Page 3 of 3

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Posted: Sat Jan 11, 2020 3:07 pm
by Tinanja
Atlashaltian tavaroiden seasta oli löytynyt tuolle kaikennäköistä kuivaa naposteltavaa ja se paksu, nahkakantinen muistikirja, jota tämä aina kantoi mukanaan. Hämärtyvästä ja viilentyvästä illasta huolimatta tämä oli kaivanut esiin sulkakynänsä, musteensa ja kirjasi jälleen tapahtumia ylös. Vaikka tämä olikin vetäytynyt täysin omiin oloihinsa leirin reunamille, vaelteli tämän katse toisinaan seurueen jäsenissä kulmien kurtistuessa mietteliäänä. Erityisen pitkiä katseita tämä loi heidän uusinta seurueen jäsentään kohtaan, ja sulkakynä heiluen kirjasi huomioitaan ylös. Hänen matkapäiväkirjansa tämän hiekankin keskellä olisi oltava riittävän tarkka jopa Atlaksen historiankirjoihin. Muutaman ylimääräisen kulmienkurtistuksen sai aikaan hiekka, jota tuntui olevan kaikkialla, liian lähellä ja liian kaukana, mutta sekään ei saanu Atlashaltiaa keskustelemaan, tai osallistumaan leirin pystyttämiseen oman hevosensa hoitamista enempää. Nuo muut saisivat ihan keskenään tehdä, mitä halusivat.

Sen sijaan nuotion valonkajastuksen reunamilta paikkansa löytänyt Taenyathar oli nojautunut haltiahahmossaan yhtä kiviaidan kappaletta vasten istumaan. Vaikka tämä näyttikin näennäisen rennosti nojailevan aitaan hupun varjostaessa tuon kasvoja, seurasi lohikäärme tarkasti kaikkia tapahtumia, keskusteluja, ja erityisesti Liniksi esittäytynyttä henkilöä. Tämän tarina tuntui saavan yhä erikoisempia ja epäuskottavampia käänteitä. Mikäli osakin tuosta puheesta piti lähellekään paikkaansa, tämä voisi tuoda suuren ongelman hänen… tavoitteisiinsa. Sentään Ezramin ja Eliezen keskustelun perusteella vaikutti siltä, että hän ei ollut ainut, joka ei niellyt tuon syöttämää köyttä ongelmitta.

Liniä suurempi uhka todennäköisesti olisi ryhmädynamiikka, ja se, miten tämän Linin ilmestyminen voisi siihen vaikuttaa. Syvä huokaus karkasi Taenyatharin huulilta tämän vilkaistessa aavikon hiekkaan ja kuumuuteen tuskastunutta Llianjinia, ja aina niin viattoman näköistä Iochimia. Katse vaelteli kirjaansa jotain raapustavasta Aleosta takaisin Ezramiin ja Eliezeen. Ezram oli varmaan harjannut hevoset jo kolmeen kertaan, eikä lohikäärme voinut moittia vanhaa soturia siitä edes mielessään. Tuo tuntui vielä kaikkein vähiten sulattavan mitään, mihin liittyi magiaa, kun taas toinen ryhmän… vanhemmista jäsenistä tuntui imevän kaiken magiaan vähänkin liittyvän huhunkin itseensä. Taenyathar ei osannut sanoa, kummasta ja kumman reaktioista olisi enemmän huolissaan.

Aika näyttäisi, mihin tämä kääntyisi. Lohikäärmeen usko siihen, että kaikki kääntyisi oikein ja hyvin oli rakoillut jo aikansa, mutta tämä ei ainakaan eheyttänyt tilannetta millään lailla.

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Posted: Thu Jan 16, 2020 8:24 pm
by Kuparirapu
Pidellessään viileää kangasta silmillään Llianjin ei nähnyt kuka hänen vierelleen pysähtyi, mutta raskaita askeleita säestävästä nahan ja metallin ääntelystä hän epäili Ezramia. Vanha haltia haparoi vapalla kädellään ja otti vastaan tarjotun esineen, jonka hän tunnisti pulloksi vasta tuntiessaan sen sisällä hölskyvän nesteen. Kohotettuaan pulloa kiitollisella eleellä sinnepäin missä hän kuvitteli Ezramin vielä seisovan Llianjin nosti oletetun vesileilin huulilleen ja hörppäsi virvoittavan kulauksen.
Paitsi että pullonsuusta valuva neste ei ollutkaan vettä, vaan tuntui kuin hän olisi kumonnut suuhunsa jonkun liemenkeittäjän padanpohjalle sakkautunutta moskaa. Ja pahaksi onnekseen Llianjin meni vielä nielaisemaan, jolloin poltteleva neste tuntui jäävän jumiin hänen kurkunpohjalleen. Säädyttömästi pärskähtäen Llianjin ponkaisi istumasta kuin pistettynä ja kompuroi polvilleen, henkeään haukkoen ja viskipisaroita sylkien. Hänen kurkkuaan raastoi ja poltteli, ja Llianjin yritti silmät valuen saada hengityksensä kulkemaan. Joku pelasti viskipullon hänen käsistään ennen kuin se kaatui ja valui hiekkaan, jollon vanha haltia kykeni keskittymään omaan ahdinkoonsa. Hetken yskimisen jälkeen solmu hänen kurkustaan aukeni, tai ainakin se höllensi otettaan, ja Llianjin saattoi vetää rauhassa keuhkonsa täyteen. Hänen huulensa olivat alkoholista ja syljestä tahmeat, ja silmäkulmiin nousseet kyyneleet kirvelsivät iholla kuin suolarakeet. Niin paljon kuin Llianjin olisi halunnut räjähtää tuolla hetkellä Ezramille ja ripittää keuhkojensa täydeltä tämän ajatusta alkaa ryypiskellä tällaisessa tilanteessa, hänellä ei yksinkertaiseti ollut voimia siihen. Työntäessään itsensä hitaasti ja vaivalloisesti takaisin istumaan Llianjin tuli kiusallisen tietoiseksi kuinka hän, Metiksen opettaja ja arvostettu maagikko, joutui pyyhkimään kasvojaan puhtaaksi kuin jokin kujanpohjalle unohtunut tapajuoppo. Ja muiden ryhmän jäsenten tuijotus ei sekään ollut omiaan parantamaan Llianjinin oloa tippaakaan.
"Älä enää...tarjoa tuota...minulle," hän raakkui ja yski uudelleen, pyyhkien kostealla liinalla suupieliään puhtaaksi.

Keskustelu onneksi lähti uudelleen liikkumaan, Ioachimin kysymyksen nostaessa pinnalle kysymykset joita he kukin olivat pyöritelleet mielessään lähdöstä asti. Ja nyt Lin lausui ääneen sen, mitä Llianjin oli epäillyt aikaisemmin. Eikä haltian äänessä kuulunut epäröintiä, mikä sai Llianjinin katsomaan tätä vakavana. Jos tilanne olisi ollut toinen, hän olisi kenties haastanut tuota päätöstä jollain tavalla. Kysynyt Liniltä, eikö jäljellä ollut todellakaan mitään muuta vaihtoehtoa. Mutta nyt kyseessä ei ollut vain tämän vieraan haltian ja tämän ystävän välinen suhde, vaan tuon henkilön päätöksestä riippui myös lukeattomien muiden henki. Llianjin tiesi ettei siis yrittäisi estää Linin kättä jos hetki koittaisi, mutta se ei tarkoittanut etteikö hän olisi tuntenut sydämessään häivähdystä myötätuntoa tuon puolesta.
"Onko sinulla aavistustakaan, minkä vääryyden hän haluaisi korjata?" Llianjin kysyi, ja rykien kaivoi oman vesilieilinsä esiin. "Koska se että haluaa tehdä jotain, vaikka kuinka jaloa, ei välttämättä tarkoita että täytyy. Oletan että kaikilla meillä on mielipide siitä, miten asiat voisivat olla paremmin, mutta kaikesta huolimatta olemme vain yksittäisiä ihmisiä ja haltioita jotka kykenemme näkemään vain kapean osan tästä maailmasta elämässämme. Sillä jos minulle ojennettaisiin tuollainen mahdollisuus muuttaa asioita, en tarttuisi siihen, koska en voisi tietää montako elämää tulisin pilaamaan vain siksi että haluaisin tehdä hyvää. Ja sen virheen voi tämä ystäväsikin tehdä, olivat hänen pyrkimyksensä sitten kuinka jalot tahansa."
Puhuessaan Llianjinin katse liikkui hetkeksi sivummalle. Aleon hän ohitti heti, koska tässä asiassa hän laski Atlashaltioista parhaatkin samaan joukkoon kuin kaikki muutkin, mutta Taenyathar oli jotain muuta. Lohikäärme oli varmaankin samaa mieltä hänen kanssaan, hehän olivat vain yksinkertaisia pikku kuolevaisia tämän silmissä.
"Mitä pidempään asiaa tarkastelen, sitä enemmän näen meidän ajattelumme eroavan," hän tuumi mielessään. Edes hän, jopa vuosituhannen elänyt haltia, ei voinut ymmärtää lohikäärmeen liki ajatonta tapaa katsoa ympäristöään.

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Posted: Wed Jan 22, 2020 8:41 pm
by Anlie
Linin yritys lohduttaa uusia seuralaisiaan upposi ainakin osittain Ioon, saaden tämän vastaamaan Linin sanoihin nyökyttelyllä ja hymyllä. Aiemminhan heillä ei ollut edes aavikkoa tuntevaa opasta, se lisättynä päättäväiseen etenemiseen, varmasti he olisivat aavikon toisella laidalla ennen kuin huomaisivatkaan. Kärventynyt nahka parantuisi aikanaan ja määränpäässä koko pirullinen matka unohtuisi. Äkillinen rykinä sai Ion miltein nielaisemaan oman iltapalansa väärään kurkuun ja päätyi samaan johtopäätökseen kuin ilmeisesti polvillaan kakova maagikin. Ezramin tarjoamiin leileihin tulisi suhtautua tietynlaisella varovaisuudella.

Myöhemmin Io pisti merkille miten Elieze ja Ezram supattivat jotakin keskenään. Kun Ezramin katse hakeutui Liniin, Ioa kävi haltiaa hieman sääliksi. Kuinkahan pitkään tämä oli ystäväänsä etsinyt, ja nyt kun hän oli joltakin uskaltautunut pyytämään apua, joutui hän ristikuulustelun ja epäilyn kohteeksi. Erikoisesta esittäytymisestään huolimatta hän ei toistaiseksi ollut ollut muuta kuin avuksi.

”Hallita aikaa?” Io ehti puoliksi huudahtaa epäilynsä ulos, mutta vaikeni Llianjinin kysymyksen tieltä, kun tämä tuntui suhtautuvan moiseen väitteeseen täysin vakavissaan. Taenyatharin ja Keldruthin tapaamisen jälkeen Ioachim oli valmis uskomaan melkein mitä tahansa, silti ajan kulkuun puuttuminen tuntui niin kaukaa haetulta, että hän ei oikein edes ymmärtänyt miksi Llianjin puhui asiasta niin kohtalokkaasti. Ensimmäinen asia, joka Ion mieleen oli pälkähtänyt, jos hän saisi sellaisen tilaisuuden, oli varmasti niin pieni ja mitätön, että se tuskin vaikuttaisi kenenkään muun elämään, kuin sen Feimeriläisen pikkupojan. Mutta ehkä varkaalla olikin mielessään jokin suurempi, koko manteretta järkähdyttävä epäkohta, jolloin Io pystyi käsittämään maagin huolen ja Linin järkähtämättömyyden. Taenyathar oli ollut hiljaa koko matkan aavikolla, eikä Io odottanutkaan että tämä olisi sanonut mitään, eikä hän todellakaan aikonut kysymystään esittää, sen verran kunnioitusta lohikäärme hänessä herätti. Silti Io syrjäkarein vilkaisi kiviaitaan nojailevaa hahmoa, kuin toivoen että tämä vahvistaisi koko jutun olevan vain kuten Lin oli asian esittänyt, kertomus.

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Posted: Fri Jan 31, 2020 11:53 pm
by Arlin
Hetkellisestä hämmennyksestä päätellen Ezram ei selkeästi osannut odottaa Lalfarin yhtäkkiä tulevan kyselemään tältä yhtään mitään. Muilla olisi todennäköisesti samankaltainen reaktio samankaltaisessa tilanteessa. Eihän Lalfar tuntunut kuuluvan luonnollisen oloisesti koko seurueeseen. Toisaalta eipä taitanut ketään heistä. Vaikka he olivat kaikki kauan yhdessä matkustaneet ja kohdanneet monia vaaroja, eivät he varsinaisesti olleet ystäviä keskenään. Kaikesta huolimatta Ezram kääntyi katsomaan taakseen Liniä ja näytti pohtivan erittäin tarkkaan tämän olemusta. Tämän katseesta jo näki, että tämä osasi arvioida monien vuosien kokemuksen pohjalta asiantuntevasti Linin mahdolliset armeijataustat. Lalfarin harmiksi Ezramin arviot osuivat liiankin hyvin yhteen puolhaltian epäilyksien kanssa. Lalfarin katseeseen ilmentyi näkyvää pelkoa. Oli toki mahdollista, että Ezram oli kaikesta huolimatta väärässä tai kaikki oli vain julmaa yhteensattumaa Lalfarin tietämyksien kanssa. Puolhaltia toivoi asian olevan vain niin, hänellähän ei ollut mitään varsinaisia todisteita Linin taustoista.
"Pelkkä... aavistus", Lalfar vastasi Ezramille katse harhaillen tyhjänä miehen jo moneen kertaan tarkastamissa riimuissa. "Pysy varuillasi", Lalfar vilkaisi sitten Ezramia silmiin lyhyesti ja käveli takaisin nuotiolle, normalisoiden ilmeensä jotakuinkin neutraaliksi poistuessaan.

Lin huomasi seurueen ihmisten yllättyneet kasvot hänen kertoessaan Ajattomasta salista. Kenties kaikki eivät olleetkaan kuulleet joitakin hänen mielestänsä kohtalaisen tunnettuja yksityiskohtia legendasta. Ihmisten kohdalla se oli toisaalta paljon ymmärrettävämpää, sillä olihan vanhakin ihminen elänyt tässä maailmassa varsin lyhyen aikaa muihin rotuihin nähden ja siten kuullut tarinoita vähemmän. Haltioilla ei näyttänyt olevan mitään reaktiota Linin kertomaan ominaisuuteen Ajan salista, joten ainakin osa tiesi siitä.

"Olette hyvä mies, herra Shalheira", Lin kehui Llianjinin ajatuksia. Tällä vaikutti olevan terve näkemys maailmasta ja se nosti Linin luottoa mieheen. "Mutta pelkään pahoin, että vanha ystäväni ei ajattele yhtä jalomielisesti. Aikoinaan ehkä. Nykyisin hänen mielensä on syvän petoksen muovaamat. En tiedä tarkalleen, mitä hän aikoo, mutta en kuitenkaan usko hänen tavoittelevan kostoa. Hänen omien sanojensa mukaan, hän aikoo korjata maailman juurilta asti", Lin selitti, äänen värähtelevän vähän. Haltia nojautui polviaan vasten ja madalsi katseen jalkojensa juurelle hiekkaan. Hän oli sanonut hiukan liikaa, mutta Lin uskoi motiivin avaamisen olleen tarpeen. Enempää hän ei kuitenkaan halunnut puhua asiasta, ei ennen kuin Ajan miekka on saatu pois vääristä käsistä. Lin hypähti ylös.
"Meidän on parasta mennä aikaisin nukkumaan. Tarvitsemme kaiken mahdollisen levon, mitä ehdimme illan viileyden ajasta saamaan. Tuleva matkamme on pitkä, rankka ja vaarallinen", Lin ilmoitti katsellen kaikkia. Haltia ei jäänyt odottelemaan, vaan käveli suoraan hevosensa luo hakemaan tarvikkeensa nukkumista varten.

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Posted: Thu Feb 06, 2020 9:22 am
by Kide
Ezram nykäisi pullonsa Llianjinin kädestä pois ja painoi sen rintaansa vasten. Sinne menivät hänen kallisarvoiset viskinrippeensä, syljen seassa hiekkaan. Hän sulki pullon tarkasti.
"En ajatellutkaan", Ezram murahti hiljaa, ymmällään siitä miten tämä menikään näin pieleen. Hän oli kuvitellut antavansa vanhalle haltialle keinon rentouttaa hieman niin oloaan kuin mieltään, mutta onnistuikin vain kiristämään sitä. Vanha sotilas oli tarjoamaisillaan kättään auttaakseen hengityksensä tasaantumaan saaneen Llianjinin ylös, mutta vetäisi senkin pois näyttäessä siltä, ettei haltia halunnut apua tai sen enempää katseitakaan puoleensa juuri nyt. Olkiaan kevyesti kohauttaen Ezram käveli tallettamaan pullon turvallisesti takaisin satulalaukkuunsa.

Aavistus? Ezram mietti Eliezen vastausta. Mitähän muuta tuo nainen osasi aavistella hiljaisen ulkokuorensa suojissa? Olisi syytä pitää mielessä, että ainakin tällaisia asioita.
Hän nyökkäsi naisen varoitukselle, varuillaan oloon häntä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Eliezen lähtiessä Ezram tarkisti vielä viimeiset solmut, mutta lähti lompsimaan takaisin nuotiolle pian naisen kintereillä.

Llianjin iski suoraan Linin kertomaan kiinni kyseenalaistamatta mitään. Aivan kuin tuo oli ottanut Ezramin tarjoaman pullon vastaan selvästi olettaen saavansa jotain aivan muuta kuin mitä se sisälsi. Toki juoman tilanteessa tarjottava olisi aivan yhtä hyvin voinut olla vesileili ja oletus jokseenkin tutuksi tulleen seurueen jäsenen kohdalla oli odotettavissa. Mutta saman ei olisi pitänyt päteä vieraaseen kulkuriin. Eikö iäkkäällä haltialla olisi luullut olevan niin paljon kokemusta, että se ei uskoisi kaikkea mitä hänelle syötettiin. Vai oliko tämä keskusteltu taas yksi merkki siitä, että moni tiesi asioista ja niiden syvyydestä paljon enemmän kuin oli valmis paljastamaan? Oliko se tahatonta vai sittenkin tarkoituksellista pidättyväisyyttä, sen Ezram olisi halunnut tietää. Vai sittenkin vain pelkkää typeryyttä. Etenkin sen vanha sotilas olisi mielellään tiennyt, jotta olisi voinut varautua tulevaan tarpeellisella varauksella. Jälleen Ezram olisi voinut kysyä itseltään, mitä edes teki täällä, mutta viimeistään nyt se oli myöhäistä.
Ja jos tämä kaikki osoittautuisi todeksi, olisi koko reissu yhtä käsittämätön kuin arvokaskin, joten paras olisi katsoa mihin kaikki päättyisi.
Linin mainitsema petos herätteli Ezramin uteliaisuutta ja nosti miehen tuuheiden kulmakarvojen alta pilkottavan katseen haukkamaiseksi. Hänelle ei kuitenkaan jäänyt tilaisuutta pyytää mainintaan tarkennuksia. Jopa hän ymmärsi Linin sanoista ja eleistä, ettei haltia puhuisi enempää. Ei kovin luottamusta herättävää, vanha sotilas tuumi itsekseen oikaistessaan jalkansa ja nojautuessaan paremmin satulalaukkuaan vasten. Uni tulisi tosiaan tarpeeseen, mutta Ezram tiesi olostaan ettei saisi vielä hetkeen unta eikä hänellä näin ollen ollut vielä kiire alkaa valmistella omaa nukkumapaikkaansa. Mies suunnitteli istuvansa siinä kunnes alkaisi nuokkumaan. Samalla hän ehtisi vielä tarkastella koko tätä seuruetta heidän iltapuuhissaan.

"Pitäisiköhän meidän jaotella vahtivuoroja yöksi kaiken varalta?" Ezram heitti jossain vaiheessa iltaa pohdittavaksi. Saattoi olla, että heidän lepoaan seuraisi jätti jostain hämäryyden rajalta piilostaan, joka huomaisi jos heidät yritettäisiin yllättää ulkopuolelta, niin epätodennäköistä kuin se olikin. Mutta jos yllätyksiä tulisikin leirin sisältä...
"Entä pistääkö kukaan pahakseen, jos antaisimme seurueen uudelle jäsenelle vapautuksen tästä työstä? On kaikkien etu, jos aavikon asiantuntijamme on matkalla virkeä." Tuskinpa kellekään jäi epäselväksi Ezramin ehdotuksen oikea merkitys, mutta hän toivoi, että seurue olisi tarpeeksi viisas myötäilläkseen sitä turhia kyseenalaistamatta. Mukaanlukien Lin, jolle Ezramin ehdotus ei edes jättänyt erityisen helppoa tapaa kieltäytyä näyttämättä epäilyttävältä. Eliezen Ezram uskoi nyt ymmärtävän, samoin myös Ioachimin ja herra suurlähettilään sen sijaan saattoi luottaa pysyvän yhtä vaienneena kuin tähänkin asti. Mutta toivottavasti Linin kehut eivät vain olleet voidelleet Llianjinia niin hyvin, että hän oli valmis ottamaan toisen haltian itsestäänselvyytenä.

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Posted: Mon Feb 10, 2020 5:29 pm
by Tinanja
Llianjnin seuraavana yönä näkemä uni:

Vaikka yö tuntui viileältä pilvettömine taivaineen, ei se vienyt ympärilläsi lainehtivaa lämpöä mihinkään. Päin vastoin, uni tuntui normaaliakin virkistävämmältä, rentouttavammalta, parantavaltakin jopa päivän matkustuksen rasituksiin nähden. Kuin joku olisi syleillyt sinua vahtinut untasi, kun lepo vei untasi yhä syvemmäksi ja syvemmäksi, kunnes et ollut enää varma, nukuitko edes. Hitaasti, kun silmäsi avautuivat, näit tasaistakin tasaisemman, mitäänsanomattoman värin kaikkialla ympärilläsi, myös jalkojesi alla. Kuin olisit leijunut keskellä ei mitään.

Kaiken tyhjyyden keskeltä eteesi hahmottuu hitaasti ase, jonka kiiltävä terä, kullan ja jalokivin avulla koristellut osat välkähtelevät olemattomassa valossa lähes yliluonnollisesti. Miekka näyttää kevyeltä, jalolta aseelta, jonka maagisuus on käsin kosketeltavissa. Siinä on jotain hyvin samaa, mitä Taenyatharissa, tämän kiiltävissä suomuissa ja telepatiassa… siinä, miten koko maaginen olento aistii magian ympärillään, sisällään. Seisot Ajan Miekan edessä.
“Tämä ase on luotu usean lohikäärmeen magian avulla… sen kaltaista ei tästä maailmasta, tai sen ulkopuolelta löydy toista”, ääni ympärilläsi kaikuu kaikkialta, kuitenkaan tulematta mistään. “Sen magia… osaa toisinaan myös auttaa kantajaansa, vaikka ase tavoitteleekin omaa parastaan…”

“Salin avaamisen ja sen vapauttaman mahdin lisäksi yksi aseen suurimmista kyvyistä on siirtää kantajansa muutaman sekunnin ajassa taaksepäin, sijainnissaan taaksepäin… esimerkiksi iskun torjuakseen..:”, viimeiset sanat jäivät kaikumaan hitaasti, kunnes viimein viimeinenkin äänen kaiun osa katosi hitaasti, ja pimeys, sekä uni nielaisivat sinut jälleen.


// Llianjin heräsi lopulta unestaan: https://www.youtube.com/watch?v=a3f7n08yYUU&t=32s