Lohikäärmeen jalanjäljillä

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 292
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lohikäärmeen jalanjäljillä

Post by Tinanja » Tue Mar 20, 2018 5:16 pm

Jäljet eivät kertoisi heille muuta kuin sen, että olento oli ollut täällä, ja jättänyt järjettömän kokoiset jäljet jälkeensä. Olisikohan se laskeutunut tähän metsästääkseen jotain, vai vain levätäkseen, kerätäkseen kehoaan uutta lentoonlähtöä varten? Miksi juuri tähän? Varmasti aukeampiakin paikkoja oli. Tinanja tosin vain nyökkäsi Elinorille, hän oli naisen kanssa samaa mieltä siitä, että tähän jäämällä he eivät löytäisi enää mitään vihjeitä olennon sijainnista tai olennosta itsestään. Nainen päätyi vain lyhyesti nyökkäämään, huokaisemaan syvään. Pari pitkää harppausta toivat Tinanjan takaisin tielle. "Olet oikeassa", nainen sanoi hiljaa, vielä kertaalleen jälkiä katsellen ennen kuin lähti takaisin samaan suuntaan, johon he olivat olleet vielä hetki sitten menossa. Vielä kertaalleen tuo kuitenkin vilkaisi jälkiä, ja Elinoria.
"Molemmissa suhteissa", totesi tuo hiljaa, katsellen arvioiden eteensä lähtiessään kävelemään. "On syytä olla varovainen", Tinanja sanoi vielä, nyökäten lyhyesti Elinorille.

He kulkivat hiljaisuuden vallitessa tietä myöten kohti lähintä kaupunkia, kulkien lähes rinnakkain tietä myöten. Se hilajisuus ei kuitenkaan ollut mitään erityisen epämiellyttävää, päin vastoin, yhteisymmärrystä siitä, ettei sanoja tarvittu jokaista askelta säestämään. Matka jatkuikin kohtalaisen rauhassa, sään suosiessa Bestlaan matkaavaa kahta naista. Matka kulki suorahkoa, metsän reunustamaa tietä pitkin useamman päivän, kunnes he saapuivat alueelle, jossa metsä vaihteli peltojen kanssa vuorten reunustaessa heidän reittiään pohjoisessa. Alue oli satunnaisten maatalojen ja näissä asuvien yhteisöjen asuttama, mutta asutus oli harvaa... ja Tinanjan silmissä alue näytti silti melko asumattomalta, luonnon vallatessa alaa pelloilta ja viljellyiltä palstoilta. Tämä, jos mikä olisi aluetta, jolla lohikärme voisi jopa näyttäytyä: vuoria, avointa aluetta ja suojaa katseilta... täydellistä. Tinanjan katse haravoi aluetta heidän kävellessään sen lävitse. Oli vasta aamu, aurinko yritti kivuta hitaasti vuorten päälle heittäen silti suuret varjot myös tielle.
"Tämä alkaa näyttää seudulta, jossa olennon voisi jopa nähdäkin", Tinanja sanoi lopulta keskustelunavaukseksi Elinorille heidän päästyään vuorenhuipun heittämästä varjosta aurinkoon. Päivä oli lämmin vuodenaikaan nähden, ja auringon ilmaantuminen kieltämättä piristi mieltä.

Sitten kaukaisen karjaisun kaiku kantautui viimein heidänkin korviinsa saakka, ja se kuulosti Tinanjan korviin hyvin samalta kuin mitä hän oli kuullut aiemmin Phoebessakin.

User avatar
Lumikettu
Posts: 16
Joined: Sun Sep 03, 2017 3:57 pm

Re: Lohikäärmeen jalanjäljillä

Post by Lumikettu » Sun Apr 29, 2018 11:56 pm

Elinor käveli Tinanjan vierellä hiljaa. Puolhaltia kuunteli luonnon ääniä. Lintujen laulua, tuulen kuiskausta puissa ja hiekan narinaa kenkien alla. Ihaillen tuo katseli auringonnousua. Edelliskerrasta oli jo aikaa. Hänen katseensa muuttui vähän melankoliseksi harvaan asuttujen maatalojen osuessa kohdalle. Hänestä alue näytti niin yksinäiseltä, mutta rauhalliselta. Elinor katseli ympärilleen todeten paikan olevan sopiva olennon olinpaikkaa ajatellen, kohdistaen katseensa taivaalle.
Tämä nyökkäsi Tinanjan huomiolle.
-"Totta. Mutta missä ihmeessä se voisi majailla? Luulisi niin valtavan olennon olevan helppo huomata.." tämä pohti kuullessaan sitten jostain kaukaa kovan karjaisun. Puolhaltia tunsi ihonsa menevän kananlihalle.

-"Siinä taisi olla vastaus siihen kysymykseen.. Onko tuo se minkä luulen sen olevan?" Elinor katsoi kysyen Tinanjaa nopeuttaen kävelyään.
-"Jos aiomme ottaa selvää tuosta.. kannattanee kiirehtiä ettei se karkaa.." hän totesi sitten hieroen kananlihalla olevia käsivarsiaan. Ensin hänestä tuntui, ettei olisi lainkaan hyvä ajatus lähteä karjaisun suuntaan, mutta tiedonhalu vei voiton. Olennon karjaisu oli naisesta sitä luokkaa, ettei se ainakaan kovin säyseä ehkä ollut. Ehkä jos sen löytäisi ja pysyisi tuulen alapuolella niin ettei se haistaisi heitä, olisi tarkkailukin turvallista?

Post Reply