Nimetön Mies - vakooja Dionesta

[Kuparirapu]

"Nimetön mies"

Rotu: Puolihaltia

Ammatti: Vakooja, myy ja välittää tietoja maksua vastaan Dionesta toimivan vakoojapiirinsä avulla

Ikä: 377 (n. 30 ihmisten iässä)


Ulkonäkö:
Hienosta kuvasta suuret kiitokset @Kide

Nimettömän Miehen todellinen olomuoto on vain harvojen tiedossa, hänen pitäessä jotain roolia yllään, yleensä jopa yksin ollessaan. Mutta hevosenjouhiperuukkien, kasvomaalien ja vaatteiden alta löytyy hoikkarakenteinen, vaaleasilmäinen puolihaltiamies jonka katse näyttää tyhjältä. Elottomalta. Kooltaan Nimetön Mies on puoli päätä lyhyempi kuin ihmiset yleensä, lyhyempi kuin voisi olettaa. Jos hänellä on partaa tai hiuksia, ne ovat yleensä ruskeat. Puhuessaan hänen äänensä on yleensä pehmeä ja sanat rauhallisesti lausuttuja.

Paljaina ja puhtaina puolihaltiamiehen kasvot ovat kummallisen sileät. Kuin poskien, leuan ja otsan ihon olisi patsaan eikä elävän olennon, samoin kuin leuka, poskipäät sekä kapea nenä. Kuin tyhjä kangas, joka odottaa maalausta ylleen. Korvien päässä näkyy vain aavistus terävää kulmaa, epäselvänä merkkinä mahdollisesta haltiaverestä. Pyöreiden, hailakansinisten silmien tuijotus on kiihkeä, hermostuttava. Miltei kuin katseen voisi tuntea kulkevan ihoaan pitkin.

Useimmiten Nimetön Mies kulkee miehenä nimeltä Raqul, kantaen vanhan opettajansa nimeä. Tällöin hän näyttää kaljulta, silmälappua kantavalta mieheltä jonka takkuinen parta ulottuu rintakehälle. Yllään hänellä on paksusta kankaasta valmistetut vaatteet, nahkaliivi, olkavyö ja siitä roikkuva viininassakka. Joskus Nimetön Mies viittaakin tähän hahmoon myös “ystävänään”.

Luonne:
Monet luulevat tietävänsä Nimettömän Miehen todelliset kasvot. Mutta jos he katsoisivat syvemmälle, he huomaisivat noiden kasvojen olevan vain uusi naamio. Vuosien elämänkokemuksella hänellä on lukemattomia eri hahmoja, joiksi voi tekeytyä häkellyttävän perusteellisesti. Ääni, puhetapa, ulkonäkö, luonne, kaikki ovat vain jonkin roolin osia. Kaiken pohjalla on varmaa vain seuraava: Nimetön Mies on ovela, taitava ja armoton. Monet ovat perääntyneet suosiolla yritettyään selvittää hänestä lisää, koska ovat todellakin pelänneet mitä voisivat löytää...

Syvällä, kaikkien naamioiden ja roolien alla on pelkkä tyhjä hahmo, peilikuva vailla kasvoja. Nimettömän Miehen koko elämä on aina ollut huijausta, jonkun toisen esittämistä. Ja hiljalleen hän on havahtunut ymmärtämään, ettei hän tiedä itsekään mitä naamioiden alla lopulta on. Katsoessaan ympärilleen hän näkee jokaisen ihmisen, haltian, peikon ja muiden olentojen omaavan selkeän vastauksen kysymykseen, joka jäytää hänen sisintään alati:
“Kuka minä olen?”
Nyt, vastauksena tähän kysymykseen, hän on alkanut keräämään itselleen paikkaa maailmassa, ja samalla koota itselleen sellaisen roolin kuin itse toivoo. Kohdatessaan jonkun, jonka kokee erityisen mielenkiintoiseksi, mies saattaa kiinnostua suorastaan häiriintyneellä tavalla tämän henkilön menneisyydestä ja elämästä. Löytääkseen uuden palan itselleen, sirpaleen jonka hän voisi ottaa omakseen ja rakentaa itseään sen kautta. Joskus tämä pakkomielle pureutuu niin syvälle, että mies pyrkii asettumaan tämän henkilön asemaan fyysisesti. Kävellä ja puhua kuin olisi todella tämä henkilö, elää hänen elämäänsä hetken aikaa, ottaa tämän paikka maailmassa hetkeksi. Nämä mielenkiinnon puuskat ovat epävakaita, on mahdotonta ennustaa kuka voisi olla miehen seuraava kohde. Joskus miehen kohteet lähentelevät jo uhkarohkean ja mahdottoman rajoja, mutta Nimetön Mies näkee taitojensa olevan hänelle yhtä luonnollisia kuin hengittäminen. Kukapa siis voisi häntä koskaan saada kiinni....
Yksi tiedostamaton tapa joka mies omaa, on järjestää pienet esineet ja asiat symmetrisesti ja siististi. Pikkutarkkuus on hyve, niin naamioitumisessa kuin elämässäkin. Myös omien vakoojiensa joukossa Nimetön Mies on huolellinen ja järkähtämättömän oloinen, mutta monet kokevat hänet hieman tekopyhäksi hänen rohkaistessa luottamukseen, vaikkei mies itse tunnu luottavan kehenkään. Jos joku yritä pettää häntä tai muita joukosta, tyystin itsekkäistä syistä tai jos Nimetön Mies kokee petoksen jollain tapaa henkilökohtaiseksi, asia tulee ratkeamaan henkilökohtaisesti hänen kanssaan.

Menneisyys:
Sekasorron aika oli nimensä mukainen. Armeijat ottivat yhteen vallasta ja huomisen vihollinen saattoi olla tämän päivän liittolainen. Mantereen armeijan, joka myöhemmin tulisi nousemaan verisen aikakauden voittajaksi, joukossa kulki kerran eräs poika. Kukaan ei ollut varma milloin hän oli tuppautunut sotilaiden mukaan, tai kuinka kauan hän oli heidän jäljessään seurannut. Hänellä ei ollut mitään. Ei nimeä, perhettä tai muistoja. Ei menneisyyttä. Hän kulki syrjässä ja poissa näkyvistä, kuin häntä ei olisi ollut. Mutta jossain vaiheessa oikea henkilö huomasi hänet. Yksi armeijan tiedustelijoista, kylmäsydäminen mies nimeltä Raqul . Hän oli päättänyt koulia pojasta jotain hyötyä armeijalle, ei pojan itensä takia vaan enemmänkin jottei tämä enää haahuilisi edestakaisin kuin aave. Ja jos sota vaatisi pojan hengen ennen aikojaan, Raqul ainakin oli antanut tälle tekemistä.
Seuraavat neljäkymmentä vuotta Raqul hioi oppilastaan esiintymään, valehtelemaan ja varastamaan tietoja. Mikään lämmin ja isällinen suhde kaksikolla ei ollut. Raqul ei kiinnostanut muu kuin että poika tekisi tehtävänsä hyvin ja siinä se. Hän ei antanut pojalle koskaan edes nimeä, eikä poika sitä koskaan itselleen edes vaatinut. Hän vain hyväksyi osansa. Hän oli vahaa, työkalu joka muotoiltiin tilanteeseen sopivaksi.
Kun verta vuodatettiin taistelukentillä, tiedustelijat ja vakoojat kävivät omaa hiljaista taisteluaan varjoissa. Nimettömäksi jäänyt nuorukainen teki oman osansa, rakentaen itselleen salanimiä ja -identiteettejä, pitäen niitä yllään joskus vain muutaman tunnin ja joskus taas miltei vuoden kerrallaan. Mutta tämäkin sota vaati veronsa. Kun Raqul lopulta kuoli, nimettömänä kasvanut mies tajusi että ymmärsi itsestään vieläkin vähemmän kuin aiemmin. Yhtenä pelottavana hetkenä hän joutui katsomaan itseään, ja huomaamaan ettei tuntenut sitä henkilöä jonka näki.
Hiljalleen Sekasorron aika laantui, rauha ja järjestys palasivat. Osa sotilaista pystyi nyt viimein palaamaan takaisin kotiinsa, mutta heidän joukossaan Nimetön Mies oli tyystin eksyksissä. Hän yritti pukea jonkin roolin itselleen pysyvästi ja asettua siihen, elää jotain niistä elämistä jota esitti. Mutta roolit olivat vaatteita, ja hän tunsi että hänen aina lopulta riisuttava yksi toisen tieltä. Kuka ikinä mies esittikään olevansa, hän ei tuntenut olevansa oma itsensä. Ei kokonaan. Joidenkin roolien osista hän piti enemmän kuin toisten, ja muista taas vähemmän. Hänestä alkoi tuntua, että hän voisi löytää itsensä tällä tavoin pala palalta, muiden kautta.
Löydettyään uuden suunnan itselleen Nimetön Mies asettui Dioneen, selviten sillä ainoalla taidolla jonka hän hallitsi: selvittämällä salaisuuksia tuhannen eri kasvon ja nimen kautta. Hän keräsi hiljalleen ympärilleen asiakkaita, niin Armeijan päällystöstä kuin rikkaista kauppiaistakin, Metiksen maageista ja kenestä tahansa joka oli valmis maksamaan tiedosta. Samalla hän löysi ja koulutti vakoilijoita itselleen, omaksi pieneksi piiriksi. Heillä ei ole nimeä, ja jos jäsenet kokoontuvat he kaikki peittävät kasvonsa.
Kaikki paitsi Nimetön Mies. Hänen kasvoillaan on aina naamio, jonka alle kukaan ei ole onnistunut näkemään.

Pelatut pelit:

Kuin peiliin katsoisi
Tikarit ja teekupit
Ei pyörökorvia
Kaksinaamaiset kaupat (Yksinpeli)
Myrskyn silmässä
Uteliaan palkka
Matkustaja
Asiakaspalautetta
Epäonnistujan kohtalo (Yksinpeli)
Kuinka kynää pidellään
Sienikauppoja
Kauppakillan vuosikokous
Paljonko lupaukset maksavat?
Juonittelua ja likaista työtä (Yksinpeli)
Vaihtokaupan alkeet
Likaisen työn sopimus