimiä. Mutta kenelle ne kuuluvat...," Lushiar sanoi ja tuijotti keskittyneesti tuleen. "Yksi heistä omaa kalpean hymyn, ystävällisen hymyn. Sanat, jotka avaavat sydämen ja houkuttelevat sinua. Jos seuraat häntä, varo horjahtamasta: se voi sinut johtaa turmioon. Vaan keitä muita...keitä muita...?"

Re: Mystiikkaa ja kummallisuuksia

Posted: Sat Mar 24, 2018 8:16 pm
by Lavandes
Hiljaisen hämmennyksen keskellä haltia katseli kun esine alkoi vajota kummallisen aineen pohjalle. Pinnalle syntyneet väreet saivat neidon katseen jumittamaan pitemmäksi aikaa nesteeseen. Lengwen oli unohtanut ajanlanin olemassaolon kunnes näki tuon kämmenen nesteen yllä. Neito perääntyi askeleen verran yllätyksestä mutta tuli kuitenkin takaisin nähdäkseen mitä astiassa näkyisi. Ajanlanin sanat rikkoivat painostavan hiljaisuuden. Sanat menneisyydestä saivat vuosikymmeniä sitten tukahdetun tuskan nousemaan pintaan. Kaiken sen taas muistetun kivun seassa haltiatar ei tajunnut edes kummastella mistä ajanlan tiesi.

Jotkin sanoista olivat niin arvoituksellisia että haltia ihan tosissaan säikähti liekkejä. Lengwen perääntyi taas askeleen sokaistuen äkillisestä valosta. Ankarasti räpytellen näkö palasi takaisin. Ahnaasti liekit nuolivat kummaa ainetta. Nousevia liekkejä seuraavat ajanlanin sanat saivat haltianeidon nostamaan kulmiaan. Se ei kehdannut häiritä eeppistä hetkeä joten pysyi vaiti. Vasta kun ajanlan oli saanut sanansa sanottua haltia avasi suunsa. “Mitä nimiä? Mikä turmio?”, haltia kyseli niin hämmentyneenä kuin saattoi olla. Kaikki aiempi epäluuloisuus oli tipahtanut alas kun paljon kummallisia juttuja oli tapahtunut.

Re: Mystiikkaa ja kummallisuuksia

Posted: Mon Mar 26, 2018 10:47 pm
by Kuparirapu
"Nämä nimet eivät ole ihmiskielten lausumia, nuori haltia. Ne ovat hahmoja, varjoja, kalpeita aavistuksia niistä henkilöistä jotka kantavat niitä. Voin kertoa vain minkä näen, en enempää."
Lushiar taivutti sormiaan jännittyneesti, kuin liekkien ympärillä olisi ollut jotain näkymätöntä johon tarttua.
"Hmmm, tämä turmio...se ei johda kuoleman tai kadotuksen syliin. Tämä kalpea hymy, ystävällinen hymy, sen kantaja ei tiedä vaaraa johon voi sinut johdattaa. Älä siis tuomitse häntä, mutta ole valpas."

Lushiar veti syvään henkeä, ja puhalsi yllättäen liekkien keskelle. Tuliset kärjet nuoukahtivat hetkellisesti vain roihutakseen äkkiä entistä kirkkaampina ja kuumempina.
"Vaan keitä ovat nämä toiset, nämä kuiskaukset? Miten heidän kohtalonsa kietoutuu omaasi...?"
Lushiar huojahteli edestakaisin, kuin horteessa. Sitten hän pysähtyi, ja kohotti kasvonsa ylös kohti yötaivasta. Mustat siivet levisivät hänen ympärilleen täyteen mittaansa, ja hurmion täyttämällä äänellä Ajanlan lausui:
"Kuule sanani, nuori haltia, sillä näen nyt kaikki loput, joiden kohtalo koskettaa omaasi. Neljä heitä on: Valehteleva Mies, Haavoitettu, Unelmoija ja Muukalainen. Heidät kaikki olet kohtaava ennen viimeistä auringonlaskuasi!"
Oli aivan kuin liekkien keskellä olisi vilahdellut hahmoja, kasvojen ja käsien epäselviä ääriviivoja, jotka sulautuivat toisiinsa yhtenä jatkuvasti muotoaan muuttavana ketjuna. Tulen humina tuntui peittävän alleen sanoja, joita kukaan ei kyennyt erottamaan. Lushiar vavahti ja jatkoi:
"Yksi heistä on sinut pettävä, mutta ei se jota epäilet.
Yhdelle heistä tulet aiheuttamaan tuskaa, vaikket sitä hänelle toivo.
Kaksi tulevat kohtaamaan veren, mutta vain toinen sen ansaitsee,
ja yhden eksyneet voit ohjata oikeaan suuntaan.
Painan nämä sanat sydämeesi, nuori haltia. Vastauksesi on annettu."

Sitten Ajanlanennustaja heilautti siipiään, korviahuumaavan ilmavirran paiskautuessa heidän välilleen, kuolleiden kasvinosien ja pölyhiukkasten pöllähtäessä ilmaan. Liekit maljan sisällä taipuivat alas kuin ruohonkorret myrskyssä, ja nopeasti kuin välähdys Lushiarin hoikka kämmen vilahti tarttumaan maljan pohjalla levänneeseen mustaan esineeseen. Viimeisetkin tulenrippeet kuolivat korahtaen, ja maljan mustunut sisäpinta paljastui näkyviin, kuivana ja typötyhjänä.
Hiipivän yön pimeys tuntui putoavan nyt liekkien puutteesta heidän välilleen kuin raskas kangas, jonka otteessa hiljaisuus humisi kuurouttavasti. Lushiarin tumma hahmo kohosi seisomaan ja huolellisesti hän talletit maljan vaatteensa poimuihin.
"Sinun on aika mennä, nuori haltia. Mene, ja löydä mitä etsit."

Re: Mystiikkaa ja kummallisuuksia

Posted: Sun Apr 15, 2018 6:57 pm
by Lavandes
Painostavan hiljaisuuden keskellä utelias haltianeito yritti tivata lisää tietoa. Hän ei tajunnut niin syvällisien sanojen merkitystä, eikä se ilmeisesti ollutkaan tarkoitus. Ajanlan ei kertonut nimiä mutta kuvaili tulevia asioita. Siivekäs heppu puhalsi liekkeihin ja äkillinen roihu hätkähdytti haltian joka oli keskittynyt miettimään kummallisia sanoja. Ennustaja kertoi neljästä henkilöstä mikä tuntui jo helpommin ymmärrettävältä. Mutta silti ajanlanin sanat tuntuivat edelleen joltain muinaiselta kieleltä jonka viimeinen osaaja menetti muistinsa vanhuudelle.

Siipien äkillinen heilautus sammutti liekit mutta saivat haltian lähestulkoon sydänkohtauksen partaalle. Lengwen normaalisti oli niin tyyni ja järkähtämätön, oli nyt kuin haavoitettu jänis suden edellä. Vaikka ei sillä, olihan puhe menneisyydestä aukaisseet vanhat haavat. Toettuaan järkytyksestään haltia tyytyi nyökkäämään varoen. “Kiitos, kai”, Haltia tokaisi äänestä kuuluen syvä hämmennyt. Sydämen tiheä lyönti kuului kenties ajanlanin korvaan, ainakin haltian korvassa kaikui.

Mitään enää sanomatta haltia perääntyi ajanlania hetken tarkkaillen, kunnes kääntyi ja käveli ripeästi sinne minne jätti hevosensa. Ympärillä linnut jatkoivat lauluaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ajanlanin kummallisia sanoja päässään pyöritellen haltia sai unen päästä kiinni vasta kun auringon ensisäteet valaisivat maan.

Re: Mystiikkaa ja kummallisuuksia

Posted: Mon Apr 16, 2018 8:36 pm
by Kuparirapu
Hiljaisena, kuin yhtenä metsän varjona muiden joukossa, Lushiar seurasi kuinka Lengwen kompuroi jaloilleen. Nuori haltia kiitti selvästi epäröiden, ja kiitokseen ajanlan vastasi painamalla päätään lyhyesti. Suoristautuessaan naisen kalpeilla huulilla näkyi sama kalpea hymy kuin aiemmin, ja naamion peittämä katse seurasi Lengwenin ripeitä askeleita poispäin.
Lushiar taittoi siipensä tiukasti selkäänsä vasten ja kääntyi, paljaat jalat rapisten metsänpohjaa vasten. Pehmeästi kuin yö olisi kietoutunut ajanlanin ympärille hän upposi metsän hämärään, ja vielä hänen lähdettyäänkin pienen lähteen vierellä olevalla tyhjällä aukealla tuntui riippuvan kihelmöivä hiljaisuus, jota kukaan ei tohtinut häiritä...


//Kiitokset hyvästä pelistä ja onnea Lengwenille tuleviin seikkailuihin//