Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Post Reply
User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Kide » Sun Sep 20, 2020 11:55 am

// Arlinia & Lalfaria odotetaan juttelemaan, Anlie heittäköön Ion soppaan mukaan jos ja kun siltä tuntuu! //

Tämän aavikon takaisen kylän elämä näytti rauhalliselta. Niukalta, mutta rauhalliselta. Nämä asukkaat ja vaeltajat saattoivatkin olla autuaan tietämättömiä kaukana rannikolla heränneestä pedosta. Kuten myös heidän seurueessaan liikkuvasta lohikäärmeestä. Saati jossain puiden kätköissä piileksivästä kivijätistä. Lisäksi nämä oudot asukit olivat hyväksyneet heidän yhtä oudon ja vielä nuhjuisemman seurueen yllättävän nopeasti osaksi paikan läpi kulkevan väen virtaa. Nopeammin kuin missään muualla. Kymmenen silmäparin sijaan heidän toimiaan tuskin tuijotti enää viittäkään. Ezramilla oli aikaa pistää tämä jos toinenkin asia merkille. Hänellä oli aivan liikaa aikaa, kun voimia ei juuri muuhun ollut kuin istumiseen ja syömiseen. Kuinka hyvää tämä lepotauko tekikään hänen keholleen ja kuinka huonoa hänen mielelleen. Ajatusten hyrrä kieppui hänen päässään pyörryttävää tahtia ja nykäisi Ezramin lopulta jaloilleen kylän laidalta, puun juurelta varjosta. Hän kesti mieluummin kivistykset lopen uupuneissa jaloissaan kuin tämän puristuksen päässään ja huomasi juuri keinon millä helpottaa oloaan.

"El... Lalfar", Ezram kutsui naista sivulta lähestyen ja jäykkiä askeliaan mahdollisuuksien mukaan kiirehtien. "Sinulla näyttäisi sopivasti olevan hetki aikaa, kuten on minullakin." Kuin sanojaan painottaakseen Ezram harppoi Larfarin eteen pysäyttäen tuon etenemisen. Paksut käsivarret nousivat muhkeaan puuskaan hänen rinnalleen ruskeiden silmien kiinnittyessä tiukasti naiseen. He olivat sopivasti sivussa torin hulinasta, jos tuota pientä aukiota toriksi saattoi kutsua, saati siellä liikkuvaa väkimäärää hulinaksi. Myös heidän leirinsä oli vielä sopivan matkan päässä, sivummalla kylästä. Täydellinen paikka pienelle keskustelulle, joka ei tarvinut ylimääräisiä korvia.
"Taannoinen juttutuokiomme iltanuotiolla jäi hieman kesken. Mitäpä jos kertoisit hieman lisää Linistä ja isästäsi? Mieluiten kaiken minkä tiedät." Ezram ei turhia kierrellyt, vaan halusi päästä suoraan asiaan kuten aina. Hän nyökkäsi läheisen puun suuntaan – hän ei halunnut seistä auringossa yhtään enempää kuin oli välttämätöntä aavikkokaavun hupun antamasta suojasta huolimatta. Vaikka Ezramin sanoissa oli ehdotus, se puuttui tiukasta äänensävystä ja ilmeestä, jolla mies Lalfaria katsoi. Osa tuosta järkähtämättömyydestä oli tarkoituksellista, mutta ei kaikki; Ezram oli liian väsynyt esittääkseen kilttiä eikä toistaiseksi nähnyt Lalfarin, varkaan ja valehtelijan, semmoista etua edes ansaitsevan. Juuri sen takia tämä olikin parempi hoitaa erossa muista, jotka lepsuilullaan eivät saisi oikeita vastauksia irti edes lapsesta. Ezramista nimittäin tuntui, etteivät he olleet kuulleet läheskään kaikkea minkä Lalfar tiesi, ja se asia oli parempi korjata mahdollisimman pian, pitäisi tuo nainen siitä itse tai ei.

User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 89
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Arlin » Sun Sep 27, 2020 5:06 pm

Jokaisen pikkukylän elämä vaikutti niin erilaiselta Phoeben vilinöihin nähden. Tässäkään kylän tapaisessa paikassa ei näkynyt hallituksen tai minkään muunkaan järjestön vaikutusta muuten kuin käytetyllä rahalla. Kaikki elivät vain omaa elämäänsä. Niin yksinkertaista ja vapauttavaa. Mikäli maailma ei olisi vaarassa, olisi helppoa unohtaa kaikki ja jäädä tänne. Tai kenties... he olivat väärässä. Tulevaisuus saattoi olla turvallisempi kuin mitä he kuvittelivat. Oli mahdollista, että mitään todellista vaaraa ei ollut. Puolhaltia vain tarkkaili hetken hiljaisena kyläläisten toimia. Lalfarin täytyi pudistaa päätään ajatuksille oikeasti jäädä. Tämä hiljaisuus ja toimettomuus vei ajatukset vaarallisille poluille. Ehkä hän pitikin Phoeben hälinästä enemmän kuin luuli.

Lalfar päätti lähteä kävelemään takaisin leirille. Sieltä varmasti löytyisi jotain pientä tekemistä päänmenoksi. Sivusta lähestyvä roteva hahmo tuli kuitenkin pysäyttämään puolhaltian matkan pysähtymällä Lalfarin eteen. Mitä ilmeisemmin jollakin toisella oli yhtä tylsää lepäillä toimettomana tässä kylässä. Ezram harvoin aloitti keskusteluja toisten kanssa, mutta nyt tämä välttämättä näytti haluavan lisää vastauksia. Eikä näyttänyt siltä, että vanhus hyväksyisi Lalfarilta kieltävää vastausta haluamalleen kyselytuokiolle. Puolhaltia ymmärsi vähemmilläkin vihjeillä siirtyä Ezramin nyökkäämään varjoiseen paikkaan. Lalfar olisi mieluusti jättänyt ylimääräiset keskustelut keskustelematta, mutta ei hänellä ollut oikeaa syytä kieltäytyäkään. Hänen täytyi silti varoa hiukan mitä sanoisi. Ei vain siksi, että tämä saisi jotain ongelmallista selville, mutta myös siksi, että Lalfarilla ei välttämättä olisi niitä vastauksia, mitä Ezram haluaisi. Ezram ehkä muistutti paljon puolhaltian isää armeijan muovaamalla olemuksella ja tavoilla, mutta tällä ei ollut samankaltaista eleganttisuutta hoitaa asioita. Eikä hänen isänsä edes ollut normaalia henkilöä elegantimpi.

Päästessä puun varjoon, Lalfar huokaisi syvään. "Olen varma, että kerroin jo kaiken merkittävän, jonka tiedän heistä", puolhaltia totesi lyhyesti vilkaisten Ezramia ja tuijottaen sitten metsän reunaa. Lalfarin äänensävy oli tällä kertaa melko vakava, melkein kylmä. Se oli poikkeavaa siitä, miten hän oli esittänyt itseään lähes koko matkan ajan Harjavan kievarista asti. Eikä Lalfarilla ollut tällä kertaa kyyneliä vuodettavana tai vihaa purettavana. Se oli melko luonnollinen tapa puolhaltialle vastata kysymyksiin.
"Mutta... Voin kai avaista pieniä yksityiskohtia, jos luulet sen auttavan mieltäsi", Lalfar totesi vilkaisten Ezramia sivusilmällä. "Mistä haluat minun aloittavan?"
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar

User avatar
Anlie
Posts: 160
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Anlie » Wed Sep 30, 2020 9:04 pm

Kylä oli nopeasti kierretty. Eniten tapahtumaa tuntui olevan sillä torintapaisella, joka vaikutti enemmän paikalta vaihtaa kuulumisia kuin käydä kauppaa, mutta se sopi Ioachimille. Aukea muistutti jollakin etäisellä tavalla kotia, kylässä kaikki tunsivat toisensa ja juttu jatkui siitä mihin se aamulla oli jäänyt, vaikka hänelle kasvot olivat vieraita ja hän oli ulkopuolinen. Ioachim täydensi ruokavarastojaan sillä vähällä mitä oli tarjolla ja kuunteli ohitse valuvia keskustelunpätkiä. Io tervehti kyläläistä jolta oli ostanut hedelmänsä ja vaihtoi tämän kanssa muutaman sanan: säästä, aavikon laidalla viljelystä ja kylän ohittavista matkaajista. Mitään erikoista kyläläisellä ei ollut kerrottavanaan, mutta Iosta tuntui mukavalta ihmetellä hetki jotakin niinkin arkipäiväistä kuin taimien suojaamista paahteelta. Kolikot ja hedelmät vaihtoivat jälleen omistajaa ja Ioachim oli jo askeltamassa takaisin heidän leiriään kohti, kun hänen huomionsa kiinnittyi käsityöläisen esille asettelemiin koruihin ja kauniilla kaiverruksilla koristeltuihin pieniin käyttöesineisiin. Pientä käsipeiliä tarkastellessaan Io huomasi poskipäidensä rusottavan punaisena liiasta auringosta ja parran sojottavan ruokottomasti pitkin leukaa. Matka oli jo kestänyt ja tulisi varmasti kestämään niinkin pitkään että hänen pitäisi hyvitellä niin poissaoloaan kuin ulkonäköäänkin, eikä hän tulisi pelkillä puhujanlahjoillaan pärjäämään. Ajatus sai, kaiken tapahtuneen jälkeen, nuorukaisen kurkun kuristamaan ikävästi, mutta tunne hävisi kun Io valitsi helyjen seasta kaksi pyöreiksi kiillotetuista kirkkaista kivistä sommiteltua rannekorua ja tinkasi niille mielestään siedettävän hinnan.
Io päätyi seuraamaan metsän reunaa suunnatessaan kohti heidän leiriään, eikä mietteiltään ja ostoksensa tutkimiselta huomannut matkatovereitaan, ennen kuin nosti katseensa kuullessaan näiden kylmäkiskoisen sananvaihdon. "Ai, hei", Io aloitti jo hymyntapaisella, mutta huomatessaan Ezramin tiukan katseen ja Lalfarin pakoon pyrkivän olemuksen, hymy jäi jonnekin hämmennyksen jalkoihin. "Kaikki hyvin?" Io kysyi, osoittamatta kysymystään oikeastaan kummallekaan.

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Kide » Fri Oct 02, 2020 10:34 am

Lalfar ei näyttänyt nauttivan yllättävästä juttutuokiosta, mutta muuta Ezram ei olettanutkaan. Sentään tuo nainen ei yrittänyt luikerrella paikalta, vaan suostui siirtymään Ezramin mukana varjoon. Lalfarin puhuessa Ezram uskalsi jopa lysähtää istumaan. Lalfar ehkä uskoi kertoneensa kaiken merkittävän, mutta joskus ne vähäpätöisimmät asiat olivatkin tärkeimpiä.
Hän hieraisi illalla kutiamaan alkanutta silmäänsä, jota nyt myös kirvelsi, ja tuli samalla pyyhkäisseeksi sen vuotamisen jättämän kosteuden poskeltaan. Asentoaan puuta vasten parantaessaan Ezram punnitsi ensimmäistä kysymystään, mutta ei ehtinyt sitä esittämään ennen kuin heidät keskeytettiin. Vilkaistessaan huppunsa alta häntä vastaan katsoivat, mitkäs muut, kuin Ioachimin hymyilevät kasvot. Vaan tuosta hymystä puuttui sydän ja siitä kertoi myös nuorukaisen nopea kysymys. Ioachim oli selvästi jo haistanut tilanteen laadun. Nähtäväksi jäisi olisiko hänen seurastaan hyötyä vai pelkkää haittaa. Sitä Ezram ei uskonut, että poikanen liikuttaisi sormeansakaan heistä kauemmas nyt, kun paikalle oli löytänyt. Ja jos Ioachimia erehtyisi pois hätistelemään, hän varmaan kasvattaisi juuret tähän paikkaan sillä samaisella hetkellä, ettei mikään häntä voisi siirtää. Kunpa vain tuo jättäisi sinisilmänsä hetkeksi sivuun ja miettisi mikä nyt oli tärkeää, sillä ystäviä ehdittiin olla myöhemminkin. Kunpa vain.
"Toki. Kunhan verestellään hieman muistoja. Eikö vain, Lalfar." Tuon nimen käyttäminen tuntui edelleen oudolta. Aivan kuin jokainen kerta sen sanottuaan olisi saanut uuden puukon selkäänsä. Ezram vilkaisi Ioachimia tiukasti sanojensa päätteeksi, toinen silmä vaativana viiruna ja toinen muuten vain lurpallaan ja punoittavana, niin sisältä kuin ympäriltäänkin. Sitten hän käänsi katseensa nopeasti maahan ja osoitti seuraavat sanansa Lalfarille: "Se Linje... Ja mitä hän Phoebessa touhusi. Tiesikö kukaan hänen motiivejaan? Ja miten häntä ei ikinä saatu kiinni?"
Se oli jo vanha asia ja vieläpä Phoebessa tapahtunut, joten Ezram ei ollut siitä juurikaan tietoinen. Toki paatuneimmista rikollisista ja murhaajista puhuttiin pitkään ja tieto niistä kantoi aina mantereen halki, mutta ne olivat ripauksia tietoa – tai vain huhuja – sieltä täältä, eikä niitä käynyt uskominen. Mutta heidän pitäisi tietää tarkalleen, kenet olivat taakseen jättäneet. Tai ainakin uskoivat jättäneensä, sillä Jumalat yksin tiesivät missä se mies nyt pinkoi jousi olallaan.

User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 89
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Arlin » Fri Oct 16, 2020 12:05 am

Ezramin kuulustelutuokio näytti ottavan käänteen jo ennen kuin se ehti päästä kunnolla alkamaankaan. Ioachim oli saapunut seuraan melko äkkiä sen jälkeen, kun Lalfar ja Ezram pääsi varjoon ja etäälle uteliailta korvilta. Puolhaltia seurasi tätä kieltämättä aika varuillaan ystävällisestä tervehdyksestä ja hymystä huolimatta. Lalfar ei ollut aluksi varma siitä, oliko Ezram järjestänyt Ioachimin kanssa jonkinlaisen ansan hänelle. Viimeaikaisten tapahtumien ja paljastusten varjossa se tuntui erittäin mahdolliselta vaihtoehdolta. Puolhaltia punnitsi varmuuden vuoksi nopeasti pakovaihtoehtonsa. Lähiympäristö oli kuitenkin liian avointa siihen mihin Lalfar oli tottunut Phoebessa ja kylä oli liian pieni piiloutumiselle. Pikajuoksu metsään oli ainoa mahdollisuus selviytyä. Ioachimin hämmentynyt ilme saapuessaan lähelle ja Ezramin odottamaton katse kertoivat kuitenkin nopeasti tilanteen olleen suunnittelematon, joten puolhaltia rentoutui saman tien. Lalfarin ja Ezramin yhdessäolo erillään muista oli varmasti näyttänyt melko epäilyttävältä Ioachimille. Tämän saapuminen paikalle ehkä saisi Ezramin hillitsemään tulevia kysymyksiään tai jopa jättämään asian kesken. Toisaalta ylimääräiset muuttujat saattoivat tehdä melko hallinnassa olevasta tilanteesta hankalemman hallita.

Lalfar ei aluksi vastannut Ioachimille vaan antoi Ezramin hoitaa puhumisen. Jos hän alkaisi nyt yrittää itse luikertelemaan pois, se tietäisi vain ongelmia myöhemmin reissulla. Hyvällä tuurilla Ezram itse ajaisi tilanteen jossain vaiheessa itselleen tarpeeksi epämiellyttäväksi keskeyttääkseen koko kuulustelun. Ainakaan Ioachimin mahdollisia epäilyksiä Ezram ei osannut poistaa epäilyttävillä sanoillaan tai ainakin näin Lalfar kuvitteli. Ioachim saattoi jopa uskoakin tätä liian hyvästä sydämestään. Puolhaltia vain nyökkäsi hiljaa Ezramille ja antoi tilanteen toistaiseksi edetä omalla painollaan. Ezram alkoi kysymään Linjestä ja siitä, mitä Lalfar tiesi tästä. Oletettavasti vanhus halusi tietää nimenomaan Phoeben sarjamurhatapahtumista.

"Kuten aiemmin kerroin; häntä oli syytetty Tritonin armeijan petturuudesta, armeijatovereidensa kuolemaan johdattamisesta sekä kymmenistä murhista ympäri Phoebea. Voin vain kuvitella motiivin olleen ideologinen, mutta millaisen ideologian, en tiedä", Lalfar vastasi Ezramille vilkaisten myös lyhyesti Ioachimia. "Etsintäkuulutukset eivät luonnollisesti kertoneet haltian koko elämäntarinaa ja tietoa ei ollut paljon helposti saatavilla. Ottaen kuitenkin huomioon murhakohteensa, tällä oli todennäköisesti tavoitteena aiheuttaa epävakautta kahden armeijan välillä. Phoebe oli aikanaan jo valmiiksi melko epävakaassa tilanteessa ja nämä murhat entiseltä Tritonilaiselta armeijan jousimieheltä eivät helpottaneet tilannetta", Lalfar selitti. Puolhaltia ei erityisesti nauttinut muistella näitä tapahtumia uudelleen. Hän oli kuitenkin viime päivinä vuodattanut jo tarpeeksi kyyneleitä pitääkseen itsensä hetkeksi kasassa.

"Linje... kuului ennen murhia isäni kanssa Tritonin armeijan erikoisjoukkoihin. Joukon luonne oli salaista. Hän varmasti osasi hoitaa likaiset tehtävänsä ammattimaisesti jäämättä heti kiinni. Ja etsintäkuulutusten kadotessa häntä tuskin moni enää jahtasi", Lalfar kertoi vakavana. Erikoisjoukkojen maininnassa puolhaltia yritti olla varovainen. Siitä ei ollut hyvä kertoa yhtään yksityiskohtaisemmin kuin oli pakko. Ezram ei vaikuttanut huhujen levittelijältä, mutta ketä tietää millaisiin ongelmiin maailma joutuisikaan, jos Ioachim päättäisi jaella hänelle kuulumattomia salaisuuksia eteenpäin.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar

User avatar
Anlie
Posts: 160
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Anlie » Tue Oct 27, 2020 8:20 pm

Tyytymätön katse hupun alta kertoi Ioachimille ettei häntä selvästikään oltu kaivattu keskeyttämään keskustelua. Lalfarkin oli hetken näyttänyt siltä että aikoisi juosta karkuun kun hän oli avannut suunsa, mutta seuraavassa hetkessä tämän pingottunut olemus olikin sulanut rennommaksi. ”Aivan...” Io ei oikein tiennyt miten Ezramin tiukkaan mulkoiluun olisi pitänyt suhtautua, saati sitten tämän sanavalintaan. Eivät kai Lalfar ja Ezram olleet tunteneet toisiaan sen kauemmin kuin hänkään heitä, mutta selitys löytyikin jo Ezramin seuraavissa lauseissa. Ioachim tunsi ilmeensä synkkenevän lähes Ezramin veroiseen kurttuun. Se kenelle vanhuksen olisi pitänyt esittää kysymyksensä, vaelsi tai makasi kuolleena aavikolla, eikä suinkaan vähiten näiden kahden päätösten lopputuloksena. Ioachim sulki rannerenkaat tiukemmin nyrkkinsä suojiin ja veti syvään henkeä kuunnellessaan puolhaltian vastausta.

Lalfar luetteli vain lisää syitä miksi Linje olisi pitänyt viedä oikeutensa eteen, avoimia kysymyksiä joihin hylätyllä haltialla olisi ollut vastaus. Ioachim pohti miten Lalfarin äiti sopi murhattujen joukkoon, oliko tälläkin ollut kuviossa jokin suurempi merkitys, mutta naisen ilme tämän sanojen päätteeksi ei kannustanut tuomaan asiaa esille. Eikä Io tiennyt armeijoiden välisistä kahnauksista riittävästi että hän olisi muuttanut näkökulmaansa Linjen suhteen. Päätös oli silti tehty ja sen kanssa oli elettävä, olikin että muistikuva polvilleen hiekkaan vajonneesta hahmosta sai Ion kädet vapisemaan.

”No, mahdotonta enää kysyä Linjeltä itseltään. Jätimme miehen kuolemaan ja vastaukset hänen mukanaan.” Ioachim totesi ilmeettömästi, hätkähtäen kuitenkin oman äänensä kylmyyttä ja rykäisi sitten kurkkuaan selväksi. Vältellen katsomasta Lalfariin suoraan vaan jonnekin hänen ohitseen, Io yritti suunata ajatuksensa eteenpäin. Hän tarttui naisen viimeisimpinä lausuttuihin vakaviin sanoihin, pyrkien kääntämään ensimmäisenä mieleensä pälkähtäneen ajatuksen leikiksi. ”Tritonilainen salainen erikoisjoukko? Niin kuin vakoojia vai?” Io yritti etsiä hymyään ja päätyi puolikkaaseen irvistykseen.

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Kide » Thu Nov 12, 2020 10:23 am

Ezram kuunteli Lalfaria hiekanjyviä katseellaan haravoiden. Ideologinen syy Tritonin ja mantereen suhteiden horjuttamiseksi? Tämähän alkoi kuulostaa mielenkiintoiselta. Olikohan Linje ollut yksinäinen ratsu vai osa suurempaa ratsukkoa? Yleensä kukaan ei saisi päähänsä lähteä yksinään hallintoa vastaan vaan se oli suunnitelmallista ja monitahoista. Jollei se yksi henkilö sitten ollut päästään aidosti vialla. Lalfar ei kuitenkaan puhunut kuin Linjen etsintäkuulutuksista eikä Ezramkaan muistanut kuulemiinsa vanhoihin tarinoihin liittyneen kuin yhden murhaajan. Oliko taustalla kuitenkin ollut muita ja missä he olivat nyt? Triton ja mantere elivät edelleen sovussa, mutta kupliko jossain pinnan alla vieläkin? Vai pitäisikö heidän olla entistä enemmän varuillaan, jos he Linjen vielä kohtaisivat? Mielipuoliset ja heidän tekonsa kun olivat kovin hankalia ennakoida.
Erikoisjoukot olivat ehkä se, mitä Lalfar halusi vältellä, mutta ne olivat myös asia, joka särähti heti Ezramin korviin. Sana jo itsessään kertoi vanhalle sotilaalle paljon Linjen taidoista ja sitä vaikutelmaa vain vahvistivat Lalfarin sanat. Niin hyvässä kuin pahassa, se mies oli taitava. Johan Ezram oli sen aavikolla saanut kokea omakohtaisesti. Hän oli myös todistanut kuinka Linje oli pyytänyt heitä juoksemaan käärmeiden edessä itse taistellen. Oliko se ollut jokin temppu vai totta, kysymys poltteli yhä Ezramin mieltä.

Ioachimin kylmenevät sanat kertoivat hänen edelleen vellovan jonkinlaisessa syyllisyydessä. Linjen jättäminen matkasta oli Ezraminkin mielestä ollut kyseenalaista, mutta vielä kyseenalaisempaa olisivat olleet kenties tärähtäneen miehen kertomukset. "Luuletko, että olisimme saaneet Linjeltä minkäänlaisia vastauksia? Erikoisjoukkojen mieheltä? Vai olisitko ollut valmis työntämään tikkuja hänen kynsiensä alle niitä saadaksesi?" Ezram jätti kysymyksensä leijumaan kylmänä ilmaan eikä edes nostanut katsettaan Ioachimiin sanottavansa murahtaessaan. Hän ei odottanut tai edes tarvinnut vastausta. Varsinkaan siihen kuinka paljon vähemmän tuo nuorukainen hänestä jälleen kerran ajattelisi.
Myös Ioachim tarttui erikoisjoukkoihin kuin kärpänen makeaan hunajaan. Yhtä makeaa ja yhtä vaarallista, mutta ei Ezram voinut kieltää etteikö itsekin halunnut tietää enemmän.
"Minkähän kokoisesta joukosta nyt puhutaan? Satuitko vaikkapa kuulemaan vanhempiesi joskus juttelevan asiasta?" Ezram jatkoi Ioachimin perään. Samalla hän sivuutti toista asiaa, mikä häntäkin oli mietityttänyt: miksi Lalfarin äiti oli saanut surmansa? Oliko se ollut kosto vai riskien eliminoimista? Tällä kertaa Ezram vilkaisi Lalfaria huppunsa alta – hän ei tiennyt paljonko saattoi varkaankaan sanaan luottaa, mutta ehkä naisen ilme paljastaisi totuuden.

User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 89
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Arlin » Fri Dec 04, 2020 5:11 pm

"Aivan..." Lalfar totesi kylmän lyhyesti Ioachimin ja Ezramin pieniin toteamuksiin haltiasta ja tämän tiedoista. Asiaa oli nyt liian myöhäistä mennä muuttamaan ja mitään takeita heillä ei olisi ollut totuuden mukaisten lisätietojen saamiseksi muutenkaan. Puolhaltia ei kuitenkaan voinut olla vihainen nuorelle miehelle. Mietteet eivät kadonneet kummittelemasta Lalfarinkaan päästä, vaikka miten hän yritti unohtaa asian. Tämä kuulustelutuokio ei kieltämättä auttanut asiaa.

Ioachim vaihtoi sitten aihetta, mutta ei paljonkaan helpompaan. Lalfar halusi vältellä puhumasta erikoisjoukoista yhtään enempää kuin oli pakko. Jo pelkkä asian mainitseminenkin oli jo ollut liian vaarallista, mutta olosuhteisiin nähden se oli välttämätöntä. Ioachim ei varmaankaan kyselisi asiasta enempää asiaa kiertäessä ympäripyöreästi, mutta Ezram ei tällä hetkellä vaikuttanut sellaiselta, joka hyväksyisi kertomisen päätyvän siihen. Ezram oli jopa ottanut Lalfarin vanhemmat esille, todennäköisesti saadakseen tietoa näiden kytköksestä ryhmään. Oli kenties helpointa esittää asia näille melko rennosti, niin miehille ei vättämättä jää liikaa mielenkiintoa asiaa kohtaan.

"Suurin piirtein", Lalfar vastasi ensin Ioachimin kysymykseen lyhyesti vilkaisten tätä ennen kuin kääntyi katsomaan Ezramia. "Isäni ei saanut puhua työstään edes perheen kesken, joten en itsekään tiedä asiasta muuta kuin kertomani. Kuvittelisin joukkoon kuuluneen kymmenkunta soturia", puolhaltia selitti jokseenkin vakavana. Oli hankala arvioidan, miten Ezrami ottaisi tämän tiedon, sillä kaikista Lalfarin tietämistä armeijan salaisuuksista huolimatta Ezramilla oli omakohtaista kokemusta armeijan sisältä. Ioachimille oli kenties helppo uskotella tämänkaltaisten joukkojen olevan yleisiä armeijassa, mutta Ezram saattaisi ehkä tajuta, kuinka epätavallisesta joukosta olikaan kyse. Ikänsä ja taitonsa huomioon ottaen Ezram ei varmaankaan ole jäänyt aivan armeijan pohjalle pelkäksi jalkasotilaaksi. Vanhus ehkä käsittää miten eri osastot ja armeija kokonaisuudessaan yleensä toimii.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar

User avatar
Anlie
Posts: 160
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Anlie » Sun Jan 03, 2021 8:13 pm

”Mies joka anoo polvillaan anteeksiantoa tarvitsisikin lisämotivaatiota”, Io vastasi vieraan sarkastisesti Ezramin murinaan. Mitä enemmän soturi aukoi suutaan, sitä enemmän Ioachimin teki mieli poistua kiireesti paikalta, ettei hän seuraavasta sanasta sovittelisi rystysiään vanhuksen poskeen, mutta Lalfarin läsnäolo pidätteli häntä. Hän oli nähnyt asetelman Pheobessa useammin kuin osasi edes laskea, mutta tällä kertaa häntä ei saisi lähtemään vähättelevillä selityksillä tai altavastaavan osapuolen vaimealla myöntymisellä.

Ezram vilkuili Lalfaria edelleen huppunsa alta ja tarttui haukkana Ion huolettomaan kommenttiin esittäen lisäkysymyksiä. Irvistys vaihtui hölmistykseksi kun Lalfar laveasti myönsi Ion osuneen oikeaan. ”Isäsi oli vakooja?” Io täräytti, katuen saman tien sanomisiaan. Aihe ei ollut varmastikaan ollut Lalfarille mieluisa ja vanhan armeijakäävän reaktiosta ei saattanut mennä takuuseen. Vaistomaisesti Io käänsi jo rintamasuuntaansa aavistuksen Ezramin puoleen, valmiina astumaan väliin jos tämä päättäisi ponnahtaa pystyyn.

Ei Ioachimkaan pitänyt ajatuksesta, että joku yrittäisi horjuttaa heidän rauhallista ja vakaata yhteiskuntaansa soluttautumalla kansan joukkoon ja vievän tietoa tahoille joille se ei kuulunut, mutta Lalfaria ei kai voinut mistään syyttää, varsinkaan kun tämä ei tuntunut tietävän asiasta sen enempää. Ja yksi – tai kaksi – tuosta erikoisjoukkiosta oli jo menehtynyt, eikä mantereen hallinto ollut toistaiseksi horjunut. Mutta Ezramin murahtelu ja jurottava olemus ei rauhoittanut Ioa siitä että tämä ei päättäisi pusertaa naisesta irti viimeistäkin tiedonmurua.

”Joten...ne muut, jotka Linje surmasi, kuuluivatko hekin samaan porukkaan?” varovasti Lalfaria vilkaisten Io jatkoi, muistellen että puolhaltia oli puhunut useammista murhista. Mikähän oli saanut Linjen kääntymään omiaan vastaan, sitäkään he eivät nyt ehkä koskaan saisi tietää.

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Kide » Fri Jan 15, 2021 6:29 pm

Ezram otti asiakseen vilkaista myös Ioachimin suuntaan ja löysi juuri niin kipunoivan katseen kuin oli odottanutkin. Harmillinen takaisku, että juuri Ioachimin piti sattua paikalle. Tuo nuorukainen oli vain kertakaikkisesti liian kiltti – liian hyvä – tällaiseen. Mutta tämäkin oli joskus tarpeen, eikä se Ezramin jo aiempaan syntien taakkaan tuonut juuri lisäpainoa. Ehkä Ioachimin nuori mieli joustaisi myöhemmin tämänkin asian suhteen, ja Ezram voisi luottaa löytävänsä rinnaltaan tarvittaessa toisen terävän miekan kylmien kyräilyjen sijaan.
Vaan tarinan edetessä Ezram alkoi tulla samaan tulokseen, vaikkakin ehkä eri syistä kuin Ioachim, Linjen jättämisen suhteen. Se liero olisi pitänyt pitää mukana, jotta heillä olisi ollut toinenkin versio näistä tapahtumista vertailtavaksi. Vaan kuka saattoi sanoa oliko vakoojan vai varkaan sana luotettavampi, tai saisiko kummastakaan yhtään todenmukaista sanaa irti?

Lalfarin kertoman perusteella hänen äitinsä murha saattoi siis olla kosto. Mutta mistä? Ja miksi Linje oli ainakin vaikuttanut niin katuvaiselta? Yhtä lailla kuin Ezramin mieltä poltteli kysymys mikä Linjen oli saanut kääntämään takkinsa, mietti vanha sotilas mitä tarkoitusta varten Triton oli päättänyt lähettää joukon vakoojia matkaan. Vaan oliko takana edes Triton kokonaisuudessaan, heidän Rakegansa, vai olisiko taustalla voinut olla yhden Rakuzan omat suunnitelmat? Sellainen voisi selittää Linjen äkillisen mielenmuutoksen ja murhat, jos hänelle selvisi heidän työnsä oikea päämäärä, joka ei ollutkaan hyväksyttävissä. Mutta mikä olisi ollut tarpeeksi painava syy murhata omia tovereita? Mitä enemmän Ezram kehitteli vaihtoehtoisia vastauksia, sitä enemmän hänen mieleensä nousi uusia kysymyksiä. Näin vähillä tiedoilla oli vaikea sanoa varmaksi mitään, mutta sen hän tiesi, että jotain outoa tuollaisen joukon synnyssä ja ylipäätään koko touhussa oli. Eikä sopinut unohtaa olevan myös mahdollista, ettei Lalfar ehkä puhunut totta. Oliko tuo tyttö halunnut niin päättäväisesti jättää Linjen jälkeensä pelastaakseen oman nahkansa? Ehkä Lalfar tiesikin enemmän kuin antoi ymmärtää ja myös Linje oli tiennyt sen.
Toistaiseksi Ezramin ajatukset, jatkuvaa synkkyyttä lukuunottamatta, eivät näkyneet ulospäin. Jos Lalfar oli muutakin kuin varas, hänen ravistelemisensa tuskin auttaisi asiaa, ei ainakaan siinä määrin mitä Ezram pystyisi tässä ja nyt toteuttamaan. Muutenkin mies päätti, että oli vielä parempi seurata tilannetta. Jos Lalfar ei kokisi itseään uhatuksi, heillä muillakaan tuskin olisi hätää.

Varmistus vakoojista kuului iskeytyvän myös Ioachimiin terävästi eikä hän saanut pidettyä sanojaan kurissa. Ezram vilkaisi ympärilleen, mutta he olivat edelleen turvallisesti erillään kaikesta muusta. Samalla mies pisti merkille kuinka nuorukainen kääntyi hetki hetkeltä enemmän hänen puoleensa, vaikka kuuntelikin Lalfaria. Luottamuksesta näemmä oli pulaa ihan joka suuntaan.
Ioachimin jatkokysymys oli kuin heijastus Ezramin omista ajatuksista: kävikö Linje vain oman joukkonsa ja heidän läheisten kimppuun? Vai ylsikö sen miehen murhanhimo kauemmas, kohteisiin, joiden valintaperustetta ei tunnettu? Voi kunpa hän olisi tiennyt enemmän Phoeben tapahtumista ja Tritonin toimista.
"Muistaakseni puhuit kymmenistä murhista?" Ezram tarkensi Ioachimin perään kerraten mielessään naisen aavikolla kertomaa. "Tiedätkö, olivatko ne kaikki jotenkin yhteydessä tuohon mainitsemaasi joukkoon? Palkkasotureihin kuten isäsikin, eikös se niin ollut? Ja yksikäänkö kyseisestä erikoisryhmästä ei selvinnyt, paitsi kaiken tehnyt Linje?" Ezramin kulmat painuivat entistä syvempään kurttuun hänen tiiraillessaan Lalfaria. Kymmenen palkkasoturin, erikoisryhmän, surmaaminen yhden miehen voimin vaatisi melkoista suunnittelua ja ponnisteluja, aikaa, resursseja ja suhteita. Kerralla se ei olisi yhdeltä mieheltä onnistunut ja yksi kerrallaan olisi muiden uskonut pääsevän vainoajansa perään helposti ennen kuin kaikki saivat surmansa. Heidän olisi pitänyt voida pyytää armeijalta apua, jos olivat sieltä tehtävänsä saaneet. Vai olivatko sittenkään, virallisesti ainakaan?
Tämä kaikki alkoi kuulostaa hävin tuskin mahdolliselta.

Post Reply