Kun mentävä on

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kun mentävä on

Post by Kide »

Heidän lähestyessään maatilaa Naenija veti Gustyn liekaa pikkuhiljaa tiukemmaksi ja taputteli toisella kädellä olallaan innoissaan keikkuvan Nafin häntää rauhoittelevasti. Suuri pihapiiri ja sitä ympäröivät laidunmaat olivat täynnä tohinaa, lähinnä eläinten, mutta karvojen ja sulkien keskellä näkyi siellä täällä myös niitä hoitavia ja ruokkivia käsiä. Gustykin sai askellukseensa hieman puhtia kuullessaan laitumelta hirnahduksia ja määkäisyjä ja haistaessaan tuoreen heinän. Nana hymyili sille tyytyväisenä.
Heidän lähestymisensä ensimmäisenä huomannut mies osoittautui lähemmäs päästyään melko nuoreksi.
"Hyvää huomenta", haltia vastasi tervehdykseen. "Kuulin, että teillä täällä voisi olla hevosia myytäväksi asti."
"Madame on kuullut aivan oikein." Nuoren miehen sanat ja nyökkäys olivat yllättävän hienostuneita tähän ympäristöön. Ne eivät tuntuneet luontaisilta lannan hajun keskelle ja tällaiseen pieneen kylään, mutta selvästi täällä pidettiin tiukkaa etikettiä. Olihan tila yllättävän suuri, joten saattoipa olle, että sen eläimille tuli ostajia kauempaakin ja se oli saanut majatalon omistajan pitämään yllä suurkaupunkimaista tunnelmaa aina asuinrakennusten julkisivujen pienistä koristuksista työntekijöiden hyvälaatuisiin vaatteisiin. Nyökätessään tai pikemminkin puoliksi kumartaessaan nuorukainen oli saanut syvänmustat hiuksensa, vaikka lyhyet olivatkin, valahtamaan silmilleen. Hän korjasi niitä kiiresti pois otsaltaan jatkaessaan: "Varsoja on siunaantunut erittäin hyvin viime vuosina ja nyt niiden vanhemmat sisarukset ovat jo valmiita maailmalle. Etsittekö valmista ratsua tai työhevosta vai uutta sukupolvea koulutettavaksi?" Mies yritti pitää äänensä kohteliaan neutraalina, mutta viimeisten sanojen kohdalla läpi kuulsi epäilys. Ei sillä, että nuorukaista olisi siitä voinut syyttää, Nana tai Ranyard eivät kumpikaan näyttäneet erityisesti hevosenkasvattajilta.
"Minä... tarvitsen vain vakaan hevosen matkustamiseen."
"Hmmm, sitten ei uusia orejamme." Puhuessaan nuorukainen viittoi heitä seuraamaan. "Yksi myytävistä ja koulutetuista tammoistamme on itsensä Mahtavan Matildan jälkikasvua muutaman vuoden takaa, vanttera puurtaja. Pikku-Tildan samanikäinen tamma käy myös hyvin niin matkakumppaniksi kuin muuhunkin työhön." Nana epäili, että nuo nimet olisi pitänyt tietää tai ainakin lähitienoon asukkaat ne tunsivat, mutta ilmeisesti haltian ilme paljasti ettei näin ollut nuorukaisen lisätessä: "Sehän on siis myös Mahtavan Matildan sukupuuta." Nyt Nana yritti nyökyttää varmemmin saaden nuoren miehen näyttämään tyytyväisemmältä. Muuta tuo nimi ei haltialle kuitenkaan kertonut kuin epäilyksen siitä, että kyseisten hevosten hinta olisi myös mahtava. Nuorukaisen seuraavat tarkennukset näiden kahden tamman sukupuusta anatomiaan ja koulutukseen asti kuulostivat parantajan korvaan samalta kuin todennäköisesti selostus kurkkukipua lievittävän yrttiteen valmistuksesta olisi kuulostanut miehen korvaan. Melko säyseitä molemmat, siinä kaikki mitä Nanalle jäi mieleen. Samoin kuin pari muuta tammaa, jotka eivät nuorukaisen mielestä ansainneet yhtä tarkkaa selontekoa, eiväthän ne olleet Mahtavan Matildan sukua.
He olivat kulkeneet isoimman oloisen hevosaitauksen viereen, joka oli paloiteltu muutamaan osaan. Kaikki nelijalkaiset olivat aitauksen kauimmaisessa päässä tarkemman tarkastelun ulottumattomissa. Nuorukainen vihelsi yhtäkkiä kimakasti saaden Nafin säpsähtämään melkein lentoon.
"Hoi! Hade! Tuotko Matildan myytävät tammat lähemmäs ja ne pari muuta!" Nana ei edes ollut huomannut aitauksen toisessa päässä tolppaan nojaavaa miestä, joka nyt heilautti kättään ymmärtämisen merkiksi ja hyppäsi aitaukseen.
"Odottakaa vain tässä, niin haen isännän paikalle", nuorukainen puhui jälleen Nanan ja Ranyardin suuntaan ja kumarsi kevyesti. "Ilmeisesti madamen aasi myös etsii uutta kotia?" hän vielä kysyi ensimmäistä kertaa kunnolla Gustya tarkastellen, joka yritti parhaillaan yltää nyhtämään lähintä ruohotupsua.
"Kyllä. Kyllä vain, mikäli se on mahdollista", Nana vastasi hieman yllättyneenä huomiosta. Vaikka tokihan mies arvasi, ettei hän huvikseen aasia kävelyttänyt. Itse haltia oli jo melkein unohtanut vetävänsä mukanaan myös Gustya yrittäessään pysyä perässä nuoren miehen kertomassa. Näytti siltä, että mies oli vielä sanomaisillaan jotain, katse Nafiin kiinnittyneenä, mutta lopulta hän vain nyökkäsi vielä kertaalleen ennen kuin pyörähti kannoillaan ja lähti harppomaan pihan suurinta asuinrakennusta kohti. Nana nykäisi Gustya lähemmäs itseään ja vilkaisi sitten hevosautausta, jossa Hade parhaillaan pyöri ratsujen keskellä. Sitten hän katsoi voipuneena Ranyardia.
"Tuota, katsoisitko sinä tarkemmin miltä hevoset vaikuttavat?" haltia pyysi varovasti. "Matildan jälkeläiset ovat ehkä enemmän kuin tarvitsen", ja enemmän kuin Nanan kukkaro kestäisi, "mutta kenties toinen niistä kahdesta muusta riittäisi viemään minut Dioneen ja saisin sen siellä vielä kaupaksikin."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kun mentävä on

Post by Tinanja »

Ranyardin pitkät askeleet hidastuivat Naenijan ja Gustyn askelten tahtiin seurueen päästessä viimein talleille saakka. Kylä itsessään oli näin päivänvalossakin melko tavallinen, eikä mikään erityisemmin ollut kiinnittänyt Ranyardin huomiota ennen tätä tilaa ja heitä vastaan astelevaa miestä. Palkkasoturin katse arvioi heitä tervehtivää miestä päästä varpaisiin. Kuten kaikki muukin tällä niin pienen kylän kupeessa sijaitsevalla suurella tilalla, oli myös tuo hyvin huolitellun näköinen. Aidat olivat ehjiä, eläimet näyttivät hyvin ruokituilta ja pääsääntöisesti hyvinkin tyytyväisiltä elämäänsä, ja tiloihin sekä työntekijöihin selkeästi oli käytetty rahaa, ja ulkonäkö oli tilalle selkeä markkinointivaltti. Ilmeisesti paikka tosiaan eli eläinkaupalla läpikulkevien henkilöiden myymien ja ostamien eläinten osalta. Muutamat tervehdykset ja sanat, joita Naenija ja heitä vastaan tullut mies vaihtoivat eivät saaneet Ranyardilta muuta reaktiota kuin lyhyen nyökkäyksen. Oli selvää, että tässä vasta koeteltiin kaupankäynnin mahdollisuuksia, eikä se ollut Ranyardin paikka osallistua keskusteluun ja kyseenalaistaa niitä kalleimpia tarjottavia hevosia. Sen sijaan palkkasoturin katse arvioi hevosia ja erityisesti niitä, joita tuo toinen oli lähtenyt hakemaan.

“Katson, että saat hyvän hevosen edullisesti”, Ranyard hymyili vähän Naenijalle pieni pilke silmäkulmassa, kun he odottivat isäntää saapuvaksi paikalle. Tuskin meni muutamaa minuuttia kauempaa, että kauempana sijaitsevasta päärakennuksesta tuon nuoren miehen saattamana. Palkkasoturi ei voinut olla huomaamatta sitä, että hän oli jo nähnyt tämän aiemmin. Toissailtana kapakassa tuo isäntä oli istunut seinustalla ja tehnyt jo muutaman eleenkin tappeluun osallistumisesta ja lopettamisesta ennen kuin Ranyard oli noussut ja puuttunut tappeluun. Tämä samainen karkeahiuksinen, nyt toissailtaista huomattavasti siistimmän ja huolitellumman näköinen: hiukset oli harjattu taakse päätä myöden, parta oli suorassa ja siistit, yksinkertaiset, mutta laadukkaat vaatteet ja mustat saappaat loivat hyvin huolitellun ja arvovaltaisen ilmeen sen kapakassa olutta nauttimassa olleen huolittelemattoman ja vapaalla olevan miehen sijasta. Tämä ei välttämättä ollut ainakaan Naenijan kannalta lainkaan huono asia - tuo isäntä oli jo nähnyt

“Tervetuloa”, tämä tervehti lyhyesti Naenijaa ja Ranyardia vilkaisten arvioiden sekä Naenijan mukana ruohotupsua tavoittelevaa Gustya. Pisimpään miehen katse kuitenkin viipyi Ranyardissa, miehen olemuksessa ja erityisesti nyt päivänvalossa hyvin näkyvissä haarniskan yksityiskohdissa, ja sen kuluneissa ja kärsineissä kohdissa.
“Kuulinkin, että madame etsii uutta nelijalkaista matkakumppania? Toivottavasti voimme tarjota teille jotain sopivaa”, tämä nyökkäsi syvään Naenijalle riistäessään katseensa viimein Ranyardin haarniskasta ja aseista takaisin parantajaan sekä tämän olalla roikkuvaan liskoon. Heidän pohdintansa kuitenkin keskeytti Hadeksi kutsuttu mies, joka talutti viiden hevosen lauman johtajatammaa muiden seuratessa perässä. Ranyardin katse vaelteli parissa ensimmäisessä hevosessa, ja nämä näyttivät nuorilta, ehkä korkeintaan viisivuotiailta. Matkalle lähtevä hevonen saisi kyllä olla vähän vanhempikin, viisi olisi aika rajoilla, seitsemän kuulostaisi jo paremmalta. Lisäksi mies ei pitänyt tuon ensimmäisen ryhdistä, joka kertoi tämän tuijottavan ja katsovan jo nyt jokaista varjoa, liikkuvaa asiaa ja tuttujakin asioita.
“Kuulisimme mielellämme esittelysi myytävistä hevosistasi”, Ranayrd keskeytti sitten isäntää arvioiden vilkaisten. Tämän kulmien kohotus kertoi palkkasoturille pienestä yllättyneisyydestä, mutta se peitettiin pian. Ehkä tämä ei ollut odottanut Ranyardin osallistuvan kaupantekoon?

“Tuo ensimmäinen on Matildan toisiksi nuorimmainen, nyt viiden vuoden ikäinen. Perinyt isältään ainakin loistavan kestävyyden ja rakenteen, tamma pääsee kyllä reippaasti pitkiäkin matkoja”, isäntä osoitti ensimmäistä, lähes mustaa hevosta, jota Hade talutti heidän eteensä aidan luokse. “Tämä toinen”, tuo näytti edelleenkin lähes mustaa tammaa. “On vähän nuorempi, neljän, mutta kasvanut nopeasti jo aikuisen mittoihin. Vähän rauhallisempi ja hitaampi liikkeissään, mutta laadukas nuori”, Ranyard kohotti kulmiaan vähän.
“Etsimme ainakin viiden, mutta mieluummin seitsemän vuoden ikäistä hevosta, joka on varmasti jo lopettanut kasvamisen ja aikuistunut vähän. Vähän vanhempikin käy, kunhan se on terve”, palkkasoturin sanat saivat isännän kulmat vähän kurtistumaan, kun tämä alkoi sisäitää, ettei saisi parhaita tammojaan myytyä tällä kertaa, vaikka tämä palkkasoturi - ja ilmeisesti nainenkin näyttivät kieltämättä varakkailta. Nainen varsinkin matkaseurastaan päätellen… ellei näillä ollut jotain… muuta kuin henkivartija - suojeltava -suhdetta taustallaan?
“Totta kai”, isäntä nyökkäsi syvään Ranyardille. “Tämä taaimmainen on kymmenen vuoden ikäinen, tullut minulle noin vuosi sitten. Rauhallinen, mutta askel on pitkä ja varma”, Ranyardin katse vaelsi ruskean ja valkoisen kirjavaan tammaan, joka selkeästi oli lauman alimmainen. Mutta tämä näytti kohtalaisen vankalta, ja rakenne huomattavasti tasapainoisemmalta kuin etualalla olevilla varsoilla.
“Entä tuo kirjavan vieressä oleva?” Ranyardin katse vaelteli punaruskeaan tammaan tämän aiemman vierellä. “Se on jo kuulemman mukaan neljäntoista, en usko, että siitä on enää kovin hyväksi matkaseuraksi”, jokin kuitenkin näytti muistuttavan Nazia Ranyardin silmään: työhevosmallinen ruskea hevonen näytti nuokkuvan siinäkin jo, vähän erillään muista. Se kertoi, ettei tuo huutelisi kavereidensa perään, ja tuskin säikähtäisi ties mitään, mitä vastaan tulee.
“Mitä hintoja pyydät eri hevosistasi?” Ranyard kysyi sitten, mutta miehen katse vaelteli edelleen tässä punaruskeassa tammassa ennen kuin palasi takaisin isäntään.

“Nämä etummaiset nuoret ovat neljäkymmentä deneä”, isäntä sanoi viimein, hetken mietittyään. “Taaimmaiset lähtevät halvemmalla, mutta suosittelen pitkän matkan seuraksi nuorta ja reipasta ratsua”, tämä ei ollut huomaavinaankaan Ranyardin tuhahdusta, joka kertoi enemmän kuin tarpeeksi tuon mielipiteestä isännän hinnoitteluun.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kun mentävä on

Post by Kide »

"Kiitos." Nana nyökkäsi Ranyardin lupaukselle ja salli omillekin kasvoilleen pienen hymyn. Se tosin haihtui melko nopeasti haltian katsellessa laitumelta kerättäviä hevosia. Nana ei tuntenut olevansa lainkaan omalla maaperällään täällä. Hänellä olisi riittänyt tietoa lentävistä tuliliskoista kirjaksi asti ja parantajan taidoillaan hän olisi voinut - ainakin ennen - yllättää vanhemmankin ikäluokan parantajan, mutta niistä taidoista kumpikaan ei auttaisi häntä nyt. Haltia tajusi olevansa pitkälti Ranyardin tiedon varassa, eikä nauttinut siitä lainkaan. Ennen Nana oli pärjännyt itsekseen ja tiennyt tasan mitä teki, mutta kerta kerran jälkeen hän tunsi olevansa enemmän ja enemmän riippuvainen muista. Dionessa ja Metiksessä tämä saisi viimein loppua, siihen haltia luotti, kun ei muutakaan voinut.
"Kiitos." Isäntä oli saapunut tervetulotoivotuksineen ja Nana loi yllätyksekseen hieman tutun näköiselle miehelle ystävällisen hymyn. "Kyllä vain, etsin itselleni sopivaa ratsua tulevaa matkaa jouduttamaan", haltia vastasi isännälle miettien, miksi mies näytti niin tutulta. Nana oli tottunut siihen, että kuten Nafi myös Ranyard veti katseita puoleensa, mutta maatilan isännän katse pysyi haarniskassa hämmästyttävän pitkään. Siltikään Nana ei osannut yhdistää miestä parin päivän takaiseen kahakkaan.
Nanan onneksi Ranyard otti ohjat ja haltia itse jäi helpottuneena vain kuuntelemaan keskustelua. Hänen katseensa seurasi Ranyardin katsetta hevosesta toiseen, mutta Nanalla ei ollut aavistustakaan mitä palkkasoturin katse ratsuista löysi. Haltia näki vain nuorempien hevosten kiiltävän karvan ja reippaan olemuksen tai ainakin sellaiseksi hän hevosten ympärilleen vilkuilut ja pärskähdykset tulkitsi. Toki Nanakin ymmärsi heti, että etumaiseksi näytille tuodut yksilöt olivat ne kalleimmat, ilmeisen tunnetusta suvusta kun olivat. Ranyardin kysymys tasaisen ruskeasta tammasta vahvisti sen minkä Nanan katsekin oli jo huomannut: jokin hevosessa kiinnosti palkkasoturia kaikkein eniten. Nanan silmiin hevosen rauhallisuus ja erillään olo näytti lähinnä apaattisuudelta. Toisaalta se myös voisi tarkoittaa hinta, johon haltialla oli varaa.
Nafi vuoroin kurotteli kaulaansa ja vuoron vetäytyi taaksepäin suurten karvaisten kavereiden läheisyydestä. Hevosten tuhahduksiin lisko vastasi omillaan ja pälyili sinne tänne oransseilla silmillään. Heitä ensimmäisenä tervehtimään tullut nuorukainen seurasi sivusta liskon liikehdintää hämmästyneenä. Nana tuskin edes huomasi Nafin rimpuilua, niin tottunut haltia siihen oli.
Nana nyökkäsi kiitokseksi isännän selvityksille hevosista, mutta kääntyi sitten Ranyardin suuntaan. "Tuo ruskea tamma takana, uskotko sen olevan sopiva?" haltia kysyi suoraan.
"Paljonko pyydät siitä?" Nana kääntyi sitten kysymään isännältä. "Ja saisimmeko nähdä sen lähempää", haltia vielä pyysi. Hän käänsi katseensa takaisin ruskeaan hevoseen mieluummin kuin katsoi isännän hyvin peiteltyä, mutta siitä huolimatta näkyvästi epäuskoista ilmettä.
Nanalla ei ollut käynyt edes mielessä, että häntä saatettaisiin pitää rikkaana Ranyardin seuran tähden.
Tummatukkainen nuorukainen havahtui Nafin lumoista isännän viittaukseen ja hyppäsi ketterästi aitaukseen ohjaamaan punaruskean tamman aidan viereen. Tamma tervehti heitä ruohontuoksuisella puuskahduksella ja pitkän harjansa ravistelulla. Nafi nytkähti ensin taaksepäin ja jäi sitten tuijottamaan hevosen tummiin silmiin pää kallellaan Nanan kurottaessa taputtamaan tamman kaulaa.
"Ja jos teiltä löytyy tilaa uudelle aasille, se pudottanee hintaa ainakin viidentoista denen verran?" Nana vilkaisi isäntää kohden odottavasti. Itse haltia oli Gustysta maksanut 12 deneä ja toivoi vain saavansa omansa takaisin, mutta hän tiesi toreilla kiertelynsä ansiosta sentään jotain tinkaamisesta, vaikka yrttiostoksilla summat olivatkin huomattavasti huokeampia.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kun mentävä on

Post by Tinanja »

“Se näyttää parhaalta vaihtoehdolta tällä hetkellä”, Ranyard vastasi Naenijan sanoihin isännän pettymykseksi. Tuo ruskea tamma näytti vankalta, ja lähemmäs tuotaessa käveli suorin, matkaavoittavin ja tasaisin askelin. Sitä ei näyttänyt hetkauttavan Naenijan hapuileva taputus, Nafin tuhahdukset tai mikään muukaan, mitä pihapiirissä tapahtui. Matkustamista ajatellen tuollainen luonteenpiirte olisi loistava, varsinkin kokemattomampaa matkustajaa silmälläpitäen. Näin nopealla vilkaisulla Ranyardin mielestä myös tuon jalat ja rakenne tukisivat tasaista matkantekoa, eikä hevosen kunnossa näkynyt mitään hälyttäviä merkkejä laiminlyönnistä tai sairauksista. Hintaan tai Gustystä Naenijan pyytämään summaan Ranyard ei sanonut ainakaan vielä mitään, mutta miehen katse oli tiukasti tuossa ruskeassa tammassa ennen kuin se vaelteli takaisin hevosiaan esittelevään isäntään, jonka kasvoilta ei ollut vaikea lukea tyytymättömyyttä ilmeiseen hevosvalintaan. Ennen kuin tämä ehti vastata Naenijan tarjoukseen aasista, oli Ranyard jo keskeyttänyt tämän ajatukset ja Gustyn arvioinnin sanoillaan.
“Näyttäisittekö miten se liikkuu käynnissä ja ravissa?” Ranyard vilkaisi isäntään ja sitten hevosta pitelevään nuorukaiseen, joka vain nyökkäsi lyhyesti ottaessaan ratsun ulos tarhasta. Isäntä ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä palkkasoturin katsoessa arvioivasti, miten tammaa talutettiin edestakaisin pihatiellä käynnissä ja ravissa työntekijän toimesta.
“Sillä on ahdas askel takaa, ja vasen takakavio on kengitetty liian pystyksi”, totesi Ranyard tarkasteltuaan tammaa pidemmän aikaa. Se saattoi johtua aiemmasta kavion halkeamisesta, tai vain huonosta valosta kengittäessä, mutta sillä voisi yrittää tiputtaa pari kultarahaa hinnasta. Takajalkojen asennossa ei ollut mitään hälyttävää Ranyardin silmiin, mutta ei hän voinut sanoa olevansa asiantuntija. Ehkä kengityksen vuoksi tuo takakinner näytti ahtaammalta, mitä olikaan? Oli miten oli, sekin voisi tiputtaa pari kultarahaa hinnasta, ja se sopisi varmasti erityisesti Naenijalle hyvin.

Miehen sormet kohosivat rapsuttamaan ratsua ohimennen ennen kuin tuo kävi nopeasti tuon tamman kehon lävitse löytämättä mitään sen kummempaa.
“Maksamme siitä kymmenen kultarahaa ja aasin”, totesi Ranyard viimein, isäntään arvioiden katsoen. Hän tiesi tarjouksensa olevan naurettava, ja isäntäkin varmasti näki sanojen lävitse. Ei kannattanut olla kuitenkaan yrittämättä, viisitoista-kaksikymmentäkin kultarahaa ja tuo ruokkoamattoman näköinen aasi olisivat hyvä kauppa tammasta.
“Ratsun iän ja kunnon huomioiden… Kaksikymmentäviisi kultarahaa ja aasi?” isännän tuhahdus kertoi Ranyardille siitä, että tämän tarjous sekä tammasta että aasista oli ollut naurettava. Ääneen hän ei sitä tohtinut sanoa - tuo hevonen todennäköisesti ei menisi vähään aikaan myynnin kautta muutenkaan, mutta ei hänellä ollut varaa luopua ratsusta pilkkahintaankaan. Siitä huolimatta, millaisen esityksen tuo haarniskaa kantava palkkasoturi oli toissailtana kapakassa vetänyt.
“Sitä voisi harkita, jos kengitys olisi suorassa, eikä ikää olisi sitä ainakin neljäätoista, mitä ilmoitit”, Ranyard kohautti olkapäitään huolimattoman näköisesti saaden varusteensa kalahtamaan. Tämä kiersi hitaasti hiekkatiellä tyynesti, lähes unessa seisovan ratsun mietteliään näköisenä.
“Kahdeksantoista kultarahaa ja aasi?” tämä vilkaisi nopeasti Naenijaankin jäädessään odottamaan isännän vastausta.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kun mentävä on

Post by Kide »

Ranyardin tarkempi arvio hevosesta kuulosti pelottavalta, varsinkin kun Nana ei täysin ymmärtänyt mistä puhuttiin. Hän päätti kuitenkin luottaa palkkasoturiin ja piti kasvonsa tyynenä kuunnellessaan kuinka hänen kenties tulevasta ratsustaan alkoi löytyä puute jos toinenkin. Oliko tämä nyt silkkaa hinnan laskemista vai todellisia ongelmia, jotka saivat Ranyardin harkitsemaan hevosta toiseen kertaan? Tarjous jonka palkkasoturi lopuksi esitti kertoi, että kyllä punaruskea tamma soveltuisi sittenkin Nanan matkakumppaniksi. Nana rentoutui huomattavasti, kun Ranyard aloitti hänen puolestaan hintakeskustelun. Haltia ei olisi ikinä itse uskaltanut lähteä niin alhaisesta hinnasta kuin kymmenestä denestä, Gustynkaan kanssa.
"20 kultarahaa ja sekin on jo liian vähän. Hevonen on jokaisen kolikon arvoinen, sen takaan", isäntä pisti takaisin.
"Minulla on varaa maksaa 19 deneä, siinä kaikki", Nana päätti viimein osallistua keskusteluun. Ei, hän ei ollut hyvä valehtelemaan ja isäntä näytti hetken epäröivän. Mies vilkaisi vielä kerran aasia, sitten varovasti Ranyardia ja lopulta tuon hartiat lysähtivät luovutuksen merkiksi.
"Hyvä on, hyvä on. Mutta tietäkää, että saitte Pamin pilkkahintaan." Isäntä oli ehdottomasti vakaakasvoisempi kuin Nana, mutta silti haltia osasi epäillä tuon sanoja. Nana luotti vahvasti Ranyardin arvioon, vaikka varmasti he pienen alennuksen saivatkin.
"Olkoon tämä kiitokseni siitä, ettei minun toissailtana tarvinut rypyttää vaatteitani kylän poikia ojentaessa. Vaikutatte kunnian mieheltä", isäntä lisäsi osoittaen sanat Ranyardille pienen nyökkäyksen kera. Nyt vasta Nana tajusi, miksi tämän miehen oli ollut tunnistavinaan. Tämä myös selitti, miksi isäntä oli seurannut Ranyardia niin uteliaasti. Vaikka kyseinen kahakka oli maksanut heille huoneet ja auttoi yllättävästi vielä täälläkin, ei Nanasta Ranayrdin luokkaantuminen ollut sen arvoista. Silti katse, jonka hän palkkasoturiin pikaisesti loi, tulvi kiitollisuutta.
Punaruskea tamma talutettiin ulos aitauksesta muiden hevosten palatessa laitumelle.
"Pamelian on tamman koko nimi. Ori Palseuksen sukua, seuraavasta naapurikylästä täältä itään. Hyvää sukua, erittäin hyvää", puhuessaan isäntä taputti heidän luokseen tuotua tammaa, ja Nana oli huomaavinaan myös haikeutta miehen katseessa, "mutta ei toki vedä vertoja Mahtavan Matildan suvulle." Viimeinen taputus ja haikeus oli tiessään, jos sitä edes oli oikeasti isännän silmissä ollut.
"Tarvitsette varmaan myös varusteet matkallenne?" Se oli melkein enemmänkin toteamus kuin kysymys ja aivan oikein oletettu. He suuntasivat tallirakennukseen ja pienen neuvonpidon jälkeen Nanalla oli hevosen lisäksi kaikki, mitä hän loppumatkalla tarvitsisi. Toki Ranyard piti edelleen huolen siitä, ettei mitään turhaa tuputettu mukaan ja että hinta pysyi kohtuullisena, kun seinillä riippuvien suitsien, satuloiden, huopien, laukkujen ja kaiken muun tavaran paljous sai Nanan hämmennyksiin.
Hetken Pamiin tutustuttuaan alkoi uuden nelikon kotimatka.

"Miten voin koskaan kiittää sinua tästä?" Tästäkin, Nana korjasi mielessään heidän kulkiessaan takaisin kylää ja samaa tallia kohti, jossa Naz edelleen asusti. Gustyn nykimisen sijasta Nanan taluttamana heitä seurasi ällistyttävän kuuliaisesti kulkena Pami. Nana ei voinut olla tuon tuostakin vilkuilematta taakseen. Hänellä oli oma hevonen! Nafi istui koko matkan haltian olalla häntä menosuuntaan päin ja katse hevosessa, mutta kaikella todennäköisyydellä aivan muusta syystä kuin ihailusta. Pami sen sijaan ei kiinnittänyt mitään huomiota pieneen liskoon.
Alku näytti lupaavalta eikä Nana voinut kuin ihmetellä, miten Ranyard oli osannut valita hevosten joukosta näin säyseän leidin. Matkan aikana hän vielä varovaisesti varmisti Ranyardilta, etteivät miehen tekemät arviot hevosesta olleet sellaisia, jotka vaikuttaisivat matkantekoon.
Huomenna he todella taas pääsisivät matkaan ja vaikka haltiaa huolettikin Ranyardin kunto, odotti hän myös liikkeelle pääsyä. Kohta hän taas olisi päivä päivältä lähempänä määränpäätään.

// Kiitos! Olipas siinä pitkät pätkät seikkailua näille kahdelle. Tästä on hyvä jatkaa ^^ //
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kun mentävä on

Post by Tinanja »

Kun Ranyard kuuli Naenijan osallistuvan tinkimiseen, tämä ei itse jatkanut enää keskustelua. Sopimus, johon tuo pääsi isännän kanssa kuulosti kohtuulliselta. Jos Ranyard olisi itse ollut myymässä tuota tammaa, hän olisi pyytänyt siitä enemmän. Ehkä pieni vaikutusvalta ja kapakkatappelu laskivat summaa juuri sopivan kolikkomäärän, jotta se sopi Naenijankin kukkarolle. Isännän sanoille Ranyard vain nyökkäsi, muttei vastannut sanallisesti siihen mitenkään. Ei mennyt pitkään, että uudelle, punaruskealle tammalle löytyivät sopivat varusteet: satula satulalaukkuineen, suitset, riimu ja pitkä naru, josta Naenija saikin johdattaa uuden ratsunsa kohti talleja ja kievaria.

“Älä turhaan kiitä”, Ranyard totesi Naenijalle, kun tämä mietti ääneen, miten voisi kiittää häntä. Ei hän tarvinnut kiitosta, se tuntui… väärältä. “Sinulla on nyt hevonen, joka varmasti vie sinut Dioneen saakka”, palkkasoturi jatkoi sitten, vilkaisten olkansa ylitse ohimennen Naenijaa, tämän olalla keikkuvaa liskoa ja hevosta, jota ei näyttänyt paikanmuutos häiritsevän lainkaan.
“Se kannattaa kengittää uudelleen ennen lähtöä”, Ranyard totesi vielä, kun he viimein pääsivät takaisin talleille saakka. “Lähdemme varmaan huomenaamulla?” Ranyard ei melkein odottanut enää vastausta, sillä tiesi sen jo. Oli päästävä takaisin tien päälle… tai siltä hänestä ainakin tuntui. Sitä paitsi, hän oli tyytyväinen, että Naenija oli saanut erittäin hyvin hevosen erittäin hyvään hintaan.

//Kiitos mielenkiintoisesta pelistä itsellesi!
Locked