Ystävien kesken

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
Locked
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 677
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Ystävien kesken

Post by Tinanja » Sat Jun 01, 2019 1:13 pm

// Jossain merellä Dionen ja Drienen välillä, Valkoisella Lohikäärmeellä....

“Ray?” Sarya painautui hitaasti lähemmäs vieressään paksun huovan alla makaavaa miestä painaen päänsä tuon paljasta rintakehää vasten. Vaikka aamu oli jo kohtalaisen pitkällä, olivat Rayash ja Sarya olleet hereillä todennäköisesti useamman tunnin. Kapteenin hytissä oli hieman hämärää edelleen sisään paistavasta aamuauringosta huolimatta ja sänky narahti naisen kevyen liikkeen seurauksena. Huovan alla oli miellyttävän lämmin, eikä naisella ainakaan ollut mitään kiirettä nousta - päiväkin todennäköisesti tulisi olemaan hyvin tavallinen. Viimein Sarya tunsi, miten mies siinä hänen vierellään veti syvään henkeän, ennen kuin vaikutti edes tiedostavan hänen sanansa. “Mmh?” epämääräinen murahdus kertoi Saryalle riittävästi siitä, että hän oli saanut vaaleahiuksisen miehen huomion itselleen ainakin osittain.

“Meidän pitää puhua”, haltianainen totesi liu’uttaen hitaasti sormiaan Rayashin rintakehältä tämän vatsalle ja takaisin rintakehälle huovan alla. Miehen lämmin käsi hänen selällään veti naista vähän lähemmäs, kun Rayash kaivautui paremmin paksun huovan alle.
“Mistä?” hitaasti kapteeni oli avannut silmänsä vain jäädäkseen tuijottamaan kattoa.
“Ei mistä, kenestä. Tiedät kyllä”, Saryan vastaus irrotti Rayashista syvän huokaisun. “Ja nyt on hyvä hetki, aika ja paikka sitä varten”, haltianainen sanoi hiljaa ennen kuin kapteeni ehti lisätä vastalauseita sanojen väliin. Rintakehälle painettu käsi esti hellästi huuliaan mutristavaa miestä nousemasta sängystä.
“Ja nyt on muutenkin tapahtunut paljon… Sinusta näkee, että monikin asia painaa mieltäsi”, Sarya sanoi hiljaa. “Ennen pitkään se vaikuttaa itsesi lisäksi myös muihin, eikä vähiten Mirayaan, joka katsoo ylöspäin sinua kohti, yrittäen sopeutua itsekin muuttuneeseen tilanteeseen”, totesi Sarya hiljaa. Naisen ääni oli pehmeä, vaikka sanoissa olikin paljon asiaa.

“Se ei tarkoita, että haluaisin puhua siitä”, Rayash huomautti tuhahtaen vähän tyytymättömänä, mutta tyytyi makaamaan selällään siinä sängyllä häneen nojaavaa Saryaa lähellään pitäen. Hitaasti Rayashin vasen käsi kurottautui ottamaan hänen rintakehällään vaeltelevan käden omaansa ja puristi haltianaisen hoikkasormista kättä hellästi, lukiten omat sormensa tämän sormien lomaan. “Pitää ja haluta ovat kaksi eri sanaa eri merkityksineen”, Sarya totesi hiljaa. “Tiedät kyllä itsekin, että et voi pitää kaikkea sisälläsi ikuisuuksiin…”, haltian pehmeä ääni ei muuttunut miksikään, vaikka Rayash tuhahtikin tyytymättömänä saamalleen vastaukselle.
“En vain ymmärrä, miten joku voi pitää kaksikymmentä vuotta tuollaista salaisuutta”, kapteeni huokaisi syvään, ja tunsi miten Sarya puristi hellästi hänen kättään. “Mutta hän ei ole äitinsä”, Sarya huomautti hiljaa Rayashille. “Eikä hänen tulisi vaikuttaa siihen, miten te kaksi rakennatte suhteenne.”
“Mutta….”
“Älä kierrä sitä ongelmaa, Ray, tiedät kyllä että päätökset, joita teette nyt ja tässä, eivät ole riippuvaisia Celianista tai mistään muustakaan, mitä menneisyydessä on tapahtunut… Lakkaa kiertämästä asiaa kuin kissa kuumaa puuroa”, Saryan tiukka vastaus sai jälleen turhautuneen huokaisun ja tuhahduksen sekaisen äännähdyksen aikaan Rayashin suunnalta.

“Celian pyysi kirjeitse tapaamista juuri ennen lähtöämme Drienestä… kun seuraavan kerran tulemme satamaan”, Rayash sanoi sitten. “Todennäköisesti, koska Miraya oli käynyt hänen luonaan... “, mies totesi sitten hiljaa saaden Saryan kohottamaan päänsä leveältä rintakehältä vain katsoakseen tuon kasvoja, joilta pystyi lukemaan nopeallakin vilkaisulla lukemattomia ristiriitaisia asioita.
“Etkä tainnut sanoa Mirayalle tästä mitään?” Sarya tuhahti vähän saadessaan kysymykseensä päänpudistuksen vastaukseksi. “Miten voisin? Hän tulisi mukaani sinne, halusin tai en… enkä totta puhuen halua tavata Celiania ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen Mirayan kanssa. Miraya nimittäin pyysi minua tapaamaan äitiään nyt, kun olemme Drienellä… ja hänen”, Rayash jatkoi hiljaa. “Välillä voisin vain pyyhkiä olemassaolosta kaiken, mitä kaksikymmentä vuotta sitten tapahtui…”, kapteeni tuhahti hiljaa vain saadakseen huulilleen suukon, joka vaimensi seuraavat ärtyneet sanat.
“Sitten sinulla ei olisi tytärtäkään”, Sarya huomautti hiljaa pyöräyttäen itsensä kevyesti Rayashin päälle makaamaan, lepuuttaen päätään miehen rintakehälle laskemiensa käsien päällä, tämän piirteitä siitä arvioiden katsoen.

“Aiotko mennä tapaamaan Celiania?” Sarya kysyi sitten hiljaa, kun hiljaisuus oli jo ehtinyt laskeutua heidän välilleen. Nainen tunsi Rayashin käsien kiipeävän selälleen ja jäävän siihen, painamaan häntä kevyesti lähemmäs. Syvää huokausta se liike ei kuitenkaan peittänyt, tai sitä, miten Rayash käänsi katseensa jälleen takaisin kattoon.
“Kai minun on mentävä. Mirayan vuoksi… Mutta se ei tarkoita, että haluaisin mennä”, kapteeni huokaisi syvään.
“Miraya varmasti arvostaisi tuota aikuisuuttasi”, Sarya totesi hiljaa, saaden pienen tuhahduksen irtoaamaan Rayashin puolelta. “Hänen ei tarvitse tietää tästä tapaamisesta”, kapteeni totesi hiljaa Saryallle.
“Siitä olen samaa mieltä”, Sarya vastasi hiljaa, toisen käden sormien hitaasti kohotessa Rayashin leuan sivua hyväilemään, ohimennen miehen huulia hipaisten. “Sinun pitäisi ajaa partasi”, tuo kommentoi hiljaa, kun hiljaisuus tuntui taas laskeutuvan painavana verhona huoneeseen. “Ehkä”, kapteeni vastasi hiljaa, mutta pieni hymy ei jäänyt Saryalta huomaamatta.

“Miten miehistö on suhtautunut lastin ja sen toimittajien muutokseen?” Rayash kysyi sitten hiljaa, kääntäen katseensa kattoa arvioimasta takaisin Saryaan, joka veti hitaasti kätensä hänen kasvojaan hyväilemästä takaisin leukansa alle miehen rintakehälle.
“Eivät he tiedä, mistä se kumpuaa… Kauppakillan kokouksen tekemät säädökset ovat aika korkealla arvauslistassa”, Sarya vastasi hiljaa, Rayashia siitä pää kallellaan katsellen. Hän tunsi miehen sormien sivelevän selkäänsä selkärankaa myöden, tuskin ihoa koskettaen. “Ei kukaan heistä osaa epäillä mitään ja tiedät sen itsekin”, haltianainen jatkoi hiljaa. “Mutta…”
“Ei mitään muttia”, Rayash tuhahti hiljaa arvatessaan, mihin Sarya halusi viedä keskustelun. Se sai aikaan lähinnä pelkän hymähdyksen Saryan suunnalta.
“Säilytät sitä sopimusta varmaan edelleen liivintaskussasi? Vai oletko lukinnut sen jo pöytälaatikkosi salapohjan alle?” Rayash pyöräytti Saryan sanoille silmiään. Miehen huulien muuttuminen tiukaksi viivaksi hetkellisesti kertoi Saryalle ihan riittävästi siitä, missä Rakuzan kanssa solmittua sopimusta säilytettiin.
“Tiedät, että se oli riski”, Sarya sanoi hiljaa. “Tiedän”, syvän huokauksen saattelema vastaus sisälsi paljon enemmän tukahdettua tunnetta, mitä haltianainen olisi halunnut kuulla.

“Mutta et ole yksin sen kanssa”, Sarya laski hitaasti korvansa Rayashin rintakehää vasten kuunnellakseen tasaisia miehen sydämenlyöntejä. “Minä olen se, joka hirtetään, jos tämä räjähtää”, Rayash sanoi hiljaa, upottaen hitaasti sormensa Saryan paksujen hiusten sekaan.
“Tiedät, että olemme vahvoilla tämänkin kanssa… Tämä ei ole ensimmäinen vastoinkäyminen”, Sarya sanoi hiljaa.
“Mutta tällä kertaa vain yksi monista… En usko, että veljeni saa mitään räjähtävää aikaan tänä kesänä, mutta… entä ensi vuonna? Salakuljetus tulee vaikeutumaan, kun muutkin kuin me olemme suurennuslasin alla kauppakillan kokouksen vuoksi… ja sitten on vielä villi kortti nimeltä Miraya”, Rayashin viimeiset sanat saivat Saryan naurahtamaan. “Hän ei ole niin villi, mitä kuvittelet”, Sarya vastasi hiljaa, sanojaan tarkoituksella venyttäen.
“Hänellä on vain paljon asioita mielensä päällä… eikä hän oikein tiedä, miten päin sinuun pitäisi suhtautua… Osaat olla aika pelottava”, Sarya totesi hymyn levitessä hitaasti, hetkellisesti hänen kasvoilleen. “Pelottava?” Rayash tuhahti vähän ja pyöräytti silmiään katsellessaan kattoa. Sormet haroivat hitaasti Saryan paksuja hiuksia miehen hymyillessä tuskin huomattavasti.

“Erittäin…”, Sarya totesi hiljaa, nyt kohottautuessaan käsiensä varaan nähdäkseen miehen kasvot siitä paremmin. “Mutta muista välillä sanoa hänelle se, paljonko oikeasti välität”, haltianainen sanoi hiljaa, katsoen syvälle miehen erivärisiin silmiin, hymyn vähän levitessä hänen kasvoillaan. Rayash ei vastannut siihen mitään, mutta Sarya oli varma, että tämä jäisi miettimään sanoja vielä pitkäksi aikaa.
“Mutta… en usko, että kumpaakaan meistä kaivataan vielä kannella pitkään, pitkään aikaan…”, ilkikurinen virne levisi Saryan huulille tämän kumartuessa painamaan suudelman kapteenin huulille.

Locked