Page 1 of 2

Mutkia matkassa

Posted: Sun Sep 10, 2017 4:50 pm
by Tinanja
//Peli on jatkoa vanhalla foorumilla aloitetulle pelille, jonka löydät täältä. Pahoittelut, että vastaamisessa on mennyt luvattoman kauan.

Daikhan kuunteli hiljaisena, melkein mietteliäänä Artemisian ja Elinorin keskustelua. Hän nyökkäsi lyhyesti näille, ja jäi hetkeksi katselemaan hieman epävarmalta näyttävää Elinoria. Jos heidät löydettäisiin syystä tai toisesta - väärä reittivalinta, liian hidas matkanteko, tai jotakin muuta sellaista, mitä he eivät voisi ennakoida, tärkeintä olisi saada etäisyys näihin takaisin: he tuskin pärjäisivät pidemmän päälle ylivoimalle varsinkaan, mikäli se muodostuisi armeijan koulutetuista miehistä.
"Tärkeintä on sellaisessa tilanteessa vain lisäetäisyyttä niihin ja päästä kauemmas... Joten harhautus toimii todennäköisesti parhaiten", Daikhan sanoi hiljaa. "Mutta", maagikko haukotteli ja vilkaisi ohimennen hevosia, jotka näyttivät hyvin levollisilta illan laskeutuessa.

"Voin ottaa ensimmäisen vahtivuoron ja herättää toisen teistä myöhemmin", Daikhan tarjoutui sitten. He tarvitsisivat unta, ja aamulla olisi ajoissa oltava liikkeellä. Maagikko etsi hieman parempaa asentoa siinä istuessaan, työnsi pari puunkarahkaa nuotioon. "Yrittäkää nukkua jonkin aikaa, meillä on pitkä matka edessämme", tämä lisäsi vielä.

//Voitais hypätä johonkin eteenpäin tässä?

Re: Mutkia matkassa

Posted: Thu Sep 21, 2017 2:45 am
by Lumikettu
//Ei se mitään. Itsellänikin on hieman kestänyt tämä vastaaminen joten pahoittelen omaa aktiivisuuttani. ^_^'

Artemisia nyökkäsi Daikhanin sanoille. Hänestäkin harhautus oli paras vaihtoehto, mikäli he siihen tilanteeseen joutuisivat. Hän oli hieman huolissaan Elinorista, jolla ei paljoa ollut kokemusta taisteluista, mutta nainen vannoi hiljaa mielessään suojelevansa tätä niin hyvin kuin pystyi. Kunhan tuo ei harhailisi liian kauas hänestä. Pitkä matkanteko oli tehnyt tehtävänsä ja Artemisialla oli vaikeuksia pitää silmiään auki.
Daikhanin ehdottaessa ottavansa ensimmäisen vahtivuoron tämä nyökkäsi pienesti.
-"Hyvä on. Jos alat tuntea itsesi liian väsyneeksi, herätä minut. Olen tottunut valvomaan." Tuo sanoi hieraisten kevyesti silmiään. Artemisia asettui nuotion läheisyyteen kietaisten viittansa ympärilleen ja laittaen reppunsa päänsä alle. Nuotion ritinä rauhoitti naisen mieltä ja juuri kun hän oli toivottamassa hyvää yötä, uni vei voiton.

Elinor taputteli hevostaan kuiskaten hyvänyöntoivotuksensa ja asettui myös nuotion läheisyyteen lepäämään. Hän oli hieman huolissaan kuinka Daikhan jaksaisi valvoa koko yön. Toki hän tiesi, että jonkun piti olla vahdissa mikäli heidän takaa-ajajansa päättäisivätkin ilmestyä.Hän ojensi tunikansa kätköistä kaksi hedelmää ja laski ne miehen lähettyville.
-"Nuo auttavat väsymykseen. Makea yleensäkin.." Elinor sanoi hymyillen vähän, jatkaen sitten. "Yritän etten ole teille hidaste.. Hyvää yötä." Tuo sanoi sitten hiljaa toivoen yön olevan rauhaisa ja vaipuen pian uneen.

//Sopii mulle. Ehkä joku kylä tai kaupunki?

Re: Mutkia matkassa

Posted: Fri Sep 22, 2017 5:00 pm
by Tinanja
//Sounds good, pomppasin sitte Ledan ohi johonkin nimettömään paikkaan. Siitä voisi sitten jatkaa sinne Bestlaan, jonne voisi sitä välikohtausta miettiä?

He olivat ohittaneet melko lailla hiljaisuuden vallitessa maagikolle jo niin tutuksi käyneen Ledan, ja löysivät parin yön taivasalla viettämisen jälkeen pienen, muutamien talojen ja pienenpienen kievarin muodostaman ryhmittymän luokse. Matka oli kulkenut joutuisasti, mutta ehkä hieman painostavissa, hermostuneissa tunnelmissa. Dionesta matkaa oli nyt taitettu melkein viikko, melko hiljaisissa tunnelmissa, ja matka oli edennyt reippaasti, vaikka he hieman uhkarohkeasti olivatkin käyttäneet pääteitä matkan taittamiseen. Matkan taittaminen oli ollut hämmentävän rauhallista, eikä heitä oltu häiritty missään muodossa. Se oli jopa ollut liian rauhallista?

Daikhanin omat ajatukset olivat siinä, mitä hän tekisi Phoebessa, ja mitä Phoebesta edes olisi jäljellä siinä vaiheessa. Sen hän tiesi, että todennäköisimmin hänen, Elinorin ja Artemisian tiet eroaisivat viimeistään Phoebessa. Se ei häirinnyt, mutta matkaseura oli mukavaa huolimatta pienestä päällä leijuvasta uhkasta huolimatta. Ja olihan se turvallisempaa matkustaa porukalla kuin yksin.
Nyt maagikko hyppäsi kevyesti alas hevosensa selästä, taputti sitä kevyesti ja lähti johdattamaan ratsua talliin kievarin kupeessa. "Ihan mukava saada katto pään päälle yöksi", Daikhan vilkaisi ohimennen sekä Artemisiaa, että Elinoria. Päivää olisi vielä jäljellä, hevoset ja he itse ehtisivät levätä mukavasti, palautua ja sitten aamulla ajoissa jatkaa matkaa.

He pääsivät talleilta pian lähes tyhjään kievariin. Sieltä heidät olisi kyllä helppo löytää, ja todennäköisesti tuo kievarinpitäjä, joka heitä lämpimästi tervehti, muistaisikin heidät. Daikhan ei kuitenkaan ollut huomannut missään merkkiäkään siitä, että heidän jäljilleen olisi päästy, joten tämä vaikutti kohtalaisen turvalliselta paikalta viettää ilta ja yö. Maagikko tilasi itselleen olutta ja sitä satunaista ruokaa, mitä tämä pieni kievari saattoikaan tarjota ja istui seinustalla olevan pöydän ääreen - Elinor ja Artemisia varmaan seuraisivat häntä kievariin saakka, elleivät olleet jääneet punomaan jotakin omia juoniaan matkan varrelle.

Re: Mutkia matkassa

Posted: Sun Oct 08, 2017 9:38 pm
by Lumikettu
Artemisiaa oli koko matkan ajan häirinnyt se kuinka rauhassa he olivat saaneet kulkea. Oliko sitten heidän takaa-ajajansa suunnitelleet jotain heidän kohdalleen? Hän ei ollut voinut olla vilkuilematta ympärilleen joka kerran, kun jossain rasahti puunoksa. Välillä hän naurahti itsekseen omalle vainoharhaisuudelleen Elinorin kummastellessa tämän käytöstä. Hän oli vähän helpottunutkin heidän päästessään kievariin, jossa saisi hieman levätä. Artemisia ei kuitenkaan voinut aivan huoletta olla, koska hänellä oli koko ajan ikävä tunne kuin jotain voisi milloin vain tapahtua.

Seuraten Daikhanin esimerkkiä molemmat naiset hyppäsivät alas ratsuilta, tosin Artemisia hieman horjahtaen, minkä syynä lie lievä hermoilusta johtunut unenpuute. Elinor loi huolestuneen katseen ystäväänsä, joka vain huitaisi laiskasti kädellään ettei tällä ollut huolta. Elinor vei naisten hevoset talliin samalla ruokkien ne.
-"Kieltämättä on vaihteeksi mukavaa päästä nukkumaan pehmeään sänkyyn lämpimään." Artemisia totesi kuullessaan Daikhanin sanat. "Uskon hevostenkin voimaantuvan, kun saavat levätä tarpeeksi."

Kievariin päästyään naiset seurasivat Daikhania samaan pöytään tilaten juomaa ja ruokaa. Artemisia tilasi olutta, kun taas Elinor tyytyi veteen. Hän ei kovinkaan ollut oluen ystävä.
-"Onpa täällä hiljaista. Jos täällä on aina näin tyhjää, miten ihmeessä paikka pysyy pystyssä.." Artemisia totesi hiljaa. Elinor katsahti molempia seuralaisiaan ja vilkaisi ympärilleen todeten saman.
-"Toivottavasti uutiset eivät ole ehtineet tänne saakka. Eivät kai he niin nopeita voi olla?" Elinor mutisi katsoen varovasti Daikhania. Hän ei tiennyt miten nopeita nuo miehet olivat.

//Kuulostaa hyvälle suunnitelmalle. :)

Re: Mutkia matkassa

Posted: Wed Oct 11, 2017 2:16 pm
by Tinanja
Daikhan kiitti tarjoilijaa tämän tuodessa kohtalaisen vähälihaisen näköisen lihamuhennosannoksen hänen eteensä. Tuohon hintaan tosin hän ei viitsinyt edes alkaa valittamaan asiasta, varsinkin kun olut jopa oli ihan kohtuullista. Sitä paitsi hän ei halunnut vetää heihin yhtään ylimääräistä huomiota. Tallissa ei ollut ollut muiden hevosten varusteita tai hevosia, joten täällä tuskin oli kovin paljoa porukkaa, eivätkä he olleet nähneet matkalla mitään. Matkustaminen olkapään yli vilkuillen oli kieltämättä stressaavaa, mutta... ikävä kyllä siihenkin tottui. Daikhan tosin ei ollut omasta mielestään ainakaan nähnyt mitään epäilyttävää missään suunnalla matkalla, ja se kieltämättä sai hänenkin olonsa hieman levottomaksi ja tämä nyökkäsi lyhyesti, ohimennen Artemisian sanoille sängystä.

"Tämä on varmaan ainut kievari koko matkalla Bestlaan... Kaikki matkalaiset varmaan tulevat tätä kautta", tämä huomautti olkiaan kohauttaen Artemisialle. "Mutta minä en ole nähnyt koko matkalla mitään epäilyttävää tai omituista", Daikhan vielä lisäsi, ohimennen Elinoriakin vilkaisten. Lihanpuutteestaan huolimatta pitkän päivän jälkeen ruoka oli erittäin hyvää - mausteita siinä ainakin oli tarpeeksi, ja olut sammutti janon sen jälkeen hyvin. Hän aina matkustelun välissä pääsi unohtamaan, miten mukavaa lämmin ruoka, kohtalainen olut ja katto pään päällä olikaan.
"Yritetään jatkaa jossain auringonnousun paikkeilla matkaa?" Daikhan ehdotti sitten naisille syödessään edelleen suurehkoa ruoka-annostaan. "Päästään pidemmälle, melkein Bestlaan saakka silloin", tämä lisäsi vielä olkiaan vähän kohauttaen. Se myös vähentäisi riskiä jäädä kiinni missään... Bestla oli ehkä ainut paikka, joka maagikkoa huoletti - siellä oli suhteessa muuhun matkaan paljon enemmän porukkaa, se oli suurempi paikka kuin pienet kievarit keskellä ei-mitään. Uutinen olisi voinut kantautua jo sinne saakka... Pitäisi siis vain olla varovainen. Heidän pitäisi kuitenkin täydentää matkavarusteitaan siellä, ja sieltä saisi kaiken tarvittavan nopeasti.

Re: Mutkia matkassa

Posted: Sat Oct 28, 2017 9:48 pm
by Lumikettu
Artemisia ja Elinor kiittivät hekin tarjoilijaa tämän tuodessa heidän annoksensa. Artemisia söi hyvällä ruokahalulla annostaan, vaikkei sen lihanmäärä suuri ollutkaan. Hän oli kiitollinen että sai lämmintä ruokaa ja katon päänsä päälle. Elinor taas söi hitaasti kurtistaen pienesti otsaansa ajatustensa vaeltaessa. Hän oli koko matkan pohtinut miten hän voisi olla avuksi ilman hermojensa menettämistä mikäli heidät yllätettäisiin jossain. Hän ei tahtonut olla se joka jarruttaa muita. Puolhaltia huokaisi hiljaa. Jos hän vain löytäisi paikan jossa harjoitella jousiammuntataitojaan. Ehkä hän etsisi paikan kun oli ensin vatsansa täyttänyt.

Elinor nyökkäsi Daikhanin sanoille, jotka huojensivat naisen huolta. Hän ei kuitenkaan osannut kokonaan olla huoletta. Koskaan ei voinut olla liian varma. Joskus liian rauhallinen pakomatka tiesi ikävyyksiä myöhemmin. Naiset olivat yhtä mieltä siitä, että matkantekoa jatkettaisiin aamulla.
-"Tehdään niin. Hyvin nukuttu yö tekee aina ihmeitä. Bestla.... En ole koskaan käynyt siellä.. Toivotaan että onnemme ei käänny ja saamme täydentää nopeasti varastojammekin." Artemisia sanoi vilkaisten molempia matkakumppaneitaan huomaten Elinorin lopettaneen aterioinnin ja nousevan pöydästä vakava ilme kasvoillaan.
-"Elinor? Minne menet?" Tämä kysyi ihmetellen.
Elinor loi ystäväänsä vaivautuneen hymyn.
-"Käyn vain haukkaamassa ilmaa. Palaan pian." Puolhaltia vastasi kävellen sitten majatalosta ulkoilmaan rauhallisin askelin.
Artemisia ei ollut koskaan nähnyt ystävänsä käyttäytyvän noin. Hän ei kuitenkaan mennyt tämän perään. Ehkä hän tarvitsi vain omaa aikaa selvittääkseen ajatuksiaan tuo pohti itsekseen siemaisten samalla oluttaan.

Re: Mutkia matkassa

Posted: Tue Oct 31, 2017 6:01 pm
by Tinanja
Daikhan jatkoi syömistään, ja kuunteli puolella korvalla seuralaistensa kommentointia ja tekemisiä. "Bestlassa asuu hyvin vähän vakituisia asukkaita, mutta matkustajia siellä käy sitäkin enemmän... Varmaan suurin osa paikan tuloista tulee matkustajista... Olen pari kertaa ollut läpikulkumatkalla siellä", Daikhan kohautti olkapäitään. Tämäkin vilkaisi kysyvänä Elinorin perään, ja katsoi sitten arvioiden Artemisiaan, joka ei näyttänyt tekevän elettäkään lähteäkseen Elinorin perään. Artemisia tuntui ottavan tämän matkustamisen paremmin kuin Elinor, vaikkei Elinorkaan asiaan mitään sen erityisemmin asiasta puhunut, mutta tämän vaivaantumisen ja ehkä jopa stressin saattoi erottaa.

Daikhan vilkaisi Artemisiaan kysyvästi, kun Elinor oli viimein sulkenut oven perässään. "Miten luulet, että hän jaksaa?" tämä kysyi sitten kulmiaan hieman kohottaen. Ei hän tiennyt, oliko Elinor ennen matkustellut paljoa, ja jos oli, oliko tämä ollut tälläisen uhan alla, pakenemassa jopa? Daikhan itse näki tilanteen aikalailla normaalina: joku ei pitänyt siitä, mitä hän oli tehnyt, joten oli pidettävä silmät auki ja kuljettava ripeästi. Jos jostain syystä ongelmia ilmaantuisi, olisi ne vain hoidettava tavalla tai toisella päiväjärjestyksestä. Tässä tapauksessa se todnenäköisesti tarkoittaisi pakenemista ja harhautusta siinä sivussa, mutta se ei todennäköisesti olisi mitään, mitä he kolmistaan eivät voisi saada aikaan.

Re: Mutkia matkassa

Posted: Sun Dec 03, 2017 1:57 am
by Lumikettu
Artemisia huokaisi syvään katsellessaan Elinorin poistumista majatalosta. Kuullessaan Daikhanin kysymyksen Elinorin voinnista, tämä pudisti vähän päätään.
-"Ei Elinor ole tottunut olemaan pakosalla, ei ainakaan kun takaa-ajaja on muu kuin mihin olemme tottuneet. Matkustanut hän kyllä on. Palkkiometsästäjistä hänellä on kyllä kokemusta, mutta luulen tämän pakomatkan stressaavan häntä. En tiedä edes onko minun kannattavaa juosta hänen peräänsä. On aikoja jolloin hän ei puhu edes minulle mikä hänen mieltänsä painaa." Artemisia kertoi jatkaen vielä "Toisinaan kun näin käy, pohdin avautuisiko hän jollekkin, joka ei olisi niin läheinen? Ehkä hän pelkää näyttää minulle oikeat ajatuksensa nyt. Luulen kuitenkin, jos hän puhuisi jonkun kanssa, se voisi hänen ajatuksiaan selventää." Nainen pohti ottaen toisen kulauksen oluttaan, joka alkoi jo olla lopussa.

Elinor seisoi hetken majatalon ulkopuolella ottaen varsijousen käsiinsä. Hänen kätensä kuitenkin alkoivat vapista, vaikka tämä yrittikin kovasti niitä rauhoittaa. Lopulta hän laittoi varsijousensa pois. Ei hän pystynyt harjoittelemaan, jos hänen yleensä vakaat kätensäkin olivat erimieltä. Puolhaltia päätti kävellä hieman. Hänen jalkansa veivät naisen tallille, jossa Järkäle söi tyytyväisenä heinää.
Elinor huokaisi pienesti mennen hevosensa luokse ja painaen poskensa sen kaulalle tuota halatakseen.
-"Voi Järkäle... Miten ihmeessä voin olla avuksi tosipaikan tullen, jos käteni eivät nytkään suostu edes pitämään joustani vakain ottein? Miten ihmeessä pystyn pitämään hermoni kurissa?" Tämä huokaisi syvään. Järkäleeltä ei vastausta tietenkään nainen olettanut kuulevansa, mutta pieni hymy ilmestyi hänen kasvoilleen Järkäleen tuhahtaessa ja ottaen uutta heinäkasaa suuhunsa. Elior otti etäisyyttä hevoseensa katsellen sen syömistä. "Niin niin.. Sinulla on ruokatauko.. Lepäile nyt hyvin. Edessä on pitkä matka." Elinor sitten sanoi mutisten.

Re: Mutkia matkassa

Posted: Sun Dec 03, 2017 2:25 pm
by Tinanja
Elinorin puhumattomuudelle Artemisialta saatu selitys avasi tilannetta hieman, mutta maagikko ei silti ymmärtänyt Elinorin logiikkaa olla yksin: jos tämä stressasi pakomatkaa, omaa asemaansa porukassa ja sitä, miten tässä kävisi - saataisiinko heidät kiinni vai ei, niin miksi tämä sitten poistui paikalta ollakseen yksin? Eikö olisi ollut turvallisempaa olla porukassa. Toisaalta, ehkä tämä vain tahtoi selvittää ajatuksiaan itsekseen. Majatalo toisaalta olisi siihen tarkoitukseen todennäköisesti turvallisin vaihtoehto paikoista, joissa he olivat matkansa aikana yöpyneet. Artemisialle maagikko vain nyökkäsi lopetellessaan ruokailuaan hitaasti, lämpimästi muhennoksesta nauttien. "Toivottavasti hän pärjää... tämän kanssa", Daikhan totesi sitten vielä hiljaa.

Maagikko joi hitaasti vielä oluensa loppuun, ja nousi sitten seisomaan jättäen muutaman kolikon pöydälle. "Yrittäkää molemmat saada nukutuksi... Yritetään lähteä heti auringon noustessa, niin päästään pidemmälle päivänvalossa", Daikhan ehdotti vielä hiljaa, Artemisiaan nopeasti vilkaisten ennen kuin kumartui keräämään tavaransa ja lähti pian yläkertaa kohden. Maagikko siistiytyi, ja painui pian nukkumaan nauttien harvinaisesta tilanteesta, jossa pääsi nukkumaan jopa sängylle. Sänky tuntui maassa nukkumisen jälkeen pehmeältä, mutta matkustaminen otti aina voimille, joten Daikhan nukahti pian lämpimän peiton alle mukavaan, hämärään huoneeseen.

//mun puolesta voidaan pomppia seuraavaan päivään, tai jopa sinne Bestlaan, missä meinattiin se välikohtaus ottaa? Saadaan peliä vähän pakettiin ja etenemään?

Re: Mutkia matkassa

Posted: Sat Dec 30, 2017 12:03 am
by Lumikettu
Artemisia nyökkäsi Daikhanin sanoille. -"Ole huoleti. Ei Elinor mene kauas vieraassa paikassa. Mitä häntä tunnen, on hän huomiseen mennessä oma itsensä. Jos hänen hermonsa eivät kestä, uskon että hän sanoo sen. Tosin emme ole koskaan olleet vastaavassa tilanteessa.. Ehkäpä tämä matkailu kasvattaa häntä vielä itsevarmemmaksi.." Artemisia pohti samalla vilkaisten ovelle ja sitten Daikhaniin joka teki lähtöä nukkumaan.
-"Minäkin siirryn unten maille pian. Nähdään aamulla. Nuku hyvin." Tämä vielä toivotti seuraten katseellaan miehen katoavan huoneeseensa.

Hetken kuluttua kun maagikko oli itse nousemassa pöydästä maksaen omansa ja Elinorin syömiset, hän huomasi Elinorin palaavan. Tämä näytti jotenkin niin pieneltä ja eksyneeltä, ettei nainen voinut enää olla hiljaa.
-"Jos sinusta vähääkään tuntuu, että tämä on liikaa.." Artemisia aloitti saaden ystävänsä hätkähtämään.
-"Ei. Ei kyse ole siitä. Olen jo ihan kunnossa. Tarvitsin vain aikaa ajatella tätä kaikkea mitä on tapahtunut viimeaikoina.. Anteeksi että huolestutin teidät molemmat." Elinor keskeytti hymyillen. Artemisia ei osannut sanoa tarkoittiko tuo mitä sanoi, mutta päätti luottaa tähän toistaiseksi.
-"Hyvä on." Artemisia sanoi hiljaa alkaen kävellä kohti huonetta jossa odotti pitkästä aikaa ihan oikea pehmoinen sänky.
-"Mennään nukkumaan. Huomenna on pitkä päivä edessä ja meidän on herättävä aikaisin."
Elinor nyökkäsi ystävälleen kävellen sitten nopeasti maagikon vierelle.
Vuoteisiin päästyään kumpikin väsyneistä matkalaisista nukahti pian.

((Pahoitteluni että taas on vastaamiseni viivästynyt. Olen ollut kipeänä. Mulle sopii kumpi vaihtoehdoista vaan. :)