Omaksi parhaaksesi (Yksinpeli)

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 546
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Omaksi parhaaksesi (Yksinpeli)

Post by Kuparirapu » Sun Nov 01, 2020 6:47 pm

//Vareon yksinpeli//

Jos seurasi Phoeben leveää päätietä kaupunginsta poispäin, ja muisti kolmannessa kapeassa risteyksessä astua pienemmälle maantielle, päätyi niin jaloin kuin hevosellakin Kontionperälle. Se oli pikkukylä, jonka tärkeimpänä rakennuksena oli läheisen kosken rantaan rakennettu saha. Siellä tuotettiin ahkerasti puutavaraa Phoeben laivatelakoille ja kaupungin uudelleenrakennukseen. Muuten paikka oli kuin mikä tahansa pienempi pitäjä.
Kylän reunalla, koskea kohti laskeutuvan mäen huipulla, seisoi pieni talo. Sen omistaja oli juuri suuntaamassa kotiaan kohti, lopeteltuaan vuoronsa paikallisessa majatalossa. Hän tosin ei tiennyt, että tällä kertaa talo ei odottaisikaan aivan tyhjillään häntä.

Vareo istui yksinkertaisella tuolilla, jonka oli nostanut huoneen keskelle, ja pyöritteli kuparisayria sormissaan aikansa kuluksi. Eteensä hän oli asettanut toisen tuolin, enempää talossa ei näyttänyt olevan, johon hän odotti saapuvaksi paikallista nuorta naista nimeltä Lami. Zahir oli ollut varsin yksityiskohtainen antaessaan tämän tehtävän, tavalla joka vihjasi Vareolle että maagikolla oli suunnitelmia joita tämä ei ollut paljastanut. Mutta Vareo ei katsonut asiakseen tiedustella asiaa, ei ennen kuin sen katsottaisiin olevan hänelle oleellista.
Kevyet askeleet lähestyivät, ja Vareo piilotti sayrin takaisin pussiinsa. Kaikki muut olivat paikoillaan, eli loppu olisi hänestä kiinni.
Ovi aukesi narahtaen, ja sisään astui nuori naisenalku riisuen hartioidensa lämpimiksi kierrettyä huivia. Tällä oli kiharaiset, pähkinänruskeat hiukset ja pyöreähköt kasvot. Hän ehti ottaa muutaman askeleen peremmälle ennen kuin huomasi Vareon, ja seisahtui niille sijoilleen. Vareo nojautui tuolillaan ja lausui mahdollisimman yksinkertaisella äänensävyllä:
"Ole hyvä ja istuhan alas."
Lami tuijotti kotiinsa tunkeutunutta muukalaista varuillaan, ja yritti perääntyä hitaasti takaisin ovea kohti. Mutta raskas askel kiinnitti heidän molempien huomion, ja oven tukkeena seisoikin pitkänhuiskea miekkonen jonka silmät näyttivät seisovan hermostuttavalla tavalla päässä. Vareo nyökkäsi sanattomasti, ja tämä veti oven perässään kiinni. Kaksi varjoa kynnyksellä paljastivat miehen jääneen oven eteen vahtiin.
Lamin toinen käsi oli unohtunut puristamaan huivinsa löysää solmua, ja hän oli jäänyt paikoilleen kuin petoeläimen vaistonnut kauris. Vareon liikahtaessa hänen tuolinsa narahti, ja nuori nainen säpsähti silminnähtävästi.
"Sinulla ei ole mitään vaaraa, jos vain istut alas ja kuuntelet hetken aikaa," Vareo toisti ja viittasi kädellään tuolia kohti. Lami katsoi ensin tuolia, sitten Vareota, ja lopuksi yritti vielä hakea mahdollista pakotietä huoneesta. Mutta tuo viimeinen silmäys paljastikin ansan sulkeutuneen oven kanssa, sillä molempien kapeiden ikkunoiden takana näkyi rennosti seisoskeleva hahmo vahdissa. Viimein Lami näytti ymmärtävän ettei vaihtoehtoja ollut, ja selkä jäykkänä tämä istuutui Vareota vastapäätä.
"Mitä te haluatte?" hän kysyi haparoivalla äänellä.
"Emme yhtään mitään," Vareo vastasi, eikä yllättynyt kun nainen katsoi häntä mitä kitkerimmällä epäluulolla. "Kuten sanoin, riittää että kuuntelet. Sen jälkeen olet vapaa tekemään mitä haluat, eli toivottavasti olemaan järkevä."
Painostavan tilanteen aiheuttama hätä ei kokonaan hävinnyt, mutta Lamin kehonkieli näytti että tämä päätti ainakin katsoa mihin tässä oltiin menossa. Vareo nyökkäsi, ja jatkoi:
"Mutta tärkein ensiksi; mahtaakohan Phoebessa asuva Marissa olla tuttu? Majatalonpitäjä, iäkäs nainen?"
Nainen nyökkäsi vaitonaisena. Tämä tajusi sentään olla julistamatta sukulaisuuttaan suoraan esille.
"Ja viime aikoina olet tainnut tavata häntä useampaan otteeseen?" Vareo jatkoi.
Jälleen nyökkäys.
"Mikähän mahtaa olla syynä sille? Sinua on kuulemma näkynyt Wanhassa Lohikäärmeessä, juurikin siinä paikassa jonka Marissa omistaa. Mitä hänellä on asiaa?"
"Mitä se teille kuuluu?" Lami kysyi terävästi, ja Vareo kurtisti kulmiaan varoittavasti.
"Jos haluat, voin kutsua muutaman ulkoa mukaan tähän keskusteluun. Jos se vaikka auttaisi pysymään asiassa."
Lami vilkaisi lyhyesti läheistä ikkunaa, puristeli huivinsa reunaa hermostuneesti ja sanoi sitten:
"Hän...Marissa halusi puhua majatalon omistuksesta."
Vareo kallisti päätään, kuin ei olisi tiennyt asiasta jo etukäteen:
"Niinkö? Mihin hän sinun mielipidettäsi asiassa oikein halusi?"
"Hän kysyi, josko haluaisin ottaa Lohikäärmeen omistukseeni hänen sijallaan."
"Entä mitä vastasit hänelle?" Vareo kysyi, ja nyt Lamin katse laskeutui epävarmasti alaspäin.
"...En mitään. En osannut silloin päättää. Enkä ole vieläkään..."

"Hyvä niin. Nyt, kuten sanoin, annan sinulle neuvon jonka takia tänne tulinkin," Vareo sanoi, ja Lamin katse nousi yllättyneenä takaisin häneen. Painaen kämmenensä yhteen kyynärpäät reisiin tukien Vareo katsoi nuorta naista silmiin, ja jatkoi:
"Tämä voi tuntua todelliselta tilaisuudelta päästä eteenpäin elämässäsi, ison kaupungin suuriin piireihin. Mutta tiedä että siinä järjestät itsesi pahempiin ongelmiin kuin täällä koskaan voisit. Phoebessa on meneillään kuohuntaa, sellaista jota ei päältä päin näe, ja siltä ei ole kukaan kaupungissa turvassa. Ei edes Marissa, eikä Wanha Lohikäärme. Siinä majatalossa on meneillään asioita, joihin lainkuuliaisten ihmisten ei parane sekaantua, ja joista Marissa on kuulema onnistunut pysymään erossa. Mutta jos sinä menet ottamaan paikan itsellesi, tulee se kaikki samalla kerralla sinun ongelmiksesi. Olisitko valmis sellaiseen?"
Lami tuijotti Vareota silmät levinneinä, yrittäen selvästi ymmärtää tätä omituista tilannetta. Nuolaisten kuivia huuliaan hän sanoi:
"Sittenhän kaartin pitäisi puuttua asiaan..."
Vareo keskeytti naisen tuhahtaen halveksuvasti:
"Kaarti on jo tehnyt selväksi, miten hyvin he tekevät työnsä. Kai tälläkin on kuultu, mitä satamasta löydettiin sen verisen yön jälkeen rikollisten tekemänä?"
Lami ei vastannut, mutta tämän ilme kertoi tarpeeksi. Vareo puski eteenpäin sanoen:
"Omaksi parhaaksesi suosittelen siis, että jätät Wanhan Lohikäärmeen jonkun toisen huoleksi. Marissa näyttää selviävän siitä kuivin jaloin, mutta sinulla ei ehkä onnista samalla tavalla. Se on raakaa peliä siellä, joka ei yhdestä hengestä välitä."
Lami oli kalvennut hienoisesti, ja hän nyökkäsi hitaasti. Vareo kohottautui seisomaan ja lepuutti käsiään vyöllään:
"Kuten sanoin, teet itse päätöksesti. Mutta älä väitä ettei kukaan varoittanut sinua."
Hän astui naisen ohitse ja harppoi ovea kohti, selvästi sanottavansa sanoneena. Lami ehti pysäyttää kaljun miehen ennen ovea, ja kampeutuen seisomaan kysyi vielä:
"Miksi sitten varoitit? Mitä sinä tästä hyödyt?"
Vareo vilkaisi olkansa yli, katseella joka ei paljastanut minkäänlaista myötätuntoa, ja sanoi:
"Koska haluan pitää asiat turvallisena myös itselleni. Tällaiset päätökset voivat tehdä sotkua sinun lisäksi myös muille, halusit sitä tai et. Pidä se siis mielessäsi."
Vareo koputti oveen, jotta Kalansilmä ymmärsi siirtyä pois sen edestä, ja astui sitten ulos syysilmaan. Vaitonaisena he lähtivät kävelemään poispäin, ja lyhyt vislaus kutsui kaikki loput Zahirin alaisista liittymään seuraan. Jäämättä kenenkään paikallisen ihmeteltäväksi pieni ryhmä suuntasi kulkunsa takaisin maantietä kohti. He olivat tehneet tehtävänsä, ja ehtisivät vielä Phoebeen ennen pimeää kunhan pitäisivät hyvän kävelytahdin.
Vareo vilkaisi lyhyesti olkansa yli taaksepäin jäävää pikkukylää. Hän oli tehnyt mitä oli käsketty, nyt Wanha Lohikäärme olisi vapaata markkinaa kenelle tahansa joka astuisi sen johtoon. Ja kaikesta päätellen Zahirilla oli omat suunnitelmansa siitä kenet maagikko aikoi kyseiseen asemaan järjestää.

Locked