Ystävät vuosituhansien takaa

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Kide
Posts: 515
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Ystävät vuosituhansien takaa

Post by Kide » Fri Nov 30, 2018 1:20 pm

Ei resursseja eikä magiaa? Ezram tuijotti silmät kurtistuneiden kulmien alle viiruiksi piiloutuneena Taenyatharia. Ja heillä kuudellako niitä sitten olisi tarpeeksi? Muutama miekka ja pari maagikkoa, joista ei ilmeisesti ollut vastusta edes tälle kaksikolle. Niidenkö pitäisi hoidella lohikäärmettä ja jättiläistä paremmin tuo lentävien liskojen valtias? Ezram katseli ymmällään Taenyatharin pahoitteluja ja laski sitten katseensa ja pudisti hiljaa itsekseen päätään - eihän tässä hemmetti soikoon ollut mitään järkeä. Hän kohotti uudelleen katseensa ja oli jo aikeissa kysyä lisää, mutta painoikin vain suunsa tiukaksi viivaksi ja vilkaisi muita seurueen jäseniä ympärillään. Turha kai hänen oli kysyä mitään, kun vastaus ei kuitenkaan tyydyttäisi tai sitä olisi mahdotonta uskoa. Mutta sitä Ezram kyllä ihmetteli, ettei seurueen muilla jäsenillä ollut sanan vertaa asiaa tai kysymyksiä. Oliko kaikkien muiden niin helppo sulattaa kuulemansa, ettei sitä tarvinnut kyseenalaistaa? Vai oliko myös heillä pula kysymyksistä, jotka voisivat mitenkään auttaa ymmärtämään tätä? Entä mitä tapahtuisi, kun tämä suu auki ymmyrkäisinä tapahtumia seuraava joukko viimein saavuttaisi lohikäärmeistä mahtavimman? Ezram ei ollut lainkaan varma halusiko olla näkemässä sitä kohtaamista. Toisaalta kaiken tämän nähtyään ja kuultuaan hän ei myöskään ollut varma, miten voisi jättää katsomatta kuinka tämä kaikki päättyy, vaikka tapahtumista ei hänen mieleensä ensimmäisenä piirtynytkään lopuista onnellisin. Toivottavasti Antez - jos he koskaan sinne sisään pääsisivät - olisi viimeisen matkakohteen arvoinen nähtävyys.

Aikaa asioiden sulatteluun he kaikki varmasti tarvitsivat, niin vähän kuin siitä apua sitten olisikaan. Ainakaan Ezram ei uskonut ymmärtävänsä Taenyatharin antamasta historian ja magian oppitunnista yhtään enempää, sama kuinka monen viskilasin ajan hän asiaa jäisi pohtimaan. Mutta kenties hän sen sijaan voisi koittaa löytää syitä siihen, miksi tämä kaikki olisi järjestetty heidän päänsä menoksi. Mitä kukaan hyötyisi tällaisesta huijauksesta? Tai vaihtoehtoisesti hän voisi yrittää koota tätä tiedon ja tapahtumien palapeliä miettien, saattoiko kaikki sittenkin olla juuri sitä miltä näytti.
Ezram vilkaisi Taenyatharia ja Keldruthia vuoron perään, lohikäärmeen ehdottaessa liittyvänsä heidän seuraansa. Kysymyksiä varmasti riittäisi - tosin Ezram ei edelleenkään uskonut niiden vastausten hyödyttävän mitään -, mutta olikohan viisainta kuljettaa tuota olentoa kaikkien nähtäville. Vaikka Taenyathar äkkiseltään näyttikin haltialta, oli tuossa silti jotain hyvin erilaista, mikä kiinnittäisi helposti vähänkään pidempään olentoa katsovan huomion. Llianjin näytti pohtivan samaa, ja sai Ezramilta nyökkäyksen ennen kuin vanha sotilas jäi kulmat epäröivässä kurtussa katsomaan odottavasti Taenyatharia. Hän ei olisi mielellään päästänyt tuota olentoa silmistään, muttei kyllä myöskään ottanut tuota kaikkien nähtäville. Mutta hetken tauon he tarvitsisivat valmistautuakseen seuraavaan matkaan, Antez kun ei Ezramin maantietämyksen mukaan ollut ihan läheisimmän nyppylän takana. Antez. Niin uskomattomalta kuin matka kääpiöiden suljettuun kaupunkiin kuulostikin, taisi se olla tällä hetkellä yksinkertaisin ja tavallisin asia tämän kaiken muun järjettömän keskellä.

Locked