Page 1 of 2

Susi, saalis ja parantavia kasveja

Posted: Sun Oct 08, 2017 9:11 am
by TheWaltsu
Oli aurinkoinen päivä, varmaankin viimeisiä sellaisia tänä vuonna. Kylmä tuuli puhalsi metsästäjän selkään, mutta hän ei juurikaan välittänyt vaan piti jousensa valmiina. Nimrodin susi meni jossain edellä, etsien saalista. Nimrodin tulisi myös etsiä joitain yrttejä ja juuria joita varastoista vielä puuttui. Hän käveli sutensa perässä jonkin matkan päässä. Välillä mies laski jousensa ja keräsi juuria pieniin pussukoihin. Pussukat täyttyivät auringon siirtyessä noususta laskuun keskipäivän merkiksi. Metsästäjä nosti jousensa valmiuteen, katsoi kauemmas pysähtynytta suttaan ja lähti jälleen jatkamaan matkaansa. Susi jatkoi nopeasti matkaansa, vain vilkaisten miestä.

Pian mies löysikin sutensa katsomassa kettua. Susi vilkaisi metsästyskumppaniaan samalla kun tämä oli jo valmiina jousensa kanssa. Nuoli lähti nopeaan lentoon kohti kettua. “Kiitos” kuului pian kuiskaus metsässä. Susi tallusteli kaatuneen ketun luokse metsästäjä perässään. Se katsoi Nimrodia hetken kunnes lähti takaisin tallustelemaan hitaasti takaisin Ledaa kohti. Metsästäjä nylki saaliinsa nopeahkosti ja lähti seuraamaan suttaan. Lehdet kahisivat tuulessa. Yrttikauppiaanakin toimiva mies nautti tuulesta ja metsän äänistä, etsien samalla yrttejä ja juuria myytäväksi sekä varastoon.

Vielä kaukana Ledasta, mutta kävellessään lähellä omaa mökkiään mies kuuli sutensa ulvovan kauempana. Juuria pussukat täynnä hän väisteli puita ja juoksi vastatuuleen kohti metsästyskumppaniaan. Yrttejä todennäköisesti jäi lähiseuduilla, mutta miehellä ei ollut aikaa etsiä. Susi oli löytänyt jotain tärkeää, mahdollisesti suurriistaa tai sivilisoitunutta seuraa. Metsästäjän juoksu oli suhteellisen hidasta, mutta kaatumiseen ei juuri ollut mahdollisuuksia. Ulvonta loppui, mutta hän tiesi jo sutensa löytäneen jotain. Susi oli lähtenyt seuraamaan kohdettaan.

OOC: Vampuuri tänne ^^

Re: Susi, saalis ja parantavia kasveja

Posted: Sun Oct 08, 2017 10:33 am
by Vampuuri
Kylmät tuulenpuuskat ulvoivat puiden latvustoissa, ja monet punertavasta kellertävään ja ruskeaan monisävyiset lehdet satoivat maahan. Metsänpeikko kulki tasaista tahtia läpi metsän, katse mietteliäästi alaviistossa. Hän oli astunut pois tieltä Phoebesta Dioneen muistettuaan, että hän aikaan vuodesta hänen vaeltava perheensä tapasi kulkea tässä osassa Ceresiä. Metsänpeikkosukua ei kuitenkaan ollut näkynyt, ja Riima oli päättänyt siltikin jatkaa matkaansa metsän läpi. Teitse olisi tietysti ollut nopeampaa kulkea, mutta metsä rauhoitti nuorta peikkoa eikä hänellä juuri nyt ollut kiire minnekkään.

Aurinko alkoi kääntyä laskuun. Päivänvaloa oli vielä monta tuntia jäljellä, joten peikko ei olisi vielä halunnut pysähtyä ja alkaa suunnitella leiriintymistä. Hänen oli kuitenkin pakko hidastaa vauhtiaan, kun kolotus puuttuvasta raajasta alkoi vain pahentua hetki hetkeltä. Se oli Riimalle tuttua, mutta aina yhtä epämiellyttävää. Ensin hän vain puri hammasta ja puristi ainoalla kädellään kangasta toisen hartiansa päältä. Niin kuin se muka olisi yhtään tilannetta auttanut.
Lopulta Riiman täytyi pysähtyä hetkeksi. Hän pyyhkäisi kivun kylmään hikeä otsaltaan, laski laukkunsa selältään ja istahti hetkeksi maahan. Täytyisi saada jotain kipua lievittävää ennen kuin se yltyisi liian pahaksi. Hän avasi laukun nyörit ja etsi sisällön joukosta pienemmän pussukan, jossa säilytti erilaisia yrttejä ja muita kasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Ikävä kyllä, se oli tyhjä. Riima kirosi mielessään tunkiessaa pussukan takaisin laukkuun, jonka sen jälkeen sulki kiristämällä nyörit käyttäen hampaitaan apuna.
Riima punnitsi vaihtoehtojaan. Hän voisi joko jäädä etsimään metsästä hirvasmarjoja, tai sitten suunnata kohti Ledaa, jonka muisti olevan jossain lähistöllä. Peikko ei kuitenkaan ollut varma tämänhetkisestä sijainnistaan, eikä siten osannut varmasti suunnata kyseiseen kylään. Ehkäpä jossain lähistöllä oli maamerkki, jonka avulla valita oikea suunta ja- Riiman ajatukset keskeytyivät hänen kuullessaan suden ulvovan.

Ääni oli kuulunut hyvin läheltä, mutta Riima ei nähnyt eläintä missään ympärillään. Se oli joko jossain hieman kauempana tai piilotteli kasvillisuuden seassa. Tämä tästä nyt vielä puuttui. Suuren osan elämästään erämaassa elänyt Riima tiesi kyllä, miten susien kanssa kuului toimia. Ne eivät tavallisesti kyllä häirinneet kaksijalkaisia, mutta nälkäinen susi olisi vaarallinen. Ja päätellen ulvonnasta, kyseinen susi ei varmasti olisi yksin vaan kutsunut laumaansa paikalle. Peikon oli nyt pakko hetkeksi unohtaa jatkuvasti paheneva särky ja lähteä liikkeelle. Päätyisi hän sitten Ledaan tai takaisin tielle, mikä tahansa paikka olisi nyt turvallisempi kuin tämä.
Jatkaessaan matkaansa Riima piti ympäristöään tiukasti silmällä. Eikä kulunut montaa minuuttia, kun hän huomasi hahmon hieman korkeammalla maastossa. Sudenpirulainen seurasi häntä! Peikon käsi hakeutui vyöllään lepäävän tikarin kahvalle, kun hän katsoi suden suuntaan, ei kuitenkaan suoraan eläimeen. Riima piti huolta, ettei vahingossakaan kääntänyt selkäänsä pedolle, ja yritti hitaasti perääntyä pois sen näkökentästä. Peikko kirosi loputtoman huonoa onneaan. Ainoa positiivinen asia tässäkin tilanteessa oli, ettei suden lauma ollut vielä ehtinyt paikalle.

Re: Susi, saalis ja parantavia kasveja

Posted: Sun Oct 08, 2017 12:36 pm
by TheWaltsu
Juostessaan Nimrod ajatteli omia ongelmiaan aina lohikäärmeestä alkoholiongelmiin ja suvun mahdolliseen petturuuteen. Lehdet putoilivat puista ja tuuli kohisteli vielä puissa olevia lehtiä. Aurinko näkyi vielä, mutta pilvet lähestyivät aurinkoa peittämään idästä. Mies ei juurikaan pitänyt auringosta, mutta pilvetkään eivät olleet oikein mukavia näin tuulisella säällä. Mikäli nuo olisivat sadepilviä, olisi hänen päästävä kotiinsa nopeasti. Tavaroita pitäisi siirtää vajaan.

Juostuaan jo jonkun aikaa näki mies pienen mäen. Tämä mäki olisi loistava paikka katsella ympärille. Hieman korkeampi mäki kohosi kauempana, tämän mäen takana. Suden ulvonta oli kuulunut jostain täältä. Tämän pienen mäen päältä metsästäjä todennäköisesti näkisi jo sutensa ja saisi tietää suden kohteen. Nimrod käveli mäen päälle ja matki suden ulvontaa, kunnes jatkoi matkaansa kohti korkeampaa mäkeä. Tällä kauemmalla mäellä susi oli ulvonut, mies oli siitä melkein varma. Hän juoksi toiselle mäellä nopeammin kuin tälle mäelle, aiheuttaen kuitenkin suuremman kaatumisriskin.

Nimrod oli lähellä ulvonnan sijaintia. Hän hidasti vauhtiaan ja näkikin jo sutensa, kuitenkin seisten korkeammalla maastossa näkemättä suden kohdetta. Susi tuijotti peikkoa tallustellen hitaasti lähemmäs, kuitenkin odottaen taempana jousensa kanssa seisovaa metsästyskumppaniaan. Metsästäjä laskeutui hitaasti jousi kädessään kohti suttaan, nähden nyt peikon. “Kuka olet ja mitä teet täällä?” hän kysyi huutaen välittömästi. Susi lopetti Riiman seuraamisen ja palasi metsästyskumppaninsa luokse, kiertäen tätä. Mies nosti jousensa valmiiksi eikä huomioinut suttaan ollenkaan. “Et ole Ledasta ainakaan” Nimrod totesi hiljaa, tarkkaillessaan peikkoa tarkemmin. Tältä puuttui toinen käsi, mutta mies ei lohikäärmeen näkemisen jälkeen halunnut ylimääräisiä yllätyksiä. Lehtiä putosi kolmikon päälle tuulen voimasta metsästäjän vieressä olevasta vanhasta vaahterasta.

Re: Susi, saalis ja parantavia kasveja

Posted: Sun Oct 08, 2017 2:57 pm
by Vampuuri
Adrenaliini kohisi Riiman suonissa ja peitti hetkeksi alleen säryn. Susi lähestyi peikkoa samaa tahtia kuin tuo yritti perääntyä. Oli vaikea päätellä, mitä peto oikein aikoi. Lisäksi Riima saattoi kuulla uuden ulvonnan, ei siis kestäisi kauaa ennen kuin sudella olisi seuraa. Peikon pitkän hännän pää heilahti kuin miettivällä kissalla, kun hän otti tikariaan hitaasti enemmän esille tupestaan. Jos susi yhtäkkiä hyökkäisi, voisi hän yrittää iskea sitä niskaan tai selkään, ja luikkia sitten pakoon.

Ei ehtinyt kulua kuin muutamia sekunteja, kun peikko saattoi kuulla lähestyvät askeleet. Helpotuksekseen hän saattoi todeta, etteivät askeleet kuulostaneet pedon juoksulta. Ja puiden lomasta ilmestyi kuin ilmestyikin pitkä, leveärakenteinen ihmismies.
"Omistatko tämän metsän vai miksi luulet asioideni kuuluvan sinulle?" Riima sähähti vastaukseksi välittömästi, ajattelematta.
Susi perääntyi ahdistelemasta peikkoa, kiertäen paikalle tulleen miehen lähelle. Se oli siis ollutkin kesy, ja varustuksestaan päätellen mies oli metsästäjä. Riima ei kuitenkaan voinut sanoa, että olonsa olisi muuttunut yhtään turvallisemmaksi, koska ihminen kohotti jousensa.
Jos mies heittäytyisi väkivaltaiseksi, ei Riima voisi asialle yhtään mitään. Hänestä ei ollut sen enempää taistelemaan kuin pakenemaan, susi saisi varmasti vikkeläjalkaisenkin henkilön nopeasti kiinni. Peikon ei kannattanut haastaa riitaa turhaan, ihan vain oman nahkansa tähden. Katsoen tiiviisti ihmiseen antoi Riima tikarinsa valua takaisin tuppeensa ja laski sitten kätensä merkiksi, ettei aikonut mitään.
"En ole", Riima vahvisti ihmisen epäilyksen peikon alkuperän suhteen, "Nimi on Riima. Olen vain vaeltaja, enkä halua ongelmia."

Re: Susi, saalis ja parantavia kasveja

Posted: Wed Oct 11, 2017 1:06 pm
by TheWaltsu
“En omista, mutta kiinnostaa silti tietää minkälaisia olentoja täällä liikkuu.” Nimrod vastasi peikolle. Hän kuunteli peikkoa tarkasti, pitäen jousensa edelleen valmiina. Lopulta metsästäjä laski jousensa. “Metsästäjä ja yrttikauppias Nimrod palveluksessanne” hän sanoi. Mies siirsi jousensa selkäänsä, katsoen peikon puuttuvaa raajaa. Susi istuutui hänen viereensä. Metsästäjä tarkasteli peikkoa aikaisempaa tarkemmin. Ei tästä olisi uhkaa ainakaan niin kauan kun Nimrodin susi olisi lähistöllä, hän ajatteli, vaikka tikari peikolla olikin. Susi katsoi Riimaa hieman pää hieman vinossa. “Tarvitsetteko jotain?” metsästäjä kysyi peikolta, ajatellen peikon kädentynkää. Vuosia sitten haltia ilman toista kättä oli tullut hakemaan hirvasmarjaa haamukipua lievittämään, joten Nimrod odotti kauppoja. Hirvasmarjaa tosin ei ollut mukana, vaan Nimrodin mökissä, mutta matka ei olisi pitkä. Toivottavasti mahdollinen asiakas jaksaisi kävellä tai odottaa. Mahdollisuus kauppoihin kyllä todennäköisesti laski kylmän vastaanoton takia, mutta nyt olisi Nimrodin aika hyvittää tämä.

Samaan aikaan miehen päässä levisi jälleen kauhu. Jos tämä peikko olikin lähetetty hänen sukulaistensa toimesta, piilottelemaan heidän petostaan tai jopa etsimään perintöveistä tarkemmin. Vaikka metsästäjä ei mitään tästä veitsestä juurikaan tietänyt, olivat hänen sukulaisensa sitä jo jonkin aikaa etsineet. Susi vaihtoi paikkaansa Nimrodin toiselle puolelle, miehen pelotellessa itseään. Susi tietenkin vaistosi tämän.

Re: Susi, saalis ja parantavia kasveja

Posted: Wed Oct 11, 2017 8:04 pm
by Vampuuri
Metsästäjä viimein laski aseensa ja esittäytyi, varsin kohteliaastikin vielä. Selkeä ero hyvin kylmään alkuun.
”Mukava tutustua”, Riiman sanat eivät kuitenkaan olleet lähelläkään lämpimiä. Tyhmempikin voisi kuulla, että ne olivat vain kohteliaisuus tai tapa, ilman mitään oikeaa merkitystä.
Nimrod tarkasteli uutta tuttavuuttaan sitä erityisemmin peittelemättä. Se ei suoranaisesti Riimaa haitannut, hän oli tottunut siihen, ja itsekin mittaili katseellaan miestä ja tuon metsästyskumppania. Kuitenkin, ihmiset useampikin vilkaisu puuttuvan raajan suuntaan teki peikon olon epämukavaksi. Ei hän sitä ulospäin näyttänyt muuna kuin varautuneisuutena, jota saattoi kyllä odottaa keneltä tahansa ventovieraaseen törmänneeltä.

Riima ei osannut odottaa metsästäjän seuraavaa kysymystä, ja hän siristi silmiään hieman. Hänelle itselleen ei olisi ensimmäisenä tullut mieleen kysyä tuollaista keneltäkään satunnaiselta vastaantulijalta. Toisaalta, ehkä tämä mies olikin vain mukava ja avulias. Ja se taas soti peikon saamaa ensivaikutelmaa vastaan. Riima tietoisesti jätti nämä ajatukset hetkeksi omaan arvoonsa. Olihan Nimrod maininnut ammatikseen metsästyksen lisäksi yrttien myymisen. Adrenaliinihuuman laskiessa vähitellen surullisen tuttu särky teki paluutaan.
”Osaatko sanoa, missäpäin täällä kasvaa hirvasmarjaa?” kysymys oli suora, eikä Riima vaivautunut teitittelemään.
Tietysti, helpompaa olisi, jos peikko vain suoraan ostaisi toiselta tarvitsemansa marjat. Se ei kuitenkaan sopinut hänen kevyelle kukkarolleen, mieluummin hän käytti vähäiset kolikkonsa ruokaan kun talvi saapuisi. Jos vain oli mahdollista, että hän saisi tarvitsemansa ilmaiseksi itse keräämällä, hän halusi tarttua siihen tilaisuuteen.

Re: Susi, saalis ja parantavia kasveja

Posted: Thu Oct 19, 2017 4:26 pm
by TheWaltsu
“Osaan, ja voin opastaa sinut sinne mikäli sen sallit” Nimrod vastasi peikolle. Hän kääntyi katsomaan kohti lounasta. “Tuolla päin, lyhyen matkan päässä on suurehko hirvasmarjan kasvualue. Tunnistat alueen pienestä lammesta” metsästäjä jatkoi osoittaen lounaaseen. Susi lähti kävelemään lounaaseen huomattuaan Nimrodin käsien liikkeet. Mies tarvitsisi hirvasmarjaa omiinkin varastoihinsa, mutta onneksi lähin esiintymisalue oli suhteellisen suuri. Hän ei saisi tältä reissulta rahaa, mutta ainakin Nimrod saisi lisää hirvasmarjaa varastoonsa. Kylmän vastaanoton hyvittäminen oli myös miehelle tärkeää, eihän han halunnut että kaikki Ledan ulkopuolella näkisivät metsästäjän kylmänä sieluna.

Susi liikkui hiljaisesti ja hitaasti kohti hirvasmarjan kasvualuetta, Nimrodin vasta lähtiessä hitaasti liikkeelle. Mies käveli jonkin matkaa eteenpäin, kunnes pysähtyi katsomaan taakseen. “Täällä on harvinaisen rauhallista” hän sanoi lopulta, osoittaen sanansa sudelleen. Susi vilkaisi Nimrodia pysähtyen, mutta jatkoi pian matkaansa. Hirvasmarjat olivat jo lähellä. Pieni lampi näkyi jo puiden takaa ja lehdet kelluivat lammen suhteellisen kirkkaassa vedessä. Hirvasmarja viihtyi tämän lammen ympäristössä, ei kuitenkaan kovin lähellä vettä. Täällä hirvasmarjaa riittäisi varmasti tarpeeksi kaikille, sillä monet eivät edes tienneet tätä paikkaa. Lampi oli syrjäisessä sijainnissa suhteellisen kaukana Ledasta, Nimrodin mökin suunnalla, joten matkaajat eivät täältä usein etsineet.

Re: Susi, saalis ja parantavia kasveja

Posted: Mon Oct 30, 2017 2:00 pm
by Vampuuri
Nimrodin myöntävä vastaus tuli itseasiassa pienenä yllätyksenä peikolle, ja tuo kohottikin hieman kulmiaan. Vai oli mies näin valmis jakamaan tietämiensä kasvualueiden saantia. Eihän se tietenkään kuulunut Riimalle sitten ollenkaan, mutta hän pysyi yhä varautuneena. Metsästäjä jopa tarjoutui näyttämään tietä hirvasmarja-alueelle, ja ennen kuin Riima ehti kieltäytyä, suuntasi tuo jo osoittamaansa suuntaan. Peikko vain huokaisi syvään, mutta äänettömästi, ja lähti seuraamaan miestä hyvän matkaa tuon perässä.

Matka ei ollut pitkä, mutta Riima oli jo siinä lyhyessä ajassa ehtinyt upota ajatuksiinsa, joita hämärsi yhä vahvistuva jomotus. Hän hätkähti hereille tajutessaan miehen puhuvan, mutta sanat olivat menneet ohi hänen korviensa. Hän ei kuitenkaan välittänyt tarpeeksi, että olisi vaivautunut pyytämään Nimrodia toistamaan sanomansa. Jos se oli tärkeää, tuo saisi oma-aloitteisesti toistaa.
Riiman ei tarvinnut kauaa tuota murehtia, koska Nimrodin aiemmin mainitsema lampi näkyikin jo puiden takaa. Sen luokse saapuessaan peikko ei jäänyt turhaan odottelemaan, vaan kumartui ja nappasi pari marjaa suoraan kasvin varresta. Yhtään epäröimättä hän heitti ne suuhunsa ja nielaisi kokonaisina. Tuon enempää ei kannattanut ainakaan kerralla ottaa. Yliannostus kyllä peittäisi alleen jomotuksen, mutta toisi mukanaan myrkytysoireita, joista Riima oli kyllä kärsinyt pienen elämänsä aikana pariinkin kertaan.
Peikko laski säkkinsä selältään ja istahti maahan odottamaan marjojen vaikuttavan. Kunhan jomotus hieman helpottaisi, hän voisi kerätä hieman marjoja varastoon. Nyt päivien viilentyessä ne pysyisivätkin tuoreina parikin viikkoa, kunhan eivät mursaantuisi tavaroiden joukossa. Riima nojasi ainoalla kädellään polveensa ja tuki kämmenellään leukaansa. Nyt hänen sinivihreät silmänsä keskittyivät täysin mittailemaan metsästäjää ja tuon susiseuralaista.
"Kuljet varmaan metsästäjänä paljon näissä metsissä", hän pikemminkin ajattelin ääneen kuin osoitti sanansa toiselle. Seuraava kysymys oli kuitenkin selvästi miehelle osoitettu, "Et olisi sattunut törmäämään peikkokulkueeseen tässä lähiaikoina?"
Niin, Riimahan oli alunperin siirtynyt tieltä metsään siinä toivossa, että olisi tavannut perheensä. Jos nuo olivat vielä jossain lähialueella, ehkä Riima voisi vielä yrittää etsiä noita ennen matkansa jatkamista.

Re: Susi, saalis ja parantavia kasveja

Posted: Sun Nov 12, 2017 5:08 pm
by TheWaltsu
Nimrodkin kumartui poimimaan marjoja pieneen pussiin. Saatuaan muutaman marjan kerättyä hän kuuli peikon puhuvan. Ensimmäiseen lauseeseen ei mies kiinnittänyt paljoakaan huomiota, mutta pian käsipuoli peikko kysyi jostain peikkokulkueesta. Metsästäjä mietti hetken vastaustaan. “En juurikaan käytä teitä, eivätkä muut käytä paljon metsiä. Olen kuitenkin suhteellisen varma, että näin toisen peikon lähiaikoina. Kulkuetta en kuitenkaan ole nähnyt” hän vastasi. Mies jatkoi vielä hetken marjojen keräämistä ja suljettuaan pussin, käveli hän lammen rantaan, jossa susi jo odotti metsästyskumppaniaan. Nimrod kokeili kädellään vettä. Vesi oli jo viileää, ei vielä kuitenkaan kylmää. Syystuulikin alkoi viimein tyyntyä.

Metsästäjän ajatukset pyörivät lähinnä sisarusten mahdollisen petoksen ympärillä. Joko nämä olivat pettäneet Nimrodin tai joku muu halusi lavastaa nämä syyllisiksi. Lisää tietoa saadakseen olisi miehen etsittävä eräs Rheanhaltia, mutta tämä ei ollut ainakaan vielä vastannut kirjeisiin. Nimrod pelkäsi pahinta, vaikka haltia ei yleensäkään vastannut kovinkaan nopeasti. “Sattuisitko tuntemaan ketään vähänkään minun näköistäni miestä Dionesta?” metsästäjä kysyi. Samalla hän kuitenkin ajatteli ettei tästä peikosta olisi varmaankaan hyötyä tässä asiassa, mutta olihan se nyt kysyttävä kun mahdollisuus siihen oli.

Re: Susi, saalis ja parantavia kasveja

Posted: Thu Jan 18, 2018 5:11 pm
by Vampuuri
Mies puhui tien käyttämisestä, ja vaikka Riiman teki mieli tarkentaa, ettei heimonsa juurikaan käyttänyt teitä, pysyi hän vaiti. Olisi pitänyt arvata, ettei Nimrod ollut törmännyt peikkoseurueeseen. Nuori peikko kohotti toista kulmaansa metsästäjän mainitessa peikkokulkijasta. Olisi hauska joskus törmätä toiseen peikkoon metsien ulkopuolella. Harvat jättivät synnyinheimojaan. Riiman hännän pienet liikkeet rapisuttivat hiljaisesti kuivia lehtiä.

Riima oli miltein jo uponnut takaisin ajatuksiinsa, kun Nimrod puhutteli häntä. Peikko kurtisti kulmiaan ja katsoi hieman yläviistoon miettiessään. Hän oli kyllä käynyt Dionessa muutamaankin kertaan, mutta ei ollut niinkään kiinnittänyt huomiota paikallisiin ihmisiin. Niin kauan kuin kukaan ei Riimaa häirinnyt tai tuijottanut epäilevästi, ei hän välittänyt muiden läsnäolosta tai ulkonäöstä.
"En", Peikko vastasi suoraan, kääntäen katseensa mieheen, "Miksi kysyit?"