Sivistävää kirjallisuutta

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide » Tue Dec 15, 2020 6:59 pm

Miraya kuunteli Drakan kertomaa lähes haltioituneena, vaikka entinen merimies ei juuri mitään erityistä paljastanutkaan. Ehkä se oli tämä paikka, ja Drakan tapaaminen, jotka saivat Mirayan mielikuvituksen laukkaamaan tuosta vähästäkin kuulemastaan. Tai ehkä se olikin vain rommin ansiota. Joka tapauksessa hän virnisteli takaisin tuolle vanhalle miehelle tyytyväisenä.
"Voin hyvin kuvitella", Miraya vastasi naurahtaen. Hän suunnitteli vielä joskus utelevansa koko tarinan Drakan haavoittumisesta ja kapakan isännäksi päätymisestä, mutta ne olisivat aivan toisen kerran juttuja. Sellaisiin asioihin palattaisiin vasta useamman täällä vietetyn illan jälkeen.
"Niin olen kuullut aiemminkin", Miraya vastasi Drakan verratessa häntä isäänsä. Miraya tiesi itsekin, ettei hänen luoteensa ollut tasaisin, ja ilmeisesti Rayash oli joskus ollut jollain tapaa samanlainen. Vaikka Rayash nykyään peittikin pitkälti tunteensa sen turruttavan tylsän ja tasaisen naamion taakse.
Miraya oli jo pistänyt merkille Saryan vetäytyneisyyden, vaikka tuo näyttikin heitä kuuntelevan. Tätä kuvaa vain vahvisti Saryan yllättävän pistävä vastaus, kun Draka koetti vetää perämiehen mukaan jutusteluun. Mirayaa hämmästytti Saryan vähäsanaisuus, olihan nainen itse hänet tänne halunnut tuoda ja kertonut mahdollisuuksista, joita Drakan kanssa juttelu tarjosi. Hän kuitenkin päätti jättää Saryan sikseen ja keskittyi takaisin Drakaan odottaen, mitä muuta mielenkiintoista voisi tuosta miehestä vielä irti saada.

"Jos totta puhutaan, se oli aluksi silkkaa sattumaa, että ajauduin Lohikäärmeelle", Miraya kertoi naurahtaen Drakan udellessa hänen tiestään Valkoiselle Lohikäärmeelle. Miraya siemaisi lisää rommia ennen kuin lisäsi: "Sattumaa ja Eldrin." Hän ei voinut estää suupieltään nykimästä muistolle. Eldrin-parkakaan ei ollut tiennyt millaiseen soppaan lusikkansa lykkäsi, kun Mirayan ensimmäistä kertaa tapasi ja päätti hänet Rayashillekin esitellä. Eikä mies varsinkaan ollut arvannut, keiden kaikkien päälle tuo soppa siitä räiskyisi.
"Vaan kyllä Rayash päätti minun pestaamisestani jo ennen kuin meille selvisi... noh, tiedäthän", Miraya jatkoi rommilasiaan pyöritellen ja muistikuvia ensimmäisestä laivakierroksestaan ruskean juoman pinnasta muistellen. Hän puisti päätään huvittuneesti muistolle tuhahtaen. "Oli siinäkin melkoinen sattuma, että juuri minä päädyin tarjolle kirjanpitäjäksi Valkoiselle Lohikäärmeelle", Miraya vielä totesi nostaen katseensa takaisin Drakaan. Koko tapahtumien sarja oli ollut uskomaton. Ja huvittava. Ja hieman nolostuttavakin, mutta sinisten silmien katseessa näkyi pitkälti vain se lämpö, jonka ajatus Rayashin löytämisestä Mirayan mieleen vahvimpana nosti.

Hetken ajan Miraya antoi muistojensa virrata ja tyhjensi samalla kaikessa rauhassa oluensa loput. Sitten hän nosti yllättävästi terävöityneen katseensa taas Drakaan ja ennen kuin ehti asiaa puntaroimaan kysyä paukautti mieleensä juuri juolahtaneen asian: "Tunsitko sinä äitini?"

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja » Mon Dec 21, 2020 5:21 pm

Draka vilkaisi Mirayaa tekemistensä lomassa tuon vastatessa kysymykseen, miten tämä edes oli päätynyt Lohikäärmeelle. No, tarina ei ollut yllättävä - Eldrin taisi hoitaa pitkälti joitain tiettyjä liiketoimia laivalla, ja Rayash tuntui antavan lähimmilleen kieltämättä paljon liikkumavaraa laivan asioita koskien. Kaikenkaikkiaan kyseessä vaikutti olevan kieltämättä onnekas (?) sattuma, eikä Draka voinut olla epäilemättä että taustalla vaikuttaisivat korkeammat voimat kuin mitä heille näkyi. Mutta, yhtä kaikkea oli myös mielenkiintoista se, miten lämpimästi Miraya tuntui puhuvan Eldrinista. Se sai merenkäynnin ja iän ahavoittamille kasvoille nousemaan hetkeksi hyvinkin lämpimän hymyn. Olikohan tässä vielä taustalla jotain, mitä ei ääneen sanottu?
“Ilmeisen onnekas sattuma kuitenkin”, Draka hymyili vähän Mirayalle, varsinaisesti mitenkään muuten tuon lämmintä suhtautumista Eldriniin huomioimatta. Sivusilmällä mies huomasi myös pienen hymyn nousseen Saryan huulille, vaikka tämä sen yrittikin tuopin taakse piilottaa. Se vain vahvisti miehen arvailuja Eldrinin ja Mirayan välisestä suhteesta. Draka oli jo utelemassa asiasta enemmänkin, kun Miraya keskeytti laskeutuvan hiljaisuuden ja hänen ajatuksensa iskemällä pöytään pommin.

Kapakanpitäjän kulmat kurtistuivat vähän tuon kuullessa kysymyksen. Kyllähän hän Celianin tunsi - ja tunsi edelleen. Samalla, kun tuo halusi vastata Mirayan kysymykseen jotain ympäripyöreää, ei hän halunnut sotkea itseään lähellekään tätä draamaa, joka oli kehkeytynyt kolmikon - Mirayan, Rayashin ja Celianin ympärille. Hänen pitäisi yrittää pitää itsensä etäällä tästä - ja eihän hänkään ollut tiennyt Mirayan suhteesta Celianiin kuin vasta Rayashin hänelle siitä vihjattua. Draka vilkaisi pienen viiveen jälkeen Mirayaan, ja jatkoi tiskin alta ottamansa lasin kiillottamista sen jälkeen, kun liikkeet olivat hetkeksi vain jäätyneet paikalleen.

“Vai että tunsinko hänet? Tunnen, tunsin, hän on käynyt täällä… esiintymässäkin”, Draka kohautti olkapäitään sitten, äänensävynsä pitäen hyvin tavallisena. “Tuttava on ehkä parempi sana kuin tuntea”, tuo kohautti olkapäitään ja antoi katseensa vaeltaa Mirayasta Saryaan ja takaisin Mirayaan. Hän ei halunnut keskittää tätä keskustelua itseensä, vaan kääntää sen takaisin tuohon valkeahiuksiseen naiseen edessään, ja ehdottomasti kaivaa muutaman lisätiedonmurun tästä… jotain sellaista, mistä jatkaa keskustelua Rayashin kanssa, kun tämä Hukkuneeseen Merimieheen eksyisi jossain välissä uudelleen.
“Ennen kuin ehdit kysyäkään, niin ei, hän ei ole koskaan maininnut sanallakaan mitään… tälläistä”, tuo viittasi ohimennen Mirayaa kohden. “Mutta, onko hän on sinulle sanonut isästäsi jotain aiemmin?” Olikohan Miraya jo riittävän tukevassa humalassa tätä varten?

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide » Mon Jan 04, 2021 7:46 pm

"Ehdottomasti onnekas", Miraya vastasi ja lisäsi vielä naurahtaen: "Ehkä Rayashistakin ainakin suurimman osan ajasta."

Jo Drakan jähmettynyt olemus näytti hänen tietävän ainakin jotain Celianista, mutta mies tuntui punnitsevan sanojaan. Jälleen jotain päätettiin jättää häneltä pimentoon, Miraya mietti katse hieman koventuen. Ehkä Draka ei suostuisikaan kovin helposti levittelemään Rayashiin liittyvää, ainakaan tiskin tuolta puolen, vaikka Miraya oli Saryan kertomasta olettanut enemmän. Mutta siinä voisi olla melkoinen haaste löytää aika ja paikka ja sitten vielä onnistua juottamaan kapakan isäntä humalaan tippumatta itse ensin pöydän alle. Toivottavasti pelkkä aika ja useampi käynti Hukkuneessa Merimiehessä riittäisi höllentämään tuon miehen kielenkantoja.
Miraya nyökytti Drakan lopulta vastatessa. Kuten hän oli epäillyt, mies tiesi Celianin. Eikä yllätyksenä tullut sekään, että hänen äitinsä oli aikoinaan kuluttanut myös tämän kapakan pöytiä korkokengillään. Sillä tavoin oli mahdollistettu ainakin osa Mirayan elämästä, eikä hän siksi ollut koskaan ollut pahoillaan äitinsä töistä sama kuinka ilkeitä huhuja oli saanut toisinaan kestää. Töistään Celian sentään oli kertonut tyttärelleen, jotta Miraya tietäisi kaiken eikä joutuisi ihmettelemään muualta kuulemaansa.
Draka jatkoi vastaten Mirayan kysyvään katseeseen jo ennen sanoja. Myös sitä Miraya oli epäillyt; todellakaan kukaan ei ollut saanut tietää Celianin salaisuudesta. Sitten Draka heittikin tämän kuuman pallon takaisin polttelemaan Mirayan omia käsiä saaden hänet nielaisemaan tahmeasti. Hän joutui jälleen tunkemaan alaspäin sitä kurkkuunsa juuttuvaa tunnetta vuosikymmenien tietämättömyydestä. Välillä hän jopa mietti, olisiko sittenkin ollut onnekkaampaa olla tietämättä, jotta hänen ei olisi tarvinnut niellä tätä pettymystä. Ainakin se olisi ollut helpompaa, sitä ei käynyt kieltäminen, mutta siltikään Miraya ei olisi mistään hinnasta vaihtanut pois viime kevään ja kesän tapahtumia, vaikka olisi pystynyt. Rayashiin tutustuminen oli ollut koko tunteiden myrskyn arvoista.
"Luuletko, etten olisi etsinyt isääni, jos olisin jotain tiennyt?" Vastaus tuli ulos kylmempänä tiuskaisuna kuin Mirayalla oli tarkoitus, vaikka hän tiesi ettei Draka sitä edes tarkoittanut. Se tiivistikin hyvin hänen tunteensa koko asiaa kohtaan. Celian oli raatanut yksin antaakseen tyttärelleen kaiken mitä pystyi, eikä Miraya ollut koskaan tarvitsenutkaan enempää, vaan olisi hän silti halunnut tietää jotain isästään. Miraya heilautti rommilasinsa kerralla melkein tyhjäksi, risti jalkansa ja kääntyi hetkeksi katselemaan kapakan puolta. Hän ei todellakaan ollut vielä tarpeeksi humalassa näille ajatuksille, mutta tulisi pyrkimään sitä tilaa kohti varmistaakseen itselleen edes jonkinlaiset yöunet. Aamun olotila... se olisi sitten sen ajan murhe.

Miraya päätti kääntyä Saryan puoleen ennen kuin Draka ehtisi kysymään jotain lisää, jos sattui käymään niin, ettei mies ollut ymmärtänyt elettä. Miraya ei kuitenkaan voinut syyttää kuin itseään, hänhän aiheen vaihtoi Celianiin, mutta joka tapauksessa se aihe sai nyt riittää. Hän halusi hetkeksi uppoutua johonkin tavalliseen.
"Mitä sinä muuten aiot tehdä talvella? Siis sitten kun miehistön järjestelyt ovat valmiit ja Lohikäärmeenkään kunnostamisessa ei vaadita jatkuvaa seurantaa. Miten te olette kuluttaneet aikaa aina Dionessa?" Eikä tämäkään kysymys kummunnut aivan tyhjästä; Mirayan oli vaikea kuvitella vain nököttävänsä mitään tekemättä kaikki talven kuukaudet Rayashin ylläpitämänä.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja » Thu Jan 07, 2021 5:34 pm

Draka kohotti hieman kulmiaan Mirayan kysymykselle siitä, etteikö tuo olisi muka etsinyt isäänsä jos olisi tästä tiennyt? Se vahvisti kapakanpitäjän viimeisetkin epäilykset siitä, että Celian oli pitänyt itsellään kaiken tiedon siitä, kuka lapsen isä oli. Tuskin kukaan tuon naisen lähimmistä ystävistäkään tiesi salaisuutta, saati sitten nämä puolituttavat tai tutut, joihin Drakakin laski itsensä. Mutta oli myös mielenkiintoista, ettei Miraya itsekään olisi tiennyt asiasta mitään, ellei olisi sattumalta törmännyt Rayashiin ja tämä olisi laskenut yhteen yksi plus yksi. Se olikin ollut kieltämättä mielenkiintoinen sattuma, eikä Draka voinut olla miettimättä oliko taustalla jotain korkeampia voimia - kuka jumalistakin haluaisi tuollaiseen vaikuttaa? Kapakanpitäjä oli jo jatkamassa keskustelua Mirayan toteamuksen, kysymyksen jälkeen, mutta joutui nielaisemaan kommenttinsa Celiania koskien Mirayan kääntäessä huomionsa Saryaan.

Sarya kumosi loput tuopillisestaan kurkustaan alas ennen kuin vilkaisikaan Mirayaan tämän kysymyksen kuultuaan. Nainen oli kuunnellut Drakan ja Mirayan keskustelua hiljaisena - lähinnä sen näköisenä ettei edes kuunnellut vaikka olikin jokaisen sanan painanut mieleensä. Viimeisin sananvaihto ennen Mirayan hänelle suuntaamaa kysymystä oli kyllä mielenkiintoisin: vai ei Celian ollut edes vihjannut Mirayalle siitä, että tämän isä oli elossa - saati siitä, kuka tämän isä oli.
“Totta puhuen en tiedä”, nainen vastasi hetken päästä olkiaan vähän kohauttaen ja kohotti katseensa Mirayaan, ja vilkaisi myös ohimennen Drakaa. “Luulen, että ainakin kapakat tällä saarella tulevat tutuiksi”, haltia naurahti arvellen, ettei täältä löytyisi mitään mielekästä ja hänen hyvin hyvin rajattua osaamistaan vastaavaa tekemistä miehistön (ja Rayashin) kanssa ajan viettämisen lisäksi. Eikä se välttämättä olisi huono juttu, kyllä hän saisi ajan kulumaan kirjojen parissa, ja erityisesti kapakoissa sekä miehistön talvenviettoa seuraten ja siihen osallistuen.
“Mutta, en usko että täällä saarella riittää sinullekaan tekemistä koko talveksi. Miten ajattelit oman aikasi käyttää?” Sarya kohotti vähän kulmiaan Mirayalle kääntääkseen keskustelun itsestään kauemmas - mitä muuta hän olisi oikein voinut vastata siihen? Ei hän tosiaan tiennyt, mitä olisi tehnyt kaikella ajallaan, kun Lohikäärmettä ei tarvinnut valvoa enää päivittäin. “Ajattelitko raahata erään tietyn maagikon ruumasta ulos haukkaamaan raitista ilmaa?” Sarya virnisti vähän Mirayalle kieltämättä kiusoittelevaan sävyyn ja sai Drakan kulmat hieman kohoamaan.
“Saattaa helpottaa asiaa, jos sanot hänelle että voin tarjota kierroksen”, Draka huomautti olkiaan vähän kohauttaen. Eldrin saattaisi joutua pieneen ristikuulusteluun Mirayaa koskien, kun uskaltaisi näyttää naamansa täällä kapakassa asti. Sitä paitsi, Mirayan reaktio tähän sananvaihtoon varmasti kertoisi paljon siitä, millä tavalla keskustelua Eldrinin kanssa voisi lähteä aloittelemaan.

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide » Fri Jan 08, 2021 10:55 am

"Siksi minä kysyinkin, kun en tiedä", Miraya huokaisi Saryalle. "Joten olen avoin ideoille." Tätä hän oli pelännytkin, ettei heille olisi mitään tekemistä talveksi. Toisaalta saattaisi olla mukavaa kerrankin vain olla. Mirayalla olisi aikaa luoda entistä parempaa yhteyttä isäänsä. Ja ehkä Saryaankin. Tai kenties Rayashilla olisi joitain liiketapaamisia täällä, joissa Miraya voisi olla avuksi tai edes pääsisi mukaan, ettei hän tuntisi itseään niin turhaksi. Myös hänen ajatuksensa jatkoivat siitä kirjoihin ja Rayashin hämmästyttävään kirjavalikoimaan ja edelleen eteenpäin Saryan tapaan illanviettomahdollisuuksiin, joita kyllä riittäisi. Toisaalta he olivat nyt saaristossa, paikassa, jossa hänellä oli ihan liikaa tuttuja, joita hän ei olisi välittänyt nähdä. Täällä oli myös ihan liikaa muistoja, hyvien lisäksi huonojakin. Ja ennen kaikkea täällä oli Celian, eikä Miraya tiennyt miten suhtautua siihen. Mutta hänen täytyisi pian päättää, kun hänellä ei olisi töitä, joihin hukuttaa ajatuksensa ja vapaa-aikansa. Ennen pitkää pelkät kirjat tai illat merimiesten kanssa eivät olisi enää tarpeeksi.
Myös Saryan ajatukset kulkivat merimiehiin ja heistä yhteen tiettyyn. Miraya ei ollutkaan nähnyt Eldriniä sitten ensimmäisen Drienessä vietetyn illan. "Aion ainakin yrittää", Miraya virnisti Saryan ehdotukselle. Siinäpä voisi ollakin hänelle hommia pidemmäksi aikaa, Eldrinissä siis. Miraya oli jo aiemmin päättänyt, että halusi tietää tuosta kovin sulkeutuneesta miehestä enemmän. Hän olisi mielellään kuullut Eldrinin itsensä suusta, mitä kaikkea miehelle todella oli tapahtunut ennen kuin hän oli päätynyt Rayashin alaisuuteen. Kuka Eldrin oli ollut? Millainen hän oli ollut? Ehkä talvi Drienellä antoi siihen projektiin erityisen hyvät mahdollisuudet, Miraya mietti virneensä vain suurentuen.
"Pidän tuon lupauksen mielessäni", Miraya kääntyi vastaamaan Drakalle. "Joten muistahan sinäkin se." Nyt hän jälleen hymyili vanhalle miehelle lämpimästi ja poissa oli vain hetkeä aiempi synkkyys. Aiheenvaihdos toimi paremmin kuin Miraya itse huomasikaan.
"Luuletko todella, että korjauksista huolimatta Eldrin käyttää laivaa asumiseen?" Miraya vielä kysyi Saryalta kulmiaan epäuskoisesti kurtistaen. Vielä se ehkä olikin mahdollista, mutta ei enää pitkään ilmojen viilentyessä vauhdilla. Lisäksi korjaukset aiheuttivat tavallista suurempaa meteliä ympärille, vaikka toisaalta tarpeeksi kostean illan jälkeen se tuskin olisi sille miehelle ongelma. Mirayalla ei ollut aavistuskaan missä Eldrin tulisi asumaan ja salaa hän toivoikin Saryan paljastavan sen, vaikka ei halunnutkaan sitä suoraan kysyä. Vaan tiesiköhän perämieskään? Ei kai Lohikäärmeen miehistö edes ollut viettänyt täällä viikkoa paria pidempiä aikoja vuosikausiin.

Pian he uppoutuivat puhumaan niitä näitä. Draka täytti heidän juomiaan sitä mukaan kun ne tyhjenivät, ja ainakin Mirayalle maistui hyvin. Samalla mies kertoi heille Drienen kuulumisia saaden vastapalvelukseksi tietää mitä mantereella oli syksyllä tapahtunut.
"Luulen..." Miraya tukahdutti ryöhtäyksen kämmenselkäänsä, "että minulle riittää." Hän peitti rommilasinsa toisella kädellään Drakan suunnitellessa sen täyttämistä ties monettako kertaa. Miraya huomasi nojaavansa tiskiä vasten aina vain hanakammin, eikä kyse ollut enää pelkästään mukavan asennon hakemisesta. Hän ei uskaltanut edes arvailla kuinka pyörällä hänen päänsä olisi, kun he viimein nousisivat tästä. Istuessa oli helppo unohtaa kuinka paljon juomaa oli kurkustaan jo alas kaatanut.
"Raykin taitaa viihtyä usein täällä sinun seuranasi?" Mukava, pehmoinen utu oli kietonut piiloon murheiden pahimman terän, joten Miraya uskalsi palata jälleen aiempiin aiheisiin. Hän olisi mielellään kuullut mistä vanhat kaverukset päätyivät tuopin ääressä puhumaan. Ehkäpä hän vielä pääsisikin kuuntelemaan, kunhan Rayashin velvollisuudet vähenisivät ja hänenkin olisi aika keksiä itselleen muuta tekemistä. Kuinka hauskaa Mirayasta olisikaan ollut kuunnella miesten muisteloita nuoruudestaan. Se olisi auttanut Mirayaa tuntemaan isänsä jälleen hieman paremmin.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja » Mon Jan 11, 2021 6:13 pm

Sarya oli vain hymähtänyt Mirayan sanoille hieman, kun nainen oli todennut olevansa avoin ideoille tekemisen suhteen. Sarya oli melko varma, että aika kyllä täyttyisi jollakin, turhallakin, eikä pitkä vapaa ainakaan tekisi hallaa kenellekään. Sitä paitsi, jos täällä oli jotain hyvää, niin kaupungin ulkopuolella aukeavat maisemat ja rannat olivat näkemisen arvoisia, ja nainen olikin melko varma että nauttisi illanvieton ja sisällä kirjan kanssa lojumisen lisäksi pitkistä retkistä saarella. Mutta Eldrin olisi villi kortti, ja haltia hymyilikin vähän Drakalle, joka lupasi tarjota kierroksen tänne raahautuvalle Eldrinille. Se oli takuuvarma tapa saada tuo maagikko liikkeelle… ainakin kapakasta toiseen siis. Sarya nielaisi nopeasti loputkin senhetkisestä rommilasillisestaan ja pudisti hieman, tuskin huomattavasti päätään tajutessaan, että oli huolissaan maagikosta. Siitä, miten tämä pärjäisi saaristossa koko talven, kun tuon historia saariston kanssa olisi mitä oli. Nainen tuhahti vähän ajatuksilleen - hän ei voisi nyt asialle mitään, myöhemmin ehkä, joten nyt olisi turha murehtia sitä.
“En tiedä”, Sarya kohautti vähän olkapäitään Mirayan kysymykselle Eldrinistä. “Hän ei ole tainnut viettää täällä talvea koskaan merille lähtönsä jälkeen”, nainen huomautti vielä hiljaa ennen kuin kaatoi lisää rommia kurkustaan alas.

Liian monen lasillisen, liian monen virnuilun ja naurun jälkeen Sarya huokaisi syvään, ja kumartui nojaamaan kättään vasten, kun lasi viimein tyhjeni jälleen kerran. Hänkin pudisti Drakalle hieman päätään - hän oli jo riittävän humalassa tietääkseen sen pitkällä vielä huomenaamulla. Mirayan kysymys sai haltiankin hieman havahtumaan ja kääntämään katseensa vielä takaisin Drakaan sekä Mirayaan - hetkeksi ainakin.

“Säännöllisesti, aina kun on maissa”, Draka vastasi Mirayalle pieni hymy huulillaan, kun tuo kysyi miten usein Rayash kävikään täällä. “Joskus useamminkin”, mies jatkoi vielä lausettaan tuttavalliseen tapaansa pienen hymyn saattelemana, kun painoi rommipullon korkin kiinni Mirayan kieltäydyttyä juomasta. Kapakanpitäjä oli melko varma, ettei kumpikaan noista selviäisi ilman apua takaisin Rayashin talolle tai sinne, missä ikinä kaksikko yöpyisikään tänä yönä.
“Useimmiten taidamme jauhaa pelkkää paskaa aiheista, joista olemme aina puhuneet”, Draka virnisti Mirayalle vähän. “Mutta myös laivoista, kauppasuhteista, politiikasta… kaikesta”, mies kohautti olkapäitään vakavoituen hieman. Drakan katse vaelteli melkein lempeästi Mirayan alkoholin rentouttamilla kasvoilla, kun tuo nojautui itsekin hieman tiskiään vasten ihan pelkästä mukavuudenhalusta.
“Hän toki on sellainen, että pitää paljon itsellään eikä sano puoliakaan siitä, mitä ajattelee”, Draka huomautti sitten hetken tauon pidettyään. “En usko, että hän on ollut ainakaan kovin… avoin tutustumaan ja luottamaan kehenkään”, tuo jatkoi vielä toivoen, että riittävä humalatila ja tälläiset epäsuorat vihjaukset voisivat avata Mirayankin kielenkantoja sen suhteen, millainen suhde tällä oli omasta mielestään isäänsä näiden muutaman kuukauden jälkeen.

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide » Sun Jan 17, 2021 12:47 pm

Harmillisesti Saryakaan ei tiennyt Eldrinistä sen enempää. Miraya oli jopa huomaavinaan huolestuneisuutta perämiehen kasvoilla. Kyllä hän Eldrinin löytäisi, Miraya vakuutti itselleen. Tämä oli hänen kaupunkinsa, jossa hänellä oli edelleen omat suhteensa ja ne kyllä auttaisivat aina yhden juopon maagikon löytämään. Varsinkin, kun Eldrin ei ulkonäöltään ollut mikään massaan sulautuja.

Miraya nyökytteli hymähtäen Drakan vastaukselle. Hänen oli helppo kuvitella tuo kaksikko tänne istumaan tunti toisensa perään. Ja kuin Mirayan ajatukset lukien Draka jatkoi vahvistaen hänen epäilyksensä: parivaljakko varmasti nautti kaikenlaisen pohtimisesta yhdessä. Heillä molemmilla oli pitkä kokemus meriltä ja kaupankäynnistä, ja epäilemättä he saattoivat vaihtaa ajatuksiaan molemmista ja kaikesta siihen vaikuttavasta tuntikaupalla. Mutta Miraya ei uskonut siinä olevan kaiken. Kyllähän vanhat kaverukset varmasti myös juorusivat kaupankäyntiä mielenkiintoisemmistakin asioista ja juuri niitä hetkiä Miraya olisi halunnut päästä seuraamaan sivusta, huomaamattomasti, ettei tyttären läsnäolo suodattaisi miesten huulenheittoa. Sääli, että sellainen tilanne tuskin koskaan toteutuisi.
"Ai onko hän sinunkin seurassasi sellainen?" Miraya hämmästeli Drakan mainitessa Rayashin sulkeutuneisuuden. "Hänhän on kuin mikäkin kovakuoriainen, joka ei vain pysyttele kuorensa kätköissä vaan parhaillaan heijastaa pinnastaa kaiken takaisin." Huokaisten Miraya puisteli päätään, tajusi sen heti olevan virhe tässä vaiheessa iltaa ja joutui saman tien laskemaan katseensa tiskiin pidellen otsaansa toisella kädellään maailman hänen ympärillään alkaessa heilua uhkaavasti.
"Välillä minusta tuntuu, ettei hän edes halua tutustua minuun", Miraya tuhahti vieläkin katseellaan visusti yhteen tiskin pinnan koloista keskittyen. Hän unohti hetkeksi kokonaan vieressään istuvan Saryan, mikä yhdessä kaiken juoman kanssa sai hänet puhumaan enemmän kuin oli tarkoituskaan. Mirayan omat suodattimet oli hukutettu alkoholilla, ja Drakan lausahdus osui sopivaan paikkaan saaden Mirayan aukaisemaan oman kuorensa.
"Raysta ei koskaan tiedä mitä hän ajattelee ja se on hiton raskasta." Nyt Miraya oli valmis nostamaan katseensa, kun kapakka hänen ympärillään ei enää tuntunut lähtevän pyörremyrskyn mukaan. "Mutta sentään joskus hän heittää sen hemmetin panssarinsa nurkkaan ja alkaa näyttämään... isältä." Miraya jatkoi ääni ja katse pehmentyen hänen muistellessa niitä hetkiä, kun Rayash oli riisunut virallisen naamionsa ja kertonut suoraan mitä ajatteli. Totuuden jakamisen hetki, keskustelut laivalla, halaus myrskyn jälkeen ja viimeisimpänä heidän hetkensä Rayashin työhuoneessa. Ne kaikki olivat näyttäneet sen, ettei Miraya ollutkaan vain pakollinen paha. Ja kerta toisensa jälkeen Miraya joutui muistuttamaan itseään siitä, että he olivat Rayashin kanssa tunteneet vasta kovin vähän aikaa. Ettei hänen kannattaisi verrata heidän tilannettaan muihin, kuten Drakaan ja Saryaan, jotka olivat tunteneet Rayashin jo toista vuosikymmentä. Mutta silti hän sitä teki, voimatta itselleen mitään.
Sanansa Miraya oli osoittanut Drakalle, mutta käänsi yhtäkkiä katseensa Saryaan kuin tuo haltia olisi vasta nyt ilmestynyt heidän viereensä. Kevyesti punastuen Miraya laski katseensa nopeasti tyhjään lasiinsa. Hän toki oli aiemmin paasannut tarkoituksella Saryalle Rayashista, mutta ei sitten viimeisimmän paljastuksen. Eikä hän tiennyt miten voisi sitä enää edes tehdäkään tietäessään kuinka läheisiä hänen isänsä ja Sarya olivat.
"Luotan siihen, ettei Rayn tarvitse kuulla tästä", Miraya totesi vilkaisten Saryaa kulmiensa alta ja siirtäen katseensa siitä Drakaan. Pitäisikö Sarya mölyt mahassaan, jos ei muuten niin heidän uudelleen lämpiävän ystävyytensä tähden? Entä Draka? Tuosta miehestä Mirayan oli vielä paha sanoa mitään.
Kirottu olkoon Drakan vikkelä käsi, joka täytti hänen lasiaan huomaamatta.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja » Mon Jan 25, 2021 7:41 pm

Draka hymähti vähän Mirayan kysymykselle siitä, oliko Rayash hänenkin seurassaan samanlainen - hiljainen, vastaamista välttelevä ja omana tietonaan kaiken pitävä. Kapakanpitäjä ei voinut sanoa, etteikö olisi - ainakin toisinaan. Mikäli tuo vähäsanainen kapteeni eksyi joskus itsestään puhumaan, oli se vähäsanaista ja kertomuksen aukot sai täyttää joko aiemmin saadulla tiedolla, huhuilla tai jopa omalla mielikuvituksella tarinasta ja kommentista riippuen. Vuosikymmenten ystävyys kuitenkin kertoi niistä tuskin nähtävistäkin eleistä ja lausumattomista sanoista paljon enemmän mitä tuo nuori, valkeahiuksinen nainen saattoi muutaman kuukauden jälkeen. Draka ei voinut kuin pohtia, ymmärsikö tuo itse, miten syvään suohon oli astumassa tutustuessaan isäänsä vasta näin aikuisena. Sentään se Rayashin mantereelta tuoma juoma oli päätynyt hyvään käyttöön - tämä oli ehdottomasti erikoistapaustakin parempi tilaisuus vetäistä se esille.
“Olen ehkä tässä vuosien varrella oppinut täyttämään sen hiljaisuuden sillä, mitä hän jättää sanomatta… Sinulla varmasti on siihen vielä vähän matkaa, vaikka selkeästi oletkin jo oikeilla jäljillä”, Draka kohautti lopulta olkiaan Mirayalle tämän sanoihin vastatessa sillä tasaisella, kieltämättä rauhallisella tavallaan. Mirayan tuhahdus, ja puheen sävy kertoivat tosin paljon siitä, miten alkoholi oli maistunut valkeahiuksiselle naiselle. Kapakanpitäjä ei ollut ihan varma, paljonko Miraya muistaisi tästä, mutta hän imi itse kyllä jokaisen tuon päästämän sanan tiukasti mielensä perukoille jälleen yhtä lasia ajatuksissaan pyyhkien. Kapakassa oli tällä hetkellä niin vähän asiakkaita, että hän saattoi keskittyä käytännössä vain ja ainoastaan päivän ehdottomasti mielenkiintoisimpiin vieraisiinsa satunnaisten oluttuopillisten laskemisen sivussa. Mies ei voinut olla huomaamatta Saryan tuhahdusta, jonka tuo yritti hukuttaa juomaansa. Hän ei ollut itse asiassa koskaan päässyt keskustelemaan Saryan kanssa siitä, miten tuo kiristi tai lahjoi kapteenin puhumaan, mutta… no, kapakanpitäjällä oli epäilyksensä.
“Jos hän ei haluaisi tutustua sinuun, olisit lentänyt laivalta takaisin maihin jo kuukausia sitten”, Sarya keskeytti Drakan ennen kuin tuo ehti jatkaa. Haltia vilkaisi nopeasti sivusilmällä Mirayaa, mutta painoi sitten katseensa takaisin juomaansa, kun liike tuntui hieman turhan nopeasti päässä - hänen olisi kai parempi lopettaa alkoholin nauttiminen tältä päivältä… Draka vain naurahti vähän Saryan sanoille.

“No, en ilmaisisi sitä ihan noin radikaalisti, mutta uskon silti, että olisit kyllä kuullut siitä”, Draka hymähti hymähti päätään vähän pudistaen. Rayash oli hyvin tarkka siitä, ketä päästi laivalleen ja lähelleen - ja oli selvää että Miraya oli päässyt jo niin sisäpiiriin, ettei tuon tarvinnut varoa askeleitaan laivalla. Kapteeni selkeästi halusi pitää tuon lähellään, mutta Draka tiesi paremmin kuin hyvin miten vaikeaa Rayashille olisi päästää irti kasvatuksestaan ja siitä vuosikymmenten aikana opetellusta kuoresta. Juuri siitä kuoresta, josta Mirayakin seuraavaksi mainitsi. Mies ei ehtinyt sanoa mitään, kun Miraya jatkoikin samasta aiheesta vielä. Nainen sanoi, että Rayash oli toisinaan laskenutkin sitä kuortaan ja saanut ainakin hetkeksi itsensä näyttämään isältä. Draka ei ehtinyt peittää kasvoilleen nousevaa hymyä, jonka Mirayan sanat saivat aikaan - eikä hän hetkeen edes välittänyt, että Sarya varmasti näki silmäkulmastaan sen hymyn myös. Pian mies kuitenkin järjesteli kasvoilleen jälleen sen tutun, neutraalin lämpimän ilmeensä. Hän laski viimein putipuhtaaksi kiillottamansa lasin tiskin alle paikalleen ja jäi hetkeksi pyyhkimään pöytää saadakseen käsilleen jotain tekemistä.
“Sinun pitää vain muistaa, mistä hän on lähtöisin. Hänet on kasvatettu pitämään ajatuksensa ominaan… eikä hänen uravalintansa ainakaan edesauta avoimuutta”, Draka totesi lopulta Mirayalle rikkoen kovaa vauhtia heidän välilleen laskeutuvan hiljaisuuden. Mies laski viimein pyyhkeenkin käsistään hetkeksi.
“Minä menettäisin maineeni, jos huutelisin keskusteluista ympäriinsä”, Draka hymähti Mirayan sanoille tuon miettiessä, jäisikö keskustelu heidän välisekseen. “Ja en usko, että sinun seuralaisellasikaan on mitään halua huudella asioita eräälle valkohiuksiselle merimiehelle.”

“Mutta sinä… sinä muistutat kyllä äitiäsikin”, Draka totesi vielä olkiaan kohauttaen, aihetta lennosta vaihtaen takaisin Mirayaan itseensä ja tämän perhetilanteeseen. Hän ohitti kokonaan Saryan tuhahduksen. Tuo nainen tiesi näin humalassakin tarkalleen, että Draka yritti kääntää keskustelun Rayashsita Celianiin nyt, kun Miraya oli jo uskaltautunut avaamaan suunsa. Ehkä se avoimuus jatkuisi siihenkin, mitä tämä mietti äidistään? Vaikka Draka saattoikin arvioida jo kuulemansa perusteella, mitä siihen mielipiteeseen saattaisi sisältyä, olisi erittäin mielenkiintoista kuulla se Mirayan itsensäkin suusta. Lisäksi, kapakanpitäjä toivoi, että saisi vielä piakkoin kapteenilta itseltäänkin vierailun ja tämän… keskustelun perusteella saisi johdateltua keskustelua Rayashin kanssa haluamaansa suuntaan. Mutta ei, Rayashin ei tarvitsisi tietää tästä vierailusta mitään.

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide » Fri Feb 05, 2021 3:29 pm

"Ehkäpä, ehkäpä", Miraya mutisi Drakan ja Saryan vakuuttaessa vuoron perään samaa, Draka omalla pehmeällä tavallaan Saryan puhuessa tyypillisen karskisti. Heitä katsoessa olisi noiden sanojen uskonut sopivan paremmin toistensa suihin. Yllättävä ajatus sai Mirayan suupielen nykimään, mistä hän tiesi todella olevansa turhan humalassa.
Kaipa Rayash tosiaan olisi hankkiutunut eroon Mirayasta niin halutessaan, velvollisuuksista viis. Ja Miraya kyllä muisti Rayashin lähtökohdat, vaan se ei tehnyt tilannetta sen helpommaksi. Eikö se mies olisi voinut ehtiä oppimaan luottamusta kahdenkymmenen vuoden aikana? Miraya kuitenkin päätti luottaa tämän kaksikon sanaan, sillä nuo jos jotkut tunsivat Rayashin. Kestäisikö tämä luottamus edes yli huomisaamun pahoinvoinnin, se jäi nähtäväksi.

Miraya katseli epäilevästi Drakaa, kun tämä vakuutteli luotettavuuttaan. Mirayan kokemuksen mukaan osa kapakan pitäjien maineesta myös kehittyi heidän tiedoillaan. Kaiken lisäksi Draka ja Rayash olivat erityisen hyvät ystävykset. Mutta sitä oli nyt myöhäistä surra. Kuten Saryaakin, joka tapansa mukaan vain hiljeni.
Miraya kirosi pohjatonta janoaan ja tuontirommia uudemman kerran.

Miraya mietti jo Rayashin asuntoon palaamista pohtien valmiiksi matkan tuskallisuutta, kun Draka jatkoi jutustelua. Aihe tosin vaihtui lennosta.
"Hmmh, niin kuulemma. Varmaan liiankin monella tapaa." Nyt Celianin esiin tuominen ei enää nostattanut Mirayassa vihaa ja katkeruutta vaan hänen sanansa kuulostivat lähinnä haikeilta, takanaan jopa hippunen huvittuneisuutta. Alkoholi ei antanut armoa eikä Miraya voinut piilottaa kaipaustaan enää edes itseltään. Hänen oli vaikea jollei jopa mahdoton antaa anteeksi, mutta yhtä aikaa tuskallista nähdä omaan äitiin sattuvan. Hänellä oli yksinkertaisesti ikävä. Eikä Miraya voinut olla edelleen miettimättä, mitä tämä kaikki merkitsi Rayashille. Heidän yhdennäköisyytensä? Olisiko se aina piikkinä Rayashin lihassa, vaikka mies ei sitä suostuisikaan myöntämään? Entä Mirayan yhteys äitiinsä? Totta kai Rayash kieltäisi ja valehtelisi ennemmin kuin kertoisi satuttavan totuuden. Niinhän Mirayakin teki, kun kyseessä oli heidän verisiteensä salaaminen. Mutta nyt, Miraya tajusi Drakaa katsoessaan, hänellä oli edessään joku, joka tunsi Rayashin lähes läpikotaisin, väittipä tuo mitä muuta tahansa. Hänellä oli joku, joka tiesi vastauksia, jos vain niitä uskaltaisi kertoa.
"Se yhdennäköisyys... Paljonko uskot sen ahdistavan Rayta?" Mirayan silmissä oli jäljellä yllättävää tarkkaavaisuutta, kun hän tuijotti Drakaa. Ne olivat pienet siniset lammet, joiden ympärille kertyi jo usvaa, mutta se ei ollut vielä saavuttanut keskustaa.
Toki mukana oli toinenkin, joka tiesi paljon, mutta jolta Miraya ei olisi uskaltanut tällaista kysyä. Miraya oli taas unohtanut vieressään istuvan hiljaisen Saryan, muuten hän ei olisi Drakalle kysymystään esittänytkään.

Pian Miraya ymmärsi jotain muutakin; Draka oli kutsunut itseään ja Celiania tuttaviksi. Celian oli joskus esiintynytkin täällä. Vaan alkaessaan odottaa Mirayaa Celian oli katkaissut vanhat siteensä. Hän oli paennut peläten muuten menettävän esikoisensa. Hän oli paennut Rayashin, rakastamansa miehen luota, saadakseen pitää lapsensa. Näin Miraya ainakin oli ymmärtänyt vanhempiaan kuunnellessaan ja heidän tarinoitaan yhdistellessään. Vaan mitä se tarkoitti? Joko Drakalla oli erityisen hyvä muisti tai sitten mies oli nähnyt Celianin jossain kaikkien vuosien jälkeen. Vanhan merimiehen ja nykyisen kapakanpitäjän muistista saattoi luottaa puolet huuhtoutuneen rommin mukana pois, joten... "Milloin sinä olet nähnyt äidin viimeksi?" Kysymys tuli yllättäen ja terävänä, jollaisena Mirayan katsekin vielä sinnikkäästi pysytteli, vaikka hän nojasi tiskiä vasten entistä tukevammin.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja » Tue Feb 09, 2021 6:38 pm

Ilmeisesti arvokas rommi oli tehnyt tehtävänsä, kun Miraya ei reagoinut äitinsä keskusteluun tuontiin ainakaan millään räväkällä reaktiolla. Sen sijaan tuon sanojen haikeus sai Drakan kohottamaan tuskin huomattavasti kulmiaan miehen nojautuessa vähän paremmin tiskiä vasten Mirayan sanojen seurauksena. Mies hymyili vähän. Kyllä, Miraya kieltämättä oli perinyt paljon piirteitään äidiltään, ja tuo oli kuin lähes ilmetty nuori äitinsä. Mutta sitten Miraya heittikin ilmoille kysymyksen, jota Draka ei ollut osannut odottaa. Miehen kulmat kohosivat ja tämä katsoi hetken aikaa Mirayaa. Kieltämättä vaikea kysymys, eikä hän uskonut osaavansa vastata siihen millään lailla. Miten olisikaan? Suhde Celianin kanssa oli ollut Rayashin, ei hänen. Hän oli siinä ollut sivustakatsoja, ja siitäkin oli jo vuosikymmeniä. Entä, häiritsikö se kapakanpitäjää itseään? Drakan katse jäi vain hetkeksi vaeltelemaan Mirayan kasvoilla mietteliäänä - ja oli selvää, että kysymys oli kyllä horjuttanut hetkeksi miehen rauhallisen itsevarmaa olemusta.
“Hän varmasti näkee sinussa nuoren Celianin”, Draka vastasi lopulta - lähinnä saadakseen lisää aikaa varsinaisen vastauksensa miettimiseen. “Ja Celian oli Rayashin ensirakkaus…”, kapakanpitäjä hymähti. Ei hän voinut kieltää, etteikö olisi itsekin katsonut Celiania joskus arvioiden, ihaillen tuon viihtyessä täällä kapakassakin. Jossain vaiheessa tuo kuitenkin oli vähentänyt täällä vierailujaan, kunnes tuo oli jälleen tullut paikalle - tällä kertaa Rayashin kanssa. Mies tosin oli vähällä puhua sivu suunsa ajatuksiaan, jotka eivät varsinaisesti liittyneet itse kysymykseen, kun tuo kohautti hitaasti olkapäitään palauttaessaan itsensä takaisin maantasalle.
“Sinun pitää sitä kyllä kysyä häneltä itseltään sitä… Mutta jos minun pitäisi jotain arvata, hän näkee sinut Mirayana, ei Celianina”, ja Draka oli varma, ettei Rayash aikonut päästää Mirayaa yhtään kauemmas itsestään. Ei, vaikka se välillä varmasti siltä vaikuttaisikin, Draka jos kuka tiesi, miten surkea tuo oli ilmaisemaan itseään ja tunteitaan yhtään kenellekään.

“Kesällä”, Draka vastasi viimein Mirayan kysymykseen siitä, milloin hän oli viimeksi nähnyt Celianin. Rayash oli tosin ollut Celianin kanssa, ja kaksikon keskustelu oli kieltämättä ollut ihan mielenkiintoinen.
“Mutta sitä ennen… siitä on joitain vuosia, kun hän on edellisen kerran käynyt täällä”, totesi kapakanpitäjä vielä olkiaan vähän kohauttaen. Mutta ei Celian silti ollut sanonut sanaakaan Mirayasta koskaan täällä käydessään. Käynnitkin olivat harventuneet satunnaisiin aikoja sitten, kun tuo oli kääntänyt huomionsa paikkoihin, joissa kävi enemmän asiakkaita ja sai helpommin illan tienestinsä kasaan. Mutta rommi, ja muut mantereelta tänne tiensä löytäneet alkoholit maistuivat tyttären tapaan tuon äidillekin toisinaan. Draka oli vähällä jatkaakin keskustelua Celiania koskien, mutta nielaisi sanansa. Hän ei halunnut olla liikaa äänessä, vaan antaa tilaa Mirayalle ja tämän sanoille - ja ajatuksille. Mutta oli asioita, joista olisi ollut ihan hyvä avata myös kapakanpitäjän itsensä sanaista arkkuaan - se aika kyseisille tarinoille ei kuitenkaan olisi tänään. Drakan katse palasi hitaasti Mirayaan.
“Sinä olet tainnut nähdä hänet senkin jälkeen?” mies kysyi sitten. Totta kai tuo olisi - Celian ei laskisi irti tyttärestään nyt, ei vaikka tämä kuinka roikkuisi Rayashissa.

Post Reply