Re: Pieni kylä vuorten laidalla
Posted: Mon Jul 23, 2018 5:45 pm
Ingvild
Vai oli Llianjin muuttanut käsitystään Ezramista? Ingvild kohotti kulmiaan vähän Llianjinin kommentille, ja sille, että tämä yllättävän tyytyväiseltä tilanteeseen. Oliko tämä istunut alas Ezramin kanssa? Se selittäisi tuon äkkinäisen muutoksen asian suhteen, ja sen, että tämä toi asian itse esille. Mutta yhtä kaikkea, Ingvild tukahdutti tyytyväisen ilmeen kasvoiltaan - ehkä tämä toisi tilanteeseen ja jännitykseen ryhmän sisällä jotakin helpotusta - Ezramissa ja Llianjinissa oli paljon samaa, eikä Ingvild epäillyt hetkeäkään, etteikö näillä olisi paljon yhteistä keskusteltavaa. Sen lisäksi se pitäisi Llianjinin poissa hänen niskastaan.
Ingvild päätyi vain nyökkäämään lyhyesti Ezramille ja tämän sanoille, mutta kasvoilla oli naiselle hyvin tavanomainen ilkikurinen hymy, kun hän katsahti Ezramia nopeasti. Tosin hän vakavoitui nopeasti jäädessään seuraamaan muiden keskustelua ja sen jatkamista. Nainen maistoi hitain liikkein lihapataansa. Pitkän päivän jälkeen ruoka ja juoma tuntui kieltämättä hyvältä ratkaisulta, ja hän oli nälkäinen kierreltyään ja tutkittuaan kylää itsekseen. Paikka oli kaunis, sitä ei ollut kieltäminen, ja hän oli nauttinut vapaastaan kaiken tämän keskellä. Se oli tuntunut rauhoittavalta, rentuttavalta, ja antanut aikaa ajatella asioita, myös niitä huonoja puolia ja kokemuksia, joita matkalla oli jo ehtinyt kertymään. Oli tietyllä tavalla helpottavaa, että Llianjin oli samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että Aleon perään pitäisi lähteä. Hieman ehkä yllättävää oli kuitenkin se, että Elieze oli samaa mieltä. Mitenköhän tämä oli päivänsä käyttänyt? Ingvild kurtisti tuskin huomattavasti kulmiaan antaessaan katseensa arvioida tuota nuorta naista, joka näytti siltä, että oli ainakin käynyt peseytymässä. Kylä kyllä oli sen verran iso, että he olisivat kaikki voineet helposti olla toisiaan näkemättä, elleivät olisi majoittuneet saman, ainoan majatalon katon alla.
Aleon uskomus tähän "tehtävään", ja asioihin alkoi olla sen verran jämäkkää, että Ingvild epäili heidän löytävän jotain sieltä. Olihan jo Tanamorkin magian ilmentymä, eikä nainen voinut kieltää sitä, etteikö tämä kiinnostaisi häntäkin. Sitä paitsi, heillä ei ollut tässä enää mitään menetettävää... jos paikalta ei löytyisi mitään, se olisi vain yksi johtolanka, joka heitä voisi valaista tämän suhteen. Lisäksi Ingvild kieltämättä oli utelias sen suhteen, mitä Aleo tiesi asiasta, vaikka tapansa mukaan tämä kertoikin vain välttämättömän saadakseen heidän mielenkiintonsa asian suhteen heräämään. Sen sijaan Iochimin reaktio Aleon sanoihin sai Ingvildin kohottamaan kulmiaan. Jotenkin hän ei ollut yllättynyt siitä, ettei Aleo ollut kertonut nuorukaiselle mitään tämän tehtävänsä suhteen - varmaan oletti vain tuon seuraavan itseään ilman sen suurempia selityksiä. Tosin hän ei uskonut, että se oli hänen paikkansa alkaa selittää asiaa siinä pöydän ääressä.
"Olen varma, että joku... ellei jopa työnantajasi", Ingvild vilkaisi Aleoon kulmiensa alta. "Saattaa sinut ajantasalle tapahtumista", tämä hymyili jopa hetken verran, kohtalaisen lempeästi tuolle ennen kuin naisen huomio kääntyi taas takaisin Aleoon ja tämän aina niin hienostuseisiin liikkeisiin.
Aleo
Kuten arvattavaa, Llianjinin ei ottanut hänen sanojaan puoliksikaan todesta, vaan vetosi omiin uskomuksiinsa ja tietotaitoonsa. Aleo tuhahti vähän Llianjinin sanoille, mutta antoi tämän jatkaa puhettaan niin pitkään, että tuo antoi suostumuksensa siihen, että lähtisi sankarin mukaan. Mutta samalla hänen olisi otettava huomioon jatkossa myös se, että tuo... armeijan henkilö, palkkasoturi? Ezramiksi itseään kutsuva mies olisi lyöttäytymässä heidän joukkoonsa, ainakin omien ja Llianjinin sanojen mukaan. Pitäisi pitää tätä silmällä, varsinkin kun hän tiennyt, mitä taka-ajatuksia tällä voisi olla asioiden tai omien motiiviensa suhteen. Iochimin sanat saivat Aleon vähän tuhahtamaan, ja tämä vilkaisi nopeasti Ingvildiä, joka kertoi, että joku varmasti kertoisi tuolle missä mentiin.Ihan kuin tuon tarvitsisi tietää - se ei ollut tämän työnkuva. "En maksa sinulle tietämisestä", Aleo huomautti Iochimille ohimennen, viileästi, ennen kuin keskittyi jälleen ruokaansa, ja kohtalaiseen viiniinsä.
"Majatalonpitäjä kertoi suuresta patsaasta, joka sijaitsee päätien varrella pohjoiseen kulkiessa", Aleo totesi sitten lyhyesti vilkaisten nopeasti Llianjinia ruokailunsa lomassa. Siitä huolimatta, ettei tämä ollut Atlas, oli täällä yllättävän syötävää ruokaa. Erityisesti sen monipuolisuus oli yllättänyt Aleon, mutta toisaalta, kyseessä kuitenkin oli haltiakylä. Oli toisaalta erittäin mukavaa syödä oikein, asiallisesti ja hyvää ruokaa, jota ihmisten kädet eivät olleet ehtineet vielä saastuttamaan.
"Se on looginen selitys varsinkin, kun lähistöllä ei ole muita asutuskeskuksia", totesi haltia vielä olkiaan hyvin hillitysti, lyhyesti kohauttaen. Oli turha alkaa spekuloida asiaa enempää, mutta vaikutti erittäin todennäköiseltä että Atlashaltiasankari olisi päätien varrella patsaan sisällä, patsaana tai sen takana jopa? Mutta sen näkisi huomenna, eikä Aleo voinut olla tuntematta pientä malttamattomuutta... tämä voisi muuttaa koko Atlaksen, koko maailman käsityksen Atlashaltioista, jumalista... ja kaikesta siihen liittyvästä. Pieni, tyytyväinen hymynkare nousi haltian kasvoille hänen ajatustensa harhaillessa.
Vai oli Llianjin muuttanut käsitystään Ezramista? Ingvild kohotti kulmiaan vähän Llianjinin kommentille, ja sille, että tämä yllättävän tyytyväiseltä tilanteeseen. Oliko tämä istunut alas Ezramin kanssa? Se selittäisi tuon äkkinäisen muutoksen asian suhteen, ja sen, että tämä toi asian itse esille. Mutta yhtä kaikkea, Ingvild tukahdutti tyytyväisen ilmeen kasvoiltaan - ehkä tämä toisi tilanteeseen ja jännitykseen ryhmän sisällä jotakin helpotusta - Ezramissa ja Llianjinissa oli paljon samaa, eikä Ingvild epäillyt hetkeäkään, etteikö näillä olisi paljon yhteistä keskusteltavaa. Sen lisäksi se pitäisi Llianjinin poissa hänen niskastaan.
Ingvild päätyi vain nyökkäämään lyhyesti Ezramille ja tämän sanoille, mutta kasvoilla oli naiselle hyvin tavanomainen ilkikurinen hymy, kun hän katsahti Ezramia nopeasti. Tosin hän vakavoitui nopeasti jäädessään seuraamaan muiden keskustelua ja sen jatkamista. Nainen maistoi hitain liikkein lihapataansa. Pitkän päivän jälkeen ruoka ja juoma tuntui kieltämättä hyvältä ratkaisulta, ja hän oli nälkäinen kierreltyään ja tutkittuaan kylää itsekseen. Paikka oli kaunis, sitä ei ollut kieltäminen, ja hän oli nauttinut vapaastaan kaiken tämän keskellä. Se oli tuntunut rauhoittavalta, rentuttavalta, ja antanut aikaa ajatella asioita, myös niitä huonoja puolia ja kokemuksia, joita matkalla oli jo ehtinyt kertymään. Oli tietyllä tavalla helpottavaa, että Llianjin oli samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että Aleon perään pitäisi lähteä. Hieman ehkä yllättävää oli kuitenkin se, että Elieze oli samaa mieltä. Mitenköhän tämä oli päivänsä käyttänyt? Ingvild kurtisti tuskin huomattavasti kulmiaan antaessaan katseensa arvioida tuota nuorta naista, joka näytti siltä, että oli ainakin käynyt peseytymässä. Kylä kyllä oli sen verran iso, että he olisivat kaikki voineet helposti olla toisiaan näkemättä, elleivät olisi majoittuneet saman, ainoan majatalon katon alla.
Aleon uskomus tähän "tehtävään", ja asioihin alkoi olla sen verran jämäkkää, että Ingvild epäili heidän löytävän jotain sieltä. Olihan jo Tanamorkin magian ilmentymä, eikä nainen voinut kieltää sitä, etteikö tämä kiinnostaisi häntäkin. Sitä paitsi, heillä ei ollut tässä enää mitään menetettävää... jos paikalta ei löytyisi mitään, se olisi vain yksi johtolanka, joka heitä voisi valaista tämän suhteen. Lisäksi Ingvild kieltämättä oli utelias sen suhteen, mitä Aleo tiesi asiasta, vaikka tapansa mukaan tämä kertoikin vain välttämättömän saadakseen heidän mielenkiintonsa asian suhteen heräämään. Sen sijaan Iochimin reaktio Aleon sanoihin sai Ingvildin kohottamaan kulmiaan. Jotenkin hän ei ollut yllättynyt siitä, ettei Aleo ollut kertonut nuorukaiselle mitään tämän tehtävänsä suhteen - varmaan oletti vain tuon seuraavan itseään ilman sen suurempia selityksiä. Tosin hän ei uskonut, että se oli hänen paikkansa alkaa selittää asiaa siinä pöydän ääressä.
"Olen varma, että joku... ellei jopa työnantajasi", Ingvild vilkaisi Aleoon kulmiensa alta. "Saattaa sinut ajantasalle tapahtumista", tämä hymyili jopa hetken verran, kohtalaisen lempeästi tuolle ennen kuin naisen huomio kääntyi taas takaisin Aleoon ja tämän aina niin hienostuseisiin liikkeisiin.
Aleo
Kuten arvattavaa, Llianjinin ei ottanut hänen sanojaan puoliksikaan todesta, vaan vetosi omiin uskomuksiinsa ja tietotaitoonsa. Aleo tuhahti vähän Llianjinin sanoille, mutta antoi tämän jatkaa puhettaan niin pitkään, että tuo antoi suostumuksensa siihen, että lähtisi sankarin mukaan. Mutta samalla hänen olisi otettava huomioon jatkossa myös se, että tuo... armeijan henkilö, palkkasoturi? Ezramiksi itseään kutsuva mies olisi lyöttäytymässä heidän joukkoonsa, ainakin omien ja Llianjinin sanojen mukaan. Pitäisi pitää tätä silmällä, varsinkin kun hän tiennyt, mitä taka-ajatuksia tällä voisi olla asioiden tai omien motiiviensa suhteen. Iochimin sanat saivat Aleon vähän tuhahtamaan, ja tämä vilkaisi nopeasti Ingvildiä, joka kertoi, että joku varmasti kertoisi tuolle missä mentiin.Ihan kuin tuon tarvitsisi tietää - se ei ollut tämän työnkuva. "En maksa sinulle tietämisestä", Aleo huomautti Iochimille ohimennen, viileästi, ennen kuin keskittyi jälleen ruokaansa, ja kohtalaiseen viiniinsä.
"Majatalonpitäjä kertoi suuresta patsaasta, joka sijaitsee päätien varrella pohjoiseen kulkiessa", Aleo totesi sitten lyhyesti vilkaisten nopeasti Llianjinia ruokailunsa lomassa. Siitä huolimatta, ettei tämä ollut Atlas, oli täällä yllättävän syötävää ruokaa. Erityisesti sen monipuolisuus oli yllättänyt Aleon, mutta toisaalta, kyseessä kuitenkin oli haltiakylä. Oli toisaalta erittäin mukavaa syödä oikein, asiallisesti ja hyvää ruokaa, jota ihmisten kädet eivät olleet ehtineet vielä saastuttamaan.
"Se on looginen selitys varsinkin, kun lähistöllä ei ole muita asutuskeskuksia", totesi haltia vielä olkiaan hyvin hillitysti, lyhyesti kohauttaen. Oli turha alkaa spekuloida asiaa enempää, mutta vaikutti erittäin todennäköiseltä että Atlashaltiasankari olisi päätien varrella patsaan sisällä, patsaana tai sen takana jopa? Mutta sen näkisi huomenna, eikä Aleo voinut olla tuntematta pientä malttamattomuutta... tämä voisi muuttaa koko Atlaksen, koko maailman käsityksen Atlashaltioista, jumalista... ja kaikesta siihen liittyvästä. Pieni, tyytyväinen hymynkare nousi haltian kasvoille hänen ajatustensa harhaillessa.