Sivistävää kirjallisuutta

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide » Fri Oct 16, 2020 12:35 pm

Ovi pamahti Mirayan edestä kiinni ennen kuin hän ehti pakoon. Saryan nopeus oli hätkähdyttävää samoin kuin perämiehen määrätietoisuus, joka kuitenkin silminnähden karisi heti. Miraya huomasi Saryassa – ehkä ensimmäistä kertaa koskaan – aitoa epävarmuutta. Hassulla tavalla se antoi Mirayalle lohtua ja uskoa heidän ystävyyteensä, olihan Sarya aiemmista sanoistaan huolimatta valmis laittamaan itsensä likoon heidän puolestaan. Olihan Saryakin, lopulta, valmis pyytämään anteeksi.
Yhtäkkiä Mirayan oli myös helppo antaa anteeksi ja hän jätti mielellään koko typerän asian taakseen. Sitä Saryakin selvästi halusi, vaikkei sanoja ollutkaan löytää. Enää sanoja ei tarvinnutkaan, olivathan he molemmat sanoneet jo liikaakin, mutta onneksi myös jotain oikein.
"Ehkä jopa minä jaksan odottaa", Miraya vastasi Saryan viimeisiin sanoihin epävarma hymy kasvoilleen pyrkien. Samalla hän siirtyi askeleen kauemmas ovesta näyttäen, ettei ollutkaan karkaamassa heti tilaisuuden tullen.

Hento puna pyrki Mirayan poskille Saryan kysymyksen edessä. Hän puristi edelleen yhtä valitsemistaan kirjoista toisessa kädessään ja käänsi katseensa hetkeksi sivuun miettien mitä sanoisi. Pelkkä kirjan nimi "Viettelysten yö" kertoi jo aivan tarpeeksi ja hengähdyksen asiaa punnittuaan Miraya nosti kirjan Saryan eteen. "Täytyy myöntää, että olen aina nauttinut tällaisista kirjoista." Miraya odotti Saryan reaktiota varovaisena. "Vaan enpä olisi itse näkemättä uskonut, että löydän niitä Rayn hyllyiltä", hän lisäsi perään varovasti naurahtaen. Mirayakin tarttui mieluummin tähän aiheeseen kuin jatkoi enää edellisestä. Eihän hän lopulta muuta toivonutkaan kuin kaiken palaavan ennalleen hänen ja Saryan välillä.

"Niin olitko ajatellut lähteväsi illaksi tuulettumaan?" Nyt oli Mirayan vuoro vaihtaa aihetta. "Tuopillinen tai mieluummin useampikin maistuisi kyllä tänään." Hän puhui normaaliin tyyliinsä verraten jopa ujosti, edelleen peläten Saryan torjuvan hänet luotaan sittenkin.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja » Wed Oct 21, 2020 5:42 pm

Sarya ei tiennyt enää, mitä olisi vastannut Mirayan vastaukseen odottamisesta. Ehkä hänen ei tarvinnut sanoakaan siihen mitään? Hitaasti haltianaisen käsi valahti takaisin kyljen vierelle ovea kiinnipitämästä, ja aiheen vaihduttua tuo tuntui saavan jotain siitä normaalista olemuksestaan takaisin. Tämä kuitenkin kohotti kulmiaan vähän nähdessään, mitä Miraya oli lukenut.
“No, en odottanut, että Rayn hyllyssä on tuollaisia”, Sarya ei voinut olla naurahtamatta Mirayan löydölle. Tästä varmasti saisi muutamankin mielenkiintoisen keskustelun kyseisen valkohiuksisen kapteenin kanssa.

“On… eräs kapakka, jota pitää Rayn vanha kaveri, Draka. Hän varmaan erehtyisi sopivien kysymysten jälkeen lurittelemaan tarinan jos toisenkin Raysta”, Sarya vastasi viimein Mirayan kysymykseen tuulettumisesta kieltämättä hieman mietteliäänä. Oliko tämä oikeasti hyvä idea viedä Miraya tapaamaan Drakaa? Rayash tuskin pitäisi siitä, mutta eihän tämän tarvinnut kaikkea tietää, eihän? Hetken hiljaisuuden jälkeen Sarya astui kauemmas ovelta ja lähti pian alakertaan, ja kyseistä kapakkaa kohden arvellen, että Miraya lähtisi mukaan, vaikka hän ei erikseen siitä mitään mainitsisikaan. Muutama shotti ei ainakaan olisi haitaksi tämän jälkeen, ja perämiehestä tuntui että hän oli kieltämättä vähintään ajatuksissaan levoton aiemman avautumisensa jäljiltä.

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide » Sun Oct 25, 2020 10:29 am

Mirayan onneksi Sarya ei tehnyt suurta numeroa hänen lukuvalinnoistaan, mutta haltian ilmeestä päätellen Rayash saattaisi kuulla muutaman kysymyksen kirjavalikoimastaan. Mirayan ei auttanut kuin toivoa, ettei hänen nimensä tulisi siinä keskustelussa esiin. Hänen isänsä ei olisi tarpeen tietää millaisia kirjoja tytär näistä hyllyistä ensimmäisenä oli valinnut.

Saryan vastaus illasta sai Mirayan silmät pilkehtimään. Vai että Rayn vanha kaveri kapakan pitäjänä. Kuinka mehukas tilaisuus. Ja Miraya kyllä tiesi miten kysymyksillään pehmittää miehiä ja kaivella heidän mehukkaimpia juttuja esiin. Vaan se mikä nosti hymyn Mirayan kasvoille oli oivallus Saryasta; naisen täytyi olla jo valmiiksi ajatellut asiaa. Tämä ehdotus tuskin syntyi tässä hetkessä, vaan Sarya oli selvästi suunnitellut vievänsä Mirayan tätä Drakaa tapaamaan. Sarya halusi tarkoituksella järjestää Mirayalle tilaisuuden tutustua isäänsä hieman erilaisesta näkökulmasta ja siitä Miraya oli otettu.
"Se kuulostaa ihan paikalta, jossa minun on päästävä käymään", Miraya naurahti Saryalle. Asia näytti olevan sillä selvä ja Sarya suuntasi samassa jo ovesta ulos. Jollain tapaa Sarya vaikutti edelleen hieman vaivaantuneelta ja halusi ilmeisesti vain unohtaa äskeisen tulistuneen hetken ja tapahtumat, jotka siihen olivat johtaneet. Se sopi Mirayallekin erittäin hyvin ja oikeastaan hän oli jo koko tilanteen jättänyt taakseen saadessaan paljon mielenkiintoisempaa mietittävää. Miraya eli näyttävästi tunteidensa kautta, mutta yhtä nopeasti kuin ne syttyivät saattoivat ne myös sammua.
"Sarya, odotathan ihan hetken?" Miraya huikkasi haltian perään. Hän ryntäsi nopeasti siivoamaan kirjapinonsa hyllyille omille paikoilleen – hän ei halunnut jättää näitä kirjoja Rayashin löydettäväksi eikä sen enempää isänsä suosimaa huonetta epäjärjestykseen. "Viettelysten yön" hän piti kuitenkin kainalossaan ja lähti kiiruhtamaan käytävää toiseen suuntaan ja portaita ylös omaan huoneeseensa. "Ei mene kauaa", Miraya huikkasi mennessään Saryalle. Hän sujautti kirjan yhteen työpöytänsä laatikoista, mutta sen tuominen tänne ylös oli ollut vain veruke Mirayalle päästä kurkistamaan peiliin. Nopea vilkaisu riitti näyttämään, että hän olisi ihan tarpeeksi edustavassa kunnossa tavatakseen isänsä vanhan ystävän. Yksi pyyhkäisy korjasi vasemman silmämeikin paikalleen ja mekkoon sointuva tumma huulipuna oli edelleen mukavan tasainen. Hänen auki jätetyt kiharansa olivat paksu pehko, mutta Miraya epäili, että tämä olisi semmoinen kapakka, jonne hänen vallattomien hiustensa tyyli sopisi mainiosti.
"Eiköhän mennä", Mirayan iloinen ääni kantautui korkojen kopinan yli jo hänen laskeutuessaan omaan huoneeseensa vieviä portaita alas. Hän nappasi viitan harteilleen eteisestä ja antoi Saryan lähteä johdattamaan heitä oikeaan suuntaan.
"Onko tämä Draka tuntenut Rayn pitkäänkin?" Miraya ei malttanut olla kysymättä, vaikka he tuskin olivat ehtineet ensimmäistäkään korttelia eteenpäin.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja » Tue Oct 27, 2020 4:46 pm

Viimein he olivat päässeet ovesta ulos, Saryan odoteltua Mirayaa alakerran eteisessä ovenkarmiin nojaillen. Tuo vain nyökkäsi lyhyesti ja lähti johdattamaan Mirayaa sitten satama-alueen reunaa ja Drakan kapakkaa kohden. Katu muuttui nopeasti sivukaduksi, ja MIrayan kysymys rikkoi heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden. Se sai Saryan hieman hymähtämään.
“Käsittääkseni sekä Rayn että Drakan ensimmäinen laivalla oleva työpaikka oli samalla paatilla. He taisivat olla useita vuosia samalla laivalla ennen kuin Ray pääsi Lohikäärmeelle. Draka luopui merenkulusta loukkaannuttuaan töissä”, Sarya vastasi sitten hetken mietittyään. “Draka todennäköisesti on yksi harvoista, jotka tietävät käytännössä kaiken Rayashista”, haltia totesi sitten mietteliäänä - voi kyllä, hänkin oli useamman kerran saanut mielenkiintoisia vastauksia tuolta mieheltä riittävästi tätä pehmitettyään. Hän ei ollut myöskään ihan varma, tukiko Rayash kapakkaa muutenkin kuin vain omilla käynneillään, vai oliko tämä jopa osaksi osakas kyseisessä paikassa. Ainakin Sarya tiesi sen, että Rayash vieraili siellä hyvin usein saarella ollessaan.

Viimein he pääsivät perille ja sisälle raikkaasta, suolan ja hallan viilentämästä ilmasta Hukkuneen merimiehen kapakka sijaitsi satama-alueen laitamilla, mitäänsanomattomassa kulmassa. Paikkaa ei mainostettu suurin, näyttävin kyltein, vaan oven yläpuolellle oli nakutettu haalistunut kyltti nimikaiverruksineen. Sarya työnsi painavan puuoven edellään auki ja vilkaisi arvioiden ympärilleen hämärässä, tervan ja savun hajuisessa kapakassa, jossa he näyttivät olevan harvojen ja valittujen asiakkaitten jatkona. Valaistus tilassa näytti juuri olevan riittävä yksityiskohtien erottamiseen häikäisemättä ketään. Sarya asteli vähän peremmälle tiskiä kohden ja istahti jakkaralle. Ohimenevä kädenliike viittasi Mirayaa seuraamaan, kun hän kuuli askeleita takahuoneesta.

Takahuoneesta esiin astunut mies oli suoraselkäinen, roteva, vaikka taakse jääneet aktiivivuodet olivatkin lihasmassaa jo pudottaneet. Ensimmäisenä huomio todennäköisesti kiinnittyi siistien, huoliteltujen vaatteiden lisäksi puujalkaan, joka korvasi kaiken polvesta alaspäin tuon toisessa jalassa. Polvipituiset, paksut pellavahousut jättivät puujalan kokonaan näkyviin, ja miehen toisessa jalassa oli kulunut nahkakenkä. Tämän yllä oli myös reiteen saakka yltävä harmaa tunika, jonka ylle oli kiedottu vielä musta, muutamin hopeanvärisin kirjailuin koristeltu liivi. Miehen vaikuttava, vatsalle asti yltävä parta näytti olevan osa tuon huoliteltua asua ja oli letitetty paksulle letille, jota koristelivat lettiin lisätyt erikokoiset ja -väriset helmet - ja aivan yhtä pitkä, tai jopa pidempikin oli tämän niskasta roikkuva letti. Tämä näytti kantavan itsensä varakkaan kapakanpitäjän arvolla - ja vaikka kapakka hämärä olikin, oli se siisti ja juomat hylylllä tiskin takana varmasti Drienen parhaimmistoa, ja Draka selkeästi antoi sen varallisuuden näkyä asussaan, ja juomissaan.
Kun tuo asteli lähemmäs, näkyivät viimein myös merenkulun ja iän ahavoittamat kasvot paremmin. Paksujen kulmakarvojen varjostamana toinen silmistä tarkkaili sisääntulijoita - erityisesti nyt Mirayaa päästä varpaisiin, toisen silmän vain ollessa silmäkuopassaan lasittuneen vaaleana, suuren, repaleisen näköisen arven reunustamana. Muutamien korvarenkaiden lisäksi tuolla vakavannäköisellä miehellä ei näyttänyt olevan koruja, mutta tunikan ja liivin löysästä, suurehkosta kaula-aukosta näki kaulalta alaspäin rintakehälle ja selkään kulkevan tatuoinnin.

“No, se vanha paskiainen ei valehdellut”, Draka totesi puoliääneen pienen virneen levitessä hänen huulilleen tuon arvioitua tulijoita hetken. Yksittäin sisään astellut Miraya tuskin olisi saanut samanlaista reaktiota, mutta Sarya oli niin nirso seuransa suhteen että tuon olisi oltava joku tuttu. Vaaleat hiukset ja ikä jotain puolet siitä, mitä hänellä ja Rayashilla oli - sekä alkukesän keskustelu Valkoisen Lohikäärmeen kapteenin kanssa antoi nopeasti Drakalle yhtälön vaatimat viimeisetkin määritteet: tuo oli tämä uusi… kirjanpitäjä, ja mitä todennäköisimmin Rayashin tytär. Astellessaan viimeisetkin askeleet lähemmäs tiskiä tuo otti kaksi isoa tuoppia käsiinsä ja alkoi täyttää niitä kuohuvalla oluella edelleen pienen virneen keikkuessa hänen huulillaan.
“En usko, että Ray arvostaisi tuollaista kielenkäyttöä edes riittävän tuhdissa humalassa”, Sarya totesi sitten Drakalle ottaessaan oluttuopin käsiinsä. Lyhyt nyökkäys riitti kiittämään tätä siitä oma-aloitteisuudesta.
“Mutta, mukava tavata sinuakin. Draka, tässä on Miraya, ja Miraya, tässä on Draka”, tuo nyökkäsi molempia kohden ja viittasi kaksikkoon ohimennen kädenliikkeellään.
“Mukava tavata”, Draka nyökkäsi Mirayalle lyhyesti, katseen edelleen arvioidessa lähinnä tätä. Voi kyllä, tästä voisi tulla erittäin mielenkiintoista.
“No, mikäs teidät tänne lennätti? Ray kyllä mainitsikin aiemmin jo jotain… kirjanpitäjästä, mutta voisin sanoa, etten uskonut ainakaan ihan heti tapaavani kyseistä neitiä”, ellei Sarya tehnyt tätä Rayashin selän takana ja tuonut tuon tarkoituksella tänne?
“Ja, tuleeko oluen lisäksi vielä jotain vahvempaakin?” tuo viittasi edelleen se pieni hymy huulillaan kareillen.

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide » Sun Nov 08, 2020 9:42 am

Kuin veljekset, Miraya ajatteli itsekseen virnuillen Saryaa kuunnellessaan. Tuosta kapakasta voisi hyvinkin tulla Mirayan vakiopaikka tulevana talvena. Hänellä olisi kaikki pitkät ja pimeät talven illat aikaa selvittää millainen hänen isänsä todella. Kuka Rayash oli ilman isän tai kapteenin titteliä. Kunpa vain Draka olisi helppo jututettava. Ainakin Saryan aiempi toteamus sai Miraya uskomaan niin ja illan pimentyessä heidän ympärillään hänen katseensa vain kirkastui ja hän nyökytteli Saryan sanoille innostuneena.

Miraya odotti jännityksellä minne he päätyisivät. Hän uskoi tietävänsä paikan kuin paikan, mutta saikin yllättyä Saryan yhtäkkiä pysähtyessä tavalliselta vaikuttavan rakennuksen oven eteen. Miraya luuli, että oli ehtinyt kyllä täällä asuessaan koluta jokaisen tavernan ja juottolan, mutta huomasi olevansa väärässä. He olivat lähellä satamaa ja suolaisen meri-ilman vaikutus näkyi niin rakennuksessa kuin pienessä kyltissäkin Saryan valitseman oven yläpuolella. "Hukkunut merimies" vaikutti yrittävän piilotella ohikulkijoilta, mutta sisällä oli silti mukava kourallinen asiakkaita. Ei tarvittu sanoja kertomaan, että tämä kapakka eli omalla valitulla asiakaskunnallaan. Merimiehiä ja satamatyöläisiä, Miraya epäili vilkaistessaan ahavoituneita kasvoja, tukin levyisiä käsivarsia ja meren pieksemiä vaatteita.
Heidän otettuaan paikkansa massiivisen tiskin ääreltä sai tiskin takaa ilmestyvä mies pisimmän katseen vedensinisiltä silmiltä. Siinä täytyi olla tämä Draka. Kapakan ja sen sisällön perusteella Miraya oli odottanut jokseenkin yksinkertaista, ehkä jopa ryvettynyttä olemusta, mutta saikin vastaansa yllättävän siististi pukeutuneen miehen. Puujalka kopisi lattiaan ja sai miehen kulkemaan hieman keinuen tiskiä kohti. Jalan lisäksi hän näytti menettäneen toisen silmänsäkin. Siinä olivat kenties syyt merimiehen uran päätökselle. Kovin helpolla ei tämä mies näyttänyt elämässään eteenpäin selvinneen, mutta vaikutti silti kovin tyytyväiseltä tullessaan tiskille. Ja hyvin pärjäävältä pikku juottolansa syrjäisyydestä huolimatta.
Miraya vastasi kapakan isännän "tervehdykseen" vain hämmentävällä katseella, joka liukui Drakan ja Saryan välillä. Drakan yksisilmäinen katse pysyi niin tiukasti Mirayassa, että hänestä tuntui kuin sanat olisivat olleet jostain syystä hänelle. Mutta eihän se ollut mahdollista. Miraya vastasi Drakan katseeseen kulmat epäröivässä kurtussa, mutta ymmärrettävien tervehdysten soljuessa eteenpäin hänkin löysi hymyn taas kasvoilleen.
"Kuin myös sinut", Miraya vastasi Drakalle ja otti tyytyväisenä vastaan vaahtoa uhkuvan tuopillisensa. "Sarya suostui esittelemään minulle kaupungin parhaan kapakan", hän kertoi heidän tulonsa syyksi leveästi hymyillen. "Ja kyllä, me ehdottomasti tarvitsemme tänään jotain vahvempaakin, vai mitä?" Miraya vilkaisi Saryaa toinen kulma koholla. "Tämmöisessä paikassa minusta tuntuu, että se voisi olla tujaus rommia." Miraya kaivoi rahapussukkaansa hameentaskusta samalla, kun odotti toista juomaansa. Hän nosti pussukan pöydälle odottamaan ja tarkasteli lisää Drakaa.
"Kuulisin kyllä mielelläni mitä se kapteeni on minusta päättänyt jo etukäteen lörpötellä." Miraya virnisti Drakalle autuaan tietämättömänä siitä, mitä kaikkea Draka jo tiesikään.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja » Sun Nov 08, 2020 2:38 pm

Savun ja tervantuoksuinen kapakka tuntui kieltämättä Saryasta tervetulleelta, ja samalla niin tutulta. Sisustus täällä ei ollut muuttunut juuri mihinkään vuosikymmenten aikana, vaikka paikkaa säännöllisesti olikin kunnostettu. Tästä voisi kieltämättä tulla ihan mielenkiintoinen ilta - hän ei ollut itsekään varma, miten paljon Rayash oli kesän aikana puhunut Drakan kanssa. Olut sen sijaan oli aina yhtä hyvää, kuin mitä aiemminkin, Sarya totesi itselleen maistaessaan juomaa hitaasti, ja kuunnellessaan Drakan ja MIrayan välille muotoutuvaa keskustelua.

“No mistään kaupungin parhaasta kapakasta en tiedä, mutta on minulla aina jotain kurkun kostuttamiseksi tarjolla”, Draka naurahti karkeasti, pienen hymyn livahtaessa myös miehen kasvoille hetkeksi. Mies kääntyi takanaan olevaa hyllyä kohden jo ennen Mirayan ehdotusta rommista. Se kieltämättä voisi olla hyvä, sopivan vahvaa, ja juuri sopivaa irrottamaan kielenkantoja - hänelläkin saattaisi olla muutama kysymys Saryan tänne saattelemalle vieraalle. Draka valitsi hyllystä pullon takarivistä ja katsoi sen etikettiä hetken aikaa arvioiden hämärässä valossa. Tämä kelpaisi paremmin kuin hyvin, mies ajatteli ja otti tiskin alta pari pientä lasia ja korkkasi hitaasti pullon.
“Älä turhaan kaiva rahojasi esille… noin mielenkiintoisille vieraille talo tarjoaa”, Draka iski näkevää silmäänsä Mirayalle pienen virneen levitessä hänen huulilleen, kun tuo kaatoi hyvin vakaalla otteella tummaa juomaa pieniin laseihin.
“Tämä on Glenyksessä tehtyä rommia, vuosikertaa. Hyvin täyteläinen ja voimakas”, mies totesi sulkiessaan pullon ja laskiessaan sen tiskille aivan kuin olisi tehnyt sen satoja, ellei tuhansia kertoja tänäkin vuonna - ja niin varmasti olikin.
“Isäsi toi sen Dionesta minulle”, tuo totesi sitten matalasti, vain Mirayan - ja ehkä Saryan korville kumartuessaan vähän eteenpäin tiskin ylitse työntääkseen lasit Saryan ja Mirayan eteen. Pieni, nyt jopa ilkikurinen hymy välkehti Drakan huulilla tuon suoristautuessa ja katsellessa Mirayaa aikansa.
“Mutta, minusta on ihan turha jutella…”, tuo kohautti olkapäitään. “Miten sinä olet viihtynyt merellä, ja erityisesti Valkoisella Lohikäärmeellä? Toivottavasti Rayashilla on riittänyt aikaa pitää molempia silmäteriään silmällä”, Draka jatkoi sitten, Mirayaa edelleen katsellen. Hän epäili, että Lohikäärmeen lisäksi Miraya oli saanut Rayashin huomiota kesän aikana enemmän kuin mitä kukaan muu laivalla - Saryaa ehkä lukuunottamatta.

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide » Mon Dec 07, 2020 2:13 pm

"Jos kerran vaadit..." Miraya veti rahapussin takaisin taskunsa suojiin ja vastasi Drakan virneeseen omallaan. Sarya näytti jo tietäneen, että rahoja oli turha kaivaa esille. "Mutta varo vain, tällaisella palvelulla minustakin saattaa tulla Hukkuneen merimiehen vakioasiakas." Miraya jatkoi virnuiluaan. Hän kurotti hieman kaulaansa Drakan kaataessa rommia kiinnostuneena miehen valinnasta. Voimakas tuoksu, joka tiskin ylle kohosi, vahvisti Drakan sanoja. Siitä taisikin olla pitkä aika, kun Miraya oli viimeksi saanut eteensä tällaista rommia. Miraya kurottautui uteliaana ottamaan oman annoksensa ja ymmärsi – todella ymmärsi – Drakan viitauksen vasta vetäessään lasia jo puoleensa. Hänen kätensä pysähtyi kuin seinään ja säästelemättä lähes täyteen kaadetusta lasista läikkyi tummaa juomaa Mirayan kädelle. Hento puna Mirayan poskilta oli kadonnut ennen kuin hän ehti nostaa katseensa Drakaan. Miraya vilkaisi varovasti myös Saryaa ja antoi silmiensä kiertää selustaansa niin pitkälle kuin huomaamattomasti pystyi. Hänen kätensä pysyi edelleen lasin ympärille puristettuna rommin valuessa hiljaa hänen peukalontyveään pitkin. Miraya avasi ja sulki, avasi ja sulki uudestaan suunsa kuin kapakan nimikkohenkilö epäilemättä ennen hukkumistaan. Mutta hän ei osannut sanoa mitään. Tämän piti olla salaisuus, josta ei saanut tietää kukaan ylimääräinen, mutta nähtävästi sääntö ei koskenut Rayashin tuttavia. Draka oli kyllä osannut sujauttaa paljastuksensa niin näppärästi ja sopivan hiljaa osaksi heidän keskusteluaan, ettei heillä ollut mitään vaaraa ylimääräisistä korvapareista muualla kapakassa. Miraya tapitti miestä ihan eri tavalla, tarkkaavaisena, mutta ei nähnyt ahavoituneilla kasvoilla merkkiäkään mistään muusta kuin ystävällisestä kiinnostuksesta. Ei paheksuntaa, ei epäilyksiä. Ei mitään viitteitä siihen, että tuo mies olisi katsonut tätä Rayashin uutta perheenjäsentä kieroon. Ainoastaan aitoa mielenkiintoa ja halua tutustua Mirayaan, joita Draka seuraavilla sanoillaan siivitti. Viimein Miraya veti rommilasin lopun matkaa eteensä ja pyyhki hajamielisesti kättään toisellaan kuivaksi Drakaa tuijottaessaan.
"Ray... kertoi sinulle?" Miraya henkäisi lopulta. Vastaus oli jo selvillä, mutta hänen oli vain saatava kysyä silti itse ja suoraan. Vaikka juurihan Sarya oli kertonut, että Ray ja Draka olivat olleet ystäviä iät ja ajat, joten oliko tämä lopulta sittenkään niin suuri yllätys?

Pitää silmällä, Miraya mietti ennen kuin oli valmis vastaamaan Drakalle. Oliko Rayash kertonut myös hänen seikkailustaan kannella myrskyn aikaan? Ehkä ei kuitenkaan, eihän Drakan äänessä ollut vähäistäkään piilotettua terää. Sivusilmällään Miraya vilkaisi myös vieressään istuvaa Saryaa. Hän ei voinut olla ajattelematta mahtoiko Draka tarkoittaa kahdella silmäterällään häntä ja Saryaa vai sittenkin Valkoista Lohikäärmettä. Ajatus tuntui vielä hieman pistävältä, kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta Miraya puski sen päättäväisesti pois mielestään.
"Olen viihtynyt, noh, sanotaanko paremmin kuin olisin voinut kuvitella." Miraya ei tiennyt, oliko Draka kenties kuullut Rayashilta muistakin "myrskyistä" laivalla kuin vain tästä viimeisimmästä itse meren järjestämästä näytöksestä, mutta itse hän ei välittänyt alkaa niitä muistelemaan. Koko kesän kestänyt matka, jossa he Rayashin kanssa olivat yhdessä totutelleet käsitteisiin isä ja tytär, ei ollut ollut erityisen tasainen, mutta kuitenkin kaiken sen arovinen. Vastoinkäymiset ne kai vasta näyttivät, mikä oli oikeasti tärkeää ja mikä ei.
"Laivoistahan minulla oli tätä ennen tasan kerran kokemusta, mutta eipä se ole menoa haitannut", Miraya virnisti Drakalle alkaen jo rauhoittua miehen järjestämästä shokista. Isistä ei senkään vertaa, mutta siitäkin selvittiin, hän lisäsi mielessään.
Draka ehkä halusi tutustua ystävänsä tyttäreen, mutta yhtä lailla Miraya paloi halusta tutustua isänsä vanhimpaan ystävään. "Vaan Sarya kertoi, että sinä olet tuntenut Rayn melkein aina." Siniset silmät tuikkivat uteliaina, vaatien Drakalta "kerro jotain, kerro mitä vain", kun Miraya ei osannut pukea mitään kysymyksiään sanoiksi. Tai ainakaan valita, mistä aloittaisi.
Nähtäväksi vain jäisi, suostuisiko Draka kertomaan Mirayalle mitään nyt, kun tiesi hänen olevan Rayashin tytär. Vai olisiko utelu sittenkin helpompaa?

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja » Wed Dec 09, 2020 5:17 pm

Saryan kulmat kohosivat, kun tämä kuuli Drakan sanat siitä, että Rayash oli tuonut rommin Drakalle. Sanavalinta Rayashin nimen tilalla oli kuitenkin se, joka nosti kulmat yhä korkeammalle. Vai oli kapteeni kertonut - tai vihjannut Drakalle riittävästi siitä, mitä laivalla oli menossa. No, totta puhuen Saryan ei olisi pitänyt olla kovin yllättynyt siitä: jos joku tiesi Lohikäärmeestä jotain sisäpiirin tietoa laivan ulkopuolella, se oli Hukkuneen Merimiehen kapakan omistaja Draka. Perämies hukutti pian ajatuksensa täyteen rommilasilliseen ja huomasi vain ohimennen, miten Miraya läikytti osan arvokkaasta juomasta tiskille. Pieni tuhahdus kuitenkin karkasi perämiehen huulilta tämän kuullessa Drakan kysymyksen ja kommentin kapteenin silmäteristä. Sillä tuo saattoi taas tarkoittaa niin montaa asiaa tai yhdistelmää, ettei Sarya välttämättä halunnut tietää, mitä tuolla puoliksi sokeutuneella miehellä juuri sillä hetkellä oli mielessään.

Draka kurottautui ilmekään värähtämättä pyyhkimään tiskin alta nappaamallaan liinalla pöydälle läikkyneen rommin, kun Miraya viimein keräsi itseään niin paljon että saattoi siirtää lasin koko matkan omalle puolelleen tiskiä. Pieni hymy, joka aiemminkin oli jo välkkynyt tuon huulilla, levisi vain Mirayan reaktion ja hänen seuraavien kysymystensä myötä. Pieni naurahdus karkasi kapakanpitäjän huulilta tuon kuullessa Mirayan vain hieman kovaäänistä henkäystä lujempaa kysytyn kysymyksen.
“Hän kertoi riittävästi”, totesi Draka olkiaan vähän kohauttaen vastaukseksi Mirayalle. Äänensävy oli sitä samaa sävyä kuin koko keskustelu: lämmin, ystävällinen ja ennen kaikkea koko miehen olemus tämän ulkonäöstä huolimatta vaikutti helposti lähestyttävältä. Vaikka Rayash suoraan ei ollut sanonut sanaakaan siitä, että Miraya oli hänen tyttärensä, ei yhtälö aiemman keskustelun perusteella ollut lainkaan vaikea täyttää. Tämä keskustelu oli kieltämättä jotain, mitä Draka ei tiennyt odottaneensa, mutta jota oli odottanut. Ehdottoman mielenkiintoista siis - mutta niitä tärkeimpiä kysymyksiä varten varmasti sekä Miraya että Sarya olivat liian selvin päin. Mies kurottautui täyttämään Saryan nopeasti tyhjenneen lasin täyteläisellä rommilla, ja vilkaisi sitten Mirayaan tämän vastatessa viimein hänen kysymykseensä koskien laivaa ja siellä viihtymistä. Vastaus, jonka Miraya antoi kysymykseen oli melko arvattavaa. Miksi tämä olisi viihtynyt koko kesän laivalla, jos se ei olisi mennyt vähintään kohtalaisesti? Sitä paitsi, tämä oli ennen kaikkea Rayashin tytär, eikä Drakalla ollut epäilystäkään etteikö veto merille kulkisi verissä.

“En nyt sanoisi, että aina”, Draka huomautti Mirayalle Saryaakin ohimennen vilkaisten. Perämies näytti siltä, että oli jäänyt nauttimaan juomastaan ja siitä, ettei hänen tarvinnut kuin kuunnella tätä keskustelua. “Mutta on minulla ollut kunnia tuntea hänet liiankin pitkään”, virne levisi miehen kasvoille tämän sanojen myötä ja oli selvää, että hän ei ollut vakavissaan. Mirayan hymy kuitenkin antoi pienen varan siihen, että tilannetta olisi vielä hyvä keventää pienellä kiusoittelulla - varsinkin kun se kohdistui henkilöön, joka ei ollut paikalla. Draka kurottautui sanojaan maistellessaan ja venytellessään täyttämään Mirayankin lasin sen kummemmin asiasta kyselemättä. Pullon hän kuitenkin jätti tiskille naisten eteen. Tuntui sopivalta käyttää tähän juuri sitä alkoholia, jota Rayash itse oli tuonut hänelle mantereelta.
“Olen edelleen sitä mieltä, että nyt Valkoisella Lohikäärmeellä on sen ansaitsema kapteeni sataman ja mantereen huhuista ja väitteistä huolimatta… Ja uskoisin, että nyt myös kirjanpitäjän kohdalla alkaa olla sama tilanne?” Draka kohotti vähän kulmiaan Mirayalle nojautuessaan vähän tiskiä vasten, tuota arvioiden katsellen. Hän epäili, että muutama shotti lisää, niin myös tuon vaaleahiuksisen, isäänsä niin paljon muistuttavan naisen kielenkannat alkaisivat irrota ja tämä lipsauttaisi sanan jos toisenkin tyydyttämään kapakanpitäjän mielenkiintoa.
“Olin kyllä myös kieltämättä aika yllättynyt siitä, että Ray päätti vielä lähteä Drienelle vaikka talvikin on tuloillaan, ja no, teidän kohtaamanne myrsky oli varmaan yksi vuosikymmenen pahimmista… Onneksi selvisitte kohtalaisen vähin vahingoin”, Draka vilkaisi ohimennen Saryaankin, joka vain tuhahti vastaukseksi. Miehen äänensävy oli hieman senkaltainen, että tämä puhui arkipäiväisistä asioista, vaikka nosti esiin tarkoituksella sellaisia teemoja, joista haluaisi kuulla lipsautuksen jos toisenkin. “Huhut kertovat, että maagikkoystävänne oli aika kriittisessä osassa sitä selviytymistä satamaan asti?” Draka kohotti vähän kulmiaan pienen hymyn edelleen väreillessä hänen huulillaan.

User avatar
Kide
Posts: 699
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide » Sun Dec 13, 2020 11:11 am

Riittävästi. Rayash oli kertonut riittävästi, jotta Draka saattoi arvata loput. Miraya tunsi pistoksen mahassaan – kuinka moni muu täällä saaristossa saattaisi arvata asian, jos saisi pienintäkään syytä miettiä sitä? Heidän olisi oltava varovaisia. Mutta miltä muiden silmiin mahtoi näyttää jo se, että hän, kirjanpitäjä, asui kapteenin kanssa? Toki niin teki myös Sarya, mutta silti. Ehkä hänen pitäisi vielä jutella asiasta uudelleen Rayashin kanssa.

Viimein rommi löysi tiensä pöydän ja Mirayan käden sijasta hänen suuhunsa asti. Maku oli yhtä täyteläinen kuin tuoksu oli antanut olettaa ja pieni makeus korosti sitä mukavasti. Miraya maisteli juomaa tyytyväisesti henkäisten Drakaa kuunnellessaan. Molemmat tulivat todella tarpeeseen.
Miraya naurahti Drakan sanoille, sillä pilke miehen toisessa silmässä näytti kuinka vakavasti hänen sanansa kannatti ottaa vastaan. Jostain syystä Mirayan oli kovin helppo kuvitella Rayash ja Draka kaveraamaan kuin veljekset konsanaan. Ja huumoristaan huolimatta Drakan sanoissa saattoi piillä hippunen totuuttakin; olihan Mirayakin jo ehtinyt kokea kuinka haastavaa hänen isänsä kanssa saattoi joskus olla. Kuinka jäykkä ja joustamaton Rayash saattoi pahimmillaan olla. Veljeys ja ylpeys paistoivat kuitenkin Drakan sanoista hänen jatkaessaan. Miraya ei voinut olla pohtimatta mitä kaikkea Draka tiesi Rayashin hämärämmästä kaupanteosta, mutta tällä kertaa hän ei päästänyt ajatuksiaan luettaviksi kasvoilta, vaan vain nyökkäsi hymyillen olevansa täysin samaa mieltä. Rayash oli paikkansa eteen työskennellyt ja sen ehdottomasti ansainnut. Muu siinä sivussa... sitä kai saattoi sanoa välttämättömäksi pahaksi, josta Mirayalla itselläänkin riitti omanlaistaan kokemusta.
"Ehdottomasti", Miraya vastasi leikillisen ylpeästi Drakan kääntäessä puheensa takaisin häneen ja kohotti leukaansa ylväästi. "Rayash saa kiittää onneaan, että sai juuri minut laivalleen." Miraya huiskautti hiuksiaan kuin mikäkin ylhäinen, mutta nauru kupli jo hänen kasvojensa takana. Hän virnisti huvittuneesti niin Drakalle kuin Saryallekin ja hörppäsi puolet juuri täytetystä rommilasistaan.

Drakan seuraava aihe sai virneen murentumaan Mirayan kasvoilta. Totta kai myrsky kiinnosti kaikkia, mutta Miraya ei olisi välittänyt muistella sitä. Ensin Saryan tuhahdus oli ainut vastaus minkä Draka sai. Miraya hipelöi viskilasiaan katse tummassa nesteessä uiden. Edes sitä itse tajuamattaan hän hipaisi poskeltaan jo melkein hävinnyttä naarmua, jonka palanen Valkoista Lohikäärmettä oli myrskyssä siihen viiltänyt. He olivat todella selvinneet uskomattoman vähin vahingoin, mutta kenenkään mieli tuskin olisi heti ennallaan. Ei ainakaan Mirayan, jota tuo myrsky vieläkin toisinaan öisin riepotteli.
Miraya nosti katseensa Drakan jatkaessa. Huhutko? Toivottavasti noille huhuille ei oltu annettu nimeä tai Eldrin saattaisi olla vielä ongelmissa. Kuka ties kuinka tarkkaan sen maagikon liikkeitä seurattaisiin, jos huhut hänen koko talven mittaisesta oleilustaan Drienessä leviäisivät paikallisen kaartin korviin asti. Missähän Eldrin mahtoi edes olla? Miraya ei ollut nähnyt häntä sitten heidän ryyppyiltansa jälkeen.
Miraya palasi ajatuksissaan Drakan kysymykseen ja vastasi miehen hymyyn lähes ilmeettömästi. Häntä tämä aihe ei vielä hymyilyttänyt.
"Niin oli", Miraya vastasi ja vilkaisi Saryaa, vaikka tuskin olisi väliä miten paljon hän Drakalle kertoi, jos Rayash oli luottanut miehen käsiin yhden suurimmista salaisuuksistaan. "En tiedä olisimmeko selvinneet satamaan asti ilman häntä."
Ainakaan minä en olisi, Miraya ajatteli nielaisten, hänen katseensa entisestään tummuen. Kuin kunnianosoituksena missä lie tällä hetkellä piilottelevalle Eldrinille Miraya nosti vaihteeksi tuopin käsiinsä ja kattoon vilkaisten, sanattoman kiitoksen Eldrinille lähettäen, vei sen huulilleen. Hän ei edes yrittänyt piilotella tuntemuksiaan kasvoiltaan, lukekoon Draka siitä loput ja ehkä he voisivat sitten jatkaa seuraavaan aiheeseen.
Tuoppi tyhjeni puolilleen ennen kuin Miraya oli valmis laskemaan sen takaisin pöydälle. Suupieliinsä jääneet vaahdot hän pyyhkäisi ronskisti kämmenselkäänsä ja tukahdutti samalla röyhtäyksen pitäen sen myötä edes puoleksi kiinni huolitellusta olemuksestaan. Ainakin toistaiseksi.
"Tunsitko Rayn jo silloin, kun hän aloitteli merimiehen uraansa?" Miraya päätti itse vetää heidän keskustelunsa mielekkäänpään suuntaan. "Millainen hän oli silloin, nuorena?" Nyt Mirayan katseeseen alkoi palata sen tuttu sininen tuike ja punatut huulet ottivat ensimmäiset nykivät askeleensa takaisin hymyä kohti.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 876
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja » Sun Dec 13, 2020 1:35 pm

Mirayan vastaukset ja reaktiot Drakan sanoihin olivat jotain, mitä mies oli aikalailla olettanutkin. Aiheet olivat ainakin toistaiseksi hyvin ohimeneviä, eikä niihin tarvinnut puuttua suunnasta tai toisesta. Draka täytti ohimennen tyhjentyneet rommilasit ja vilkaisi sitten uudemman kerran Mirayaan tämän vastatessa siihen, että Eldrin kieltämättä oli ollut suuressa osassa laivan selviämistä satamaan. Se ei varsinaisesti ollut salaisuus, että Eldrin oli maagikko - jos joku kuulikin tuon sukunimen, niin nämä kyllä tiesivät kenestä puhuttiin. Mutta se oli asia, josta ei juuri puhuttu, ja joka ilmeisesti oli päässyt Mirayankin tietoon tämän reaktioista päätellen. Viimein, kun tuoppi laskeutui takaisin pöytään, Miraya uskaltautui esittämään kysymyksen Rayashia ja erityisesti tämän uran alkua koskien. Draka kurtisti hetkellisesti kulmiaan naisen kysymyksen myötä ja näki silmäkulmastaan, miten Sarya tarttui oluttuoppiin kumotakseen juomaa kurkustaan alas. Draka huomasi myös, miten tarkasti tuo kuunteli keskustelua vaikkei siihen todennäköisesti halunnutkaan osallistua.

“Tunsin hänet ehkä nimeltä ennen kuin hän pestautui ensimmäiselle laivalle”, Draka totesi hetken aikaa mietittyään ja otti tiskinkulmalla pyörineen lasin pyyhkiäkseen sen ja saadakseen sormilleen jotain tekemistä puhumisensa lomassa. “Mutta päädyimme pestautumaan ensimmäiselle komennukselle samalle purkille, aikalailla samaan aikaan, ja siirryimme siitä lopulta eteenpäin toiselle laivalle”, se ensimmäinen laiva oli kyllä ollut sellainen, jolle Draka ei nykyään laskisi jalkaakaan - tai katsoisi edes sen suuntaan. Hän halusi pitää loput kehostaan ehjänä ja mieluusti säilyttää henkensäkin vielä.
“No, en nyt tiedä miten voi kuvailla kotoaan ulosheitettyä, idealista nuorukaista kun itsekin olin niin samanlainen silloin”, Draka virnisti Mirayalle - vaikka tausta olikin eri, olivat he molemmat hakeneet muutosta laivalle pestautumisessa, ja muutoksen se olikin tuonut heidän elämiinsä. “Mutta olimme nuoria ja kokemattomia, ja tyytyväisiä siitä, että saimme työpaikan laivalta, ja Ray oli erityisen tyytyväinen siitä, että laiva vei hänet kauemmas Drieneltä”, Draka virnisti vielä Mirayalle.
“Näen kyllä teissä molemmissa paljon sitä samaa intohimoa, joka vei Rayashin kapteeniksi asti”, Draka hymyili vähän, virneen laskeutuessa lempeämmäksi hymyksi, arvioivaksi katseeksi tuon kasvoilla. “Ja luulen, että Sarya saattaa olla ihan samaa mieltä kanssani vaikkei Rayashia olekaan ihan niin kauaa tuntenut.”
“Älä vedä minua tähän keskusteluun”, Sarya tuhahti olutta hitaasti maistellessaan. Mutta sanoista huolimatta tuon kasvoilla oli pieni hymy, kun hän kuunteli Drakan tarinointia. Kapakanpitäjä hymähti vähän Saryan sanoille kääntäessään katseensa takaisin Mirayaan.
“Minä lopetin laivoilla työskentelyn, kun Rayashille tarjottiin paikkaa Valkoisella Lohikäärmeellä”, tämä tarkensi vielä - se todennäköisesti olisi ollut ainakin yksi seuraavista kysymyksistä Mirayalta Drakalle.
“Ehkä se sama… intohimo ja päättäväisyys ajoivat sinutkin laivalle, ja lopulta Lohikäärmeelle?” Draka kohotti kulmiaan vähän Mirayalle kääntääksen keskustelun tähän - tai ainakin nähdäkseen minkä reaktion saisi. Rommi, jota hän oli kaksikolle tarjonnut, oli kyllä vahvaa - ja varmasti irrottaisi kielenkantoja lopulta Saryaltakin.

Post Reply