Kysymyksiä yli aikakausien

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kysymyksiä yli aikakausien

Post by Kuparirapu »

Llianjin ei katsonut Taenyatharia, mutta hänen suunsa nousi pieneen hymyyn.
"On kovin kummallista kuulla varoituksia, joita olen niin useasti jakanut muille, omasta varomattomuudestani. Ehkä tämä on syy, miksi tietyt salaisuudet ovat vain lohikäärmeiden tiedossa. Ja Ensimmäinen lohikäärme jonka olen elämässäni nähnyt, ei hyökännyt kimppuuni, kuten et sinäkään. Se aiempi oli varmaan vain välinpitämätön minua ja tovereitani kohtaan, mutta onko väärin toivoa että muutkin lajisi edustajat voisivat olla samanlaisia?"
Kun vanha haltia sitten kuuli lohikäärmeen tarjouksen, hänen kasvonsa kirkastuivat aidosta hämmästyksestä. Keksimättä mitään parempaa tapaa osoittaa kiitollisuutta että Taenyathar itse suostu ehdottamaan tuota, Llianjin painoi hieman päätään ja kiersi kätensä rinnalleen kunnioittavasti:
"Jos katsot meidän olevan sen arvoisia, se olisi suuri kunnia niin minulle kuin Metiksen oppilaitokselle, tuo maagikkojen yhteisö jonka mainitsit. Olen yksi Metiksen korkea-arvoisemmista jäsenistä, opettaja ja tutkija, ja kokemukseni ansiosta jopa Metiksen rehtori kuuntelee neuvojani silloin tällöin. Lupaan tehdä kaikkeni, jotta sinut otettaisiin vastaan sillä arvolla ja tavalla jonka ansaitset."

"Etkö silloin tiennyt mitä Atlashaltiat tekivät miekalle, siis tälle avaimelle?" Llianjin kysyi uteliaasti. Havainto tuntui merkittävältä, hän oli olettanut etteivät Altahaltiat olisi kyenneet tai edes uskaltaneet tehdä mitään ilman lohikäärmeiden suostumusta. Rypistäen otsaansa Llianjin palasi muistoissaan takaisin Tanamorin kuolleisiin käytäviin ja jatkoi:
"Kuulimme tästä avaimesta Tanamoriin jätetyltä patsaalta, joka Atlashaltiodien lumouksella kykeni yhä puhumaan meille vuosituhansien jälkeen. Herra Om'arda ja minä päätimme jatkaa eteenpäin kaksin, kunnes saavuimme umpikujaan. Emme löytäneet pienintäkään vihjettä kätköpaikasta ja olisimme saattaneet kääntyä pian takaisin, kun sitten...silmissäni näkyi tuo kertomani harhakuva. Kaupunkia asuttaneet Atlashaltiat ja heidän käsissään tuo avain. Heitä seuraamalla kykenin löytämään kohdan, johon asetetun loitsun taakse se oli sinetöity, ja Atlashaltiana itsekin herra Om'arda kykeni tulkitsemaan vanhoja loitsumerkkejä. Yhteisvoimin saimme sen lopulta purettua, ja seinän takaa aukeni salahuone jossa avain odotti. Ilman valoa tai koristeita, vain yksinkertainen jalusta jossa ase odotti."
"Lumous oli taidokkaasti suunniteltu, ja vaati avautuakseen kaksi henkilöä jotka käyttävät Atlashaltioiden magiaa. Sen käyttäminen ei ollut minulle mahdotonta, mutta hankalaa. Kukaan ulkopuolinen ei ole tietääkseni tätä ennen saanut pienintäkään tiedonjyvää heidän loitsuistaan."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kysymyksiä yli aikakausien

Post by Tinanja »

Ilmeisesti hänen mielistelynsä tuota kohtaan tuotti sen verran tulosta, että keskustelu aiheesta saattoi jatkua. Pieni tyytyväisyys levisi hetkeksi lohikäärmeen haltiahahmon olemukseen, kun tämä kuunteli Llianjinin vastausta Tanamoria koskevaan kysymykseen.
"Tieto jaettiin eri osapuolille, koska liika tieto on vaarallista. Olen melko varma, että Atlashaltiaystävänne tieto loppuu pitkälti siihen, mitä Tanamorissa tapahtui, ja miten avainta käytettiin", Taenyathar sanoi sitten hiljaa, mietteliäänä. "Vain jumalat ja Atlashaltiat tiesivät Tanamorissa tarkan sijainnin aseelle. Elageirosta ylläpitävä lumous ei myöskään tiedä, missä avain oli", lohikäärme näytti hetken aikaa mietteliäältä. "Ja tuo fakta taas näkyjen kanssa tukisi sitä faktaa, että joku jumalista näytti, missä avain oli."

Llianjinin kommentti siitä, että tämä oli pystynyt käyttämään Atlashaltioiden tapaa magiankäytössä oven avaamiseen tuki hänen teoriaansa magiasta ja haltioista sekä ihmisistä - ja näidenkaltaisista olennoista. Paljon magiaa sisältävä paikka teki helpommaksi vaihtaa magiankäyttötapaa totutusta, ja sen kanavointi olisi helpompaa. Sama tuskin onnistuisi tuolta nyt esimerkiksi vuoristossa, jossa magiaa ei juuri lainkaan ollut.
"Minulla on eräs teoria ihmistenkaltaisten olentojen magiankäytöstä", lohikäärme totesi sitten. Hän oli saanut jälleen vastauksensa Tanamorista, ja tiesi tuon haltian olevan kiinnostunut magiasta. Aihe todennäköisesti oli tälle mieluinen ja kääntäisi tämän ajatuksia poispäin siitä, että hän oli jälleen livauttanut jumalat keskusteluun - ja aiemmin tuo oli saanut tuon haltian miettimään elämäänsä vähän turhankin syvällisesti. "Ja siitä, miksi sinun oli kohtalaisen helppo käyttää magiaasi eri tavalla kuin normaalisti ollessasi Tanamorissa", Taenyathar totesi vielä.
"Epäilen, että enemmän magiaa sisältävät paikat, kuten Tanamor, tekevät magiankäytön ja sen käytön tavoista poikkeamisen merkittävästi helpommaksi kuin paikoissa, joissa ei luonnostaan magiaa esiinny lainkaan. Siksi todennäköisesti magian käyttäminen täällä vuoristossa voi suhteessa olla vaikeampaa, kuin mitä toisenlaisessa ympäristössä, sillä täällä ei luonnostaan esiinny juuri lainkaan magiaa", lohikäärmeen sanat oli lausuttu mietteliäällä sävyllä tämän katsellessa arvioiden Llianjinia.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kysymyksiä yli aikakausien

Post by Kuparirapu »

Vanhan haltian toinen kulma kohosi uteliaana kuulemaan lisää. Vai oli lohikäärmeilläkin teorioita? Hän oli aina kuvitellut noiden ikiaikaisten olentojen vain tietävän asioita, ilman että niiden tarvitsi pohtia tai arvailla yksityiskohtia.
"Oletan pitkän kokemuksen auttaneen myös asiaa," Llianjin totesi kuivasti, unohtaen jälleen kenelle todellisuudessa puhui ja ettei hänen kokemuksensa ollut Taenyatharille sen merkittävämpää kuin lapsen uni. "Mutta ajatus on mielenkiintoinen, se on... Olen törmännyt muutamiin keskusteluihin asiasta, kerran jopa ollut paikalla kun Barrabas Nuorempi luennoi elämäntyönään pitämäänsä teoriaa Metiksessä. Hän tosin vertasi magiaa virtaavaan veteen, ja että tiettyihin paikkoihin synty 'suvantoja' tai pyörrepaikkoja jossa se olisi vahvempaa. Rehellisesti menetin mielenkiintoi hänen perustaessa näkemyksensä, kuinka hän sen ilmaisikaan, 'elämänkohinan keskittymiseen sivistyksen alueella'. Lyhyesti sanottuna hän ilmaisi magian keskittyvän vain sinne, missä on runsaasti tarpeeksi älykästä elämää eli lähinnä kaupunkeihin ja vain Dione oli hänen mukaansa tarpeeksi suuri merkittävään keskittymiseen. Moinen teoria vaikutti tuulella kirjoitetulta, mutta olen toki valmiimpi kuuntelemaan lohikäärmettä kuin ylimielistä ihmismaagikkoa."
Llianjin nojautui tuolillaan ja hieroi toista kämmentään käsinojaa vasten, sauvansa puutteessa.
"Olen kyllä matkannut pitkin ja poikin mannerta ja saaristojakin, mutta en ole havainnut merkittäviä eroja magiankäytössäni. Toisaalta, yleensä olen turvautunut siihen vain hädässä ja silloin olen ollut vain tyytyväinen pienempäänkin salamaan tai suojaan. Mutta vuoristo voi olla toinen juttu, jos tämä teoriasi pitää paikkaansa. Antez, siellä ei vielä kukaan ole päässyt tai ainakaan kukaan ei ole matkastaan kerskunut. Ja tuskinpa moni sinne päätynyt on ollut maagikko..."
Llianjin ajautui hetkeksi pohtimaan vain ääneen, katsomatta Taenyatharia. Sitten hän havahtui ja kohteliaasti kysyi:
"Uskotko että Antez voi vaikuttaa meidän magiankäyttöömme? Jos Tanamorissa minunkin oli mahdollista hyödyntää Atlashaltioiden magiaa, ovatko vuorten keskellä taitomme kuin tyhjiin puristettuja? En pelkää olla ilman magiaa, mutta pelkään jos kohtaamme vastoinkäymisiä. Silloin ryhmässämme on kolme aseetonta, ja kolme joiden olisi meitä suojeltava."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kysymyksiä yli aikakausien

Post by Tinanja »

Taenyathar ei voinut peittää pientä hymyään kuunnellessaan Llianjinin selitystä siitä, miten tämä yritti saada hänen teoriaansa sopimaan maailmankuvaansa. Sen todistaminen noiden taidoilla, ja magian kyvyillä olisi lähes mahdotonta ellei täysin mahdotonta. Mutta magian keskittymisestä tuo, kuka tahansa olikaan, oli ollut oikeassa haahuiluissaan. Mutta siitä teoriasta, miten tämä vaikutti noiden magiaan ei Taenyatar ollut lainkaan varma. Eikä hän ollut sellainen henkilö, joka tekisi testejä koehenkilöiden siitä tietämättä, mutta hän oli silti kiinnostunut tästä teoriastaan varsinkin nyt aiemmin kuulemansa jälkeen. Oli vaikea uskoa, että koko ikänsä magiaa tietyn kanavointitavan avulla käyttänyt maagikko kykeni vaihtamaan tapaa, sanoja ja ajatusmaailmaansa toisaalle noinkin lyhyessä ajassa, ellei siinä ollut jotain taustavaikuttajia. Tanamor oli kuitenkin rakennettu alueelle, joka oli yksi magiarikkaimmista paikoista koko Ceresin tunnetuilla mailla. Lisäksi Taenyathar oli melko varma siitä, että Metis oli vähintään yhden tämänkaltaisen alueen reunalla, ellei keskemmälläkin - hän ei ollut täysin varma tämän sisäoppilaitoksen sijainnista. Mutta se selittäisi montakin asiaa - mukaanlukien tämän, miten Llianjin oli kyennyt käyttämään Atlashaltioiden tavalla magiaansa Tanamorissa.
"Mutta, minäkään en voi todistaa teoriaani tästä", Taenyathar huomautti Llianjinin mainitessa magiankäytöstään. "Enkä kertomasi perusteella usko, että sitä erityisemmin huomaa, ellei yritä joko erityisesti voimistaa loitsua, tai kuten Tanamorissa teit, käyttää magiaa eri tavalla sitä kanavoiden, mitä normaalisti."
"Ehdottomasti tutkimisen ja pohtimisen arvoista... Ongelmalliseksi tämän todistamisen tekee myös se, että en tiedä, voitko esimerkiksi sinä nähdä... vaikka loitsun avulla sitä, mihin magia on kerääntynyt... Minä kun näen sen ajattelemattakaan asiaa", tuo kuulosti mietteliäältä. Toki hän olisi voinut näyttää telepatian kautta, mitä näki, mutta hän ei tiennyt sietäisikö tuon mieli sitä miten. Eikä hän tuntenut loitsuriimuja tarpeeksi hyvin analysoidakseen, olisiko hänen ehdottomansa kaltainen loitsu mahdollinen - ja millä mittakaavalla.

"Minä en myöskään olisi lähtemässä Anteziin ensimmäisenä miettien puolustautumista. Antez on yhden kansakunnan koti... sinne ei mennä sotajalalla, varsinkaan vuosisatoja sen jälkeen, kun viimeisimmän kerran lohikäärmeille suunniteltua sisäänkäyntiä on käytetty", lohikäärme huomautti, hymyn väistyessä hitaasti hänen kasvoiltaan. "Mutta, se on keskustelu toki käytävä vasta, kun koko seurueenne on paikalla."
"Sanoit, että käytät magiaasi vain tarvittaessa. Miksi? Eikö sen käyttäminen säännöllisesti vahvistaisi rutiinia, ja näin ollen vähentäisi lopulta loitsuriimujen kautta tapahtuvan magian kanavoinnin tarvetta, ja näin loitsuriimuja sekä magiaa, jota loitsun toteuttamiseen tarvitaan?" Vähemmän keskittymistä, vähemmän magiaa ja sama vaikutus... ainakin hän tiesi tarvitsevansa rutiinia magiansa käyttöön, jotta sen käyttö oli aina yhtä vaivatonta.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kysymyksiä yli aikakausien

Post by Kuparirapu »

"Tämä kuitenkin tarkoittaa, että muutkin voisivat onnistua Atlashaltioiden magiassa. Kunhan he olisivat Tanamorissa, sopivassa ympäristössä," Llianjin tuumi, ja katsoi sitten Taenyatharia tarkkaavaisen pitkään.
"Näet? Tarkoitatko sinä että todellakin näet magian silmilläsi? Hmm, ilmeisesti sekin on jotain mikä on mahdollista vain niille jotka omaavat lohikäärmeiden verta. Me kuolevaiset lajit emme ole niin tarkkaavaisia. Minä pystyn suunnilleen aistimaan magiaa kokemuksen opettamana, mutta vain kuten sokea voisi aavistaa missä päin nuotio on siitä huokuvan lämmön perusteella."

"Enkä tarkoita, että pyrkisin hyökkäämään Antezin asukkaita kohti," Llianjin korjasi nopeasti lohikäärmeelle. "En ole hölmö, vaikka sellaisia tähän maailmaan mahtuukin enemmän kuin tarvitsisimme. Mutta suhtaudun aina varovaisesti asioihin, joita en tunne. Ja tässä tapauksessa puhumme kokonaisesta kaupungista, kansasta, josta on vain hyvin vähäisiä tietoja tarjolla. Emme välttämättä ymmärrä kaikkia heidän tapojaan, ja pahinta mahdollisuutta ajatellen haluan tietää voivani suojella ryhmäämme."
"Emme ole sodassa, minulla ei ole syytä loitsia salamaa päivästä toiseen," Llianjin töksäytti rypistäen otsaansa. Sitten hän nuolaisi huuliaan ja sovittelevasti jatkoi:
"Pahoitteluni, ehkä minun on selitettävä...totta kai käytän magiaa säännöllisesti. Mutta vain pieniin asiohin, harmittomiin asioihin. Sanattomaan keskusteluun jonkun kanssa, esineiden liikuttaminen, kynttilöiden sytyttäminen tai valon luominen. Ne ovat loitsuja, jotka eivät voi vahingoittaa minua tai ketään ympärilläni, ja siksi näkökulmastani yhtä arkipäiväisiä kuin aamulla kenkien vetäminen jalkaani. Mutta suoranaiseksi magiankäytöksi näen ne loitsut, joita on käytettävä pakon edessä ja vaarojen sanelemana. Maaginen suoja putoavia kiviä vastaan, pimeys jolla piiloutua takaa-ajajilta, tulipallo jolla polttaa vastustaja hengiltä. Ja niitä loitsuja ei ole minusta hyvä oppia liian helpoiksi. Ei, niiden kohdalla on maagin tiedettävä tarkkaan mitä he ovat tekemässä. Silloin kun aseen käsittelystä tulee refleksi, on mahdollisuus että vahingoittaa vihollisensa lisäksi jotakuta josta välittää. Ja kun kyseessä on niinkin vaarallinen ase kuin magia, on oltava vieläkin varovaisempi."
Llianjinin katse siirtyi hetkeksi kohti ikkunaa, ja jossain sen takana sijaitsevaa Metistä kohti.
"Se on yksi oppetus, jonka toivon oppilaideni aina muistavan. Jos henkilö tottuu liikaa aseeseensa, he saattavat lähteä etsimään sotaa käyttääkseen sitä."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kysymyksiä yli aikakausien

Post by Tinanja »

"Huomaathan, että se vaatii varmasti ohjeita, magiankäytön kokemusta, ja sopivan tilanteen. En näkisi sitä minkäänlaisena itsestäänselvyytenä", Taenyathar huomautti Llianjinille tämän kommenttiin siitä, että kuka tahansa saattaisi käyttää magiaa muiden kuin oman kansansa magiankäyttötapojen tapaan. Se oli mahdollista, mutta epätodennäköistä, ja Llianjiniakin oli auttanut henkilö, joka oli kasvanut kyseisen magiankäyttötavan keskellä. Llianjinin seuraavalle kysymykselle lohikäräme hymähti vähän, ja nyökkäsi hitaasti.
"Se on ehkä... loogisin tapa kuvailla asiaa. Kyllä, näen magian ja sen, mihin se on keskittynyt myös maaperässä, elottomassa sekä elollisessa. Sinuun keskittynyt magia esimerkiksi aaltoilee, kun puhut siitä", Taenyatharin kasvoilla vilahti nopeasti jokin hymyntapainen, joka tosin katosi pian keskustelun kääntyessä takaisin Anteziin.
"Siksi tulen mukaan... Emme tarvitse tämän kaiken päälle sisällissotaa", totesi Taenyathar sitten, antaen aiheen vaihtua ennen kuin hänen keskustelukumppaninsa ehti tarttua siihen.

"Mikäli opetuksesi olisi... totta kaikkien magiankäyttäjien osalta, niin se olettaisi että minä, ja muut lohikäärmeet kiertäisivät etsimässä taisteluita ja vastaavia magiankäyttötilanteita... Ja käsittääkseni valtiaslohikäärme on ainut sellainen, ja sekin vailla kykyä kommunikoida tai toimia rationaalisesti... Käytänhän minä magiaani tälläkin hetkellä, melko lailla jotta en olisi oikeassa... olemuksessani", totesi Taenyathar sitten, Llianjinia arvioiden katsellen. Hän ei voinut kieltää sitä, etteikö olisi nauttinut tuon miehen maailmankuvan ja -käsityksen venyttämisestä. Tämä keskustelu oli tarjonnut siihen enemmänkin kuin vain pari mahdollisuutta, eikä hän voinut sanoa olevansa asioissa samaa mieltä tuon kanssa, todellakaan kaikesta.
"Mutta... takaisin puheenaiheeseemme magian aistimisesta ja näkemisestä... Näetkö, että mikäli tiedät, miten magiaa etsisit loitsulla, se voisi olla mahdollista?" tämä kieltämättä oli kiinnostava asia, josta Taenyathar voisi jatkaa keskustelua pidempäänkin.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kysymyksiä yli aikakausien

Post by Kuparirapu »

Llianjin rypisti otsaansa ja laski katseensa pöydällä lepääviin käsiinsä. Valo liukui pitkin hänen rystysiään ja kapeita sormiaan, jolloin ihon alla kulkevat suonet ja jänteet näyttivät nousevan tavallista enemmän esille. Sitä olisi voinut miltei kuvitella läpinäkyväksi. Mutta silti Llianjin ei osannut edes kuvitella että voisi nähdä magian sen sisällä, liikkumassa elävässä kehossa tai ympäristössä.
"Tanamorissa ollessamme etsin kyllä avainta yrittäen löytää siitä huokuvaa magiaa, koska uskoin sen olevan jotenkin lumottu. Mutta silloinkaan en...nähnyt mitään. Kykenin vain tuntemaan aavistuksen missä suunnassa sitä oli ja kuinka paljon. Mutta sinä sanot havaitsevasi jopa sen liikkeen kehossani vaikken edes käytä sitä?"

Yllättävä päähänpisto nousi Llianjinin mieleen, ja hänen varovaisuutensa sai vanhan haltian puntaroimaan sitä vain hetken. Olihan Taenyathar juuri todennut että ehkä hän voisi oppia sellaisen näkökyvyn. Todellisen maagikon silmät...jotka voisivat nähdä mahdin kaikkialla. Muissa henkilöissä, maailmassa. Ehkä jopa hetkenä, jolloin vastasyntynyt ensi kerran saavuttaisi sen mahdin tai joku menettäisi sen kuolemansa hetkellä. Mitä mahdollisuuksia se voisikaan avata!
Llianjin katsahti Taenyatharia, ja laittaen ajatuksensa käytäntöön lausui loitsuriimut:
"Ti'k - Cher - Elm - A'm".
Magia syttyi hänen sisimmässään toteuttamaan loitsua, ja keskittyen edessään istuvaan haltiakasvoiseen lohikäärmeeseen Llianjin yritti aistia tässä lepäävän magian. Ensin mielessään, ja sitten silmiensä kautta.
Vanhan haltian silmät kapenivat aavistuksen, ja sitten revähtivät yllättäen ammolleen. Henkäisten hän kavahti kauemmas niin että tuoli raahasi lattiaa vasten ja yritti nostaa käsivarttaan silmiensä eteen. Hätäisesti ähkäisten Llianjin puristi silmänsä umpeen ja loitsu katkesi. Hän avasi silmänsä varovaisesti kuin peläten häikäistyvänsä ja katsoessaan Taenyatharia vanhan haltian katseessa näkyi uudelleen herännyt sekoitus kunnioitusta ja pelkoa.
"Hyvät Jumalat...kuin olisi tuijottanut suoraan kohti aurinkoa," hän lausui häkeltyneellä äänellä. Llianjin ei ollut nähnyt Taenyahtarin magiaa, mutta tuolla hetkellä hän oli siitä miltei onnellinen. Hänen edessään istuvassa haltiakehossa oli tuntunut kokonainen valtameri valkohehkuista ja jyrisevää mahtia, kuin kevätmyrsky oltaisiin pakotettu pieneen pulloon. Llinajinista tuntui, että hän olisi voinut sokeutua pysyvästi jos olisi kyennyt näkemään tuon mahdin silmiensä kautta.
"Kuinka tuo keho edes kestää tuollaista määrää magiaa?" hän kysyi. "Tuollaisella voimalla voisi hävittää kokonaisen vuoren juurineen."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kysymyksiä yli aikakausien

Post by Tinanja »

"Magia ei ole staattinen, paikallaanpysyvä voima, vaan osa kehoa, ja mieltä, jossa se... tavallaan elää, on keskittynyt", Taenyathar vastasi olkiaan kohauttaen Llianjinin kysymykseen. "Ja eri henkilöiden, ja eri paikkojen magia käyttäytyy eri lailla heijastaen samalla myös sen kantajan mahdollista luonnetta", lohikäärme jatkoi katsellen edelleen Llianjinia arvioiden. Esimerkiksi Llianjinin magian käytös heijasti miehen turhankin rauhallisen harkitsevaa luonnetta - sillä ei ollut mitään kiirettä, kun taas levottoman mielen hallitsema magiakin oli levotonta. Oli tosin mielenkiintoista, miten Llianjin tarttui hänen sanoihinsa siitä, että hän näki magian, ja näytti harkitsevankin asian useita eri näkökulmia - ja näköjään magiaansakin sillä juuri ennen kuin Llianjin lausui ensimmäisen riimun, näki Taenyathar magian välähtävän aktiivisemmaksi. Vaikka hän ei osannut tulkitakaan riimuja, hän tunsi magian virtaavan häntä kohden kuin tarkastellakseen, mitä hänellä, mitä vastassa oli. Siinä hetkessä, kun magia lähti häntä kohden - oli hänellä kaksi valinnanvaihtoehtoa: antaa magian koskea itseään, tai kääntää se pois. Sinä pienenä hetkenä Taenyathar päätti olla tekemättä mitään, antaen asian olla ja Llianjinin tarkastella sitä, miten maaginen olento lohikäärme saattoi olla.

"Tiedäthän, että on kohteliasta ilmoittaa ennen tunkeilevia loitsuja?" Taenyathar kysyi kulmiaan kohauttaen. Toki hän olisi voinut tehdä asialle jotakin, mutta päätti olla koskematta siihen. "Mutta näen, että näit jotakin", lohikäärme jatkoi sitten, nyt pienen, ehkä jopa toispuoleisen hymyn noustessa kasvoilleen. Voi kyllä, se oli itserakkautta, omahyväisyyttä ja kaikkea sitä, mikä siihen viittasi. Hän piti siitä, miten Llianjin reagoi hänen magiansa määrään, ihmetellen ja taivastellen sitä... ja hän tiesi, että se oli hyvin samanlainen ominaisuus hänessä kuin mitä arvokkaiden esineiden keräilykin oli - rodun ja pitkän iän tuomia asioita. Toisinaan lohikäärme salasi ne paremmin kuin toisinaan, mutta nyt omahyväisyydelle kyllä oli paikkansa.
"Siksi en viihdykään tälläisessä hahmossa joitain tunteja kauempaa", Taenyathar vastasi sitten viimein Llianjinin kysymykseen ja hymyili edelleen vähän, tosin hitaasti vakavoituen. "Käytännössä koko kehoni, koko olemukseni on maaginen, ja käsittelen magiaa eri lailla kuin mitä esimerkiksi sinä. Sinulle se on ylimääräinen voima, minulle se on samankaltaista kuin verenkierto... Mutta, mikäli sallit pienen telepatian, voin näyttää, mitä minä näen", jälleen se pieni, omahyväinen hymy nousi lohikäärmeen kasvoille. Hän oli saanut suurimman osan vastauksistaan, mutta voisi vielä vähän töniä tuon maailmankatsomusta johonkin suuntaan. Ehkä avartuvasta katseesta voisi vielä olla hyötyä - ainakin tähän saakka tuo oli onnistunut omaksumaan paljon asioita, hyvin lyhyessä ajassa.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kysymyksiä yli aikakausien

Post by Kuparirapu »

"Pahoittelen...syvästi," Llianjin sanoi ja hitaasti laski kätensä pöydälle. Äskeinen ei ollut hänelle tyypillistä, ei tuollainen varomattomuus. Olihan Llianjin aistinut Taenyatharin mahdin kärjet yrittäessään puolustautua tämän sanoilta patsaan luona aiemmin. Mutta samalla Llianjinin varovaisuuden rinnalla ääntä piti hänen sinnikäs uteliaisuutensa, muistuttaen että hän seisoi nyt tuntemattomien salaisuuksien edessä. Sellaisten tietojen, joita kukaan toinen maagikko ei välttämättä ollut päässyt kokemaan ja kuulemaan ikiaikoihin. Olivatko edes muinaiset Atlashaltiat saaneet menneisyydessä tilaisuutta tällaiseen?
"Korjaa jos olen väärässä, mutta tarkoittaako se ettet voi pysyä tuossa muodossa loputtomiin vaikka niin haluaisit? Että sinun on pakko ennemmin tai myöhemmin muuttua takaisin ennallesi. Ilman että mitään...tapahtuisi."
Vanha haltia nielaisi kuivasti ajatellessaan jos Taenyatharin loitsu pettäisi yllättäen. Paksutkin kattopalkit murtuisivat lohikäärmeen alla kuin ohuet risut.

"Näyttää minulle?" Llianjin henkäisi ja loikkasi seisomaan. Hän näytti jo valmiilta syöksymään Taenyatharin eteen, mutta hillitsi jännityneet jalkansa ja yrittäen tasata ääntään jatkoi: "Voitko...voitko todella tehdä sen? Sallitko minun nähdä?"
Llianjinin ilme kuvasti hämmästystä, mutta vielä vahvemmin kuvastui miltei jopa anova pyyntö. Hän oli kuvitellut, että lohikäärmeiden ja kuolevaisten välillä olisi raja jota ei sallittu kenenkään ylittävän. Ja että hän olisi saanut vain seistä tuolla reunalla, koskaan näkemättä sen toiselle puolelle ja pakotettuna tyytymään vain kuvitelmiin siitä. Mutta nyt...hän todella voisi nähdä jotain mitä kukaan muu ei olisi nähnyt!
"Pyydän, olen valmis mihin tahansa," hän totesi ja pakotetun hitain askelin tuli Taenyatharin eteen. Kädet hieman täristen Llianjin näytti horjahtavan ja laskeutuvan polvilleen, kumartaen päätään kuin armoa anoen. Samalla hän laski henkiset suojamuurinsa mielensä ympäriltä.
"Näytä minulle," hän pyysi käheästi.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kysymyksiä yli aikakausien

Post by Tinanja »

Taenyathar nyökkäsi Llianjinin kysymykseen vastaukseksi. "Sen ymmärsit ihan oikein", tämä totesi sitten, katsellen arvioiden Llainjinin reaktioita, ja pahoittelua siitä, että tämä ei ollut aiemmin kysynyt lupaa loitsunsa kohdistamiseen. Se kuitenkin oli kertonut Taenyatharille noiden loitsuriimujen käytöstä enemmän kuin ne muutamat riimut todennäköisesti Llianjinin mielestä olivat antaneet ymmärtää. Kuten hän oli epäillytkin, se saattoi olla yksi hharvoista, tai jopa ainoista tavoista, joilla nämä saattoivat magiaansa käyttää ilman erityisen maagista ympäristöä tai muuta ulkopuolista apua. Se vain vahvisti hänen teoriaansa siitä, mitä Tanamorissa oli tapahtunut.
"Myös minun magiallani on rajoitteita, erityisesti sen osalta, miten se keskitetään pieneen kehoon", Taenyathar vastasi sitten vielä Llianjinille.

Hän oli odottanut, että kaikesta magiaan liittyvästä kiinnostunut haltia olisi utelias hänen tarjoustaan kohtaan, mutta Llianjinin reaktio hänen eteensä kumartuen, polvistuen sai lohikäärmeen haltiahahmon kohottamaan kulmiaan yllättyneenä. Yllättyneisyys oli hetken aikaa nähtävillä hänen kasvoillaan ennen kuin melkolailla se tasainen ilmeettömyys palasi. "Hyvä on", Taenyathar vastasi viimein, syvään huokaisten. Hänen olisi oltava varovainen tämän suhteen, mutta... Lohikäärme antoi magiansa virrata Llianjnia kohden, kietoen hitasti miehen sen sisäpuolelle. Tämä tiputtautui mukavasta asennostaan nojatuolilta ja samalla veti Llianjinin seisomaan. Hitaalla askeleella Taenyathar astui tämän taa antaen magiansa kietoa tuon vielä paremmin sisälleen. Hitasti lohikäärme käänsi ajatuksensa siihen, mitä tahtoi magiallaan saavuttaa, sulkien omat silmänsä.

"Avaa silmäsi", Taenyathar sanoi viimein antaessaan magiansa valua hitaasti myös Llianjinin mielen perukoille muuttaen sitä, miten halusi magiansa vaikuttavan - vain tuon näkökykyyn niin, että se vastaisi ainakin lähes samaa kuin mitä hänelläkin oli. Aiemmin niin tylsän väritön, tasainen huone tuntui näyttävän jokaisen värinsä tuplaten kirkkaammin, syvemmin ja tarkemmin. Sen lisäksi näkökenttä oli merkittävästi laajempi, ja kaiken tämän pinnan alla väreili magia. Aaltoina, viivoina, pyörteinä liikkuen seinäelementtien, kalusteiden... ja Llianjinin ja erityisesti Taenyatharin lävitse. "Se väreilevä, aaltoileva osa on magiaa, jota on kaikkialla... Jos keskität katseen johonkin magian pyörteeseen, se muuttaa väriä sen mukaan, kenen, tai minkä alaisuudessa se mahdollisesti toimii... Sinun magiasi esimerkiksi odottaa ja on rauhallinenn, kun taas Atlashaltiaseuralaisenne magia on enemmän pyörteilevää, samantyylistä kuin ympäristön magia", lohikäärme selitti hiljaa, sanojen kaikuessa Llianjinin mielessä. Voi kyllä, hän nautti tästä tietyllä tavalla tuntiessaan haltian ihmetyksen, hämmennyksen ja yllättyneisyyden.
Locked