Lohikäärmeen jalanjäljillä

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lohikäärmeen jalanjäljillä

Post by Tinanja »

Jäljet eivät kertoisi heille muuta kuin sen, että olento oli ollut täällä, ja jättänyt järjettömän kokoiset jäljet jälkeensä. Olisikohan se laskeutunut tähän metsästääkseen jotain, vai vain levätäkseen, kerätäkseen kehoaan uutta lentoonlähtöä varten? Miksi juuri tähän? Varmasti aukeampiakin paikkoja oli. Tinanja tosin vain nyökkäsi Elinorille, hän oli naisen kanssa samaa mieltä siitä, että tähän jäämällä he eivät löytäisi enää mitään vihjeitä olennon sijainnista tai olennosta itsestään. Nainen päätyi vain lyhyesti nyökkäämään, huokaisemaan syvään. Pari pitkää harppausta toivat Tinanjan takaisin tielle. "Olet oikeassa", nainen sanoi hiljaa, vielä kertaalleen jälkiä katsellen ennen kuin lähti takaisin samaan suuntaan, johon he olivat olleet vielä hetki sitten menossa. Vielä kertaalleen tuo kuitenkin vilkaisi jälkiä, ja Elinoria.
"Molemmissa suhteissa", totesi tuo hiljaa, katsellen arvioiden eteensä lähtiessään kävelemään. "On syytä olla varovainen", Tinanja sanoi vielä, nyökäten lyhyesti Elinorille.

He kulkivat hiljaisuuden vallitessa tietä myöten kohti lähintä kaupunkia, kulkien lähes rinnakkain tietä myöten. Se hilajisuus ei kuitenkaan ollut mitään erityisen epämiellyttävää, päin vastoin, yhteisymmärrystä siitä, ettei sanoja tarvittu jokaista askelta säestämään. Matka jatkuikin kohtalaisen rauhassa, sään suosiessa Bestlaan matkaavaa kahta naista. Matka kulki suorahkoa, metsän reunustamaa tietä pitkin useamman päivän, kunnes he saapuivat alueelle, jossa metsä vaihteli peltojen kanssa vuorten reunustaessa heidän reittiään pohjoisessa. Alue oli satunnaisten maatalojen ja näissä asuvien yhteisöjen asuttama, mutta asutus oli harvaa... ja Tinanjan silmissä alue näytti silti melko asumattomalta, luonnon vallatessa alaa pelloilta ja viljellyiltä palstoilta. Tämä, jos mikä olisi aluetta, jolla lohikärme voisi jopa näyttäytyä: vuoria, avointa aluetta ja suojaa katseilta... täydellistä. Tinanjan katse haravoi aluetta heidän kävellessään sen lävitse. Oli vasta aamu, aurinko yritti kivuta hitaasti vuorten päälle heittäen silti suuret varjot myös tielle.
"Tämä alkaa näyttää seudulta, jossa olennon voisi jopa nähdäkin", Tinanja sanoi lopulta keskustelunavaukseksi Elinorille heidän päästyään vuorenhuipun heittämästä varjosta aurinkoon. Päivä oli lämmin vuodenaikaan nähden, ja auringon ilmaantuminen kieltämättä piristi mieltä.

Sitten kaukaisen karjaisun kaiku kantautui viimein heidänkin korviinsa saakka, ja se kuulosti Tinanjan korviin hyvin samalta kuin mitä hän oli kuullut aiemmin Phoebessakin.
Lumikettu

Re: Lohikäärmeen jalanjäljillä

Post by Lumikettu »

Elinor käveli Tinanjan vierellä hiljaa. Puolhaltia kuunteli luonnon ääniä. Lintujen laulua, tuulen kuiskausta puissa ja hiekan narinaa kenkien alla. Ihaillen tuo katseli auringonnousua. Edelliskerrasta oli jo aikaa. Hänen katseensa muuttui vähän melankoliseksi harvaan asuttujen maatalojen osuessa kohdalle. Hänestä alue näytti niin yksinäiseltä, mutta rauhalliselta. Elinor katseli ympärilleen todeten paikan olevan sopiva olennon olinpaikkaa ajatellen, kohdistaen katseensa taivaalle.
Tämä nyökkäsi Tinanjan huomiolle.
-"Totta. Mutta missä ihmeessä se voisi majailla? Luulisi niin valtavan olennon olevan helppo huomata.." tämä pohti kuullessaan sitten jostain kaukaa kovan karjaisun. Puolhaltia tunsi ihonsa menevän kananlihalle.

-"Siinä taisi olla vastaus siihen kysymykseen.. Onko tuo se minkä luulen sen olevan?" Elinor katsoi kysyen Tinanjaa nopeuttaen kävelyään.
-"Jos aiomme ottaa selvää tuosta.. kannattanee kiirehtiä ettei se karkaa.." hän totesi sitten hieroen kananlihalla olevia käsivarsiaan. Ensin hänestä tuntui, ettei olisi lainkaan hyvä ajatus lähteä karjaisun suuntaan, mutta tiedonhalu vei voiton. Olennon karjaisu oli naisesta sitä luokkaa, ettei se ainakaan kovin säyseä ehkä ollut. Ehkä jos sen löytäisi ja pysyisi tuulen alapuolella niin ettei se haistaisi heitä, olisi tarkkailukin turvallista?
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lohikäärmeen jalanjäljillä

Post by Tinanja »

Tinanja vain nyökkäsi Elinorin toteamukselle siiät, että heidän pitäisi pitää kiirettä. Nainen kiihdyttikin vähän askeleitaan. Onneksi äänestä katsottuna he olivat tuulen alapuolella, joten ehkä olento ei huomaisi heitä? Uteliaisuus ja uhkarohkeus veivät myös Tinanjan pelosta voiton naisen pian siirtäessä edessään olevia oksia sivuun lähempänä äänen lähdettä. Tämä viittasi nopeasti Elinoriakin katsomaan - he olivat löytäneet etsimänsä.

Siellä se oli. Punasuomuinen olento, joka ei näyttänyt huomaavan heitä lainkaan noustessaan maankamaralta muutamalla siivenlyönnillä. Siipien punainen sävy näytti vain korostuvan entisestään, kun valoa vasten oli hetken aikaa mahdollista erottaa valtavan lohikäärmeen suonet läpinäkyvässä siipikalvossa. Pilvettömältä taivaalta loistava aurinko heijastui myös kirkkaana tuon oelnnon lähes verenpunaisista suomuista sen heittämän varjon peittäessä alaa, joka vielä äsken oli ollut pala metsää. Nyt puut olivat kaatuneet, maan pinta rikki ja värjätty punaiseksi tuoreella verellä. Tinanjan katse seurasi, miten lohikäärme - kyllä, se oli lohikäärme, aivan varmasti, nousi ilmaan ja lähti lentämään kohti vuoristoja. Nainen ei ollut varma, oliko tunne ihailua vai kauhua vai molempia? Mutta, hän oli varma siitä, että se oli sama olento, jonka hän oli nähnyt Phoeben alta nousevan. Tuo jäi sanattomana ktsomaan olennon perään, ja vilkaisi nopeasti lopulta Elinoriin lohikäärmeen kadottua taivaanrannan taa.
Lumikettu

Re: Lohikäärmeen jalanjäljillä

Post by Lumikettu »

Elinor liikkui nopeasti Tinanjan luo, tämän viittoessa häntä katsomaan löytämäänsä olentoa. Puolhaltia ei ollut uskoa silmiään nähdessään punasuomuisen lohikäärmeen heidän edessään. Se tosiaan oli kuin olikin lohikäärme. Hän kuitenkin kyykistyi Tinanjan viereen pysyäkseen tuulen alapuolella ettei se haistaisi heidän läsnäoloaan. Elinor tunsi pelonsekaista iloa ja uteliaisuutta tuota hänelle mysteeristä olentoa kohtaan. "Uskomattoman kaunis, vaikkakin pelottava." tämä mutisi hiljaisella äänellä itsekseen. Miten ihmeessä se oli selvinnyt piilopaikassaan niin kauan kenenkään tietämättä sen olemassaolosta? Oliko niitä lisää jossain? Mitä kaupungin alla sitten oli, oliko mitään? Mitä se aikoi tehdä? Niin paljon kysymyksiä pyöri naisen mielessä, eikä hän ollut lainkaan varma saisiko ihan jokaiseen kysymykseensä vastaustakaan.

Lohikäärmeen noustessa siivilleen Elinor nousi varovasti seisomaan siirtäen kämmenensä häikäisevän auringon suojaksi silmilleen. Hän seurasi silmillään sen valtavaa varjoa maan kamaralla, nostaen sitten katseensa jälleen olentoon joka lensi yhä kauemmaksi vuoristoa kohti.
-"Se on upea.. vaikka pelottava, mutta upea.. Onkohan vuorilla niitä lisää?" Elinor kysyi hiljaa vilkaisten Tinanjaan.
-"Täytyisikö sitä lähteä vuorien suuntaan katsomaan mitä se aikoo tehdä? Voi olla edessä kyllä vaarallinen seikkailu, mutta mielenkiintoinen." Tuo pohti katsoessaan suuntaan jonne lohikäärme oli lentänyt.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lohikäärmeen jalanjäljillä

Post by Tinanja »

Sen sijaan että Elinor olisi jäänyt sanattomaksi, tämä kommentoi, miten upea olento oli. Upea, mutta samalla hyvin pelottava. Siitä Tinanja ei voinut olla kyllä eri mieltä.
"En tiedä, näkeekö se meidät ennen kuin me näemme sen...", Tinanja sanoi hiljaa, hieman arvaillen. Hän ei tiennyt, halusiko hän lähteä leikkimään hengellään siitä huolimatta, että oli alunperin ainakin halunnut nähdä olennon. No, sen hän oli saavuttanut... mutta miten iso riski olisi jatkaa matkaa yhtään mihinkään suuntaan?
"Ja jos on... en tiedä, onko järkevää riskeerata enempää sen osalta", tuo totesi mietteliäänä jopa, hieman varovasti ja Elinoria nopeasti vilkaisten. "En usko, että meillä on mitään sanomista kummallakaan, jos ne... tai tuo huomaa meidät ennen meitä ja päättää hankkiutua eroon...", uteliaisuus olennon näkemisestä alkoi muuttua realismiksi siitä, mitä voisi käydä - ja oli tuolla uteliaalla haltiallakin jonkinlainen itsesuojeluvaisto.

"Ehkä... olisi hyvä ilmoittaa Bestlaan, että lohikäärme on nähty näinkin lähellä sitä?" tuo kysyi sitten vilkaisten nopeasti Elinoriin, rikkoen heidän väilleen laskeutuneen pienen hiljaisuuden.
Lumikettu

Re: Lohikäärmeen jalanjäljillä

Post by Lumikettu »

Elinor katsoi pitkään suuntaan jonne lohikäärme oli lentänyt. Häntä houkutti suunnattomasti ajatus lähteä tutkimaan tuota mysteeristä mutta vaarallista olentoa enemmänkin, mutta hänen itsesuojeluvaistonsa sanoi toisin.
Puolhaltia kuunteli hiljaisena Tinanjan sanoja nyökäten hitaasti.
-"Luulen että on turvallisempaa antaa sen mennä menojaan. En minäkään hengestäni tahdo päästä. Myönnän kyllä, että hetken olin valmis lähtemään sen perään, mutta ei minusta ole sille vastusta jos olento kokeekin meidät uhkana tai eväänä." Tuo huokaisi.

Elinor oli samaa mieltä myös siitä, että heidän olisi hyvä palata Bestlaan kertomaan lohikäärmeen liikkeistä.
-"Mennään vain. Ehkä muutenkin kannattaisi levittää sanaa kaupunkeihin ja kyliin tuosta? Ehkä kirjoitan isälleni kirjeen.." hän sanoi pieni hymy kasvoillaan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lohikäärmeen jalanjäljillä

Post by Tinanja »

Tinanja vain nyökkäsi luoden vielä viimeisen katseen olentoon, joka nyt oli jo niin kaukana, että sitä tuskin erotti kirkasta taivaanrantaa vasten. Siltikin kylmät väreet kulkivat naisen selkämystä pitkin tämän ajatellessa kohtaamista, tulevaa ja sitä, miten tämä voisi häneen, tai käytännössä keneen tahansa muuhunkin vaikuttaa. Tinanja kuitenkin pudisti tuskin huomattavasti päätään saadakseen ajatuksensa muualle ja tähän nykyhetkeen. Hän vain nyökkäsi lyhyesti Elinorin sanoille lähtiessään kävelemään kovaksitallattua tietä pitkin kohti menosuuntaa, kohti Bestlaa.

"Tiedottaminen varmasti onh yvä idea, jos meitä uskotaan", tämä naurahti hiljaa, mutta äänessä oli silti jotain kylmän kunnioittavaa juuri näköpiiristä kadonnutta olentoa kohtaan. Loppumatka sujuikin liiankin hiljaisesti - ei vastaantulijoita, ei lohikäärmeitäkään. Pian estlaan sapaumisen jälkeen heidän tiensä erosivat Elinorin jatkaessa matkaansa kohti sisämaata ja lopulta kohti Dionea. Tinanja jäi ainakin hetkeksi Bestlaan miettimään, mihin jatkaisi matkaansa tämän jälkeen - matkan kohtaamiset liiankin tuoreina mielessään.

//Kiitokset pelistä! Tinanja taitaa tästä jatkaa matkaansa toiseen suuntaan.
Lumikettu

Re: Lohikäärmeen jalanjäljillä

Post by Lumikettu »

Elinor nyökkäsi Tinanjan sanoille. Ehkä heitä ei uskottaisi tai sitten löytyisi heitäkin jotka suostuisivat kuuntelemaan. Uskomaankin ehkä. Puolhaltia huokaisi hiljaa todeten sitten.
-"Totta.. En tiedä uskooko Artemisiakaan minua, mutta isäni ja ystäväni joille kirjoitan saattavat ottaa tiedon tosissaan ja pitää horisonttia silmällä."

Tuo sitten seurasi Tinanjaa mietteliäänä koko matkan kunnes he saapuivat Bestlaan, jossa heidän tiensä erkanivat puolhaltian jatkaessa matkaansa maagikkoystävänsä luo Dioneen.

//Jep.Kiitos pelistä. :)
Locked